—

velvoittamaan Euroopan keskuspankin maksamaan vahingonkorvausta seuraavasti:

—

Malacalza Investimenti s.r.l:lle 870 525 670 euron suuruinen määrä tai muu oikeudenmukaiseksi ja kohtuulliseksi arvioitu tarpeen mukaan suurempi tai pienempi määrä

—

Vittorio Malacalzalle 4 546 022 euron suuruinen määrä tai muu oikeudenmukaiseksi ja kohtuulliseksi arvioitu tarpeen mukaan suurempi tai pienempi määrä

—

molemmille kantajille aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ja kustannuksia vastaava määrä.

1.

Ensimmäiseksi väitetään Euroopan keskuspankin (jäljempänä EKP) myötävaikuttaneen pankin tilanteen ja näkymien määrittelyyn, johon osakkaat luottivat sijoittaessaan huomattavia varoja Carigen osakkeiden ostoon ja pääomankorotusten merkitsemiseen ja maksuun; myöhemmin EKP teki tyhjäksi nämä odotukset ristiriitaisilla menettelyllään ja toimillaan, kun se määräsi perusteettomia ja kohtuuttomia sekä muiltakin osin lainvastaisia toimenpiteitä, jotka olivat osa lainvastaisen ja vahingollisen menettelyn kokonaisuutta. Kantajat viittaavat tässä yhteydessä muun muassa i) Carigen tilanteen synnyttämiin odotuksiin vuosina 2014 ja 2015 toteutettujen pääomakorotusten perusteella; ii) näiden odotusten toteutumatta jäämiseen myöhemmin EKP:n menettelyn ja toimenpiteiden johdosta; iii) näiden toimenpiteiden ja sen koko menettelyn lainvastaisuuteen, jonka osa ne ovat; iv) Carigen tilanteen synnyttämiin odotuksiin vuonna 2017 toteutettujen pääomakorotusten perusteella; v) näiden odotusten toteutumatta jäämiseen myöhemmin EKP:n menettelyn ja toimenpiteiden johdosta; vi) näiden toimenpiteiden ja sen koko menettelyn lainvastaisuuteen, jonka osa ne ovat, ja vii) EKP:n sellaisten toimenpiteiden lainvastaisuuteen – saaden aikaan huomattavia vahinkoja Carigen osakkaiden osuuksien arvonmenetyksen muodossa –, joista on voinut aiheutua järjestämättömien lainojen suhteeton ja kohtuuton menetys yhdenvertaisen kohtelun periaatteen sekä muiden periaatteiden vastaisesti.

2.

Lisäksi väitetään EKP:n puuttuneen perusteettomasti pankin johtamiseen, mikä edesauttoi yritysjohtajien itsevaltaista johtamista vastoin yhtiöoikeuden sääntöjä ja kollegiaalisessa hallintoelimessä käytävän tavanomaisen vuoropuhelun sääntöjä, jotta varmistettaisiin virheellisesti määrättyjen toimenpiteiden toteuttaminen, minkä johdosta sääntöjenvastaiseen ja vahingolliseen johtamiskäytäntöön reagoiminen estyi ja mikä myös haavoitti pankkia.

3.

Vielä lisäksi väitetään EKP:n myötävaikuttaneen niiden edellytysten määrittämiseen, joihin sama viranomainen perusti sääntöjenvastaisen päätöksensä asettaa pankki erityishallintomenettelyyn, sekä myötävaikuttaneen tällä tavoin ja myös myöhemmällä menettelyllään vuonna 2019 hyväksyttyyn merkintäoikeudet poistamalla toteutettuun lainvastaiseen pääomankorotukseen, mistä seurasi osakkaiden osuuksien huomattava arvonmenetys.

4.

Tämän jälkeen väitetään, että perusteet EKP:n vastuuseen saattamiseksi täyttävät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 340 artiklan toisen ja kolmannen kohdan mukaiset yleiset edellytykset ja EKP:n menettely ja toimenpiteet ovat monilta osin ristiriidassa sen valvontatehtäviin liittyvien velvollisuuksien kanssa sekä pankkien vakaan ja järkevän johtamisen varmistamisen kanssa ja niillä loukataan omaisuudensuojan periaatetta, suhteellisuusperiaatetta, hyvän hallinnon periaatetta, yhdenvertaisuus- ja riippumattomuusperiaatteita, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, avoimuusperiaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta, kun otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17, 20 ja 41 artikla, EU-sopimuksen 5 artiklan 4 kohta ja luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15.10.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (EUVL 2013, L 287, s. 63) 16 artikla.

5.

Kantajana olevasta Vittorio Malacalzasta tämän Carigen hallituksen entisen jäsenen ja varatoimitusjohtajan ominaisuudessa on todettava, että tältä osin vedotaan hänen asemaansa erityisesti liittyviin tosiseikkoihin ja perusteisiin.