Asia T-422/21

Daimler AG

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys (viides jaosto) 7.12.2021

Kumoamiskanne – EU-tavaramerkki – Edustajana ei käytetä asianajajaa, jolla on oikeus esiintyä jonkin jäsenvaltion tai jonkin ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevan valtion tuomioistuimessa – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Asianajajan allekirjoitus – Kannekirjelmän on allekirjoittanut asianajaja, jolla ei ole oikeutta esiintyä jonkin jäsenvaltion tai jonkin Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolena olevan valtion tuomioistuimessa – Kumoamiskanne, joka on nostettu unionin viraston päätöksestä, joka on tehty Ison-Britannian eroamisesta unionista tehdyssä sopimuksessa vahvistetun siirtymäkauden päättymisen jälkeen – Kannekirjelmän on allekirjoittanut asianajaja, jolla on lupa esiintyä Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimissa – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

(Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen 87 artikla, 91 artiklan 1 ja 2 kohta, 92 artiklan 1 kohta, 93 artikla, 95 artiklan 1 kohta ja 97 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan neljäs kohta ja 53 artikla)

(ks. 15 ja 17-25 kohta)

Tiivistelmä

Daimler AG nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 12.7.2021 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) valituslautakunnan 7.5.2021 tekemästä päätöksestä. Daimler ilmoitti, että sitä edustaa kaksi asianajajaa, joilla on lupa esiintyä Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimissa.

Erosopimuksessa ( 1 ) määrätään siirtymäkaudesta, joka päättyi 31.12.2020.

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa määräyksessään, että Daimlerin nostama kanne on jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi. Unionin yleinen tuomioistuin lausuu ensimmäisen kerran sellaisen kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä, jonka on ensinnäkin nostanut kantaja, jota edustavat asianajajat, joilla on lupa esiintyä Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimissa, ja joka on toiseksi nostettu EUIPO:n valituslautakunnan päätöksestä, joka on tehty siirtymäkauden päättymisen jälkeen.

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi

Aluksi unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa, että vain asianajaja, jolla on oikeus esiintyä jonkin jäsenvaltion tai jonkin Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolena olevan valtion tuomioistuimessa, voi edustaa tai avustaa jotain asianosaista unionin tuomioistuimissa ( 2 ). Erosopimuksessa määrätään eri tilanteista, joissa asianajaja, jolla on lupa esiintyä Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimissa, voi edustaa tai avustaa asianosaista unionin tuomioistuimissa ( 3 ).

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että nyt kyseessä oleva kanne ei kuulu yhteenkään erosopimuksessa määrätyistä tilanteista, joten kantajan asianajajat eivät voi edustaa sitä unionin tuomioistuimissa.

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että kannekirjelmä on toimitettu siirtymäkauden päättymisen jälkeen, joten erosopimuksen määräystä, joka koskee unionin tuomioistuimissa ennen siirtymäkauden päättymistä vireillä olevia oikeudenkäyntejä, ei sovelleta. Kun otetaan huomioon, että riidanalainen päätös on tehty siirtymäkauden päättymisen jälkeen, ei myöskään sovelleta määräystä, joka koskee unionin toimielinten, elinten ja laitosten ennen siirtymäkauden päättymistä antamia päätöksiä ( 4 ).

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kyse komission aloittamasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta menettelystä ( 5 ) eikä sellaisesta hallinnollisesta menettelystä, joka koskee yhtäältä sitä, onko Yhdistynyt kuningaskunta tai Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuva tai sinne sijoittautunut luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö noudattanut unionin oikeutta, tai toisaalta sitä, onko Yhdistyneessä kuningaskunnassa noudatettu unionin kilpailulainsäädäntöä ( 6 ), eikä asiassa ole myöskään kyse Euroopan petostentorjuntaviraston menettelystä tai valtiontukea koskevasta menettelystä ( 7 ). Asia ei kuulu myöskään erosopimuksen 97 artiklan soveltamisalaan, sillä kyseinen määräys koskee edustamista ainoastaan sellaisissa menettelyissä, jotka on vireillä EUIPO:ssa eikä unionin yleisessä tuomioistuimessa.

( 1 ) Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehty sopimus (EUVL 2020, L 29, s. 7; jäljempänä erosopimus)

( 2 ) Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan neljäs kohta.

( 3 ) Erosopimuksen 91 artiklan 1 ja 2 kohta.

( 4 ) Erosopimuksen 91 artiklan 1 ja 2 kohta, luettuina yhdessä sopimuksen 95 artiklan 1 kohdan kanssa.

( 5 ) Erosopimuksen 91 artiklan 1 kohta, luettuna yhdessä sopimuksen 87 artiklan kanssa.

( 6 ) Erosopimuksen 91 artiklan 2 kohta, luettuna yhdessä sopimuksen 92 artiklan 1 kohdan kanssa.

( 7 ) Erosopimuksen 91 artiklan 2 kohta, luettuna yhdessä sopimuksen 93 artiklan kanssa.