—

kumoaa SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä asiassa AT.40324 (Euroopan valtioiden joukkovelkakirjat) 20.5.2021 annetun komission päätöksen (jäljempänä päätös) 1 artiklan neljännen luetelmakohdan kokonaan tai osittain ja siis kumoaa komission toteamuksen kantajien vastuusta kokonaan tai osittain

—

toissijaisesti kumoaa päätöksen 2 artiklan toisen luetelmakohdan kokonaan tai osittain ja siis kumoaa kantajille määrätyn sakon kokonaan tai osittain

—

edelleen toissijaisesti alentaa huomattavasti kantajille päätöksen 2 artiklan toisessa luetelmakohdassa määrättyä sakkoa sellaiseen määrään, jota unionin yleinen tuomioistuin pitää asianmukaisena, ja

—

velvoittaa komission korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jossa väitetään, että on tehty oikeudellinen virhe toteamuksessa, jonka mukaan kantajat ovat osallistuneet SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomiseen, jossa on kyse ”tarkoitukseen perustuvasta” kilpailusääntöjen rikkomisesta.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio on arvioinut tosiseikkoja ja/tai oikeudellisia seikkoja virheellisesti luokitellessaan kyseessä olevia yhteydenpitoja ja siis katsoessaan, että ne ovat kilpailunvastaisia.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan tosiseikkoja ja/tai oikeudellisia seikkoja on arvioitu virheellisesti siltä osin kuin kyse on sen ajanjakson kestosta, jonka ajan kantajien väitetään rikkoneen kilpailusääntöjä.

4)

Neljäs kanneperuste, jossa väitetään, että tosiseikkoja ja/tai oikeudellisia seikkoja on arvioitu virheellisesti päätelmässä, jonka mukaan 18.1.2011 ja 28.11.2011 välisenä ajanjaksona oli kyseessä yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen.

5)

Viides kanneperuste, jossa väitetään, että on rikottu olennaisia menettelymääräyksiä ja perussopimuksia siltä osin kuin kyse on vastuusta sekä myös komission esittämistä toteamuksista ja tavasta, jolla se on luokitellut asian kannalta merkitykselliset yhteydenpidot, sekä loukattu yhdenvertaista kohtelua kantajien osallistumisen keston määrittämisen osalta.

6)

Kuudes kanneperuste, jossa vedotaan virheeseen tosiseikkojen arvioinnissa, kun myynnin arvosta on tehty arvio, joka tosiseikkojen kannalta perustuu aineellisesti virheellisiin oletuksiin ja jonka käyttöä komissio ei ole perustellut; lisäksi ehdotettu metodologia on itsessäänkin virheellinen.

7)

Seitsemäs kanneperuste, jossa väitetään, että on loukattu oikeasuhteisuuden ja yhdenvertaisen kohtelun yleisiä periaatteita ja että kantajien sakko pitäisi laskea kunkin sääntöjä rikkoneen osalta tapauskohtaisesti komission myynnin arvosta tekemän arvion perusteella.

8)

Kahdeksas kanneperuste, jossa väitetään, että komissio on myynnin arvosta tekemänsä arvion esittämisessä loukannut puolustautumisoikeuksia ja jättänyt noudattamatta perusteluvelvollisuutta.

9)

Yhdeksäs kanneperuste, jossa väitetään, että luonnehdittaessa sitä, miten vakavaa kantajien osallistuminen väitettyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen on ollut, tosiseikkoja on arvioitu virheellisesti ja on loukattu yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

10)

Kymmenes kanneperuste, jossa väitetään, että kantajien sakkoa laskettaessa ei ole otettu kantajien rajallista roolia lieventävänä seikkana huomioon.