Kanne 7.1.2021 – Stichting Comité N 65 Ondergronds Helvoirt v. EEA

(Asia T-005/21)

(2021/C 88/46)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Stichting Comité N 65 Ondergronds Helvoirt (Helvoirt, Alankomaat) (edustaja: asianajaja J. Gebruers)

Vastaaja: Euroopan ympäristökeskus (EEA)

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

ottaa tutkittavaksi ja toteaa perustelluksi kumoamiskanteen Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) päätöksestä, sellaisena kuin siitä on ilmoitettu kantajalle 9.11.2020 päivätyllä sähköpostilla, jossa kieltäydytään esittämästä unionin tuomioistuimelle kysymyksiä ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21.5.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY (jäljempänä ilmanlaatudirektiivi) liitteessä III olevan C jakson viidennen luetelmakohdan oikeasta tulkinnasta

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	palauttaa asian EEA:lle, jotta tämä esittää yhä tarpeelliset kysymykset unionin tuomioistuimelle edellä mainitun säännöksen oikeasta tulkinnasta, kuten kantaja on vaatinut

—	velvoittaa EEA:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan ilmanlaatudirektiivin 23 artiklaa ja tämän direktiivin liitteessä III olevaa C jaksoa, SEUT 267 artiklaa, tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn Århusin yleissopimuksen (jäljempänä Århusin yleissopimus) 1 ja 9 artiklaa, Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 10 artiklaa ja Euroopan ympäristökeskuksesta sekä ympäristöä koskevasta Euroopan tieto- ja seurantaverkostosta 23.4.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 401/2009 1 ja 2 artiklaa on rikottu, koska EEA kieltäytyy esittämästä tarpeellisia kysymyksiä unionin tuomioistuimelle ilmanlaatudirektiivin oikeasta tulkinnasta.

—

Mainittujen oikeussääntöjen nojalla EEA oli velvollinen esittämään kysymyksiä unionin tuomioistuimelle. EEA:n menettely ja siten riidanalainen päätös ovat ristiriidassa Århusin yleissopimuksen 1 ja 9 artiklan kanssa. Tämän yleissopimuksen 1 artiklan nojalla yleisölle on yhteisön tasolla taattava oikeus käyttää muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa.

—

EEA:n nimenomaisena tavoitteena on toimittaa Euroopan tasolla objektiivista, luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa, jonka perusteella voidaan toteuttaa ympäristön suojelemiseksi tarpeelliset toimenpiteet. Tämä merkitsee myös sitä, että EEA:n on voitava esittää oikeita ja oikeudellisesti sitovia näkemyksiä säännöksestä, joka koskee enimmäisetäisyyttä ajoradan reunasta, sellaisena kuin tästä säädetään ilmanlaatudirektiivin liitteessä III olevan C jakson viidennessä luetelmakohdassa, mikä ei nyt kyseessä olevassa asiassa ole mahdollista esittämättä tarpeellisia kysymyksiä unionin tuomioistuimelle.

2.	Toinen kanneperuste, jonka mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 ja 51 artiklaa sekä SEUT 191 artiklaa on rikottu, koska EEA on esteenä oikeudelle käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja kohtuullisen ajan kuluessa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa.

3.	Kolmas kanneperuste, jonka mukaan SEUT 267 artiklaa on rikottu, koska EEA katsoo unionin tuomioistuimen asemesta, että kantajan esittämiin kysymyksiin ei selvästikään tarvitse vastata.