1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan neuvosto ei tarkistanut eikä voinut tarkistaa, että Ukrainan viranomaisten päätös tai päätökset, johon tai joihin se nojautui merkitessään kantajan luetteloon, oli annettu kantajan unionin oikeudessa vahvistettuja puolustautumisoikeuksia ja tehokasta oikeussuojaa koskevia perusoikeuksiaan noudattaen.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan neuvosto teki ilmeisiä arviointivirheitä katsoessaan, että luetteloon merkitsemisen perusteet täyttyivät. Erityisesti neuvosto hyväksyi Ukrainan valtakunnansyyttäjäviraston toimittaman aineiston ilman asianmukaista tutkintaa ja/tai ottamatta huomioon kantajan toteamia epätäsmällisyyksiä. Neuvoston olisi pitänyt tehdä lisätarkistuksia ja pyytää Ukrainan viranomaisilta lisätodisteita kantajan esittämien huomautusten ja hänen toimittamiensa, hänen puolestaan puhuvien todisteiden valossa, mutta neuvoston rajalliset tutkimukset eivät täyttäneet niille asetettuja vaatimuksia. Näin ollen vuoden 2021 seuraamuksilla ei ole riittävän vankkaa tosiseikkaperustaa.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan kantajan Euroopan perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua omistusoikeutta on loukattu, koska rajoittavat toimenpiteet muun muassa merkitsevät omistusoikeuden perusteetonta, tarpeetonta ja suhteetonta rajoitusta sen vuoksi, että (i) ei ole esitetty, että kantajan väitetysti väärinkäyttämiä varoja olisi siirretty Ukrainan ulkopuolelle; (ii) Ukrainan kansalliset toimenpiteet olisivat selvästi asianmukaisia ja riittäviä; ja (iii) rajoittavia toimenpiteitä on nyt ollut voimassa seitsemän vuotta, ja niitä on toteutettu sellaisen oikeudenkäyntiä edeltävän tutkinnan perusteella, joka tosiasiassa on päättynyt tai ainakin polkee täysin paikallaan.