1.

Unionin tuomioistuin on jo tarkastellut Liam Jenkinsonin kannetta, jossa hän vaatii määrittelemään uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi ( 2 ) peräkkäiset määräaikaiset työsopimukset, ( 3 ) joiden perusteella hän työskenteli lähes 20 vuoden ajan kolmessa kansainvälisessä operaatiossa, jotka Euroopan unioni oli perustanut tai joita se oli jatkanut ( 4 ) osana yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa (YUTP) ja joista viimeisin oli Eulex Kosovo -operaatio, ( 5 ) sekä korvaamaan hänelle sopimukseen perustuvat ja sopimussuhteen ulkopuoliset vahingot.

2.

Unionin tuomioistuin nimittäin kumosi 5.7.2018 antamallaan tuomiolla Jenkinson v. neuvosto ( 6 ) unionin yleisen tuomioistuimen 9.11.2016 antaman määräyksen Jenkinson v. neuvosto ym., ( 7 ) jossa unionin yleinen tuomioistuin katsoi SEUT 272 artiklan perusteella, että sen toimivalta rajoittuu vain viimeiseen määräaikaiseen sopimukseen, jossa se nimetään toimivaltaiseksi tuomioistuimeksi, ja ettei se voinut ulottua kaikkiin muihin määräaikaisiin sopimuksiin, jotka oli tehty niiden kolmen operaation yhteydessä, joissa belgialaiset tuomioistuimet oli määrätty toimivaltaisiksi.

3.

Nyt käsiteltävä valitus, jonka Jenkinson teki 10.11.2021 annetusta tuomiosta Jenkinson v. neuvosto ym., ( 8 ) jolla hänen kanteensa hylättiin, tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden täsmentää ratkaisuaan, joka koskee välityslausekkeessa toimivaltaiseksi nimetyn unionin yleisen tuomioistuimen toimivallan ulottuvuutta oikeudenkäynnin kohteen osalta, sekä oikeudellista järjestelmää, jota sovelletaan sopimukseen perustuvaan työsuhteeseen silloin, kun osapuolet eivät ole valinneet siihen sovellettavaa lakia.

4.

Tässä työoikeudellisessa riita-asiassa, joka ei ole yksittäinen, kuten unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevat asiat ( 9 ) tai ne asiat, jotka voidaan saattaa belgialaisten tuomioistuinten käsiteltäviksi sen vuoksi, että ne on nimetty toimivaltaisiksi useimmissa kyseessä olevissa sopimuksissa, ( 10 ) on myös ratkaistava, millä edellytyksillä on otettava huomioon työskentelyn erityinen asiayhteys eli YUTP-operaatiot ja erityisesti Eulex Kosovo ‑operaatio, jolle annettiin oikeudellinen toimintakelpoisuus 12.6.2014 alkaen.

5.

Valituksen tarkastelussa keskityn siis lähinnä kysymyksiin, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa ja sitä, miten se arvioi erityisesti Eulex Kosovo ‑operaation kanssa tehtyihin sopimuksiin sovellettavaa oikeudellista järjestelmää, sekä sitä, miten laajasti unionin tuomioistuimen on tämän SEUT 272 artiklaan perustuvan riita-asian yhteydessä valvottava sitä, että unionin yleinen tuomioistuin soveltaa kansallista lakia.

6.

Kosovossa toteutettavasta Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatiosta, EULEX KOSOVO, 4.2.2008 hyväksytyn neuvoston yhteisen toiminnan 2008/124/YUTP, ( 11 ) sellaisena kuin se on muutettuna 12.6.2014 annettuun neuvoston päätökseen 2014/349/YUTP ( 12 ) saakka, 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Operaatio”, määrätään seuraavaa:

”Euroopan unioni perustaa Kosovossa toteutettavan Euroopan unionin oikeusvaltio-operaation, EULEX KOSOVO, jäljempänä ’EULEX KOSOVO’.”

7.

Yhteisen toiminnan 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Tehtävänmäärittely”, määrätään seuraavaa:

”EULEX KOSOVO auttaa Kosovon viranomaisia, oikeusviranomaisia ja lainvalvontaviranomaisia edistymään kohti kestävyyttä ja vastuullisuutta sekä kehittämään edelleen ja vahvistamaan riippumatonta monikansaista oikeuslaitosta sekä monikansaista poliisi- ja tullilaitosta samalla varmistaen, että nämä instituutiot ovat poliittisesta ohjauksesta riippumattomia ja noudattavat kansainvälisesti tunnustettuja normeja ja parhaita eurooppalaisia käytäntöjä.

EULEX KOSOVO toteuttaa, täysimääräisessä yhteistyössä Euroopan komission avustusohjelmien kanssa, toimeksiantonsa valvonnan, ohjauksen ja neuvonnan avulla varaten samalla itselleen tietyt täytäntöönpanoa koskevat velvollisuudet.”

8.

Yhteisen toiminnan 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Henkilöstö”, määrätään seuraavaa:

”1.   EULEX KOSOVOn henkilöstön lukumäärän ja pätevyyden on oltava 2 artiklassa esitetyn tehtävänmäärittelyn, 3 artiklassa esitettyjen tehtävien ja 6 artiklassa esitetyn EULEX KOSOVOn rakenteen mukainen.

2.   EULEX KOSOVO muodostuu pääasiassa jäsenvaltioiden tai [unionin] toimielinten lähettämästä henkilöstöstä. Kukin jäsenvaltio tai [unionin] toimielin vastaa lähettämästään henkilöstöstä aiheutuvista kuluista, myös matkakuluista komennuspaikkaan ja takaisin, palkoista, terveydenhuollosta ja kulukorvauksista, lukuun ottamatta päivärahoja ja sovellettavia vaarallisten ja vaikeiden olosuhteiden korvauksia.

3.   EULEX KOSOVO voi myös ottaa palvelukseen sopimussuhteista kansainvälistä siviilihenkilöstöä ja paikallista henkilöstöä tarpeen mukaan, jos tarvittavista tehtävistä ei huolehdi jäsenvaltioiden lähettämä henkilöstö. Jos pätevää henkilöstöä ei ole saatavissa jäsenvaltioista, voidaan osallistuvien kolmansien maiden kansalaisia poikkeuksellisesti ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ottaa tarvittaessa palvelukseen sopimussuhteisesti [ ( 13 )].

– –”

9.

Saman yhteisen toiminnan 10 artiklan, jonka otsikko on ”EULEX KOSOVOn ja sen henkilöstön asema”, 3 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Kansainvälisen ja paikallisen henkilöstön työehdot sekä oikeudet ja velvollisuudet määritetään EULEX KOSOVOn ja asianomaisten henkilöstön jäsenten välisissä sopimuksissa[ ( 14 )].”

10.

Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) 17.6.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 ( 15 ) 3 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sovellettavan lain valintaa koskevan osapuolten hyväksymisen olemassaolo ja hyväksymisen pätevyys määritetään 10, 11 ja 13 artiklan mukaisesti.”

11.

Asetuksen 8 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Työsopimukseen sovelletaan osapuolten 3 artiklan mukaisesti valitsemaa lakia. Tällainen lakiviittaus ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että työntekijä menettäisi hänelle sellaisin säännöksin annetun suojan, joista ei voida sopimuksin poiketa sen lain mukaan, jota lakiviittauksen puuttuessa olisi sovellettu tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdan nojalla.

2.   Siltä osin kuin osapuolet eivät ole valinneet työsopimukseen sovellettavaa lakia, sopimukseen sovelletaan sen maan lakia, jossa, tai jollei näin ole, josta työntekijä tavallisesti tekee työnsä sopimuksen täyttämiseksi. Maan, jossa työ tavallisesti tehdään, ei katsota muuttuvan, vaikka työntekijä työskentelisi tilapäisesti toisessa maassa.

3.   Jos sovellettavaa lakia ei voida määrittää 2 kohdan nojalla, sopimukseen sovelletaan sen maan lakia, jossa sijaitsee liiketoimipaikka, jossa työntekijä otettiin työhön.

4.   Jos tapaukseen liittyvistä seikoista kokonaisuutena ilmenee, että sopimus liittyy läheisemmin johonkin toiseen maahan kuin mitä 2 tai 3 kohdassa tarkoitetaan, sovelletaan tämän toisen maan lakia.”

12.

Asian käsittelyn aiemmat vaiheet on tiivistetty valituksenalaisen tuomion 1–5 kohdassa seuraavasti:

”1. Kantaja – – Jenkinson, joka on Irlannin kansalainen, oli aluksi perättäisten määräaikaisten työsopimusten (jäljempänä määräaikaiset sopimukset) perusteella palvelussuhteessa 20.8.1994–5.6.2002 Belgradissa 13.7.1991 allekirjoitetulla yhteisymmärryspöytäkirjalla perustettuun Jugoslaviassa toimivaan tarkkailuvaltuuskuntaan, joka tunnettiin tuolloin nimellä ’Euroopan yhteisön tarkkailuvaltuuskunta (ECMM)’ ja myöhemmin nimellä ’Euroopan unionin tarkkailuvaltuuskunta (EUMM)’, joista jälkimmäinen on perustettu Euroopan unionin tarkkailuvaltuuskunnasta 22.12.2000 hyväksytyllä neuvoston yhteisellä toiminnalla 2000/811/YUTP (EYVL 2000, L 328, s. 53). ECMM:n ja sittemmin EUMM:n toimeksiantoa jatkettiin useaan otteeseen, viimeksi 31.12.2007 saakka Euroopan unionin tarkkailuvaltuuskunnan (EUMM) toimeksiannon jatkamisesta ja muuttamisesta 30.11.2006 hyväksytyllä neuvoston yhteisellä toiminnalla 2006/867/YUTP (EUVL 2006, L 335, s. 48).

2. Sen jälkeen kantaja oli perättäisten määräaikaisten sopimusten perusteella palvelussuhteessa 17.6.2002–31.12.2009 Bosnia ja Hertsegovinassa toteutettuun Euroopan unionin poliisioperaatioon (European Union Police Mission, EUPM), joka perustettiin Euroopan unionin poliisioperaatiosta 11.3.2002 hyväksytyllä neuvoston yhteisellä toiminnalla 2002/210/YUTP (EYVL 2002, L 70, s. 1). EUPM:n toimeksiantoa jatkettiin useaan otteeseen, viimeksi Euroopan unionin poliisioperaatiosta (EUPM) Bosnia ja Hertsegovinassa 1.12.2011 annetulla neuvoston päätöksellä 2011/781/YUTP (EUVL 2011, L 319, s. 51), 30.6.2012 saakka.

3. Lopuksi kantaja työskenteli 5.4.2010–14.11.2014 Eulex Kosovo ‑operaatiossa 11 perättäisen määräaikaisen sopimuksen nojalla, joista yhdeksän ensimmäistä oli tehty Eulex Kosovo ‑operaation johtajan ja kaksi viimeistä itse operaation kanssa (jäljempänä 11 määräaikaista sopimusta).[ ( 16 )] Eulex Kosovo ‑operaatio perustettiin – – yhteisellä toiminnalla 2008/124 – – Sitä on jatkettu useaan otteeseen, muun muassa 14.6.2016 asti – – päätöksellä 2014/349 – –

4. Eulex Kosovo ‑operaation kanssa ajanjaksolle 15.6.–14.10.2014 tehdyn kymmenennen määräaikaisen sopimuksen aikana kantajalle ilmoitettiin Eulex Kosovo ‑operaation johtajan 26.6.2014 päivätyllä kirjeellä – –, että jäsenvaltioiden 24.6.2014 tekemän Eulex Kosovo ‑operaation uudelleenjärjestelyä koskevan päätöksen seurauksena toimi, jota hän oli hoitanut operaatiossa palvelemisensa ajan, lakkautettaisiin 14.11.2014 jälkeen, eikä hänen sopimustaan näin ollen uusittaisi sen jälkeen. Kantajan ja Eulex Kosovo ‑operaation välillä tehtiin siis 11. ja viimeinen määräaikainen sopimus 15.10. ja 14.11.2014 väliseksi ajaksi (jäljempänä viimeinen määräaikainen sopimus).

5. Viimeistä määräaikaista sopimusta lukuun ottamatta kaikkiin kantajan tekemiin määräaikaisiin sopimuksiin, jotka koskivat hänen toimintaansa Eulex Kosovo ‑operaatiossa, sisältyi [oikeuspaikkalauseke], ( 17 ) jossa nimettiin Belgian tuomioistuimet. Viimeisen määräaikaisen sopimuksen 21 kohtaan sisältyi välityslauseke, jonka mukaan Euroopan unionin tuomioistuimet ovat SEUT 272 artiklan nojalla toimivaltaisia ratkaisemaan kaikki sopimusta koskevat riidat.[ ( 18 )]” ( 19 )

13.

Jenkinson nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.10.2015 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa hän vaati SEUT 272 artiklan perusteella ensisijaisesti yhtäältä kaikkien sopimussuhteidensa uudelleenmäärittelemistä toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi ja sen vahingon korvaamista, jota hän väitti itselleen aiheutuneen perättäisten määräaikaisten sopimusten väärinkäytöstä ja perusteettomasta irtisanomisesta, ja toisaalta sen toteamista, että Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) ovat syrjineet häntä, sekä niiden velvoittamista maksamaan sen johdosta vahingonkorvausta, ja toissijaisesti unionin toimielinten asettamista sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen. ( 20 )

14.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi 9.11.2016 antamassaan määräyksessä Jenkinson v. neuvosto ym., ( 21 ) että se ei selvästikään ollut toimivaltainen ratkaisemaan kahta ensisijaisesti esitettyä vaatimuskohtaa, ja jätti toissijaisen vaatimuskohdan tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat. Näin ollen se hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan ja velvoitti Jenkinsonin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

15.

Tuomiossa Jenkinson I unionin tuomioistuin hyväksyi Jenkinsonin tekemän valituksen, palautti asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja päätti, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

16.

Unionin tuomioistuin totesi unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen, kun se katsoi SEUT 272 artiklan perusteella, että se ei selvästikään ollut toimivaltainen ratkaisemaan ensisijaisesti esitettyjä vaatimuksia. Unionin tuomioistuimen mukaan unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta voi ulottua aiempiin työsopimuksiin, joissa määrätään Brysselin tuomioistuinten olevan toimivaltaisia sillä edellytyksellä, että Jenkinsonin nostama kanne sisältää vaatimuksia, jotka perustuvat viimeiseen määräaikaiseen sopimukseen tai joilla on suora yhteys tästä sopimuksesta johtuviin velvoitteisiin. Unionin tuomioistuin katsoi tästä, että Jenkinsonin vaatimukset edellyttävät aiempien työsopimusten vaikutusten huomioon ottamista.

17.

Unionin yleinen tuomioistuin viittasi ensin valituksenalaisen tuomion 31 kohdassa Jenkinsonin vaatimuksiin ja toisti sen jälkeen sen 38 kohdassa Jenkinson I ‑tuomiossa niistä esitetyn tiivistelmän, ( 22 ) jossa täsmennetään, että ”unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.10.2015 jättämällään kannekirjelmällä kantaja nosti neuvostoa, komissiota, EUH:ta sekä Eulex Kosovo ‑operaatiota vastaan kanteen, jolla hän vaati unionin yleistä tuomioistuinta

18.

Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan.

19.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi aluksi valituksenalaisen tuomion 45 kohdassa, ettei kannetta ollut nostettu SEUT 263 artiklan nojalla. ( 27 ) Saman tuomion 62 kohdassa se katsoi, että ensisijaisesti esitetyn ensimmäisen vaatimuskohdan osalta kanne oli nostettu sen viimeiseen määräaikaiseen sopimukseen sisältyvän välityslausekkeen nojalla, jossa nimetään unionin tuomioistuimet, ja että niin ikään ensisijaisesti esitetyn toisen vaatimuskohdan ja toissijaisesti esitetyn kolmannen vaatimuskohdan osalta kanne oli SEUT 268 ja SEUT 340 artiklan nojalla nostettu sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne. ( 28 )

20.

Valituksenalaisen tuomion 70 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi olevansa toimivaltainen tutkimaan kanteessa esitetyt kolme vaatimuskohtaa.

21.

Vastaajien toisesta oikeudenkäyntiväitteestä, ( 29 )joka koskee vaatimusten tutkimatta jättämistä, unionin yleinen tuomioistuin muistutti vastaajien kiistävän, että niiden voitaisiin katsoa olevan vastuussa tosiseikoista, päätöksistä ja mahdollisista sääntöjenvastaisuuksista, joihin kantaja vetoaa, ( 30 ) sillä perusteella, että neuvosto, EUH tai komissio eivät ole solmineet minkäänlaista sopimussuhdetta kantajaan ja ettei Eulex Kosovo ole solminut mitään sopimussuhdetta ennen 5.4.2010. Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 75, 76 ja 78 kohdassa lähinnä, että toinen oikeudenkäyntiväite ei kohdistu koko kanteeseen vaan ainoastaan ensimmäiseen vaatimuskohtaan ja että tämän vaatimuskohdan aineellisen tarkastelun päätteeksi voidaan siis joutua määrittämään riita-asiaan sovellettavan oikeuden kannalta, miltä osin kantajan kyseisessä vaatimuskohdassa esittämät vaatimukset ovat perusteltuja kunkin vastaajan osalta.

22.

Ensimmäisestä vaatimuskohdasta, joka koski sopimussuhteen uudelleenmäärittelyä toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi, unionin yleinen tuomioistuin totesi aluksi kantajan tarkoittavan kaikkia peräkkäisiä määräaikaisia sopimuksia, jotka hän oli tehnyt kolmessa operaatiossa harjoittamansa toiminnan yhteydessä. ( 31 )

23.

Sen jälkeen unionin yleinen tuomioistuin totesi, että ”aluksi” on tutkittava kantajan vaatimus, joka koskee hänen Eulex Kosovo ‑operaation yhteydessä harjoittamansa toiminnan osalta tehtyjä 11:tä määräaikaista sopimusta, sillä perusteella, että kyseisen vaatimuksen mahdollinen hylkääminen ratkaisee sen, voidaanko kahden ensimmäisen operaation yhteydessä tehdyt määräaikaiset sopimukset tutkia. ( 32 ) Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, että koska unionin lainsäätäjä ei ole antanut erityisiä sääntöjä ( 33 ) eikä muita säädöksiä Eulex Kosovo ‑operaation perustamisen jälkeen, ( 34 ) unionin yleisen tuomioistuimen on ratkaistava riita-asia sopimukseen sovellettavan aineellisen kansallisen oikeuden perusteella ja valvottava erityisesti unionin oikeuden mukaista tulkintaa käyttäen sen yleisen periaatteen noudattamista, jonka nojalla perättäisiin määräaikaisiin työsopimuksiin tai ‑suhteisiin turvautumisesta johtuva oikeuden väärinkäyttö on kielletty. ( 35 )

24.

Määrittääkseen riita-asiaan sovellettavan lainsäädännön unionin yleinen tuomioistuin päätti ”sovelta[a]” Rooma I ‑asetusta ja erityisesti sen 8 artiklaa, joka liittyy työsopimuksiin. ( 36 ) Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 119 kohdassa yhdeksästä ensimmäisestä määräaikaisesta sopimuksesta, että sopimuspuolet viittasivat tiedonantoon C(2009) 9502 ( 37 ) ja valitsivat Rooma I ‑asetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti Irlannin oikeuden sovellettavaksi kansalliseksi työlainsäädännöksi.

25.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 130 kohdassa 10. ja 11. määräaikaisen sopimuksen liittyvän Rooma I ‑asetuksen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla läheisemmin Irlannin oikeuteen.

26.

Tarkasteltuaan valituksenalaisen tuomion 152–186 kohdassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa Irlannin oikeuden ( 38 ) säännösten soveltamista käsiteltävän asian olosuhteisiin unionin yleinen tuomioistuin totesi saman tuomion 184, 187 ja 188 kohdassa, että oli olemassa Eulex Kosovo ‑operaation toimeksiannon väliaikaisuuteen ja jatkuvuuteen liittyviä perusteltuja syitä, joiden nojalla Jenkinsonille voitiin tarjota ensimmäisten määräaikaisten sopimusten ja viimeisen määräaikaisen sopimuksen tekemistä sen johtamatta väärinkäyttöön.

27.

Valituksenalaisen tuomion 188 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi näin ollen kaikki vaatimukset määräaikaisten sopimusten uudelleenmäärittelystä toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi, mukaan lukien vaatimukset, jotka koskivat Jenkinsonin ja kahden ensimmäisen operaation välillä tehtyjä määräaikaisia sopimuksia. ( 39 )

28.

Valituksenalaisen tuomion 209 kohdan kolmannessa virkkeessä unionin yleinen tuomioistuin totesi, että vaatimusta, joka koski määräaikaisten sopimusten uudelleenmäärittelyä toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi sillä perusteella, että vuoden 2003 lain 8 §:n 2 momentissa ( 40 ) säädettyjä työntekijälle tiedottamista koskevia vaatimuksia ei ollut noudatettu, ei voitu hyväksyä. Vaikka Jenkinson nimittäin vetoaa käsiteltävässä asiassa perustellusti säännösten rikkomiseen, ( 41 ) Irlannin oikeudessa ei säädetä, että uudelleenmäärittely olisi asianmukainen ja kohtuullinen seuraus. ( 42 )

29.

Valituksenalaisen tuomion 215 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi perusteettomana vaatimuksen kaikkien sopimukseen liittyvien vahinkojen korvaamisesta. Se totesi yhtäältä, että ensimmäisessä vaatimuskohdassa näiden vahinkojen korvaamisesta esitetty vaatimus perustuu kantajan mukaan väärin perustein tehtyjen määräaikaisten sopimusten uudelleenmäärittelyyn toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi sekä Belgian tai Irlannin oikeuden nojalla sovellettavia sopimusmuodollisuuksia koskevien sääntöjen rikkomiseen. ( 43 ) Toisaalta se muistutti, että nämä kantajan väitteet oli hylätty. ( 44 )

30.

Valituksenalaisen tuomion 216 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että ensimmäisen vaatimuskohdan hylkäämisen vuoksi ei ollut tarpeen tutkia oikeudenkäyntiväitettä, jonka mukaan vastaajien ei voitu katsoa olevan kokonaan tai osittain vastuussa tosiseikoista, päätöksistä ja mahdollisista sääntöjenvastaisuuksista, joihin kantaja vetosi. ( 45 )

31.

Sopimussuhteen ulkopuolisen vahingon korvausvaatimukseen liittyvästä toisesta vaatimuskohdasta, joka on niin ikään esitetty ensisijaisesti, unionin yleinen tuomioistuin muistutti, että se perustuu SEUT 268 ja SEUT 340 artiklan määräyksiin ja sillä pyritään saamaan neuvosto, komissio ja EUH korvaamaan sopimussuhteen ulkopuolinen vahinko, jota Jenkinson väittää itselleen aiheutuneen niiden operaatioissaan käyttämästä kansainvälisen siviilihenkilöstön palvelukseenottopolitiikasta. ( 46 ) Valituksenalaisen tuomion 237 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi – lausumatta komission ja EUH:n esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä ( 47 ) – että Jenkinson ei ole esittänyt näyttöä minkään sellaisen unionin oikeussäännön riittävän ilmeisestä rikkomisesta, jonka tarkoituksena on antaa hänelle oikeuksia. Saman tuomion 228 kohdassa se totesi erityisesti, että Eulex Kosovo ‑operaatiota koskevissa oikeussäännöissä on nimenomaisesti vahvistettu oikeudellinen perusta, jonka nojalla operaation johtaja ja sen jälkeen operaatio voivat ottaa palvelukseen sopimussuhteista kansainvälistä siviilihenkilöstöä YUTP:tä koskevien primaarioikeuden määräysten perusteella. Unionin yleinen tuomioistuin totesi mainitun tuomion 230 kohdassa lisäksi, ettei sopimussuhteisen henkilöstön jäseniä syrjitty erilaisten kansallisten säännösten soveltamisen vuoksi. Se hylkäsi saman tuomion 231 ja 233 kohdassa myös väitteet epäyhdenvertaisesta kohtelusta niihin toimihenkilöihin nähden, joihin sovelletaan Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja ( 48 ), ja katsoi, ettei Jenkinson ole osoittanut, että hänellä oli unionin oikeuden nojalla oikeus työskennellä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen tai vastaavien henkilöstösääntöjen mukaisesti. ( 49 )

32.

Toissijaisesti esitetystä kolmannesta vaatimuskohdasta, joka koski sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuvaa vahingonkorvausvaatimusta, unionin yleinen tuomioistuin totesi, että sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, koska se ei ole selkeä, ( 50 ) ja hyväksyi näin ollen vastaajien ensimmäisen oikeudenkäyntiväitteen. ( 51 )

33.

Valituksessaan Jenkinson vaatii unionin tuomioistuinta ensisijaisesti kumoamaan valituksenalaisen tuomion ja ratkaisemaan asian sekä toissijaisesti palauttamaan sen unionin yleiseen tuomioistuimeen. Hän vaatii myös, että vastapuolet velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

34.

Valituksensa tueksi Jenkinson vetoaa kuuteen valitusperusteeseen, jotka koskevat ensinnäkin esitettyjen vaatimusten ja perusteluiden virheellistä tulkintaa sen vuoksi, että unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt valvontansa ulkopuolelle kaikki oikeudenkäyntiväitteeseen perustuvat vaatimukset, toiseksi oikeudellista virhettä sen vuoksi, että unionin yleinen tuomioistuin on tarkastellut vain hänen viimeistä työsuhdettaan Eulex Kosovo ‑operaatiossa, kolmanneksi useita oikeudellisia virheitä, joita unionin yleinen tuomioistuin hänen mukaansa teki tutkiessaan, olivatko hänen ensimmäisessä vaatimuskohdassa esittämänsä vaatimukset perusteltuja, neljänneksi sitä, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja rikkoi SEUT 336 artiklaa sulkiessaan pois vastaajien sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun, viidenneksi oikeudellisia virheitä, joita unionin yleinen tuomioistuin teki jättäessään kolmannen vaatimuskohdan tutkimatta, sekä kuudenneksi oikeudenkäyntikuluja koskevan perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.

35.

Neuvosto, komissio, EUH ja Eulex Kosovo vaativat unionin tuomioistuinta hylkäämään valituksen ja velvoittamaan Jenkinsonin korvaamaan oikeudenkäyntikulut. ( 52 ) Kolme ensiksi mainittua vastapuolta väittävät ensisijaisesti, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne on jätettävä tutkimatta. Eulex Kosovo väittää, että valitus on osittain oikeudellisesti perusteeton ja että se on jätettävä osittain tutkimatta.

36.

Unionin tuomioistuimen pyynnöstä tässä ratkaisuehdotuksessa käsitellään vain toista valitusperustetta ja kolmannen valitusperusteen ensimmäistä, kolmatta ja neljättä osaa.

37.

Kun otetaan huomioon, että valituksen tueksi on esitetty runsaasti väitteitä, on mielestäni aiheellista muistuttaa niiden arvioinnille asetetuista rajoista.

38.

Ensinnäkin on niin, että SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuihin voidaan hakea muutosta unionin tuomioistuimessa ”vain oikeuskysymysten osalta”. Unionin tuomioistuin voi kuitenkin valvoa tiettyjä tosiseikkoihin liittyviä syitä silloin, kun vedotaan tosiseikkojen ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikkojen paikkansapitämättömyyteen tai puutteellisiin perusteluihin. ( 53 )

39.

Toiseksi on niin, että unionin yleisen tuomioistuimen päätöstä käsitellä vastapuolten esittämiä oikeudenkäyntiväitteitä pääasian yhteydessä ( 54 ) ei voida tutkia tekemättä liitännäisvalitusta. ( 55 ) Näin ollen vastapuolia vastaan tehdyn valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset tutkitaan vain, jos valituksenalainen tuomio kumotaan. Yhtäältä on kuitenkin niin, että ensimmäisen vaatimuskohdan osalta, siltä osin kuin se kohdistuu Eulex Kosovoon, on otettava huomioon tuomio Eulex Kosovo. ( 56 ) Toisaalta on otettava huomioon se, että ensimmäisen vaatimuskohdan ja kahden muun vaatimuskohdan, siltä osin kuin ne perustuvat SEUT 268 ja SEUT 340 artiklaan, jotka liittyvät erityisesti unionin toimielinten sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen, ( 57 ) kohteet ovat erilaiset.

40.

Kolmanneksi on niin, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan 2 kohdassa määrättyjen vaatimusten vuoksi ( 58 ) on aiheellista mainita ne tekijät, jotka ovat vastedes riidattomia. Niihin kuuluu osittain Jenkinsonin valituksen määrittely. Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 41, 44 ja 45 kohdassa esittämää toteamusta, jonka mukaan valittaja ei ole nostanut SEUT 263 artiklan nojalla kumoamiskannetta mistään toimesta, ( 59 ) ei ole millään tavalla arvosteltu. Samoin niihin kuuluu toteamus, jonka mukaan hän ei riitauta sitä, että työsopimuksen uusimatta jättäminen on perusteltua, eikä pyydä, että hänet otettaisiin takaisin palvelukseen. ( 60 ) Näin ollen toimen lainvastaisuuteen perustuva arvostelu on tehotonta, koska se edellyttää, että siihen on vedottu ja sen tueksi on esitetty oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin perustuvia väitteitä. ( 61 ) Lisäksi voidaan todeta, että valituksenalaisen tuomion 140–146 ja 198–200 kohtaa, jotka liittyvät käsiteltävään asiaan sovellettavaan Irlannin aineelliseen oikeuteen, ei ole arvosteltu.

41.

Neljänneksi on niin, että sen perusteella, että Jenkinson ei ole arvostellut sanamuotoa, jota unionin yleinen tuomioistuin on käyttänyt hänen ensimmäisessä vaatimuskohdassa esittämistään vaatimuksista valituksenalaisen tuomion 31, 38 ( 62 ) ja 54 kohdassa sekä 77 kohdan ensimmäisessä virkkeessä, 85 kohdassa, 197 kohdan toisessa virkkeessä ja 209 kohdan toisessa virkkeessä ja jonka mukaan valittajan vahingonkorvausvaatimukset perustuvat määräaikaisten sopimusten uudelleenmäärittelyyn toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi tai ovat seurausta siitä, voidaan päätellä, että niiden vahinkojen korvaaminen, joita sopimuksista väitetään aiheutuneen, tutkitaan vain sillä edellytyksellä, että työoikeutta koskeva päätös kumotaan. ( 63 )

42.

Tarkastelen siis kaikkien näiden seikkojen perusteella valitusperusteita, jotka liittyvät unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan ja ensimmäisen vaatimuskohdan perusteena olevassa SEUT 272 artiklassa määrättyyn tuomioistuimen tehtävään.

43.

Toisessa valitusperusteessaan Jenkinson väittää unionin yleisen tuomioistuimen todenneen valituksenalaisen tuomion 82 kohdassa virheellisesti, että viimeinen työsopimus oli vain yksi Eulex Kosovo ‑operaation kanssa tehdyistä 11 määräaikaisesta sopimuksesta eikä osa pitkäaikaisempaa sopimussuhdetta. Hänen mukaansa unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että sen oli tutkittava 11 määräaikaisen sopimuksen lainmukaisuus ennen kahta ensimmäistä määräaikaista sopimusta, joissa sitä ei ollut nimetty toimivaltaiseksi tuomioistuimeksi.

44.

On todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta ulottuu kaikkiin määräaikaisiin sopimuksiin, jotta se voi ratkaista vaatimuksen kansalliseen oikeuteen nähden, ja että tästä syystä sen oli tutkittava määräaikaiset sopimukset aikajärjestyksessä. Jenkinsonin mukaan 30 ensimmäisen määräaikaisen sopimuksen huomiotta jättämistä ei ole perusteltu riittävästi, koska perusteluissa ei tukeuduta Irlannin eikä unionin oikeuteen. Lisäksi se, että Irlannin oikeudessa – olettaen, että sitä voidaan soveltaa – tarkoitettuja käsitteitä ”jatkuva työsuhde yhden tai useamman työnantajan palveluksessa” tai ”etuyhteydessä olevat työnantajat” ei ole analysoitu, johtaa hänen mukaansa valituksenalaisen tuomion 77 kohdan ulottuvuuden ja sen kiistämiseen, että kysymys työnantajan eli unionin yksilöinnistä kaikkien työsopimusten osalta ja jatkuvan työsuhteen olemassaolosta unionissa sekä analyysi, joka koskee määräaikaisten työsopimusten uudelleenmäärittämistä toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi, ovat riippuvaisia toisistaan. Tässä yhteydessä valittaja korostaa vastauksessaan, että Eulex Kosovo ‑operaatiolla ei ole samaa perussopimuksissa tarkoitettua toimivaltaa tehdä sitoumuksia kuin unionilla ( 64 ) ja että kahden ensimmäisen operaation osalta unionin voidaan katsoa olevan vastuussa niiden tilapäisyydestä samalla tavoin kuin selvitysmiehen yhtiön purkautuessa.

45.

Neuvosto katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä tuomion Jenkinson I 50 kohdan ja sen 38–40 ja 44 kohdassa mainitun oikeuskäytännön osalta, kun se on toimivaltansa suppean tulkinnan perusteella katsonut, että vain 11 Eulex Kosovo ‑operaation kanssa tehtyä määräaikaista sopimusta ovat suoraan yhteydessä viimeiseen määräaikaiseen sopimukseen, jossa nimetään toimivaltaiseksi unionin tuomioistuin. Se lisää, että Irlannin oikeuden säännöksiin ei voida vedota unionin yleistä tuomioistuinta vastaan sen SEUT 272 artiklaan perustuvan toimivallan määrittämiseksi.

46.

Komissio katsoo ensinnäkin, että koska sellaista välityslauseketta, jonka nojalla unionin tuomioistuin oli toimivaltainen antamaan ratkaisun niistä määräaikaisista sopimuksista, jotka oli tehty Jenkinsonin kahdessa ensimmäisessä operaatiossa harjoittaman toiminnan yhteydessä, ei ollut, unionin yleinen tuomioistuin oli tuomion Jenkinson I 47 kohdan mukaisesti velvollinen analysoimaan ensin Eulex Kosovon kanssa tehdyt määräaikaiset sopimukset arvioidakseen, oliko kyse yhdestä jatkuvasta sopimussuhteesta, ennen kuin se päätti, voitiinko se ulottaa koskemaan kahta ensimmäistä määräaikaisten sopimusten sarjaa. Komissio katsoo toiseksi, että Jenkinsonin väitteet, jotka koskevat valituksenalaisen tuomion 77 ja 232 kohtaa, perustuvat niiden virheelliseen tulkintaan. Lopuksi komissio huomauttaa, että Jenkinsonin väite, joka perustuu etuyhteydessä olevien työnantajien käsitteeseen, on ristiriidassa hänen edellisessä valituksessa esittämänsä väitteen eli sen kanssa, että kahta ensimmäistä operaatiota ei enää ole olemassa sellaisenaan. Lisäksi komissio korostaa, että väitteistä, jotka koskevat unionin toimivaltaa tehdä sitoumuksia ja ovat osittain uusia, on tullut Eulex Kosovon osalta, ja laajemminkin muiden operaatioiden osalta, täysin perusteettomia tuomion Eulex Kosovo antamisen jälkeen.

47.

EUH katsoo käsiteltävän riita-asian koskevan vain Jenkinsonin ja Eulex Kosovo ‑operaation välistä sopimusta. EUH:n mukaan tämä ilmenee tuomion Jenkinson I 47 ja 48 kohdasta. Sillä, että Jenkinson työskenteli kahdessa muussa operaatiossa, ei sen mukaan ole merkitystä. Sen mukaan on selvää, ettei työsuhde ole jatkuva, koska kyse on eri operaatioista.

48.

Eulex Kosovo katsoo, että Jenkinsonin yritystä muodostaa yksi jatkuva työsuhde ei voida hyväksyä, kun tarkastellaan Jenkinsonin kolmea erillistä työskentelyjaksoa, ja että hän on esittänyt ensimmäisen kerran muutoksenhakuvaiheessa väitteen, joka liittyy etuyhteydessä olevien työnantajien käsitteeseen unionin yhteydessä. Eulex Kosovo ‑operaatio pitää lisäksi perusteettomina kaikkia väitteitä, jotka ovat ristiriidassa päätöksen 2014/349 ( 65 ) kanssa, jossa sen todetaan olevan oikeustoimikelpoinen tekemään sopimuksia ja esiintymään kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä, ja tuomion Eulex Kosovo kanssa, joka koskee sen vastuuta kaikista ennen 12.6.2014 tapahtuneista tosiseikoista.

49.

Toisesta valitusperusteesta esitetty arvostelu koskee valituksenalaisen tuomion 82 kohtaa, jossa todetaan seuraavaa: ”Koska viimeinen määräaikainen sopimus on yksi 11 määräaikaisesta sopimuksesta, jotka koskevat kantajan toimintaa Eulex Kosovo ‑operaatiossa, aluksi on tutkittava kantajan vaatimus, joka koskee 11 määräaikaisen sopimuksen määrittelemistä uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi. On nimittäin niin, että jos tämä vaatimus hylättäisiin, unionin yleinen tuomioistuin ei olisi toimivaltainen tutkimaan vaatimusta kahden ensimmäisen määräaikaisen sopimuksen, jotka kantaja teki edellä 1 ja 2 kohdassa[ ( 66 )] tarkoitetuissa kahdessa ensimmäisessä operaatiossa harjoittamansa toiminnan yhteydessä, uudelleenmäärittelystä yhdeksi toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi, koska viimeksi mainittuihin määräaikaisiin sopimuksiin ei sisältynyt unionin tuomioistuimet nimeävää välityslauseketta.”

50.

Jenkinson riitauttaa lähinnä unionin yleisen tuomioistuimen toimivallan rajoittamisen viimeisimpiin määräaikaisiin sopimuksiin, jotka liittyvät hänen toimintaansa Eulex Kosovo ‑operaatiossa, vaikka unionin yleisen tuomioistuimen olisi hänen mukaansa pitänyt kansallisen oikeuden soveltamisen perusteella ottaa huomioon kaikki tehdyt työsopimukset riippumatta siitä, mihin operaatioon hän osallistui, ratkaistakseen ensimmäisen vaatimuskohdan.

51.

Totean ensinnäkin, että arvostelun kohteena oleva peruste sisältyy valituksenalaisen tuomion siihen osaan, jossa käsitellään vaatimusta määräaikaisten sopimusten uudelleenmäärittelystä yhdeksi toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi tämän vaatimuksen asiasisällön kannalta ( 67 ) sen jälkeen, kun unionin yleinen tuomioistuin on saman tuomion 64–66 kohdassa ensin ratkaissut kysymyksen toimivallastaan, kuten se tuomion 81 kohdassa muistuttaa. Valituksenalaisen tuomion 64–66 kohdassa ( 68 ) unionin yleinen tuomioistuin nimittäin totesi unionin tuomioistuimen asiassa Jenkinson I antaman ratkaisun sanamuodon mukaisesti, että sen toimivalta kattaa kaikki vaatimukset, jotka perustuvat viimeiseen määräaikaiseen sopimukseen tai joilla on suora yhteys tästä sopimuksesta johtuviin velvoitteisiin.

52.

Toiseksi totean tämän ratkaisun ulottuvuudesta seuraavaa:

53.

Katson siis yhtäältä, että varsinkin tästä viimeisestä perusteesta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on kiinnittänyt erityistä huomiota vaatimuksen kohteeseen eli eri määräaikaisten sopimusten uudelleenmäärittelyyn toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi, koska tällainen vaatimus edellyttää, että yksi ainoa tuomioistuin nimetään tutkimaan kaikkia näitä sopimuksia. Toisaalta on niin, että koska unionin tuomioistuin ei ole esittänyt varaumia, siitä, että tuomion Jenkinson I 44 kohdassa viitataan 1.7.1982 annettuun tuomioon Porta v. komissio ( 74 ), ei voida päätellä, että unionin tuomioistuimen tarkoituksena oli rajata ratkaisunsa koskemaan Eulex Kosovo ‑operaation yhteydessä tehtyjä viimeisiä määräaikaisia sopimuksia ja että tietyillä perusteilla, kuten sopimussuhteella vain yhteen työnantajaan, sopimuksen keskeytymättömyydellä tai edes sillä, että riita-asia olisi haluttu saattaa jonkin tietyn tuomioistuimen ratkaistavaksi, olisi ratkaiseva merkitys. ( 75 )

54.

Näin ollen katson, että unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti todennut olevansa toimivaltainen tutkimaan ensimmäisen vaatimuskohdan vaatimukset, kun otetaan huomioon kaikki työsopimukset. ( 76 )

55.

Kolmanneksi on korostettava, että tutkiessaan vaatimusten asiasisällön tuomioistuin hoitaa eri tehtävää kuin ratkaistessaan kysymyksen toimivallastaan, koska näillä kahdella tehtävällä on eri perusta. ( 77 ) Unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa koskevalla tuomiolla Jenkinson I ei siis ole tässä yhteydessä mitään vaikutusta.

56.

Arvioidessaan sitä, oliko perusteltua vaatia kolmen eri operaation yhteydessä kolmen eri keskeytyneen ajanjakson aikana tehtyjen määräaikaisten sopimusten uudelleenmäärittämistä toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi, unionin yleinen tuomioistuin ei mielestäni tehnyt oikeudellista virhettä, kun se päätti aloittaa arviointinsa 11 määräaikaisesta sopimuksesta, joihin sen nimeävän välityslausekkeen sisältävä sopimus kuului, todettuaan, että ainoastaan Eulex Kosovo ‑operaation ja valittajan välistä sopimussuhdetta ei ollut riitautettu, ( 78 ) ja katsottuaan, että kunkin vastaajan osallisuuden arviointi sen käsiteltävänä olleessa työlainsäädäntöön liittyvässä kanteessa riippui sovellettavasta laista. ( 79 )

57.

Samoin katson, että unionin yleinen tuomioistuin, joka käsitteli eri määräaikaisten sopimusten uudelleenmäärittelyä koskevat vaatimukset ja sopimukseen liittyvät vahingonkorvausvaatimukset, joita oli esitetty useille vastapuolille erottelematta niitä toisistaan niiden tekemien erilaisten sopimusten perusteella, ( 80 )saattoi oikeutetusti arvioida asian kahdessa vaiheessa. ( 81 ) Kun nimittäin otetaan huomioon asian saattaminen sen käsiteltäväksi SEUT 272 artiklan nojalla ja Jenkinsonin sen arvioitavaksi esittämät seikat, se saattoi perustellusti tutkia ennakolta Eulex Kosovon kanssa solmitun sopimussuhteen perusteella kyseisen operaation yhteydessä tehtyihin määräaikaisiin sopimuksiin sovellettavan lainsäädännön määrittelyperusteet voidakseen lausua vaatimuksista kyseisessä lainsäädännössä säädettyjen edellytysten mukaisesti. ( 82 )

58.

Valituksenalaisen tuomion 82 kohdassa tällä tavoin määrittelemänsä tarkastelun puitteissa unionin yleinen tuomioistuin sitä vastoin katsoi mielestäni virheellisesti, että se voi sille arvioitavaksi esitetyn vaatimuksen kohteen perusteella jättää ottamatta huomioon osan sopimuksista, jos vaatimus hylätään pelkästään niiden sopimusten perusteella, jotka yhdistävät Jenkinsonin Eulex Kosovo ‑operaatioon.

59.

Ensinnäkin niitä perusteita, jotka oli valittu viimeisiin määräaikaisiin sopimuksiin sovellettavan oikeuden määrittämistä varten, oli sovellettava kahden ensimmäisen operaation määräaikaisiin sopimuksiin. Toiseksi on niin, että vasta kun unionin yleinen tuomioistuin oli saanut päätökseen arviointinsa toisen vaiheen, jonka tarkoituksena oli selvittää ne kyseisessä oikeudessa säädetyt edellytykset, joiden nojalla uudelleenmäärittelemistä koskeva vaatimus voidaan hyväksyä tai hylätä, voitiin perustella tämän yhden toimeksiannon yhteydessä tehtyjä määräaikaisia sopimuksia koskevan arvioinnin vaikutus niihin määräaikaisiin sopimuksiin, jotka on tehty kahden muun operaation yhteydessä, kun otetaan huomioon valittajan tästä esittämien väitteiden rajat. Kolmanneksi on niin, että mikään peruste ei voi koskea unionin tuomioistuimen toimivaltaa, koska vaarana on, että se on ristiriidassa tuomiossa Jenkinson I esitettyjen perusteiden kanssa, joita unionin yleinen tuomioistuin on noudattanut. ( 83 ) Se, että unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta perustuu nimenomaisesti viimeisestä määräaikaisesta sopimuksesta johtuviin vaatimuksiin, ei estä sitä toteamasta pääasiassa, ettei eri määräaikaisten sopimusten välillä ole yhteyttä, jonka perusteella ne voitaisiin uudelleenmääritellä toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi.

60.

Minusta vaikuttaa kuitenkin siltä, että valituksenalaisen tuomion 82 kohdassa esitettyä perustelua on tulkittava työsopimusoikeuden soveltamista koskevien perustelujen valossa ( 84 ) ja että tämä unionin yleisen tuomioistuimen ennenaikainen päätelmä ei ole omiaan johtamaan tuomion kumoamiseen.

61.

Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin toteaa, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin tukeutui virheellisesti toimivaltaansa, se katsoi perustellusti, että sovellettavassa lainsäädännössä säädetyt perusteet, joilla hylättiin vaatimus Eulex Kosovo ‑operaation yhteydessä tehtyjen määräaikaisten sopimusten uudelleenmäärittelystä toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi ja jotka sen oli tutkittava, voitiin ulottaa koskemaan myös kahden muun operaation määräaikaisia sopimuksia, mikä johtaa kaikkia sopimussuhteita koskevan vaatimuksen hylkäämiseen. ( 85 ) Näin ollen toista valitusperustetta ei voida hyväksyä.

62.

Kolmannen valitusperusteen ensimmäisessä osassa Jenkinson arvostelee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt mitään päätelmiä valituksenalaisen tuomion 92 kohdassa esitetystä toteamuksesta, jonka mukaan ”unionin toimielimet” eivät noudattaneet SEUT 336 artiklaa.

63.

Lisäksi Jenkinson arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se ei tutkinut – tarvittaessa viran puolesta – kysymystä siitä, voidaanko tiedonantoa C(2009) 9502 soveltaa, vaikka hän oli väittänyt, että siinä mainituista palvelussuhteen ehdoista ei päätetty SEUT 336 artiklan mukaisesti. Sama koskee hänen mielestään varainhoitoasetuksen rikkomiseen liittyvää kysymystä.

64.

Lisäksi Jenkinson huomauttaa, ettei unionin nimissä tehtyyn sopimukseen sovellettavan aineellisen oikeuden määrittämisestä ole sääntöjä, vaikka se yhtäältä koskee koko unionin henkilöstöä, se on määritettävissä yhden muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen säännöksen mukaan ja on samanlainen kunkin työntekijäryhmän osalta. Valituksenalaisen tuomion 95 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin nimenomaisesti määritteli valittajan kuuluvan unionin muuhun henkilöstöön ja totesi, ettei Euroopan oikeusasiamiehen laatimaa Euroopan hyvän hallintotavan säännöstöä voida soveltaa. Toisaalta Eulex Kosovon perustaman Kosovon tuomioistuimen erityisjaostojen kirjaamon (Registry-Kosovo Specialist Chambers) kansainvälisiin sopimussuhteisiin työntekijöihin sovelletaan yhtä ainoaa aineellisen oikeuden säännöstöä.

65.

Lisäksi Jenkinson väittää, että unionin lainsäätäjä ei tarkoittanut, että Rooma I -asetusta sovellettaisiin käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaiseen julkisoikeudelliseen riita-asiaan. Kyseistä asetusta sovelletaan nimittäin yksityisoikeudellisiin sopimuksiin liittyviin riita-asioihin, kun taas SEUT 270 ja SEUT 336 artiklaa yhdessä sovellettaessa unionin lainsäätäjä on hänen mukaansa tarkoittanut, että Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta valvoa unionin työntekijän palvelukseen ottamisesta johtuvien velvoitteiden noudattamista.

66.

Komissio, EUH ja Eulex Kosovo korostavat, että SEUT 336 artiklan mahdollista rikkomista ja tiedonannon C(2009) 9502 soveltumattomuutta koskevia väitteitä ei esitetty ensimmäisessä oikeusasteessa. Neuvosto ja komissio katsovat, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 92 kohdassa ainoastaan todennut, että unionin lainsäätäjä ei ollut antanut operaatioiden sopimussuhteisen henkilöstön palvelussuhteen ehtoja koskevia sääntöjä.

67.

Neuvosto ja EUH katsovat, että unionin toimielimet eivät olleet velvollisia antamaan tällaisia sääntöjä. Nimenomaan YUTP:tä koskevat primaarioikeuden määräykset, joihin Eulex Kosovo ‑operaatiota koskevat oikeussäännöt perustuvat, muodostavat oikeudellisen perustan, jonka nojalla operaation johtaja ja sen jälkeen operaatio voivat ottaa palvelukseen tarpeisiinsa soveltuvaa sopimussuhteista kansainvälistä siviilihenkilöstöä. Komissio muistuttaa tästä, että unionin tuomioistuin on tuomiossa Eulex Kosovo todennut vastuun kuuluvan yksinomaan Eulex Kosovo ‑operaatiolle.

68.

Eulex Kosovo korostaa, että viittaus Kosovon tuomioistuimen erityisjaostoihin on tehoton sen vuoksi, että tätä tuomiovaltaa käyttävää elintä ei voida verrata Eulex Kosovon kaltaiseen diplomaattiedustustoon.

69.

Neuvosto väittää varainhoitoasetuksesta, että unionin yleinen tuomioistuin saattoi perustellusti jättää sen analysoimatta, koska se ei liity mitenkään kysymykseen siitä, olisiko Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä tai muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja sovellettava Jenkinsonin ja Eulex Kosovon väliseen sopimussuhteeseen. Komissio huomauttaa, että varainhoitoasetukseen on vedottu epätarkasti ja että unionin yleinen tuomioistuin ei ole velvollinen käsittelemään viran puolesta senkaltaista lainvastaisuutta, johon valittaja on vedonnut. ( 86 )

70.

Komissio pitää väitettä siitä, ettei Rooma I -asetusta voida soveltaa, ilmeisen perusteettomana, koska yhtäältä Jenkinson ei riitauta valituksenalaisen tuomion 103 ja 104 kohtaa ja toisaalta väite on ristiriidassa hänen kannekirjelmänsä ja valituksensa muiden osien kanssa. Eulex Kosovon mukaan tätä väitettä ei voida ottaa tutkittavaksi, koska se on esitetty liian myöhään eikä se vastaa Jenkinsonin alkuperäistä vaatimusta Belgian oikeuden soveltamisesta.

71.

Kolmannen valitusperusteen ensimmäisen osan tueksi esitettyjen perustelujen lopussa Jenkinson väittää, että ”näin ollen on katsottava, että [unionin yleinen tuomioistuin] ei voinut laillisesti sulkea pois toimielinten kaikkea vastuuta ja pitää lainmukaisena työsuhdetta Eulex Kosovo ‑operaatiossa tai muissa operaatioissa analysoimatta missään vaiheessa niitä päätelmiä, jotka oli tehtävä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 92 kohdassa esittämästä toteamuksesta”.

72.

Tämä arvostelu on perusteeton. Ensinnäkin on muistutettava, että siinä viitataan riidanalaisen tuomion 92 ja 95 kohtaan, jotka kuuluvat alustaviin huomautuksiin, jotka unionin yleinen tuomioistuin esitti tehtyään tuomion 84–89 kohdassa yhteenvedon asianosaisten väitteistä, jotka koskivat Eulex Kosovo ‑operaation yhteydessä tehtyihin yhteentoista määräaikaiseen työsopimukseen sovellettavan oikeuden määrittämistä.

73.

Valituksessa ei arvosteltu näitä viimeksi mainittuja kohtia. On siis selvää, että Jenkinsonin väitteet perustuivat yksinomaan kansallisiin oikeussääntöiin, erityisesti Belgian oikeuteen, jota hänen mukaansa sovelletaan Rooma I ‑asetuksen nojalla, ( 87 ) joten primaarioikeuden, EUT-sopimuksen tai muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen määräyksiin ei ole vedottu. ( 88 )

74.

Toiseksi on todettava, että koska unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion tässä osassa tarkasteleman ensimmäisen vaatimuskohdan kohteena on määräaikaisten sopimusten uudelleenmäärittely ja se perustuu SEUT 272 artiklaan, on hylättävä kaikki väitteet jonkin toimen tai sopimussuhteen lainvastaisuudesta, sillä siihen voidaan vedota vain toisen vaatimuskohdan tueksi. ( 89 ) Näin ollen on perusteltua, että valituksenalaisen tuomion perusteluissa keskitytään tutkimaan riita-asiaan sovellettavien sääntöjen perusteita.

75.

Kolmanneksi on niin, että Jenkinsonin valituksenalaisen tuomion 92 kohdassa esittämä arvostelu perustuu kyseisen kohdan virheelliseen tulkintaan. Siinä ja 93 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin vastaa EUH:n ja Eulex Kosovon väitteisiin, joiden mukaan sopimussuhteisten toimihenkilöiden kanssa tehtyihin työsopimuksiin sovelletaan itsenäistä oikeutta. ( 90 ) Tuomion 94 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kyseisen väitteen todettuaan, ettei unionin lainsäätäjä ole antanut primaarioikeuden – erityisesti SEUT 336 artiklan – nojalla tätä asiaa koskevia erityisiä säännöksiä, eikä niitä ole annettu myöskään Eulex Kosovo ‑operaation perustamisen jälkeen annetuissa säädöksissä.

76.

Neljänneksi on niin, että Jenkinson väittää valituksenalaisen tuomion 95 kohtaa virheellisesti tulkiten, että unionin yleinen tuomioistuin ”määritteli hänen – – kuuluvan ’unionin muuhun henkilöstöön’”.

77.

Valitus ei koske valituksenalaisen tuomion 103 ja 104 kohtaa, joissa käsitellään Rooma I -asetuksen sovellettavuutta, joten siihen liittyvän arvostelun osalta vaikuttaa siltä, että sen on ymmärrettävä kohdistuvan lähinnä siihen, että kansainvälisen henkilöstön työsopimuksiin sovelletaan ilman riittäviä perusteita ainoastaan yksityisoikeuden sääntöjä, koska Jenkinson vetosi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen tai vastaavien henkilöstösääntöjen soveltamiseen. ( 91 )

78.

Työoikeudellisessa riita-asiassa on nimittäin ennen sovellettavan oikeuden määrittämistä yksilöitävä työnantaja ja määriteltävä kyseistä oikeusasemaa koskevat säännöt. ( 92 )

79.

Unionin tuomioistuin on ratkaissut työnantajan yksilöimistä koskevan kysymyksen tuomiossaan Eulex Kosovo. Tribunal du travail francophone de Bruxelles (Brysselin ranskankielinen työoikeudellisten asioiden alioikeus (Belgia)) ( 93 ) oli esittänyt unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen ( 94 ) työoikeudellisessa riita-asiassa, jossa asianosaisina olivat Eulex Kosovo ‑operaation 45 kansainvälisen siviilihenkilöstön nykyistä tai entistä jäsentä ja operaation johtaja ja jossa oli kyse muun muassa siitä, että kantajien työehtoja oli muutettu ja osan heistä työsopimukset oli jätetty uusimatta. ( 95 ) Kyseiset työntekijät oli otettu palvelukseen sellaisen määräaikaisen sopimuksen perusteella, joka vastasi Jenkinsonin kanssa tehtyä sopimusta erityisesti toimivaltaisten tuomioistuinten valinnan osalta. ( 96 ) Ennakkoratkaisukysymys koski Eulex Kosovo ‑operaation toteuttamisesta ennen 12.6.2014 vastanneen ja näin ollen pääasiassa vastaajana olleen tahon yksilöimistä. ( 97 )

80.

Unionin tuomioistuin katsoi yhtäältä, että yhteisen toiminnan 2008/124 15 a artiklassa Eulex Kosovolle annetusta oikeustoimikelpoisuudesta ( 98 ) seuraa, että tämä yksikkö oli jo ennen 15.6.2014 asetettu vastuuseen sille uskotun tehtävän suorittamisesta, ( 99 ) ja toisaalta, että kyseisen yhteisen toiminnan 16 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että sillä siirrettiin Eulex Kosovolle sen henkilön, joka aiemmin vastasi operaation täytäntöönpanosta, tai niiden henkilöiden, jotka aiemmin vastasivat siitä, oikeudet ja velvollisuudet. ( 100 )

81.

Unionin tuomioistuin on todennut, että ”yhteisen toiminnan 2008/124 – – 16 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että Eulex Kosovo nimetään siinä 15.6.2014 alkaen vastuulliseksi ja siten vastaajaksi kaikkien sellaisten oikeussuojakeinojen yhteydessä, jotka koskevat sille uskotun operaation täytäntöönpanosta aiheutuvia seurauksia, ja näin on riippumatta siitä, että tällaisen kanteen taustalla olevat tosiseikat ovat tapahtuneet ennen päivämäärää 12.6.2014, jolloin päätös 2014/349 tuli voimaan”. ( 101 )

82.

Kun on kyse niiden sääntöjen määrittämistä, jotka koskevat asianomaista oikeusasemaa eli kansainvälisen henkilöstön työsuhdetta Eulex Kosovoon, jotta voidaan määrittää sovellettava oikeus, on aluksi muistutettava, että Eulex Kosovon kansainvälisen henkilöstön oikeudet ja velvollisuudet määritetään sopimuksella yhteisen toiminnan 2008/124 10 artiklan nojalla. ( 102 ) Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 116 kohdassa esittämä toteamus ( 103 ) ei vaikuta riidanalaisen oikeussuhteen asiayhteyteen nyt käsiteltävässä asiassa. Kyseinen suhde ei perustu henkilöstösääntöihin. ( 104 ) Seuraavaksi unionin tuomioistuin totesi, että Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt ja muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot eivät muodosta tyhjentävää säännöstöä, jossa kiellettäisiin henkilöiden palvelukseen ottaminen muissa kuin niissä vahvistetuissa puitteissa. ( 105 ) Lopuksi on todettava, että Jenkinson työskenteli teknisissä tehtävissä. ( 106 )

83.

Koska asia saatettiin unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi sellaisen välityslausekkeen nojalla, joka sisältyy SEUT 272 artiklan mukaisesti sopimukseen, jossa ei ole täsmennetty sovellettavaa aineellista oikeutta ( 107 ) tai pakottavaa järjestelmää, ( 108 ) se on perustellusti päättänyt, että kun otetaan huomioon riidan asiayhteys ja kohde, se on ratkaistava sovellettavan aineellisen kansallisen oikeuden perusteella, ( 109 ) joka puolestaan on määritettävä yksityisoikeudellisiin sopimuksiin sovellettavien työoikeuden sääntöjen ( 110 ) mukaisesti.

84.

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin viittasi valituksenalaisen tuomion 103 kohdassa perustellusti kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöihin ( 111 ) ja erityisesti sopimusvelvoitteita koskevissa asioissa sovellettavaan Rooma I ‑asetukseen. ( 112 )

85.

Rooma I ‑asetuksessa vahvistetaan nimittäin 17.12.2009 alkaen tehtyjä sopimuksia koskevat säännöt siviili- ja kauppaoikeuden alan sopimusvelvoitteisiin sovellettavan kansallisen lain määrittämiseksi ( 113 ) kansainvälisessä tilanteessa. ( 114 ) Asetuksen 8 artiklassa säädetään työsopimuksia koskevat erityissäännöt, jotka ovat erilaiset sen mukaan, ovatko sopimuspuolet valinneet työsopimukseen sovellettavan lain.

86.

Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin toteaa, että valituksenalaisen tuomion 92, 99, 102, 103 ja 108 kohdassa esitettyjen perustelujen perusteella on mahdollista ymmärtää syyt, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin on todettuaan, että sen käsiteltävänä olevaan työoikeudelliseen riita-asiaan, joka koskee Jenkinsonin Eulex Kosovon kanssa tekemiä määräaikaisia sopimuksia, ei voida soveltaa mitään itsenäistä oikeutta, ( 115 ) katsonut, että tähän riita-asiaan sovelletaan yksityisoikeuden sääntöjä. Se on näin ollen viitannut perustellusti Rooma I -asetuksen 8 artiklaan ja erityisesti sen 2–4 kohtaan silloin, kun asiasta ei ole määrätty sopimuksessa. ( 116 )

87.

Näin ollen katson, että kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa on perusteeton.

88.

Kolmannen valitusperusteen kolmannessa osassa Jenkinson arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se teki virheen määrittäessään sopimussuhteeseen sovellettavan lain.

89.

Hän huomauttaa aluksi, että Rooma I ‑asetuksen soveltaminen on esimerkki unionin perustamissa operaatioissa työskentelevien kansainväliseen henkilöstöön kuuluvien sopimussuhteisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista koskevien järjestelyjen – – täydellisestä ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden puutteesta.

90.

Hän väittää toisaalta, että unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä, että Eulex Kosovolla oli toimipaikka myös Brysselissä (Belgia), kun se päätti olla soveltamatta Rooma I ‑asetuksen 8 artiklan 2 ja 3 kohtaa.

91.

Valituksenalaisen tuomion 111 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin päätti lisäksi ilman erityisiä perusteluja ja virheellisesti aloittaa analyysinsä yhdeksästä ensimmäisestä työsopimuksesta, jotka oli tehty Eulex Kosovo ‑operaation johtajan kanssa. ( 117 )

92.

Kahteen viimeiseen määräaikaiseen sopimukseen sovellettavan lain määrittämisen osalta Jenkinson arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se ei ottanut valituksenalaisen tuomion 126 kohdassa huomioon sitä, että näissä sopimuksissa ei mainittu kansainvälisen henkilöstön palvelussuhteen ehtoja eikä oikeuksia ja velvollisuuksia. Hänen mukaansa unionin yleinen tuomioistuin teki ilmeisen virheen toteamuksessaan, jonka se esitti osapuolten tahdosta ja niiden tietoisesta ja täydellisestä hyväksynnästä. Hän väittää, että niiden aikomuksena ei koskaan ollut soveltaa sopimussuhteeseensa Irlannin lainsäädäntöä, etenkään kun Eulex Kosovo vetosi sui generis ‑oikeuden soveltamiseen. Hän väittää myös, että unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon osapuolten halua poistaa viimeisimmistä sopimuksista viittaus tiedonantoon C(2009) 9502, jotta sovellettavaa lakia muutettaisiin. Jenkinson pitää virheellisenä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 130 kohdassa tekemää päätöstä, joka perustuu siihen, että sopimukset liittyvät läheisemmin Irlannin oikeuteen, koska unionin yleinen tuomioistuin rajoitti arviointinsa Eulex Kosovoon analysoimatta ensin unionin toimielinten asemaa mahdollisina yhteisinä työnantajina. Unionin yleinen tuomioistuin ei hänen mukaansa myöskään analysoinut kokonaan operaatioiden sopimussuhteisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista koskevaa oikeudellista kehystä eikä Eulex Kosovo ‑operaation toiminnallisia yhteyksiä Brysseliin ja sen toimintaa valvoviin toimielimiin. Jenkinson arvostelee siten unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se ei selittänyt, miksi se oli päättänyt jättää soveltamatta Belgian oikeutta eikä ollut perustellut päätöstään unionin oikeuskäytännön kannalta.

93.

Yhdeksään ensimmäiseen määräaikaiseen sopimukseen sovellettavan lain määrittämisen osalta Jenkinson arvostelee unionin yleisen tuomioistuimen valituksenlaisen tuomion 113 kohdassa tekemää ratkaisua katsoa, että tiedonantoon C(2009) 9502 voitiin vedota häntä vastaan. Unionin yleinen tuomioistuin ei hänen mukaansa ottanut huomioon oikeuskäytäntöä, joka koskee sopimusehtoihin vetoamista heikompia sopimusosapuolia vastaan, eikä unionin oikeutta, joka koskee niiden yrityksen yksipuolisesti laatimien yleisten sopimusehtojen pätevyyttä, jotka rinnastetaan ”liittymissopimukseen”. ( 118 )

94.

Valituksenalaisen tuomion 116–119 kohdassa tiedonannosta C(2009) 9502 tehdyssä konkreettisessa analyysissä ei Jenkinsonin mukaan otettu huomioon hyväksyntään liittyvän virheen käsitettä, jota on arvioitava sopimukseen sovellettavan lain mukaisesti Rooma I -asetuksen 10, 11 ja 12 artiklan nojalla. Jenkinson arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on valituksenalaisen tuomion 112 kohdassa tehnyt virheen ekstrapoloidessaan tiedonannon tarkoituksen lähtöpaikan nimeämisen yhteydessä.

95.

Lopuksi Jenkinson vetoaa lausumatta jättämiseen ja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole soveltanut Rooma I ‑asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädettyä perustetta sen selvittämiseksi, ovatko osapuolet jättäneet noudattamatta Belgian oikeuden mukaisia edullisempia tai yleiseen järjestykseen liittyviä säännöksiä, koska muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen kaltaista järjestelyä ei ole. Jenkinsonin mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt soveltaa oikeuspaikan lain säännöksiä, mukaan lukien periaatteet, jotka on määritelty Rooma I ‑asetuksen 9 artiklassa tarkoitetuksi pakottaviksi säännöksiksi. Hän väittää unionin yleisen tuomioistuimen ylittäneen asetuksen ulottuvuuden, kun se katsoi, ettei unionin oikeuden periaatteita voida soveltaa.

96.

Neuvosto katsoo ensinnäkin sen, että unionin yleinen tuomioistuin soveltaa Rooma I -asetusta, olevan seurausta tuomioistuimen toimivallasta, joka perustuu välityslausekkeeseen, jonka mukaan tuomioistuimen on ratkaistava riita sopimukseen sovellettavan lain perusteella. Se katsoo, että määräaikaisten sopimusten tarkastelujärjestys ei vaikuta millään tavalla unionin yleisen tuomioistuimen analyysin tulokseen. Neuvosto väittää seuraavaksi, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 126–128 kohdassa tekemän tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää, olivatko osapuolet nimenneet sovellettavan työlainsäädännön eikä oliko sopimuksia koskevia sääntöjä rikottu. Se katsoo lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin saattoi ensimmäistä vaatimuskohtaa arvioidessaan tukeutua ainoastaan sopimuksiin, jotka osapuolet olivat tosiasiallisesti tehneet keskenään eikä mahdollisten muiden työnantajien kanssa. Se täsmentää vielä, että Irlannin lainsäädännön soveltamiseen liittyvät perusteet, kuten se, että tiedonantoon C(2009) 9502 voidaan vedota, kuuluvat sellaisen tosiseikkojen arvioinnin alaan, jota unionin tuomioistuin ei valvo valituksen yhteydessä, koska tiedonannon vaikutuksia ei ole hyväksytty tietoisesti ja pätevästi. Neuvosto korostaa, että unionin oikeuden periaatteet eivät kuulu Rooma I -asetuksen 8 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ja 9 artiklassa tarkoitettujen säännösten luokkaan.

97.

Komissio väittää, että kolme väitettä on jätettävä tutkimatta: väite unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön huomiotta jättämisestä, koska sen tueksi ei ole esitetty perusteita, sekä väitteet siitä, että Eulex Kosovo ‑operaatiolla on toimipaikka Brysselissä ja että pakottavana säännöksenä on sovellettava Belgian lakia, sillä perusteella, että niitä ei ole esitetty ensimmäisessä oikeusasteessa.

98.

Komission mukaan jatkuva työsuhde Eulex Kosovon kanssa oikeuttaa ottamaan huomioon osapuolten koko työsuhteen ajan ilmaiseman tahdon. Määräaikaisten sopimusten tutkimista kahdessa vaiheessa ei näin ollen voida sen mukaan arvostella, ja kaikki tuomioistuimen toimivallan analysointiin liittyvät toteamukset ovat vailla merkitystä.

99.

Kahteen viimeiseen määräaikaiseen sopimukseen sovellettavan lain määrittämisestä voidaan todeta, että koska unionin yleinen tuomioistuin on todennut näiden sopimusten liittyvän läheisemmin Irlannin oikeuteen, väite siitä, että kyseisissä sopimuksissa ei ole otettu huomioon tiedonantoon C(2009) 9502 tehdyn viittauksen puuttumista, on tehoton.

100.

Komissio korostaa, että sopimusriidassa työnantaja voi joka tapauksessa olla vain se, jota sopimuksessa tarkoitetaan, eli Eulex Kosovo.

101.

Se katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen ei tarvinnut perustella erikseen päätöstään jättää soveltamatta Belgian oikeutta, koska se ilmenee selvästi sen päätöksestä soveltaa Irlannin oikeutta.

102.

Yhdeksään ensimmäiseen määräaikaiseen sopimukseen sovellettavan lain määrittämisestä komissio huomauttaa, että unionin yleinen tuomioistuin lausui valituksenalaisen tuomion 194 ja 195 kohdassa Jenkinsonin väitteestä, joka koski tiedonannon C(2009) 9502 osalta tehtyä hyväksyntään liittyvää virhettä. Komission mukaan Jenkinson ei ole voinut tässä yhteydessä katsoa, että hänen työsuhteeseensa ei sovelleta Irlannin lakia, koska tiedonantoon viitattiin toistuvasti yhdeksässä määräaikaisessa sopimuksessa ja koska hänen työsuhteensa oli jatkunut kahteen viimeiseen määräaikaiseen sopimukseen asti.

103.

Väite sellaisten pakottavien sääntöjen soveltamisesta, joista ei voida poiketa, on komission mukaan ilmeisen perusteeton, koska vedotaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen kaltaiseen järjestelyyn, joka olisi valittajan mukaan pitänyt hyväksyä SEUT 336 artiklan perusteella.

104.

Komissio katsoo myös, että koska osapuolet olivat ilmoittaneet valintansa, unionin yleisen tuomioistuimen ei tarvinnut määrittää sitä lakia, jota sopimukseen olisi sovellettu, jos osapuolten ei olisi väitetty päättäneen soveltaa Irlannin lakia, eikä niitä yleiseen järjestykseen liittyviä säännöksiä, joita sovellettaisiin, jos valintaa ei olisi tehty. Unionin oikeuden soveltamisen osalta kyseessä on ilmeisen perusteeton väite, koska riita-asia oli ratkaistava sellaisen sovellettavan kansallisen aineellisen oikeuden nojalla, jonka täytäntöönpano käsittää unionin oikeuden periaatteet.

105.

Eulex Kosovo väittää, että se ei ole koskaan aikonut soveltaa Belgian oikeutta ja että sen päätoimipaikka on Pristinassa (Kosovo). Jenkinson ei selitä, miten unionin oikeutta olisi voitu soveltaa häneen, vaikka hän on Irlannin kansalainen, hänellä on asuinpaikka Irlannissa ja hän sai tiedon Irlannin lain soveltamisesta työsopimuksiinsa sisältyvistä viittauksista tiedonantoon C(2009) 9502, jossa on ilmaistu osapuolten yhteinen tahto. Jenkinson myös hyödynsi sitä hakiessaan korvausta matkakuluistaan asuinpaikkaansa Irlannissa. Eulex Kosovo huomauttaa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 191–195 kohdassa, että Jenkinson oli täysin tietoinen palvelussuhteensa ehdoista ja että hänellä ei ole oikeutta vedota sopimussuhteensa ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden puutteeseen, kun otetaan huomioon hänelle ennen kutakin palvelukseen ottamista annetut tiedot.

106.

Kahden viimeisen määräaikaisen sopimuksen osalta Eulex Kosovo korostaa, että unionin yleinen tuomioistuin nojautui perustellusti jatkuvaan työsuhteeseen ja että Jenkinson kiistää edelleen läheisemmät yhteydet Belgiaan kansallisuudestaan, toimipaikastaan ja työhönottopaikastaan huolimatta.

107.

Mahdollisista rajoituksista, jotka koskevat kansallisen aineellisen oikeuden soveltamista unionin oikeuden lisäksi, Eulex Kosovo väittää, että 13.7.2022 annetussa tuomiossa JC v. EUCAP Somalia ( 119 ) vahvistetaan unionin yleisen tuomioistuimen lähestymistapa, jonka mukaan kansallisen oikeuden soveltaminen on perusteltua muun muassa silloin, kun riita-asiaa ei kaikilta osin voida ratkaista sopimuksen perusteella.

108.

Jenkinson kiistää ne seikat, jotka unionin yleinen tuomioistuin on todennut päättäessään, että hänen ja Eulex Kosovon väliseen sopimussuhteeseen sovelletaan Irlannin oikeutta.

109.

Tähän arvosteluun liittyy kolme rajoitusta. Ensinnäkin huomautan, että arvostelun kohteena oleva perustelu on jatkumoa unionin yleisen tuomioistuimen päätökselle rajata sopimussuhteen tutkiminen Eulex Kosovo ‑operaation yhteydessä tehtyihin 11 määräaikaiseen sopimukseen, ( 120 ) sen toteamukselle, jonka mukaan sopimuksessa ei ole sopimusten uudelleenmäärittämistä koskevaa lauseketta, joka mahdollistaisi riita-asian ratkaisemisen, ( 121 ) sen päätökselle viitata sopimukseen sovellettavaan kansalliseen aineelliseen oikeuteen, joka sisältää unionin oikeuden suojasäännöt, ( 122 ) ja muistutukselle siitä, että koska tätä oikeutta ei ole määritelty tarkemmin, on sovellettava Rooma I -asetuksen säännöksiä, ( 123 )jotta unionin yleinen tuomioistuin voi lausua käsiteltävänään olevasta uudelleenmäärittämistä koskevasta vaatimuksesta. Niistä syistä, jotka olen tuonut esiin tämän ratkaisuehdotuksen 71–86 kohdassa ja jotka liittyvät kolmannen valitusperusteen ensimmäisen osan analyysiin, katson, että arvostelu, joka perustuu väitteeseen unionin palvelukseenottojärjestelyn soveltamisesta, on perusteetonta.

110.

Toiseksi on korostettava, että sopimuksiin sovellettavan lain määrittelyn tutkiminen perustuu tosiseikkoihin, joita unionin tuomioistuin ei voi valvoa, ellei vedota niiden ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla, mitä käsiteltävässä asiassa ei ole tapahtunut. Näin ollen katson, että arvostelu, joka koskee yhdeksässä ensimmäisessä määräaikaisessa sopimuksessa olevaa viittausta tiedonantoon C(2009) 9502 (valituksenalaisen tuomion 112 kohta) ja sitä, voidaanko siihen vedota (saman tuomion 113 kohta), sekä osapuolten yhteistä tahdonilmausta (saman tuomion 115 kohta), on hylättävä tehottomana. Näistä toteamuksista ilmenee, että Jenkinson oli täysin tietoinen palvelussuhteensa ehdoista. Hän ei siis voi perustellusti vedota sopimussuhteensa ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden puutteeseen. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 120–124 kohdassa, joita valittaja ei ole arvostellut, tuonut esiin valittajan tilanteelle ominaiset tosiseikat, joista se on päätellyt tiedonannon C(2009) 9502 4 a kohdan määräysten perusteella, että Irlannin oikeutta voitiin soveltaa.

111.

Myöskään Jenkinsonin tekemien kahden viimeisen määräaikaisen sopimuksen osalta ei ole vedottu siihen, että unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset siitä, että osapuolet eivät valinneet työsopimuksissaan sovellettavaa lakia, olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla. ( 124 ) Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti tutkinut, minkä Rooma I -asetuksen 8 artiklan 2–4 kohdassa määriteltyjen perusteiden nojalla sovellettava laki voidaan määritellä. ( 125 ) Unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti tutkinut 8 artiklan 2 kohdassa säädetyn liittymäperusteen eli sopimuksen täyttämispaikan ensisijaisesti, ( 126 ) koska perusteella täytetään sovellettavan lain ennustettavuutta ja siis sopimussuhteiden oikeusvarmuutta koskeva yleinen vaatimus. ( 127 ) Tämän johdosta hylätään lisäksi Jenkinsonin arvostelu, joka koskee Rooma I -asetusta näiden vaatimusten osalta.

112.

Kolmanneksi on niin, että Jenkinson ei voi arvostella unionin tuomioistuimen toteamusta siitä, ettei Kosovon oikeutta voida soveltaa, koska toteamus on hänen analyysinsä mukainen. ( 128 ) Sama koskee Rooma I -asetuksen 8 artiklan 4 kohdassa säädetyn perusteen eli sen soveltamista, että sopimus liittyy läheisemmin johonkin toiseen jäsenvaltioon. Unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset, jotka koskevat työn jatkuvuutta 11 määräaikaisen sopimuksen ajan, perustuvat erityisesti Jenkinsonin tehtävistään esittämiin täsmällisiin tietoihin ( 129 ) sekä siihen, että hänelle 11 määräaikaisen sopimuksen aikana kertynyt palvelusaika ja kuuluminen työsopimusehtojen täyttämiseen liittyvien sosiaaliturva-, eläke- ja verojärjestelmien piiriin otettiin huomioon. ( 130 )

113.

Näin ollen katson, että Jenkinson vaatii unionin tuomioistuinta lähinnä harjoittamaan valvontaansa Rooma I -asetuksen 8 artiklan 4 kohdan soveltamisedellytysten ja niiden perusteiden osalta, joiden nojalla voidaan määrittää, onko kyse mainitussa säännöksessä tarkoitetusta läheisestä yhteydestä.

114.

Totean ensinnäkin, että siltä osin kuin on kyse asetuksen 8 artiklan 4 kohdan soveltamisedellytyksistä, joiden mukaan on ilmettävä sellaisia seikkoja, joiden nojalla kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti määriteltyä lakia voidaan jättää soveltamatta, vaikuttaa siltä, että näitä edellytyksiä voidaan tulkita tämän työntekijöiden suojelua koskevan säännöksen tarkoituksen mukaisesti siten, ( 131 ) että ne kattavat myös tapauksen, jossa riita-asiaan ei voida soveltaa mitään työsopimukseen sovellettavan lain oikeussääntöä. Unionin yleinen tuomioistuin ei näin ollen tehnyt oikeudellista virhettä tutkiessaan, mihin maahan määräaikaiset sopimukset liittyivät läheisemmin.

115.

Totean toiseksi tästä unionin lainsäätäjän valitsemasta liittymäperusteesta, että sen on tulkittava ilmaisevan halua asettaa etusijalle läheisintä liittymää koskeva peruste sen sijaan, että pyrittäisiin löytämään työntekijän kannalta edullisin laki. ( 132 ) Jenkinsonin väitteet, jotka perustuvat velvollisuuteen soveltaa hänen kannaltaan edullisempaa lakia, ovat siis perusteettomia.

116.

Unionin tuomioistuin on todennut etenkin menetelmästä, jolla arvioidaan, liittyykö sopimus läheisemmin johonkin maahan, että tuomioistuimen on arvioitava kokonaisuutena kaikkia sopimussuhdetta luonnehtivia objektiivisia seikkoja ja sitä, mikä tai mitkä niistä ovat sen mielestä olennaisimpia. Niiden lukumäärällä ei ole merkitystä. ( 133 )

117.

Unionin tuomioistuin täsmentää, että ”olennaisina liittymäperusteina on sen sijaan otettava huomioon muun muassa valtio, johon työntekijä maksaa ansiotuloihinsa perustuvat verot ja maksut, sekä valtio, jonka sosiaaliturvan ja erilaisten eläke-, sairausvakuutus- ja työkyvyttömyysjärjestelmien piiriin hän kuuluu. Näiden lisäksi kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon myös kaikki tapaukseen liittyvät seikat, kuten palkan ja muiden työsuhteen ehtojen vahvistamiseen liittyvät tekijät, kokonaisuutena”. ( 134 )

118.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa siten, että unionin yleinen tuomioistuin ei selvästikään ole tehnyt virhettä valitessaan valituksenalaisen tuomion 131–135 kohdassa tarkastelemansa liittymätekijät ja ottaessaan huomioon koko työsuhteen kyseisen tuomion 136–139 kohdassa. ( 135 )

119.

Lisäksi kunkin valittajan Rooma I ‑asetuksen 9, 10, 11 ja 12 artiklaan perustuvan väitteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää, että ne on näytetty toteen sekä oikeudellisilla että tosiseikoilla, jotta niitä voidaan käyttää kolmannen valitusperusteen kolmannessa osassa tarkoitettujen seikkojen arvostelun tukena, ( 136 ) mitä ei selvästikään ole tehty.

120.

Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin saattoi havaintoihinsa perustuvalla päätöksellä päättää valituksenalaisen tuomion 139 kohdassa, että oli sovellettava Irlannin oikeutta, eikä sen tarvinnut vastata yksityiskohtaisesti valittajan väitteisiin Belgian oikeuden sovellettavuudesta, johon hän oli alun perin vedonnut. ( 137 )

121.

Näin ollen katson, että kolmannen valitusperusteen kolmas osa on perusteeton.

122.

Kolmannen valitusperusteen neljännessä osassa Jenkinson arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se otti Irlannin oikeuden huomioon vääristyneellä tavalla sekä tulkitsi ja sovelsi ilmeisen virheellisesti vuoden 2003 lain 9 §:ää perustellessaan peräkkäisten määräaikaisten sopimusten käyttöä.

123.

Jenkinson vetoaa ensinnäkin siihen, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen valituksenalaisen tuomion 153 kohdassa tekemässään tarkastelussa, sillä perusteella, että se ei ensimmäisessä vaatimuskohdassa esitettyjä vaatimuksia arvioidessaan ottanut huomioon kaikkia kolmessa operaatiossa tehtyjä määräaikaisia sopimuksia soveltaessaan etuyhteydessä olevien työnantajien käsitettä. Jenkinson väittää tämän kuitenkin olevan olennaista Irlannin oikeudessa.

124.

Jenkinson väittää toiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 151 kohdassa oikeudellisen virheen sopimustyypin valinnassa, sillä perusteella, että ainoastaan neuvostolla on toimivalta määrätä palvelukseen ottamisen edellytyksistä ja että tiedonannossa C(2009) 9502 määrätään sopimustyyppi tarkoitettujen tehtävien perusteella.

125.

Siltä osin kuin on kyse analyysistä, joka koskee Eulex Kosovo ‑operaation perättäisten määräaikaisten työsopimusten perusteena olevaa oikeutettua tavoitetta, Jenkinson väittää kolmanneksi, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt soveltaa valituksenalaisen tuomion 152, 154 ja 155 kohdassa unionin oikeuskäytännön sijasta Irlannin oikeuskäytäntöä. Tältä osin Jenkinson katsoo, että Eulex Kosovon mainitsemalla oikeuskäytännöllä ( 138 ) ei ole merkitystä siltä osin kuin se koskee henkilöä, joka on ”saman organisaation palveluksessa useissa eri toimissa”, koska on hoitanut aina samaa tointa 21 määräaikaisen sopimuksen yhteydessä. Hänen mukaansa unionin yleinen tuomioistuin on rajoittanut työntekijälle Irlannin oikeuden mukaan annettua suojaa.

126.

Tältä osin Jenkinson katsoo ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 156 kohdassa tehnyt virheen analysoidessaan peräkkäisten määräaikaisten sopimusten käytön oikeuttavista objektiivisista syistä vain operaation väliaikaisuuden perustelematta tätä valintaa. Jenkinsonin mukaan tämä analyysi on selvästi vastoin Irlannin oikeuskäytäntöä, johon hän vetosi. Muistutettuaan, että Irlannin oikeuden mukaan peräkkäisten määräaikaisten sopimusten käytön objektiivisia syitä on tulkittava suppeasti, hän arvostelee vuorotellen kutakin unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 157–175 kohdassa käyttämää perustetta.

127.

Toimeksiantojen keston ( 139 ) osalta unionin yleisen tuomioistuimen olisi Jenkinsonin mukaan pitänyt ottaa huomioon hänen tekemänsä työn luonne, joka vastasi työnantajan pysyviä ja jatkuvia tarpeita, eikä viitata valituksenalaisen tuomion 177–180 kohdassa Eulex Kosovo ‑operaation toimintaan tai lähetetyn henkilöstön palkkaamiseen ensisijaisesti. Jenkinson väittää, että valituksenalaisen tuomion 161 ja 162 kohdassa esitetty budjettikausia koskeva arvio, jonka mukaan Eulex Kosovo ‑operaatiolle myönnetyn rahoituksen ajallinen rajoittaminen oikeutti peräkkäisten määräaikaisten sopimusten käytön, on Irlannin oikeuskäytännön vastainen. Valituksenalaisen tuomion 163–169 kohdassa mainitun Eulex Kosovo ‑operaation toimivaltuuksien ja toimialan muuttumisen osalta Jenkinson väittää, että Irlannin oikeudessa säädetyn työntekijöiden suojan rajoittamista ei voida perustella mukauttamiskehityksen lainmukaisuudella perussopimuksiin nähden. Eulex Kosovo ‑operaation johtajien toimikauden kestoon osalta Jenkinson katsoo unionin yleisen tuomioistuimen soveltaneen valituksenalaisen tuomion 170–175 kohdassa virheellisesti kyseistä perustetta, koska se antaa hänen mukaansa työnantajalle keinon vapautua kaikista velvoitteistaan. Unionin yleinen tuomioistuin ei valituksenalaisen tuomion 185 ja 187 kohdassa voinut Jenkinsonin mukaan todeta viimeisen määräaikaisen sopimuksen tekoperusteiden olevan samat kuin muiden määräaikaisten sopimusten, koska Eulex Kosovo oli ilmoittanut, että mainitun sopimuksen tarkoituksena oli koordinoida eri henkilöiden määräaikaisten sopimusten päättymistä.

128.

Jenkinson väittää toiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin ei analysoinut määräaikaisten sopimusten käytön asianmukaisuutta Irlannin lainsäädännön kannalta ja että se teki virheen valituksenalaisen tuomion 181 ja 184 kohdassa hylätessään hänen esittämänsä vaihtoehtoisen toimenpiteen. Jenkinsonin mukaan se näin menetellessään käänsi todistustaakan. Tuomion 187 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin otti hänen mukaansa Irlannin oikeuden vääristyneellä tavalla huomioon pitäessään viimeisen määräaikaisen sopimuksen käyttöä tarpeellisena ja asianmukaisena.

129.

Neljänneksi Jenkinson katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin jätti lausumatta asiasta, kun se ei ottanut huomioon Eulex Kosovon oikeushenkilöllisyyden puuttumista sekä toimivallan siirtoon ja talousarvioon liittyviä seikkoja.

130.

Jenkinson väittää toissijaisesti, että yhdenvertaisen kohtelun ja lainsäädännön yhtenäisyyden periaatteita on loukattu. Hän vetoaa siihen, että käsitteitä ”pysyvä ja jatkuva” on analysoitava Irlannin oikeuden kannalta ja tulkittava samalla tavalla kuin unionin lainsäätäjä teki hyväksyessään muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot SEUT 336 artiklan nojalla. Hän viittaa vuorotellen 4.7.2006 annettuun tuomioon Adeneler ym., ( 140 )11.7.1985 annettuun tuomioon Maag v. komissio ( 141 ) ja 15.4.2008 annettuun tuomioon Impact. ( 142 ) Hän arvostelee unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisua, koska se on tulkinnut puitesopimuksessa tarkoitetun pysyvän ja jatkuvan työn käsitettä huomattavasti laajemmin kuin unionin toimielimet, kun ne ovat rajanneet muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa määräaikaisten sopimusten uusimiskerrat kahteen.

131.

Neuvosto katsoo, että ensisijaisesti esitetty väite on ristiriidassa valittajan ensimmäisen valituskohdan kanssa, sellaisena kuin se on toistettu valituksenalaisen tuomion 38 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa, jonka voitiin tulkita viittaavan ainoastaan sopimussuhteeseen Eulex Kosovon kanssa. Eulex Kosovo ja komissio katsovat tämän väitteen olevan uusi ja virheellinen peruste sen vuoksi, että Eulex Kosovo on Jenkinsonin ainoa työnantaja. Lisäksi se perustuu niiden mukaan vuoden 2003 lain 9 §:n virheelliseen tulkintaan.

132.

Neuvosto katsoo toissijaisesti esitetyn väitteen olevan päällekkäinen kolmannen valitusperusteen ensimmäisessä osassa esitetyn väitteen kanssa. ( 143 ) Komissio korostaa yhteisen toiminnan 10 artiklan 3 kohdan ulottuvuutta ja muistuttaa, että tiedonannossa C(2009) 9502 viitataan vain kerran kyseisen yhteisen toiminnan 9 artiklassa mainittuihin henkilöstöryhmiin.

133.

Neuvosto katsoo kolmanneksi esitetyn väitteen perustuvan virheellisiin olettamiin. Neuvoston mukaan unionin yleinen tuomioistuin on nimittäin perustellusti tutkinut erittäin yksityiskohtaisesti objektiivisten syiden käsitettä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa, kun otetaan huomioon, että vuoden 2003 lailla saatetaan direktiivi 1999/70 osaksi kansallista oikeusjärjestystä ja että Irlannin oikeuskäytäntö koskee työsuhteita kansallisessa asiayhteydessä, joka eroaa operaatioiden asiayhteydestä. Se katsoo näiden oikeuskäytäntöjen joka tapauksessa täydentävän toisiaan. Komissio esittää tältä osin samankaltaisia perusteluja, jotka niin ikään perustuvat puitesopimukseen, ja korostaa kriisinhallintaoperaation erityisluonnetta. Eulex Kosovo katsoo, että vain High Courtin (ylempi piirituomioistuin, Irlanti), joka lausuu Labour Courtin (työoikeudellisten asioiden alioikeus, Irlanti) ratkaisuista tehtyjen valitusten yhteydessä esitetyistä oikeuskysymyksistä, tuomiot on otettava huomioon. ( 144 ) Eulex Kosovo väittää myös, että tosiseikkoja koskeva analyysi, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 157–184 kohdassa, on asianmukainen ja vastaa Eulex Kosovon toimeksiannon toteuttamiseen liittyviä realiteetteja sekä valittajan hoitaman alueellisen tietotekniikan toimihenkilön (IT officer) tehtävän erityispiirteitä, sillä se ei ollut pysyvä, mikä oikeutti määräaikaisen sopimuksen tekemisen. Eulex Kosovo väittää myös valittajan arvostelevan virheellisesti ja näyttöä esittämättä unionin yleisen tuomioistuimen päättelyä, joka koskee perättäisten määräaikaisten työsopimusten laillisuutta Eulex Kosovon toimeksiannon toteuttamiseen liittyvissä erityisissä olosuhteissa.

134.

Yksityiskohtaisessa vastauksessaan Jenkinsonin eri väitteisiin, joissa arvostellaan objektiivisten syiden soveltamista hänen oikeusasemaansa, komissio toteaa, että nämä väitteet on jätettävä osittain tutkimatta, koska niitä ei ole esitetty ensimmäisessä oikeusasteessa ja koska ne ovat joka tapauksessa perusteettomia, kun otetaan huomioon tuomion perustelujen merkitys. Komissio korostaa erityisesti, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on otettava huomioon työnantajan tarpeet, ei pelkästään valittajan työtä. Unionin yleinen tuomioistuin on tältä osin perustellusti korostanut väliaikaista talousarviokehystä, josta työsopimusten tekeminen riippuu, mikä tekee perusteettomaksi valittajan vertailun sellaisen toimielimen henkilöstötaulukkoon, johon ei kohdistu samanlaisia taloudellisia ja toiminnallisia rajoitteita. Unionin tuomioistuimen oli myös otettava huomioon määräaikaisten sopimusten ja operaation johtajan toimeksiannon keston välinen yhteys, sillä niiden kestoon vaikuttivat kansainvälisen kriisinhallinnan epävarmuustekijät, ( 145 ) eikä valittaja voinut päätellä tästä, että työnantaja oli yksipuolisesti vahvistanut objektiiviset syyt, jotka oikeuttivat sopimuksen uusimisen määräaikaisena.

135.

Neljänneksi esitetyn väitteen osalta komissio korostaa epäselvää sanamuotoa koskevaa poikkeusta. Jos oletetaan, että Jenkinson viittaa talousarvion toteuttamista koskevaan vastuuseen, jonka komissio on siirtänyt operaation johtajalle yhteisen toiminnan 2008/124 8 artiklan 5 kohdan nojalla, kyseinen säännös on komission mukaan kumottu päätöksen 2014/349 1 artiklalla. Lisäksi tällainen väite on sen mukaan tehoton, kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen operaation tehtävästä antama ratkaisu. ( 146 ) Neuvosto katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 165 artiklassa määrätyt ratkaisun täydentämisen edellytykset eivät täyty.

136.

Toissijaisesta perusteesta komissio väittää, että Jenkinson ei täsmennä, mihin puitesopimuksen määräykseen tai Irlannin oikeussääntöön hänen arvostelunsa perustuu, ja että unionin henkilöstöasioita koskevaa oikeuskäytäntöä ei voida käyttää vertauskohtana nyt käsiteltävässä asiassa.

137.

Kolmannen valitusperusteen neljännessä osassa Jenkinson arvostelee valituksenalaisen tuomion 151–188 kohtaa, jotka koskevat Irlannin oikeuden soveltamista vaatimukseen 11 määräaikaisen sopimuksen uudelleenmäärittelemisestä yhdeksi toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi.

138.

Valituksenalaisen tuomion tämä osa on jatkoa sen 140–146 kohdalle, joita valituksessa ei arvostella, ja siinä palautetaan mieliin sovellettavan unionin oikeuden säännökset eli direktiivi 1999/70/EY ja sen liitteenä oleva puitesopimus sekä mainitun direktiivin täytäntöönpanosta annetun vuoden 2003 lain säännökset. Kyseiset säännökset muodostavat siis riidanalaisiin sopimuksiin sovellettavan aineellisen oikeuden, sellaisena kuin sitä sovelletaan nyt käsiteltävään riita-asiaan, jonka perusteella unionin yleisen tuomioistuimen on ratkaistava SEUT 272 artiklan mukaisen välityslausekkeen nojalla sen käsiteltäväksi saatettu asia. ( 147 ) Valituksenalaisen tuomion 150 kohdassa, jota ei ole arvosteltu, unionin yleinen tuomioistuin on katsonut vuoden 2003 lain olevan puitesopimuksen ( 148 ) ja sen oikeuden, jonka täytäntöönpanosta unionin yleinen tuomioistuin huolehtii, väärinkäytön kieltoa koskevan yleisen oikeusperiaatteen mukainen. ( 149 )

139.

Valittaja ei kiistä myöskään analyysiä, jonka unionin yleinen tuomioistuin esitti valituksenalaisen tuomion 146 kohdassa vuoden 2003 lain 9 §:n 4 momentista, jonka mukaan objektiivisen syyn, johon työnantaja voi vedota poiketakseen saman lain 1–3 momentista johtuvista velvoitteista, ( 150 )”on – – perustuttava muihin kuin työntekijää koskeviin seikkoihin, ja määräaikaisesta sopimuksesta seuraavalla työntekijän kannalta epäedullisemmalla kohtelulla on pyrittävä saavuttamaan työnantajan oikeutettu tavoite asianmukaisella ja tarpeellisella tavalla”.

140.

Jenkinsonin väitteet, jotka on toistettu valituksenalaisen tuomion 147 ja 148 kohdassa, joita valituksessa ei arvostella, olivat seuraavat:

141.

Näin ollen totean sillä varauksella, että valituksenalaisen tuomion 151 kohtaa on tulkittava Jenkinsonin tavoin, ( 151 ) että kysymystä sen viranomaisen nimeämisestä, joka vastaa määräaikaisiin sopimuksiin perustuvan palvelukseenottotavan valinnasta, ei ole käsitelty Irlannin oikeuden soveltamista koskevassa keskustelussa. Lisäksi kysymys on tehoton. Koska riita-asia koskee määräaikaisten sopimusten uudelleenmäärittelyä toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi, unionin yleisen tuomioistuimen on arvioitava vain sitä, onko peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten uusiminen oikeutettua. Toinen väite ( 152 ) on näin ollen hylättävä.

142.

Myös muut väitteet on hylättävä edellä jo mainituista syistä. Etuyhteydessä olevien työnantajien käsitettä koskeva ensimmäinen väite ( 153 ) vastaa nimittäin toisessa valitusperusteessa esitettyä väitettä. Lisäksi neljäs väite ( 154 ) on perusteeton Eulex Kosovon oikeustoimikelpoisuuden osalta. ( 155 )

143.

Kolmannessa väitteessään ( 156 ) Jenkinson arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on tutkinut objektiivisten syiden käsitettä ainoastaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa. Hän katsoo myös, että Irlannin oikeuden valossa unionin yleinen tuomioistuin on todennut riittämättömin perustein, että peräkkäisten määräaikaisten sopimusten käyttö oli oikeutettua Eulex Kosovo ‑operaation väliaikaisuuden vuoksi, ja ottanut viimeisen määräaikaisen sopimuksen sisällön vääristyneellä tavalla huomioon todetessaan, että se oli tehty ehdoin, jotka koskivat hänen toimensa lakkauttamista.

144.

Arvostelun ensimmäinen osa liittyy lähinnä tuomioistuimen tehtävään. Mielestäni tämä osa on tutkittava riippumatta siitä, että Jenkinsonin arvostelu ei perustu mihinkään keskusteluissa käsiteltyihin Irlannin ratkaisuihin, jotka olisivat olleet edullisempia kuin 26.1.2012 annettu tuomio Kücük, ( 157 ) johon unionin yleinen tuomioistuin viittasi.

145.

SEUT 272 artiklan perusteella työsopimukseen sovellettavan kansallisen lain soveltamisen osalta katson nimittäin, että kun otetaan huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklassa ( 158 ) asetetut rajat, on sovellettava myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan silloin, kun muutoksenhaun tutkimisen yhteydessä tutkitaan unionin yleisen tuomioistuimen arviointi kansallisesta oikeudesta, unionin tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan vain sen, onko kansallinen oikeus otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Sen on ilmettävä asiakirja-aineistosta selvästi ilman, että tosiseikastoa ja selvitysaineistoa on tarpeen ryhtyä arvioimaan uudelleen. ( 159 ) Valituksen tueksi positiivisen oikeuden nojalla esitetyt uudet väitteet ja todisteet on siis jätettävä tutkimatta.

146.

Katson tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin lausui sovellettavasta kansallisesta laista pyydettyään ensin valittajaa esittämään huomautuksensa Irlannin lainsäädännöstä, johon hän ei ollut vedonnut. ( 160 ) Näin ollen se katsoi Irlannin oikeuden olevan unionin oikeuden eli direktiivin 1999/70 ja puitesopimuksen ( 161 ) mukaista ja pani täytäntöön kyseiseen oikeuteen perustuvat säännöt, joissa määritellään kaikkien kansallisten tuomioistuinten soveltamat, objektiivisten syiden tutkimismenetelmää koskevat säännöt, ( 162 ) ja totesi tällä samalla menetelmällä, että kansalliseen lakiin liittyvät seikat, jotka sillä oli tiedossaan, eivät olleet riittäviä, jotta se olisi niiden perusteella voinut ratkaista riita-asian. ( 163 )

147.

Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen on myös unionin oikeutta soveltavana tuomioistuimena ( 164 ) pantava kyseinen kansallinen oikeus täytäntöön unionin oikeuden mukaisesti. Tietyissä tilanteissa sen on jopa jätettävä soveltamatta kansallisia oikeussääntöjä. Näin on silloin, kun riita-asian kohteeseen sovelletaan asetusta ( 165 ) tai kun unionin oikeussäännöillä on välitön oikeusvaikutus. ( 166 ) Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleisen tuomioistuimen oli otettava huomioon työsuhteeseen liittyvä erityinen asiayhteys eli YUTP:n alaan kuuluva operaatio, jota ei välttämättä tunneta kansallisessa oikeudessa.

148.

Näin ollen on niin, että jos kansallisessa oikeudessa on vastaava oikeussääntö tai vastaavaa oikeuskäytäntöä, ( 167 ) unionin yleinen tuomioistuin voi perustellusti nojautua ratkaisussaan ensisijaisesti kaikissa jäsenvaltioissa sovellettaviin perusteisiin, ( 168 ) jotka ilmenevät unionin tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu SEUT 267 artiklan nojalla, vakiintuneesta tulkinnasta erityisesti työntekijöiden suojelun alalla.

149.

Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin viittasi nimenomaisesti valituksenalaisen tuomion 154 kohdassa 26.1.2012 annetun tuomion Kücük ( 169 ) 27 kohtaan, ( 170 ) jonka sanamuoto perustuu unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön. Unionin tuomioistuin on nimittäin useissa tuomioissaan palauttanut mieliin tulkintansa puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta objektiivisten syiden käsitteestä. Tämä oikeuskäytäntö ohjaa jäsenvaltioiden tuomioistuimia niiden arvioitavaksi saatettujen tilanteiden konkreettisessa tarkastelussa, josta voi käydä ilmi, että määräaikaisten työsuhteiden perättäisellä uusimisella pyritään tosiasiallisesti täyttämään työnantajan pysyvät ja jatkuvat henkilöstötarpeet.

150.

Jenkinson ei ole perustele yksityiskohtaisesti kyseisen oikeuskäytännön valossa väitettään siitä, että unionin yleinen tuomioistuin otti vääristyneellä tavalla huomioon Irlannin positiivisen oikeuden, jonka hän väitti esittäneensä sen arvioitavaksi, ja erityisesti siitä, että unionin yleisen tuomioistuimen tekemä arviointi oli selvästi ristiriidassa kyseisen oikeuden sisällön kanssa, kun otetaan huomioon ne järjestelyt, joiden mukaisesti 11 määräaikaista sopimusten tehtiin. Hänen arvostelunsa on näin ollen hylättävä, koska sen tutkittavaksi ottamisen perusteet puuttuvat osittain, ( 171 ) koska sitä ei ole perusteltu riittävästi eikä se ole riittävän merkityksellinen muilta osin.

151.

Siltä osin kuin on kyse arvostelun toisesta osasta, ( 172 ) totean Jenkinsonin vaatiman valituksenalaisen tuomion perustelujen valvonnan osalta, että unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti tutkinut ne täsmälliset ja konkreettiset seikat, jotka olivat ominaisia toiminnalle, jota varten määräaikaiset sopimukset Jenkinsonin kanssa tehtiin, sekä Eulex Kosovo ‑operaatiolle asetetun tavoitteen.

152.

Valituksessa esitetty arvostelu ei koske unionin yleisen tuomioistuimen huomioon ottamia objektiivisia seikkoja, vaan niiden arviointia, jonka perusteella se nojautui päätöksessään siihen, että oikeudellinen kehys ja ammatillinen kokonaistilanne, joissa Jenkinson suoritti hänelle annetut tehtävät Eulex Kosovo ‑operaatiossa, olivat väliaikaisia.

153.

Yhtäältä olen sitä mieltä, että unionin yleinen tuomioistuin antoi valituksenalaisen tuomion 156–188 kohdassa ratkaisunsa, jolla se vastasi Jenkinsonin väitteisiin, perustellussa päätöksessä, jossa se nojautui kaikkiin Eulex Kosovo ‑operaatiota koskeviin toimenpiteisiin, joita oli toteutettu sen perustamisesta alkaen sen kehittämiseksi sekä sen toiminnan järjestämiseksi ja rahoittamiseksi ( 173 ) sille annettujen toimeksiantojen mukaisesti, ( 174 ) ottaen erityisesti huomioon Kosovon viranomaisten esittämät toiveet. ( 175 ) Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin päätti tarkalleen ottaen, että perättäisten määräaikaisten sopimusten käyttö työpaikkojen täyttämiseksi toissijaisesti kansainvälisellä siviilihenkilöstöllä, erityisesti ( 176 ) rajallisiksi ( 177 ) ja vaihteleviksi ajanjaksoiksi ( 178 ), joiden talousarvio vahvistettiin erittäin säännöllisesti noin seitsemän vuoden ajan alle kuuden kuukauden pituisista 16 kuukauden pituisiksi ajanjaksoiksi, ( 179 ), oli perusteltua YUTP:n yhteydessä toteutetulle kansainväliselle kriisinhallintaoperaatiolle ominaisten olosuhteiden vuoksi. ( 180 ) Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin päätteli perustellusti toteamuksistaan, jotka liittyvät geopoliittiseen ja diplomaattiseen epävarmuuteen, joka vaikuttaa olennaisesti tällaiseen Eulex Kosovo ‑operaation tyyppiseen operaatioon, ( 181 ) että sen ominaispiirteisiin kuuluu väliaikaisuus. ( 182 )

154.

Korostan lisäksi, että nämä toteamukset tukevat myös unionin yleisen tuomioistuimen arviota, ( 183 ) jonka mukaan työehdot liittyvät väistämättä operaation luonteeseen ja sen rahoitusta koskeviin yksityiskohtaisiin sääntöihin, koska operaatiota ei ole tarkoitettu pysyväksi ja siihen vaikuttavat sille uskotut toimeksiannot. Unionin yleinen tuomioistuin pystyi siten päättämään, että vakiintunut käytäntö olla tekemättä toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia on perusteltu joustavuuden tarpeen vuoksi, jotta epävakaisiin tilanteisiin voidaan reagoida mahdollisimman nopeasti. Näin ollen se toi selvästi esiin, että tällaisessa erityistapauksessa määräaikaisten työsopimusten uusimisen tarkoituksena tai vaikutuksena ei voi olla vakinaisen, pysyvän ja jatkuvasti rahoitetun työpaikan täyttäminen. ( 184 )

155.

Näin ollen ja toisen valitusperusteen perusteltavuutta koskevan tarkasteluni mukaisesti ( 185 ) ehdotan, että unionin tuomioistuin katsoo, että Eulex Kosovo ‑operaation ominaispiirteiden analyysistä ja neuvoston YUTP:n yhteydessä tekemistä päätöksistä ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt työsuhdetta luonnehtivat yleiset kriteerit, joita voidaan soveltaa analogisesti kahteen ensimmäiseen operaatioon, joissa Jenkinson työskenteli, niiden luonteen vuoksi, ja että se on näin ollen sille arvioitavaksi esitetyillä perusteilla perustellut lainmukaisesti päätöksensä hylätä vaatimus kaikkien määräaikaisten sopimusten uudelleenmäärittelystä toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi. ( 186 )

156.

Kolmannen valitusperusteen neljättä osaa koskeva arvostelu on näin ollen mielestäni hylättävä.

157.

Analyysini perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa toisen valitusperusteen ja kolmannen valitusperusteen ensimmäisen, kolmannen ja neljännen osan perusteettomiksi.

158.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää toisen valitusperusteen ja kolmannen valitusperusteen ensimmäisen, kolmannen ja neljännen osan perusteettomina.