Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MACIEJ SZPUNAR
14 päivänä heinäkuuta 2022 (1)
Asiat C‑31/22 P(I), C‑32/22 P(I) ja C‑74/22 P(I)
Atlas Copco Airpower ja
Atlas Copco AB (C‑31/22 P(I)),
Anheuser-Busch Inbev ja
Ampar (C‑32/22 P(I)) ja
Soudal ja
Esko-Graphics (C‑74/22 P(I))
vastaan
Magnetrol International
ja komissio
Valitus – Väliintulo – Väliintuloa koskeva valitus – Väliintulojen hyväksyminen unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota koskevan valituksen käsittelyssä – Kyseisen tuomion kumoaminen ja asian palauttaminen unionin yleiseen tuomioistuimeen – Unionin yleisen tuomioistuimen implisiittinen päätös evätä valitusasian väliintulijoilta osapuolten asema asian palauttamisen jälkeen
I Johdanto
1. Käsiteltävissä asioissa tuodaan nimenomaisesti esiin aivan uudenlainen kysymys, joka koskee sitä, säilyykö unionin tuomioistuimessa valitusvaiheessa myönnetty väliintulijan asema siinä vaiheessa, kun asia palautetaan unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämä kysymys myös tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden lausua säännöistä, jotka koskevat väliintulohakemusten hylkäyspäätöksistä tehtyjen valitusten tutkittavaksi ottamista.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Euroopan unionin tuomioistuimen perussääntö
2. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan (N:o 3) (jäljempänä Euroopan unionin tuomioistuimen perussääntö) 39 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään seuraavaa:
”Unionin tuomioistuimen presidentti voi yksinkertaistetussa menettelyssä, jossa voidaan tarpeellisessa määrin poiketa eräistä tämän perussäännön määräyksistä ja josta määrätään työjärjestyksessä, ratkaista vaatimukset, jotka koskevat täytäntöönpanon lykkäämistä [SEUT] 278 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 157 artiklan mukaisesti, [SEUT] 279 artiklassa tarkoitettua päätöstä välitoimista tai täytäntöönpanon lykkäämistä [SEUT] 299 artiklan neljännen kohdan tai Euratomin perustamissopimuksen 164 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti.”
3. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan ensimmäisessä, toisessa ja neljännessä kohdassa määrätään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot ja unionin toimielimet voivat olla väliintulijoina unionin tuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa.
Tämä oikeus on myös unionin elimillä ja laitoksilla sekä kaikilla muilla, jotka pystyvät osoittamaan, että unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisu koskee niiden etua tai heidän etuaan. Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt eivät voi olla väliintulijoina jäsenvaltioiden keskinäisissä asioissa, unionin toimielimien keskinäisissä asioissa eikä jäsenvaltioiden ja unionin toimielimien välisissä asioissa.
– –
Väliintulokirjelmässä saadaan esittää vain jonkun asianosaisen vaatimuksia tukevia vaatimuksia.”
4. Kyseisen perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä ja kolmannessa kohdassa määrätään seuraavaa:
”[Euroopan unionin] yleisen tuomioistuimen lopullisiin päätöksiin sekä päätöksiin, joilla tehdään vain osittainen asiaratkaisu taikka joilla ratkaistaan väite toimivallan puuttumisesta tai siitä, että asia on jätettävä tutkittavaksi ottamatta, voidaan hakea muutosta unionin tuomioistuimelta kahden kuukauden kuluessa muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen tiedoksiantamisesta.
– –
Lukuun ottamatta tapauksia, jotka koskevat unionin ja sen henkilöstön välisiä riitoja, muutosta voivat hakea myös jäsenvaltiot ja unionin toimielimet, jotka eivät ole olleet väliintulijana asiassa unionin yleisessä tuomioistuimessa. Tässä tapauksessa jäsenvaltiot ja toimielimet ovat samassa asemassa kuin ne jäsenvaltiot tai toimielimet, jotka olivat väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa.”
5. Kyseisen perussäännön 57 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Se, jonka väliintulohakemus on hylätty, voi hakea muutosta unionin yleisen tuomioistuimen hylkäyspäätökseen unionin tuomioistuimelta kahden viikon kuluessa siitä, kun hylkäävä päätös annettiin tiedoksi.
Asianosaiset voivat hakea muutosta unionin yleisen tuomioistuimen päätöksiin, jotka se on tehnyt [SEUT] 278 tai [SEUT] 279 artiklan taikka [SEUT] 299 artiklan neljännen kohdan nojalla tai Euratomin perustamissopimuksen 157 artiklan taikka 164 artiklan kolmannen kohdan nojalla, unionin tuomioistuimelta kahden kuukauden kuluessa niiden tiedoksiantamisesta.
Tämän artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa tarkoitettuja muutoksenhakuja käsitellään ja niistä päätetään 39 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”
6. Kyseisen perussäännön 61 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätään seuraavaa:
”Jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi, unionin tuomioistuin julistaa unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen mitättömäksi. Se voi joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Palauttamistapauksessa unionin yleinen tuomioistuin on sidottu unionin tuomioistuimen asiassa ratkaisemiin oikeusseikkoihin.”
B Unionin tuomioistuimen työjärjestys
7. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 172 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus vastineen jättämiseen”, määrätään seuraavaa:
”Unionin yleisessä tuomioistuimessa käsitellyn asian asianosainen, jonka etujen mukaista on, että valitus hyväksytään, hylätään tai jätetään tutkimatta, voi toimittaa vastineen kahden kuukauden kuluessa valituksen tiedoksi antamisesta. Tätä määräaikaa ei voida pidentää.”
C Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestys
8. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa määrätään seuraavaa:
”2. Tätä työjärjestystä sovellettaessa
– –
c) asianosaisella tai asianosaisilla tarkoitetaan, kun tätä termiä käytetään ilman lisämäärettä, kaikkia oikeudenkäynnin asianosaisia väliintulijat mukaan lukien
– –”
9. Kyseisen työjärjestyksen 142 artiklassa, jonka otsikko on ”Väliintulon tarkoitus ja vaikutukset”, määrätään seuraavaa:
”1. Väliintulon tarkoituksena voi olla ainoastaan jonkin varsinaisen asianosaisen vaatimusten tukeminen kokonaan tai osittain. Väliintulijalla ei ole samoja menettelyllisiä oikeuksia kuin varsinaisilla asianosaisilla eikä siten erityisesti oikeutta pyytää istunnon pitämistä.
2. Väliintulo liittyy pääasian oikeudenkäyntiin. Väliintulo menettää tarkoituksensa, jos asia poistetaan unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä, kanne peruutetaan, varsinaiset asianosaiset sopivat asian tai kanne jätetään tutkimatta.
3. Väliintulijan on hyväksyttävä asia sellaisena kuin se on väliintulohetkellä.”
10. Kyseisen työjärjestyksen 143 artiklan, jonka otsikko on ”Väliintulohakemus”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
”1. Väliintulohakemus on tehtävä kuuden viikon kuluessa 79 artiklassa tarkoitetun tiedonannon julkaisemisesta.”
11. Kyseisen työjärjestyksen 217 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Jos unionin tuomioistuimen kumoama ratkaisu on tehty sen jälkeen, kun asiakysymyksen käsittelyn kirjallinen vaihe unionin yleisessä tuomioistuimessa oli päätetty, unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävän asian asianosaiset voivat kahden kuukauden kuluessa unionin tuomioistuimen ratkaisun tiedoksi antamisesta toimittaa kirjalliset huomautuksensa siitä, millä tavoin unionin tuomioistuimen ratkaisu olisi otettava huomioon asiaa ratkaistaessa. Tätä määräaikaa ei voida pidentää.”
12. Kyseisen työjärjestyksen 219 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeudenkäyntikulut”, määrätään seuraavaa:
”Unionin yleinen tuomioistuin päättää oikeudenkäyntikuluista, jotka ovat aiheutuneet yhtäältä asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa ja toisaalta muutoksenhakuasian käsittelystä unionin tuomioistuimessa.”
III Asioiden taustat
13. Euroopan komissio totesi ylisuurten voittojen verovapautta koskevasta valtiontukiohjelmasta SA.37667 (2015/C) (ex 2015/NN), jonka Belgia on toteuttanut, 11.1.2016 antamassaan päätöksessä (EU) 2016/1699 (EUVL 2016, L 260, s. 61; jäljempänä riidanalainen päätös), että Belgian kuningaskunnan myöntämät verovapautukset muodostivat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tukijärjestelmän, joka oli sisämarkkinoille soveltumaton ja joka oli toteutettu SEUT 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti. Komissio määräsi, että näin myönnetyt tuet on perittävä takaisin tuensaajilta, joiden lopullinen luettelo Belgian kuningaskunnan oli myöhemmin laadittava.
IV Asian käsittely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa sekä asianosaisten lausumat
14. Belgian kuningaskunta ja Magnetrol International NV nostivat unionin tuomioistuimen kirjaamoon 22.3.2016 ja 25.5.2016 saapuneilla kannekirjelmillä kanteet, joissa vaadittiin riidanalaisen päätöksen kumoamista.
15. Unionin yleinen tuomioistuin päätti yhdistää asiat T-131/16, Belgia v. komissio, ja T-263/16, Magnetrol International v. komissio, käsittelyn suullista vaihetta ja käsittelyn päätteeksi annettavaa ratkaisua varten.
16. Se kumosi riidanalaisen päätöksen 14.2.2019 antamallaan tuomiolla Belgia ja Magnetrol International v. komissio (T-131/16 ja T-263/16, EU:T:2019:91).
17. Komissio valitti kyseisestä tuomiosta 24.4.2019.
18. Soudal, Esko-Graphics, Flir Systems Trading Belgium BVBA, Anheuser-Busch InBev SA/NV, Ampar BVBA, Atlas Copco Airpower, Atlas Copco, Wabco Europe BVBA ja Celio International NV hyväksyttiin väliintulijoiksi tukemaan Magnetrol Internationalin vaatimuksia unionin tuomioistuimen presidentin 15.10.2019 antamilla määräyksillä.
19. Unionin tuomioistuin antoi 16.9.2021 tuomion komissio v. Belgia ja Magnetrol International (C‑337/19 P, EU:C:2021:741), jolla se
– kumosi unionin yleisen tuomioistuimen 14.2.2019 antaman tuomion Belgia ja Magnetrol International v. komissio (T-131/16 ja T-263/16, EU:T:2019:91);
– hylkäsi asiassa T-131/16 esitetyt ensimmäisen ja toisen kanneperusteen ja asiassa T-263/16 esitetyn ensimmäisen kanneperusteen ja kolmannen kanneperusteen ensimmäisen osan;
– palautti asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisisi kolmannen, neljännen ja viidennen kanneperusteen asiassa T-131/16 ja toisen kanneperusteen, kolmannen kanneperusteen toisen ja kolmannen osan ja neljännen kanneperusteen asiassa T-263/16, ja
– määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
20. Soudal ja Esko-Graphics sekä Atlas Copco Airpower ja Atlas Copco ja Anheuser-Busch Inbev ja Ampar esittivät unionin yleiselle tuomioistuimelle 16.11.2021 ja 25.11.2021 päivätyillä kirjeillä huomautuksensa siitä, mitä päätelmiä 16.9.2021 annetusta tuomiosta komissio v. Belgia ja Magnetrol International (C‑337/19 P, EU:C:2021:741) olisi tehtävä käsiteltävän asian ratkaisemiseksi.
21. Atlas Copco Airpower, Atlas Copco, Anheuser-Busch Inbev, Ampar Soudal ja Esko-Graphics saivat 17.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamolta 6.12.2021 päivätyn kirjeen, jossa niille ilmoitettiin, että koska kyseiset huomautukset eivät olleet unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä määrättyjä asiakirjoja, unionin yleisen tuomioistuimen asiaa käsittelevän jaoston puheenjohtaja oli päättänyt, ettei niitä kirjata asiakirja-aineistoon.
22. Nämä kuusi yhtiötä vaativat unionin yleisen tuomioistuimen presidentille ja jäsenille osoittamallaan 29.12.2021 päivätyllä kirjeellä 15.10.2019 annetun unionin tuomioistuimen presidentin määräyksen komissio v. Belgia ja Magnetrol International (C‑337/19 P, ei julkaistu, EU:C:2019:915) perusteluihin ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön viitaten yhtäältä korjaamaan ”virheen” (oversight), jonka unionin yleinen tuomioistuin oli tehnyt, kun se oli kieltäytynyt sisällyttämästä niiden huomautuksia asiakirja-aineistoon, ja toisaalta vahvistamaan niiden aseman väliintulijoina unionin yleisessä tuomioistuimessa.
23. Kyseiset kuusi yhtiötä pyysivät, että kirjeeseen vastattaisiin viiden päivän kuluessa, sillä muuten niiden olisi tehtävä määräajassa valitus, jolla riitautettaisiin mahdollinen implisiittinen kieltäytyminen väliintulijan aseman myöntämisestä käsiteltävässä asiassa.
24. Atlas Copco Airpower ja Atlas Copco sekä Anheuser-Busch Inbev ja Ampar tekivät 10.1.2022 valitukset asioissa C‑31/22 P ja C‑32/22 P.
25. Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaaja ilmoitti 11.1.2022 päivätyllä kirjeellä vastaanottaneensa Soudalin ja Esko-Graphicsin 29.12.2021 päivätyn kirjeen ja kiinnitti näiden huomiota siihen, ettei unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä määrätä, että väliitulijat, jotka oli hyväksytty osallistumaan unionin tuomioistuimen menettelyyn asiassa C‑337/19 P, voisivat esittää huomautuksia asiassa T‑263/16 RENV.
26. Soudal ja Esko-Graphics tekivät 28.1.2022 valituksen asiassa C‑74/22 P.
27. Atlas Copco Airpower ja Atlas Copco vaativat, että unionin tuomioistuin
– kumoaa päätöksen, joka sisältyy niille osoitettuun 6.12.2021 päivättyyn unionin yleisen tuomioistuimen kirjeeseen, ja
– määrää, että Atlas Copco Airpower ja Atlas Copco säilyttävät väliintulijan aseman asiassa T‑263/16 RENV sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin on palauttanut asian unionin yleiseen tuomioistuimeen.
28. Anheuser-Busch Inbev ja Ampar vaativat, että unionin tuomioistuin
– kumoaa päätöksen, joka sisältyy niille osoitettuun 6.12.2021 päivättyyn unionin yleisen tuomioistuimen kirjeeseen, ja
– määrää, että Anheuser-Busch Inbev ja Ampar säilyttävät väliintulijan aseman asiassa T‑263/16 RENV sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin on palauttanut asian unionin yleiseen tuomioistuimeen.
29. Soudal ja Esko-Graphics vaativat, että unionin tuomioistuin
– kumoaa päätöksen, joka sisältyy niille osoitettuun 6.12.2021 päivättyyn unionin yleisen tuomioistuimen kirjeeseen;
– määrää, että niiden esittämät kirjalliset huomautukset sisällytetään asiakirja-aineistoon, ja
– toteaa, että Soudal ja Esko-Graphics säilyttävät väliintulijan aseman asiassa T‑263/16 RENV sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin on palauttanut asian unionin yleiseen tuomioistuimeen.
30. Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin
– jättää valitukset tutkimatta;
– toissijaisesti hylkää valitukset perusteettomina;
– velvoittaa valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
31. Istuntoa ei järjestetty.
V Asian tarkastelu
A Tutkittavaksi ottaminen
1. Asioissa C‑31/22 P ja C‑32/22 P tehtyjen valitusten tutkittavaksi ottaminen
32. Komissio väittää, että asioissa C‑31/22 P ja C‑32/22 P tehdyt valitukset on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin ne perustuvat Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklaan. Kyseisessä määräyksessä sallitaan valituksen tekeminen unionin yleisen tuomioistuimen päätöksestä hylätä väliintulohakemus. Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan tehnyt tällaista päätöstä kummassakaan asiassa. Unionin yleinen tuomioistuin ainoastaan päätti olla sisällyttämättä Atlas Copco Airpowerin ja Atlas Copcon sekä Anheuser-Busch Inbevin ja Amparin esittämiä kirjallisia huomautuksia asian T‑263/16 RENV asiakirja-aineistoon.
33. Totean aluksi komission tapaan, että 6.12.2021 päivätyn unionin yleisen tuomioistuimen kirjeen tarkoituksena oli ilmoittaa Atlas Copco Airpowerille ja Atlas Copcolle sekä Anheuser-Busch Inbeville ja Amparille, ettei niiden esittämiä huomautuksia ollut sisällytetty asiakirja-aineistoon, koska ne eivät olleet unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä määrättyjä asiakirjoja. Lisäksi pitää paikkansa, että Atlas Copco Airpower ja Atlas Copco sekä Anheuser-Busch Inbev ja Ampar eivät muodollisesti tehneet väliintulohakemusta. Muodolliselta kannalta riidanalaiseen kirjeeseen sisältyvä päätös ei siten ole väliintulohakemuksen hylkäyspäätös eikä siihen ensi näkemältä voida hakea muutosta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklan nojalla.
34. Kyseisen määräyksen formalistinen tulkinta ei kuitenkaan vaikuta tyydyttävältä. Kun otetaan huomioon käsiteltävien asioiden hyvin erityinen asiayhteys, jolle on ominaista erityisesti se, että kyseiset yhtiöt saattoivat perustellusti olettaa säilyttäneensä väliintulijan aseman asian palauttamisen jälkeen, se, että unionin yleisen tuomioistuimen päätöksessä ei nimenomaisesti kumottu tätä väliintulijan asemaa, ei sinänsä näytä sulkevan pois sitä, että todellisuudessa näin tapahtui implisiittisesti.
35. Atlas Copco Airpower ja Atlas Copco sekä Anheuser-Busch Inbev ja Ampar nimittäin jättivät unionin yleiseen tuomioistuimeen huomautuksia ”unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 217 artiklan 1 kohdan nojalla”, ja kyseinen määräys koskee unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävän asian asianosaisia. Ne siis vetoavat tähän asemaan väliintulijoina.
36. Näissä olosuhteissa unionin yleisen tuomioistuimen päätökseen olla ottamatta näitä huomautuksia asiakirja-aineistoon sisältyy implisiittisesti mutta väistämättä päätös, jolla Atlas Copco Airpowerilta ja Atlas Copcolta sekä Anheuser-Busch Inbeviltä ja Amparilta evättiin väliintulijan asema.
37. Tällaiseen implisiittiseen päätökseen, jolla on nähdäkseni samat oikeusvaikutukset kuin väliintulohakemuksen hylkäyspäätöksellä tai päätöksellä, jolla väliintulo lopetetaan, voidaan hakea muutosta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklan nojalla samoin perustein kuin jälkimmäisiin.
38. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, koska kyseiselle määräykselle ehdottamani tulkinta on todellisuudessa ainoa, jolla voidaan taata oikeussuoja niille väliintulohakemuksen tekijöille, joille unionin tuomioistuin on myöntänyt väliintulijan aseman, ja viime kädessä varmistaa kyseisen perussäännön 40 artiklassa tarkoitetun väliintulo-oikeuden tehokkuus, koska näille väliintulijoille ei ole varattu mitään muuta oikeussuojakeinoa.
39. Yhtäältä katson, ettei osapuolta, jolla on unionin tuomioistuimessa väliintulijan asema, voida vaatia tekemään unionin yleiselle tuomioistuimelle muodollista väliintulohakemusta vain, jotta se voisi sen jälkeen tehdä valituksen kyseisen hakemuksen hylkäyspäätöksestä, joka seuraa automaattisesti. Oikeus väliintulohakemuksen tekemiseen nimittäin menetetään joka tapauksessa prekluusion seurauksena, koska hakemusta ei luonnollisestikaan olisi tehty kuuden viikon kuluessa kannekirjelmän jättämistä koskevan tiedonannon julkaisemisesta, kuten unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 143 artiklassa edellytetään.
40. Toisaalta oikeussuojakeinona ei voida pitää myöskään valitusta unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisusta, jolla asian käsittely päätetään, koska tämä muutoksenhakukeino on varattu ainoastaan unionin yleisessä tuomioistuimessa käsitellyn asian osapuolille ja siten osapuolille, joille on jo myönnetty väliintulijan asema.
41. Näin ollen olen sitä mieltä, että asioissa C‑31/22 P ja C‑32/22 P tehdyt valitukset on otettava tutkittavaksi.
2. Asiassa C‑74/22 P tehdyn valituksen tutkittavaksi ottaminen
42. Komissio väittää, että asiassa C‑74/22 P tehty valitus on jätettävä tutkimatta. Yhtäältä se korostaa, että valituksen kohteena oleva päätös ei kuulu yhteenkään Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklassa mainituista ryhmistä, joten Soudal ja Esko-Graphics eivät voi tukeutua tähän määräykseen valituksessaan.
43. Toisaalta komissio väittää, että vaikka tämä valitus voitaisiin luokitella uudelleen ”Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklaan perustuvaksi valitukseksi”, minkä komissio kiistää, se olisi silti hylättävä samoista syistä kuin ne, jotka esitettiin asioissa C‑31/22 P ja C‑32/22 P. Komission mukaan tällainen valitus on joka tapauksessa tehty myöhässä.
44. Mielestäni valitus on, siltä osin kuin se perustuu Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan, jätettävä tutkimatta, koska riidanalaisella päätöksellä ei päätetä asian käsittelyä eikä ratkaista väitettä toimivallan puuttumisesta tai siitä, että asia on jätettävä tutkittavaksi ottamatta.
45. Yhtäältä on todettava, että asian T‑263/16 RENV käsittely jatkuu unionin yleisessä tuomioistuimessa riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeen, eikä siinä ole annettu osittaistakaan asiaratkaisua.
46. Toisaalta, vaikka väliintulohakemusta koskevat erimielisyydet ovat oikeudenkäyntimenettelyyn liittyviä väitteitä, ne eivät koske toimivallan puuttumista eivätkä sitä, että asia on jätettävä tutkittavaksi ottamatta, mitkä ovat ainoat Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklassa tarkoitetut väitteet. Väitteitä, jotka koskevat toimivallan puuttumista tai sitä, että asia on jätettävä tutkittavaksi ottamatta, nimittäin säännellään sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa että unionin tuomioistuimessa erityissäännöillä,(2) ja kyseisten väitteiden tarkoituksena on saada tuomioistuin päättämään asian käsittely ratkaisematta pääasiaa. Se, että näiden väitteiden seurauksena voi olla asian käsittelyn päättäminen, myös oikeuttaa sen, että tällaisista päätöksistä tehtyihin valituksiin on päätetty soveltaa samaa järjestelmää kuin se, jota sovelletaan valituksiin ratkaisuista, joilla asian käsittely päätetään sen jälkeen, kun tuomioistuin on tutkinut pääasian.
47. Sitä vastoin väliintuloa koskevat väitteet ovat luonteeltaan erilaisia. Kuten unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä korostetaan, väliintulo liittyy pääasian oikeudenkäyntiin,(3) eivätkä siihen liittyvät päätökset voi mitenkään päättää asian käsittelyä.
48. Näin ollen katson, että riidanalainen päätös ei voi olla Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan mukaisen valituksen kohteena, joten asiassa C‑74/22 P tehty valitus on jätettävä tutkimatta.
49. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä kuitenkin myös ilmenee, että varmistaakseen kanteen tehokkaan vaikutuksen tuomioistuin voi siitä tekemänsä kokonaisarvioinnin perusteella tulkita sitä muutenkin kuin vain kantajan siitä nimenomaisesti käyttämän nimityksen rajoissa.(4) Unionin tuomioistuin on vastaavasti jo tutkinut valituksen kahden vaihtoehtoisen perustan kannalta rajoittumatta ainoastaan siihen perustaan, jonka valittaja oli esittänyt.(5)
50. Näin ollen katson, että unionin tuomioistuin voi valituksen tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi luokitella sen ”Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklaan perustuvaksi valitukseksi”, koska asianosaisten väitteistä ilmenee selvästi, että ne riitauttavat valituksellaan päätöksen, jolla unionin yleinen tuomioistuin epäsi niiltä asianosaisen aseman.
51. Mielestäni tällainen uudelleenluokittelu ei kuitenkaan merkitse sitä, että asiassa C‑74/22 P tehty valitus voidaan ottaa tutkittavaksi. Komission tapaan olen sitä mieltä, että valitus on joka tapauksessa tehty myöhässä.
52. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklan mukaan Soudalin ja Esko-Graphicsin olisi pitänyt tehdä valituksensa kahden viikon kuluessa väliintulohakemuksen hylkäyspäätöksestä tai väliintulon lopettamisesta tehdystä päätöksestä siten, että kyseistä määräaikaa pidennetään pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä.
53. Kyseinen hylkäyspäätös sisältyy kuitenkin 6.12.2021 päivättyyn unionin yleisen tuomioistuimen kirjeeseen, joka annettiin asianosaisille tiedoksi 17.12.2021. Kyseisellä kirjeellä unionin yleinen tuomioistuin nimittäin implisiittisesti mutta väistämättä epäsi Soudalilta ja Esko-Graphicsilta väliintulijan aseman, mikä tarkoittaa, että valitus olisi pitänyt tehdä viimeistään 10.1.2022.
54. Nähdäkseni valitus on siten jätettävä tutkimatta, koska se on tehty myöhässä.
55. Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa millään osapuolten esittämillä väitteillä, jotka koskevat yhtäältä sitä, että valituksen tekemiselle asetettu määräaika ei alkanut 6.12.2021 päivätyn kirjeen vaan 11.1.2022 päivätyn kirjeen päivämäärästä, ja toisaalta sitä, että Soudalille ja Esko-Graphicsille oli tapahtunut anteeksiannettava erehdys.
56. Ensinnäkin valituksen tekemiselle asetetun määräajan alkamisajankohdasta on todettava, että 11.1.2022 päivätty unionin yleisen tuomioistuimen toinen kirje on luonteeltaan pelkästään vahvistava. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätöksellä pelkästään vahvistetaan aikaisempi päätös, jos siihen ei sisälly aikaisempaan päätökseen nähden mitään uutta ja jos sitä ei ole edeltänyt kyseisen aikaisemman toimen adressaatin tilanteen uudelleentutkinta.(6)
57. Kyseinen 11.1.2022 päivätty kirje on vastaus Soudalin ja Esko-Graphicsin pyyntöön vahvistaa, että ne edelleenkin osallistuvat menettelyyn väliintulijoina, ja siinä unionin yleinen tuomioistuin ainoastaan toistaa 6.12.2021 päivättyyn kirjeeseen sisältyneet päätelmät. Lisäksi on todettava, että Soudal ja Esko-Graphics itse korostavat unionin tuomioistuimen kysymyksiin antamassaan vastauksessa, että ”toisella kirjeellä vahvistettiin ensimmäisen kirjeen sisältö”.
58. Kyseinen 11.1.2022 päivätty kirje on siten pelkästään 6.12.2021 päivätyn kirjeen vahvistava päätös, eikä sen päivämäärää näin ollen voida pitää valituksen tekemiselle asetetun määräajan alkamisajankohtana.
59. Toiseksi anteeksiannettavasta erehdyksestä siltä osin kuin on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklaan perustuvan valituksen tekemiselle asetetun määräajan alkamisesta on todettava, että unionin tuomioistuin on vakiintuneesti katsonut, että kanteen nostamisen määräaikoja koskevien unionin säännösten yhteydessä anteeksiannettava erehdys, jonka nojalla näistä määräajoista voidaan poiketa, koskee ainoastaan poikkeuksellisia olosuhteita, joissa on erityisesti kyse siitä, että asianomainen toimielin on menetellyt tavalla, joka on yksinään tai ratkaisevassa määrin omiaan aiheuttamaan ymmärrettävän sekaannuksen vilpittömässä mielessä olevalle yksityiselle, joka on noudattanut kaikkea sitä huolellisuutta, jota edellytetään tavanomaista harkitsevaisuutta noudattavalta henkilöltä.(7)
60. Nämä edellytykset eivät mielestäni täyty. Pitää paikkansa, että unionin yleisen tuomioistuimen päätös, joka sisältyi 6.12.2021 päivättyyn kirjeeseen siltä osin kuin siinä ei nimenomaisesti evätty väliintulijan asemaa Soudalilta ja Esko-Graphicsilta, on monitulkintainen. Tämä monitulkintaisuus ei kuitenkaan yksinään riitä aiheuttamaan ymmärrettävää sekaannusta vilpittömässä mielessä olevalle yksityiselle, joka on noudattanut kaikkea sitä huolellisuutta, jota edellytetään tavanomaista harkitsevaisuutta noudattavalta henkilöltä.
61. Erityisesti on huomautettava, että vastauksessaan 6.12.2021 päivättyyn unionin yleisen tuomioistuimen kirjeeseen Soudal ja Esko-Graphics pyysivät sitä korjaamaan laiminlyönnin, joka oli johtanut siihen, ettei niiden huomautuksia otettu tutkittavaksi, ja vahvistamaan, että niillä oli edelleen väliintulijan asema.
62. Ennen muuta on korostettava, että unionin yleiselle tuomioistuimelle 29.12.2021 osoittamallaan kirjeellä Soudal ja Esko-Graphics pyysivät unionin yleistä tuomioistuinta vastaamaan viiden päivän kuluessa niiden pyyntöön vahvistaa, että niillä on edelleen asianomaisen osapuolen asema, ja ilmoittivat, että jos unionin yleinen tuomioistuin ei näin tee, ”niiden olisi tehtävä määräajassa valitus, jolla riitautettaisiin mahdollinen implisiittinen kieltäytyminen väliintulijan aseman myöntämisestä”.
63. Näistä seikoista voidaan siten päätellä, että Soudal ja Esko-Graphics olivat paitsi aivan oikein tulkinneet 6.12.2021 päivätyn unionin yleisen tuomioistuimen kirjeen siten, että sillä evättiin niiltä implisiittisesti mutta väistämättä asianomaisen osapuolen asema, myös olivat täysin tietoisia tällaista päätöstä koskevan valituksen tekemiselle asetetusta määräajasta, koska ne olivat alun perin aikoneet tehdä sen määräajassa.
64. Se, että valitus on tehty määräajan päättymisen jälkeen, ei siten ole mikään anteeksiannettava erehdys, joka olisi aiheutunut 6.12.2021 päivättyyn kirjeeseen sisältyneen unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen monitulkintaisuudesta, vaan se on aiheutunut yksinomaan Soudalin ja Esko-Graphicsin omasta menettelystä.
65. Näin ollen katson, että asiassa C‑74/22 P tehty valitus on jätettävä tutkimatta, koska se on tehty myöhässä.
B Asiakysymys
66. Korostan aluksi, että asiakysymyksestä jäljempänä kehittelemäni päätelmät koskevat ainoastaan asioita C‑31/22 P ja C‑32/22 P, koska katson, että asiassa C‑74/22 P tehty valitus on jätettävä tutkimatta. Täsmennän kuitenkin, että siinä tapauksessa, ettei unionin tuomioistuin yhdy tässä tekemääni analyysiin, jäljempänä esitettyjä päätelmiä voidaan hyvin soveltaa myös viimeksi mainittuun asiaan.
67. Valitustensa tueksi Atlas Copco Airpower, Atlas Copco, Anheuser-Busch Inbev ja Ampar (jäljempänä valittajat) esittävät yhden ainoan valitusperusteen, joka jakautuu kahteen osaan. Ainoan valitusperusteensa ensimmäisessä osassa ne väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se jätti noudattamatta omaa oikeuskäytäntöään, jonka mukaan osapuolet, jotka on hyväksytty väliintulijoiksi valitusmenettelyssä, säilyttävät tämän aseman unionin yleisessä tuomioistuimessa asian palauttamisen jälkeen käytävässä menettelyssä. Ainoan valitusperusteensa toisessa osassa valittajat väittävät myös, että unionin yleinen tuomioistuin jätti noudattamatta työjärjestyksensä 217 artiklan 1 kohtaa. Valittajien mukaan unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että kyseistä määräystä on tulkittava siten, että ilmaukseen ”unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävän asian asianosaiset”, jolla tarkoitetaan osapuolia, jotka ovat saaneet luvan esittää huomautuksia unionin tuomioistuimen palautettua asian, sisältyvät myös osapuolet, jotka on hyväksytty väliintulijoiksi valitusmenettelyssä.
68. Koska ainoan valitusperusteen kummassakin osassa tuodaan esiin kysymys väliintulijan aseman jatkuvuudesta, tutkin ne yhdessä.
69. Aloitan tarkasteluni toteamalla, että vaikka väliintuloon sovellettavat määräykset eivät ole täysin yksiselitteisiä siltä osin kuin on kyse väliintulijan aseman jatkuvuudesta (osa 1), väliintuloa koskevassa oikeuskäytännössä on joitakin hyödyllisiä ohjeita, jotka puoltavat sitä, että väliintulijan asema säilyy palauttamisen jälkeen (osa 2). Esitän, että mielestäni tämä aseman säilyminen perustuu osittain myös valitusmenettelyn ja palauttamista seuraavan menettelyn väliseen toiminnalliseen jatkuvuuteen (osa 3). Lopuksi esitän joitakin päätelmiä ehdottamani ratkaisun ja ns. pilottitapauksissa noudatettavan käytännön välisestä suhteesta (osa 4).
1. Väliintuloa koskevien määräysten monitulkintaisuus
70. Kysymys unionin tuomioistuimen valitusvaiheessa myöntämän väliintulijan aseman jatkuvuudesta liittyy suoraan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 217 artiklan 1 kohdan, joka koskee ratkaisun kumoamisen jälkeen palautettujen asioiden käsittelyä, tulkintaan.
71. Kyseisen määräyksen mukaan ”unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävän asian asianosaiset” voivat toimittaa kirjalliset huomautuksensa siitä, millä tavoin unionin tuomioistuimen ratkaisu olisi otettava huomioon asiaa ratkaistaessa,(8) jos asiakysymyksen käsittelyn kirjallinen vaihe unionin yleisessä tuomioistuimessa oli päätetty ennen valitusmenettelyä. Jos ilmauksella ”unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävän asian asianosaiset” tarkoitetaan myös unionin yleisessä tuomioistuimessa hyväksyttyjä väliintulijoita,(9) on selvitettävä, sisältyvätkö siihen unionin tuomioistuimen valitusvaiheessa hyväksymät väliintulijat.
72. Väliintuloa koskevissa määräyksissä ei anneta selvää vastausta tähän kysymykseen, ja koska ei ole olemassa nimenomaista määräystä, jossa määrättäisiin valitusvaiheessa hyväksytyn väliintulon jatkuvuudesta, voidaan pohtia, eikö tällaisen määräyksen puuttuminen voida tulkita implisiittiseksi vahvistukseksi siitä, että väliintulo päättyy unionin tuomioistuimessa käydyn menettelyn päätyttyä.
73. Tätä tulkintaa tukisi se, että asiaa koskevissa määräyksissä vahvistetaan expressis verbis väliintulon jatkuvuus vastaavissa tilanteissa. Yhtäältä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 217 artiklan 1 kohdan perusteella on selvää, että osapuolet, jotka on hyväksytty väliintulijoiksi asiakysymyksen käsittelyssä unionin yleisessä tuomioistuimessa, voivat olla välintulijoina valitusmenettelyssä. Toisaalta unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 172 artiklassa määrätään, että osapuolet, jotka on hyväksytty väliintulijoiksi asiakysymyksen käsittelyssä unionin yleisessä tuomioistuimessa, voivat olla väliintulijoina valitusmenettelyssä, jos niillä on siihen intressi. Se, ettei käänteisestä tilanteesta ole annettu vastaavaa määräystä, jossa vahvistettaisiin yksiselitteisesti unionin tuomioistuimen valitusvaiheessa hyväksymän väliintulon jatkuvuus, voitaisiin tulkita a contrario siten, että se osoittaa väliintulon päättyvän.
74. Nähdäkseni tällainen tulkinta on kuitenkin kiistanalainen. Ensinnäkin Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisesta kohdasta ilmenee selvästi, että väliintulo-oikeus riippuu siitä, onko väliintulijalla intressi asian ratkaisuun. Jos tämä väliintulointressi on olemassa valitusvaiheessa, kuten unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 172 artiklassa nimenomaisesti määrätään, ei ole mitään syytä olettaa, että se lakkaa olemasta palauttamisvaiheessa, kun asia on lähtökohtaisesti edelleen ratkaisematta.(10)
75. Vaikka pitää paikkansa, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklasta ja 56 artiklan kolmannesta kohdasta yhdessä luettuina ilmenee, että jäsenvaltiot ja unionin toimielimet, jotka ovat ”etuoikeutettuja” väliintulijoita, voivat aina osallistua valitusmenettelyyn väliintulijoina,(11) tästä määräyksestä ei voida päätellä a contrario, että muut kuin etuoikeutetut osapuolet eivät koskaan voi osallistua kyseiseen menettelyyn väliintulijoina, vaan siitä voidaan ainoastaan päätellä, että tämän väliintulon edellytyksenä on, että niillä on väliintulointressi.
76. Koska väliintulijalla on oltava asian ratkaisuun tosiasiallinen intressi, jonka unionin tuomioistuin on vahvistanut valitusvaiheessa, se, ettei palauttamismenettelyssä ole mahdollista tehdä tehokkaasti uutta väliintulohakemusta, koska tälle on asetettu preklusiivinen määräaika,(12) voidaan tulkita implisiittiseksi vahvistukseksi väliintulon jatkuvuudesta.
77. Näin ollen vaikuttaa siltä, että kyseiset määräykset eivät sellaisinaan vastaa kysymykseen väliintulijan aseman jatkumisesta menettelyssä palauttamisen jälkeen. Näin ollen tarkastelen seuraavaksi väliintulon kestoon liittyviä kysymyksiä sellaisen oikeuskäytännön valossa, josta saadaan mielestäni hyödyllisiä ohjeita unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun kysymyksen ratkaisemiseen.
2. Väliintulon kestoa koskeva oikeuskäytäntö
78. Ensi näkemältä oikeuskäytännössä omaksutut ratkaisut voivat vaikuttaa ristiriitaisilta. Ne nivoutuvat kuitenkin johdonmukaisesti yhteen, kun niitä tarkastellaan sen väliintulo-oikeuden edellytyksen valossa, joka koskee intressiä asian ratkaisuun.
79. Ensimmäinen näistä ratkaisuista perustuu valittajien mainitsemaan unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan osapuolet, jotka on hyväksytty väliintulijoiksi valitusmenettelyssä, säilyttävät tämän aseman menettelyssä palauttamisen jälkeen, jolloin ne voivat muun muassa toimittaa huomautuksensa siitä, millä tavoin unionin tuomioistuimen ratkaisu olisi otettava huomioon asiaa ratkaistaessa. Toisin kuin komissio toteaa kirjallisissa huomautuksissaan, tämä ratkaisu ei perustu kahteen yksittäiseen tuomioon, joissa se on tunnustettu ja nimenomaisesti vahvistettu,(13) vaan se voidaan johtaa myös väliintulijoille useissa unionin yleiseen tuomioistuimeen palautetuissa asioissa annetusta kohtelusta.(14) Unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa Espanja ym. v. komissio(15) esittämien perustelujen mukaisesti kyseinen ratkaisu perustuu moitteettoman oikeudenkäytön vaatimuksiin, sillä se edistää oikeudenkäyntimenettelyn jatkuvuutta tilanteissa, joissa unionin tuomioistuin palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.
80. Toinen näistä oikeuskäytännössä esitetyistä ratkaisuista puolestaan mahdollistaa sen, että oikeusriidan osapuolet voivat vedota siihen, ettei menettelyn aikaisemmassa vaiheessa hyväksytty väliintulo ole hyväksyttävä. Aikaisempi hyväksyminen väliintulijaksi ei siten estä tutkimasta väliintulon hyväksyttävyyttä uudelleen joko asiakysymyksen käsittelyn yhteydessä(16) tai valitusmenettelyssä.(17) Tästä seuraa, että väliintulo-oikeus ei ole koskaan lopullinen ja että se voidaan kyseenalaistaa, jos olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena väliintulija menettää intressinsä asian ratkaisuun.(18)
81. Korostan, että nämä oikeuskäytännössä esitetyt ratkaisut eivät perustu nimenomaisesti määräyksiin, joilla säännellään unionin tuomioistuimissa noudatettavaa menettelyä. Sen sijaan niiden lähtökohtana on se, että väliintulo-oikeuden myöntäminen edellyttää välitöntä ja tosiasiallista intressiä asian ratkaisuun.(19) Se, että unionin yleinen tuomioistuin saattaa antaa valitusvaiheessa hyväksyttyjen väliintulijoiden osallistua väliintulijoina menettelyyn palauttamisen jälkeen, johtuu nimittäin siitä, että kyseinen intressi on olemassa lähtökohtaisesti siihen asti, kunnes riita on ratkaistu lopullisesti. Koska tämä intressi saatetaan menettelyn aikana menettää käsiteltävän asian olosuhteissa mahdollisesti tapahtuvan muutoksen seurauksena, osapuolet voivat missä tahansa menettelyn vaiheessa riitauttaa aikaisemmin hyväksytyn väliintulon hyväksyttävyyden.
82. Väliintuloa koskevista määräyksistä ja oikeuskäytännöstä siis ilmenee, että väliintulijan asema antaa asianomaiselle henkilölle menettelyllisen oikeuden ja tähän liittyvät menettelylliset takeet, jotka kuvastavat kyseisen henkilön intressiä asian ratkaisuun, ja että tämä asema voidaan kyseenalaistaa siinä tapauksessa, että asian olosuhteissa tapahtuu myöhemmin muutos, jonka seurauksena kyseinen intressi menetetään.
83. Nähdäkseni siitä, että unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu kumotaan osittain ja asia palautetaan, seuraa, että valitusvaiheessa väliintulijaksi hyväksytyn osapuolen pitäisi lähtökohtaisesti säilyttää väliintulijan asema, koska kyseisellä osapuolella valitusvaiheessa ollut intressi on tosiasiallisesti väistämättä olemassa siihen asti, kunnes asia ratkaistaan lopullisesti.
3. Menettelyn toiminnallinen jatkuvuus palauttamistapauksessa
84. Se, että intressi asian ratkaisuun säilyy, perustuu myös toiminnalliseen jatkuvuuteen valitusmenettelyn ja palauttamista seuraavan menettelyn välillä, sillä jälkimmäisen tarkoituksena on tehdä päätelmät ensin mainitusta.
85. Yhtäältä tämä jatkuvuus ilmenee unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 219 artiklasta, sillä siinä varataan unionin yleiselle tuomioistuimelle oikeus päättää oikeudenkäyntikuluista, joita väliintulijalle on aiheutunut valitusasian käsittelyssä, koska väliintulon menestymistä voidaan arvioida kunnolla vasta sen jälkeen, kun riita on ratkaistu lopullisesti.
86. Toisaalta tämä jatkuvuus johtuu nähdäkseni myös unionin tuomioistuimen mahdollisuudesta ratkaista asiakysymys valitusvaiheessa, koska asia voidaan palauttaa unionin yleiseen tuomioistuimeen vain siinä tapauksessa, että se ei ole ratkaisukelpoinen. Asian palauttaminen riippuu siis täysin siitä, miten asian käsittely unionin yleisessä tuomioistuimessa on edennyt, eikä mielestäni voida katsoa, että palautettu asia olisi erillinen valitusmenettelystä, jossa se on päätetty palauttaa, kun taas kyseessä on väistämättä katsottava olevan yksi ja sama menettely silloin, kun unionin tuomioistuin ratkaisee asian.
87. Tältä osin on todettava, että jos väite väliintulijan aseman säilymisestä palauttamisvaiheessa hylättäisiin, tämä johtaisi väistämättä epäsymmetriaan unionin tuomioistuimessa väliintulijoiksi hyväksyttyjen osapuolten kohtelussa, joka määräytyisi sen mukaan, missä vaiheessa asian käsittely on valitusmenettelyn päättyessä. Siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin ratkaisee asiakysymyksen valitusmenettelyn päätteeksi, valitusvaiheessa väliintulijoiksi hyväksytyt osapuolet saavat olla menettelyssä väliintulijoina siihen asti, kunnes riita ratkaistaan lopullisesti. Päinvastaisessa tapauksessa ne menettäisivät asemansa menettelyssä palauttamisen jälkeen. Nähdäkseni mikään ei oikeuta tällaista väliintulijoiksi hyväksyttyjen osapuolten oikeuksien erottelua. Siinä tapauksessa, että asian palauttamisen jälkeen tehtäisiin toinen valitus, tämä ratkaisu voisi johtaa kahteen peräkkäiseen väliintuloon unionin tuomioistuimessa siten, että osapuoli olisi niiden välissä suljettu unionin yleisessä tuomioistuimessa asian käsittelystä. Tästä seuraavaa aseman pirstalointia on vaikea perustella, kun otetaan huomioon väliintulo-oikeuden yleinen rakenne, joka perustuu siihen, että väliintulijalla on intressi asian ratkaisuun, sekä toiminnalliseen jatkuvuuteen valitusmenettelyn ja myöhemmän palauttamista seuraavan menettelyn välillä.
88. Tässä tilanteessa systematiikkaan liittyvät näkökohdat, jotka perustuvat oikeuskäytännössä esitettyjen ratkaisujen johdonmukaisuuteen ja valitusmenettelyn ja myöhemmän palauttamista seuraavan menettelyn väliseen jatkuvuuteen, puoltavat mielestäni sitä, että väliintulo jatkuu sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin on palauttanut asian, jollei intressiä asian ratkaisuun ole menetetty myöhemmin asian olosuhteissa tapahtuneen muutoksen seurauksena.
4. Pilottitapauksissa noudatettavaan käytäntöön liittyviä muita näkökohtia
89. Muistutan, että ns. pilottitapauksissa noudatettava käytäntö tarkoittaa sitä, että kyseisen tapauksen käsittelylle annetaan etusija ja vireillä olevien samankaltaisten asioiden käsittelyä lykätään siihen asti, kunnes pilottitapauksessa on annettu ratkaisu. Tämän asioiden keskitettyä käsittelyä edistävän käytännön tarkoituksena on varmistaa keskenään samankaltaisten asioiden yhtenäinen ja tehokas käsittely ja auttaa samalla säästämään unionin yleisen tuomioistuimen käytössä olevia resursseja.
90. Valittajien käsiteltävässä asiassa saama kohtelu voi siten selittyä unionin yleisen tuomioistuimen pyrkimyksellä ehkäistä mahdollisia viivästyksiä, joita aiheutuisi väliintulojen hyväksymisestä palauttamisvaiheessa. Ehdottamani ratkaisu ei kuitenkaan näytä vaikuttavan asian Magnetrol International v. komissio (T-263/16), jonka unionin yleinen tuomioistuin on nimennyt pilottitapaukseksi ja jossa valittajat haluavat olla väliintulijoina, käsittelylle tässä tapauksessa annettuun etusijaan.
91. Minun on vaikea yhtyä etenkään siihen komission väitteeseen, jonka mukaan väliintulojen hyväksyminen pilottitapauksen palauttamista seuraavassa menettelyssä merkitsisi asian käsittelyn lykkäämisen ”kiertämistä” asioissa T-278/16 ja T-370/16, jotka saatettiin vireille valittajien nostamilla kanteilla. Väliintulon hyväksyttävyyden arviointiin ei vaikuta se, minkälaisen ratkaisun asianomainen henkilö saa pääasian asianosaisena toisessa asiassa, ellei tämä ratkaisu vaikuta sen väliintulointressiin. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee erityisesti, että kantajalle asetettu preklusiivinen määräaika, joka estää sitä riitauttamasta sille osoitettua päätöstä nostamalla suoran kanteen, ei ole esteenä sen olemiselle väliintulijana saman päätöksen toisen adressaatin vireille panemassa menettelyssä.(20) Koska väliintulon hyväksyttävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon ainoastaan hakijan intressi asian ratkaisuun, tällaisessa tilanteessa hyväksyttyä väliintulohakemusta ei pidetä yrityksenä kiertää kanteen nostamiselle asetettua määräaikaa.
92. Edellä esitetyn perusteella pyrkimys varmistaa, että pilottitapauksen käsittelylle annetaan etusija,(21) ei näytä oikeuttavan väliintulijan aseman epäämistä, sillä tämän aseman myöntäminen tarkoittaa, että asianomaiselle henkilölle annetaan oikeus osallistua asian käsittelyyn ja kyseisestä oikeudesta johtuvat takeet.
93. Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa väliintulijat kuuluvat pilottitapauksessa riitautetun päätöksen adressaatteihin, vaikuttaa aiheelliselta keskittää käsittely hyväksymällä väliintulijoiksi ne osapuolet, jotka vetoavat siihen, että niillä on suora intressi asian ratkaisuun, koska sillä on ratkaiseva merkitys lykättyjen asioiden jatkon kannalta.
VI Ratkaisuehdotus
94. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin
– jättää asiassa C‑74/22 P tehdyn valituksen tutkimatta;
– kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asioissa C‑31/22 P ja C‑32/22 P tekemän päätöksen, joka sisältyy sen 6.12.2021 päivättyyn kirjeeseen.
1 Alkuperäinen kieli: ranska.
2 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohta ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 151 kohdan 1 kohta.
3 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 142 artiklan 2 kohta.
4 Määräys 28.6.2011, Verein Deutsche Sprache v. neuvosto (C‑93/11 P, ei julkaistu, EU:C:2011:429, 20 ja 21 kohta).
5 Tuomio 29.7.2019, Bayerische Motoren Werke ja Freistaat Sachsen v. komissio (C‑654/17 P, EU:C:2019:634, 27 ja 28 kohta).
6 Tuomio 14.4.1970, Nebe v. komissio (24/69, EU:C:1970:22, 145 kohta) ja tuomio 10.12.1980, Grasselli v. komissio (23/80, EU:C:1980:284) sekä määräys 7.12.2004, Internationaler Hilfsfonds v. komissio (C‑521/03 P, ei julkaistu, EU:C:2004:778, 41 kohta).
7 Tuomio 15.12.1994, Bayer v. komissio (C‑195/91 P, EU:C:1994:412, 26 kohta) ja määräys 14.1.2010, SGAE v. komissio (C‑112/09 P, EU:C:2010:16, 20 kohta).
8 Samankaltaista määräystä sovelletaan uudelleen käsitellyn asian palauttamistapauksessa (unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 222 artiklan 1 kohta).
9 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 1 artiklan 2 kohdan c alakohta.
10 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan asia palautetaan valitusmenettelyn päätteeksi unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos unionin tuomioistuin ei itse ratkaise asiaa lopullisesti, koska asia ei ole ratkaisukelpoinen.
11 Ks. Muguet-Poullenec, G. ja Domenicucci, D. P., ”L’intervention devant le Tribunal après l’entrée en vigueur du nouveau règlement de procédure: entre droit d’ingérence et urgence judiciaire”, Revue Lamy de la concurrence, nro 45, 2015.
12 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 143 artiklan 1 kohta. Ks. myös edellä tämän ratkaisuehdotuksen 39 kohta.
13 Ks. tuomio 23.3.1993, Gill v. komissio (T‑43/89 RV, EU:T:1993:24) ja tuomio 23.9.2020, Espanja ym. v. komissio (T‑515/13 RENV ja T‑719/13 RENV, EU:T:2020:434).
14 Ks. erityisesti tuomio 24.9.2019, Xinyi PV Products (Anhui) Holdings v. komissio (T‑586/14 RENV, EU:T:2019:668); tuomio 14.12.2018, Hamas v. neuvosto (T‑400/10 RENV, EU:T:2018:966); tuomio 21.11.2018, Stichting Greenpeace Nederland ja PAN Europe v. komissio (T‑545/11 RENV, EU:T:2018:817); tuomio 25.1.2017, Rusal Armenal v. neuvosto (T‑512/09 RENV, EU:T:2017:26); tuomio 15.12.2016, DEI v. komissio, T‑169/08 RENV, EU:T:2016:733); tuomio 2.7.2015, France ja Orange v. komissio (T‑425/04 RENV ja T‑444/04 RENV, EU:T:2015:450) ja tuomio 14.4.2015, Ayadi v. komissio (T‑527/09 RENV, ei julkaistu, EU:T:2015:205).
15 Ks. tuomio 23.9.2020 (T‑515/13 RENV ja T‑719/13 RENV, EU:T:2020:434, 65 kohta).
16 Ks. tuomio 16.12.1999, Acciaierie di Bolzano v. komissio (T-158/96, EU:T:1999:335, 33 kohta); tuomio 10.2.2000, Nederlandse Antillen v. komissio (T-32/98 ja T-41/98, EU:T:2000:36; 30 kohta); tuomio 9.9.2009, Diputación Foral de Álava ym. v. komissio (T-30/01–T-32/01 ja T-86/02–T-88/02, EU:T:2009:314, 95 kohta) ja tuomio 12.4.2019, Deutsche Lufthansa v. komissio (T-492/15, EU:T:2019:252, 98 kohta).
17 Ks. erityisesti tuomio 8.7.1999, Hüls v. komissio (C‑199/92 P, EU:C:1999:358, 52 kohta) ja julkisasiamies Cosmasin kyseisessä asiassa esittämä ratkaisuehdotus (EU:C:1997:358, 10–17 kohta).
18 Esim. emoyhtiö, joka osallistuu väliintulijana tytäryhtiölleen myönnettyä valtiontukea koskevan riita-asian oikeudenkäyntiin, voi menettää väliintulijan aseman riidanalaista tukea saaneen yrityksen lakkauttamisen seurauksena.
19 Ks. erityisesti tuomio 13.9.2010, Kreikka ym. v. komissio (T-415/05, T-416/05 ja T-423/05, EU:T:2010:386, 64 ja 65 kohta).
20 Ks. esim. määräys 17.2.2010, Fresh Del Monte Produce v. komissio (T-587/08, EU:T:2010:42, 30–32 kohta).
21 Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin viittasi 10.9.2019 annetussa unionin tuomioistuimen presidentin määräyksessä neuvosto v. K. Chrysostomides & Co. ym. (C‑597/18 P, C‑598/18 P, C‑603/18 P ja C-604/18, EU:C:2019:743) riskeihin, joita väliintulot aiheuttavat pilottitapausten käsittelylle. Kyseisen määräyksen 19 kohdassa siitä esitetyt huomautukset eivät kuitenkaan vaikuta ratkaisevilta. Kyseinen määräys annettiin tosiseikastoltaan hyvin erilaisessa asiayhteydessä kuin nyt käsiteltävät asiat, nimittäin sellaisessa vahingonkorvausoikeudenkäynnissä, jossa väliintulohakemukset hylättiin sillä perusteella, että hakijoilla ei ollut suoraa intressiä asian ratkaisuun (ks. määräyksen 14–17 kohta). Unionin tuomioistuin tarkasteli väliintulojen mahdollista vaikutusta pilottitapausten käsittelyyn ainoastaan toissijaisesti.