Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

ATHANASIOS RANTOS

16 päivänä marraskuuta 2023 (1)

Asia C‑671/22

T GmbH

vastaan

Bezirkshauptmannschaft Spittal an der Drau

(Ennakkoratkaisupyyntö – Verwaltungsgerichtshof (ylin hallintotuomioistuin, Itävalta))

Ennakkoratkaisupyyntö – Ympäristö – Unionin vesipolitiikka – Direktiivi 2000/60/EY – 4 artiklan 1 kohdan a alakohta – Pintavesiä koskevat ympäristötavoitteet – Jäsenvaltioiden velvollisuus olla hyväksymättä hanketta, joka voi aiheuttaa vesimuodostuman tilan huononemisen – Liitteessä V oleva 1.2.2 kohta – Kalastoon perustuvan biologisen laatutekijän ekologisen tilan luokittelu

 Johdanto

1.        Verwaltungsgerichtshof (ylin hallintotuomioistuin, Itävalta) on esittänyt ennakkoratkaisupyynnön asiassa, joka koskee T GmbH:n (jäljempänä valittaja) tekemää valitusta siitä, että sen lupahakemus venevajan rakentamiseksi Kärntenin osavaltiossa (Itävalta) sijaitsevalle järvelle hylättiin sillä perusteella, että järven vesien tila ei näyttänyt täyttävän unionin oikeudessa asetettuja edellytyksiä kalavarojen huonon hoidon vuoksi.

2.        Nyt käsiteltävässä asiassa selvitetään, onko järven ekologisen tilan määrittelyssä direktiivin 2000/60/EY(2) liitteessä V olevassa taulukossa 1.2.2 esitettyjen arviointiperusteiden mukaisesti otettava huomioon yksinomaan ”ihmistoiminnan vaikutuksia fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin”, lukuun ottamatta muita ihmistoiminnan vaikutuksia.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin oikeus

3.        Direktiivin 2000/60 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Tarkoitus”, säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin tarkoituksena on luoda sisämaan pintavesien, jokisuiden vaihettumisalueiden sekä rannikko‑ ja pohjavesien suojelua varten puitteet, jotka

a)      estävät vesiekosysteemien sekä vedentarpeen kannalta vesiekosysteemeistä suoraan riippuvaisten maaekosysteemien ja kosteikkojen edelleen huononemisen sekä suojelevat ja parantavat niiden tilaa;

– –”

4.        Direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä

1)      ’Pintavedellä’ tarkoitetaan sisämaan vesiä pohjavesiä lukuun ottamatta sekä jokisuiden vaihettumisalueita ja rannikkovesiä, kuitenkin niin, että kemiallisen tilan osalta käsitteeseen sisältyvät myös aluevedet.

– –

10)      ’Pintavesimuodostumalla’ tarkoitetaan pintavesien erillistä ja merkittävää osaa, kuten järveä, tekoallasta, puroa, jokea tai kanavaa, puron, joen tai kanavan osaa, jokisuun vaihettumisaluetta tai rannikkovesien osaa.

– –

17)      ’Pintaveden tilalla’ tarkoitetaan pintavesimuodostuman tilan yleisilmausta, joka on määritelty pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan perusteella sen mukaan, kumpi näistä on huonompi.

18)      ’Pintaveden hyvällä tilalla’ tarkoitetaan pintavesimuodostuman tilaa silloin, kun sen ekologinen ja kemiallinen tila ovat vähintään hyviä.

– –

21)      ’Ekologisella tilalla’ tarkoitetaan pintavesiekosysteemien rakenteen ja toiminnan kuvaamista liitteen V mukaisesti luokiteltuna.

22)      ’Hyvällä ekologisella tilalla’ tarkoitetaan liitteen V mukaisesti sellaiseksi luokiteltua pintavesimuodostuman ekologista tilaa.

– –”

5.        Direktiivin 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Ympäristötavoitteet”, säädetään seuraavaa:

”1.      Vesipiirien hoitosuunnitelmissa esitettyjä toimenpideohjelmia käytäntöön saatettaessa:

a)      pintavesien osalta

i)      jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön tarvittavat toimenpiteet, jotta ehkäistään kaikkien pintavesimuodostumien tilan huononeminen, ottaen huomioon mahdollisuus soveltaa 6 ja 7 kohtaa ja rajoittamatta kuitenkaan 8 kohdan soveltamista;

ii)      jäsenvaltioiden on suojeltava, parannettava ja ennallistettava kaikkia pintavesimuodostumia ottaen huomioon mahdollisuus soveltaa keinotekoisia tai voimakkaasti muutettuja vesimuodostumia koskevaa iii alakohtaa, tavoitteena saavuttaa viimeistään 15 vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta pintaveden hyvä tila liitteessä V vahvistettujen vaatimusten mukaisesti, ottaen huomioon mahdollisuus soveltaa 4 kohdan mukaista määräaikojen pidentämistä sekä 5, 6 ja 7 kohtaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 kohdan soveltamista;

– –”

6.        Saman direktiivin liitteessä V olevassa 1.2 kohdassa, jonka otsikko on ”Ekologisen tilan luokittelun normatiiviset määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Taulukko 1.2.      Jokia, järviä, jokisuiden vaihettumisalueita ja rannikkovesiä koskevat yleiset määritelmät

Seuraava teksti sisältää ekologisen laadun yleismääritelmän. Arvot, joilla luokitellaan kunkin pintavesijaotteluryhmän ekologisen tilan laatutekijät, ovat jäljempänä taulukoissa 1.2.1–1.2.4.

Vedet, jotka eivät saavuta tyydyttävää tilaa, luokitellaan välttäviksi tai huonoiksi:

Vedet, joissa ilmenee suurehkoja muutoksia kyseisen pintavesimuodostumatyypin biologisten laatutekijöiden arvoissa ja joissa kyseiset eliöyhteisöt eroavat merkittävästi niistä, jotka tavallisesti liitetään kyseiseen pintavesimuodostumatyyppiin häiriintymättömissä olosuhteissa, luokitellaan välttäviksi.

Vedet, joissa ilmenee vakavia muutoksia kyseisen pintavesimuodostumatyypin biologisten laatutekijöiden arvoissa ja joista puuttuu suuri osa kyseisistä eliöyhteisöistä, jotka tavallisesti liitetään kyseiseen pintavesimuodostumatyyppiin häiriintymättömissä olosuhteissa, luokitellaan huonoiksi.” 

7.        Direktiivin 2000/60 liitteessä V olevassa 1.2 kohdassa esitetyn yleisen määritelmän jälkeen seuraavissa kohdissa esitetään jokien (1.2.1 kohta), järvien (1.2.2 kohta), jokisuiden vaihettumisalueiden (1.2.3 kohta) ja rannikkovesien (1.2.4 kohta) ekologista tilaa koskevat erityiset määritelmät.(3) Kussakin näistä neljästä luokasta ekologisen tilan arviointi perustuu kolmeen tekijään eli biologisiin laatutekijöihin, hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin ja fysikaalis-kemiallisiin laatutekijöihin, ja kuhunkin laatutekijään liittyy pitkä luettelo muuttujia.

8.        Direktiivin liitteessä V olevassa taulukossa 1.2.2, jonka otsikko on ”Järvien erinomaista, hyvää ja tyydyttävää ekologista tilaa koskevat määritelmät”, säädetään erityisesti järvien osalta seuraavaa:

”Biologiset laatutekijät

Hydrologis-morfologiset laatutekijät

Fysikaalis-kemialliset laatutekijät

– –”

 Itävallan oikeus

9.        Vuoden 1959 vesilain(4) (Wasserrechtsgesetz 1959), joka on annettu 16.10.1959, sellaisena kuin se on muutettuna 22.11.2018,(5) 30a §:n 1 momentissa säädetään lähinnä, että pintavesiä on suojeltava, parannettava ja ennallistettava, jotta estetään niiden tilan huononeminen. Pintaveden tavoitetaso saavutetaan silloin, kun pintavesimuodostuman ekologinen ja kemiallinen tila ovat vähintään hyviä.

10.      Vesilain 104a §:n 1 momentin 1 kohdan b alakohdassa säädetään lähinnä, että hankkeet, joiden seurauksena pintavesimuodostuman tai pohjavesimuodostuman tila todennäköisesti huononee pintavesimuodostuman hydrologis-morfologisten ominaisuuksien muuttumisen tai pohjavesimuodostuman vedenkorkeuden muuttumisen vuoksi, ovat joka tapauksessa hankkeita, joilla voi olla vaikutusta yleisiin intresseihin.

11.      Vesilain 105 §:n 1 momentissa säädetään lähinnä, että hanketta koskeva lupahakemus voidaan hylätä yleisen edun vuoksi erityisesti silloin, kun siitä voi olla seurauksena vesien ekologisen tilan merkittävä huononeminen tai kun unionin lainsäädännön muista säännöksistä tai määräyksistä johtuvien tavoitteiden todetaan vaarantuvan olennaisesti.

 Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

12.      Valittaja jätti 7.11.2013 Bezirkshauptmannschaft Spittal an der Draulle (Spittal an der Draun alueellinen hallintoviranomainen, Itävalta; jäljempänä hallintoviranomainen) lupahakemuksen venevajan rakentamiseksi (jäljempänä hanke) Weißensee‑järvelle, joka on Kärntenin osavaltiossa (Itävalta) sijaitseva 6,53 neliökilometrin suuruinen seisovan veden luonnonvesimuodostuma (jäljempänä järvi).

13.      Hallintoviranomaisen hylättyä hakemuksen 25.5.2016 tehdyllä päätöksellä valittaja valitti päätöksestä Landesverwaltungsgericht Kärnteniin (Kärntenin osavaltion hallintotuomioistuin, Itävalta), joka vahvisti hylkäyspäätöksen 21.2.2020 antamallaan tuomiolla. Landesverwaltungsgericht Kärntenin mukaan kalaston laatu ja näin ollen järven pintavesien tila oli kokonaisuudessaan välttävä kalavarojen huonon hoidon vuoksi.(6) Kyseisen tuomioistuimen mukaan hanke oli näin ollen kiellettävä, kun otetaan huomioon, että asianomainen jäsenvaltio on direktiivin 2000/60 mukaan velvollinen toteuttamaan toimenpiteitä pintavesien hyvän tilan saavuttamiseksi ja kieltämään kaikki toimenpiteet, jotka voivat estää tai joiden tarkoituksena ei ole edistää näiden vesien laadun parantamista.(7)

14.      Verwaltungsgerichtshof, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja jonka käsiteltäväksi valittaja on saattanut asian, katsoo, että direktiivissä 2000/60 ei edellytetä luvan epäämistä neutraaleilta hankkeilta eli hankkeilta, jotka eivät edistä pintavesien hyvän tilan saavuttamista, jos ne eivät johda vesimuodostumien tilan huononemiseen, vaan ainoastaan luvan epäämistä hankkeilta, joiden vaikutukset kyseisten vesimuodostumien tilaan eivät ole vähäisiä.

15.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on siis arvioitava, vaarantaako hanke merkittävästi toimenpiteitä, joista on säädetty tai jotka ovat tarpeen pintavesien hyvän tilan saavuttamiseksi,(8) ja tämän johdosta nousee esiin kysymys siitä, onko järven ekologista tilaa pidettävä heikompana kuin ”hyvänä”, mistä aiheutuu direktiivissä 2000/60 tarkoitettu parantamisvelvollisuus. Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma lähinnä siitä, johtaako kalaston muutos, joka johtuu yksinomaan kalakannan hoitotoimenpiteistä eikä ihmistoiminnan vaikutuksista fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin, siihen, että direktiivin 2000/60 liitteessä V olevassa 1.2.2 kohdassa mainittu kalastoon perustuva biologinen laatutekijä luokitellaan yhtäältä erinomaiseksi ja toisaalta hyväksi tai tyydyttäväksi.

16.      Tässä tilanteessa Verwaltungsgerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko [direktiivin 2000/60] liitteessä V olevaa 1.2.2 kohtaa (Järvien erinomaista, hyvää ja tyydyttävää ekologista tilaa koskevat määritelmät) tulkittava siten, että taulukon ’Biologiset laatutekijät’ rivin ’Kalasto’ sarakkeessa ’Erinomainen tila’ mainituilla häiritsevillä vaikutuksilla on ymmärrettävä tarkoitettavan yksinomaan ihmistoiminnan vaikutuksia fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

2)      Onko mainittua säännöstä tulkittava siten, että se, että biologinen laatutekijä ’Kalasto’ poikkeaa erinomaisesta tilasta, mikä johtuu muista häiritsevistä vaikutuksista kuin ihmistoiminnan vaikutuksista fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin, johtaa siihen, että biologisen laatutekijän ’Kalasto’ tilaa ei pidä luokitella myöskään ’hyväksi’ tai ’tyydyttäväksi’?”

17.      Kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle ovat esittäneet valittaja, Irlannin ja Itävallan hallitukset sekä Euroopan komissio.

 Asian tarkastelu

18.      Kahdella ennakkoratkaisukysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko järven ekologisen tilan (erinomainen, hyvä ja tyydyttävä) määrittelyssä direktiivin 2000/60 liitteessä V olevassa taulukossa 1.2.2 olevan kalastoon perustuvan biologisen laatutekijän (jäljempänä kalaston ekologista tilaa koskevat määritelmät) osalta otettava huomioon ainoastaan ”ihmistoiminnan vaikutuksia fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin” mutta ei muita ihmistoiminnan vaikutuksia, kuten kalavarojen hoitotoimenpiteistä aiheutuvia vaikutuksia.(9)

19.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilyt johtuvat siitä, että taulukon 1.2.2 määritelmässä, joka koskee kalaston erinomaista ekologista tilaa, viitataan muun muassa siihen, ettei ihmistoiminnasta – sitä enempää täsmentämättä – johtuvia muutoksia esiinny, kun taas taulukon määritelmissä, jotka koskevat kalaston hyvää tai tyydyttävää ekologista tilaa, viitataan muun muassa suurehkoihin muutoksiin, jotka johtuvat ihmistoiminnan vaikutuksista fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin.

20.      Tarkastelen ensin alustavasti ennakkoratkaisukysymysten merkitystä ja tutkin sen jälkeen kyseessä olevien säännösten ulottuvuutta ottamalla huomioon unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti sekä niiden sanamuodon ja asiayhteyden että sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osia ne ovat, ja säännöstön syntyhistorian.(10)

 Alustavat huomautukset

21.      On selvää, että kalavarojen hoitotoimenpiteiden vaikutukset, kuten vieraskalalajien istuttaminen järveen, ovat ihmistoiminnan vaikutuksia eli ihmisen toiminnasta aiheutuvia vaikutuksia.(11)

22.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo kuitenkin, että vaikka kyseessä olevat kalavarojen hoitotoimenpiteet ovat toimenpiteitä, joilla on ihmistoiminnasta johtuvia vaikutuksia, ne eivät ole toimenpiteitä, joilla on tällaisia vaikutuksia fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin.(12) Sekä valittaja että Irlannin ja Itävallan hallitukset yhtyvät tähän näkemykseen,(13) kun taas komission mukaan kalavarojen hoitotoimenpiteillä voi olla ihmistoiminnasta johtuvia vaikutuksia fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin.(14)

23.      Yhdyn komission kantaan. Mielestäni jo ilmauksen ”hydrologis-morfologinen” alkuperästä ilmenee, että siihen sisältyvät kaikki toimenpiteet, joiden tarkoituksena on vaikuttaa vesien tilaan, mukaan lukien kalavarojen hoitotoimenpiteet.(15) Erityisesti katson, että kalaston muutoksilla on lähtökohtaisesti häiritsevä vaikutus vesimuodostuman fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin tekijöihin.(16)

24.      Jos unionin tuomioistuin hyväksyy tämän tulkinnan, ennakkoratkaisukysymykset menettävät merkityksensä, koska pääasiassa kyseessä olevat kalavarojen hoitotoimenpiteet ovat joka tapauksessa toimenpiteitä, joilla on ihmistoiminnasta johtuvia vaikutuksista fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin, ja ne on otettava huomioon järven kalaston ekologisen tilan määrittelyssä.

25.      On kuitenkin muistettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa määrätyn, kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen väliseen selkeään tehtävänjakoon perustuvan menettelyn osalta olettamana on, että niillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä, jotka kansallinen tuomioistuin esittää sen säännöstön ja niiden tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa(17) ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, on merkitystä asian ratkaisun kannalta.(18)

26.      Näin ollen ehdotan seuraavissa kohdissa vastausta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin, joissa pyritään lähinnä selvittämään, onko myös muihin kuin fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin kohdistuvilla ihmistoiminnan vaikutuksilla merkitystä, kun järven ekologinen tila luokitellaan kalastoon perustuvan biologisen laatutekijän osalta kalaston ekologisen tilan määritelmän mukaisesti.

 Asiaa koskevien säännösten sanamuodon mukainen tulkinta

27.      Kalaston ekologisen tilan määritelmä käsittää kolme luokkaa (erinomainen, hyvä ja tyydyttävä), joita koskevien arviointiperusteiden sanamuoto on monimutkainen, jopa epäjohdonmukainen.

28.      Kalaston ekologisen tilan luokittelu erinomaiseksi edellyttää yhtäältä seuraavien kolmen edellytyksen täyttymistä:

–        ensimmäiseksi sitä, että lajikoostumus ja runsaussuhteet vastaavat täysin tai lähes täysin ”häiriintymättömiä olosuhteita”

–        toiseksi sitä, että kaikkia tyypille ominaisia muutosherkkiä lajeja esiintyy(19)

–        kolmanneksi sitä, että kalaston ikärakenteessa on vähän (ylipäänsä) ”ihmistoiminnasta johtuvia muutoksia” ja että siinä ei ole merkkejä minkään lajin lisääntymiseen tai yksilönkehitykseen vaikuttavista häiriöistä.(20)

29.      Toisaalta, kun kalaston ekologinen tila luokitellaan hyväksi ja tyydyttäväksi, viitataan kahteen edellytykseen, jotka ovat yhteneväiset erinomaisen tilan ensimmäisen ja kolmannen edellytyksen kanssa mutta jotka on määritelty täysin eri tavalla seuraavasti:

–        Ensimmäisen edellytyksen mukaan lajikoostumuksessa ja runsaussuhteissa on vähäisiä muutoksia verrattuna tyypille ominaisiin yhteisöihin (hyvä tila) tai lajikoostumus ja runsaussuhteet eroavat kohtalaisesti tyypille ominaisista yhteisöistä (tyydyttävä tila), mikä johtuu ihmistoiminnan vaikutuksista fysikaalis-kemiallisiin tai hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin.

–        Toisen edellytyksen mukaan kalaston ikärakenteessa on merkkejä muutoksista, jotka johtuvat ihmistoiminnan vaikutuksista fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin, ja joissain tapauksissa siinä on merkkejä yksittäisen lajin lisääntymisestä tai yksilönkehityksen häiriintymisestä siinä määrin, että jotkut ikäluokat voivat puuttua kokonaan (hyvä tila), tai suurehkoja ihmistoiminnasta johtuvia muutoksia, jolloin kohtalaisen suuri osa tyypille ominaisia lajeja puuttuu tai niiden esiintyminen on hyvin vähäistä (tyydyttävä tila).(21)

30.      Asiaa koskevien säännösten sanamuodon mukaan kahteen ennakkoratkaisukysymykseen on näin ollen vastattava yhtäältä siten, että kalaston ekologisen tilan luokitteleminen erinomaiseksi ei liity yksinomaan muutoksiin, jotka johtuvat ”ihmistoiminnan vaikutuksista fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin”, ja toisaalta siten, että kalaston ekologisen tilan luokittelussa hyväksi ja tyydyttäväksi viitataan ainoastaan muutoksiin, jotka johtuvat ”ihmistoiminnan vaikutuksista fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin”.(22)

31.      Tarkasteltujen määritelmien monimutkainen, epätarkka ja ristiriitainen sanamuoto tekee kuitenkin näiden säännösten soveltamisen erittäin vaikeaksi ja edellyttää ongelmien ratkaisemista asiayhteyteen perustuvalla ja teleologisella tulkinnalla, jossa otetaan huomioon myös mainittujen säännösten syntyhistoria.

 Asiaa koskevien säännösten asiayhteyteen perustuva tulkinta

32.      Kalaston ekologisen tilan määritelmät sisältyvät direktiivin 2000/60 liitteessä V olevaan 1.2 kohtaan, jonka otsikko on ”Ekologisen tilan luokittelun normatiiviset määritelmät”.

33.      Liitteessä V olevassa taulukossa 1.2, jonka otsikko on ”Jokia, järviä, jokisuiden vaihettumisalueita ja rannikkovesiä koskevat yleiset määritelmät” (jäljempänä ekologista laatua koskeva yleinen määritelmä), esitetään jokien, järvien, jokisuiden vaihettumisalueiden ja rannikkovesien ekologista tilaa koskeva yleinen määritelmä ja sen jälkeen jokien (1.2.1 kohta), järvien (1.2.2 kohta), jokisuiden vaihettumisalueiden (1.2.3 kohta) ja rannikkovesien (1.2.4 kohta) ekologista tilaa koskevat erityiset määritelmät.(23) Kunkin pintavesien luokan ekologisen tilan arvioinnissa jäsenvaltioiden on käytettävä kolmea laatutekijöiden luokkaa eli biologisia laatutekijöitä, fysikaalis-‑kemiallisia laatutekijöitä ja hydrologis-morfologisia laatutekijöitä, ja kuhunkin näistä laatutekijöistä liittyy erilaisia muuttujia.(24)

34.      Näin ollen näiden kolmen laatutekijän ekologinen tila määritellään lähtökohtaisesti kunkin osalta erikseen, ja kalastoa arvioidaan biologisen laatutekijän yhteydessä eikä hydrologis-morfologisten ja fysikaalis-kemiallisten laatutekijöiden yhteydessä. Vaikka kalaston ekologisen tilan määritelmä kuuluukin biologisten laatutekijöiden piiriin, määritelmässä itsessään kuitenkin viitataan luokkien ”hyvä tila” ja ”tyydyttävä tila” osalta (mutta ei luokan ”erinomainen tila” osalta) fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin.(25)

35.      Tässä yhteydessä katson aiheelliseksi tulkita kalaston ekologisen tilan määritelmää pintavesien ekologisen laadun yleisen määritelmän valossa.

36.      Ekologisen laadun yleisessä määritelmässä viitataan luokan ”erinomainen tila” osalta tässä yhteydessä yhtäältä siihen, että ”pintavesimuodostumatyypin biologisten laatutekijöiden arvot vastaavat kyseiseen pintavesimuodostumatyyppiin häiriintymättömissä olosuhteissa tavallisesti liitettyjä arvoja, ja niissä ei ole lainkaan tai on hyvin vähän merkkejä muutoksista”, ja täsmennetään, että ”yhteisöt ja olot ovat tyypille ominaiset”.(26) Kyseisessä määritelmässä ei siis viitata biologisten laatutekijöiden osalta lainkaan muutoksiin, joita fysikaalis-kemiallisten ja hydrologis-morfologisten laatutekijöiden arvoissa tapahtuu ihmistoiminnan vaikutuksesta.

37.      Kyseisessä määritelmässä edellytetään toisaalta luokan ”hyvä tila” osalta, että ”kyseistä pintavesimuodostumatyyppiä koskevat biologisten laatutekijöiden arvot osoittavat merkkejä ihmistoiminnasta johtuvista vähäisistä muutoksista mutta eroavat ainoastaan vähän niistä arvoista, jotka tavallisesti liitetään kyseisen pintavesimuodostumatyypin häiriintymättömiin olosuhteisiin”, ja luokan ”tyydyttävä tila” osalta, että nämä arvot ”eroavat kohtalaisesti niistä, jotka tavallisesti liitetään kyseisen pintavesimuodostumatyypin häiriintymättömiin olosuhteisiin” ja että ”arvot osoittavat kohtalaisesti ihmistoiminnasta johtuvia muutoksia, ja ne ovat muuttuneet selvästi enemmän kuin hyvää tilaa vastaavissa olosuhteissa”.

38.      Näin ollen pintavesien ekologisen laadun yleisessä määritelmässä ei viitata erityisistä syistä johtuviin muutoksiin, kuten ihmistoiminnasta johtuviin muutoksiin fysikaalis-kemiallisten ja hydrologis-morfologisten laatutekijöiden arvoissa.(27)

39.      Luokan ”erinomainen tila” osalta vaikuttaa näin ollen ensinnäkin siltä, että niiden ilmaisujen perusteella, joita käytetään sekä ekologisen laadun yleisessä määritelmässä että kalaston ekologisen tilan määritelmissä, arviointia ei voida rajoittaa fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin muutoksiin tai häiriöihin.(28)

40.      Toiseksi huomautan luokkien ”hyvä tila” ja ”tyydyttävä tila” osalta alustavasti, että ekologisen laadun yleisessä määritelmässä ja kalaston ekologisen tilan määritelmissä mainitaan mielestäni epätarkasti ja sattumanvaraisesti joko ihmistoiminnan vaikutukset tai ihmistoiminnasta johtuvat muutokset taikka pelkät muutokset tai häiriöt (jotka eivät lähtökohtaisesti liity ihmistoimintaan). Kun otetaan huomioon, miten vaikeaa on tulkita näin epätarkkoja ja epäjohdonmukaisia sanamuotoja, vaikuttaa ensinnäkin siltä, että jos kaikki nämä viittaukset koskevat (nimenomaisesti tai implisiittisesti) ihmisen toimintaa,(29) se johtuu siitä, että kyseessä olevat muutokset johtuvat tavallisesti ihmistoiminnasta, eikä unionin lainsäätäjän aikomuksesta rajoittaa tämä arviointi koskemaan ihmistoimintaa. Katson lisäksi, että viittauksia ihmistoiminnan vaikutuksiin fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin käytetään suuntaa antavasti siten, että niihin sisältyy kaikki ihmisen toiminta, sillä yleensä biologisten laatutekijöiden ja siis myös kalaston muutoksiin ovat syynä juuri nämä (luonteeltaan fysikaalis-kemialliset ja hydrologis-morfologiset) vaikutukset.(30) Kun otetaan huomioon, että hyvä tila ja välttävä tila määritellään samojen indikaattoreiden perusteella kuin erinomainen tila (todetun eron mukaan), olisi mielestäni ristiriitaista ottaa huomioon erinomaisen tilan arvioinnissa kaikki muutokset ja jättää huomiotta tietyt näistä muutoksista arvioitaessa sitä, miten erinomainen tila eroaa hyvästä ja tyydyttävästä tilasta.

41.      Näiden seikkojen perusteella vastaan ennakkoratkaisukysymyksiin siten, että kalaston ekologisen tilan määrittelyssä on otettava huomioon kaikki ihmistoiminnasta johtuvat muutokset.

 Asiaa koskevien säännösten syntyhistoria

42.      Asiaa koskevien säännösten syntyhistoriasta huomautan, että direktiivin 2000/60 ja erityisesti sen liitteen V sanamuoto on herättänyt paljon keskustelua.

43.      Komission ensimmäisissä direktiiviehdotuksissa(31) esitetyt ekologisten tilojen määritelmät perustuivat nimittäin kuvaileviin tietoihin, eikä niissä edellytetty erityisiä vaikutuksia.(32) Viittaukset ihmistoiminnan vaikutuksiin ja erityisesti ihmistoiminnan vaikutuksiin fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin lisättiin lainsäädäntömenettelyssä.(33) Koska näiden muutosten taustalla olevia syitä ei täsmennetty, tästä seikasta ei nähdäkseni voida tehdä mitään erityisiä päätelmiä.(34)

44.      Näin ollen katson, että asiaa koskevien säännösten syntyhistoriaa tutkimalla ei saada mitään hyödyllistä tietoa ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin vastaamiseksi.

 Asiaa koskevien säännösten teleologinen tulkinta

45.      Direktiivi 2000/60 on EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohdan (nykyinen SEUT 192 artiklan 1 kohta) perusteella annettu puitedirektiivi. Siinä vahvistetaan yhteiset periaatteet ja yleiset toimintapuitteet vesien suojelemiseksi ja varmistetaan yleisten periaatteiden ja rakenteiden, jotka mahdollistavat vesien suojelun ja ekologisesti kestävän käytön unionissa, koordinointi ja yhdentäminen ja niiden kehittäminen pidemmällä aikavälillä. Jäsenvaltioiden on kehitettävä myöhemmin siinä säädettyjä yhteisiä periaatteita ja yleisiä toimintapuitteita toteuttamalla erityisiä toimenpiteitä direktiivissä säädetyissä määräajoissa. Siinä ei kuitenkaan pyritä jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen täydelliseen yhdenmukaistamiseen vesialalla.(35)

46.      Direktiivin 2000/60 1 artiklan a alakohdan mukaan direktiivin tarkoituksena on luoda sisämaan pintavesien, jokisuiden vaihettumisalueiden sekä rannikko‑ ja pohjavesien suojelua varten puitteet, jotka estävät vesiekosysteemien sekä vedentarpeen kannalta vesiekosysteemeistä suoraan riippuvaisten maaekosysteemien ja kosteikkojen edelleen huononemisen sekä suojelevat ja parantavat niiden tilaa.(36)

47.      Ympäristötavoitteet, jotka jäsenvaltioiden on saavutettava pintavesien osalta, täsmennetään mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, jossa, kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on täsmennetty, asetetaan kaksi erillistä tavoitetta, jotka liittyvät kuitenkin erottamattomasti toisiinsa. Saman direktiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on yhtäältä pantava täytäntöön tarvittavat toimenpiteet, jotta ehkäistään kaikkien pintavesimuodostumien tilan huononeminen (huononemisen ehkäisemistä koskeva velvollisuus). Toisaalta direktiivin 2000/60 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii ja iii alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on suojeltava, parannettava ja ennallistettava kaikkia pintavesimuodostumia tavoitteena saavuttaa hyvä tila viimeistään vuoden 2015 lopussa (parantamisvelvollisuus).(37) Sekä parantamisvelvollisuudella että vesimuodostumien tilan huononemisen ehkäisemistä koskevalla velvollisuudella pyritään saavuttamaan unionin lainsäätäjän tavoittelemat laadulliset päämäärät, joita ovat pintavesien hyvän tilan, hyvän ekologisen potentiaalin ja hyvän kemiallisen tilan säilyttäminen tai ennallistaminen.(38)

48.      Tässä yhteydessä direktiivin 2000/60 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ei aseteta ohjelmallisilla ilmaisuilla pelkkiä hoidon suunnitteluun liittyviä tavoitteita, vaan sillä on sitovia vaikutuksia jokaisessa direktiivissä säädetyn menettelyn vaiheessa, kun kyseessä olevan vesimuodostuman ekologinen tila on määritetty. Kyseisen säännökseen ei siten sisälly vain periaatteellisia velvoitteita, vaan se koskee myös konkreettisia hankkeita.(39)

49.      Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on hanketta koskevan lupamenettelyn aikana ja siis ennen päätöksentekoa tarkastettava direktiivin 2000/60 4 artiklan 1 kohdan nojalla, voiko kyseisestä hankkeesta aiheutua veteen kohdistuvia haittavaikutuksia, jotka olisivat ristiriidassa pinta‑ ja pohjavesimuodostumien tilan huononemisen ehkäisemistä ja parantamista koskevien velvollisuuksien kanssa.(40)

50.      Näin ollen vaikuttaa siltä, että – kuten komissio väittää – olisi vähintäänkin vaikeaa varmistaa vesiekosysteemien tilan täydellinen suojelu (säilyttäminen ja parantaminen), jos järvien kalaston tilaa arvioitaessa on jätettävä huomiotta ihmistoiminnasta johtuvat muutokset (kalojen tai muiden lajien lajikoostumuksessa ja runsaussuhteissa), jotka eivät johdu muutoksista fysikaalis-kemiallisissa ja hydrologis-morfologisissa laatutekijöissä.(41)

51.      Kuten Itävallan hallitus väittää, suppea tulkinta, jonka mukaan kalaston ekologiseen tilaan sovellettavassa määritelmässä ”erinomainen” ei pitäisi ottaa huomioon tiettyjä ihmistoiminnasta johtuvia muutoksia, näyttää tekevän merkityksettömäksi kalastoa koskevan tekijän itsessään.(42) Direktiivin 2000/60 tavoitteiden valossa olisi vaikea hyväksyä sitä, että tietyt kalaston muutokset (kuten mahdolliset muutokset kalakannoissa) eivät vaikuta kalaston laadun luokitteluun kyseisen direktiivin liitteeseen V sisältyvien asiaa koskevien säännösten mukaisesti.

52.      Asiaa koskevien säännösten teleologinen tulkinta näyttää siis vahvistavan, että kalaston ekologisen tilan määrittelyssä on otettava huomioon kaikki häiriöt kalavarojen lajikoostumuksessa ja runsaussuhteissa sekä niiden ikärakenteessa.

 Loppupäätelmät

53.      Toistan kantani, jonka mukaan kalavarojen hoitotoimenpiteet olisi luokiteltava sellaisiksi, että niillä on ihmistoiminnasta johtuvia vaikutuksia fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin. Tämä tulkinta tekisi ennakkoratkaisukysymykset merkityksettömiksi siten, että kyseiset kalavarojen hoitotoimenpiteet kuuluisivat joka tapauksessa määritelmän ”ihmistoiminnan vaikutukset fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin” piiriin, ja ne olisi otettava huomioon kaikkien kalaston ekologisten tilojen määrittelyssä.

54.      Olen siis jättänyt asian kannalta merkityksellisten tosiseikkojen määrittelyn ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäväksi ja käsitellyt yleisempää kysymystä siitä, edellyttääkö kalaston ekologisen tilan määrittely kaikkien sellaisten toimenpiteiden huomioon ottamista, joilla on ihmistoiminnasta johtuvia vaikutuksia; katson myös, että viittausta fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin laatutekijöihin ei pidä tulkita siten, että se rajoittaa kaikkien muiden sellaisten toimenpiteiden merkitystä, joilla on ihmistoiminnasta johtuvia vaikutuksia.

55.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan tältä osin, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin vastataan, että kalaston ekologisen tilan määritelmiä ”erinomainen tila”, ”hyvä tila” ja ”tyydyttävä tila” on tulkittava siten, että ihmistoiminnasta johtuvilla muutoksilla tarkoitetaan kaikkia muutoksia, joihin on syynä ihmisen toiminta, mukaan lukien kaikki muutokset, jotka voivat vaikuttaa kalojen lajikoostumukseen ja runsaussuhteisiin.

 Ratkaisuehdotus

56.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Verwaltungsgerichtshofin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY liitteessä V olevassa taulukossa 1.2.2 esitettyjä kalastoa koskevan biologisen laatutekijän ekologisen tilan määritelmiä ”erinomainen tila”, ”hyvä tila” ja ”tyydyttävä tila”

on tulkittava siten, että

ihmistoiminnasta johtuvilla muutoksilla tarkoitetaan kaikkia muutoksia, joihin on syynä ihmisen toiminta, mukaan lukien kaikki muutokset, jotka voivat vaikuttaa kalojen lajikoostumukseen ja runsaussuhteisiin.

1      Alkuperäinen kieli: ranska.

2      Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EYVL 2000, L 327, s. 1).

3      Lisäksi yksi erityinen luokka (1.2.5 kohta) koskee voimakkaasti muutettuja tai keinotekoisia vesimuodostumia.

4      BGBl., 215/1959.

5      BGBl. I, 73/2018; jäljempänä vesilaki.

6      Erityisesti järven kalastoon perustuvan biologisen laatutekijän tila oli luokiteltava välttäväksi, koska järven kalojen lajikoostumus ja runsaussuhteet poikkesivat tyypille ominaisista yhteisöistä. Landesverwaltungsgericht Kärntenin mukaan järvessä esiintyy kahdeksasta alkuperäisestä kalalajista enää kuutta lajia, joiden lisäksi järvessä tavataan yhdeksää vieraskalalajia kalakannan huonon hoidon seurauksena.

7      Vaikka venevajan rakentaminen ei muuta järven tilaa kokonaisuudessaan, se ei myöskään paranna pintavesien tilaa, koska järveen tehtävä rakennelma rannan läheisyydessä syrjäyttää kalojen luontaisia kutupaikkoja.

8      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan näiden toimenpiteiden arviointi on Landesverwaltungsgericht Kärntenin tehtävä.

9      Nyt käsiteltävässä asiassa järven kalaston tilan huononeminen johtuu näistä toimenpiteistä.

10      Ks. tuomio 1.7.2015, Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland (C‑461/13, EU:C:2015:433, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

11      Useimmissa kieliversioissa käytetään ilmausta, joka viittaa yleisesti syyhyn, jonka alkuperä on erotuksetta missä tahansa ihmisen toiminnassa; tällaisia ovat esimerkiksi saksan- ja ranskankielisten versioiden adjektiivit ”antropogen” ja ”anthropogénique”, jotka muodostuvat kreikan kielen sanoista ”άνθρωπος” (ihminen) ja ”γένος” (alkuperä).

12      Sellaisten toimenpiteiden yleiseen luokkaan, joilla on ihmistoiminnasta johtuvia vaikutuksia, kuuluvat tämän käsityksen mukaan toisin sanoen yhtäältä toimenpiteet, joilla on vaikutuksia fysikaalis‑kemiallisiin ja hydrologis‑morfologisiin laatutekijöihin, ja toisaalta kalavarojen hoitotoimenpiteiden kaltaiset toimenpiteet, joilla on muita vaikutuksia.

13      Nämä osapuolet esittävät kuitenkin erilaisia kantoja siitä, onko ihmistoiminnan vaikutukset, jotka eivät koske fysikaalis‑kemiallisia ja hydrologis‑morfologisia laatutekijöitä (mukaan lukien kalavarojen hoitotoimenpiteet), otettava huomioon kalastoon perustuvan biologisen laatutekijän tilan luokittelussa, sillä Itävallan hallitus ehdottaa, että tähän on vastattava myöntävästi, kun taas valittaja ja Irlannin hallitus katsovat, että vastauksen on oltava kieltävä.

14      Komissio mainitsee useita tähän liittyviä tieteellisiä tutkimuksia.

15      Huomautan, että ilmaus ”hydrologis‑morfologinen” liittyy vesimuodostumien fyysiseen muotoon, sillä ilmaus koostuu kreikan kielen sanoista ύδωρ (vesi), μορφή (muoto) ja λόγος (tutkimus).  Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) ylläpitämällä WISE‑Freshwater‑sivustolla todetaan seuraavaa: ”hydromorphology refers to the hydrological, morphological and river continuity conditions of rivers, lakes, estuaries and coastal waters in undisturbed state”). Sivustoon voi tutustua (ainoastaan englanniksi) osoitteessa https://water.europa.eu/freshwater/europe-freshwater/freshwater-themes/hydromorphology.

16      Mielestäni on nimittäin niin, että kalakannan muuttuminen olennaisesti kalojen lukumäärän ja iän sekä vesimuodostumassa elävien lajien osalta aiheuttaa väistämättä muutoksia vesimuodostuman fysikaalis‑kemiallisissa ja hydrologis‑morfologisissa tekijöissä. Tämä muutos vaikuttaa ainakin kalojen ravinnonlähteisiin, kasviplanktoniin, pohjakasvillisuuteen ja pohjaeläimistöön, mikä vaikuttaa veden laatuun, vaikka muutokset johtuisivat ihmisen toiminnan sijasta luonnollisista syistä, kuten kalataudeista.

17      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, jolla yksin on toimivalta arvioida pääasian tosiseikkoja, tehtävänä on nimittäin tutkia, voidaanko kyseessä olevia kalavarojen hoitotoimenpiteitä pitää (ihmistoiminnasta johtuvina) toimenpiteinä, joilla on vaikutuksia fysikaalis‑kemiallisiin ja hydrologis‑morfologisiin laatutekijöihin (ks. analogisesti tuomio 4.5.2023, Glavna direktsia ”Pozharna bezopasnost i zashtita na naselenieto” (Yötyö), C‑529/21–C‑536/21 ja C‑732/21–C‑738/21, EU:C:2023:374, 57 kohta).

18      Ks. vastaavasti tuomio 13.7.2023, Ferrovienord (C‑363/21 ja C‑364/21, EU:C:2023:563, 52–55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin tuomioistuin voi nimittäin lausua yksinomaan unionin oikeuden tulkinnasta tai pätevyydestä kansallisen tuomioistuimen kuvaaman tosiseikaston ja oikeudellisen tilanteen valossa voimatta kyseenalaistaa sitä tai tarkistaa sen paikkansapitävyyttä ja jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin.

19      Haluamatta puuttua ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimivaltaan, joka koskee asian kannalta merkityksellisten säännösten soveltamista nyt käsiteltävään asiaan, pohdin lisäksi sitä, onko niin, että pääasiassa kyseessä olevat kalavarojen hoitotoimenpiteet eivät kuulu näiden kahden edellytyksen soveltamisalaan. Jos asia on näin, kyseisillä toimenpiteillä on merkitystä luokiteltaessa kalaston tila erinomaiseksi, riippumatta siitä, kuuluvatko toimenpiteet ihmistoiminnan vaikutusten ja erityisesti fysikaalis‑kemiallisiin ja hydrologis‑morfologisiin laatutekijöihin kohdistuvien ihmistoiminnan vaikutusten piiriin.

20      Kaksi ensimmäistä edellytystä (lajikoostumus, runsaussuhteet ja lajien esiintyvyys) näyttävät mielestäni liittyvän lähinnä esiintyvien lajien määrään ja kolmas edellytys (kalaston ikärakenne) niiden laatuun.

21      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja osapuolet tulkitsevat kalaston ekologisen tilan määritelmiä yksinkertaisemmin mutta epätarkemmin siten, että ne erottavat toisistaan yhtäältä kalaston tilan luokittelun erinomaiseksi sillä perusteella, että (ylipäänsä) ihmistoiminnasta johtuvia muutoksia ei ole tapahtunut, ja toisaalta kalaston tilan luokittelun hyväksi tai tyydyttäväksi sillä perusteella, että fysikaalis‑kemiallisissa tai hydrologis‑morfologisissa laatutekijöissä on tapahtunut ihmistoiminnasta johtuvia muutoksia.

22      Jos pidetään tiukasti kiinni määritelmien sanamuodosta, ratkaisu on vielä tätäkin monimutkaisempi. Kalaston ekologisen tilan luokittelu erinomaiseksi ei nimittäin ensinnäkään liity pelkästään muutoksiin, jotka johtuvat ”ihmistoiminnan vaikutuksista fysikaalis‑kemiallisiin ja hydrologis‑morfologisiin laatutekijöihin”, vaan myös kalaston lajikoostumuksessa ja runsaussuhteissa tapahtuviin muihin ”muutoksiin” (ylipäänsä) ja kalaston ikärakenteessa tapahtuviin muihin ”ihmistoiminnasta johtuviin muutoksiin”. Luokiteltaessa kalaston ekologinen tila hyväksi viitataan muutoksiin, jotka johtuvat ”ihmistoiminnan vaikutuksista fysikaalis‑kemiallisiin ja hydrologis‑morfologisiin laatutekijöihin” ja joita tapahtuu joko kalaston lajikoostumuksessa ja runsaussuhteissa tai ikärakenteessa (ja viimeksi mainitussa tapauksessa viitataan myös yksittäisen lajin lisääntymisen tai yksilönkehityksen häiriintymiseen). Luokiteltaessa kalaston ekologinen tila tyydyttäväksi viitataan muutoksiin, jotka johtuvat ”ihmistoiminnan vaikutuksista fysikaalis‑kemiallisiin ja hydrologis‑morfologisiin laatutekijöihin” ja joita tapahtuu lajikoostumuksessa ja runsaussuhteissa, ja (ylipäänsä) ”ihmistoiminnasta johtuviin muutoksiin”, joita tapahtuu kalojen ikärakenteessa.

23      Lisäksi yksi erityinen luokka (1.2.5 kohta) koskee voimakkaasti muutettuja tai keinotekoisia vesimuodostumia, joihin sovelletaan samankaltaista mutta ei samanlaista lähestymistapaa.

24      Biologisten laatutekijöiden osalta on kyse esimerkiksi kasviplanktonin, makrofyyttien ja pohjakasvillisuuden, pohjaeläimistön ja kalaston arvioinnista. Kuten julkisasiamies Jääskinen totesi ratkaisuehdotuksessaan Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland (C‑461/13, EU:C:2014:2324, 47 kohta), pintavesimuodostuman ekologinen tila saadaan selville arvioimalla vesimuodostumaan liittyvien vesiekosysteemien rakennetta ja toimintaa. Se määritetään tieteellisellä menetelmällä, joka perustuu laatutekijöihin – biologisiin (kasvi‑ ja eläinlajit), hydrologis‑morfologisiin ja fysikaalis‑kemiallisiin laatutekijöihin –, joita arvioidaan indikaattorien perusteella (esimerkiksi selkärangattomien tai kalojen eläminen vesistössä).

25      Vaikka en haluakaan puuttua ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimivaltaan pääasian tosiseikkojen määrittelyn osalta, olisi nähdäkseni kuitenkin vaikea kuvitella, että järven (ja erityisesti sen kalaston) ekologisessa laadussa tapahtuisi ihmistoiminnasta johtuvia muutoksia, jotka eivät ole luonteeltaan fysikaalis‑kemiallista tai hydrologis‑morfologisia. Lisäksi hydrologis‑morfologisten ja fysikaalis‑kemiallisten laatutekijöiden määritelmissä itsessään viitataan useita kertoja ”yksilöityjen biologisten laatutekijöiden arvoihin”, mikä osoittaa, että nämä tekijät ovat jossain määrin päällekkäisiä.

26      Ekologisen laadun yleisessä määritelmässä mainitaan myös, että ”pintavesimuodostumatyypin fysikaalis‑kemiallisten ja hydrologis‑morfologisten laatutekijöiden arvoissa ei ole lainkaan tai on hyvin vähän ihmistoiminnasta johtuvia muutoksia verrattuna niihin arvoihin, jotka tavallisesti liitetään kyseisen pintavesimuodostumatyypin häiriintymättömiin oloihin”. Tällä viittauksella ei kuitenkaan ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa, koska siinä viitataan mielestäni selvästi fysikaalis‑kemiallisiin ja hydrologis‑morfologisiin laatutekijöihin, jotka eritellään tarkemmin direktiivin 2000/60 liitteessä V olevan taulukon 1.2.2 tietyissä kohdissa ja jotka eivät koske kalaston määritelmää, josta säädetään biologista laatutekijää koskevassa kyseisen taulukon kohdassa.

27      Huomautan, että ihmistoiminnasta johtuviin muutoksiin fysikaalis‑kemiallisten ja hydrologis‑morfologisten laatutekijöiden arvoissa ei viitata myöskään luokkien ”välttävä” ja ”huono” osalta. Nämä luokat määritellään vain ekologisen laadun yleisessä määritelmässä, eikä niitä mainita kalaston ekologisten tilojen määritelmissä. Kalaston määritelmästä poiketen järvien muiden biologisten laatutekijöiden (kuten kasviplanktonin, makrofyyttien, pohjakasvillisuuden ja pohjaeläimistön) määritelmissä ei myöskään rajoiteta millään tavalla kyseessä olevien syiden tyyppejä (esimerkiksi ihmistoiminnasta johtuvia muutoksia). Tällä toteamuksella ei kuitenkaan ole merkitystä kalaston määritelmän kannalta, koska ei ole suljettu pois sitä, että unionin lainsäätäjä on halunnut erottaa kalaston muista biologisista laatutekijöistä, kuten komissio väittää.

28      Minusta vaikuttaa päinvastoin siltä, että molemmissa määritelmissä käytettyjen sanamuotojen voidaan tulkita olevan jopa ihmistoiminnasta johtuvia muutoksia laajempia ja käsittävän kaikki muutokset, millä ei kuitenkaan ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa, koska kalavarojen hoitotoimenpiteet ovat ilman pienintäkään epäilystä ihmistoiminnasta johtuvia.

29      Vaikuttaa siltä, että silloinkin, kun ilmaisuja ”muutokset” tai ”häiriöt” käytetään ilman muita viittauksia, unionin lainsäätäjä on halunnut viitata ihmisen toimintaan siitä yksinkertaisesta syystä, että useimmissa tilanteissa juuri ihmisen toiminta on syynä järvien ekologisen laadun huononemiseen.

30      Yleisesti ottaen vaikuttaa selvältä, että vesiekosysteemin eri laatutekijät ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tämä on sitäkin ilmeisempää, kun otetaan huomioon, että liitteessä V olevan 1.2.2 kohdan fysikaalis‑kemiallisia ja hydrologis‑morfologisia laatutekijöitä (siis muita kuin biologisia laatutekijöitä) koskevissa (erityisissä) taulukoissa itsessään viitataan useaan otteeseen biologisten laatutekijöiden osalta ilmoitettuihin arvoihin (ks. myös tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 25).

31      Ks. ehdotus neuvoston direktiiviksi vesipolitiikkaan liittyvien yhteisön toimien kehyksestä (KOM(97) 49 lopullinen (EYVL 1997, C 184, s. 20)), muutettu ehdotus neuvoston direktiiviksi vesipolitiikkaan liittyvien yhteisön toimien periaatteista (KOM(97) 614 lopullinen (EYVL 1998, C 16, s. 14)) ja muutettu ehdotus neuvoston direktiiviksi vesipolitiikkaan liittyvien yhteisön toimien kehyksestä (KOM(98) 76 lopullinen (EYVL 1998, C 108, s. 94)).

32      Ks. erityisesti järvien osalta kalaston ekologisen tilan määritelmät (korkea laatu, hyvä laatu ja tyydyttävä laatu), jotka on esitetty vesipolitiikkaan liittyvien yhteisön toimien kehyksestä annetun muutetun ehdotuksen neuvoston direktiiviksi (KOM(98) 76 lopullinen) liitteessä V olevassa taulukossa 1.1.2.2.

33      Ellen erehdy, viittauksia ihmistoiminnan vaikutuksiin ja ihmistoiminnan vaikutuksiin fysikaalis‑kemiallisiin ja hydrologis‑morfologisiin laatutekijöihin esitettiin ensimmäisen kerran EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisessa komission lausunnossa Euroopan parlamentin tekemistä tarkistuksista neuvoston yhteiseen kantaan, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön vesipolitiikan puitteista (KOM(2000) 219 lopullinen).

34      Komission tavoin en myöskään usko, että tästä voidaan päätellä, että unionin lainsäätäjä halusi välttää ristiriitoja kalastuspolitiikan kanssa, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo ja valittaja väittää. Myös kalastuspolitiikkaan, jonka ei sitä paitsi ole mainittu olevan näiden sanamuotojen taustalla, on nimittäin sovellettava ympäristön ja kalavarojen suojelun kannalta välttämättömiä rajoituksia. Tältä osin riittävä ei ole direktiivin 2000/60 johdanto‑osan 16 perustelukappaleessa esitetty yleinen viittaus tarpeeseen yhdentää vesien suojelua ja kestävää hoitoa edelleen muihin yhteisön politiikkoihin, kuten kalastuspolitiikkaan. Jos tämä olisi ollut lainsäätäjän tarkoitus, se ei olisi onnistunut siinä, kun otetaan huomioon se merkitykseltään vähäinen ero, joka on ylipäänsä ihmistoiminnan vaikutusten ja fysikaalis‑kemiallisiin ja hydrologis‑morfologisiin laatutekijöihin kohdistuvien ihmistoiminnan vaikutusten välillä.

35      Ks. tuomio 24.6.2021, komissio v. Espanja (Doñanan luonnonvaraisen alueen tilan huononeminen) (C‑559/19, EU:C:2021:512, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36      Julkisasiamies Jääskinen totesi tältä osin ratkaisuehdotuksessaan Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland (C‑461/13, EU:C:2014:2324, 39 kohta), että direktiivin 2000/60 perimmäisenä tavoitteena on kaikkien unionin alueen pinta‑ ja pohjavesien ”hyvä tila” vuoteen 2015 mennessä (ks. myös kyseisen direktiivin johdanto‑osan 25 perustelukappale).

37      Ks. tuomio 1.7.2015, Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland (C‑461/13, EU:C:2015:433, 39 kohta). Kyseisessä tuomiossa (40 kohta) unionin tuomioistuin on myös täsmentänyt, että näiden kahden tavoitteen alkuperä ilmenee direktiivin 2000/60 valmisteluasiakirjoista. Erityisesti velvollisuudesta ehkäistä pintavesien tilan huononeminen on todettava, että kyseisten säännösten ensimmäinen versio saattoi tarkoittaa, että direktiivin 2000/60 antamisen jälkeen ne vesimuodostumat, joiden tila luokiteltiin korkeammaksi kuin ”hyvä”, saattoivat rauhassa huonontua, kunnes niiden tila vastaisi viimeksi mainittua tilaa. Tästä syystä Euroopan parlamentti ehdotti muutosta, joka mahdollistaa ”hyvän tilan” saavuttamista koskevan velvoitteen erottamisen kaikenlaisen tilan huononemisen ehkäisemistä koskevasta velvoitteesta, lisäämällä kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohtaan uusi alakohta, jossa viimeksi mainittu velvoite mainitaan erikseen.

38      Ks. tuomio 1.7.2015, Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland (C‑461/13, EU:C:2015:433, 41 kohta) ja ratkaisuehdotukseni Sweetman (C‑301/22, EU:C:2023:697, 52 kohta).

39      Ks. tuomio 5.5.2022, Association France Nature Environnement (Väliaikaiset vaikutukset pintavesiin) (C‑525/20, EU:C:2022:350, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40      Ks. tuomio 5.5.2022, Association France Nature Environnement (Väliaikaiset vaikutukset pintavesiin) (C‑525/20, EU:C:2022:350, 26 kohta). Arvioidessaan tietyn ohjelman tai hankkeen yhteensopivuutta veden laadun huononemisen ehkäisemistä koskevan tavoitteen kanssa jäsenvaltioiden on otettava huomioon lyhytkestoisia tilapäisiä vaikutuksia, joista ei aiheudu pitkän aikavälin seurauksia, ellei ole ilmeistä, että tällaisilla vaikutuksilla on luonteensa vuoksi vain vähäinen vaikutus kyseisten vesimuodostumien tilaan eikä niistä voi seurata asetuksen 2000/60 4 artiklassa tarkoitettua vesimuodostuman ”huononemista”. Jos toimivaltaiset kansalliset viranomaiset katsovat ohjelmaa tai hanketta koskevassa lupamenettelyssä, että ohjelma tai hanke voi aiheuttaa tällaista huononemista, se voidaan hyväksyä – vaikka huononeminen olisi tilapäistäkin – vain, jos mainitun direktiivin 4 artiklan 7 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät (ks. tuomio 5.5.2022, Association France Nature Environnement (Väliaikaiset vaikutukset pintavesiin) (C‑525/20, EU:C:2022:350, 45 kohta)). Tältä osin kyseessä on pintavesimuodostuman ”tilan huononeminen”, kun ainakin yhden kyseisen direktiivin liitteessä V tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla, vaikka tämä huononeminen ei johda pintavesimuodostuman luokan alenemiseen kokonaisuudessaan. Jos tämä kyseisessä liitteessä tarkoitettu laadullinen tekijä kuuluu jo alimpaan luokkaan, kaikenlainen kyseisen tekijän huononeminen merkitsee kuitenkin mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettua pintavesimuodostuman ”tilan huononemista” (ks. tuomio 1.7.2015, Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland, C‑461/13, EU:C:2015:433, 69 kohta).

41      Unionin tuomioistuin on myös täsmentänyt, että vesimuodostuman tilan huononemisen ehkäisemistä koskeva velvollisuus säilyttää tehokkaan vaikutuksensa, jos se pitää sisällään kaikki muutokset, jotka saattavat vaarantaa direktiivin 2000/60 päätavoitteen toteutumisen (ks. tuomio 28.5.2020, Land Nordrhein‑Westfalen (C‑535/18, EU:C:2020:391, 100 kohta).

42      Useimmissa kieliversioissa käytetään ilmausta, joka viittaa kaikkiin tietyllä vesialueella eläviin kaloihin; tällaisia ovat esimerkiksi saksankielisen version ”Fischfauna” ja ranskankielisen version ”ichtyofaune”.