Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

MACIEJ SZPUNAR

8 päivänä helmikuuta 2024(1)

Asia C‑633/22

Real Madrid Club de Fútbol ja

AE

vastaan

EE ja

Société Éditrice du Monde SA

(Ennakkoratkaisupyyntö – Cour de cassation (ylin tuomioistuin, Ranska))

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus (EY) N:o 44/2001 – Tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano – Kieltäytymisperusteet – Valtion, jossa tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään, oikeusjärjestyksen perusteiden loukkaaminen – Sanomalehden ja sen toimittajan tuomitseminen urheiluseuran maineen vahingoittamisesta

I       Johdanto

1.        Asetus (EY) N:o 44/2001,(2) joka tunnetaan myös Bryssel I –asetuksena, on jatkumoa jäsenvaltioiden itse luomalle perinteelle, joka alkoi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla tehdystä yleissopimuksesta,(3) ja siinä säädettiin yhtenäisistä säännöistä jäsenvaltioissa siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettujen tuomioistuinratkaisujen tunnustamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi. Kyseisten sääntöjen mukaan jäsenvaltion on määrättävä toisessa jäsenvaltiossa (jäljempänä alkuperäjäsenvaltio) annettu ratkaisu täytäntöönpanokelpoiseksi, jotta se voidaan panna täytäntöön ensin mainitussa jäsenvaltiossa (jäljempänä täytäntöönpanojäsenvaltio).

2.        Bryssel I ‑asetus on korvattu asetuksella (EU) N:o 1215/2012(4) (jäljempänä Bryssel I a ‑asetus), joka menee edeltäjäänsä pitemmälle ja jolla otetaan käyttöön jäsenvaltioissa siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettujen tuomioistuinratkaisujen automaattinen täytäntöönpanojärjestelmä (”ilman eri menettelyä”).

3.        Näiden kahden asetuksen säännösten mukaan on kuitenkin niin, että täytäntöönpanojäsenvaltiolla on oikeus turvautua kansainvälisessä yksityisoikeudessa käytettyyn perinteiseen ratkaisuun ja kieltäytyä tuomion täytäntöönpanosta, jos kyseinen tuomio loukkaa sen oikeusjärjestyksen perusteita.

4.        Voidaan tosin väittää, että oikeusjärjestyksen perusteisiin perustuvan poikkeuksen olemassaolo on välttämätön ja väistämätön edellytys niiden vaatimusten höllentämiselle, joita on asetettu ulkomaisten tuomioiden julistamiselle täytäntöönpanokelpoisiksi täytäntöönpanojäsenvaltion alueella, sillä mainittu jäsenvaltio on valmiimpi hyväksymään ulkomaisia tuomioita, jos sillä on varaventtiili, jonka avulla se voi sanoa viimeisen sanan tällaisten tuomioiden vaikutuksista alueellaan.

5.        Nyt esillä olevan asian erityispiirteenä on se, että alkuperäjäsenvaltiossa annettujen tuomioiden täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen evättiin sillä perusteella, että kyseisten tuomioiden täytäntöönpano oli vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 11 artiklassa taattua sananvapautta. Tässä asiassa unionin tuomioistuimella on mahdollisuus paitsi selventää oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen vetoamisen yksityiskohtaisia sääntöjä tällaisessa tilanteessa myös täsmentää toimivaltansa rajoja ennakkoratkaisumenettelyssä.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

6.        Bryssel I ‑asetuksen III luku, jonka otsikko on ”Tunnustaminen ja täytäntöönpano”, sisältää kolme jaksoa, joiden otsikot ovat ”Tunnustaminen” (33–37 artikla), ”Täytäntöönpano” (38–52 artikla) ja ”Yhteiset säännökset” (53–56 artikla), sekä määritelmän tuomion käsitteelle (32 artikla).

7.        Kyseisen asetuksen 33 artiklan, joka aloittaa III luvun muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, jossa tunnustamiseen vedotaan, annettujen tuomioiden tunnustamista koskevan 1 jakson, 1 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan toisissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä.”

8.        Mainitun asetuksen 34 artiklan 1 alakohdassa säädetään, että tuomiota ei tunnusteta, jos ”tunnustaminen on selkeästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), missä tunnustamista pyydetään”.

9.        Saman asetuksen 36 artiklassa säädetään, että ”ulkomaista tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi”.

10.      Bryssel I ‑asetuksen 38 artiklan, joka aloittaa III luvun muissa jäsenvaltioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanoa koskevan 2 jakson, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiossa annettu ja siellä täytäntöönpanokelpoinen tuomio on pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, kun tuomio asiaan osallisen hakemuksesta on siellä julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi.”

11.      Kyseisen asetuksen 41 artiklan mukaan ”tuomio julistetaan täytäntöönpanokelpoiseksi heti, kun 53 artiklan edellyttämät muodollisuudet on täytetty, suorittamatta 34 ja 35 artiklan mukaista tarkistusta. Asianosaisella, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, ei menettelyn tässä vaiheessa ole oikeutta tulla kuulluksi”.

12.      Mainitun asetuksen 43 artiklan 1 kohdan mukaan ”kumpikin asianosainen voi hakea muutosta täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevasta hakemuksesta annettuun päätökseen”.

13.      Saman asetuksen 45 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Tuomioistuin, jolta muutosta haetaan 43 tai 44 artiklan mukaisesti, voi evätä tuomion julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumota täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen ainoastaan jollakin 34 ja 35 artiklassa mainituista perusteista. Sen on annettava päätöksensä viipymättä.

2.      Ulkomaista tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi.”

14.      Bryssel I ‑asetuksen 48 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jos ulkomaisella tuomiolla on ratkaistu useampia vaatimuksia ja jos tuomiota ei voida julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi kaikkien vaatimusten osalta, tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen on annettava se yhden tai useamman vaatimuksen osalta.

2.      Hakija voi pyytää tuomion julistamista osittain täytäntöönpanokelpoiseksi.”

III  Pääasian tosiseikat

15.      Le Monde ‑sanomalehdessä julkaistiin 7.12.2006 artikkeli, jossa sen kirjoittaja EE, lehden työsuhteinen toimittaja, väitti, että Real Madrid- ja FC Barcelona ‑jalkapalloseurat olivat hankkineet palveluja lääkäri X. Fuentesilta, pyöräilyssä toimineen dopingverkoston perustajalta. Etusivulla oli ote artikkelista ja piirros, jossa oli kuvateksti ”Dopage: le football après le cyclisme” (”Doping: pyöräilyn jälkeen jalkapallo”) ja joka esitti Espanjan lipun väreihin pukeutunutta, pienten jalkapalloilijoiden ja ruiskujen ympäröimää pyöräilijää. Uutista levitettiin useissa tiedotusvälineissä, varsinkin espanjalaisissa.

16.      Le Monde ‑lehti julkaisi 23.12.2006 Real Madridin sille lähettämän oikaisukirjeen kommentoimatta sitä mitenkään.

17.      Kyseinen seura ja sen lääkintäryhmän jäsen, jotka ovat pääasian valittajina, nostivat Juzgado de Primera Instancia n° 19 de Madridissa (Madridin alioikeus nro 19, Espanja) kunnianloukkaukseen perustuvat vahingonkorvauskanteet pääasian vastapuolina olevia Société Éditrice du Monde ‑yhtiötä ja kyseisen artikkelin kirjoittanutta toimittajaa vastaan.

18.      Kyseinen tuomioistuin velvoitti 27.2.2009 antamallaan tuomiolla pääasian vastapuolet maksamaan Real Madridille 300 000 euron summan ja sen lääkintäryhmän jäsenelle 30 000 euron summan sekä määräsi ratkaisunsa julkaistavaksi Le Monde ‑lehdessä. Pääasian vastapuolet valittivat tuomiosta Audiencia Provincial de Madridiin (alueellinen muutoksenhakutuomioistuin, Madrid, Espanja), joka vahvisti mainitun tuomion olennaisilta osin. Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja) hylkäsi viimeksi mainitusta ratkaisusta tehdyn valituksen 24.2.2014 antamallaan tuomiolla.

19.      Juzgado de Primera Instancia n° 19 de Madrid määräsi 11.7.2014 antamallaan määräyksellä Tribunal Supremon tuomion täytäntöönpantavaksi ja velvoitti maksamaan yhteisvastuullisesti(5) Real Madridille 390 000 euron summan, johon sisältyivät pääoma, korot ja kulut, ja tämän jälkeen se määräsi 9.10.2014 antamallaan määräyksellä kyseisen tuomion täytäntöönpantavaksi sekä velvoitti maksamaan seuran lääkintäryhmän jäsenelle 33 000 euron summan, johon sisältyivät pääoma, korot ja kulut.

20.      Tribunal de grande instance de Paris’n (Pariisin alioikeus, Ranska) kirjaamon johtaja antoi 15.2.2018 kaksi päätöstä, joissa kyseiset määräykset julistettiin täytäntöönpanokelpoisiksi.

21.      Cour d’appel de Paris (Pariisin ylioikeus, Ranska) kumosi nämä päätökset 15.9.2020 antamillaan ratkaisuilla. Kyseinen tuomioistuin katsoi, että 11.7.2014 ja 9.10.2014 annetut määräykset olivat selvästi vastoin Ranskan oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), joten niitä ei voitu panna täytäntöön Ranskassa.

22.      Tältä osin cour d’appel de Paris toi ensinnäkin esiin, että Espanjan tuomioistuimet olivat määränneet kyseessä olevat vahingonkorvaukset hyvää mainetta koskevan oikeuden, omaa ja perhettä koskevan yksityisyyden suojan ja omaa kuvaa koskevan oikeuden siviilioikeudellisesta suojasta 5.5.1982 annetun Espanjan lain 1/1982 (Ley Orgánica 1/1982 de protección civil del derecho al honor, a la intimidad personal y familiar y a la propia imagen, BOE 14.5.1982, s. 11196) 9 §:n 3 momentin perusteella, vaikka Real Madrid ei ollut vedonnut varallisuusvahinkoon. Lisäksi Audiencia Provincial de Madrid oli cour d’appel de Paris’n mukaan katsonut Tribunal Supremon vahvistamassa tuomiossaan, että koska vahinko liittyi yleisesti aineettomaan vahinkoon, sen rahamäärää oli vaikea määrittää.

23.      Toiseksi cour d’appel de Paris huomautti, että Espanjan tuomioistuimissa oli käsitelty ainoastaan kyseessä olevan artikkelin herättämää mediakohua, kun taas artikkelin sisältö kiistettiin espanjalaisissa tiedotusvälineissä; näin ollen mediakohun aiheuttamaa vahinkoa rajoitti uutisen kiistäminen paikallisissa lehdissä, joiden lukijoiden enemmistö on espanjalaisia.

24.      Kolmanneksi kyseinen tuomioistuin totesi, että velvoittaminen 300 000 euron pääoman ja 90 000 euron korkojen maksamiseen kohdistuu luonnolliseen henkilöön ja lehteä julkaisevaan yhtiöön ja että kyseisen yhtiön kirjanpidosta ilmenee, että kyseinen summa on suuruudeltaan 50 % sen nettotappiosta ja 6 % sen käytettävissä olevista varoista 31.12.2017; että toimittaja velvoitettiin edellä mainittujen lisäksi 30 000 euron pääoman ja 3 000 euron korkojen maksamiseen; että on äärimmäisen harvinaista, että kunniaan tai arvostukseen kohdistuvan loukkauksen vuoksi myönnettävien vahingonkorvausten määrä ylittää 30 000 euroa, ja että Ranskan lainsäädännössä yksityishenkilöiden herjauksesta on säädetty enimmillään vain 12 000 euron suuruinen sakko.

25.      Lopuksi cour d’appel de Paris totesi, että kyseessä olevat langettavat tuomiot vaikuttivat ehkäisevästi pääasian vastapuolten osallistumiseen julkiseen keskusteluun yleisesti merkityksellisistä aiheista, mikä oli omiaan haittaamaan tiedotusvälineitä niiden tiedotus- ja valvontatehtävän hoitamisessa, joten tuomioiden, joissa on määrätty tällaiset seuraamukset, tunnustaminen tai täytäntöönpano oli kestämättömällä tavalla ristiriidassa Ranskan oikeusjärjestyksen perusteiden (ordre public) kanssa sananvapauden rajoittamisen vuoksi.

26.      Pääasian valittajat tekivät cour d’appel de Paris’n ratkaisuista kassaatiovalituksen Cour de cassationiin (ylin tuomioistuin, Ranska), joka on esillä olevassa asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Valittajat väittivät ensinnäkin, että vahingonkorvausten oikeasuhteisuutta voidaan valvoa vain, jos ne ovat rangaistusluonteisia eivätkä korvausluonteisia, ja toiseksi, että valittajat olivat tuoneet esille, että korvatessaan alkuperävaltion tuomioistuimen arvion vahingosta omalla arviollaan cour d’appel de Paris oli muuttanut espanjalaisia tuomioita, mikä on vastoin Bryssel I ‑asetuksen 34 artiklan 1 alakohtaa ja 36 artiklaa, sekä kolmanneksi, että cour d’appel de Paris ei ollut ottanut huomioon espanjalaisen tuomioistuimen toteamien virheiden vakavuutta ja että tuomittujen henkilöiden taloudellinen tilanne ei ollut merkityksellinen arvioitaessa langettavien tuomioiden suhteettomuutta, jota ei missään tapauksessa pitänyt arvioida kansallisten säännösten perusteella.

27.      Pääasian vastapuolet väittivät pääasiallisesti, että cour d’appel de Paris ei ollut ottanut espanjalaisia tuomioita uudelleen tutkittavaksi niiden sisältämien asiaratkaisujen osalta vaan se oli aivan oikein kieltäytynyt tunnustamasta niiden täytäntöönpanokelpoisuutta, koska niissä määrätyt vahingonkorvaukset olivat suhteettomia ja ne loukkasivat siten selvästi sananvapautta ja olivat siten selkeästi vastoin oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public).

28.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa ennakkoratkaisukysymystensä perusteluissa yhtäältä yhteisön tuomioistuimen tuomiossa Krombach(6) vahvistamaan oikeuskäytäntöön. Se kiinnittää huomiota kyseisen tuomion kohtaan, jossa viitataan tuomioon Johnston(7) ja siten luodaan sen mukaan yhteys niiden perusoikeuksien, joiden noudattamista unionin tuomioistuin valvoo, ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus)(8) välille.

29.      Toisaalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että mitä tulee suojan tasoon, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa ei juuri jätetä varaa sananvapauden rajoituksille poliittisessa diskurssissa ja yleisesti kiinnostavissa kysymyksissä. Urheiluun liittyviä kysymyksiä koskeva julkaisu kuuluu jälkimmäiseen alaan.(9) Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää vahingonkorvausten määräämisen ehkäisevää vaikutusta yhtenä mittapuuna loukkaavista väitteistä määrätyn korvauksen oikeasuhteisuuden arvioinnissa. Kyseinen tuomioistuin tuo myös esille, että mitä toimittajien sananvapauteen tulee, on syytä valvoa, että lehtiyhtiöiden maksettavaksi määrättävien vahingonkorvausten suuruus ei uhkaa kyseisten yhtiöiden taloudellista perustaa.(10)

IV     Ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa

30.      Näissä olosuhteissa Cour de cassation päätti 28.9.2022 tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 11.10.2022, lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko Bryssel I ‑asetuksen 34 ja 36 artiklaa ja perusoikeuskirjan 11 artiklaa tulkittava siten, että langettavan tuomion antaminen urheiluseuran maineen vahingoittamisesta lehdessä julkaistulla uutisella voi loukata selvästi sananvapautta ja olla siten perusteena tuomion tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäytymiselle?

2)      Mikäli tähän vastataan myöntävästi, onko kyseisiä säännöksiä ja kyseistä määräystä tulkittava siten, että täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin voi todeta langettavan tuomion suhteettomaksi vain, jos joko alkuperäjäsenvaltion tuomioistuin tai täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin määrittelee vahingonkorvaukset rangaistusluonteisiksi, mutta ei silloin, jos ne myönnetään korvauksena aineettomasta vahingosta?

3)      Onko kyseisiä säännöksiä ja kyseistä määräystä tulkittava siten, että täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin voi käyttää arviointiperusteena ainoastaan langettavan tuomion ehkäisevää vaikutusta tuomitun henkilön resursseihin nähden, vai voiko se ottaa huomioon myös muita seikkoja, kuten virheen vakavuuden tai vahingon laajuuden?

4)      Voiko ehkäisevä vaikutus lehden resursseihin nähden olla yksinään perusteena tuomion tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymiselle sananvapautta koskevan perusperiaatteen selvän loukkaamisen vuoksi?

5)      Onko ehkäisevä vaikutus ymmärrettävä lehden rahoitustasapainon vaarantumiseksi vai voiko siinä olla kyse pelkästä pelotevaikutuksesta?

6)      Onko ehkäisevää vaikutusta arvioitava samalla tavoin lehden julkaisijayhtiön ja toimittajan, joka on luonnollinen henkilö, osalta?

7)      Onko lehdistön yleinen taloudellinen tilanne merkityksellinen seikka arvioitaessa, voiko langettavan tuomion pelotevaikutus ulottua kyseessä olevan lehden lisäksi kaikkiin tiedotusvälineisiin?”

31.      Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian asianosaiset, Ranskan, Espanjan ja Saksan hallitukset sekä Euroopan komissio. Pääasian asianosaiset, Ranskan, Espanjan ja Maltan hallitukset sekä komissio olivat edustettuina 17.10.2023 pidetyssä istunnossa.

V       Asian tarkastelu

A       Ennakkoratkaisukysymysten uudelleenmuotoilu

32.      Ennen näiden kysymysten tarkastelua on mielestäni hyödyllistä esittää muutamia alkuhuomautuksia siltä osin kuin ne koskevat Bryssel I ‑asetuksen III luvun 1 jaksoon, jonka otsikko on ”Tunnustaminen”, sisältyviä kyseisen asetuksen 34 ja 36 artiklaa.

33.      Tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä on kassaatiovalitus ratkaisuista, joilla ranskalainen tuomioistuin kumosi päätökset espanjalaisten tuomioiden julistamisesta täytäntöönpanokelpoisiksi Ranskassa. Tästä seuraa, että Bryssel I ‑asetuksessa asian kannalta merkityksellisiä ovat pikemminkin säännökset, jotka koskevat muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa täytäntöönpanoa on haettu, annettujen tuomioiden täytäntöönpanoa ja jotka sisältyvät kyseisen luvun 2 jaksoon, otsikoltaan ”Täytäntöönpano”, ja etenkin kyseisen asetuksen 45 artiklaan.

34.      Kuitenkin on yhtäältä niin, että mitä tulee Bryssel I ‑asetuksen 34 artiklaan, mainitun asetuksen 45 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tunnustamisesta kieltäytymisen perusteet, mukaan lukien täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public) koskeva peruste (34 artiklan 1 alakohta), ovat myös täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteita. Toisaalta taas Bryssel I ‑asetuksen 45 artiklan 2 kohta on sisällöltään käytännössä identtinen kyseisen asetuksen 36 artiklan kanssa, ja siinä vahvistetaan, että tuomion asiaratkaisun uudelleen tutkimista koskevaa kieltoa sovelletaan myös silloin, kun muussa jäsenvaltiossa kuin täytäntöönpanojäsenvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpanokelpoisuus kiistetään.

35.      Viittaus Bryssel I ‑asetuksen 34 ja 36 artiklaan on siis syytä ymmärtää viittaukseksi kyseisen asetuksen 45 artiklan 1 kohtaan, luettuna yhdessä sen 34 artiklan 1 alakohdan ja 45 artiklan 2 kohdan kanssa. On huomattava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin näyttää olevan tietoinen siitä, että myös tuomioiden täytäntöönpanoa koskevat säännökset ovat pääasian kannalta merkityksellisiä. Vaikka ennakkoratkaisukysymyksissä näet mainitaan vain asetuksen 34 ja 36 artikla, kysymyksistä ilmenee, että mainittu tuomioistuin tiedustelee, onko tässä tapauksessa olemassa peruste kieltäytyä tuomioiden tunnustamisesta ja niiden täytäntöönpanosta.

36.      Toiseksi on niin, että ensimmäisen kysymyksen muotoilun perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin näyttää tarkoittavan vain sitä menettelyllistä asetelmaa, jossa ”lehti” on tuomittu urheiluseuran maineen vahingoittamisesta. Kyseisellä tuomioistuimella on kuitenkin käsiteltävänään kassaatiovalitukset ratkaisuista, jotka on annettu kahdessa erillisessä menettelyssä, jotka urheiluseura ja sen lääkintäryhmän jäsen saattoivat vireille yhtäältä sen lehden julkaisijayhtiötä vastaan, jossa riidanalainen artikkeli ilmestyi, ja toisaalta kyseisen artikkelin kirjoittanutta lehden toimittajaa vastaan. Lisäksi mainittu tuomioistuin tiedustelee kuudennella ennakkoratkaisukysymyksellään, onko sen arvioitava oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public) koskevaan säännökseen vetoamisen olosuhteita eri tavoin vastapuolen yksilöllisten ominaispiirteiden mukaan.

37.      Ehdotan, että kaikkia ennakkoratkaisukysymyksiä tarkasteltaisiin yhdessä. Vaikka ensimmäinen kysymys näet onkin melko yleisluontoinen, osa muista kysymyksistä koskee sen tutkinnan yksityiskohtaisia piirteitä, joka täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimen on suoritettava, kun kyseisessä tuomioistuimessa haetaan muutosta alkuperäjäsenvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpanokelpoisuutta koskevaan ratkaisuun. Nämä kysymykset liittyvät kuitenkin samaan oikeudelliseen ongelmaan ja koskevat niitä eri näkökohtia, joita ennakkoratkaisua pyytäneen, kyseisiä kassaatiovalituksia käsittelevän tuomioistuimen on valvottava. Lisäksi on niin, että jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastattaisiin huomioimatta vastauksessa näitä yksityiskohtaisia näkökohtia, olisi vaarana, että oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public) koskevaan säännökseen vetoamisen yksityiskohtaisista säännöistä syntyisi väärä käsitys.

38.      Näissä olosuhteissa ennakkoratkaisukysymykset on syytä ymmärtää siten, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee niillä pääasiallisesti, onko Bryssel I ‑asetuksen 45 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 34 artiklan 1 alakohdan ja 45 artiklan 2 kohdan kanssa, sekä perusoikeuskirjan 11 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltiossa, jossa haetaan toisessa jäsenvaltiossa lehden julkaisijayhtiötä ja toimittajaa vastaan urheiluseuran ja sen lääkintäryhmän jäsenen maineen vahingoittamisesta kyseisessä lehdessä julkaistulla uutisella annetun langettavan tuomion täytäntöönpanoa, voidaan hylätä tai kumota kyseisen tuomion täytäntöönpanokelpoisuudesta annettu päätös sillä perusteella, että se johtaisi selvästi peruskirjan 11 artiklassa taatun sananvapauden loukkaamiseen.

39.      Jotta tähän kysymykseen vastattaisiin hyödyllisesti, esitän aluksi joitakin yleisiä näkökohtia oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public) koskevasta säännöksestä (B jakso) ja tarkastelen sitten perusoikeuskirjan 11 artiklaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien epäilyjen kannalta (C jakso) sekä kyseisessä määräyksessä vahvistettuun sananvapauteen kohdistuvan selvän loukkauksen arviointiperusteita (D jakso). Lopuksi käsittelen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettua yhdenveroisen suojan olettamaa (E jakso).

B       Yleisiä näkökohtia oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public) koskevasta säännöksestä

40.      Sikäli kuin – kuten olen todennut – Bryssel I ‑asetus on korvannut Brysselin yleissopimuksen, unionin tuomioistuimen tulkinta kyseisestä yleissopimuksesta pätee edelleen kyseisen asetuksen vastaaviin säännöksiin. Tämä koskee myös mainitun asetuksen 34 artiklan 1 alakohtaa, jolla on korvattu Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohta. Vaikka Brysselin yleissopimuksessa ei Bryssel I ‑asetuksesta poiketen määrättykään nimenomaisesti, että tuomion tunnustamisen tai sen täytäntöönpanon on oltava ”selkeästi” vastoin täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), jotta kyseistä tuomiota ei tunnustettaisi, unionin tuomioistuin on kuitenkin aina tulkinnut Brysselin yleissopimusta tällä tavoin.

1.     Oikeusjärjestyksen perusteiden käsite

a)     Oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen liittyvä vakiosanamuoto

41.      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä oikeusjärjestyksen perusteiden käsitettä (ordre public) on käsitelty runsaasti. Tämän oikeuskäytäntönsä kautta unionin tuomioistuin on myös täsmentänyt omalle toimivallalleen ennakkoratkaisumenettelyssä asetettuja rajoja sekä täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimen toimivallan rajoja.

42.      Tuomiossa Krombach(11) vahvistetun oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka jäsenvaltiot voivat Bryssel I ‑asetuksen 34 artiklan 1 alakohdassa säädetyn varauman perusteella lähtökohtaisesti vapaasti määritellä kansallisten käsitystensä mukaisesti, mitä ne pitävät oikeusjärjestyksensä perusteina, oikeusjärjestyksen perusteiden käsitteelle asetetaan rajat kyseisen asetuksen tulkinnalla.

43.      Oikeuskäytännössä käytetyn vakiosanamuodon mukaan on siis niin, että vaikka unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole määritellä jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden sisältöä, sen on kuitenkin valvottava, missä rajoissa täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin voi vedota oikeusjärjestyksen perusteiden käsitteeseen.(12)

44.      Tältä osin unionin tuomioistuin on todennut Bryssel I ‑asetuksen 34 artiklassa mainitun oikeusjärjestyksen perusteiden käsitteen osalta, että kyseistä säännöstä on tulkittava suppeasti siksi, että sillä rajoitetaan yhden asetuksella tavoitellun perustavanlaatuisen päämäärän eli tuomioistuinratkaisujen vapaan liikkuvuuden toteuttamista.(13) Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että oikeusjärjestyksen perusteita koskevaa säännöstä voidaan soveltaa ainoastaan poikkeustilanteissa.(14)

45.      Unionin tuomioistuin on myös tuonut esille, että tuomion asiaratkaisun uudelleen tutkimista koskevalla kiellolla kyseisessä asetuksessa kielletään täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuinta vetoamasta oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen pelkästään sillä perusteella, että sovellettavat lainsäädännöt poikkeavat toisistaan, ja tutkimasta, pitävätkö alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimen arvioinnit oikeudellisista seikoista ja tosiseikoista paikkansa.(15)

46.      Oikeusjärjestyksen perusteita koskevaa säännöstä voidaan näin ollen soveltaa ainoastaan, jos asianomaisen tuomion tunnustaminen täytäntöönpanojäsenvaltiossa johtaisi sellaisen oikeussäännön ilmeiseen rikkomiseen, jota pidetään täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksessä olennaisen tärkeänä, tai sellaisen oikeuden ilmeiseen loukkaamiseen, jota pidetään kyseisessä oikeusjärjestyksessä perustavanlaatuisena.(16)

47.      Tätä vakiosanamuotoa on syytä täydentää kahdella näkökohdalla, jotka rajoittavat vielä enemmän oikeusjärjestyksen perusteen käsitteen tulkintaa.

b)     Perusoikeudet

48.      Ensimmäinen näkökohta koskee perusoikeuksia.

49.      Unionin tuomioistuin on katsonut, että täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimen, joka soveltaa unionin oikeutta soveltamalla Bryssel I ‑asetusta, on noudatettava perusoikeuskirjan 47 artiklan vaatimuksia.(17) Kyseisen asetuksen säännöksiä on lisäksi tulkittava perusoikeuksien valossa, sillä perusoikeudet ovat erottamaton osa yleisiä oikeusperiaatteita ja ne sisältyvät nykyään perusoikeuskirjaan.(18)

50.      Tähän mennessä unionin tuomioistuimen tämän alan oikeuskäytännössä on keskitytty puolustautumisoikeuksiin ja menettelyllisiin takeisiin(19). Perusoikeuskirjan 47 artikla ei silti lainkaan rajoitu näiden oikeuksien suojeluun.

51.      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan näet Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta, jota perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta vastaa, sovelletaan lainvoimaisten ulkomaisten tuomioistuinratkaisujen täytäntöönpanoon,(20) ja tällaisen ratkaisun täytäntöönpanohakemuksen hylkääminen voi merkitä puuttumista valittajan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen.(21)

52.      Kuten oikeuskirjallisuudessa on huomautettu,(22) on niin, että olivatpa tuomiot sitten vahvistustuomioita tai konstitutiivisia tuomioita, niillä toteutetaan aineellisia oikeuksia. Niillä on sama tehtävä myös rajat ylittävässä tilanteessa, jossa täytäntöönpanojäsenvaltiossa haetaan toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan tuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tämän näkökulman mukaisesti suojannut oikeuskäytännössään tällaisia aineellisia oikeuksia, jotka nojaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksiin, silloinkin, kun kyseessä olleet tilanteet eivät ole rajoittuneet yhden valtion alueeseen.(23)

53.      Kuten eräät kirjoittajat(24) tuovat esille, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään myös päätellyt Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen perusteella, että on olemassa ulkomailla annetun tuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva menettelyllinen oikeus, joka perustuu mainitussa määräyksessä tarkoitettuun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsitteeseen.

54.      Tältä osin on huomattava, että oikeuskirjallisuudessa ei yksimielisesti kannateta tällaista tiettyä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön tulkintaa.

55.      On näet erimielisyyksiä yhtäältä tällaisen ”oikeuden” rajoista ja sen asemasta sopimusjärjestelmässä(25) ja toisaalta tarpeesta löytää tasapaino tämän ”oikeuden” ja vastaajan perusoikeuksien välillä.(26) Toisena arvostelun kohteena näyttää olevan se, että on mahdotonta päätellä tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan ”oikeuden” olemassaoloa siitä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan rikkomisen.(27) Jälkimmäinen arvostelu ei kuitenkaan vakuuta minua. On syytä huomata, että siltä osin kuin Bryssel I ‑asetuksessa asetetaan periaate toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion panemisesta täytäntöön sen jälkeen, kun se on todettu täytäntöönpanokelpoiseksi, ja ilmaistaan tyhjentävät perusteet täytäntöönpanohakemuksen hylkäämiselle, siinä tunnustetaan tällaisen oikeuden olemassaolo.(28)

56.      Kun unionin tuomioistuin tulkitsee perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa vahvistettuja oikeuksia, sen on otettava huomioon vastaavat oikeudet, jotka taataan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut, vähimmäissuojana.(29) Nähdäkseni unionin tuomioistuimen olisi tällöin tunnustettava, että kantajalla on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvaa suojaa vastaava suoja silloin, kun kantaja hakee Bryssel I ‑asetuksen mukaisesti toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomioistuinratkaisun tunnustamista tai täytäntöönpanoa.

57.      Saman pitäisi koskea tilannetta, jossa vaatimus, johon kantaja on alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimessa vedonnut, ei ole aineellisesti perustunut unionin oikeuteen. Vaikka alkuperäjäsenvaltion tuomioistuin perustaakin toimivaltansa Bryssel I ‑asetukseen, perusoikeuskirjaa tosin ei sovelleta kyseisessä tuomioistuimessa kyseisen asian asiasisällön arvioinnissa.(30) Täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimessa sitä vastoin sovelletaan Bryssel I ‑asetusta siltä osin kuin siinä vahvistetaan tämän ratkaisuehdotuksen 55 kohdassa mainittu periaate ja luetellaan tyhjentävästi täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet, mukaan lukien oikeusjärjestyksen perusteita koskeva peruste(31), ja näin ollen sovelletaan myös perusoikeuskirjaa.(32)

58.      Tällainen siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun tuomioistuinratkaisun täytäntöönpanoa koskeva itsenäinen ”oikeus”, joka perustuu perusoikeuskirjan 47 artiklan toiseen kohtaan, vastaa ratkaisua, jonka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on omaksunut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta koskevassa oikeuskäytännössään.(33)

59.      Näin määritelty ”oikeus” ei kuitenkaan ole absoluuttinen.(34) Sille voidaan asettaa rajoituksia, kunhan ne ovat perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan edellytysten mukaisia. Tältä osin on kiistatta katsottava, että mainitun oikeuden rajoittamisesta oikeusjärjestyksen perusteiden selvän loukkauksen perusteella on säädetty lailla, koska se on peräisin Bryssel I ‑asetuksen 34 artiklan 1 alakohdasta. Kyseisessä rajoituksessa kunnioitetaan kyseisen oikeuden keskeistä sisältöä. Rajoituksessa ei nimittäin aseteta mainittua oikeutta sinänsä kyseenalaiseksi, koska rajoituksesta seuraa, että tuomioistuinratkaisun täytäntöönpano on poissuljettu erityisissä, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä määritetyissä olosuhteissa.(35) Mainitun rajoituksen on kuitenkin oltava myös tarpeellinen ja palveltava tosiasiallisesti jotakin unionin tunnustamaa yleisen edun mukaista tavoitetta tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.

c)     Keskinäinen luottamus

1)     Keskinäinen luottamus oikeuskäytännön kannalta

60.      Toinen näkökohta, jolla unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvaa vakiosanamuotoa on syytä täydentää, koskee keskinäistä luottamusta. Tässä näkökohdassa on kyse siitä, että jäsenvaltiossa annetun tuomioistuinratkaisun tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytyminen on vastoin sitä jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta lainkäyttöön unionissa, johon Bryssel I ‑asetuksella käyttöön otettu tunnustamis- ja täytäntöönpanojärjestelmä perustuu. Tämä luottamus ei pohjaudu pelkästään unionin toimielinten lainsäädännölliseen valintaan. Sen perusta on primaarioikeudessa.(36)

61.      Se, että vakiosanamuodossa ei viitata keskinäiseen luottamukseen, selittyy sillä, että ajankohtana, jolloin keskinäinen luottamus vahvistettiin tuomiossa Krombach, sen enempää unionin oikeudessa kuin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössäkään ei ollut vielä tunnustettu avoimesti tämän luottamuksen roolia vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen siviili- ja kauppaoikeuden alalla.

62.      Vielä tärkeämpää on, että juuri sen keskinäisen luottamuksen perusteella, jota jäsenvaltiot osoittavat toistensa oikeusjärjestyksille ja lainkäyttöelimille, voidaan katsoa, että tilanteessa, jossa kansallista oikeutta tai unionin oikeutta sovelletaan virheellisesti, yksityisille tarjotaan riittävät takeet kussakin jäsenvaltiossa käytössä olevalla oikeussuojakeinojärjestelmällä, jota on täydennetty SEUT 267 artiklassa määrätyllä ennakkoratkaisupyyntömenettelyllä.(37)

63.      Unionin tuomioistuimen mukaan näet Bryssel I ‑asetus perustuu perustavanlaatuiseen ajatukseen siitä, että yksityisten on lähtökohtaisesti käytettävä kaikki oikeussuojakeinot, jotka niillä alkuperäjäsenvaltion oikeuden mukaan on käytettävissä. Lukuun ottamatta erityisiä olosuhteita, jotka tekevät alkuperäjäsenvaltion oikeussuojakeinojen käytön liian vaikeaksi tai mahdottomaksi, yksityisten on kyseisessä jäsenvaltiossa käytettävä kaikkia käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja estääkseen jo aiemmassa vaiheessa oikeusjärjestyksen perusteiden loukkaamisen.(38)

2)     Keskinäinen luottamus ja oikeusjärjestyksen perusteiden aineellinen ulottuvuus

64.      Unionin tuomioistuin on muotoillut tämän ratkaisuehdotuksen 62 ja 63 kohdassa esitetyt näkökohdat tapauksissa, joissa menettelyllisten takeiden väitetyn loukkauksen vaikutukset saattoivat loukata täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin joutuu sitä vastoin paneutumaan unionin oikeuden tulkitsemiseen tilanteessa, jossa täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden väitetty loukkaus perustuu aineellisten oikeuksien loukkaukseen.

65.      Keskinäisen luottamuksen ja kussakin jäsenvaltiossa käytössä olevien oikeussuojakeinojärjestelmien näkökulmasta tällaiseen tilanteeseen sisältyy lisähankaluus.

66.      Kuten unionin tuomioistuin näyttää haluavan korostaa oikeuskäytännössä esittämissään näkökohdissa, on näet totta, että jäsenvaltioiden keskinäinen luottamus ei koske ainoastaan unionin oikeuteen kuuluvia asioita (”tilanteessa, jossa – – unionin oikeutta sovelletaan virheellisesti”), vaan myös siihen kuulumattomia asioita (”tilanteessa, jossa kansallista oikeutta – – sovelletaan virheellisesti”).

67.      Kuitenkin silloin, kun kantajan alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimessa esittämä vaatimus ei aineellisesti perustu unionin oikeuteen, voi syntyä epäilyä siitä, onko kyseisen menettelyn yhteydessä mahdollista saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi ennakkoratkaisukysymys, joka koskee sellaista perusoikeuskirjan määräystä, jossa vahvistetaan aineellinen oikeus tai vapaus.

68.      Tässä tapauksessa on niin, että koska pääasian valittajien vaatimus ei näyttänyt perustuvan aineellisesti unionin oikeuteen,(39) pääasian vastapuolet eivät voineet vedota alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimessa perusoikeuskirjan 11 artiklaan väittääkseen, että kyseinen vaatimus loukkaa niiden kyseisessä määräyksessä taattua sananvapautta.(40) Ne olisivat kuitenkin voineet yhtäältä vedota (ja istunnossa annettujen selvennysten mukaan ne ovatkin vedonneet) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaan sekä kansallisen perustuslain säännöksiin, joissa kyseinen vapaus vahvistetaan, ja lisäksi saattaa vireille Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa menettelyn alkuperäjäsenvaltiota vastaan. Toisaalta täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimen on tulkitessaan unionin oikeutta otettava huomioon tarve varmistaa suoja, joka vähintään vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen tarjoamaa suojaa.(41)

69.      Tältä kannalta perusoikeuskirja ja Euroopan ihmisoikeussopimus muodostavat siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa toisiaan täydentävän, unionin ja jäsenvaltioiden perusarvoja suojaavan kokonaisuuden. Kun otetaan huomioon, että unionin oikeutta ei sovelleta kaikissa tilanteissa, juuri tämä keskinäinen täydentävyys myös edistää jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta.

70.      Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toteaa myös, että Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattujen oikeuksien suojaamisen näkökulmasta alkuperäjäsenvaltion ja täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuinten roolit eroavat toisistaan ja ettei tästä aiheudu toimintahäiriötä kyseisessä sopimuksessa taattujen oikeuksien kunnioittamisen valvontamekanismiin.(42) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan on tosin niin, että kun täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimessa esitetään vakava, näytöllä tuettu väite, jonka yhteydessä väitetään, että jonkin Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taatun oikeuden suojassa on selvä puute, ja kun unionin oikeus ei mahdollista kyseisen puutteen korjaamista, tuomioistuin ei voi kieltäytyä väitteen tutkimisesta pelkästään sillä perusteella, että se soveltaa unionin oikeutta.(43) Näin ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa. Oikeusjärjestyksen perusteita koskeva säännös on näet tosiasiallisesti unionin oikeudessa säädetty väline, jonka avulla täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin voi korjata tällaisen suojan selvät puutteet.

2.     Oikeusjärjestyksen perusteiden sisältö ja unionin tuomioistuimen rooli ennakkoratkaisumenettelyssä

a)     Kysymyksenasettelu

71.      Perinteisissä tapauksissa on niin, että kun on kyse siitä, onko toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustaminen tai täytäntöönpano ristiriidassa täytäntöönpanojäsenvaltion kansallisen periaatteen tai käsitteen kanssa, täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin ei voi vedota oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen nimeämättä ensiksi sellaista oman oikeusjärjestyksensä perusperiaatetta, jota kyseinen tunnustaminen tai täytäntöönpano voisi loukata.(44) Toisin sanoen kyseisen tuomioistuimen tehtävänä on nimetä tällainen oikeusjärjestyksensä osatekijä ja luokitella se perustavanlaatuiseksi. Tämä on välitön seuraus siitä, että kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön vakiosanamuoto vahvistaa, jäsenvaltioiden tehtävänä on määritellä oikeusjärjestystensä perusteiden sisältö ”kansallisten käsitystensä mukaisesti”.

72.      Unionin tuomioistuin voi vuorostaan oikeusjärjestyksen perusteiden käsitteen tulkintatehtävää suorittaessaan ja omalle toimivallalleen ennakkoratkaisumenettelyssä asetettuja rajoja ylittämättä selventää ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle sitä, merkitseekö toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamisen tai täytäntöönpanon seurausten ja sen periaatteen, johon tunnustamista tai täytäntöönpanoa vastaan vedotaan, välinen jännite kyseisen periaatteen selvää loukkausta.

73.      Tässä tapauksessa se täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen osatekijä, jonka loukkaus voi oikeuttaa oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen vetoamisen, kuuluu perusoikeuskirjan 11 artiklassa taattuun aineelliseen oikeuteen. Vaikka näet cour d’appel de Paris onkin korostanut sitä, että espanjalaisten tuomioiden täytäntöönpano oli kestämättömällä tavalla ristiriidassa Ranskan oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa, se viittaa kuitenkin vain perusoikeuskirjassa taattuun sananvapauteen.

74.      Tältä osin unionin tuomioistuin on niin ikään lausunut oikeusjärjestyksen perusteisiin vetoamisesta useassa asiassa, joissa sitä harkittiin sillä perusteella, että alkuperäjäsenvaltion tuomioistuin oli tehnyt virheen unionin oikeuden soveltamisessa ja että kyseisen virheen seuraukset olivat ristiriidassa täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa.

75.      Oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen liittyvää oikeuskäytäntöä tarkasteltaessa voidaan katsoa, että useimmissa kyseisissä asioissa unionin tuomioistuimelle esitetyn ennakkoratkaisukysymyksen alkusyynä oli tällainen menettelyllinen virhe ja että kysymys koski puolustautumisoikeutta sanan laajassa merkityksessä. Kyseisestä oikeuskäytännöstä ilmenee pääasiallisesti, että perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun, vastaajan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden selvä ja suhteeton loukkaus oikeuttaa oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen vetoamisen.(45) On siten kiistatonta, että tietyissä tapauksissa perusoikeuksien loukkaus voi oikeuttaa kyseiseen säännökseen vetoamisen.

76.      Se, että oikeusjärjestyksen perusteita koskeva säännös ei aineelliselta kannalta ole menestynyt yhtä hyvin kuin menettelylliseltä kannalta, johtuu luultavasti tuomion sisältämän asiaratkaisun uudelleen tutkimista koskevasta kiellosta, joka estää täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuinta palaamasta jo kertaalleen ratkaistun asian asiasisältöön.(46) Tämän vuoksi on noudatettava varovaisuutta, kun oikeuskäytäntöä, joka koskee oikeusjärjestyksen perusteita menettelylliseltä kannalta, sovelletaan oikeusjärjestyksen perusteisiin aineelliselta kannalta. Kysymys on siis siitä, mitkä ovat tällaisen asetelman vaikutukset täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimen suorittamaan oikeusjärjestyksen perusteita koskevan säännöksen soveltamiseen sekä unionin tuomioistuimen rooliin ennakkoratkaisumenettelyssä. Tähän kysymykseen vastaamiseksi on tarkasteltava unionin tuomioistuimen asian kannalta merkityksellistä oikeuskäytäntöä.

b)     Asian kannalta merkityksellinen unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

1)     Tuomio Renault

77.      Tuomion Renault(47) taustalla olevassa asiassa oli kyse etenkin siitä, voiko se seikka, että alkuperäjäsenvaltion tuomioistuin on saattanut soveltaa virheellisesti tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja vapaan kilpailun periaatteita, muuttaa oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen vetoamisen edellytyksiä. Yhteisöjen tuomioistuin vastasi kieltävästi sillä perusteella, että kansallisen tuomioistuimen on taattava yhtä tehokkaasti kansalliseen oikeusjärjestykseen perustuvien oikeuksien kuin unionin oikeusjärjestykseen perustuvien oikeuksien suoja(48). Se, että kyseiset edellytykset ovat samat sekä kansallisen oikeuden että unionin oikeuden rikkomisen kyseessä ollessa, ei kuitenkaan merkitse, että sama koskisi unionin tuomioistuimen roolia ennakkoratkaisumenettelyssä.

78.      Tältä osin ei minkään tuomioon Renault liittyvän seikan perusteella voida määrittää, olettiko ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, että primaarioikeuden mahdollinen virheellinen soveltaminen merkitsi täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden perusperiaatteen selvää loukkausta.

79.      Julkisasiamies Alberin asiassa esittämän ratkaisuehdotuksen perusteella vaikuttaa siltä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pidättäytyi ottamasta mainittuun kysymykseen kantaa. Kyseinen tuomioistuin tyytyi huomauttamaan, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella syntyi epävarmuutta niiden periaatteiden todellisesta merkityksestä, joita alkuperäjäsenvaltion tuomioistuin väitetysti loukkasi, ja että kyseisiä periaatteita oli pidettävä oikeusjärjestyksen perusteina.(49)

80.      Yhteisöjen tuomioistuin katsoi sitä vastoin tuomiossa Renault, että ”kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa kyseessä olevan kaltainen mahdollinen oikeudellinen virhe ei ole sellainen, että kyseessä olisi täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksen olennaisen tärkeän oikeussäännön ilmeinen rikkominen”.(50) Tämän katkelman perusteella voidaan ajatella, että silloin, kun oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen halutaan vedota sillä perusteella, että tuomion tunnustaminen tai täytäntöönpano on ristiriidassa täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen sellaisen osatekijän kanssa, joka on oikeusjärjestyksessä siksi, että kyseinen jäsenvaltio kuuluu unioniin, unionin tuomioistuimen on unionin oikeuden tulkintatehtävää täyttäessään selvennettävä sekä sitä, onko kyseessä mainitun oikeusjärjestyksen perusperiaate, että tarvittaessa sitä, onko tuomion tunnustaminen tai täytäntöönpano selvästi ristiriidassa kyseisen perusperiaatteen kanssa. Tämän näkökohdan vahvistaa tuoreempi oikeuskäytäntö.

2)     Tuomio Diageo Brands

81.      Tuomion Diageo Brands(51) taustalla olevan asian yhdessä ennakkoratkaisukysymyksessä oletettiin, että tavaramerkkiin kuuluvien oikeuksien sammumista koskevien johdetun oikeuden säännösten virheellinen soveltaminen johtaisi ”ilmeisellä tavalla unionin oikeuden vastaisen” tuomion antamiseen. Unionin tuomioistuin toi tuomiossaan pääasiallisesti esille kyseisillä säännöksillä toteutettuun vähimmäistason yhteensovittamiseen viitaten, että ei voitu katsoa, että tällainen kyseisten säännösten täytäntöönpanoon liittyvä virhe olisi kestämättömällä tavalla ristiriidassa unionin oikeusjärjestyksen kanssa sen vuoksi, että sillä loukattaisiin jotakin unionin oikeusjärjestyksen perustavanlaatuista periaatetta.(52) Tuomion Renault tavoin unionin tuomioistuin siis määritteli täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen osatekijän ratkaistakseen, oliko kyseinen osa kyseisen oikeusjärjestyksen perusperiaate, ja tarkasteli sitten väitettyä loukkausta sen ilmeisyyden kannalta.

3)     Tuomio Charles Taylor Adjusting

82.      Tuomion Charles Taylor Adjusting(53) taustalla olleessa asiassa oli kyse siitä, voiko täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin kieltäytyä tunnustamasta ja panemasta täytäntöön toisen jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisua, jota voidaan luonnehtia kvasi-anti-suit injunctioniksi, sen ja ensin mainitun jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden välisen ristiriidan perusteella.

83.      Unionin tuomioistuin katsoi ensinnäkin, että mainitussa asiassa kyseessä olleiden tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano olivat ristiriidassa etenkin sen yleisen periaatteen kanssa, joka ilmenee unionin kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja jonka mukaan kukin tuomioistuin ratkaisee itse, onko se toimivaltainen ratkaisemaan asian, joka on saatettu sen käsiteltäväksi.(54)

84.      Toiseksi unionin tuomioistuin katsoi, että ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tekemistä varmistuksista muuta ilmenisi, kyseessä olevien ratkaisujen tunnustaminen ja täytäntöönpano voisivat olla vastoin täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, koska kyseiset ratkaisut saattaisivat loukata kyseistä keskinäiseen luottamukseen perustuvalla unionin oikeudenkäyttöalueella merkitykseltään perustavanlaatuisena pidettävää periaatetta.(55)

85.      Kuten tuomiossa Renault ja tuomiossa Diageo Brands, unionin tuomioistuin on siis määritellyt täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen osatekijän sen perustavanlaatuiseksi periaatteeksi ja sen jälkeen katsonut, että toisessa jäsenvaltiossa annetun ratkaisun tunnustaminen ja täytäntöönpano voi olla kestämättömällä tavalla ristiriidassa kyseisen periaatteen kanssa.

86.      Voidaan tosin kysyä, mikä on unionin tuomioistuimen tuomiossa Charles Taylor Adjusting esittämän täsmennyksen ”ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tekemistä varmistuksista muuta ilmene” merkitys. Tähän kysymykseen vastaamiseksi on tarkasteltava kyseisessä asiassa esitettyä ratkaisuehdotusta, johon unionin tuomioistuin tuomiossaan viittasi.

87.      Julkisasiamies Richard de la Tour ilmaisi näet ratkaisuehdotuksensa(56) 53 kohdassa, että hän yhtyi ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kantaan siltä osin kuin kyseisen tuomioistuimen tehtävänä oli tuomion Gambazzi(57) mukaisesti arvioida menettelyä ja kaikkia asiaan liittyviä olosuhteita kokonaisvaltaisesti ja että kyseessä olevien ratkaisujen tunnustaminen ja täytäntöönpano oli selkeästi vastoin tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteita.

88.      Tuomion Gambazzi(58) taustalla olevassa asiassa oli kyse siitä, saako täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin oikeusjärjestyksen perusteita koskevan säännöksen nojalla ottaa huomioon sen, että vastaaja suljettiin alkuperäjäsenvaltiossa käydyn oikeudenkäynnin ulkopuolelle siitä syystä, ettei hän ollut noudattanut hänelle samassa oikeudenkäynnissä annetulla määräyksellä asetettuja velvollisuuksia. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että tällainen oikeudenkäynnin ulkopuolelle sulkeminen voi oikeuttaa oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen vetoamisen silloin, kun täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin katsoo, että oikeudenkäynnin kokonaisarvioinnin päätteeksi ja kaikki seikat huomioon ottaen selvästi näyttää siltä, että vastaajan oikeutta tulla kuulluksi on tällä oikeudenkäynnin ulkopuolelle sulkemisella selvästi ja suhteettomasti loukattu.(59)

89.      Nähdäkseni yhteisöjen tuomioistuimen käyttämä muotoilu johtui yhtäältä tarpeesta ottaa huomioon useita tosiseikkoja vastaajan oikeuden loukkauksen oikeasuhteisuuden määrittämiseksi (oliko oikeutta loukattu ”selvästi ja suhteettomasti”) ja toisaalta ennakkoratkaisumenettelyssä oleellisesta erottelusta unionin oikeuden tulkinnan ja sen soveltamisen välillä. Mielestäni samaa erottelua ilmentää unionin tuomioistuimen tuomiossa Charles Taylor Adjusting(60) esittämä maininta ”ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tekemistä varmistuksista”. Kyseinen viittaus ei siten kyseenalaista tämän ratkaisuehdotuksen 85 kohdassa esitettyjä näkökohtia.

90.      Näin ollen unionin tuomioistuimen tehtävänä on vain tulkita unionin oikeutta, ei soveltaa sitä. Unionin tuomioistuimen on unionin oikeutta tulkitessaan ensinnäkin ratkaistava, onko kyseisen oikeuden tietty osatekijä unionin oikeusjärjestyksen perusperiaate. Toiseksi unionin tuomioistuimen on selvennettävä, täyttyvätkö unionin oikeudessa säädetyt oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen vetoamisen edellytykset, kun otetaan huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät tosiseikat. Nämä näkökohdat saavat vahvistusta tuomiosta Eco Swiss,(61) joka on tältä osin hyvin tunnusomainen.

4)     Tuomio Eco Swiss

91.      Tuomion Eco Swiss taustalla olevan asian yksi ennakkoratkaisukysymys koski sitä, onko kansallisen tuomioistuimen, joka käsittelee vaatimusta välitystuomion kumoamisesta, hyväksyttävä tämä vaatimus, jos se katsoo välitystuomion olevan ristiriidassa SEUT 101 artiklan kanssa, vaikka kansallisissa menettelysäännöissä säädetään, että välitystuomio voidaan kumota vain, jos se on ristiriidassa oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa.

92.      Vaikka kyseinen kysymys olikin esitetty oikeusjärjestyksen perusteita koskevan säännöksen näkökulmasta, tämä säännös ei sisältynyt sellaiseen unionin oikeuden toimeen, jota unionin tuomioistuin olisi voinut tulkita. Pääasian oikeudenkäynti koski näet unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden yhtiöiden hakemuksesta annetun välitystuomion mahdollista kumoamista ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen jäsenvaltiossa. Asian rajatylittävästä ulottuvuudesta riippumatta välitystuomioiden täytäntöönpano ei kuulunut Brysselin yleissopimuksen soveltamisalaan.

93.      Tuomiossa määriteltiin ensinnäkin, että SEUT 101 artikla on ”perustavanlaatuinen määräys, joka on välttämätön [unionille] annettujen tehtävien täyttämiseksi ja erityisesti sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi”(62). Toiseksi tuomiossa katsottiin, että jos kansallisen tuomioistuimen on kansallisten menettelysääntöjen mukaan kumottava välitystuomio siinä tapauksessa, että välitystuomiolla rikotaan oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvia kansallisia oikeussääntöjä, sen on kumottava välitystuomio myös siinä tapauksessa, että välitystuomiolla rikotaan kyseisessä primaarioikeuden määräyksessä määrättyä kieltoa.(63)

94.      Tuomiossa ei siis lausuttu oikeusjärjestyksen perusteita koskevan säännöksen soveltamisen edellytyksistä (onko kyseessä ”selvä loukkaus”). Kyseiset edellytykset eivät näet kuuluneet unionin oikeuden soveltamisalaan.(64) Sitä vastoin tuomiossa, kuten kaikissa tähän asti mainitsemissani unionin tuomioistuimen tuomioissa, määritettiin, oliko asianomaisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden osatekijä, jonka loukkaus oli kyseessä, kyseisen oikeusjärjestyksen perusteiden perusperiaate.

95.      Tämä johtaa olennaisempaan kysymykseen: onko siis olemassa sellaiset unionin oikeusjärjestyksen perusteet, joiden perusperiaatteet unionin tuomioistuin voi määrittää?

c)     Unionin oikeusjärjestyksen perusteet

96.      Yksi istunnossa esillä olleista kysymyksistä oli se, ilmaiseeko unionin tuomioistuimen viittaus ”sellaiseen oikeussääntöön – –, jota pidetään [täytäntöönpanojäsenvaltion] oikeusjärjestyksessä olennaisen tärkeänä”, ja ”sellaiseen oikeuteen – –, jota pidetään tässä oikeusjärjestyksessä perustavanlaatuisena”,(65) unionin tuomioistuimen tahtoa tehdä ero kansallisen oikeusjärjestyksen perusteiden ja unionin oikeusjärjestyksen perusteiden välillä. Haluamatta kieltää jälkimmäisten olemassaoloa en kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, että kyseisen viittauksen tarkoitus oli tosiasiallisesti erotella näiden kahden oikeusjärjestyksen perusteet toisistaan.

97.      Mielestäni näet unionin tuomioistuin pyrki ensinnäkin kyseisellä viittauksella lähinnä ilmaisemaan, että oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen on mahdollista vedota silloin, kun toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustaminen tai täytäntöönpano loukkaa selvästi täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden olennaista tai perustavanlaatuista periaatetta tai osatekijää, riippumatta siitä, miten se tarkalleen on ilmaistu kansallisessa oikeudessa.(66)

98.      Toiseksi unionin tuomioistuin katsoi tuomiossa Meroni, että oikeusjärjestyksen perusteita koskevaa säännöstä voidaan soveltaa ainoastaan, jos menettelyllisten takeiden loukkaaminen merkitsisi sitä, että tällaisen tuomion tunnustaminen johtaisi sellaisen oikeussäännön ilmeiseen rikkomiseen, joka on unionin – ja siten mainitun täytäntöönpanojäsenvaltion – oikeusjärjestyksessä olennaisen tärkeä.(67) Tästä seuraa, että myös ”sellainen oikeussääntö – –, jota pidetään täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksessä olennaisen tärkeänä”, voi kuulua unionin oikeuden soveltamisalaan.

99.      Kolmanneksi unionin tuomioistuin vahvisti tuomiossa Diageo Brands, että kun se viittasi ”oikeussääntöihin” ja ”oikeuksiin”, sen tarkoituksena ei ollut erotella oikeusjärjestyksen perusteille kahta erillistä – kansallista ja unionin – lähdettä. Unionin tuomioistuin lausui, että toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamisesta voidaan kieltäytyä vain sellaisen oikeussäännön ilmeisen rikkomisen perusteella, jota pidetään unionin oikeusjärjestyksessä ja siten täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksessä olennaisen tärkeänä, tai sellaisen oikeuden ilmeisen loukkaamisen perusteella, jota pidetään näissä oikeusjärjestyksissä perustavanlaatuisena.(68)

100. Tästä huolimatta olen aiemmin ottanut kantaa ”unionin oikeusjärjestyksen perusteiden”, jotka itse ovat olennainen osa kansallisen oikeusjärjestyksen perusteita, tunnustamisen puolesta.(69) Vaikka unionin tuomioistuin ei olekaan sisällyttänyt kyseistä käsitettä oikeuskäytäntöönsä, se on katsonut, että unionin oikeusjärjestyksen olennaisen tärkeät oikeussäännöt ovat myös täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen olennaisen tärkeitä oikeussääntöjä, joiden selvä rikkominen voi oikeuttaa oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen vetoamisen.(70)

101. Kuten SEU 2 artiklassa vahvistetaan, on olemassa yhteinen ydin, joka muodostuu jäsenvaltioiden jakamista, kunnioittamista ja suojaamista arvoista, ja näillä arvoilla määritellään unionin suoranainen identiteetti yhteisenä oikeusjärjestyksenä.(71) Tältä osin on vaikea löytää edustavampaa esimerkkiä jäsenvaltioiden jakamista arvoista kuin perusoikeuskirjan ilmentämät arvot.

102. Täytäntöönpanojäsenvaltion näkökulmasta on olemassa vain yhdet oikeusjärjestyksen perusteet. Tämä yhteinen ydin on näet olennainen osa jokaisen jäsenvaltion oikeusjärjestystä. Kuten olen lisäksi todennut,(72) oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen vetoamisen edellytykset ovat samat riippumatta siitä, onko vetoamisen aiheena se, että alkuperäjäsenvaltion tuomioistuin on rikkonut kansallista oikeutta, vai se, että kyseinen tuomioistuin on rikkonut unionin oikeutta. Nähdäkseni kuitenkin yhtäältä se, että unionin tuomioistuin painottaa näiden edellytysten samuutta, johtuu halusta olla asettamatta unionin oikeutta etusijalle kansallisiin oikeuksiin nähden. Tällainen lähestymistapa vastaa myös SEU 4 artiklan 2 kohdassa vahvistettua unionin oikeusjärjestyksen olennaista periaatetta, jonka mukaan unioni kunnioittaa jäsenvaltioiden kansallista identiteettiä, joka on olennainen osa niiden poliittisia ja valtiosäännön rakenteita. Toisaalta on niin, että kuten esittelemäni merkityksellinen oikeuskäytäntö osoittaa, se, että oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen vetoamisen edellytykset ovat samat niin kansallisen oikeuden kuin unionin oikeudenkin kyseessä ollessa, ei merkitse, että sama koskisi täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen rooleja ennakkoratkaisumenettelyssä.

103. Esitettyjä ennakkoratkaisukysymyksiä on tarkasteltava näiden näkökohtien valossa. Tarkemmin sanoen unionin tuomioistuimen tehtävänä on tulkita unionin oikeutta ensinnäkin sen selvittämiseksi, ilmeneekö perusoikeuskirjan 11 artiklassa unionin oikeusjärjestyksen perusperiaate (C jakso), ja toiseksi niiden arviointiperusteiden selventämiseksi, joiden mukaisesti voidaan esillä oleva ennakkoratkaisupyyntö huomioon ottaen määrittää, johtaisiko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen langettavan tuomion täytäntöönpano kyseisen periaatteen selvään loukkaukseen (D jakso).

C       Perusoikeuskirjan 11 artikla

1.     Lehdistönvapaus perusoikeuskirjan 11 artiklan kannalta

104. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa ennakkoratkaisukysymyksissään perusoikeuskirjan 11 artiklaan. Kyseinen määräys sisältää kuitenkin kaksi kohtaa, joista ensimmäinen koskee yleisesti sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, toinen taas erityisesti tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta.

105. Kuten unionin tuomioistuin on jo selventänyt, tiedotusvälineiden kohdalla sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen on puututtu siinä erityisessä muodossa, joka koskee perusoikeuskirjan 11 artiklan 2 kohdassa nimenomaisesti suojattua tiedotusvälineiden vapautta.(73) Perusoikeuskirjan selityksistä ilmenee vastaavasti, että kyseisessä määräyksessä ”selvennetään 1 kohdan seuraukset tiedotusvälineiden vapauden osalta”.(74) Päättelen tästä, että kun puuttuminen sananvapauden käyttöön koskee tiedotusvälineiden toimintaa, ei sovelleta perusoikeuskirjan 11 artilan 1 kohtaa vaan sen 11 artiklan 2 kohtaa.

106. Kansallinen tuomioistuin on pääasiassa vedonnut oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen sillä perusteella, että espanjalaisten tuomioiden täytäntöönpano olisi vastoin lehdistönvapautta. Ennakkoratkaisukysymykset koskevat siis erityisesti perusoikeuskirjan 11 artiklan 2 kohtaa.

107. Nyt on kyse siitä, onko kyseisessä määräyksessä taattu lehdistönvapaus unionin oikeusjärjestyksen perusperiaate, jonka loukkaaminen voi oikeuttaa oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen vetoamisen.

2.     Lehdistönvapaus unionin oikeusjärjestyksen perusperiaatteena

108. Oikeuskäytännöstä voidaan päätellä, että se, että perusoikeuskirjassa taatulla lehdistönvapaudella on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla, ei automaattisesti merkitse, että lehdistönvapaus on unionin oikeusjärjestyksen perusperiaate(75).

109. On kuitenkin yhtäältä niin, että perusoikeuskirjan 11 artiklan 2 kohdassa vahvistettu lehdistönvapaus suojaa tiedotusvälineiden demokraattisessa yhteiskunnassa ja oikeusvaltiossa täyttämää olennaista tehtävää, joka on tiedon ja ajatusten välittäminen yleiseen etuun liittyvistä kysymyksistä ja johon liittyy yleisön oikeus vastaanottaa niitä ilman, että tähän kohdistuu muita kuin täysin välttämättömiä rajoituksia.(76)

110. Toisaalta SEU 6 artiklan 3 kohdan mukaan ”[Euroopan ihmisoikeussopimuksessa] taatut” perusoikeudet ovat yleisinä periaatteina osa unionin oikeutta. Tästä näkökulmasta voidaan kysyä, onko perusoikeuskirjan 11 artiklan 2 kohdalle vastine Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Jos vastaus olisi myöntävä, tiedotusvälineiden vapaus olisi unionin oikeuden yleinen periaate ja lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä saataisiin hyödyllisiä oppeja perusoikeuskirjan kyseisen määräyksen tulkintaa varten.

111. Tältä osin on huomattava, että perusoikeuskirjan 11 artiklasta poiketen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa ei viitata tiedotusvälineiden vapauteen eikä niiden moniarvoisuuteen. Yhtäältä on kuitenkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön nähden kiistatonta, että jälkimmäinen määräys koskee myös lehdistönvapautta ja tiedotusvälineiden vapautta(77). Toisaalta unionin tuomioistuin toteaa oikeuskäytännössään, että perusoikeuskirjan 11 artiklan 1 ja 2 kohdalla sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklalla turvatulla sananvapaudella ja tiedonvälityksen vapaudella on sama merkitys ja ulottuvuus sekä perusoikeuskirjassa että ihmisoikeussopimuksessa.(78)

112. Perusoikeuskirjan 11 artiklan selityksissä mainitaan tosin, että kyseisen artiklan 2 kohta ”pohjautuu [unionin] tuomioistuimen oikeuskäytäntöön televisiotoiminnan alalla muun muassa [tuomiossa Collectieve Antennevoorziening Gouda(79)] ja – – jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoimintaa koskevaan pöytäkirjaan”. Näyttää kuitenkin siltä, että näissä viittauksissa otetaan huomioon pikemminkin tiedotusvälineiden moniarvoisuus, joka tosin on erottamattomassa yhteydessä niiden vapauteen mutta josta ei suoranaisesti näytä olevan kyse pääasiassa. Joka tapauksessa tiedotusvälineiden moniarvoisuus on suojattu myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan nojalla.(80)

113. Kun otetaan huomioon lehdistönvapauden tärkeys demokraattisessa yhteiskunnassa ja oikeusvaltiossa sekä se, että kyseinen vapaus on unionin oikeuden yleinen periaate, tässä tilanteessa on nähdäkseni kiistatonta, että mainittu vapaus edustaa unionin oikeusjärjestyksen olennaista periaatetta, jonka selvä loukkaaminen voi olla peruste tuomion täytäntöönpanosta kieltäytymiselle.

D       Lehdistönvapauden selvän loukkauksen arviointiperusteet

1.     Täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimen rooli

a)     Alustava huomautus

114. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa määrätään, että sananvapauden käyttö voidaan asettaa sellaisten rajoitusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa muun muassa ”muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi”. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tunnustaa, että tutkiessaan kyseiseen vapauteen puuttumisen tarpeellisuutta demokraattisessa yhteiskunnassa ”muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi” se voi joutua tutkimaan, ovatko kansalliset viranomaiset löytäneet oikean tasapainon kahden sellaisen kyseisellä yleissopimuksella taatun arvon turvaamisessa, jotka tietyissä asioissa voivat näyttää olevan ristiriidassa keskenään.(81)

115. Mitä tällaisen tasapainon etsimiseen tulee, on huomattava, että espanjalaisilla tuomioilla, joiden täytäntöönpanosta on kyse, pyritään suojaamaan sekä jalkapalloseuran että sen lääkintäryhmän jäsenen mainetta.

116. Kyseisen lääkintäryhmän jäsenen maineeseen sovelletaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa, jota vastaa perusoikeuskirjan 7 artikla. Sananvapauden ja yksityisyyden suojaa koskevan oikeuden yhteensovittamisessa merkityksellisiä kriteerejä ovat muun muassa yleisen edun mukaisen keskustelun edistäminen, asianomaisen henkilön tunnettuus, uutisoinnin kohde, asianomaisen henkilön aikaisempi käyttäytyminen, tietojen hankintatapa ja todenperäisyys, julkaistavan aineiston sisältö, muoto ja julkaisemisen seuraukset sekä määrätyn seuraamuksen ankaruus.(82)

117. Mitä tulee jalkapalloseuran maineeseen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jättänyt avoimeksi kysymyksen siitä, kuuluuko oikeushenkilön maine Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan soveltamisalaan.(83) On kuitenkin kiistatonta, että oikeushenkilön maine sisältyy Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettuihin käsitteisiin ”muiden henkilöiden maine” tai ”oikeudet”, joskaan oikeushenkilön maineen suojaaminen ei ole yhtä painava peruste kuin yksilön maineen tai oikeuksien suojaaminen.(84)

118. Näin ollen yhtäältä kaikkien kilpailevien oikeuksien ja etujen yhteensovittaminen on tehtävä erikseen jalkapalloseuran osalta ja erikseen sen lääkintäryhmän jäsenen osalta. Tämä tilanne näyttää ilmenevän espanjalaisissa tuomioissa, joissa on määrätty kaksi korvattavaa määrää pääasian kahden valittajan osalta. Toisaalta kuitenkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin arvioi puuttumisten oikeasuhteisuutta samoin perustein sekä oikeushenkilön että luonnollisen henkilön osalta.(85)

119. Ensi silmäyksellä voi näyttää houkuttelevalta, että kyseessä olevat oikeudet saatettaisiin tasapainoon näillä perusteilla ja tältä pohjalta määritettäisiin, johtaisiko pääasiassa kyseessä olevien espanjalaisten tuomioiden täytäntöönpano lehdistönvapauden selvään loukkaukseen. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä esillä olevan asian asiayhteys ennen kuin mainittujen perusteiden tarkastelua jatketaan.

b)     Asiaratkaisun uudelleen tutkimista koskeva kielto keskinäisen luottamuksen kannalta

120. Nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö ei koske sitä, miten lehdistönvapautta ja muiden mainetta tulisi nyt ensimmäistä kertaa punnita keskenään vahingonkorvauskannetta käsittelevän tuomioistuimen saatavilla olevien todisteiden perusteella. Tällaista punnintaa on jo harjoitettu alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimissa. Lisäksi on niin, että kuten istunnossa selvennettiin, pääasian vastapuolet ovat yrittäneet saada tämän punninnan tuloksen Tribunal Constitucionalin (perustuslakituomioistuin, Espanja) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi, mutta kyseiset tuomioistuimet ovat katsoneet, että valituksia ei voida ottaa tutkittaviksi.

121. Tässä tapauksessa ennakkoratkaisupyynnön on esittänyt sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpanoa on haettu. Tämän seikan sivuuttaminen merkitsisi Bryssel I ‑asetuksella käyttöön otetun, keskinäiseen luottamukseen perustuvan tunnustamis- ja täytäntöönpanojärjestelmän sekä alkuperäjäsenvaltion ja täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuinten roolien jättämistä huomiotta.

122. Täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimen roolin rajaa näet Bryssel I ‑asetuksen 45 artiklan 2 kohdassa säädetty rajoitus, jonka mukaan ”[toisessa jäsenvaltiossa annettua] tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi”. Oikeusjärjestyksen perusteita koskevan säännöksen nojalla kyseinen tuomioistuin voi tosin hylätä toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpanohakemuksen. Kyseisen säännöksen ja siihen perustuvan poikkeuksen ulottuvuus on kuitenkin hyvin suppea ja määräytyy mainitun tuomioistuimen roolin mukaan.

123. Tältä osin oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen vetoaminen ei perustu kielteiseen arvioon alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimessa käydystä menettelystä eikä kyseisen tuomioistuimen antamasta ratkaisusta. Se perustuu pikemminkin siihen toteamukseen, että kyseisen ratkaisun täytäntöönpanon vaikutukset täytäntöönpanojäsenvaltiossa ovat selkeästi vastoin kyseisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden perusperiaatetta.

124. Juuri siksi Bryssel I ‑asetuksen 45 artiklan 2 kohdassa kielletään täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuinta tutkimasta, pitävätkö tuomiovaltion tuomioistuimen arvioinnit oikeudellisista seikoista ja tosiseikoista paikkansa. Täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin ei myöskään voi täydentää näitä arviointeja sellaisilla jo olemassa olleilla seikoilla, joita alkuperäjäsenvaltion tuomioistuin ei ottanut huomioon.(86)(87)

125. Unionin tuomioistuin on vastaavasti katsonut asetusta (EY) N:o 2201/2003(88) koskevassa tuomiossa, että täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin ei voi osallistua sen lopullisen määrän määrittämiseen, joka on maksettava alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimen määräämänä uhkasakkona.(89) Tällainen määrittäminen vaatii näet velallisen laiminlyöntien taustalla olevien syiden arviointia, ja vain alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimella on asiasisällön tutkimiseen toimivaltaisena tuomioistuimena oikeus tehdä tällaisia arviointeja.

126. Sitäkään suuremmalla syyllä täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin ei Bryssel I ‑asetuksen kyseessä ollessa voi kyseenalaistaa alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimen arviointeja oikeudellisista seikoista tai tosiseikoista laskeakseen uudelleen alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimen langettavalla tuomiollaan maksettavaksi määräämän määrän. Täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin ei myöskään voi toistaa kyseessä olevien oikeuksien punnintaa, koska juuri tämän punninnan tulos määrää menettelyn ratkaisun.

127. Kuten unionin tuomioistuin on katsonut tuomiossa Gambazzi(90), täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimen suorittamien tutkimusten tarkoituksena voi olla vain kyseisen oikeuden selvän ja suhteettoman loukkauksen tunnistaminen ilman, että tutkittaisiin alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimen arviointeja asian asiasisällöstä.

128. Vastaavasti Euroopan ihmisoikeussopimuksen näkökulmasta(91) on niin, että kun otetaan huomioon alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimen ja täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimen erilaiset roolit Bryssel I ‑asetuksella käyttöön otetussa, keskinäiseen luottamukseen perustuvassa tunnustamis- ja täytäntöönpanojärjestelmässä, on riittävää, että täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin vetoaa oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen korjatakseen Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattujen oikeuksien suojaamisen selvät puutteet.

129. Mitä tulee aineellisen periaatteen loukkaamiseen vahingonkorvauskanteesta annetulla langettavalla tuomiolla, täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimen on tässä tilanteessa keskityttävä selvityksissään etenkin tuomiossa, jonka täytäntöönpanoa haetaan, määrätyn seuraamuksen selviin ja suhteettomiin seurauksiin lehdistönvapauden kannalta. Ulkomaisen tuomion täytäntöönpanossa näet juuri seuraamuksilla puututaan kaikkein selvimmin täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestykseen. Tämän näkökulman myös ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin valitsi ennakkoratkaisukysymyksissään, joissa se keskittyy espanjalaisten tuomioiden rahalliseen ulottuvuuteen.

130. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että 11 artikla ei ole ainoa perusoikeuskirjan määräys, joka käsiteltävässä asiassa on merkityksellinen.

c)     Kyseessä olevien perusoikeuksien punninta

131. Tässä tapauksessa on yhtäältä niin, että pääasian vastapuolten näkökulmasta täytäntöönpanohakemuksen hyväksyminen voi merkitä puuttumista perusoikeuskirjan 11 artiklassa taatun lehdistönvapauden käyttöön. Toisaalta taas pääasian valittajien näkökulmasta kyseessä olevien espanjalaisten tuomioiden täytäntöönpanohakemuksen hylkääminen merkitsisi heidän peruskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa vahvistetun, kyseisten tuomioiden täytäntöönpanoa koskevan oikeutensa rajoittamista.(92)

132. Kuitenkaan sananvapaus sen enempää kuin oikeus toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpanoonkaan eivät ole ehdottomia.

133. Kun kyse on useammasta perusoikeudesta, niitä on syytä punnita suhteessa perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa määrättyihin vaatimuksiin.(93)

134. Tässä tapauksessa kysymys siitä, onko pääasian vastapuolten sananvapauden käytön rajoittamiselle olemassa oikeusperusta, ei ole merkityksellinen. Pääasiassa kyseessä olevat tuomiot on näet annettu Espanjan oikeuden nojalla, ne kuuluvat Bryssel I ‑asetuksen soveltamisalaan ja ne on periaatteessa pantava täytäntöön Ranskassa. Sama koskee pääasian valittajien oikeuden rajoittamista, joka perustuu oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen ja josta säädetään kyseisessä asetuksessa.(94)

135. Tällaisessa tapauksessa suhteellisuusperiaatteen noudattamista on arvioitava pyrkimällä eri oikeuksien suojaan liittyvien vaatimusten välttämättömään yhteensovittamiseen sekä oikeaan tasapainoon niiden välillä.(95)

136. Tämä pyrkimys tasapainoon sisältyy Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määrättyyn sananvapauden suojelumekanismiin. Ei siis ole yllättävää, että unionin tuomioistuin turvautuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käyttämiin arviointiperusteisiin sananvapauden ja muiden perusoikeuksien tai ‑vapauksien punninnassa.(96)

137. Tietääkseni Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei vielä ole lausunut siitä, mitä periaatteita sovelletaan asioihin, joissa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa taattua oikeutta sananvapauteen on punnittava saman sopimuksen 6 artiklassa taatun, ulkomailla annetun tuomion täytäntöönpanoa koskevan oikeuden kanssa. Näin ollen unionin tuomioistuimen tehtävänä on vahvistaa perusoikeuskirjan 11 artiklan 2 kohdan ja 47 artiklan toisen kohdan osalta tällaiset periaatteet nyt käsiteltävään ennakkoratkaisupyyntöön nähden.

2.     Korvausluonteiset vahingonkorvaukset

138. Toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä, sellaisena kuin kansallinen tuomioistuin on sen muotoillut, esille tuotu ongelma koskee sitä, voiko täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin langettavan tuomion suhteettomuuden perusteella todeta lehdistönvapautta loukatun selvästi silloin, kun tuomiolla on velvoitettu maksamaan korvausta aineettomasta vahingosta. Ennen tähän ongelmaan paneutumista vaikuttaisi hyödylliseltä esittää lisätarkennuksia sen ulottuvuudesta.

a)     Alustavat toteamukset

139. Ensinnäkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen muotoilemassa toisessa kysymyksessä esille tuotu ongelma näyttää olevan lähtöisin siitä kassaatioperusteesta, jossa pääasian valittajat esittävät, että vahingonkorvausten oikeasuhteisuutta voidaan valvoa vain, jos ne ovat rangaistusluonteisia eivätkä korvausluonteisia. Lisäksi pääasian valittajat ja Espanjan hallitus huomauttavat, että espanjalainen tuomioistuin ei luonnehtinut pääasiassa kyseessä olevia vahingonkorvauksia ”rangaistusluonteisiksi”, vaan niiden tarkoituksena on korvata aiheutunut aineeton vahinko. Toisen ennakkoratkaisukysymyksen muotoilu osoittaa, että ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on sama lähtökohta.

140. Toiseksi huomautan, että kyseinen kassaatioperuste koskee yhtä cour d’appel de Paris’n hyväksymää argumenttia, jonka mukaan pääasian valittajat eivät ole vedonneet taloudelliseen vahinkoon ja aineettoman vahingon suuruutta on vaikea määrittää. Tältä osin on todettava, että vaikka aineetonta vahinkoa ja taloudellista vahinkoa ei ole mahdollista laskea samalla tavoin, se ei silti merkitse, että aineettomaan vahinkoon liittyvä vahingonkorvaus ei olisi korvausluonteinen.(97)

141. Kolmanneksi on niin, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen muotoilemassa toisessa kysymyksessä esitetty ongelma näyttää perustuvan lähtökohtaan, jonka mukaan vahingonkorvausten luonteen voi määritellä joko alkuperäjäsenvaltion tuomioistuin tai täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin (”jos joko [alkuperäjäsenvaltion] tuomioistuin tai [täytäntöönpanojäsenvaltion] tuomioistuin määrittelee vahingonkorvaukset rangaistusluonteisiksi”). Tämän ratkaisuehdotuksen 124–126 kohdassa esitetyn perusteella tuomion sisältämän asiaratkaisun uudelleen tutkimista koskeva kielto kuitenkin estää täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuinta määrittelemästä vahingonkorvauksia tällä tavoin. Kyseinen tuomioistuin ei näet saa korvata alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimen tekemää määrittelyä omallaan. Se ei myöskään saa tutkia oikeudellisista seikoista ja tosiseikoista tehtyjä arviointeja eikä todeta niiden perusteella, että myönnettyjen vahingonkorvausten määrä ei vastaa aiheutunutta vahinkoa ja että kyseinen määrä ei siis suurelta osin ole korvausluonteinen vaan rangaistusluonteinen.

b)     Arviointi

142. Mitä tulee toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä esiin tuodun ongelman aineelliseen arviointiin, tarkastelen aluksi argumenttia, josta osapuolet istunnossa lausuivat ja joka koskee kansainvälisen yksityisoikeuden tämänhetkisiä suuntauksia. Sen jälkeen käsittelen lähemmin asian kannalta merkityksellistä unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

1)     Kansainvälisen yksityisoikeuden tämänhetkiset suuntaukset

143. Kansainvälisessä yksityisoikeudessa on pyritty useaan kertaan ja vaihtelevalla menestyksellä(98) laatimaan sellainen oikeusjärjestyksen perusteita koskeva säännös, joka koskisi erityisesti rangaistusluonteisten vahingonkorvausten myöntämistä tai täytäntöönpanoa. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että oikeusjärjestyksen perusteisiin ei voitaisi vedota, jos korvausvelvollisuus ei koske korvausluonteisia vahingonkorvauksia.

144. Tältä osin tietyt osapuolet viittasivat kirjallisissa huomautuksissaan ja istunnossa ulkomaisten tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa tehtyyn yleissopimukseen(99) (jäljempänä vuoden 2019 yleissopimus), jonka osapuoli unioni on. Kyseiset osapuolet tuovat tarkemmin sanoen esiin, että vaikka kyseisessä yleissopimuksessa määrätäänkin, että tuomion sisältämän asiaratkaisun ottaminen uudelleen tutkittavaksi on kielletty, sen 10 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Tuomion tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos ja siltä osin kuin tuomiossa määrätään sellaisesta vahingonkorvauksesta, mukaan lukien ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa tai rangaistuksena määrätty vahingonkorvaus, joka ei korvaa asianosaisen todellista menetystä tai vahinkoa.”

145. Istunnossa keskusteltiin vuoden 2019 yleissopimuksen merkityksellisyydestä esillä olevan asian kannalta.

146. Yhtäältä näet kunnianloukkaukset ja yksityisyyden suoja jäävät vuoden 2019 yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle,(100) koska kyse on monien valtioiden kannalta arkaluonteisista kysymyksistä, jotka liittyvät sananvapauteen ja joilla voi siten olla perustuslaillisia vaikutuksia, kuten mainitun yleissopimuksen selitysmuistiossa todetaan.(101)

147. Toisaalta kuitenkin Kansainvälisen oikeuden instituutti (Institut de Droit International) julkaisi vuonna 2019 julkilausumansa persoonallisuusoikeuksien loukkaamisista internetiä käyttämällä, ja kyseisen julkilausuman 9 artiklan mukaan vuoden 2019 yleissopimuksen 10 artiklaa tulisi soveltaa myös tämäntyyppiseen loukkaukseen.(102) Mainittu julkilausuma ei tosin ole sitova. Se on kuitenkin laadittu kyseisen instituutin puitteissa, eikä tämän instituutin auktoriteettia kansainvälisen yksityisoikeuden ja kansainvälisen oikeuden tämänhetkisten suuntausten määrittämisessä voida ohittaa.(103) Mainittu julkilausuma osoittaa siten, että Haagin konferenssissa hyväksytyt ratkaisut ylittävät merkitykseltään vuoden 2019 yleissopimuksen puitteet.

148. Vuoden 2019 yleissopimuksen 10 artiklan sanamuodosta huolimatta korvausluonteisen ja rangaistusluonteisen vahingonkorvauksen välinen erottelu ei kuitenkaan kyseisen yleissopimuksen yhteydessä ole ratkaiseva. Vuoden 2019 yleissopimuksen selitysmuistion mukaan näet täytäntöönpanon epääminen kyseisen määräyksen perusteella on mahdollista vain, jos tuomiosta käy selvästi ilmi, että vahingonkorvaus näyttää ylittävän määrältään todellisen menetyksen tai vahingon. Tältä pohjalta ”poikkeuksellisissa tapauksissa [mainittua] määräystä on mahdollista soveltaa myös alkuperäisen tuomioistuimen korvausluonteisiksi määrittelemiin vahingonkorvauksiin” rangaistusluonteisten vahingonkorvausten lisäksi.(104) Oikeuskirjallisuuden mukaan saman yleissopimuksen nojalla voidaan siis evätä ulkomaisen tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen siltä osin kuin kyseinen tuomio koskee rangaistusluonteisia tai muulla tavoin liiallisia vahingonkorvauksia.(105)

149. Päättelen tästä, että kansainvälisen yksityisoikeuden tämänhetkisten suuntausten mukaan on aivan poikkeuksellisissa tapauksissa mahdollista vedota oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen silloinkin, kun tuomiolla määrätään korvausluonteisia vahingonkorvauksia. Koska Bryssel I ‑asetuksessa ei ole täsmennetty unionin lainsäätäjän lähestymistapaa, on syytä tarkastella kyseiseen asetukseen ja sananvapauteen liittyvää, asian kannalta merkityksellistä oikeuskäytäntöä.

2)     Asian kannalta merkityksellinen unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

150. Tuomion flyLAL-Lithuanian Airlines(106) perusteella voitaisiin ajatella, että aineellisen vahingon korvaamiseksi tuomitun korvauksen määrä ja sen taloudelliset seuraukset eivät itsessään ole perusteita täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta kieltäytymiselle. Unionin tuomioistuin katsoi näet, että oikeusjärjestyksen perusteita koskevan säännöksen tavoitteena ei ole pelkästään taloudellisten etujen suojaaminen, joten pelkkä vakaviin taloudellisiin seurauksiin vetoaminen ei tarkoita, että kyseessä on täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden loukkaaminen.

151. Unionin tuomioistuin kuitenkin myös tähdensi kyseisessä tuomiossa, että ratkaisut, joiden täytäntöönpano oli kyseessä, olivat väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia, joissa ei ollut kyse tietyn summan maksamisesta vaan vain pääasian vastaajien omaisuuden valvomisesta.(107) Toisaalta mainitusta tuomiosta ei ilmene, että täytäntöönpanojäsenvaltiossa aiheutuvat vakavat taloudelliset seuraukset, joissa ei ole kyse pelkistä taloudellisista eduista, eivät voisi olla perusteena täytäntöönpanohakemuksen hylkäämiselle.

152. Ymmärränkin tuomion flyLAL-Lithuanian Airlines(108) siten, että silloin, kun korvausvelvollisuus koskee korvausluonteisia vahingonkorvauksia, oikeusjärjestyksen perusteisiin on mahdollista viitata aivan poikkeuksellisissa tapauksissa ja vain silloin, kun kyseisen korvausvelvollisuuden täytäntöönpanon vastustamiseksi vedotaan muihin argumentteihin, jotka koskevat täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita.

3)     Asian kannalta merkityksellinen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö

153. Sananvapautta koskevassa oikeuskäytännössään Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että langetettujen rangaistusten laatu ja ankaruus on otettava huomioon harkittaessa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa taatun sananvapautta koskevan oikeuden loukkauksen oikeasuhteisuutta.(109) Kyseisen oikeuskäytännön perusteella voitaisiin ajatella, että langettavalla tuomiolla itsellään on enemmän merkitystä kuin langetetulla vähäisellä rangaistuksella.

154. On silti todettava ensinnäkin, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on kaksi eri osiota, joista toinen koskee rikosoikeudellisia seuraamuksia ja toinen kunnianloukkauksesta siviilioikeudellisena rikkomisena annettuja tuomioita. Kansallisten viranomaisten on näet osoitettava pidättyvyyttä rikosoikeudellisen menettelyn käytössä ja kiinnitettävä tarkasti huomiota rikosoikeudellisten seuraamusten ankaruuteen.(110)

155. Toiseksi on niin, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tosin todennut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaa rikotun asiassa, jossa oli kyse ”1 frangin symbolista korvausta” koskevasta siviilioikeudellisesta tuomiosta. Kuitenkaan näkökohta, jonka mukaan langettavalla tuomiolla on enemmän merkitystä kuin langetetun rangaistuksen vähäisyydellä, ei ollut päättelyn lähtökohta vaan viimeiseksi esitetty argumentti, jolla korostettiin, että tällaisen korvausvelvoitteen vähäisyys ei itsessään riitä oikeuttamaan valittajan sananvapauteen puuttumista,(111) vaikka se ei välttämättä vaikutakaan todella ehkäisevästi sananvapauden käyttöön.(112)

156. Vielä tärkeämpää on, että kolmanneksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoo, että henkilöiden, joille on aiheutunut vahinkoa kunniaa loukkaavista väitteistä, mahdollisuus nostaa vahingonkorvauskanne on periaatteessa säilytettävä tehokkaana oikeussuojakeinona persoonallisuusoikeuksien loukkauksia vastaan.(113) Kyseisen tuomioistuimen mukaan kunnianloukkauksesta määrätyn vahingonkorvauksen poikkeuksellinen ja erityisen suuri määrä voi tietyissä olosuhteissa olla ongelmallinen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan kannalta.(114) Kyseessä olevien oikeuksien välisen oikeudenmukaisen tasapainon varmistamiseksi kunnianloukkauksesta myönnettävän vahingonkorvauksen määrän on oltava ”kohtuullisessa suhteessa” maineelle aiheutuneeseen vahinkoon.(115) Kuten oikeuskirjallisuudessa tältä osin huomautetaan, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ei kielletä kaikkia rahamääräisten tai ylikompensatoristen seuraamusten muotoja. Sitä vastoin kyseisessä sopimuksessa kielletään suhteettomat seuraamukset siinä erityisessä merkityksessä, jossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ilmausta käyttää,(116) eli seuraamukset, jotka asian tosiseikkojen perusteella painotettujen ominaispiirteidensä perusteella johtavat sellaiseen sananvapauden rajoittamiseen, joka ei ole tarpeen demokraattisessa yhteiskunnassa.

157. Yhtäältä siis Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä ei ole viitteitä siitä, että vahingonkorvausten rangaistusluonteisuus olisi ennakkoedellytys Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa vahvistettujen vapauksien mahdollisen loukkauksen toteamiseksi. Toisaalta siinä asetetaan tiettyjä korvausluonteisen seuraamuksen suhteettomuuden arviointiperusteita, joiden avulla voidaan todeta, että kyseinen seuraamus johtaa sellaiseen sananvapauden rajoitukseen, joka ei ole tarpeen demokraattisessa yhteiskunnassa. Tarkastelen näitä arviointiperusteita jäljempänä.

158. Mitä tulee ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen muotoilemassa toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä esille tuotuun ongelmaan, arvioin, että kun otetaan huomioon sekä kansainvälisen yksityisoikeuden tämänhetkiset suuntaukset että asian kannalta merkityksellinen oikeuskäytäntö, on joka tapauksessa niin, että silloin, kun tuomiolla määrätään korvausluonteisia vahingonkorvauksia, oikeusjärjestyksen perusteisiin on mahdollista vedota aivan poikkeuksellisissa tapauksissa ja ainoastaan muiden, täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita koskevien argumenttien yhteydessä.

3.     Ehkäisevä vaikutus

159. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen muotoilemissa kolmannessa, neljännessä, viidennessä, kuudennessa ja seitsemännessä ennakkoratkaisukysymyksessä yhdessä tarkasteltuina on tuotu esiin ongelma, joka koskee kahta näkökohtaa.

160. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee mainituissa kysymyksissä yhtäältä, riittääkö aineettoman vahingon korvaamiseksi myönnettyjä vahingonkorvauksia koskevan tuomion ehkäisevä vaikutus itsessään oikeuttamaan vetoamisen oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen, jota Bryssel I ‑asetuksen 34 artiklan 1 alakohdassa, luettuna perusoikeuskirjan 11 artiklan valossa, tarkoitetaan, ja toisaalta, mitä seikkoja on otettava huomioon tutkittaessa tällaisen ehkäisevän vaikutuksen olemassaoloa.

a)     Ehkäisevä vaikutus perusteluna täytäntöönpanohakemuksen hylkäämiselle

1)     Ehkäisevän vaikutuksen käsite

161. Aluksi huomautan, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa ehkäisevän vaikutuksen käsitteeseen, se ei esitä sille määritelmää.

162. Mainittu viittaus näyttää olevan yhtäältä peräisin cour d’appel de Paris’n antamista tuomioista, joissa kyseinen tuomioistuin katsoi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä mukailevin ilmauksin, että pääasiassa kyseessä olevat langettavat tuomiot vaikuttivat ehkäisevästi pääasian vastapuolten osallistumiseen julkiseen keskusteluun yleisesti merkityksellisistä aiheista, mikä oli omiaan haittaamaan tiedotusvälineitä niiden tiedotus- ja valvontatehtävän hoitamisessa. Toisaalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee ennakkoratkaisupyynnössään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön todetessaan, että ”vahingonkorvausten määräämisen ehkäisevä vaikutus on yksi mittapuu arvioitaessa – – loukkaavista väitteistä määrätyn korvauksen oikeasuhteisuutta”.

163. Sananvapautta koskevassa oikeuskäytännössään Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käyttää ilmauksia ”ehkäisevä vaikutus” ja ”chilling effect” toistensa synonyymeina.(117)

164. Oikeuskirjallisuudessa on huomautettu, että vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei olekaan vielä antanut aineellista määritelmää ehkäisevän vaikutuksen käsitteelle, se käyttää silti kyseistä käsitettä perusteluna niiden kansallisten toimenpiteiden perusteelliselle tutkimiselle, joiden se katsoo todennäköisimmin voivan aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia laajemminkin kuin niissä yksittäistapauksissa, joissa niitä sovelletaan, siten, että luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt luopuvat käyttämästä oikeuksiaan pelosta, että heihin kohdistetaan kyseisiä toimenpiteitä.(118)

165. Oikeuskirjallisuudessa on tältä osin tuotu esille, että ehkäisevän vaikutuksen käsitettä ei sananvapautta koskevassa oikeuskäytännössä käytetä johdonmukaisesti etenkään siltä osin kuin se näyttää viittaavan sellaisiin sananvapauteen puuttumisen vaikutuksiin, jotka ulottuvat sen henkilön tilannetta laajemmalle, johon puuttuminen välittömästi kohdistuu.(119)

166. Näyttää näet siltä, että kyseisen oikeuskäytännön siviilioikeudellisia seuraamuksia koskevassa osassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käyttää ehkäisevän vaikutuksen käsitettä asianomaisen valtion tiedotusvälineiden vapauden yhteydessä. Mainittu tuomioistuin puhuu nimittäin kansallisen menettelyn tuloksesta, jossa asianomaisille henkilöille langetettiin kohtuuton ja suhteeton taakka, jolla ”voi olla ’chilling effect’ lehdistönvapauteen vastaajana olevan valtion alueella”,(120) ja tuomion ankaruudesta, joka on ”tärkeä tekijä siltä osin kuin on kyse menettelyn mahdollisesta ’chilling effectistä’ häneen ja muihin toimittajiin”,(121) sekä ”[langettavasta tuomiosta, joka] väistämättä voi saada toimittajat luopumaan osallistumisesta julkiseen keskusteluun yleisesti merkityksellisistä kysymyksistä”.(122)

2)     Merkitys käsiteltävän asian kannalta

167. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käyttämä määritelmä ehkäisevistä vaikutuksista, jotka voivat olla lehdistönvapauden suojan näkökulmasta kestämättömiä yleisesti merkityksellistä aihetta koskevan keskustelun yhteydessä, vaikuttaa minusta merkitykselliseltä nyt käsiteltävässä asiassa, jonka keskeisenä ongelmana on täytäntöönpanohakemuksen hylkääminen sillä perusteella, että toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpano loukkaisi ilmeisellä tavalla täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita.

168. Tällaiset kestämättömät vaikutukset saattavat näet ensinnäkin saada toimittajat luopumaan osallistumisesta julkiseen keskusteluun yleisesti merkityksellisistä kysymyksistä. Keskustelu jalkapallossa esiintyvästä dopingista on yleisesti merkityksellinen,(123) ja osallistuminen yleisesti merkitykselliseen keskusteluun on olennainen tekijä, joka on otettava huomioon kilpailevien perusoikeuksien punninnassa.(124)

169. Edelleen samassa asiayhteydessä on toiseksi niin, että kun on yhtäältä kyse oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen vetoamisesta, on löydettävä oikeudenmukainen tasapaino sananvapauden ja perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kappaleessa vahvistetun, toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpanoa koskevan oikeuden välillä. Oikeudenmukaisen tasapainon tavoittelu ei lähtökohtaisesti saa johtaa siihen, että tuomion täytäntöönpanosta luovuttaisiin sen vastapuoleen kohdistuvien vaikutusten vuoksi. Langettavan tuomion olennainen merkitys on siinä, että sillä on seurauksia vastaajalle.

170. Kuten olen toisaalta tämän ratkaisuehdotuksen 152 kohdassa huomauttanut, on niin, että kun tuomiolla määrätään korvausluonteisia vahingonkorvauksia, oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen vetoaminen on mahdollista aivan poikkeuksellisissa tapauksissa ja vain muiden, täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteisiin kohdistuvaa uhkaa koskevien argumenttien yhteydessä. Näihin kuuluu argumentti, jonka mukaan täytäntöönpanohakemuksen hyväksymisellä voi olla ehkäisevä vaikutus lehdistönvapauteen asianomaisessa jäsenvaltiossa. Näin määritelty ehkäisevä vaikutus vaikuttaa sekä asianomaisen jäsenvaltion tiedotusvälineiden vapauteen että yleisöllä olevaan tiedonvälityksen vapauteen. Tällaisessa tapauksessa täytäntöönpanohakemuksen hylkääminen suojaa paitsi vastapuolta hänelle määrätyltä seuraamukselta myös asianomaisen jäsenvaltion yhteiskunnan etua.

171. Siten toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpano, jolla voi olla ehkäisevä vaikutus lehdistönvapauden käyttöön täytäntöönpanojäsenvaltiossa, merkitsee jälkimmäisen jäsenvaltion perusperiaatteen selvää ja suhteetonta loukkausta ja on siis peruste täytäntöönpanohakemuksen hylkäämiselle. Nyt on määritettävä ne perusteet, joilla voidaan todeta, että tuomiolla on tällainen vaikutus.

b)     Ehkäisevän vaikutuksen arviointiperusteet

1)     Ehkäisevä vaikutus täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimen näkökulmasta

172. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, voidaanko sen kolmannessa, neljännessä, viidennessä, kuudennessa ja seitsemännessä ennakkoratkaisukysymyksessä, sellaisina kuin se on ne muotoillut, kuvaillut olosuhteet ottaa huomioon määritettäessä, onko kyseessä täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden selvä loukkaus. Tältä osin voi tuntua houkuttelevalta ottaa lähtökohdaksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, jossa jokaista ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mainitsemaa olosuhdetta näytetään pitävän merkittävänä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan loukkauksen toteamisessa.

173. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 129 kohdasta kuitenkin ilmenee, täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimessa ei kuitenkaan ole kyse siitä, ovatko vahingonkorvaukset oikeasuhteisia, vaan pikemminkin siitä, voiko vahingonkorvausten myöntämisestä annetun tuomion täytäntöönpanolla olla ehkäisevä vaikutus, joka tuomiossa määrätyn seuraamuksen vuoksi johtaa kyseisessä jäsenvaltiossa lehdistönvapauden selvään ja suhteettomaan loukkaukseen. Näin ollen täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin voi tutkimuksillaan pyrkiä ainoastaan tunnistamaan tällaisen ehkäisevän vaikutuksen vaaran, eikä kyseisissä tutkimuksissa ole kyse alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimen tekemien, asiaratkaisuihin liittyvien arviointien valvonnasta. Tätä päättelyä jatkaakseni unionin tuomioistuimen tehtävänä ei myöskään ole korvata Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta eikä todeta alkuperäjäsenvaltion syyksi luettavaa lehdistönvapauden loukkausta.

174. Edelleen samassa yhteydessä pääasian vastapuolet velvoitettiin paitsi maksamaan vahingonkorvaukset korkoineen ja kuluineen myös julkaisemaan alkuperäjäsenvaltiossa annettu tuomio. Ennakkoratkaisukysymyksissä langettavaa tuomiota käsitellään kuitenkin vain sen taloudellisen ulottuvuuden osalta. Oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen on näet mahdollista vedota vain siinä tapauksessa, että sen tuomion osatekijät, jonka täytäntöönpanoa haetaan täytäntöönpanojäsenvaltiossa, loukkaavat kyseisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita. Sitä vastoin arvioitaessa sananvapauteen puuttumista sen ehkäisevän vaikutuksen kannalta on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan otettava huomioon muiden asianomaiselle henkilölle määrättyjen seuraamusten ja toimenpiteiden luonne.(125)

2)     Käsiteltävässä asiassa merkitykselliset arviointiperusteet

175. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii kolmannella, neljännellä, viidennellä, kuudennella ja seitsemännellä ennakkoratkaisukysymyksellään selvittämään, onko ehkäisevän vaikutuksen selvittämisessä otettava huomioon asianomaisen henkilön resurssit, rikkomuksen vakavuus, vahingon laajuus sekä ehkäisevän vaikutuksen merkittävyys määritettynä lehden julkaisijayhtiön ja yleisesti lehdistön taloudellisen tilanteen kannalta. Lisäksi kyseinen tuomioistuin tiedustelee, onko ehkäisevää vaikutusta arvioitava samalla tavoin sekä lehden julkaisijayhtiön että toimittajan osalta.

176. Mitä tulee ehkäisevän vaikutuksen merkittävyyteen (neljäs ennakkoratkaisukysymys, sellaisena kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sen muotoillut), on niin, että kun otetaan huomioon kyseessä olevien perusoikeuksien punninnan tarve,(126) vain vaara sellaisesta ehkäisevästä vaikutuksesta, joka ulottuu laajemmalle kuin henkilöön, jota asia välittömästi koskee, oikeuttaa täytäntöönpanohakemuksen hylkäämisen, koska se merkitsee selvää ja suhteetonta lehdistönvapauden loukkausta täytäntöönpanojäsenvaltiossa. Vain tällaisessa tilanteessa kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimen on sovellettava oikeusvaltion perusteita koskevaa säännöstä korjatakseen selvän puutteen kyseisen vapauden suojassa.(127)

177. Mitä tulee asianomaisen henkilön resursseihin, kun otetaan huomioon, onko kyseessä luonnollinen henkilö vai oikeushenkilö (kolmannen kysymyksen ensimmäinen osa sekä viides ja kuudes kysymys, sellaisina kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ne muotoillut), täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimen on otettava huomioon se, että kokonaissumma, jonka asianomainen henkilö on velvollinen maksamaan, on tärkeä tekijä arvioitaessa kyseiseen henkilöön ja muihin toimittajiin kohdistuvaa mahdollista ehkäisevää vaikutusta.(128)

178. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin näyttää tosin ottavan lieventävänä asianhaarana huomioon sen, että julkaisija ja toimittaja ovat, kuten nyt käsiteltävässä asiassakin, yhteisvastuullisesti velvollisia maksamaan seuraamuksen.(129) Ehkäisevää vaikutusta ei kuitenkaan arvioida samalla tavoin lehden julkaisijayhtiön ja riidanalaisen artikkelin kirjoittaneen toimittajan osalta.

179. Yhtäältä näet Euroopan ihmisoikeustuomioistuin viittaa luonnollisen henkilön osalta asianomaisen henkilön palkkaan tai vertailuarvoihin, kuten vähimmäispalkkaan(130) tai keskipalkkaan(131) vastapuolena olevassa valtiossa. Periaatteessa se kokonaismäärä, jonka asianomainen henkilö on velvollinen maksamaan, on katsottava selvästi kohtuuttomaksi silloin, kun kyseisen henkilön olisi ponnisteltava vuosikausia määrän maksamiseksi kokonaan tai kun kyseinen määrä on monikymmenkertaisesti täytäntöönpanojäsenvaltion standardivähimmäispalkan suuruinen. Toisaalta oikeushenkilön kohdalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuin valvoo, että lehtiyhtiöille määrättyjen vahingonkorvausten määrä ei ole omiaan uhkaamaan niiden taloudellista tilannetta(132) eikä siten ole selvästi kohtuuton.

180. Mitä tulee lisäksi lehdistön yleiseen taloudelliseen tilanteeseen täytäntöönpanojäsenvaltiossa (seitsemäs kysymys, sellaisena kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sen muotoillut), on niin, että vaikka joihinkin toimittajiin ja lehtiyhtiöihin kyseisessä jäsenvaltiossa kohdistuisikin mahdollinen ehkäisevä vaikutus, mainitun jäsenvaltion tuomioistuin ei voi ottaa lehtiyhtiön taloudellista tilannetta huomioon perusteena tuomion täytäntöönpanohakemuksen hylkäämiselle. Toimittajien ja lehtiyhtiöiden näkökulmasta merkityksellistä on etenkin tietoisuus siitä, että heillekin voidaan määrätä korvausvelvoite, joka on selvästi kohtuuton asian olosuhteisiin nähden.

181. Kun otetaan huomioon myös täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimen rooli Bryssel I ‑asetuksella käyttöön otetussa tunnustamis- ja täytäntöönpanojärjestelmässä,(133) kyseisen tuomioistuimen selvitysten on koskettava etenkin tuomiossa, jonka täytäntöönpanoa haetaan, määrätyn seuraamuksen selviä ja suhteettomia vaikutuksia lehdistönvapauteen. Mainittu tuomioistuin ei siis voi valvoa, pitävätkö tuomiovaltion tuomioistuimen arvioinnit oikeudellisista seikoista ja tosiseikoista paikkansa siltä osin kuin on kyse virheen vakavuudesta ja vahingon laajuudesta (kolmannen kysymyksen toinen osa, sellaisena kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sen muotoillut).

182.  Sitä vastoin sen varmistamiseksi, että kyseessä olevien oikeuksien punninnasta ei seuraa perusoikeuksien suojan jääminen selvästi puutteelliseksi,(134) täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin voi ottaa virheen vakavuuden ja vahingon laajuuden huomioon määrittäessään, onko tuomiolla maksettavaksi määrätty kokonaismäärä lähtökohtaisesti selvästi kohtuuttomasta luonteestaan huolimatta asianmukainen loukkaavien väitteiden vaikutusten torjumiseksi.(135)

E       Yhdenveroisen suojan olettama

183. Tunnetun, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvan ja jäsenvaltioihin sovellettavan ”yhdenveroisen suojan” olettaman(136) mukaan jäsenvaltion toimenpide, jolla pannaan täytäntöön sen unioniin kuulumisesta johtuvia velvollisuuksia, on katsottava oikeutetuksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen kannalta, koska on kiistatonta, että unioni antaa perusoikeuksille vähintäänkin Euroopan ihmisoikeussopimuksella taattua vastaavan suojan.(137) Tämän olettaman sovellettavuutta ja siitä tehtäviä päätelmiä tosin arvioi vain Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen välisen yhteensovittamisen nimissä ja siksi, että unionin tuomioistuin saisi tyhjentävän vastauksen myös tulevan tuomionsa vaikutusten osalta, haluan kuitenkin esittää muutaman lisähuomautuksen mainitusta olettamasta.

184. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että yhdenveroisen suojan olettaman soveltamiselle on kaksi edellytystä: kansallisilla viranomaisilla ei ole harkintavaltaa ja unionin oikeudessa säädetyn valvontamekanismin kaikki mahdollisuudet on käytetty,(138) mukaan lukien ennakkoratkaisupyynnön esittäminen unionin tuomioistuimelle, jolloin voidaan käsitellä kysymyksiä perusoikeuksista. Koska unionin tuomioistuimelle on esitetty ennakkoratkaisupyyntö ja koska jälkimmäisen edellytyksen tutkiminen on ainoastaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tehtävä, keskityn ensimmäiseen edellytykseen.

185. Tältä osin kysymyksen siitä, sovelletaanko yhdenveroisen suojan olettamaa, tutkii Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ottaen huomioon ”tapauksessa sovellettavan säännöksen”(139) ja sen kaikki seuraukset asianomaiselle jäsenvaltiolle unionin tuomioistuimen antaman tulkinnan mukaisesti.(140) Tämä merkitsee, että on otettava huomioon kaikki unionin oikeussääntöjen asian kannalta merkitykselliset säännökset, joista asianomaisen jäsenvaltion velvollisuudet unionia ja muita jäsenvaltioita kohtaan johtuvat.

186. Tässä tapauksessa on siis kysymys siitä, säilyykö Bryssel I ‑asetuksen järjestelmässä täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimella, joka käsittelee kyseisen asetuksen 43 ja 44 artiklaan perustuvaa valitusta, harkintavalta siltä osin, päättääkö se vedota vai olla vetoamatta oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen silloin, kun toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpano loukkaa selvästi perusoikeuskirjassa taattua perusoikeutta.

187. Tietääkseni Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei vielä ole lausunut tällaisesta tapauksesta.(141) Osassa oikeuskirjallisuutta arvioidaan, että oikeusjärjestyksen perusteita koskeva säännös merkitsee, että harkintavalta on olemassa, mikä sulkee pois yhdenveroisen suojan olettaman käytön.(142) Katson kuitenkin, että näin ei ole silloin, kun väitetty loukkaus koskee unionin oikeusjärjestyksen perusperiaatetta.

188. Bryssel I ‑asetuksen 45 artiklan 1 kohdassa säädetään tosin, että täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin voi evätä täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisen ainoastaan jollakin kyseisen asetuksen 34 ja 35 artiklassa mainituista perusteista. Täytäntöönpanohakemuksen hylkäämisperusteiden osalta 45 artiklan 1 kohdassa kuitenkin viitataan kyseisen asetuksen 34 artiklan 1 alakohtaan, jossa todetaan ehdottomasti, että tuomiota ei tunnusteta, jos tunnustaminen on selkeästi vastoin täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita.

189. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 102 kohdasta lisäksi ilmenee, täytäntöönpanojäsenvaltio ei yksipuolisesti määrittele unionin oikeusjärjestyksen perusteiden sisältöä. Samoin kyseisen oikeusjärjestyksen perusteiden loukkaamisen määritteleminen selväksi perustuu unionin oikeuden oikeaan tulkintaan ja kuuluu siten unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin. Vielä tärkeämpää on, että perusoikeuksien kunnioittaminen ei riipu täytäntöönpanojäsenvaltion hyvästä tahdosta tai kohteliaisuudesta. Kun täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimelle esitetään väite, jonka se katsoo perustelluksi ja jonka mukaan Bryssel I ‑asetuksen soveltamisalaan kuuluvan tuomion täytäntöönpano johtaisi unionin oikeusjärjestyksen perusteiden ja tarkemmin sanoen perusoikeuden selvään loukkaukseen, kyseisen tuomioistuimen velvollisuutena on hylätä mainitun tuomion täytäntöönpanohakemus. Tällaisessa tilanteessa mainitun tuomioistuimen siis täytyy evätä kyseisen tuomion julistaminen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumota sen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehty päätös.

190. Kattavuuden vuoksi lisättäköön, että se, että täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin on velvollinen tutkimaan, täyttyvätkö täytäntöönpanohakemuksen hyväksymisen edellytykset, ei merkitse, että kyseinen tuomioistuin käyttäisi harkintavaltaa Euroopan ihmisoikeussopimusta koskevassa oikeuskäytännössä tarkoitetussa merkityksessä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoo näet, että yhdenveroisen suojan olettamaa sovelletaan silloin, kun täytäntöönpanojäsenvaltio voi kieltäytyä ulkomaisen tuomion tunnustamisesta ja täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta ”hyvin tarkoissa rajoissa ja sillä varauksella, että tietyt ennakkoedellytykset täyttyvät”.(143)

F       Loppuhuomautukset

191. Kaikki edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen ehdotan, että ennakkoratkaisukysymyksiin vastataan siten, että Bryssel I ‑asetuksen 45 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 34 artiklan 1 alakohdan ja 45 artiklan 2 kohdan kanssa, sekä perusoikeuskirjan 11 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion, jossa haetaan toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion, jolla tuomitaan lehden julkaisijayhtiö ja toimittaja urheiluseuran ja sen lääkintäryhmän jäsenen maineen vahingoittamisesta kyseisessä lehdessä julkaistulla uutisella, täytäntöönpanoa, on evättävä kyseisen tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen tai kumottava sen täytäntöönpanokelpoisuudesta annettu päätös, jos mainitun tuomion täytäntöönpano johtaisi peruskirjan 11 artiklassa taatun sananvapauden selvään loukkaamiseen.(144) Tällaisesta loukkauksesta on kyse, kun mainitun tuomion täytäntöönpano aiheuttaa mahdollisen ehkäisevän vaikutuksen, joka koskee sekä tuomiossa tarkoitettujen henkilöiden että muiden täytäntöönpanojäsenvaltion lehtiyhtiöiden ja toimittajien osallistumista keskusteluun yleisesti merkittävästä aiheesta.(145) Tällainen mahdollinen ehkäisevä vaikutus ilmenee silloin, kun maksettavaksi vaadittu kokonaismäärä on selvästi kohtuuton asianomaisen henkilön luonteeseen ja taloudelliseen tilanteeseen nähden. Toimittajan kohdalla ehkäisevä vaikutus on olemassa erityisesti silloin, kun kyseinen määrä on monikymmenkertaisesti täytäntöönpanojäsenvaltion standardivähimmäispalkan suuruinen. Lehden julkaisijayhtiön kohdalla mahdollinen ehkäisevä vaikutus on ymmärrettävä lehden taloudellisen tasapainon selvänä vaarantumisena.(146) Täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin voi ottaa huomioon virheen vakavuuden ja vahingon laajuuden ainoastaan sen määrittämiseksi, onko maksettavaksi määrätty kokonaismäärä lähtökohtaisesti selvästi kohtuuttomasta luonteestaan huolimatta asianmukainen loukkaavien väitteiden vaikutuksen torjumiseksi.(147)

192. Kattavuuden vuoksi lisättäköön, että kun kyseessä on väite, jonka mukaan toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion, jossa lehden julkaisijayhtiö ja riidanalaisen artikkelin kirjoittanut toimittaja määrätään maksamaan yhteisvastuullisesti huomattava määrä saman aineettoman vahingon korvaamiseksi, täytäntöönpanon esteenä on lehdistönvapaus täytäntöönpanojäsenvaltiossa, täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin voi hylätä täytäntöönpanohakemuksen jommankumman kyseisen henkilön tuomion osalta. Bryssel I ‑asetuksen 48 artiklan mukaan on näet niin, että jos ulkomaisella tuomiolla on ratkaistu useampia vaatimuksia ja jos tuomiota ei voida julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi kaikkien vaatimusten osalta, tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen on julistettava se täytäntöönpanokelpoiseksi yhden tai useamman vaatimuksen osalta.

VI     Ratkaisuehdotus

193. Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Cour de cassationin (Ranska) esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 45 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä sen 34 artiklan 1 alakohdan ja 45 artiklan 2 kohdan kanssa, sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklaa

on tulkittava siten, että

on tulkittava siten, että jäsenvaltion, jossa haetaan toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion, jolla tuomitaan lehden julkaisijayhtiö ja toimittaja urheiluseuran ja sen lääkintäryhmän jäsenen maineen vahingoittamisesta kyseisessä lehdessä julkaistulla uutisella, täytäntöönpanoa, on evättävä kyseisen tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen tai kumottava sen täytäntöönpanokelpoisuudesta annettu päätös, jos mainitun tuomion täytäntöönpano johtaisi peruskirjan 11 artiklassa taatun sananvapauden selvään loukkaamiseen. Tällaisesta loukkauksesta on kyse, kun mainitun tuomion täytäntöönpano aiheuttaa mahdollisen ehkäisevän vaikutuksen, joka koskee sekä tuomiossa tarkoitettujen henkilöiden että muiden täytäntöönpanojäsenvaltion

Tällaisesta loukkauksesta on kyse, kun mainitun tuomion täytäntöönpano aiheuttaa mahdollisen ehkäisevän vaikutuksen, joka koskee sekä tuomiossa tarkoitettujen henkilöiden että muiden täytäntöönpanojäsenvaltion lehtiyhtiöiden ja toimittajien osallistumista keskusteluun yleisesti merkittävästä aiheesta. Tällainen mahdollinen ehkäisevä vaikutus ilmenee silloin, kun maksettavaksi vaadittu kokonaismäärä on selvästi kohtuuton asianomaisen henkilön luonteeseen ja taloudelliseen tilanteeseen nähden. Toimittajan kohdalla ehkäisevä vaikutus on olemassa erityisesti silloin, kun kyseinen määrä on monikymmenkertaisesti täytäntöönpanojäsenvaltion standardivähimmäispalkan suuruinen. Lehden julkaisijayhtiön kohdalla mahdollinen ehkäisevä vaikutus on ymmärrettävä lehden taloudellisen tasapainon selvänä vaarantumisena. Täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin voi ottaa huomioon virheen vakavuuden ja vahingon laajuuden ainoastaan sen määrittämiseksi, onko maksettavaksi määrätty kokonaismäärä lähtökohtaisesti selvästi kohtuuttomasta luonteestaan huolimatta asianmukainen loukkaavien väitteiden vaikutuksen torjumiseksi.

1      Alkuperäinen kieli: ranska.

2      Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettu neuvoston asetus (EYVL 2001, L 12, s. 1).

3      Brysselissä 27.9.1968 allekirjoitettu yleissopimus (EYVL 1972, L 299, s. 32, jäljempänä Brysselin yleissopimus).

4      Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2012, L 351, s. 1), jota sen 66 artiklan mukaan sovelletaan oikeudenkäynteihin, jotka on pantu vireille 10.1.2015 tai sen jälkeen.

5      Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoittaa ennakkoratkaisupyynnössään, että Juzgado de Primera Instancia n° 19 de Madrid velvoitti 11.7.2014 antamallaan määräyksellä julkaisijayhtiön maksamaan Real Madridille 390 000 euron summan, johon sisältyivät pääoma, korot ja kulut. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei kuitenkaan täsmennä, koskiko kyseinen määräys myös toimittajalle määrätyn maksamisvelvoitteen täytäntöönpanoa. Kyseisestä ennakkoratkaisupyynnöstä ja osapuolten huomautuksista näyttää kuitenkin ilmenevän, että kyseinen määräys koski täytäntöönpanoa pääasian molempien vastapuolten osalta.

6      Tuomio 28.3.2000 (C‑7/98, EU:C:2000:164, jäljempänä tuomio Krombach, 36 ja 37 kohta).

7      Tuomio 15.5.1986 (222/84, EU:C:1986:206, 18 kohta).

8      Roomassa 4.11.1950 allekirjoitettu yleissopimus.

9      Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, 26.4.2007, Colaco Mestre ja SIC. Sociedade Independente de Comunicacao, S.A. v. Portugali (CE:ECHR:2007:0426JUD001118203, 28 §).

10      Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, 26.11.2013, Błaja News Sp. z o. o. v. Puola (CE:ECHR:2013:1126JUD005954510, 71 §).

11      Kyseisen tuomion 22 kohta.

12      Tuomio Krombach (23 kohta).

13      Ks. tältä osin tuomio 7.9.2023, Charles Taylor Adjusting (C‑590/21, jäljempänä tuomio Charles Taylor Adjusting, EU:C:2023:633, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

14      Ks. tuomio Krombach (21 kohta) ja tuomio Charles Taylor Adjusting (32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

15      Ks. tuomio Krombach (36 kohta).

16      Ks. tuomio Krombach (37 kohta).

17      Ks. tuomio 25.5.2016, Meroni (C‑559/14, jäljempänä tuomio Meroni, EU:C:2016:349, 44 kohta).

18      Ks. tuomio Meroni (45 kohta).

19      Ks. tuomio Meroni (45 kohta).

20      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 23.5.2016, Avotiņš v. Latvia (CE:ECHR:2016:0523JUD001750207, jäljempänä tuomio Avotiņš v. Latvia, 96 § oikeuskäytäntöviittauksineen).

21      Tuomiossaan 29.4.2008, McDonald v. Ranska (CE:ECHR:2008:0429DEC001864804), Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että kyseessä olleiden tuomioiden täytäntöönpanohakemusten hylkääminen oli merkinnyt puuttumista valittajan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen, joka on vahvistettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi myös tuomiossaan 3.5.2011, Négrépontis-Giannisis v. Kreikka (CE:ECHR:2011:0503JUD005675908, 89–92 §), että Yhdysvalloissa vahvistetun lapsiadoption tunnustamisen epääminen sillä perusteella, että kyseinen adoptio oli vastoin täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, oli rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 ja 14 artiklaa sekä 6 artiklan 1 kappaletta. Tarkemmin sanoen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tyytyi näiden kahden ensin mainitun määräyksen rikkomisen todettuaan huomauttamaan, että täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimen ei pidä tulkita oikeusjärjestyksen perusteiden käsitettä mielivaltaisesti ja suhteettomasti.

22      Ks. Kinsch, P., ”Enforcement as a Fundamental Right”, Nederlands Internationaal Privaatrecht, nro 4, 2014, s. 543.

23      Ks. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan rikkomisesta etenkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 3.5.2011, Négrépontis-Giannisis v. Kreikka (CE:ECHR:2011:0503JUD005675908).

24      Ks. etenkin Kinsch, P., mt., s. 543, ja Hazelhorst, M., Free Movement of Civil Judgments in the European Union and the Right to a Fair Trial, Springer, The Hague, 2017, s. 160.

25      Ks. etenkin Spielmann, D., ”La reconnaissance et l’exécution des décisions judiciaires étrangères et les exigences de la Convention européenne des droits de l’homme. Un essai de synthèse”, Revue trimestrielle des droits de l’homme, vol. 88, 2011, s. 774–779 ja 786, ja Kiestra, L. R., The Impact of the European Convention on Human Rights on Private International Law, 2014, The Hague, Springer, s. 262–274; kyseisissä lähteissä kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tämän alan oikeuskäytännössään toisinaan katsonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta rikotun siltä osin kuin siinä taataan oikeus saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämä oikeuskäytännön suuntaus näyttää kuitenkin liittyvän sellaisiin asioihin, joissa tuomioistuinratkaisun tunnustaminen tai täytäntöönpano on valittajien mukaan viivästynyt huomattavasti.

26      Ks. etenkin Cuniberti, G., Rueda, I., ”Abolition of Exequatur. Addressing the Commission’s Concerns”, RabelsZeitschrift für ausländisches und internationales Privatrecht, 2011, vol. 2(75), s. 294, jossa tekijät eivät tosin kategorisesti ota kantaa kantajan ”oikeuden” olemassaoloon vaan keskittyvät etenkin tarpeeseen säilyttää tasapaino tällaisen oikeuden ja vastaajan perusoikeuksien välillä.

27      Ks. Barba, M., ”L’exequatur sous le regard de la Cour européenne des droits de l’homme”, Les Mémoires de l’Équipe de Droit International, Européen et Comparé, Lyon, 2012, nro 2, https://dumas.ccsd.cnrs.fr/dumas-04035845, s. 35–36. Ks. kyseisen arvostelun osalta Pailler, L., Le respect de la Charte des droits fondamentaux de l’Union européenne dans l’espace judiciaire européen en matière civile et commercial, Éditions A. Pedone, Paris, 2017, s. 113.

28      Ks. Bryssel I ‑asetuksen 38 artiklan 1 kohta ja 45 artiklan 1 kohta. Julkisasiamies Kokott on myös ilmaissut ratkaisuehdotuksessaan Apostolides (C‑420/07, EU:C:2008:749, 52 kohta), että ei tarvitse ratkaista sitä, velvoitetaanko Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa tunnustamaan ja panemaan täytäntöön ulkomaisten tuomioistuinten antamat tuomiot, koska Bryssel I ‑asetuksessa vastaava oikeus joka tapauksessa myönnetään.

29      Ks. tältä osin tuomio 22.6.2023, K. B. ja F. S. (ottaminen huomioon viran puolesta rikosasiassa) (C‑660/21, EU:C:2023:498, 41 kohta).

30      Ks. tästä kysymyksestä ratkaisuehdotukseni Glawischnig-Piesczek (C‑18/18, EU:C:2019:458, 89 kohta).

31      Ks. Bryssel I ‑asetuksen 38 artiklan 1 kohta ja 45 artiklan 1 kohta.

32      Tältä osin se, että perusoikeuskirjan 47 artiklaa sovelletaan täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimessa siitä huolimatta, että unionin oikeutta ei sovellettu menettelyssä alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimessa, on vahvistettu tuomiossa 6.9.2012, Trade Agency (C‑619/10, EU:C:2012:531, 52–54 kohta), ja tuomiossa Meroni (45 ja 46 kohta). On nähdäkseni ilmeistä, että silloin, kun täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuin tarkastelee kysymystä toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpanosta kieltäytymisestä sillä perusteella, että täytäntöönpano olisi vastoin oikeusjärjestyksen perusteita, ja soveltaa Bryssel I ‑asetusta, kyseistä tuomioistuinta sitovat kaikki perusoikeuskirjan määräykset.

33      Ks. Cuniberti, G., ”Le fondement de l’effet des jugements étrangers”, Recueil des cours de l’Académie de droit international de La Haye, vol. 394, 2018, s. 140, jossa kiinnitetään huomiota siihen, että ”se, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaisen, ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan oikeuden puhtaasti menettelyllinen perusta muuttuu itsenäiseksi, on yllättävää, koska oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden pääasiallisena perustana on tarve taata kyseisessä yleissopimuksessa taattujen aineellisten oikeuksien tehokkuus”.

34      Ks. tältä osin oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden kunnioittamisesta tuomio 6.9.2012, Trade Agency (C‑619/10, EU:C:2012:531, 55 kohta).

35      Ks. analogisesti tuomio 6.10.2015, Delvigne (C‑650/13, EU:C:2015:648, 48 kohta).

36      Ensinnäkin näet SEU 4 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti unioni ja jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan perussopimuksista johtuvia tehtäviä täyttäessään. SEUT 67 artiklan 4 kohdasta puolestaan ilmenee, että unioni helpottaa oikeussuojan saatavuutta muun muassa soveltamalla yksityisoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioistuinratkaisujen ja muiden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta. SEUT 81 artiklan 1 kohdan mukaan unioni myös kehittää oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia; tämä yhteistyö perustuu tuomioistuinratkaisujen ja muiden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen. Tässä tarkoituksessa unioni hyväksyy SEUT 81 artiklan 2 kohdan a alakohdan perusteella toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan tuomioistuinratkaisujen ja muiden päätösten vastavuoroinen tunnustaminen ja täytäntöönpano.

37      Ks. tuomio 16.7.2015, Diageo Brands (C‑681/13, jäljempänä tuomio Diageo Brands, EU:C:2015:471, 63 kohta), ja tuomio Meroni (47 kohta).

38      Ks. tuomio Diageo Brands (64 kohta) ja tuomio Meroni (48 kohta).

39      Tältä osin komissio on vuonna 2022 antanut luonnoksen direktiiviksi julkista osallistumista harjoittavien henkilöiden suojelemisesta ilmeisen perusteettomilta tai aiheettomilta kanteilta (”strategiset häirintätarkoituksessa nostetut kanteet”) [COM(2022) 177 final], jotka tunnetaan paremmin englanninkielisellä lyhenteellään ”SLAPP” (Strategic Lawsuit Against Public Participation). Kyseisellä direktiiviluonnoksella on tarkoitus ottaa käyttöön suojatoimia sellaisia ilmeisen perusteettomia ja aiheettomia yksityisoikeuden alan kanteita vastaan, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia ja jotka on nostettu luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä, erityisesti toimittajia ja ihmisoikeuksien puolustajia, vastaan heidän julkiseen osallistumiseen liittyvän toimintansa vuoksi. Direktiivin lopullisesta sisällöstä riippuu, muuttaisiko se perusoikeuskirjan 11 artiklan sovellettavuutta alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimessa käytävissä menettelyissä sellaisissa asetelmissa kuin tässä tapauksessa on kyseessä.

40      Toisena ratkaisuna olisi täsmentää siviilioikeudellisissa asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, tapahtuvan oikeudellisen yhteistyön alan ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä ja mahdollistaa se, että alkuperäjäsenvaltion tuomioistuin voisi esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen, joka koskee kyseisessä tuomioistuimessa vireillä olevan menettelyn päätteeksi annettavan tuomion täytäntöönpanon mahdollista tulevaa epäämistä. Tätä ratkaisua ei voida hyväksyä varauksetta, ja joka tapauksessa on niin, että nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö ei ole peräisin alkuperäjäsenvaltiosta. Ks. kuitenkin tästä kiistanalaisesta kysymyksestä rikosasioissa tapahtuvan oikeudellisen yhteistyön osalta tuomio 25.7.2018, AY (Pidätysmääräys – Todistaja) (C‑268/17, EU:C:2018:602, 27–30 kohta).

41      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 183 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

42      Ks. tältä osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 18.6.2013, Povse v. Itävalta (CE:ECHR:2013:0618DEC000389011, 86–87 §).

43      Tuomio Avotiņš v. Latvia (113–116 §).

44      Ks. tältä osin tuomio 28.4.2009, Apostolides (C‑420/07, EU:C:2009:271, 61 ja 62 kohta). Ks. vastaavasti myös tuomio 19.11.2015, P (C‑455/15 PPU, EU:C:2015:763, 40 kohta).

45      Ks. tältä osin tuomio 6.9.2012, Trade Agency (C‑619/10, EU:C:2012:531, 52, 54 ja 62 kohta). Ks. myös tuomio Krombach (25–27 kohta ja 45 kohta) ja tuomio 2.4.2009, Gambazzi (C‑394/07, EU:C:2009:219, 28,29 ja 48 kohta).

46      Ks. tältä osin Hess, B., Report on the Application of Regulation Brussels I in the Member States (tutkimus JLS/C4/2005/03), Ruprecht-Karls-Universität Heidelberg, syyskuu 2007, s. 249, kohta 558, saatavilla seuraavassa verkko-osoitteessa: https://www.europarl.europa.eu/document/activities/cont/201210/20121011ATT53426/20121011ATT53426EN.pdf.

47      Ks. tuomio 11.5.2000 (C‑38/98, jäljempänä tuomio Renault, EU:C:2000:225, 32 kohta).

48      Ks. tuomio Renault (32 kohta).

49      Ks. julkisasiamies Alberin ratkaisuehdotus Renault (EU:C:1999:325, 6 kohta).

50      Ks. tuomio Renault (34 kohta).

51      Tuomion 30, 32 ja 39 kohta. Ks. myös ratkaisuehdotukseni Diageo Brands (C‑681/13, EU:C:2015:137, 52 kohta).

52      Ks. tuomio Diageo Brands (51 kohta).

53      Kyseisen tuomion 23 ja 27 kohta.

54      Ks. tältä osin tuomio Charles Taylor Adjusting (37 kohta).

55      Ks. tuomio Charles Taylor Adjusting (39 kohta).

56      Ks. julkisasiamies Richard de la Tourin ratkaisuehdotus Charles Taylor Adjusting (C‑590/21, EU:C:2023:246).

57      Tuomio 2.4.2009 (C‑394/07, EU:C:2009:219, 48 kohta).

58      Tuomio 2.4.2009 (C‑394/07, EU:C:2009:219, 20 kohta).

59      Tuomio 2.4.2009, Gambazzi (C‑394/07, EU:C:2009:219, 48 ja 49 kohta).

60      Kyseisen tuomion 39 kohta.

61      Tuomio 1.6.1999 (C‑126/97, jäljempänä tuomio Eco Swiss, EU:C:1999:269).

62      Tuomio Eco Swiss (36 kohta).

63      Tuomio Eco Swiss (37 kohta).

64      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 92 kohta.

65      Muistettakoon, että tuomiosta Krombach (37 kohta) asti on ollut niin, että toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion sisältämän asiaratkaisun uudelleen tutkimista koskevan kiellon noudattamiseksi on siinä täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden loukkaamisessa, jonka perusteella mainittu jäsenvaltio voi kieltäytyä tunnustamasta tai panemasta täytäntöön kyseistä tuomiota, oltava kyseessä ”sellaisen oikeussäännön ilmeinen rikkominen, jota pidetään täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksessä olennaisen tärkeänä, tai sellaisen oikeuden ilmeinen loukkaaminen, jota pidetään tässä oikeusjärjestyksessä perustavanlaatuisena”. Kursivointi tässä.

66      Unionin tuomioistuin katsoi tosin tuomiossaan 23.10.2014, flyLAL-Lithuanian Airlines (C‑302/13, EU:C:2014:2319, 56 kohta), että oikeusjärjestyksen perusteita koskevalla käsitteellä suojellaan oikeussäännöstä ilmeneviä oikeudellisia etuja. Tämä hieman yksinkertaistettu muotoilu liittyi kuitenkin kyseisen asian erityiseen asiayhteyteen. Joka tapauksessa unionin tuomioistuin pyrki tällä näkökohdalla korostamaan ensisijaisesti sitä, että oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen voidaan turvautua vain oikeudellisten etujen suojaamiseksi.

67      Ks. tuomio Meroni (46 kohta).

68      Ks. tuomio Diageo Brands (68 kohta).

69      Ks. ratkaisuehdotukseni Diageo Brands (C‑681/13, EU:C:2015:137, 39 kohta).

70      Ks. tältä osin tuomio Diageo Brands (50 kohta). Ks. myös tuomio Meroni (46 kohta) ja tuomio Charles Taylor Adjusting (36 kohta).

71      Ks. tältä osin tuomio 16.2.2022, Unkari v. parlamentti ja neuvosto (C‑156/21, EU:C:2022:97, 127 kohta).

72      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 77 kohta.

73      Ks. tuomio 3.2.2021, Fussl Modestraße Mayr (C‑555/19, EU:C:2021:89, 83 kohta).

74      EUVL 2007, C 303, s. 17.

75      Ks. tuomiossa Renault ja tuomiossa Eco Swiss vahvistettu oikeuskäytäntö, johon viitataan tämän ratkaisuehdotuksen 77–80 ja 91–94 kohdassa.

76      Ks. tältä osin tuomio 29.7.2019, Spiegel Online (C‑516/17, EU:C:2019:625, 72 kohta).

77      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 23.9.2009, Jersild v. Tanska (CE:ECHR:1994:0923JUD001589089, 31 §).

78      Ks. tältä osin tuomio 3.2.2021, Fussl Modestraße Mayr (C‑555/19, EU:C:2021:89, 82 kohta).

79      Ks. tuomio 25.7.1991, Collectieve Antennevoorziening Gouda (C‑288/89, EU:C:1991:323).

80      Ks. esim. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 7.6.2012, Centro Eurpa 8 S.rl ja Di Stefano v. Italia (CE:ECHR:2012:0607JUD003843309, 129 §).

81      Ks. etenkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 7.2.2012, Axel Springer AG v. Saksa (CE:ECHR:2012:0207JUD003995408, 78–81 §).

82      Ks. viimeksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 5.12.2017, Frisk ja Jensen v. Tanska (CE:ECHR:2017:1205JUD001965712, 53 §).

83      Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 2.9.2014, Firma EDV für Sie, EfS Elektronische Datenverarbeitung Dienstleistungs GmbH v. Saksa (CE:ECHR:2014:0902DEC003278308, 23 §).

84      Ks. viimeksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 11.1.2022, Freitas Rangel v. Portugali (CE:ECHR:2022:0111JUD007887313, 53 §).

85      Ks. viimeksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 5.12.2017, Frisk ja Jensen v. Tanska (CE:ECHR:2017:1205JUD001965712, 55 §).

86      Ks. tuomio Meroni (52 ja 53 kohta).

87      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 45 kohta.

88      Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annettu neuvoston asetus (EUVL 2003, L 338, s. 1).

89      Ks. tuomio 9.9.2015, Bohez (C‑4/14, EU:C:2015:563, 59 kohta).

90      Tuomio 2.4.2009 (C‑394/07, EU:C:2009:219, 46 kohta). Kyseisen tuomion taustalla olevassa asiassa oli asiasisällön uudelleen tutkimista koskevan kiellon noudattamiseksi harkittu, että oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan säännökseen vedottaisiin sillä perusteella, että täytäntöönpano loukkasi menettelyllistä perusoikeutta.

91      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 70 kohta.

92      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 56–59 kohta.

93      Ks. tältä osin tuomio 19.12.2019, Deutsche Umwelthilfe (C‑752/18, EU:C:2019:1114, 45 kohta).

94      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 59 kohta.

95      Ks. tältä osin tuomio 19.12.2019, Deutsche Umwelthilfe (C‑752/18, EU:C:2019:1114, 50 kohta).

96      Ks. esim. tuomio 29.7.2019, Funke Medien NRW (C‑469/17, EU:C:2019:623, 72–74 kohta).

97      Ks. esim. tuomio 17.3.2016, Liffers (C‑99/15, EU:C:2016:173, 26 kohta).

98      Unionin toisen perustavanlaatuisen kansainvälisen yksityisoikeuden alan säädöksen eli sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11.7.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 (Rooma II ‑asetus) (EUVL 2007, L 199, s. 40), 23 artiklan 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädettiin ehdotusvaiheessa seuraavaa: ”Tämä asetus ei vaikuta sellaisten [unionin oikeuden] säännösten soveltamiseen, jotka – – ovat ristiriidassa oikeuspaikan lain tai tämän asetuksen mukaisesti määräytyvän lain säännöksen tai säännösten soveltamisen kanssa”. Kyseisen asetusehdotuksen 24 artiklassa säädettiin lisäksi seuraavaa: ”Sellaisen [mainitun] asetuksen mukaan valitun lain säännöksen soveltaminen, joka johtaisi sellaisten vahingonkorvausten soveltamiseen, jotka eivät ole luonteeltaan korvauksia vaan esimerkiksi varoittavia tai rankaisevia, on yhteisön oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista” (kursivointi tässä). Tämän jälkimmäisen säännöksen oli tarkoitus toimia erityissääntönä, jossa konkretisoitui 23 artiklan 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetty tällaisia oikeusjärjestyksen perusteita koskeva poikkeus. Ehdotusta näiden kahden säännöksen lisäämisestä asetukseen ei noudatettu.

99      Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssissa 2.7.2019 hyväksytty yleissopimus.

100      Ks. kyseisen yleissopimuksen 2 artiklan 1 kohdan k ja l alakohta.

101      Ks. vuoden 2019 yleissopimuksen selityskertomus, laatineet Garcimartín, F., ja Saumier, G. (saatavilla osoitteessa https://www.hcch.net/en/publications-and-studies/details4/?pid=6797), s. 63.

102      ”Injuries to Rights of Personality Through the Use of the Internet: Jurisdiction, Applicable Law and Recognition of Foreign Judgments”, https://www.idi-iil.org/app/uploads/2019/09/8-RES-EN.pdf

103      Ks. esim. julkisasiamies Capotortin ratkaisuehdotus Bier (21/76, EU:C:1976:147, 6 kohta) ja perpetuatio fori ‑periaatteen osalta julkisasiamies Pitruzzellan ratkaisuehdotus Gemeinde Bodman-Ludwigshafen (C‑256/21, EU:C:2022:366, 72 kohta).

104      Ks. vuoden 2019 yleissopimuksen selitysmuistio, s. 137.

105      Ks. Symeonides, S. C., Cross-Border Infringement of Personality Rights via the Internet. A Resolution of the Institute of International Law, Brill Nijhoff, Leiden – Boston, 2021, s. 143 ja 144.

106      Tuomio 23.10.2014 (C‑302/13, EU:C:2014:2319, 56 ja 58 kohta).

107      Ks. tältä osin tuomio 23.10.2014, flyLAL-Lithuanian Airlines (C‑302/13, EU:C:2014:2319, 57 kohta).

108      Tuomio 23.10.2014 (C‑302/13, EU:C:2014:2319, 56 ja 58 kohta).

109      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 17.12.2004, Cumpănă ja Mazăre v. Romania (CE:ECHR:2004:1217JUD003334896, 111 §).

110      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 23.4.2015, Morice v. Ranska (CE:ECHR:2015:0423JUD002936910, 176 §).

111      Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 11.4.2006, Brasilier v. Ranska (CE:ECHR:2006:0411JUD007134301, 43 §). Ks. myös Baumbach, T., ”Chilling Effect as a European Court of Human Rights’ Concept in Media Law Cases”, Bergen Journal of Criminal Law and Criminal Justice, 2018, vol. 6(1), s. 102.

112      Ks. vastaavasti ”suhteellisen maltillisen” vahingonkorvauksen osalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 24.5.2022, Pretorian v. Romania (CE:ECHR:2022:0524JUD004501416, 81 §).

113      Ks. tältä osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 5.5.2022, Mesić v. Kroatia (CE:ECHR:2022:0505JUD001936218, 111–113 §), ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 16.6.2015, Delfi AS v. Viro (CE:ECHR:2015:0616JUD006456909, 110 §).

114      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 26.11.2013, Błaja News Sp. z. o. o. v. Puola (CE:ECHR:2013:1126JUD005954510, 71 §).

115      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 29.5.2017, Tavares de Almeida Fernandes ja Almeida Fernandes v. Portugali (CE:ECHR:2017:0117JUD003156613, 77 §).

116      Ks. tältä osin Wurmnest, W., ”Towards a European Concept of Public Policy Regarding Punitive Damages”, Punitive damages and private international law: state of the art and future developments, Bariatti, S., Fumagalli, L., Crespi Reghizzi, Z., Wolters Kluwer – CEDAM, Milan, 2019, s. 259.

117      Ks. esim. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 14.2.2023, Halet v. Luxemburg (CE:ECHR:2023:0214JUD002188418, 205 §), ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.5.2023, (CE:ECHR:2023:0515JUD004558115, 205 §). Tietyissä tuomioissaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käyttää ilmausta ”’chilling’, dissuasive effect”, ks. tuomio 27.6.2017, Ghiulfer Predescu v. Romania (CE:ECHR:2017:0627JUD002975109, 61 §), ja tuomio 8.1.2019, Prunea v. Romania (CE:ECHR:2019:0108JUD004788111, 38 §); ilmaus on käännetty ranskaksi yksinkertaisesti ehkäiseväksi vaikutukseksi (”un effet dissuasif”). Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 5.5.2022, Mesić v. Kroatia (CE:ECHR:2022:0505JUD001936218, 113 §).

118      Pech, L., The concept of chilling effect, Open Society European Policy Institute, 2021, s. 6.

119      Ks. tältä osin Baumbach, T., em. teos, s. 112.

120      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 1.3.2007, Tønsbergs Blad AS ja Haukom v. Norja (CE:ECHR:2007:0301JUD000051004, 102 §). Kursivointi ja käännös tässä.

121      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 19.4.2011, Kasabova v. Bulgaria (CE:ECHR:2011:0419JUD002238503, 71 §), ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 19.4.2011, Bozhkov v. Bulgaria (CE:ECHR:2011:0419JUD000331604, 55 §). Kursivointi ja käännös tässä.

122      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 7.12.2010, Público – Comunicação Social, S.A. ym. v. Portugali (CE:ECHR:2010:1207JUD003932407, 55 §).

123      Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi tuomiossaan 26.4.2007, Colaço Mestre ja SIC v. Portugali (CE:ECHR:2007:0426JUD001118203, 27 §), että jalkapallossa esiintyvää korruptiota koskevaan, hyvin kiivaaseen ja laajaa mediahuomiota saaneeseen keskusteluun liittyy yleistä mielenkiintoa, ja vastaavasti tuomiossaan 22.2.2007, Nikowitz ja Verlagsgruppe News GmbH v. Itävalta (CE:ECHR:2007:0222JUD000526603, § 25), että ”yhteiskunnan suhtautuminen tähtiurheilijoihin” on yleisesti kiinnostava kysymys.

124      Ks. tältä osin tuomio 29.7.2019, Funke Medien NRW (C‑469/17, EU:C:2019:623, 74 kohta). Ks. henkilötietojen suojan osalta myös tuomio 8.12.2022, Google (Väitetysti virheellisen sisällön poistaminen hakutulosten luettelosta) (C‑460/20, EU:C:2022:962, 97 kohta).

125      Ks. tältä osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.6.2017, Ghiulfer Predescu v. Romania (CE:ECHR:2017:0627JUD002975109, 61 §).

126      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 169–171 kohta.

127      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 128 kohta.

128      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 19.4.2011, Kasabova v. Bulgaria (CE:ECHR:2011:0419JUD002238503, 71 §), ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 19.4.2011, Bozhkov v. Bulgaria (CE:ECHR:2011:0419JUD000331604, 55 §). Ks. myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 10.2.2015, Cojocaru v. Romania (CE:ECHR:2015:0210JUD003210406, 33 §).

129      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 29.8.1997, Worm v. Itävalta (CE:ECHR:1997:0829JUD002271493, 15 ja 57 §).

130      Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 19.4.2011, Kasabova v. Bulgaria (CE:ECHR:2011:0419JUD002238503, 71 §), ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 19.4.2011, Bozhkov v. Bulgaria (CE:ECHR:2011:0419JUD000331604, 55 §).

131      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 7.7.2015, Morar v. Romania (CE:ECHR:2015:0707JUD002521706, 70 §).

132      Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 2.6.2008, Timpul Info-Magazin ja Anghel v. Moldova (CE:ECHR:2007:1127JUD004286405, 39 §), ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 26.11.2013, Błaja News Sp. z o. o. v. Puola (CE:ECHR:2013:1126JUD005954510, 71 §).

133      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 126 ja 129 kohta.

134      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 135 ja 137 kohta.

135      Ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 5.5.2022, Mesić v. Kroatia (CE:ECHR:2022:0505JUD001936218, 111–113 §).

136      Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 30.6.2005, Bosphorus Hava Yolları Turizm ve Ticaret Anonim Şirketi v. Irlanti (CE:ECHR:2005:0630JUD004503698).

137      Tuomio Avotiņš v. Latvia (101–104 §).

138      Tuomio Avotiņš v. Latvia (105 §).

139      Ks. tältä osin tuomio Avotiņš v. Latvia (106 §).

140      Ks. tältä osin tuomio 18.6.2013, Povse v. Itävalta (CE:ECHR:2013:0618DEC000389011, 79–81 §).

141      Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on näet katsonut tuomiossaan 18.6.2013, Povse v. Itävalta (CE:ECHR:2013:0618DEC000389011, 79–83 §), että kyseistä olettamaa sovelletaan silloin, kun lapsen palauttamista koskeva tuomio pannaan täytäntöön asetuksen N:o 2201/2003 perusteella. Mainittu tuomioistuin korosti, että kyseisessä asetuksessa ei jätetä täytäntöönpanojäsenvaltiolle lainkaan harkintavaltaa. Bryssel I ‑asetuksen osalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on niin ikään soveltanut mainittua olettamaa tuomiossaan Avotiņš v. Latvia (tuomion 108 §). Tuolloin kyseisen tuomioistuimen lähtökohtana oli, että mitä tulee toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpanoon, kyseisessä asetuksessa ei jätetä täytäntöönpanojäsenvaltiolle lainkaan harkintavaltaa. Valitusta tutkiessaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin jätti näet mainittuun asetukseen sisältyvän, oikeusjärjestyksen perusteita koskevan säännöksen huomioon ottamatta sillä perusteella, että valittaja ei ollut vedonnut kyseiseen säännökseen kansallisissa elimissä.

142      Ks. tältä osin Cuniberti, G., ”Le fondement de l’effet des jugements étrangers”, Recueil des cours de l’Académie de droit international de La Haye, 2019, vol. 394, s. 275 ja 276, ja Hazelhorst, M., Free Movement of Civil Judgments in the European Union and the Right to a Fair Trial, Springer, The Hague, 2017, s. 212.

143      Ks. tältä osin tuomio Avotiņš v. Latvia (106 §).

144      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 113 ja 189 kohta.

145      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 171 kohta.

146      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 177–179 kohta.

147      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 182 kohta.