1

Euroopan komissio vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta:

2

Kaatopaikkoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY (EYVL 1999, L 182, s. 1) 1 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisen direktiivin tarkoituksena on säätää toimenpiteistä, menettelyistä ja ohjauksesta, joilla ehkäistään tai vähennetään niin paljon kuin mahdollista jätteen kaatopaikoille sijoittamisesta kaatopaikan koko elinkaaren aikana aiheutuvia haitallisia ympäristövaikutuksia, etenkin pintaveden, pohjaveden, maaperän ja ilman saastumista, sekä koko maapallon ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia, kasvihuoneilmiö mukaan lukien, sekä kaikkia niistä johtuvia ihmisten terveydelle aiheutuvia vaaroja.

3

Kyseisen direktiivin 2 artiklan g alakohdan sanamuoto on seuraava:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

4

Kyseisen direktiivin 8 artiklassa säädetään kaatopaikan lupaehdoista. Sen 13 artikla koskee käytöstäpoistamis- ja jälkihoitomenettelyä.

5

Saman direktiivin 14 artiklassa, jonka otsikko on ”Käytössä olevat kaatopaikat”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet varmistaakseen, että kaatopaikat, joille on myönnetty lupa tai jotka ovat jo käytössä, kun tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, eivät voi jatkaa toimintaansa, ellei jäljempänä esitettyjä toimia saateta loppuun mahdollisimman pian ja viimeistään kahdeksan vuoden kuluessa 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä:

– –

– –”

6

Direktiivin 1999/31 18 artiklan, jonka otsikko on ”Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään kaksi vuotta sen voimaantulosta. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

– –”

7

Kyseisen direktiivin 19 artiklassa, jonka otsikko on ”Voimaantulo”, säädetään seuraavaa:

”Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.”

8

Bulgarian tasavallan ja Romanian liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu, annetun asiakirjan (EUVL 2005, L 157, s. 203) 52 artiklassa määrätään, että ”liittymisestä alkaen – – Romaniaa pidetään [sinä], [jolle] EY:n perustamissopimuksen 249 artiklassa ja Euratomin perustamissopimuksen 161 artiklassa tarkoitetut direktiivit ja päätökset osoitetaan, sikäli kuin nämä direktiivit ja päätökset on osoitettu kaikille nykyisille jäsenvaltioille”.

9

Kyseisen asiakirjan 53 artiklan 1 kohdan nojalla Romania toteuttaa toimenpiteet, jotka ovat tarpeen, jotta se voi noudattaa unioniin liittymispäivästään alkaen EY:n perustamissopimuksen 249 artiklassa ja Euratomin perustamissopimuksen 161 artiklassa tarkoitettujen direktiivien ja päätösten säännöksiä ja määräyksiä, jollei kyseisessä asiakirjassa ole annettu muuta määräaikaa

10

Saman asiakirjan liitteessä VII olevan 9 osaston B jakson 3 kohdan a alakohdan mukaisesti direktiiviin 1999/31 14 artiklan c alakohtaan ja sen liitteessä I olevaan 2–4 ja 6 kohtaan vahvistettiin poikkeus Romaniassa olleen 101 kunnallisen kaatopaikan osalta 16.7.2017 saakka.

11

Antamallaan tuomiolla komissio v. Romania unionin tuomioistuin katsoi, että Romania ei ollut noudattanut direktiivin 1999/31 14 artiklan b alakohdan, tarkasteltuna yhdessä sen 13 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ollut noudattanut komission kanteessa tarkoitettujen 68 kaatopaikan osalta velvoitettaan toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet kaatopaikkojen, jotka eivät ole saaneet kyseisen direktiivin 8 artiklan mukaista lupaa toiminnan jatkamiseen, poistamiseksi mahdollisimman pian käytöstä sen 7 artiklan g alakohdan ja 13 artiklan mukaisesti.

12

Tuomion komissio v. Romania julistamisen jälkeen komissio pyysi Romanialta 25.10.2018 päivätyllä kirjeellä tietoja kyseisen jäsenvaltion toteuttamista toimenpiteistä mainitun tuomion täytäntöönpanemiseksi.

13

Romania totesi 14.1.2019 päivätyssä vastauksessaan, että vain 19 kyseessä olevista 68 kaatopaikasta oli poistettu käytöstä.

14

Komissio pyysi 1.4.2019 päivätyllä kirjeellä Romaniaa toimittamaan sille aikataulun, joka koski jäljellä olevien 49 kaatopaikan käytöstä poistamista, tätä koskevine todisteineen.

15

Romania ilmoitti 28.5.2019 komissiolle yhden muun kaatopaikan käytöstä poistamisesta. Kyseinen jäsenvaltio ilmoitti 9.1.2020 päivätyllä kirjeellä komissiolle, että viimeksi mainittuna päivänä käytöstä poistamattomien kaatopaikkojen lukumäärä oli 48.

16

Komissio lähetti 14.5.2020 Romanialle virallisen huomautuksen SEUT 260 artiklan nojalla ja totesi siinä, että kyseinen jäsenvaltio ei ollut toteuttanut kaikkia tuomion komissio v. Romania täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä, koska 48:aa kyseisessä tuomiossa tarkoitetuista 69 kaatopaikasta ei ollut vielä poistettu käytöstä direktiivissä 1999/31 tarkoitetulla tavalla, ja se kehotti kyseistä jäsenvaltiota esittämään huomautuksensa neljän kuukauden kuluessa kyseisen kirjeen vastaanottamisesta. Määräaikaa pidennettiin myöhemmin 30.9.2020 saakka.

17

Romania vastasi kyseiseen kirjeeseen 29.9.2020 ja vetosi yhden muun kaatopaikan käytöstä poistamiseen. Se toimitti lisäksi komissiolle aikataulun, joka koski kyseisen direktiivin noudattamista ja jossa ennakoitiin, että useimpien vaarallisia ja vaarattomia teollisuusjätteitä sisältävien kaatopaikkojen käytöstä poistamista koskevat työt saataisiin valmiiksi vuoden 2023 joulukuussa.

18

Komissiolle ilmoitettiin 8.2.2021 pidetyn kahdenvälisen ja kyseistä aikataulua koskeneen kokouksen jälkeen kolmen muun kaatopaikan käytöstä poistamisesta.

19

Romania ilmoitti komissiolle 20.8.2021 päivätyllä kirjeellä, että jäljellä ollutta 44 kaatopaikkaa ei ollut edelleenkään poistettu käytöstä. Kyseinen jäsenvaltio ilmoitti komissiolle myös, että käytöstä poistamista koskeneet diagnostiset analyysit oli toteutettu myöhässä, joten mainittua aikataulua ei voitaisi noudattaa.

20

Koska komissio katsoi, että Romania ei ollut toteuttanut tuomion komissio v. Romania täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä kyseisten 44 kaatopaikan osalta ja että se ei noudattaisi direktiivin noudattamista koskevan oman aikataulunsa mukaisia määräaikoja, se nosti nyt käsiteltävän kanteen.

21

Komissio ilmoitti unionin tuomioistuimelle 14.9.2023 päivätyllä kirjeellä, että käsiteltävän kanteen nostamispäivän ja 14.9.2023 välisenä aikana Romania oli noudattanut tuomiota komissio v. Romania 13 muun kaatopaikan osalta.

22

Romania väittää, että kanne on jätettävä tutkimatta ensinnäkin siksi, että komissio ei antanut sille kohtuullista määräaikaa direktiivin 1999/31 14 artiklan mukaisten velvoitteiden noudattamiseksi ja että käsiteltävän asian oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely osui yhteen covid-19-pandemian kanssa, mikä ei estänyt sitä, että Romania noudattaa velvoitteitaan, mutta kuitenkin viivästytti direktiivin noudattamista koskevaa menettelyä.

23

Toiseksi Romania moittii komissiota yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamatta jättämisestä, koska se sovelsi Romaniaan direktiivin noudattamista koskevaa määräaikaa, joka oli kyseisen jäsenvaltion mukaan lyhyempi kuin muille jäsenvaltioille samankaltaisissa tilanteissa annettu määräaika.

24

Komissio kiistää Romanian argumentit ja katsoo, että kanne on otettava tutkittavaksi.

25

Romanian argumentista, jonka mukaan komissio ei antanut sille kohtuullista määräaikaa sen direktiivin 1999/31 14 artiklaan perustuvien velvoitteiden noudattamiseksi, on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoituksena on antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle yhtäältä tilaisuus täyttää unionin oikeuden mukaiset velvoitteensa ja toisaalta tilaisuus puolustautua asianmukaisesti komission esittämiä väitteitä vastaan. Näiden kahden tavoitteen mukaisesti komission on annettava jäsenvaltioille kohtuullinen määräaika viralliseen huomautukseen vastaamiseksi ja perustellun lausunnon noudattamiseksi tai – tarvittaessa – puolustuksensa valmistelemiseksi. Arvioitaessa asetetun määräajan kohtuullisuutta on otettava huomioon kaikki kuhunkin yksittäistapaukseen vaikuttavat seikat (tuomio komissio v. Romania, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Tämän osalta on myös muistutettava, että direktiivin 1999/31 14 artiklan nojalla jäsenvaltion oli toteutettava kaikki kyseisessä artiklassa mainitut toimenpiteet mahdollisimman pian ja viimeistään kahdeksan vuoden kuluessa kyseisen direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa säädetystä päivästä. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan jäsenvaltioiden oli saatettava kyseinen direktiivi osaksi kansallisia oikeusjärjestyksiään viimeistään kaksi vuotta sen voimaantulosta. Koska direktiivi 1999/31 tuli sen 19 artiklan mukaisesti voimaan 16.7.1999, sen 14 artiklassa säädetty määräaika päättyi siis 16.7.2009 (ks. vastaavasti tuomio komissio v. Romania, 23 ja 29 kohta).

27

Käsiteltävässä asiassa ajankohtana, jona komissio lähetti Romanialle virallisen huomautuksen ja joka oli 14.5.2020, Romanian oli jo pitänyt noudattaa direktiivin 1999/31 14 artiklan mukaisia velvoitteitaan yli kymmenen vuoden ajan, ja se oli ollut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan sellaisen menettelyn kohteena, joka oli johtanut tuomioon komissio v. Romania, joka julistettiin 18.10.2018. Lisäksi kun komissio pidensi kyseiseen kirjeeseen vastaamisen määräaikaa 30.9.2020 saakka, se myönsi asianomaiselle jäsenvaltiolle yli neljän kuukauden pituisen määräajan kyseisen kirjeen vastaanottamisesta velvoitteidensa noudattamiseksi ja puolustautumisoikeuksiensa hyödyntämiseksi asianmukaisesti. Tämän ohella komissio nosti käsiteltävän kanteen vasta 15.2.2022 eli vuosi ja yhdeksän kuukautta kyseisen kirjeen lähettämisen jälkeen.

28

Tässä tilanteessa Romania ei ole osoittanut, että sillä ei ollut käytettävissään tämän tuomion 25 kohdassa mieliin palautetussa oikeuskäytännössä tarkoitettua kohtuullista määräaikaa. Tässä asiayhteydessä kyseisen jäsenvaltion argumenttia, joka koskee covid-19-pandemian vaikutusta kyseisten velvoitteiden täyttämiseen, ei voida myöskään hyväksyä. Niiden toimenpiteiden riittämättömyyttä, jotka olisi pitänyt toteuttaa ja panna täytäntöön 16.7.2009 lähtien, ei nimittäin voida oikeuttaa vuonna 2020 ilmaantuneella pandemialla (ks. analogisesti tuomio 29.7.2023, komissio v. Portugali (Raja-arvot – NO2), C‑220/22, EU:C:2023:521, 101 kohta).

29

Romanian argumentista, jonka mukaan komissio jätti noudattamatta yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun se sovelsi Romaniaan direktiivin 1999/31 noudattamista koskevaa määräaikaa, joka oli väitetysti lyhyempi kuin muille samankaltaisissa tilanteissa olleille jäsenvaltioille myönnetty määräaika, on muistutettava vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan komissiolla on harkintavalta päättää jäsenvaltioon kohdistettavien toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuudesta, määrittää ne säännökset, joita se katsoo jäsenvaltion rikkoneen, ja valita ajankohta, jolloin se aloittaa jäsenvaltiota vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn, eikä niillä näkökohdilla, joilla on ratkaiseva merkitys tässä valinnassa, ole vaikutusta kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiin. Unionin tuomioistuin on siten katsonut, että kun tämä harkintavalta otetaan huomioon, sillä, ettei jäsenvaltiota vastaan ole nostettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa kannetta, ei ole merkitystä arvioitaessa, voidaanko toista jäsenvaltiota vastaan nostettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne ottaa tutkittavaksi (tuomio 2.4.2020, komissio v. Puola, Unkari ja Tšekki (Tilapäinen mekanismi kansainvälisen suojelun hakijoiden siirtämiseksi), C‑715/17, C‑718/17 ja C‑719/17, EU:C:2020:257, 75 ja 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Käsiteltävässä asiassa Romania ei ole osoittanut, että komissio olisi ylittänyt tämän tuomion edellisessä kohdassa tarkoitetun harkintavaltansa rajat. Tämän osalta on todettava, että kyseinen toimielin teki päätöksen nostaa käsiteltävänä oleva kanne, kun ilmeni, että mainittu jäsenvaltio ei noudattaisi tämän tuomion 17 kohdassa tarkoitetun direktiivin noudattamista koskevan aikataulunsa mukaista määräaikaa eli vuoden 2023 joulukuuta, joka oli yli viisi vuotta tuomion komissio v. Romania julistamisen jälkeen.

31

Komission toiminta perustui siis objektiiviseen ja neutraaliin kriteeriin, joka koski sen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen jatkumista, josta Romaniaa moititaan (ks. analogisesti tuomio 2.4.2020, komissio v. Puola, Unkari ja Tšekki (Tilapäinen mekanismi kansainvälisen suojelun hakijoiden siirtämiseksi), C‑715/17, C‑718/17 ja C‑719/17, EU:C:2020:257, 81 kohta).

32

Se, että väitetysti samankaltaisissa tilanteissa muilla jäsenvaltioilla kuin Romanialla oli käytettävissään pidempi ajanjakso virallisen huomautuksen ja asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saattamisen välillä, ei voi mitenkään vaikuttaa käsiteltävän kanteen tutkittavaksi ottamiseen.

33

Komission nostama kanne on näin ollen otettava tutkittavaksi.

34

Komissio viittaa tuomion komissio v. Romania tuomiolauselmaan ja väittää, että SEUT 260 artiklan 1 kohdan nojalla Romanian oli toteutettava tarvittavat toimenpiteet kyseisessä tuomiossa kyseessä olleiden 68 kaatopaikan käytöstä poistamiseksi mahdollisimman pian.

35

Romania myöntää, että virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan päättyessä, sellaisena kuin se oli pidennettynä, eli 30.9.2020 se ei ollut toteuttanut kaikkia kyseisen tuomion noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä mainittuihin kaatopaikkoihin kuuluneen 47 kaatopaikan käytöstä poistamisen osalta.

36

SEUT 260 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos komissio katsoo, ettei asianomainen jäsenvaltio ole toteuttanut unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanemiseksi tarvittavia toimenpiteitä, komissio voi saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi varattuaan ensin tälle valtiolle tilaisuuden esittää huomautuksensa, ja se ilmoittaa samalla sen olosuhteisiin nähden soveltuvaksi katsomansa kiinteämääräisen hyvityksen tai uhkasakon määrän, joka mainitun jäsenvaltion olisi sen käsityksen mukaan suoritettava.

37

Tämän osalta SEUT 260 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen kannalta ratkaisevana ajankohtana on pidettävä kyseisen määräyksen nojalla annetussa virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan päättymisajankohtaa (ks. vastaavasti tuomio 12.11.2020, komissio v. Belgia (Ulkomailla sijaitsevista kiinteistöistä saadut tulot), C‑842/19, EU:C:2020:915, 12 kohta ja tuomio 20.1.2022, komissio v. Kreikka (Valtiontukien takaisinperintä – Ferronickel), C‑51/20, EU:C:2022:36, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Käsiteltävässä asiassa on kiistatonta – kuten Romania myönsi vastineessaan ja vastauskirjelmässään –, että virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan päättyessä, sellaisena kuin se oli pidennettynä, eli 30.9.2020 kyseinen jäsenvaltio ei ollut toteuttanut tuomion komissio v. Romania noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä kyseisessä tuomiossa tarkoitetuista 68 kaatopaikasta 47 kaatopaikan käytöstä poistamisen osalta.

39

Tässä tilanteessa on todettava, että Romania ei ole noudattanut SEUT 260 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut tuomion komissio v. Romania täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä.

40

Komissio väittää, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, josta Romaniaa moititaan, jatkuu unionin tuomioistuimen tutkiessa asian tosiseikat, ja ehdottaa, että Romanialle määrätään seuraamuksena tuomion komissio v. Romania täytäntöönpanemisen laiminlyönnistä uhkasakko, ja se tukeutuu muun muassa 12.12.2005 antamaansa tiedonantoon SEC(2005) 1658, jonka otsikko on ”[SEUT 260] artiklan soveltaminen” (jäljempänä vuoden 2005 tiedonanto), sekä tiedonantoonsa, jonka otsikko on ”Komission Euroopan unionin tuomioistuimelle rikkomusmenettelyjen yhteydessä ehdottamien kiinteämääräisten hyvitysten ja uhkasakkojen laskennan mukauttaminen Yhdistyneen kuningaskunnan eron johdosta” (EUVL 2021, C 129, s. 1). Komissio huomauttaa, että vuoden 2005 tiedonannossa tarkoitetun kaavan mukaan päivittäisen uhkasakon määrä vastaa yhdenmukaista kiinteämääräistä perusmaksua kerrottuna rikkomisen vakavuuteen perustuvalla kertoimella, rikkomisen kestoon perustuvalla kertoimella ja n‑tekijällä, jossa otetaan huomioon muun muassa asianomaisen jäsenvaltion maksukyky.

41

Rikkomisen vakavuutta koskevan kertoimen osalta komissio toteaa, että vaikka kaikki unionin tuomioistuimen antaman tuomion täytäntöönpanon laiminlyömiseen perustuvat rikkomiset ovat sellaisinaan selvästi vakavia, erityisen vakavaksi on luokiteltava sen velvollisuuden laiminlyönti, joka koskee jätteistä huolehtimista ihmisten terveyttä vaarantamatta ja ympäristölle vahinkoa aiheuttamatta. Lieventävien tai raskauttavien seikkojen olemassaolosta komissio huomauttaa yhtäältä, että Romanian yhteistyö SEUT 260 artiklaan perustuvassa menettelyssä ja kyseisessä jäsenvaltiossa tapahtunut edistyminen käytöstä poistettavien kaatopaikkojen lukumäärän alentamisessa ja kyseisten kaatopaikkojen pakkolunastusta helpottamaan tarkoitettujen sisäisten säännöstöjen hyväksymisessä voivat olla lieventäviä seikkoja. Toisaalta se, että Romania ei ole noudattanut direktiivin 1999/31 vaatimuksia 16.7.2009 lähtien, on komission mukaan raskauttava seikka. Komissio ehdottaa näin ollen, että asiassa sovelletaan rikkomisen vakavuuteen perustuvaa kerrointa, joka on viisi vuoden 2005 tiedonannossa vahvistetulla asteikolla yhdestä kahteenkymmeneen.

42

Koska tuomion komissio v. Romania julistamispäivän ja sen päivän välillä, jona komissio teki päätöksen saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, kului yli 36 kuukautta, kyseinen toimielin ehdottaa, että rikkomisen kestoon perustuva kerroin vahvistetaan vuoden 2005 tiedonannossa tarkoitetulle enimmäistasolle, joka on kolme asteikolla yhdestä kolmeen.

43

Komissio ottaa lopuksi n-tekijän osalta huomioon seikat, jotka perustuvat 20.1.2022 annettuun tuomioon komissio v. Kreikka (Valtiontukien takaisinperintä – Ferronickel) (C‑51/20, EU:C:2022:36), josta ilmenee, että asianomaisen jäsenvaltion bruttokansantuote (BKT) on tärkein tekijä, kun taas sen institutionaalisen painoarvon huomioon ottaminen ei ole välttämätöntä, mutta perustaa kuitenkin vaatimuksensa tämän tuomion 40 kohdassa tarkoitetuissa tiedonannoissa esitettyihin parametreihin, joita ei ole vielä mukautettu mainitun 20.1.2022 annetun tuomion komissio v. Kreikka (Valtiontukien takaisinperintä) – Ferronickel), C‑51/20, EU:C:2022:36) jälkeen. Tässä asiayhteydessä komissio ehdottaa, että Romanian osalta n-tekijäksi vahvistetaan 0,74.

44

Komissio toteaa, että koska yhdenmukaisen kiinteämääräisen perusmaksun suuruus on 2683 euroa, päiväkohtaisen uhkasakon on oltava 29781,30 euron suuruinen. Sen takaamiseksi, että kyseinen määrä alenee progressiivisesti sen mukaan, miten Romania edistyy velvoitteidensa noudattamisessa, kyseinen toimielin ehdottaa degressiivisten uhkasakkojen soveltamista siten, että kyseinen määrä jaetaan kannekirjelmässä tarkoitettujen kaatopaikkojen lukumäärällä, joka on 44, ja näin saatu määrä, joka on sen mukaan 676,85 euroa päivässä, vähennetään päivittäisen uhkasakon määrästä kutakin sellaista kaatopaikkaa kohden, jonka osalta Romania toteuttaa tuomion komissio v. Romania noudattamisen edellyttämät toimenpiteet.

45

Romania vaatii unionin tuomioistuinta hylkäämään komission esittämän uhkasakkoa koskevan vaatimuksen tai toissijaisesti alentamaan uhkasakon määrä ottamalla huomioon kyseisen jäsenvaltion edistymisen direktiivin 1999/31 noudattamista koskevassa menettelyssään.

46

Rikkomisen vakavuuteen perustuvan kertoimen osalta Romania väittää, että kaikkia direktiivin 1999/31 noudattamatta jättämisiä ei voida pitää erityisen vakavina ja että tämän osalta asianomaisten kaatopaikojen käytöstä poistamisessa jo saavutettu edistyminen on otettava huomioon.

47

Komission yksilöimien lieventävien seikkojen ohella Romania väittää, että se, ettei kyseistä jäsenvaltiota ole aiemmin milloinkaan tuomittu unionin tuomioistuimen antaman tuomion noudattamatta jättämisestä, on myös lieventävä seikka. Kyseisen jäsenvaltion mukaan rikkomisen kestoa ei myöskään voida ottaa huomioon raskauttavana seikkana.

48

Kestoon perustuvan kertoimen osalta Romania väittää muun muassa, että kun komissio nojautui päivämäärään, jona se päätti saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, se tukeutui seikkaan, joka ei riipu asianomaisen jäsenvaltion tahdosta vaan kyseisen toimielimen omien yksiköiden menettelytavasta ja työtaakasta.

49

N-tekijän osalta Romania katsoo lopuksi, että viittaus asianomaisen jäsenvaltion institutionaaliseen painoarvoon ei ole tämän tuomion 43 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukainen. Romania kehottaa myös unionin tuomioistuinta ottamaan huomioon sen BKT:n kehityksen vuosien 2020 ja 2022 välisenä aikana.

50

Aluksi on palautettava mieliin, että SEUT 260 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn päämääränä on kannustaa velvoitteensa laiminlyönyttä jäsenvaltiota panemaan täytäntöön jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva tuomio ja siten varmistaa unionin oikeuden tehokas soveltaminen ja että molemmilla tässä määräyksessä määrätyillä toimenpiteillä eli uhkasakolla ja kiinteämääräisellä hyvityksellä pyritään tähän samaan päämäärään (tuomio 20.1.2022, komissio v. Kreikka (Valtiontukien takaisinperintä – Ferronickel), C‑51/20, EU:C:2022:36, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51

On myös muistutettava, että unionin tuomioistuimen on päätettävä kussakin asiassa sen käsiteltäväksi saatettuun tapaukseen liittyvien olosuhteiden perusteella ja sen mukaisesti, minkä verran sen mielestä tarvitaan taivuttelua ja ennaltaehkäisevyyttä, niistä rahamääräisistä seuraamuksista, jotka ovat asianmukaisia muun muassa vastaavien unionin oikeuden rikkomisten toistumisen ehkäisemiseksi (tuomio 20.1.2022, komissio v. Kreikka (Valtiontukien takaisinperintä – Ferronickel), C‑51/20, EU:C:2022:36, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan uhkasakon määrääminen on lähtökohtaisesti perustultua ainoastaan siltä osin kuin aikaisemman tuomion täytäntöönpanon laiminlyönnistä johtuva jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen jatkuu siihen saakka, kun unionin tuomioistuin tutkii asian tosiseikat (tuomio 20.1.2022, komissio v. Kreikka (Valtiontukien takaisinperintä – Ferronickel), C‑51/20, EU:C:2022:36, 87 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

Jotta voitaisiin selvittää, onko jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, josta vastaajaa moititaan, jatkunut siihen saakka, kun unionin tuomioistuin tutkii käsiteltävän asian tosiseikat, on tutkittava toimet, jotka kyseisen asianosaisen mukaan on toteutettu virallisessa huomautuksessa asetetun määräajan jälkeen (tuomio 20.1.2022, komissio v. Kreikka (Valtiontukien takaisinperintä – Ferronickel), C‑51/20, EU:C:2022:36, 88 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54

Käsiteltävässä asiassa on osoitettu, että kun otetaan huomioon tämän tuomion 21 kohdassa mainitut seikat, Romania ei ole pannut täytäntöön tuomiota komissio v. Romania 31 kaatopaikan osalta, joten jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, josta Romaniaa moititaan, on jatkunut siihen saakka, kun unionin tuomioistuin tutkii käsiteltävän asian tosiseikat.

55

Tässä tilanteessa Romanian velvoittaminen maksamaan uhkasakko on asianmukainen taloudellinen keino kannustaa kyseistä jäsenvaltiota toteuttamaan toimet, jotka ovat tarpeen todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen lopettamiseksi sekä tuomion komissio v. Romania täysimääräisen täytäntöönpanon varmistamiseksi (ks. analogisesti tuomio 20.1.2022, komissio v. Kreikka (Valtiontukien takaisinperintä – Ferronickel), C‑51/20, EU:C:2022:36, 92 kohta).

56

Tämän osalta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että uhkasakko on tuomittava sen mukaisesti, minkä verran tarvitaan taivuttelua, jotta asianomainen jäsenvaltio muuttaa toimintaansa ja lopettaa moititun toiminnan (ks. vastaavasti tuomio 20.1.2022, komissio v. Kreikka (Valtiontukien takaisinperintä – Ferronickel), C‑51/20, EU:C:2022:36, 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.)

57

Unionin tuomioistuimen on asiaa koskevaa harkintavaltaansa käyttäessään vahvistettava uhkasakko siten, että se yhtäältä on mukautettu olosuhteisiin ja toisaalta on oikeassa suhteessa sekä todettuun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen että asianomaisen jäsenvaltion maksukykyyn (tuomio 20.1.2022, komissio v. Kreikka (Valtiontukien takaisinperintä – Ferronickel), C‑51/20, EU:C:2022:36, 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58

Komission uhkasakon määrää koskevat ehdotukset eivät voi sitoa unionin tuomioistuinta, vaan ne ovat vain hyödyllinen viiteperusta. Unionin tuomioistuimella on edelleen oltava vapaus vahvistaa määrättävä uhkasakko sellaiseksi, joka on sen mielestä määrältään ja muodoltaan tarkoituksenmukainen asianomaisen jäsenvaltion kannustamiseksi lopettamaan unionin oikeuden mukaisten velvoitteidensa täytäntöönpanon laiminlyönti (tuomio 12.11.2020, komissio v. Belgia (Ulkomailla sijaitsevista kiinteistöistä saadut tulot), C‑842/19, EU:C:2020:915, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

59

Uhkasakon määrän vahvistamiseksi peruskriteerit, jotka on otettava huomioon, jotta varmistetaan uhkasakon pakottava luonne unionin oikeuden yhdenmukaisen ja tosiasiallisen soveltamisen takaamiseksi, ovat lähtökohtaisesti rikkomisen vakavuus, sen kesto ja kyseessä olevan jäsenvaltion maksukyky. Näiden kriteerien soveltamisessa on otettava erityisesti huomioon seuraukset, joita täytäntöönpanon laiminlyönnistä aiheutuu yksityisille ja julkisille intresseille, ja se, miten kiireellisesti kyseisen jäsenvaltion on noudatettava velvoitteitaan (tuomio 12.11.2020, komissio v. Belgia (Ulkomailla sijaitsevista kiinteistöistä saadut tulot), C‑842/19, EU:C:2020:915, 65 kohta ja tuomio 20.1.2022, komissio v. Kreikka (Valtiontukien takaisinperintä – Ferronickel), C‑51/20, EU:C:2022:36, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60

Rikkomisen vakavuudesta on todettava, että direktiivin 1999/31 1 artiklan 1 kohdan nojalla direktiivin tarkoituksena on ehkäistä tai vähentää niin paljon kuin mahdollista jätteen kaatopaikalle sijoittamisesta aiheutuvia haitallisia ympäristövaikutuksia sekä niistä ihmisten terveydelle aiheutuvia vaaroja.

61

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan rikkomista on pidettävä erityisen vakavana, kun rikkominen ja erityisesti unionin tuomioistuimen antaman tuomion täytäntöönpanon laiminlyönti ovat omiaan aiheuttamaan vahinkoa ympäristölle ja olemaan vaaraksi ihmisten terveydelle (ks. vastaavasti tuomio 9.12.2008, komissio v. Ranska, C‑121/07, EU:C:2008:695, 77 kohta ja tuomio 22.2.2018, komissio v. Kreikka, C‑328/16, EU:C:2018:98, 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62

Kuten unionin tuomioistuimelle toteutetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, tuomion komissio v. Romania puutteellinen täytäntöönpano aiheuttaa käsiteltävässä asiassa vakavan saastumisriskin ja vakavia seurauksia ihmisten terveydelle muun muassa maaperään, ilmaan ja veteen vapautuvien haitallisten kemiallisten aineiden vuoksi. Tilanne on tämä erityisesti niiden vaarallisten teollisuusjätteiden kaatopaikkojen osalta, joita ei ole vielä poistettu käytöstä.

63

Tämän osalta on toki otettava lieventävinä seikkoina huomioon Romanian yhteistyö SEUT 260 artiklaan perustuvassa menettelyssä sekä kyseisessä jäsenvaltiossa tapahtunut edistyminen käytöstä poistettavien kaatopaikkojen lukumäärän alentamisessa ja kyseisten kaatopaikkojen pakkolunastusta helpottamaan tarkoitettujen kansallisten säännöstöjen antamisessa. Lieventävänä seikkana on myös otettava huomioon se, ettei Romania ole koskaan aiemmin laiminlyönyt unionin tuomioistuimen SEUT 258 artiklan nojalla antaman tuomion täytäntöönpanoa (ks. analogisesti tuomio 30.5.2013, komissio v. Ruotsi, C‑270/11, EU:C:2013:339, 55 kohta).

64

Raskauttavana seikkana on kuitenkin myös otettava huomioon se, että kyseinen jäsenvaltio ei ole suunnitellut noudattavansa täysimääräisesti direktiivin 1999/31 vaatimuksia ennen vuoden 2023 joulukuuta eli yli 14 vuotta tämän tuomion 26 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymisen jälkeen, joten kyseisten vaatimusten noudattamatta jättäminen on luonteeltaan erityisen pitkäkestoinen (ks. analogisesti tuomio 22.6.2016, komissio v. Portugali (C‑557/14, EU:C:2016:471, 74 kohta).

65

Kun on kyse rikkomisen kestosta, on otettava huomioon ajanjakso ensimmäisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jätättämistä koskevan tuomion julistamisen ja sen ajankohdan välillä, jolloin unionin tuomioistuin arvioi asian tosiseikkoja (ks. vastaavasti tuomio 12.11.2020, komissio v. Belgia (Ulkomailla sijaitsevista kiinteistöistä saadut tulot), C‑842/19, EU:C:2020:915, 56 kohta ja tuomio 20.1.2022, komissio v. Kreikka (Valtiontukien takaisinperintä – Ferronickel), C‑51/20, EU:C:2022:36, 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

66

Käsiteltävässä asiassa on osoitettu, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen jatkuu yli neljä vuotta tuomion komissio v. Romania julistamisen jälkeen, mikä merkitsee huomattavaa kestoa (ks. analogisesti tuomio 20.1.2022, komissio v. Kreikka (Valtiontukien takaisinperintä – Ferronickel), C‑51/20, EU:C:2022:36, 106 kohta).

67

Vaikka SEUT 260 artiklan 1 kohdassa ei ilmoiteta täsmällisesti määräaikaa, jossa tuomio on pantava täytäntöön, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden välittömään ja yhtenäiseen soveltamiseen liittyvä intressi edellyttää, että tämä täytäntöönpano aloitetaan välittömästi ja saatetaan loppuun niin pian kuin mahdollista (tuomio 12.11.2019, komissio v. Irlanti (Derrybrienin tuulivoimala), C‑261/18, EU:C:2019:955, 123 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68

Tämän osalta on riittävää todeta Romanian argumentista, jonka mukaan rikkomisen, johon komissio vetoaa, kesto riippuu kyseisen toimielimen omien yksiköiden menettelytavasta ja työtaakasta, että kyseinen kesto johtuu yksinomaan asianomaisen jäsenvaltion toiminnasta, sillä se ei pannut asianomaista tuomiota täysimääräisesti täytäntöön, joten kyseistä argumenttia ei voida hyväksyä.

69

Asianomaisen jäsenvaltion maksukyvyn osalta on tukeuduttava sen BKT:hen tärkeimpänä tekijänä ottamatta huomioon sen institutionaalista painoarvoa. Tämän osalta on myös otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion BKT:n viimeaikainen kehitys, sellaisena kuin se on ajankohtana, jolloin unionin tuomioistuin tutkii asian tosiseikat (ks. vastaavasti tuomio 20.1.2022, komissio v. Kreikka (Valtiontukien takaisinperintä – Ferronickel), C‑51/20, EU:C:2022:36, 107 ja 116 kohta).

70

Unionin tuomioistuin katsoo lopuksi uhkasakon jaksottamisesta komission ehdottamalla tavalla, että on asianmukaista vahvistaa määrä kutakin kaatopaikkaa ja kutakin päivää kohden, jolla tuomion täytäntöönpano viivästyy, jotta otetaan huomioon Romanian edistyminen asianomaisten kaatopaikkojen käytöstä poistamisessa.

71

Edellä esitetyn perusteella, ja kun otetaan huomioon harkintavalta, joka unionin tuomioistuimelle on tunnustettu SEUT 260 artiklan 2 kohdassa, Romania on velvoitettava maksamaan komissiolle 600 euron suuruinen uhkasakko kutakin kaatopaikkaa ja kutakin päivää kohden, jolla tuomion komissio v. Romania noudattamisen edellyttämien toimenpiteiden toteuttaminen viivästyy, tämän tuomion julistamispäivästä siihen sakkaa, kunnes tuomio komissio v. Romania on pantu täysimääräisesti täytäntöön.

72

Komissio väittää, että unionin tuomioistuimen antaman tuomion täytäntöönpanon pitkittynyt laiminlyönti loukkaa sellaisenaan vakavasti laillisuusperiaatetta ja oikeusvarmuutta oikeusunionissa.

73

Komissio katsoo, että käsiteltävässä asiassa Romanian velvoittaminen maksamaan kiinteämääräinen hyvitys on perusteltua, koska asianomaiset kaatopaikat ovat vaara ympäristölle ja ihmisten terveydelle ja koska unionin oikeuden samankaltaisten rikkomisten toistuminen on tarpeen estää tehokkaasti.

74

Kiinteämääräisen hyvityksen määrän osalta komissio ehdottaa sovellettavaksi yhdenmukaista kiinteämääräistä perusmaksua, jonka suuruus on tämän tuomion 40 kohdassa tarkoitetuissa tiedonannoissa vahvistettu 895 euroa, ja uhkasakon laskemiseksi hyväksyttyä rikkomisen vakavuuteen perustuvaa kerrointa ja n‑tekijää, ja rikkomisen kesto otetaan puolestaan huomioon vahvistamalla päiväkohtainen määrä kerrottuna niiden päivien lukumäärällä, joiden ajan rikkominen jatkuu.

75

Komissio vaatii näin ollen unionin tuomioistuinta velvoittamaan Romanian maksamaan päiväkohtaisen kiinteämääräisen hyvityksen, jonka suuruus on 3311,50 euroa kerrottuna niiden päivien lukumäärällä, jotka ovat kuluneet tuomion komissio v. Romania julistamisen jälkeisen päivän ja sen päivän välillä, jona Romania on toteuttanut kaikki mainitun tuomion täytäntöönpanoon edellyttämät toimenpiteet, tai jos Romania ei toteuta näitä toimenpiteitä, unionin tuomioistuimen tässä asiassa antaman tuomion julistamispäivän välillä, ja tämän kiinteämääräisen hyvityksen vähimmäismäärä on 1643000 euroa. Kiinteämääräisen hyvityksen vähimmäismäärän vahvistaminen on komission mukaan oikeutettavissa tarpeella määrätä todellinen ja varoittava seuraamus.

76

Romania katsoo lähinnä samoista syistä, jotka se esitti uhkasakkoa koskevan vaatimuksen osalta, että komission vaatimaa kiinteämääräisen hyvityksen määrää on alennettava. Se väittää myös, että vaatimus kiinteämääräisen hyvityksen vähimmäismäärän vahvistamisesta on hylättävä, koska kyseisessä määrässä ei huomioida rikkomisen, josta seuraamus määrätään, erityispiirteitä.

77

Aluksi on muistutettava, että unionin tuomioistuin on sille kyseessä olevalla alalla myönnettyä harkintavaltaa käyttäessään toimivaltainen määräämään kumulatiivisesti uhkasakon ja kiinteämääräisen hyvityksen (tuomio 20.1.2022, komissio v. Kreikka (Valtiontukien takaisinperintä – Ferronickel), C‑51/20, EU:C:2022:36, 128 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

78

Kiinteämääräisen hyvityksen maksamiseen velvoittaminen ja hyvityksen määrän vahvistaminen on tehtävä kussakin yksittäistapauksessa kaikkien niiden asian kannalta merkityksellisten seikkojen perusteella, jotka liittyvät sekä todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen piirteisiin että sen jäsenvaltion asenteeseen, jota SEUT 260 artiklan nojalla aloitettu menettely koskee. Kyseisellä määräyksellä annetaan tältä osin unionin tuomioistuimelle laaja harkintavalta päättää tällaisen seuraamuksen määräämisestä tai määräämättä jättämisestä ja määrittää tarvittaessa sen suuruus (tuomio 20.1.2022, komissio v. Kreikka (Valtiontukien takaisinperintä – Ferronickel), C‑51/20, EU:C:2022:36, 129 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

79

Kuten komissio totesi, käsiteltävässä asiassa tällä tuomiolla todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen taustalla olevat seikat ovat – kun otetaan huomioon, että nämä seikat aiheuttavat vaaran ympäristölle ja ihmisten terveydelle, ja kun otetaan huomioon tarve estää tehokkaasti samankaltaisia unionin oikeuden rikkomisia tulevaisuudessa – peruste kiinteämääräisen hyvityksen maksamiseen velvoittavan kaltaisen varoittavan toimenpiteen toteuttamiselle (ks. analogisesti tuomio 4.7.2018, komissio v. Slovakia, C‑626/16, EU:C:2018:525, 99 kohta).

80

Tässä tilanteessa unionin tuomioistuimen on harkintavaltaansa käyttäen vahvistettava kyseisen kiinteämääräisen hyvityksen määrä siten, että se on yhtäältä asianmukainen olosuhteiden kannalta ja toisaalta oikeassa suhteessa rikkomiseen (tuomio 20.1.2022, komissio v. Kreikka (Valtiontukien takaisinperintä – Ferronickel), C‑51/20, EU:C:2022:36, 131 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

81

Käsiteltävässä asiassa huomioon otettavat olosuhteet käyvät ilmi erityisesti edellä 59–69 kohdassa esitetyistä perusteluista, jotka liittyvät rikkomisen vakavuuteen ja kestoon sekä kyseessä olevan jäsenvaltion maksukykyyn (ks. analogisesti tuomio 20.1.2022, komissio v. Kreikka (Valtiontukien takaisinperintä – Ferronickel), C‑51/20, EU:C:2022:36, 133 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82

Edellä esitetyn perusteella unionin tuomioistuin katsoo tarkoituksenmukaiseksi vahvistaa määrältään 1500000 euron suuruisen kiinteämääräisen hyvityksen.

83

Romania on näin ollen velvoitettava maksamaan komissiolle 1500000 euron suuruinen kiinteämääräinen hyvitys.

84

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut Romanian velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on todettu, Romania on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: