Asia C-260/22

Seven.One Entertainment Group GmbH

vastaan

Corint Media GmbH

(Landgericht Erfurtin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 23.11.2023

Ennakkoratkaisupyyntö – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Direktiivi 2001/29/EY – 2 artiklan e alakohta – Yleisradio-organisaatiot – Oikeus kappaleen valmistamiseen lähetysten tallenteista – 5 artiklan 2 kohdan b alakohta – Yksityistä kopiointia koskeva poikkeus – Sopiva hyvitys – Yleisradio-organisaatioille aiheutunut vahinko – Yhdenvertainen kohtelu – Kansallinen säännöstö, jonka mukaan yleisradio-organisaatioilla ei ole oikeutta sopivaan hyvitykseen

Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29 – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Kappaleenvalmistusoikeus – Yksityistä kopiointia koskeva poikkeus – Sopiva hyvitys – Yleisradio-organisaatioiden oikeus saada sopiva hyvitys

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29 2 artiklan e alakohta ja 5 artiklan 2 kohdan b alakohta)

(ks. 23–34 kohta)
Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29 – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Kappaleenvalmistusoikeus – Yksityistä kopiointia koskeva poikkeus – Sopiva hyvitys – Jäsenvaltioiden mahdollisuus säätää poikkeuksesta maksun suorittamiseen sellaisen kappaleen valmistamisen osalta, josta aiheutuu vain vähäistä vahinkoa yleisradio-organisaatioille – Jäsenvaltioiden toimivalta vahvistaa vahingon kynnysarvo – Rajat – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen – Kansallisen tuomioistuimen asiana oleva tarkastaminen

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29 johdanto-osan 35 perustelukappale sekä 2 artiklan d ja e alakohta ja 5 artiklan 2 kohdan b alakohta)

(ks. 38–50 ja 53 kohta sekä tuomiolauselma)

Tiivistelmä

Corint Media on yhteisvalvontayhteisö, joka hallinnoi yksityisten televisiokanavien ja radioasemien tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia etenkin Saksan markkinoilla. Se jakaa tyhjien tallennusvälineiden hyvitysmaksusta saadut tulot yleisradio-organisaatioille. Se on tehnyt yksinoikeuden antavan tekijänoikeuksien hallinnointia koskevan sopimuksen Seven.Onen, joka on yleisradio-organisaatio, joka tuottaa yksityistä, mainosrahoitteista televisiokanavaa ja levittää sitä kaikkialla Saksassa, kanssa.

Seven.One vaati Corint Medialta, että sille maksetaan hyvitystä kyseisen hyvitysmaksun nojalla. Corint Media ei voinut kuitenkaan hyväksyä tätä vaatimusta, koska kansallisen säännöstön ( 1 ) mukaan yleisradio-organisaatioilla ei ole oikeutta sopivaan hyvitykseen.

Landgericht Erfurt (alueellinen alioikeus, Erfurt, Saksa), jonka käsiteltäväksi Seven.One saattoi asian, tiedusteli unionin tuomioistuimelta, voidaanko yleisradio-organisaatioilta, joiden lähetysten tallenteista luonnolliset henkilöt valmistavat kappaleen yksityiseen käyttöön ja muuhun kuin kaupalliseen käyttötarkoitukseen, evätä oikeus saada direktiivin 2001/29 ( 2 ) 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetty sopiva hyvitys.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomautti, ettei tässä säännöksessä säädetä siitä, että joihinkin oikeudenhaltijoihin voitaisiin soveltaa sopivaa hyvitystä koskevaa rajoitusta. Kyseisellä tuomioistuimella on siis epäilyjä siitä, onko kansallinen säännöstö yhteensoveltuva direktiivin 2001/29 ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 20 artiklassa vahvistetun yhdenvertainen kohtelun periaatteen kanssa.

Tässä tuomiossa unionin tuomioistuin lausuu siitä, onko jäsenvaltio, joka on pannut täytäntöön direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen kappaleen valmistamista koskevaan yksinoikeuteen yksityiskäyttöön tapahtuvan kappaleen valmistamisen osalta, oikeutettu epäämään koko yleisradio-organisaatioiden ryhmältä samassa artiklassa säädetyn sopivan hyvityksen.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Ensinnäkin unionin tuomioistuin katsoo yhtäältä, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista kappaleen valmistamista koskevaan yksinoikeuteen, kun kyseessä ovat luonnollisten henkilöiden mille tahansa välineelle valmistamat kappaleet, jotka on tehty yksityiseen käyttöön ja joiden käyttötarkoitus ei ole välittömästi tai välillisesti kaupallinen, edellyttäen, että kyseisen yksinoikeuden haltijat saavat sopivan hyvityksen. Toisaalta kyseisen direktiivin 2 artiklan e alakohdasta ilmenee nimenomaisesti, että yleisradio-organisaatioilla on kyseisen artiklan muissa alakohdissa tarkoitettujen muiden oikeudenhaltijoiden tavoin yksinoikeus ”sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinolla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen” lähetystensä tallenteiden osalta riippumatta siitä, onko kyseessä lähetysten langallinen vai langaton siirto, tai siirto kaapelin tai satelliitin välityksellä.

Yleisradio-organisaatioille ( 3 ) on siis lähtökohtaisesti myönnettävä jäsenvaltioissa, jotka ovat panneet täytäntöön yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen, oikeus sopivaan hyvitykseen muiden oikeudenhaltijoiden tavoin.

Tämä tulkinta ilmenee paitsi direktiivin 2001/29 2 artiklan e alakohdasta ja 5 artiklan 2 kohdan b alakohdasta, kun niitä luetaan yhdessä, myös siitä asiayhteydestä, johon nämä säännökset kuuluvat, niiden tavoitteista ja kyseisen direktiivin syntyhistoriasta.

Toiseksi unionin tuomioistuin toteaa ensinnäkin, ettei sillä seikalla ole merkitystä, että eräät yleisradio-organisaatiot, jotka ovat myös elokuvatuottajia, saavat jo sopivan hyvityksen elokuvantuottajina. Yhtäältä näet näiden eri oikeudenhaltijoiden kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden kohde ei ole sama. Elokuvien ensimmäisten tallenteiden tuottajilla ( 4 ) on tarkemmin sanottuna yksinoikeus sallia kappaleen valmistaminen elokuviensa alkuperäiskappaleista ja niiden kopioista, ja suojan kohteena on näiden tuottajien organisatorinen ja taloudellinen suoritus. Yleisradio-organisaatioilla on sitä vastoin yksinoikeus valmistaa kappale levittämiensä lähetysten tallenteista, ja suojan kohteena on niiden lähetyksessä konkretisoituva tekninen suoritus. Tästä seuraa, etteivät myöskään kyseisille oikeudenhaltijoille yksityisestä kopioinnista aiheutuneet vahingot vastaa toisiaan. Toisaalta yleisradio-organisaatiot voivat olla elokuvatuottajia eri mittakaavassa siitä riippuen, tuottavatko ne itse lähetyksensä omilla aineellisilla resursseillaan ja henkilöstöresursseillaan, levittävätkö ne sopimuskumppaneiden tilauksesta tuotettuja lähetyksiä vai levittävätkö ne lisenssillä kolmansien tuottamia lähetyksiä.

Unionin tuomioistuin huomauttaa toiseksi, että järjestelmän, johon sopiva hyvitys perustuu, ja sopivan hyvityksen tason on oltava sidoksissa oikeudenhaltijoille yksityisestä kopioinnista aiheutuvaan vahinkoon ja siinä on noudatettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, sellaisena kuin se vahvistetaan perusoikeuskirjan 20 rtiklassa. Unionin tuomioistuin täsmentää tältä osin, että se, että yleisradio-organisaatioille ei ole aiheutunut vahinkoa niiden lähetysten tallenteiden yksityisestä kopioinnista tai aiheutunut vahinko on vähäinen, on sellainen objektiivinen ja kohtuullinen peruste, jolla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen oikeudenhaltijoiden ja suojatun aineiston käyttäjien välisen oikeudenmukaisen tasapainon säilyttämiseksi. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin yhtäältä varmistuttava objektiivisten perusteiden nojalla siitä, että muista oikeudenhaltijoiden ryhmistä poiketen yleisradio-organisaatioille aiheutuu siitä, että niiden lähetysten tallenteista valmistetaan luvattomasti kappale, vain vahinkoa, joka voidaan luonnehtia ”vähäiseksi”. Sen on toisaalta tarkastettava niin ikään objektiivisten perusteiden nojalla, ovatko kaikki yleisradio-organisaatiot yleisradio-organisaatioiden joukossa toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa etenkin niille aiheutuvan vahingon osalta, mikä oikeuttaa sen, että kaikilta näiltä organisaatioilta evätään oikeus sopivaan hyvitykseen.

( 1 ) Tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista 9.9.1965 annetun lain (Gesetz über Urheberrecht und verwandte Schutzrechte – Urheberrechtsgesetz; BGBl. 1965 I, s. 1273) 87 §:n 4 momentti.

( 2 ) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY (EYVL 2001, L 167, s. 10).

( 3 ) Yleisradio-organisaatiot mainitaan direktiivin 2001/29 2 artiklan e alakohdassa.

( 4 ) Direktiivin 2001/29 2 artiklan d alakohta.