29.11.2021   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 481/39


Kanne 6.10.2021 – Bloom v. parlamentti ja neuvosto

(Asia T-645/21)

(2021/C 481/54)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Bloom (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat C. Saynac ja L. Chovet-Ballester)

Vastaajat: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan SEUT 256 ja SEUT 263 artiklan nojalla osittain Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston perustamisesta ja asetuksen (EU) 2017/1004 muuttamisesta 7.7.2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1139 (EUVL 2021, L 247, s. 1) ja erityisesti sen 17, 18 ja 19 artiklan ja

velvoittamaan Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu ympäristön korkeatasoisen suojelun ja kestävän kehityksen periaatteiden loukkaamiseen. Kantaja väittää, että Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston perustamisesta ja asetuksen (EU) 2017/1004 muuttamisesta 7.7.2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1139 (jäljempänä EMKVR-asetus) 17, 18 ja 19 artiklassa otetaan uudelleen käyttöön merelliselle ympäristölle haitallisia tukia unionin säädöksissä vahvistettujen ympäristön korkeatasoisen suojelun ja kestävän kehityksen periaatteiden vastaisesti.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu ennalta varautumista ja oikeasuhteisuutta koskevien unionin oikeuden yleisten periaatteiden loukkaamiseen. Kantajan mukaan EMKVR-asetuksen 17, 18 ja 19 artikla ovat vastoin SEUT 191 artiklan 2 kohdassa vahvistettua ennalta varautumisen periaatetta. Edellä mainittujen artiklojen vaikutukset ovat lisäksi ristiriidassa kalastuksen alalla sovellettavan suhteellisuusperiaatteen kanssa.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu 10.12.1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen ja 9.7.2004 tehdyn Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemista koskevan yleissopimuksen rikkomiseen sekä sopimusten täytäntöönpanoa vilpittömässä mielessä koskevan periaatteen loukkaamiseen. Kantaja väittää, että EMKVR-asetuksen 17, 18 ja 19 artikla ovat vastoin edellä mainituissa yleissopimuksissa määrättyjä liikakalastuksen torjuntaa ja meren luonnonvarojen säilyttämistä koskevia velvollisuuksia. Parlamentti ja neuvosto ovat loukanneet sopimusten täytäntöönpanoa vilpittömässä mielessä koskevaa periaatetta antaessaan riidanalaiset artiklat.