Kanne 22.1.2021 – Romania v. komissio

(Asia T-33/21)

(2021/C 163/50)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Asianosaiset

Kantaja: Romania (asiamiehet: E. Gane ja L. Bațagoi)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan osittain Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 18.11.2020 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2020/1734 (1) siltä osin kuin se koskee Romaniassa hyväksytyn maksajaviraston 18 717 475,08 euron suuruisia menoja, jotka on ilmoitettu maaseuturahaston yhteydessä, ja jotka vastaavat kiinteämääräistä rahoitusoikaisua (25 %), jota sovelletaan menoihin, jotka on toteutettu varainhoitovuosina 2017, 2018 ja 2019 maaseudun kehittämistä koskevan kansallisen ohjelman 2007–2013 toimenpiteen 215 alatoimenpiteen 1a osalta

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on käyttänyt sääntöjenvastaisesti toimivaltaa jättääkseen tietyt määrät unionin rahoituksen ulkopuolelle asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan perusteella, mikä on vastoin asetuksen N:o 1605/2002 76 ja 78 artiklaa, asetuksen N:o 1698/2005 40 artiklan 3 kohtaa, asetuksen N:o 907/2014 12 artiklan 6 ja 7 kohtaa sekä oikeusvarmuuden, luottamuksensuojan ja hyvän hallinnon periaatteita

—

Komission olisi pitänyt, hyväksyttyään maaseudun kehittämistä koskevan Romanian ohjelman ohjelmakautta 2007–2013 koskevan oikaisun hyväksymisestä annetussa täytäntöönpanopäätöksessä C(2012) 3529 final alatoimenpiteeseen 1a liittyvien menojen laskutavat ja niiden tulokset, ottaa vastuu menoista siinä tapauksessa, että niiden olisi myöhemmässä tarkastuksessa katsottu olevan ristiriidassa asetuksen N:o 1698/2005 40 artiklan 3 kohdan kanssa.

—	Lisäksi komissio on virheellisesti päätellyt tarkastusten perusteella, että alatoimenpiteeseen 1a liittyvien hintojen laskutavat ovat johtaneet siihen, että tuensaajille on myönnetty liikaa tukea, ja se on siten rikkonut asetuksen N:o 1698/2005 40 artiklan 3 kohtaa.

—	Komissio on soveltanut virheellisesti sekä asetuksen N:o 907/2014 12 artiklan 6 ja 7 kohtaa että omia rahoitusoikaisujen laskemista koskevia suuntaviivojaan, kun se on ilmoittanut perusteen oikaisujen soveltamiselle ja oikaisujen luonteen.

—

Riidanalaisella päätöksellä loukataan luottamuksensuojan periaatetta tilanteessa, jossa komission on antaessaan täytäntöönpanopäätöksen C(2012) 3529 final, saanut Romanian viranomaisille ja tuensaajille aikaan perustellun luottamuksen siitä, että alatoimenpiteeseen 1a liittyvien menojen laskutavat ja niiden tulokset olivat asianmukaisia.

—	Komissio on toiminnallaan, johon liittyi toisistaan poikkeavia näkökantoja ja Romanian viranomaisille viiveellä annettu vastaus tilanteessa, jonka komissio oli itse aiheuttanut, loukannut oikeusvarmuuden ja hyvän hallinnon periaatteita.

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa vahvistetun perusteluvelvollisuuden rikkomiseen

—

Komissio ei ole esittänyt alatoimenpiteen 1a osalta riittäviä ja asianmukaisia perusteluja siitä, miksi virheellisiksi väitetyt laskutavat vastaisivat asetuksen N:o 907/2014 12 artiklan 6 ja 7 kohdassa tarkoitettua tapausta eli olisivat rahoitusoikaisujen laskemista koskevissa komission suuntaviivoissa tarkoitetulla tavalla sääntöjenvastaisia, eikä se ole esittänyt riittäviä ja asianmukaisia perusteluja vaihtelevasta kannastaan virheellisiksi väitettyjen laskutapojen oikeudellisessa luonnehdinnassa.

(1) EUVL 2020, L 390, s. 10.