Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
29 päivänä heinäkuuta 2024(*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Kilpailu – Kartellit – Kilpailua rajoittava vaikutus – Kartellikielto – SEUT 101 artikla – Yritysten väliset sopimukset – Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus – Tietojenvaihto luottolaitosten välillä – Kaupallisia ehtoja ja tuotannon arvoja koskevat tiedot – Strategiset tiedot
Asiassa C‑298/22,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunal da Concorrência, Regulação e Supervisão (kilpailu-, sääntely- ja valvonta-asioiden tuomioistuin, Portugali) on esittänyt 3.5.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 4.5.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Banco BPN/BIC Português SA,
Banco Bilbao Vizcaya Argentaria SA, Portugalin sivuliike,
Banco Português de Investimento SA (BPI),
Banco Espírito Santo SA, selvitystilassa,
Banco Santander Totta SA,
Barclays Bank plc,
Caixa Económica Montepio Geral - Caixa Económica Bancária SA,
Caixa Geral de Depósitos SA,
Unión de Créditos Inmobiliários SA, Establecimiento Financiero de Crédito, Sucursal em Portugal,
Caixa Central de Crédito Agrícola Mútuo CRL ja
Banco Comercial Português SA
vastaan
Autoridade da Concorrência,
ja jossa asian käsittelyyn osallistuu:
Ministério Público,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja E. Regan (esittelevä tuomari) sekä tuomarit Z. Csehi ja I. Jarukaitis,
julkisasiamies: A. Rantos,
kirjaaja: hallintovirkamies L. Carrasco Marco,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 22.6.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Banco BPN/BIC Português SA, edustajinaan C. Amorim, M. Gorjão-Henriques, F. Marques de Azevedo ja A. Saavedra, advogados,
– Banco Português de Investimento SA (BPI), edustajinaan M. de Abreu Castelo Branco, A. Lucena e Vale ja C. Pinto Correia, advogados,
– Banco Santander Totta SA, edustajinaan T.-L. Faria, M. Lopes Martins, G. Neves Lima ja N. Salazar Casanova, advogados,
– Barclays Bank plc, edustajinaan S. Estima Martins ja L. Seifert Guincho, advogados,
– Caixa Económica Montepio Geral - Caixa Económica Bancária SA, edustajinaan D. N. Brito, P. Gouveia e Melo ja J. Vieira Peres, advogados,
– Caixa Geral de Depósitos SA, edustajinaan G. Banha Coelho, C. Homem Ferreira Morais, L. D. Silva Morais ja L. Tomé Feteira, advogados,
– Unión de Créditos Inmobiliários SA, Establecimiento Financiero de Crédito, Sucursal em Portugal, edustajinaan T. L. Faria, M. Lopes Martins ja G. Neves Lima, advogados,
– Caixa Central de Crédito Agrícola Mútuo CRL, edustajinaan C. Coutinho da Costa ja N. Mimoso Ruiz, advogados,
– Banco Comercial Português SA, edustajinaan R. Bordalo Junqueiro, N. Carrolo dos Santos ja B. de Melo Alves, advogados,
– Autoridade da Concorrência, asiamiehinään A. Cruz Nogueira ja S. Parodi, advogadas,
– Ministério Público, asiamiehenään P. Vieira, procurador,
– Portugalin hallitus, asiamiehinään P. Barros da Costa, C. Chambel Alves ja S. Ramos Moura,
– Kreikan hallitus, asiamiehenään K. Boskovits,
– Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan M. Russo, avvocato dello Stato,
– Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér ja R. Kissné Berta,
– Euroopan komissio, asiamiehinään S. Baches Opi, P. Caro de Sousa ja M. Domecq,
– EFTAn valvontaviranomainen, asiamiehinään M.-M. Joséphidès, M. Sánchez Rydelski ja C. Simpson,
kuultuaan julkisasiamiehen 5.10.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 101 artiklan 1 ja 3 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat useat luottolaitokset ja Autoridade da Concorrência (Portugalin kilpailuviranomainen) ja joka koskee viimeksi mainitun päätöstä määrätä kyseisille luottolaitoksille sakko kansallisten kilpailuoikeuden säännösten ja SEUT 101 artiklan rikkomisesta, joka muodostuu niiden osallistumisesta yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jonka tarkoituksena on rajoittaa kilpailua asuntoluottomarkkinoilla, kulutusluottomarkkinoilla ja yritysluottomarkkinoilla vaihtamalla tietoja liiketoimiin sovellettavista nykyisistä ja tulevista ehdoista, erityisesti korkomarginaaleista ja riskimuuttujista, sekä tietojenvaihdon osapuolten yksilöllisistä tuotantoluvuista.
Asiassa sovellettavat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 3 artiklan otsikko on ”[SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklan ja kansallisen kilpailuoikeuden välinen suhde”, ja sen 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista kilpailulainsäädäntöä [SEUT 101] artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka saattavat vaikuttaa kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, niiden on myös sovellettava [SEUT 101] artiklaa mainitunlaisiin sopimuksiin, päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin.– –”
Portugalin lainsäädäntö
4 Banco de Portugalin tiedonanto nro 8/2009 julkaistiin 12.10.2009 (Diário da República, 2. sarja, nro 1197, osa E).
5 Kyseisen tiedonannon 3 §:n, jonka otsikko on ”Hinnasto”, 1 momentissa määrätään seuraavaa:
”Luottolaitoksilla on oltava käytettävissään täydellinen hinnasto, joka sisältää yleiset sopimusehdot, joilla on varallisuusoikeudellisia vaikutuksia ja jotka liittyvät liiketoimien toteuttamiseen ja jotka koskevat yleisölle myytäviä rahoitustuotteita ja ‑palveluja.”
6 Mainitun tiedonannon 4 §:n, jonka otsikko on ”Hinnaston julkistamista koskeva tiedonantovelvollisuus”, 1 ja 2 momentissa todetaan seuraavaa:
”1 – Tässä asiakirjassa tarkoitettujen luottolaitosten on säilytettävä edellisen pykälän mukaisesti järjestetty hinnasto kaikissa toimipaikoissa ja kaikissa tiloissa, joissa ne palvelevat yleisöä, näkyvässä ja välittömästi saavutettavassa paikassa, välineessä, joka mahdollistaa helppokäyttöisen ja välittömän tutustumisen erityisesti sähköisiä keinoja käyttäen.
2 – Kaikkien luottolaitosten, joilla on verkkosivusto, on asetettava verkkosivustollaan täydellinen ja päivitetty hinnasto saataville helposti havaittavassa paikassa siten, että siihen on pääsy välittömästi ja helposti tunnistettavalla tavalla ilman, että asianomaisten osapuolten ennakkorekisteröinti olisi tarpeen.”
7 Tiedonannon N:o 8/2009 7 §:n, jonka otsikko on ”Korkoesite”, 1 momentissa todetaan seuraavaa:
”Korkoesitteen sisältämät tiedot päivitetään markkinaolosuhteiden mukaisesti, ja niiden avulla yleisö voi saada selville muun muassa edustavat korot, joita luottolaitokset soveltavat tavanomaisesti suorittamiinsa liiketoimiin Banco de Portugalin päätöksessä (Instrução do Banco de Portugal) vahvistetuin edellytyksin.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
8 Portugalin kilpailuviranomainen teki 9.9.2019 päätöksen, jolla se määräsi tietyille luottolaitoksille (jäljempänä tietojenvaihtoon osallistuneet luottolaitokset) sakon, koska ne olivat osallistuneet ”itsenäiseen” tietojenvaihtoon eli tietojenvaihtoon, jonka ei ole väitetty olleen kilpailua rajoittavaan yhdenmukaistettuun menettelytapaan nähden liitännäinen, koska kyseinen tietojenvaihto koski niiden luottotoimiin sovellettavia ehtoja, muun muassa nykyisiä ja tulevia luottokorkomarginaaleja ja riskimuuttujia, sekä kyseiseen tietojenvaihtoon osallistuneiden yritysten yksilöityjä tuotantolukuja SEUT 101 artiklan ja kansallisen oikeuden eri säännösten vastaisesti.
9 Portugalin kilpailuviranomainen katsoi kyseisen päätelmän tehdessään, että kyseessä olevaa tietojenvaihtoa oli pidettävä tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena, minkä vuoksi sen ei tarvinnut tutkia kyseisen tietojenvaihdon mahdollisia markkinavaikutuksia. Portugalin kilpailuviranomainen ei sen sijaan väittänyt, että tietojenvaihtoon osallistuneet luottolaitokset olisivat osallistuneet johonkin muuhun kilpailua rajoittavaan menettelytapaan, johon tietojenvaihto olisi voinut liittyä, kuten hintoja tai markkinoiden jakamista koskevaan sopimukseen.
10 Enemmistö tietojenvaihtoon osallistuneista luottolaitoksista nosti kyseisestä päätöksestä kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa eli Tribunal da Concorrência, Regulação e Supervisãossa (kilpailu-, sääntely- ja valvonta-asioiden tuomioistuin, Portugali) sillä perusteella, ettei kyseistä tietojenvaihtoa voitu sellaisenaan pitää riittävän vahingollisena kilpailulle. Sen vaikutuksia on näin ollen tutkittava. Niiden mukaan Portugalin kilpailuviranomainen ei myöskään ottanut huomioon kyseiseen tietojenvaihtoon liittyvää taloudellista, oikeudellista ja lainsäädännöllistä asiayhteyttä sen täytäntöönpanon yhteydessä, vaikka tämä olisi ollut välttämätöntä ennen kuin se olisi voinut todeta tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaolon.
11 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin antoi 28.4.2022 välituomion, jossa se määritti Portugalin kilpailuviranomaisen päätökseen sisältyvistä tosiseikoista ne, joita oli pidettävä toteen näytettyinä.
12 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti ennakkoratkaisupyynnössään yhteenvedon kyseisestä välituomiosta ja jakoi kuvauksensa viiteen osaan, jotka koskevat vaihdettujen tietojen luonnetta, koordinoinnin toteutustapaa, tavoitetta, oikeudellista ja taloudellista asiayhteyttä sekä väitettyjä kilpailua edistäviä vaikutuksia.
13 Ensinnäkin vaihdetut tiedot koskivat asuntoluottomarkkinoita, kulutusluottomarkkinoita ja yritysluottomarkkinoita. Kyseisten markkinoiden osalta vaihdettiin seuraavia kahdentyyppisiä tietoja:
– voimassa olevat ja tulevat kaupalliset ”ehdot” eli spread- tai korkomarginaalitaulukot eli luottolaitoksen lainanottajaan soveltaman koron ja sen korkokannan, jolla luottolaitos lähtökohtaisesti hankkii jälleenrahoituksen, välinen erotus, sekä riskimuuttujat, joilla kyseessä olevan asiakkaan tulojen, rahoituspanoksen tai kiinteistökustannusten kaltaisten tekijöiden perusteella kullekin asiakasriskin tasolle määritetään korkomarginaali, jota sovelletaan kyseisen riskin kompensoimiseksi. Kun otetaan huomioon vaihdettujen tietojen laajuus ja järjestelmällisyys, kyseiset tiedot eivät olleet tietojenvaihdon ajankohtana julkisesti saatavilla;
– ”tuotantomäärät” eli yksilöidyt arvot kunkin osallistuvan luottolaitoksen osalta edellisessä kuussa myönnetyistä lainasummista. Kyseiset tiedot toimitettiin ”eritellysti” eli vähintään yksityiskohtaisiin alaluokkiin jaoteltuina, eivätkä ne olleet saatavilla tässä muodossa muista lähteistä tietojen vaihtamisen ajankohtana tai sen jälkeen.
14 Välituomion yhteenvedossa täsmennetään myös, että kyseessä oleva tietojenvaihto oli säännöllistä ja se oli järjestetty luottamuksellisesti, joten ainoastaan siihen osallistuneet luottolaitokset tiesivät siitä. Lisäksi se koski tietoja, jotka olivat strategisia ja ei-julkisia taikka jotka olivat vaikeasti saatavilla tai luokiteltavissa. Vaihdetut tiedot nimittäin erosivat tietojenvaihtoon osallistuneiden luottolaitosten kuluttajille niitä koskevien tiedonantovelvoitteiden mukaisesti antamista tiedoista. Lisäksi kyseiset laitokset vaihtoivat kyseisiä tietoja eritellysti ja yksilöllisesti, ja ne koskivat nykyistä tai tulevaa käyttäytymistä. Niissä viitattiin muun muassa aikomuksiin muuttaa strategista käyttäytymistä lähitulevaisuudessa tai voimassa oleviin kaupallisiin ehtoihin.
15 Toiseksi kyseisen tietojenvaihdon keston ja toteutustavan osalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että tietojenvaihto tapahtui toukokuun 2002 ja maaliskuun 2013 välisenä aikana. Tietoja vaihdettiin kahden- ja monenvälisesti puhelimitse tai sähköpostitse tietojenvaihtoon osallistuneiden luottolaitosten hierarkiaa noudattaen.
16 Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päättelee, että koska tietojenvaihto mahdollisti sen, että kukin osallistuvista luottolaitoksista sai yksityiskohtaisia, systemaattisia, ajantasaisia ja täsmällisiä tietoja kilpailijoidensa, jotka myös osallistuivat tietojenvaihtoon, tarjouksista, kyseisen tietojenvaihdon tarkoituksena oli vähentää epävarmuutta, joka liittyi kunkin strategiseen käyttäytymiseen, ja näin ollen riskiä kyseisten kilpailijoiden aiheuttamasta kaupallisesta paineesta.
17 Saman tuomioistuin toteaa neljänneksi kyseisen tietojenvaihdon oikeudellisesta ja taloudellisesta asiayhteydestä, että kaikki Portugalin kuusi suurinta luottolaitosta osallistuivat tietojenvaihtoon. Vuonna 2013 kyseiset laitokset hallinnoivat 83:ea prosenttia Portugalin koko pankkisektorin kaikista pankkivaroista.
18 Lisäksi euriborin, euroalueen pankkienvälisiä korkoja kuvaavan indikaattorin, joka oli tuolloin voimakkaasti laskenut, kehityksestä poiketen rahoituslaitosten uusiin asuntoluottoihin soveltamat korkomarginaalit lähtivät vuoden 2008 puolessavälissä selvään nousuun, mikä lievensi asiakkaiden korkotason laskua. Ainakin vuosina 2010–2014 yksityishenkilöille myönnettyjen kiinteistöluottojen määrä sitä vastoin väheni. Vuosina 2010 ja 2011 kulutusluottojen korkotaso alkoi nousta, ja samalla korkomarginaalit kasvoivat voimakkaasti ja pitkään ylittäen vuoden 2012 alussa vuonna 2008 saavutetun huipputason. Vuonna 2012 kyseiset korot alkoivat laskea, mikä heijastaa korkomarginaalien vakautumista ja euriborin laskua. Tietojenvaihtoon osallistuneiden luottolaitosten soveltamat korkomarginaalit ovat kuitenkin sittemmin nousseet suuremmiksi kuin vuotta 2012 edeltäneinä ajanjaksoina.
19 Viidenneksi mahdollisten kilpailua edistävien tai ainakin kaksisuuntaisten vaikutusten osalta tietojenvaihtoon osallistuneet luottolaitokset eivät ole kyenneet osoittamaan tietojenvaihdosta aiheutuneita tehokkuushyötyjä, sitä, että kyseiset tehokkuushyödyt olisivat hyödyttäneet kuluttajia, eivätkä kyseessä olevien kilpailunrajoitusten välttämättömyyttä. Kyseistä tietojenvaihtoa ei etenkään voitu rinnastaa kilpailuanalyysiin (benchmarking), eikä konkreettisesti vaihdettujen tietojen sisällöllä voitu estää tai ratkaista tietojen epäsymmetriasta muodostuvaa ongelmaa luotonantajan ja luotonottajan välisessä suhteessa (haitallisen valikoitumisen ongelma), sillä se ei koskenut asiakkaiden yksilöllistä riskiprofiilia vaan keskittyi pikemminkin luottokorkomarginaaleihin ja luottojen määriin ilman yrityskohtaista jaottelua tai yhteyttä yksittäiseen asiakkaaseen.
20 Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että edellä esitetyn perusteella kyseessä oleva tietojenvaihto voi osaltaan vähentää kaupallista painetta ja epävarmuutta, jotka liittyvät kilpailijoiden strategiseen käyttäytymiseen markkinoilla, mikä voisi johtaa kilpailua rajoittavaan epäviralliseen koordinointiin, se katsoo tarpeelliseksi tiedustella unionin tuomioistuimelta SEUT 101 artiklan soveltamisedellytyksistä, koska itsenäistä ja epävirallista tietojenvaihtoa koskevia ennakkotapauksia ei ole.
21 Tässä tilanteessa Tribunal da Concorrência, Regulação e Supervisão on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko SEUT 101 artikla esteenä sille, että tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi luonnehditaan kilpailijoiden välinen kattava ja kuukausittainen tietojenvaihto, joka koskee asunto-, yritys- ja kulutusluottoihin liittyviä liiketoiminnan ehtoja (kuten nykyisiä ja tulevia korkomarginaaleja ja riskimuuttujia) ja (kuukausittaisia, yksilöityjä ja eriteltyjä) tuotantoarvoja, kun tietoja vaihdettiin säännöllisesti ja vastavuoroisesti vähittäispankkialalla keskittyneillä markkinoilla, joilla on alalle pääsyn esteitä, mikä näin lisäsi keinotekoisesti avoimuutta ja vähensi kilpailijoiden strategiseen käyttäytymiseen liittyvää epävarmuutta?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko sama artikla esteenä kyseiselle luonnehdinnalle silloin, kun kyseisen tietojenvaihdon ei ole todettu eikä yksilöity aiheuttaneen tehokkuushyötyjä taikka kaksisuuntaisia tai kilpailua edistäviä vaikutuksia?”
Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
22 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdan nojalla, että asia käsiteltäisiin nopeutetussa menettelyssä.
23 Se esittää pyyntönsä tueksi, että ”vanhentumisaikaa koskevan alustavan arvioinnin perusteella pääasiassa käsiteltävät tapahtumat vanhentuvat 30.3.2023, sillä varauksella, että konkreettisia keskeytymis- ja katkaisemisperusteita on arvioitava erikseen”. Toisaalta tosiseikat tapahtuivat vuosina 2002 ja 2013, joten ”asia on yleis- ja erityisestävyyden vuoksi tarpeen ratkaista pian”.
24 Tältä osin työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että unionin tuomioistuimen presidentti voi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan päättää esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä tämän työjärjestyksen määräyksistä poiketen, jos asian laatu edellyttää, että asia käsitellään ensi tilassa.
25 Unionin tuomioistuimen presidentti päätti 14.6.2022 kuultuaan esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen nopeutettua menettelyä koskeva pyyntö hylätään.
26 Päätöksen perusteena on se, että ensinnäkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen itsensä esittämien tietojen mukaan vanhentumisen keskeytymis- ja katkaisemisperusteita on arvioitava erikseen konkreettisesti. Sama tuomioistuin on todennut myös, että sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan ennakkoratkaisun pyytäminen, johon liittyy asian käsittelyn lykkääminen, merkitsee vanhentumisajan keskeytymisperustetta.
27 Toiseksi oikeusriidan kiireellisyyttä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon se, että vaikka asia saatettiin vireille ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa 22.10.2019, se päätti pyytää ennakkoratkaisua vasta 4.5.2022 (ks. analogisesti tuomio 11.11.2021, Energieversorgungscenter Dresden-Wilschdorf, C‑938/19, EU:C:2021:908, 44 kohta).
28 Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että se, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava käsiteltävänään oleva asia nopeasti syystä tai toisesta, ei sinänsä riitä perusteeksi työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun nopeutetun menettelyn käyttämiselle (määräys 1.2.2017, Air Serbia ja Kondić, C‑476/16, EU:C:2017:170, 8 kohta).
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Alustavat huomautukset
29 Pääasian kantajat eli tietojenvaihtoon osallistuneet luottolaitokset keskittyivät suuressa osassa kirjallisia huomautuksiaan kiistämään ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän pääasiassa kyseessä olevien tosiseikkojen kuvauksen ja jopa väittivät, että unionin tuomioistuimella olisi velvollisuus muuttaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kuvaamia tosiseikkoja koskevia lähtökohtia hyödyllisen vastauksen antamiseksi kyseiselle tuomioistuimelle.
30 On kuitenkin muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä, joka perustuu kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, ei ole unionin tuomioistuimen vaan kansallisen tuomioistuimen asiana selvittää oikeusriidan perustana olevat tosiseikat (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, Consorzio Italian Management ja Catania Multiservizi, C‑561/19, EU:C:2021:799, 35 kohta).
31 Tästä seuraa, että koska unionin tuomioistuimella on ainoastaan toimivalta lausua unionin oikeuden tulkinnasta tai pätevyydestä, se ei voi tarkistaa kansallisen tuomioistuimen esittämien tosiseikkojen paikkansapitävyyttä eikä ratkaista tiettyjen asianosaisten sellaisten väitteiden oikeellisuutta, joilla riitautetaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnössään esittämien tosiseikkoja koskevien lähtökohtien merkityksellisyys.
32 Kuten julkisasiamies korosti ratkaisuehdotuksensa 20 kohdassa, se, että unionin tuomioistuimen on tulkittava unionin oikeuden säännöstä tai määräystä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän tosiseikaston perusteella, ei silti merkitse olettamaa, että nämä lähtökohdat todellakin vastaavat pääasiassa kyseessä olevia lähtökohtia. Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on vielä tarkistettava, vastaavatko sen unionin tuomioistuimelle kuvaamat tosiseikat kyseistä tilannetta ja että kansallista lainsäädäntöä koskevat tiedot ovat täydellisiä ja kansalliset säännökset ovat sovellettavissa mainittuun tilanteeseen.
33 Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kansallisilla tuomioistuimilla olevalla velvollisuudella, johon pääasian kantajat viittaavat, selostaa täsmällisesti tosiseikkoja koskeva asiayhteys, johon ennakkoratkaisukysymykset liittyvät, erityisesti kilpailualalla, jolle on luonteenomaista tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen monimutkaisuus (tuomio 3.3.2021, Poste Italiane ja Agenzia delle entrate – Riscossione, C‑434/19 ja C‑435/19, EU:C:2021:162, 77 kohta.
34 Vaikka tällä velvollisuudella pyritäänkin antamaan unionin tuomioistuimelle mahdollisuus varmistaa, ettei ennakkoratkaisupyyntöä ole jätettävä tutkimatta, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ennakkoratkaisupyyntö voidaan kuitenkin jättää tutkimatta vain, jos pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 19.4.2007, Asemfo, C‑295/05, EU:C:2007:227, 31 kohta), mistä ei ole kyse käsiteltävässä asiassa.
35 Koska ennakkoratkaisupyyntöjen tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymisen valvonta rajoittuu näin ollen tämän tuomion edellisessä kohdassa mainittujen vaatimusten ilmeiseen noudattamatta jättämiseen, kansallisten tuomioistuinten velvollisuudesta kuvata täsmällisesti ne tosiseikkoja koskeva asiayhteys, johon ennakkoratkaisukysymykset liittyvät, ei voida päätellä, että unionin tuomioistuimella olisi velvollisuus varmistaa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kuvaama tilanne todella vastaa pääasiassa kyseessä olevaa tilannetta. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ei myöskään ilmene selvästi, ettei kyseisiä vaatimuksia olisi noudatettu.
36 Näin ollen ei ole tarpeen lausua pääasian kantajien esittämästä arvostelusta, joka koskee ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksissään esittämän tosiseikkoja koskevan lähtökohdan merkityksellisyyttä, eikä niiden esittämistä ennakkoratkaisukysymysten uudelleen muotoilemista koskevista pyynnöistä, joiden yhteydessä ne kehottivat unionin tuomioistuinta muuttamaan tätä tosiseikkoja koskevaa lähtökohtaa.
Ensimmäinen kysymys
37 Aluksi on todettava, että ennakkoratkaisupyynnöstä ja pääasian kantajien huomautuksista ilmenee, että pääasiassa on kyse lähinnä tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen oikeudellisesta luonnehdinnasta.
38 Näin ollen on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko SEUT 101 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kilpailevien luottolaitosten välillä markkinoilla, jotka ovat keskittyneet voimakkaasti ja joilla on markkinoille pääsyn esteitä, tapahtuvaa laajaa vastavuoroista ja kuukausittaista tietojenvaihtoa, joka koskee kyseisillä markkinoilla toteutettaviin liiketoimiin sovellettavia ehtoja eli erityisesti nykyisiä ja tulevia luottokorkomarginaaleja ja riskimuuttujia sekä tähän tietojenvaihtoon osallistuvien yritysten yksilöityjä tuotantolukuja, on pidettävä tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena.
Edellytykset, joiden täyttyessä yritysten välistä sopimusta, yhteenliittymän päätöstä tai yhdenmukaistettua menettelytapaa voidaan pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena
39 SEUT 101 artiklan 1 kohdan mukaan sisämarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla.
40 Jotta siis tietyssä yksittäistapauksessa voitaisiin katsoa, että sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa kuuluu SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan, kyseisen määräyksen sanamuodon mukaan on osoitettava, että tällaisen toiminnan tarkoituksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen tai että toiminnalla on tällainen vaikutus (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2023, International Skating Union v. komissio, C‑124/21 P, EU:C:2023:1012, 98 kohta; tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 158 kohta ja tuomio 21.12.2023, Royal Antwerp Football Club, C‑680/21, EU:C:2023:1010, 85 kohta).
41 Tältä osin on todettava, että vaikka sellaisen ennakkotapauksen olemassaolo, jonka yhteydessä pääasiassa kyseessä olevan kaltaista tietojenvaihtoa on pidetty tarkoitukseen perustuvana rajoituksena, on omiaan helpottamaan näyttöä siitä, että myös viimeksi mainitulla otetaan käyttöön tällainen rajoitus, tällaisen ennakkotapauksen puuttuminen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on tilanne nyt käsiteltävässä asiassa, ei voi olla esteenä sille, että kyseinen tietojenvaihto mahdollisesti luokitellaan tällä tavoin (ks. vastaavasti tuomio 25.3.2021, Generics (UK) v. komissio, C‑588/16 P, EU:C:2021:242, 79 kohta).
42 SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi on nimittäin ensin tutkittava kyseessä olevan yritysten välisen sopimuksen, yritysten yhteenliittymän päätöksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan tarkoitusta. Jos tällaisen tutkinnan päätteeksi käy ilmi, että kyseisellä sopimuksella, päätöksellä tai menettelytavalla on kilpailunvastainen tarkoitus, sen vaikutusta kilpailuun ei ole tarpeen tutkia. Ainoastaan siinä tapauksessa, ettei tällaisella sopimuksella, päätöksellä tai menettelytavalla voida katsoa olevan tällaista kilpailunvastaista tarkoitusta, on siis seuraavaksi tutkittava tätä vaikutusta (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2023, International Skating Union v. komissio, C‑124/21 P, EU:C:2023:1012, 99 kohta; tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 159 kohta ja tuomio 21.12.2023, Royal Antwerp Football Club, C‑680/21, EU:C:2023:1010, 86 kohta).
43 Unionin tuomioistuin on todennut, että käsitteellä ”tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus”, jota käsiteltävä ennakkoratkaisukysymys yksinomaan koskee, on tiukan tulkinnan mukaisesti ymmärrettävä viitattavan yksinomaan tiettyihin yritysten välisen toiminnan yhteensovittamisen muotoihin, jotka ilmentävät sellaista riittävää haitallisuutta kilpailulle, että niiden vaikutusten tutkimista voidaan pitää tarpeettomana. Tiettyjen yritysten välisen toiminnan yhteensovittamisen muotojen voidaan nimittäin jo luonteensa puolesta katsoa haittaavan tavanomaisen kilpailun toimivuutta (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2023, International Skating Union v. komissio, C‑124/21 P, EU:C:2023:1012, 101 ja 102 kohta; tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 161 ja 162 kohta ja tuomio 21.12.2023, Royal Antwerp Football Club, C‑680/21, EU:C:2023:1010, 88 ja 89 kohta).
44 Sen määrittämiseksi, kuuluuko tietyssä tapauksessa sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa sellaiseen yhteensovittamisen muotoon, jonka on jo luonteensa vuoksi katsottava haittaavan tavanomaisen kilpailun toimivuutta, on tutkittava ensiksi kyseisen sopimuksen, päätöksen tai menettelytavan sisältöä, toiseksi sen taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä ja kolmanneksi sillä tavoiteltuja päämääriä (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2023, International Skating Union v. komissio, C‑124/21 P, EU:C:2023:1012, 105 kohta; tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 165 kohta ja tuomio 21.12.2023, Royal Antwerp Football Club, C‑680/21, EU:C:2023:1010, 92 kohta).
45 Ensinnäkin kyseessä olevan sopimuksen, yritysten yhteenliittymän päätöksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan sisällön tutkiminen edellyttää sopimuksen eri näkökohtien tutkimista sen määrittämiseksi, onko kyseisellä yhdenmukaistamisella sellaisia ominaispiirteitä, joiden perusteella sen voidaan katsoa kuuluvan sellaiseen yritysten välisen yhteensovittamisen muotoon, jonka on jo luonteensa vuoksi katsottava haittaavan tavanomaisen kilpailun toimivuutta, mistä on kyse erityisesti silloin, kun kaikki yhteensovittaminen, jolla on tällaisia ominaisuuksia, on nimenomaan näiden ominaisuuksien vuoksi omiaan johtamaan kilpailuolosuhteisiin, jotka eivät vastaa tavanomaisia olosuhteita kyseisillä markkinoilla (ks. vastaavasti tuomio 19.3.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C‑286/13 P, EU:C:2015:184, 115 ja 120 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
46 Siitä taloudellisesta ja oikeudellisesta asiayhteydestä, johon kyseessä oleva sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa kuuluu, on seuraavaksi todettava, että koska tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitteellä tarkoitetaan ainoastaan sellaisia sopimuksia, yritysten yhteenliittymien päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, jotka ovat yhteensovittamisen muotoja, joiden on jo luonteensa vuoksi katsottava haittaavan tavanomaisen kilpailun toimivuutta, tämä ei millään tavoin edellytä sitä, että tämän sopimuksen, päätöksen tai menettelytavan vaikutukset kilpailuun – olivatpa ne todellisia tai mahdollisia, kielteisiä tai myönteisiä – tutkittaisiin tai varsinkaan näytettäisiin toteen (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2023, International Skating Union v. komissio, C‑124/21 P, EU:C:2023:1012, 106 kohta; tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 166 kohta ja tuomio 21.12.2023, Royal Antwerp Football Club, C‑680/21, EU:C:2023:1010, 93 kohta).
47 Tämä ei sen sijaan sulje pois sitä, että on otettava huomioon kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen luonne sekä kyseisten alojen tai markkinoiden rakenteelle tai toiminnalle ominaiset tosiasialliset olosuhteet (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2023, International Skating Union v. komissio, C‑124/21 P, EU:C:2023:1012, 106 kohta; tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 166 kohta ja tuomio 21.12.2023, Royal Antwerp Football Club, C‑680/21, EU:C:2023:1010, 93 kohta).
48 On nimittäin mahdollista, että vain tiettyjen erityisten olosuhteiden vallitessa voidaan olettaa, että tietyt yhteensovittamisen muodot ja näin ollen niihin kuuluvat sopimukset, yhteenliittymien päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat haittaavat tavanomaisen kilpailun toimivuutta. Kuten julkisasiamies korosti ratkaisuehdotuksensa 43 kohdassa, näiden yhteensovittamisen muotojen taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä tutkittaessa on näin ollen voitava tarkistaa, että kun tietty sopimuksen, yritysten yhteenliittymän päätöksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan muoto haittaa jo luonteensa vuoksi kilpailua yksinomaan tietyissä olosuhteissa, jotka liittyvät muun muassa kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen luonteeseen, markkinoiden toiminnan tosiasiallisiin olosuhteisiin ja niiden rakenteeseen, kyseiset olosuhteet ovat olemassa. Asiayhteyden huomioon ottamisella pyritään siis varmistamaan, ettei mikään kyseessä olevaan sopimukseen, päätökseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan liittyvä erityinen olosuhde ole omiaan kumoamaan olettamaa sen yhteensovittamisen muodon haitallisuudesta kilpailulle, jonka alaan kyseinen sopimus, päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa kuuluu.
49 Kyseessä olevalla sopimuksella, yritysten yhteenliittymän päätöksellä tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla tavoiteltujen päämäärien osalta on tämän jälkeen määritettävä ne objektiiviset päämäärät, jotka kyseisellä sopimuksella, päätöksellä tai menettelytavalla pyritään kilpailun kannalta saavuttamaan. Se, että osalliset yritykset ovat toimineet ilman subjektiivista aikomusta estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua, tai se, että ne pyrkivät tiettyihin hyväksyttäviin tavoitteisiin, ei sitä vastoin ole ratkaisevaa SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2023, International Skating Union v. komissio, C‑124/21 P, EU:C:2023:1012, 107 kohta; tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 167 kohta ja tuomio 21.12.2023, Royal Antwerp Football Club, C‑680/21, EU:C:2023:1010, 94 kohta).
50 Kaikkien näiden seikkojen tarkastelusta on joka tapauksessa ilmettävä täsmällisesti ne syyt, joiden vuoksi kyseinen sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa on siinä määrin riittävän vahingollinen kilpailulle, että on perusteltua katsoa, että kyseisen sopimuksen, päätöksen tai menettelytavan tarkoituksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2023, International Skating Union v. komissio, C‑124/21 P, EU:C:2023:1012, 108 kohta; tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 168 kohta ja tuomio 21.12.2023, Royal Antwerp Football Club, C‑680/21, EU:C:2023:1010, 98 kohta).
Kilpailunrajoituksen käsitteen tulkinta tietojenvaihdon kannalta
51 Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 52 kohdassa, on korostettava, että kilpailijoiden välinen tietojenvaihto voi olla SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kilpailunrajoitus myös tarkoituksensa perusteella, vaikka siihen ei liittyisikään yhteistyösopimusta. Kuten tämän tuomion 43–49 kohdasta ilmenee, on nimittäin välttämätöntä, että tämä tietojenvaihto kuuluu sellaiseen yhteensovittamisen muotoon, jonka on jo luonteensa vuoksi katsottava haittaavan tavanomaisen kilpailun toimivuutta kyseessä olevan tietojenvaihdon yhteydessä.
52 Tämä merkitsee ensinnäkin tietojenvaihdon sisällön osalta sitä, että sillä on ominaispiirteitä, joiden vuoksi se kuuluu sellaiseen yritysten välisen yhteensovittamisen muotoon, joka voi johtaa kilpailuolosuhteisiin, jotka eivät vastaa tavanomaisia olosuhteita kyseisillä markkinoilla.
53 On kuitenkin muistutettava, että tavanomaisen kilpailun toimivuus markkinoilla edellyttää tiettyä avoimuutta näillä markkinoilla vallitsevaan tilanteeseen nähden. Ainoastaan tämän edellytyksen täyttyessä markkinat voivat nimittäin olla tehokkaat. Unionin tuomioistuin on jo todennut, että avoimuus taloudellisten toimijoiden välillä on lähtökohtaisesti omiaan ainakin muilla kuin oligopolistisilla markkinoilla myötävaikuttamaan tarjoajien välisen kilpailun lisääntymiseen (ks. vastaavasti tuomio 2.10.2003, Thyssen Stahl v. komissio, C‑194/99 P, EU:C:2003:527, 84 kohta).
54 Sitä vastoin on niin, että jotta markkinat toimivat tavanomaisissa olosuhteissa, jokaisen talouden toimijan on yhtäältä itsenäisesti päätettävä toimintalinjasta, jota se aikoo noudattaa yhteismarkkinoilla (ks. vastaavasti tuomio 19.3.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C‑286/13 P, EU:C:2015:184, 119 kohta), ja toisaalta sen on oltava epävarma ainakin sen suhteen, minä ajankohtana, missä laajuudessa ja millä tavoin sen kilpailijat toteuttavat markkinakäyttäytymisen tulevan muutoksen (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2009, T-Mobile Netherlands ym., C‑8/08, EU:C:2009:343, 41 kohta ja tuomio 12.1.2023, HSBC Holdings ym. v. komissio, C‑883/19 P, EU:C:2023:11, 116 kohta).
55 Kyseisen tietojenvaihdon asiayhteydestä on tämän jälkeen todettava, että on välttämätöntä, että tietojenvaihdossa kaikki sellainen yhteensovittaminen, joka muistuttaa ominaispiirteiltään kyseessä olevaa tietojenvaihtoa, voisi onnistua ainoastaan sellaisissa kilpailuolosuhteissa, jotka eivät vastaisi tavanomaisia olosuhteita kyseisillä markkinoilla, kun otetaan huomioon kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen luonne, markkinoiden toimintaan liittyvät tosiasialliset olosuhteet ja markkinoiden rakenne (ks. vastaavasti tuomio 28.5.1998, Deere v. komissio, C‑7/95 P, EU:C:1998:256, 87 kohta; tuomio 4.6.2009, T-Mobile Netherlands ym., C‑8/08, EU:C:2009:343, 33 kohta ja tuomio 19.03.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C‑286/13 P, EU:C:2019:184, 120 kohta).
56 Lopuksi kyseessä olevan tietojenvaihdon ”objektiivisten päämäärien” osalta on korostettava, että tällä käsitteellä viitataan sen oikeudellisessa merkityksessä sopimuksen, yritysten yhteenliittymän päätöksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan ensisijaiseen tarkoitukseen eli kyseessä olevan yhteensovittamisen välittömiin ja suoriin päämääriin, jotka ovat saaneet asianomaiset yritykset osallistumaan siihen. Tarkoitukseen perustuvana rajoituksena on näin ollen pidettävä tietojenvaihtoa, jonka tarkoituksena ei tosin muodollisesti ole kilpailun rajoittaminen mutta jota ei sen muoto ja asiayhteys huomioon ottaen voida selittää muutoin kuin sellaiseen tavoitteeseen pyrkimisellä, joka on ristiriidassa vapaan kilpailun periaatteen jonkin osatekijän kanssa.
57 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että koska jokaisen talouden toimijan on itsenäisesti päätettävä toimintalinjasta, jota se aikoo noudattaa yhteismarkkinoilla, tietojenvaihdolla on katsottava olevan ominaispiirteitä, joiden vuoksi se kuuluu sellaiseen yritysten välisen yhteensovittamisen muotoon, jonka on jo luonteensa vuoksi katsottava haittaavan tavanomaisen kilpailun toimivuutta, kun sen sisältö koskee tietoja, jotka – riippumatta siitä, missä määrin arkaluonteisia tai luottamuksellisia ne ovat – kyseisen tietojenvaihdon asiayhteydessä voivat ainoastaan johtaa siihen, että tähän tietojenvaihtoon osallistuvat yritykset, jotka ovat kohtuullisen aktiivisia ja taloudellisesti rationaalisia, noudattavat hiljaisesti samaa toimintalinjaa jonkin sellaisen muuttujan osalta, jonka perusteella kilpailu kyseisillä markkinoilla muodostuu.
58 Jotta tällaiseen päätelmään voitaisiin tulla, on välttämätöntä, että huomioon otetaan paitsi vaihdettujen tietojen luonne myös tietojenvaihdon taloudellinen asiayhteys. Vaikka on syytä olettaa, että tietojenvaihtoon osallistuvat ja edelleen markkinoilla toimivat yritykset ottavat markkinakäyttäytymistään määrittäessään huomioon kilpailijoidensa kanssa vaihdetut tiedot (ks. vastaavasti tuomio 8.7.1999, Hüls v. komissio, C‑199/92 P, EU:C:1999:358, 161 ja 162 kohta; tuomio 4.6.2009, T-Mobile Netherlands ym., C‑8/08, EU:C:2009:343, 51 ja 52 kohta ja tuomio 19.3.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C‑286/13 P, EU:C:2015:184, 126 ja 127 kohta), on kuitenkin niin, että kohtuullisen aktiiviset ja taloudellisesti rationaaliset yritykset noudattavat samaa toimintalinjaa vain silloin, kun erityisesti – kun otetaan huomioon asiayhteys, jossa kyseinen sopimus tehdään – niiden ei tarvitse tässä yhteydessä pelätä nykyisten ja potentiaalisten kilpailijoidensa sekä kuluttajien reaktioita. Näin on lähtökohtaisesti silloin, kun tietojenvaihto tapahtuu oligopolistisilla tai ainakin voimakkaasti keskittyneillä markkinoilla toimivien tärkeimpien toimijoiden välillä ja kun kyseisille markkinoille pääsylle on esteitä (ks. vastaavasti tuomio 2.10.2003, Thyssen Stahl v. komissio, C‑194/99 P, EU:C:2003:527, 86 ja 87 kohta).
59 Erityisesti viimeksi mainitussa tilanteessa sitä, että markkinat ovat tietyssä määrin keskittyneet ja niillä on markkinoille pääsyn esteitä, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on korostanut kysymyksessään, on pidettävä merkityksellisenä.
60 Sen osoittamiseksi, että tietojenvaihto muodostaa tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen, ei kuitenkaan ole aina tarpeen näyttää toteen, että tietojenvaihto koskee sellaisia tietoja, että ne voivat tietojenvaihdon olosuhteissa ainoastaan johtaa siihen, että tähän tietojenvaihtoon osallistuvat yritykset, jotka ovat kohtuullisen aktiivisia ja taloudellisesti rationaalisia, noudattavat hiljaisesti samaa toimintalinjaa jonkin sellaisen muuttujan osalta, jonka perusteella kilpailu kyseisillä markkinoilla muodostuu, mikä on sen velvollisuuden vastaista, jonka mukaan jokaisen talouden toimijan on itsenäisesti päätettävä toimintalinjasta, jota se aikoo noudattaa yhteismarkkinoilla.
61 Kuten tämän tuomion 54 kohdasta ilmenee, jotta markkinat toimisivat tavanomaisissa olosuhteissa, markkinatoimijoiden on paitsi päätettävä itsenäisesti toimintalinjasta, jota ne aikovat noudattaa yhteismarkkinoilla, niiden on myös yleisemmin oltava edelleen epätietoisia muiden osallistujien tulevasta käyttäytymisestä kyseisillä markkinoilla.
62 Kun siis tällainen epävarmuus voidaan poistaa tällaisella tietojenvaihdolla, tämän tietojenvaihdon voidaan katsoa kuuluvan sellaiseen yritysten välisen yhteensovittamisen muotoon, jonka jo luonteensa vuoksi voidaan katsoa haittaavan tavanomaisen kilpailun toimivuutta, ilman että olisi edes tarpeen osoittaa, että sen yhteydessä vaihdetut tiedot voivat asiayhteydessään ainoastaan johtaa siihen, että tähän tietojenvaihtoon osallistuvat yritykset, jotka ovat kohtuullisen aktiivisia ja taloudellisesti rationaalisia, noudattavat hiljaisesti samaa toimintalinjaa jonkin sellaisen muuttujan osalta, jonka perusteella kilpailu kyseisillä markkinoilla muodostuu. Tältä osin riittää, että vaihdetut tiedot ovat yhtäältä luottamuksellisia eli ne eivät ole jo olleet kaikkien kyseisillä markkinoilla toimivien talouden toimijoiden tiedossa ja toisaalta strategisia.
63 ”Luottamuksellisilla tiedoilla” tarkoitetaan kaikkia tietoja, joita kyseisillä markkinoilla toimivilla yrityksillä ei vielä ole, ja ”strategisilla tiedoilla” on ymmärrettävä tarkoitettavan tietoja, jotka voivat – mahdollisesti sen jälkeen, kun tiedot on yhdistetty muihin tietojenvaihtoon osallistujilla jo oleviin tietoihin – paljastaa strategian, jota jotkin näistä osallistujista aikovat soveltaa yhden tai useamman sellaisen muuttujan osalta, joiden perusteella kilpailu merkityksellisillä markkinoilla muodostuu (ks. vastaavasti tuomio 12.1.2023, HSBC Holdings ym. v. komissio, C‑883/19 P, EU:C:2023:11, 117 kohta).
64 Kuten julkisasiamies korosti ratkaisuehdotuksensa 69 ja 70 kohdassa, vaikka sellaisten tietojen vaihto, jotka koskevat tulevia hintoja tai joitakin hintoja määrittävistä tekijöistä, on jo luonteensa vuoksi kilpailunvastaista, kun otetaan huomioon erityisesti näiden tietojen muodostama kilpailulle aiheutuvan vahingon riski, strategisen tiedon käsite on kuitenkin laajempi ja kattaa kaikki sellaiset tiedot, jotka eivät ole jo talouden toimijoiden tiedossa ja jotka tietojenvaihdon asiayhteydessä ovat omiaan vähentämään osallistujien epävarmuutta muiden osallistujien tulevasta käyttäytymisestä sen suhteen, mikä muodostaa kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen luonteen, markkinoiden todellisten toimintaedellytysten ja markkinoiden rakenteen vuoksi yhden tai useamman sellaisen muuttujan, jonka perusteella kilpailu kyseisillä markkinoilla muodostuu.
65 Lopuksi on todettava, että kun vaihdetut tiedot eivät koske aikomuksia muuttaa tietojenvaihtoon osallistuvien yritysten käyttäytymistä merkityksellisillä markkinoilla vaan ajankohtaisia tai vanhoja tosiseikkoja, tietoja on kuitenkin pidettävä strategisina, jos tietojenvaihtoon osallistuva yritys voi erityisesti kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen luonteen, markkinoiden toimintaan liittyvien tosiasiallisten olosuhteiden, kustannusrakenteen tai tietojenvaihtoon osallistuvien yritysten tuotanto- ja johtamismenetelmien vuoksi päätellä niistä riittävän täsmällisesti muiden tähän tietojenvaihtoon osallistuvien yritysten tulevan käyttäytymisen tai niiden reaktiot mahdolliseen strategiseen liikkeeseen markkinoilla.
Sellaisen tietojenvaihdon luokittelu tarkoitukseen perustuvaksi rajoitukseksi, jolla on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksessään mainitsemien kaltaiset ominaispiirteet
66 Vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on määrittää, kuuluuko pääasiassa kyseessä oleva tietojenvaihto sellaiseen yritysten väliseen yhteensovittamiseen muotoon, jonka on jo luonteensa vuoksi katsottava haittaavan tavanomaisen kilpailun toimivuutta, ja suorittaa tätä varten tarpeelliset tosiseikkoja koskevat arvioinnit, unionin tuomioistuin voi kuitenkin ennakkoratkaisupyyntöä käsitellessään tehdä täsmennyksiä ohjatakseen kyseistä tuomioistuinta tulkinnassaan (ks. vastaavasti tuomio 18.1.2024, Lietuvos notarų rūmai ym., C‑128/21, EU:C:2024:49, 89 ja 90 kohta).
67 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on viitannut kysymyksessään kilpailevien luottolaitosten väliseen laajaan vastavuoroiseen ja kuukausittaiseen tietojenvaihtoon, joka on toteutettu hyvin keskittyneillä markkinoilla, joilla on markkinoille pääsyn esteitä, ja joka koskee kyseisillä markkinoilla toteutettuihin liiketoimiin sovellettavia ehtoja eli erityisesti nykyisiä ja tulevia luottokorkomarginaaleja ja riskimuuttujia sekä kunkin luottolaitoksen yksilöityjä tuotantolukuja.
68 Yhtäältä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämästä kuvauksesta ilmenee, että korkomarginaaleja koskevat tiedot, joita vaihdettiin luottamuksellisesti osallistuvien luottolaitosten välillä, eivät olleet tiedonvaihdon ajankohtana julkisia yhtä täydellisinä ja systemaattisina ja että kyseiset tiedot koskivat olennaisilta osin mahdollisia tulevia toimia. Tarkemmin sanottuna unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että kyseiset tiedot koskivat aikomuksia muuttaa kyseisillä markkinoilla toteutettuihin liiketoimiin sovellettavia ehtoja tai ainakin muutoksia, jotka oli hyväksytty mutta joita ei ollut vielä sovellettu.
69 Toisaalta on niin, että koska korkomarginaalin käsitteellä viitataan luottolaitoksen lainanottajaan soveltaman koron ja sen koron, jolla se lähtökohtaisesti jälleenrahoitetaan, väliseen eroon ja koska tämä jälkimmäinen korkokanta on lähtökohtaisesti tunnettu, korkomarginaali on omiaan paljastamaan sen, minkälaista korkoa luottolaitokset tarjoavat asiakkailleen ennen neuvotteluja.
70 Koska korkomarginaalit liittyvät näin ollen yhteen niistä muuttujista, joiden perusteella kilpailu muodostuu pääasiassa kyseessä olevilla kolmilla markkinoilla, kaikkia tietoja luottolaitosten tulevista aikomuksista muuttaa näitä marginaaleja on pidettävä strategisina tietoina.
71 Kun otetaan huomioon tämän tuomion 62 kohdassa todettu, on tämän vuoksi todettava, että tietojenvaihto, joka – kuten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksessään kuvaama tietojenvaihto – on järjestetty luottamuksellisesti ja joka koskee luottolaitosten tuleviin luottokorkomarginaaleihin, joiden avulla määritetään niiden asiakkaille tarjottu luottokorko, liittyviä aikomuksia, kuuluu näin ollen sellaiseen yritysten välisen yhteensovittamisen muotoon, jonka on jo luonteensa vuoksi katsottava haittaavan tavanomaisen kilpailun toimivuutta ja merkitsevän näin ollen SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta.
72 Sama koskee tietoja, jotka koskevat korkomarginaaleihin sovellettavien riskimuuttujien, joita käytetään asiakkaiden yksilöllisen riskiprofiilin perusteella, tulevia muutoksia, sillä yhdistettyinä tietoihin, jotka koskevat luottolaitosten tulevia luottokorkomarginaaleja koskevia aikomuksia, ne ovat omiaan antamaan tietojenvaihtoon osallistuville yrityksille mahdollisuuden saada täsmällisempi käsitys hinnoittelustrategioista, joita muut osallistujat aikovat toteuttaa.
73 Tuotantomääriä koskevien tietojen osalta on korostettava, että on totta, että tällaiset tiedot ovat lähtökohtaisesti omiaan paljastamaan erityisesti silloin, kun – kuten pääasiassa – tietojenvaihtoon osallistuvat yritykset välittävät tiedot eritellysti ja yksilöllisesti, jonkin osallistuvan yrityksen käyttäytymisen, joka poikkeaisi mahdollisesta markkinoilla vallitsevasta tasapainosta.
74 Näin ollen tällaisten tietojen vaihto voisi tietyissä olosuhteissa ilmentää sellaista yhteensovittamisen muotoa, jonka on jo luonteensa vuoksi katsottava haittaavan tavanomaisen kilpailun toimivuutta ja jonka yksi osatekijä se olisi.
75 Pääasiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamista tiedoista ilmenee kuitenkin, että Portugalin kilpailuviranomainen on moittinut kantajia osallistumisesta ”itsenäiseen” tietojenvaihtoon eikä tietojenvaihtoon, joka on kilpailua rajoittavaan yhdenmukaistettuun menettelytapaan nähden liitännäinen.
76 Sellaisen itsenäisen tietojenvaihdon osalta, jossa – kuten tässä asiassa – tällaiset tiedot koskevat aikaisempia myyntimääriä, vaikuttaa epätodennäköiseltä, kun tietoja tarkastellaan erikseen eikä asiassa ole tullut ilmi erityisiä olosuhteita, että ne olisivat omiaan paljastamaan kyseessä olevien luottolaitosten tulevat aikomukset tai saamaan tietojenvaihtoon osallistuvat yritykset, jotka ovat kohtuullisen aktiivisia ja taloudellisesti rationaalisia, noudattamaan hiljaisesti samaa toimintalinjaa jonkin sellaisen muuttujan osalta, jonka perusteella kilpailu joillakin kyseessä olevista markkinoista muodostuu.
77 Tietyn tietojenvaihdon muodon haitallisuutta on kuitenkin arvioitava ottaen huomioon myös mahdollisuus yhdistää vaihdettujen tietojen eri luokat toisiinsa.
78 Siltä osin kuin itsenäinen tietojenvaihto koskee muun muassa tuotantomääriä, se voi näin ollen kuulua yritysten välisen yhteensovittamisen muotoon, jonka on jo luonteensa vuoksi katsottava haittaavan tavanomaisen kilpailun toimivuutta, jos kyseiset tiedot voitaisiin yhdistää muuntyyppisiin vaihdettuihin tietoihin ja mahdollisesti muihin jo vapaasti käytettävissä oleviin tietoihin siten, että kohtuullisen aktiivinen ja taloudellisesti rationaalinen yritys voisi päätellä tiedoista – kun otetaan huomioon kyseessä olevien markkinoiden luonne, niiden toiminnan tosiasialliset olosuhteet ja niiden rakenne – muiden osallistujien tulevat aikomukset tai päätyä noudattamaan hiljaisesti niiden kanssa samaa toimintalinjaa yhden niistä muuttujista osalta, joiden perusteella kilpailu kyseisillä markkinoilla muodostuu.
79 Joka tapauksessa on niin, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksessään kuvaileman kaltaista tietojenvaihtoa on pidettävä tarkoitukseen perustuvana rajoituksena, kun vaihdetut tiedot koskevat muun muassa aikomuksia muuttaa tähän tietojenvaihtoon osallistuvien yritysten luottokorkomarginaaleja tulevaisuudessa.
80 Tätä päätelmää voi tukea tällaisia tietoja koskevan tietojenvaihdon objektiivisten päämäärien tarkastelu, joka on myös merkityksellinen arvioitaessa tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaoloa, kuten tämän tuomion 49 kohdasta ilmenee. Tietojenvaihdolla, joka koskee siihen osallistuvien yritysten tulevia aikomuksia yhden sellaisen muuttujan osalta, jonka perusteella kilpailu markkinoilla muodostuu, kuten luottokorkomarginaalien osalta, ei voida pyrkiä muihin objektiivisiin tavoitteisiin kuin kilpailun vääristämiseen kyseisillä markkinoilla.
81 Pääasian kantajat pyrkivät kuitenkin osoittamaan, ettei pääasiassa kyseessä oleva tietojenvaihto ole tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus, ja esittävät useita perusteluja näkemykselleen.
82 Ensinnäkin ne väittävät, että niillä oli kuluttajaoikeuden nojalla hintojen avoimuutta koskevia velvoitteita ja niihin sovellettavien kirjanpito- ja rahoitussääntöjen mukaisesti tai mahdollisesti yhtiönä, jonka arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla, velvollisuus ilmoittaa myyntimääränsä, markkinaosuutensa ja keskimääräiset korkomarginaalit. Näiden oikeudellisten velvoitteiden vuoksi mikä tahansa kyseisten markkinoiden toimija saattoi kerätä osallistuvien luottolaitosten kaupalliset ehdot käymällä niiden toimipisteissä tai tutustumalla niiden internetsivustoon.
83 Tältä osin on tosin korostettava, että sellaisten tietojen vaihtaminen, joiden ilmoittaminen on lisäksi tehty pakolliseksi kansallisella lainsäädännöllä, ei voi olla ristiriidassa SEUT 101 artiklan kanssa, koska tällainen tietojenvaihto ei voi aiheuttaa markkinoihin suurempaa vaikutusta kuin se, joka on jo aiheutunut kyseisen lainsäädännön noudattamisesta ja jonka osalta asianomaisten yritysten ei voida katsoa olevan vastuussa (ks. analogisesti tuomio 11.11.1997, komissio ja Ranska v. Ladbroke Racing, C‑359/95 P ja C‑379/95 P, EU:C:1997:531, 33 kohta ja tuomio 9.9.2003, CIF, C‑198/01, EU:C:2003:430, 52 ja 53 kohta).
84 Tietojenvaihtoon osallistuvat yritykset eivät kuitenkaan voi vedota tällaiseen tilanteeseen, jos vaihdetut tiedot ovat laajempia kuin tiedot, jotka kolmella kyseessä olevilla markkinoilla toimivien luottolaitosten on julkistettava lakisääteisten velvoitteidensa puitteissa, ja jos niitä on vaihdettu ennen kuin kyseisissä velvoitteissa asetetaan tietojenvaihtoon osallistuville velvollisuus julkistaa tällaisia tietoja, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin määritettävä.
85 Toiseksi pääasian kantajat huomauttavat, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tietojenvaihto, joka on tiheydeltään hyvin satunnaista eli tapahtuu kerran tai kahdesti vuodessa, ei voi olla tarkoitukseen perustuva rajoitus. On kuitenkin muistutettava, ettei tällainen tiheys sinänsä sulje pois tietojenvaihdon kilpailunvastaista tarkoitusta. Yksi ainoa yhteydenotto voi nimittäin riittää poistamaan asianomaisten tahojen epävarmuuden siitä, miten muut kyseessä olevat yritykset käyttäytyvät vastaisuudessa kyseisillä markkinoilla (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2009, T-Mobile Netherlands ym., C‑8/08, EU:C:2009:343, 59 ja 62 kohta).
86 Kolmanneksi pääasian kantajat kiistävät sen, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksessään kuvaileman kaltainen tietojenvaihto voisi olla sellainen yhteensovittamisen muoto, joka haittaisi jo luonteensa vuoksi tavanomaisen kilpailun toimivuutta, kun tietojenvaihdolla voidaan helpottaa mainittuun tietojenvaihtoon osallistuvien yritysten kilpailuanalyysitoimintaa (”benchmarking”) siten, että ne voivat vertailla tarjouksiaan keskenään ja vähentää tällaiseen vertailuun liittyviä kustannuksia, jolloin samalla tietojenvaihdolla voi olla kilpailua edistäviä vaikutuksia.
87 On todettava, että parhaita hallinnointi- tai tuotantomenetelmiä koskeva tietojenvaihto voi olla omiaan edistämään kilpailua eikä sillä näin ollen voida katsoa otettavan käyttöön tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta. Näin ei kuitenkaan voi olla silloin, kun vaihdetaan luottamuksellisia tietoja, jotka koskevat nimenomaan tähän tietojenvaihtoon osallistuneiden yritysten tulevia aikomuksia yhden sellaisen muuttujan osalta, jonka perusteella kilpailu kyseisillä markkinoilla muodostuu.
88 Neljänneksi pääasian kantajat väittävät, että luottokorkomarginaalit eivät heijastaneet tarjottujen luottopalvelujen kokonaishintaa vaan ainoastaan yhtä sen osatekijää, koska niissä ei mainita palkkioiden ja muiden kulujen määrää. Lisäksi niiden mukaan ainakaan kiinteistöluottomarkkinoilla asiakkaille tarjotut luottojen korot, jotka johtuvat kyseisistä marginaaleista, eivät vastaa sovellettuja lopullisia korkokantoja vaan ne ovat viitteellisiä korkokantoja, joita käytettiin lähtökohtana kunkin asiakkaan kanssa käytävissä yksilöllisissä neuvotteluissa tämän erityisen riskiprofiilin perusteella. Tämän seurauksena luottokorkomarginaaleja koskevan tietojenvaihdon, vaikka se liittyy osallistuvien luottolaitosten tuleviin aikomuksiin, ei voida katsoa muodostavan tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta.
89 Kuten julkisasiamies korosti ratkaisuehdotuksensa 74 ja 75 kohdassa, kuuluakseen tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen alaan yritysten yhdenmukaistetun menettelytavan ei tarvitse koskea kaikkia muuttujia, joiden perusteella kilpailu markkinoilla muodostuu, tai hintatietojen osalta kaikkia sovelletun lopullisen hinnan osatekijöitä. Näin ollen tietojenvaihto voi kuulua yritysten välisen yhteensovittamisen muotoon, jonka on jo luonteensa vuoksi katsottava haittaavan tavanomaisen kilpailun toimivuutta, vaikka se koskisi vain yhtä näistä muuttujista (ks. vastaavasti tuomio 12.1.2023, HSBC Holdings ym. v. komissio, C‑883/19 P, EU:C:2023:11, 204 kohta).
90 Korkokanta, jota käytetään lähtökohtana kunkin asiakkaan kanssa käytävissä yksilöllisissä neuvotteluissa tämän erityisen riskiprofiilin perusteella, kuvastaa yhtä kyseisillä markkinoilla vallitsevan kilpailun muuttujista, koska tämän koron perusteella mahdolliset asiakkaat tekevät ensimmäisen valinnan luottolaitosten luottotarjouksista aloittaakseen neuvottelut vain joidenkin luottolaitosten kanssa.
91 Viidenneksi pääasian kantajat kiistävät sen, että pääasiassa kyseessä olevissa olosuhteissa toimitetut tiedot, jotka koskivat luottokorkomarginaaleja, koskivat tulevaa toimintaa, jonka tunteminen olisi ollut omiaan tuomaan etua tietojenvaihtoon osallistuneille. Niiden mukaan nämä tiedot koskivat ensinnäkin muutoksia, jotka tulivat voimaan joko samana päivänä tai viimeistään seuraavana työpäivänä, kun tietojenvaihto oli tapahtunut perjantaina. Tämän jälkeen ne toteavat, että ennen neuvotteluja ehdotetut korot ilmoitettiin kyseisen luottolaitoksen internetsivulla ja sen luottosimulaattorissa pian sen jälkeen, kun korkomarginaaleja koskevia tietoja oli vaihdettu, tai jopa samanaikaisesti. Lisäksi luottolaitos olisi joka tapauksessa tarvinnut useita viikkoja muuttaakseen omia korkomarginaalejaan, joten tähän tietojenvaihtoon osallistuneet yritykset eivät voineet reagoida välittömästi saamiinsa tietoihin.
92 Tässä yhteydessä on muistutettava, ett pelkästään se, että luottokorkomarginaaleja koskevia tietoja vaihdetaan ennen kuin ne tulevat voimaan tai julkisiksi, riittää kuitenkin osoittamaan, että kyseisellä tietojenvaihdolla voitiin vähentää tietojenvaihtoon osallistuvien luottolaitosten tulevaa käyttäytymistä koskevaa epävarmuutta, vaikka muihin kilpailijoihin vaikuttava epävarmuus olisi hälventynyt pian tämän jälkeen. Vaikka nimittäin katsottaisiin, että tällaiseen tietojenvaihtoon osallistuvien on mahdotonta ottaa välittömästi huomioon näitä tietoja muuttaakseen välittömästi markkinakäyttäytymistään, on kuitenkin niin, että sellaisten tietojen vaihtaminen, joka koskee tulevia aikomuksia, joita ei ole jo paljastettu, mahdollisti sen, että kyseiset osallistujat saattoivat joka tapauksessa reagoida nopeammin kuin olisi ollut mahdollista kyseisten markkinoiden tavanomaisen toiminnan perusteella.
93 Kuudenneksi pääasian kantajat väittävät, että unionin tuomioistuimen käytettävissä olevassa asiakirja-aineistossa ei mainita yhtään tapausta, jossa yksi tietojenvaihtoon osallistuvista luottolaitoksista olisi muuttanut marginaalitaulukkoaan saatuaan tiedon, jonka mukaan jonkin toisen tietojenvaihtoon osallistuneen yrityksen luottokorkomarginaaleja muutettaisiin. Tällaista seikkaa ei kuitenkaan voida pitää merkityksellisenä, koska tarkoitukseen perustuvan rajoituksen käsitteen soveltaminen tietojenvaihtoon ei edellytä mahdollisten konkreettisten vaikutusten osoittamista markkinoilla, joilla kyseessä oleva tietojenvaihto tapahtui, eikä edes sitä, että tietojenvaihtoon osallistuneet yritykset tosiasiallisesti ottavat tiedot huomioon.
94 Seitsemänneksi pääasian kantajat väittävät, että käsitteellä ”riskimuuttuja”, sellaisena kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sitä käyttänyt, tarkoitetaan arviointitaulukoita, joissa tietylle asiakasryhmälle, joka määritetään esimerkiksi sen tulojen, taloudellisen panoksen tai kiinteistön kustannusten perusteella, osoitetaan riskitaso ja siihen liittyvä tämän riskin kompensoimiseksi käytettävä luottokorkomarginaali. Näitä kunkin riskitason taustalla olevia tekijöitä ei kuitenkaan missään tapauksessa ilmaistu tietojenvaihdon yhteydessä, kuten välituomiossa toistetuista todistajanlausunnoista ilmenee, joten kyseiset taulukot eivät niiden mukaan voi olla strategista tietoa.
95 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tältä osin ratkaistava, olivatko – kun otetaan huomioon muun muassa tietojenvaihtoon osallistuneiden yritysten käytettävissä olleet tiedot ja tällaisten taulukoiden laatimiseen yleisesti käytetty menetelmä – taulukoihin sisältyvät tiedot riittävän ymmärrettäviä, jotta kyseiset osallistujat saattoivat yhdistämällä tiedot luottokorkomarginaaleihin, joiden perusteella asiakkaille tarjottiin tiettyä korkoa ennen neuvotteluja, ja toteutuneisiin myyntimääriin vähentää epävarmuuttaan muiden osallistujien tulevasta käyttäytymisestä suhteessa siihen, mikä muodostaa kyseessä olevien palvelujen luonteen, markkinoiden toimintaan liittyvien tosiasiallisten olosuhteiden ja markkinoiden rakenteen vuoksi yhden tai useamman muuttujan, jonka perusteella kilpailu kyseessä olevilla markkinoilla muodostuu.
96 Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että SEUT 101 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kilpailevien luottolaitosten välillä markkinoilla, jotka ovat keskittyneet voimakkaasti ja joilla on markkinoille pääsyn esteitä, tapahtuvaa laajaa vastavuoroista ja kuukausittaista tietojenvaihtoa, joka koskee kyseisillä markkinoilla toteutettaviin liiketoimiin sovellettavia ehtoja eli erityisesti nykyisiä ja tulevia luottokorkomarginaaleja ja riskimuuttujia sekä tähän tietojenvaihtoon osallistuvien yritysten yksilöityjä tuotantolukuja, joista ainakin kyseiset tiedonvaihdon kohteena olevat korkomarginaalit ovat niitä ehtoja, joita nämä laitokset aikovat soveltaa tulevaisuudessa, on pidettävä tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena.
Toinen kysymys
97 Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Oikeudenkäyntikulut
98 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
SEUT 101 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kilpailevien luottolaitosten välillä markkinoilla, jotka ovat keskittyneet voimakkaasti ja joilla on markkinoille pääsyn esteitä, tapahtuvaa laajaa vastavuoroista ja kuukausittaista tietojenvaihtoa, joka koskee kyseisillä markkinoilla toteutettaviin liiketoimiin sovellettavia ehtoja eli erityisesti nykyisiä ja tulevia luottokorkomarginaaleja ja riskimuuttujia sekä tähän tietojenvaihtoon osallistuvien yritysten yksilöityjä tuotantolukuja, joista ainakin kyseiset tiedonvaihdon kohteena olevat korkomarginaalit ovat niitä ehtoja, joita nämä laitokset aikovat soveltaa tulevaisuudessa, on pidettävä tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: portugali.