1

Kantajana oleva Agrofert vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvassa kanteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa 15.1.2021 annetun Euroopan parlamentin päätöksen A(2019) 8551 C(D 300153) (jäljempänä riidanalainen päätös), jolla parlamentti epäsi kantajalta oikeuden tutustua kahteen asiakirjaan, jotka liittyivät unionin varojen väärinkäytön ja mahdollisten eturistiriitojen johdosta käynnistettyyn Tšekin entistä pääministeriä koskevaan tutkintaan.

2

Kantaja on tšekkiläinen holding-yhtiö, jonka määräysvallassa on yli 230 yhtiötä eri elinkeinoaloilta, kuten maatalouden, elintarviketuotannon, kemianteollisuuden ja median aloilta. Agrofertin perusti alun perin Andrej Babiš, joka toimi Tšekin tasavallan pääministerinä vuodesta 2017 alkaen vuoden 2021 joulukuuhun asti.

3

Kantaja teki 31.7.2020 päivätyllä kirjeellä parlamentille Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) nojalla asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen.

4

Hakemuksessaan kantaja mainitsi, että Tšekin tasavallan pääministeriä koskevan tutkimuksen uudelleenaloittamisesta EU:n varojen väärinkäytön ja mahdollisten eturistiriitojen johdosta 19.6.2020 annetussa parlamentin päätöslauselmassa 2019/2987(RSP) (EUVL 2021, C 362, s. 37; jäljempänä päätöslauselma) todettiin, että Babiš käytti Tšekin tasavallan pääministeriksi nimittämisensä jälkeen edelleen määräysvaltaa Agrofert-konsernissa. Koska tämä toteamus ei kantajan mukaan pitänyt paikkaansa, se halusi tietää, mitkä lähteet ja tiedot parlamentilla oli hallussaan ennen kyseisen päätöslauselman antamista, lukuun ottamatta parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan (CONT) 26.–28.2.2020 Tšekin tasavaltaan tekemästä tiedonhankintamatkasta laadittua raporttia (jäljempänä tiedonhankintamatkasta laadittu raportti), jossa esitettiin tämä sama väite. Kantaja pyysi siten saada tutustua ensinnäkin kaikkiin asiakirjoihin, jotka parlamentin talousarvion valvontavaliokunta oli kerännyt tai joita se oli käyttänyt todisteina tukeakseen väitettään, jonka mukaan Tšekin tasavallan pääministeri Babiš käytti edelleen määräysvaltaa Agrofert-konsernissa, ja muiden tiedonhankintamatkasta laaditussa raportissa kantajasta tai Agrofert-konsernista esitettyjen väitteiden tueksi, toiseksi kaikkiin asiakirjoihin, joita oli käytetty päätöslauselmaesityksen laatimisessa, ja kolmanneksi kaikkiin asiakirjoihin, joita parlamentin tai parlamentin poliittisten ryhmien jäsenet olivat toimittaneet tai pyytäneet toimittamaan tämän päätöslauselman tai päätöslauselmaesityksen yhteydessä.

5

Parlamentti vastasi kantajan hakemukseen 14.9.2020 antamallaan päätöksellä. Yhtäältä se yksilöi tiettyjä asiakirjoja, joita se katsoi hakemuksen koskevan, ja ilmoitti kantajalle, että osa näistä asiakirjoista oli yleisesti saatavilla. Toisaalta parlamentti kieltäytyi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannen luetelmakohdan ja 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan perusteella antamasta tutustuttavaksi kahta asiakirjaa (jäljempänä pyydetyt asiakirjat) eli ensinnäkin komission jäsenen Oettingerin Tšekin tasavallan pääministerille lähettämää 29.11.2018 päivättyä kirjettä, jonka asiakirjaviite on ARES (2018) 6120850 (jäljempänä komission kirje), ja toiseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 320) 72–75 ja 125 artiklan mukaisesti Tšekin tasavallassa mahdollisten eturistiriitojen välttämiseksi perustettujen hallinto- ja valvontajärjestelmien toimintaa koskevasta tarkastuksesta 29.11.2019 annettua komission lopullista tarkastuskertomusta, jonka asiakirjaviite on ARES (2019) 7370050 (jäljempänä lopullinen tarkastuskertomus).

6

Kantaja teki 9.10.2020 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi parlamenttiin 28.10.2020, uudistetun hakemuksen, jossa se pyysi parlamenttia tarkistamaan kantaansa. Kantaja katsoi, ettei sen alkuperäistä hakemusta ollut käsitelty asetuksen N:o 1049/2001 mukaisesti. Se väitti ensinnäkin, että parlamentin yksilöimien asiakirjojen luettelo oli vajaa, ja toiseksi, että pyydettyihin asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epääminen oli perusteetonta.

7

Riidanalaisessa päätöksessä parlamentti ensinnäkin totesi, että se oli 14.9.2020 antamassaan päätöksessä yksilöinyt kaikki ne hallussaan olevat asiakirjat, joita kantajan hakemus koski. Tämän jälkeen parlamentti vahvisti epäävänsä oikeuden tutustua pyydettyihin asiakirjoihin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan, joka koskee tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa, perusteella.

8

Parlamentti muistutti, että koska pyydettyjen asiakirjojen laatija oli komissio, se oli kuullut komissiota asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti antaakseen sille tilaisuuden ilmaista mielipiteensä näiden asiakirjojen mahdollisesta luovuttamisesta. Komissio oli ilmoittanut parlamentille, että pyydettyjen asiakirjojen luovuttaminen aiheuttaisi haittaa käynnissä oleville tutkinnoille ja tarkastuksille, jotka liittyivät päätöslauselmassa esiin tuotuihin kysymyksiin, ja vaarantaisi niiden tulosten luotettavuuden.

9

Parlamentti totesi, että komissio oli laatinut pyydetyt asiakirjat sellaisen käynnissä olevan tutkinnan yhteydessä, jossa selvitettiin, oliko Tšekin tasavalta mahdollisesti rikkonut eturistiriitojen välttämistä koskevaa unionin lainsäädäntöä, ja että niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen vaarantaisi tämän tutkinnan tarkoituksen.

10

Yhtäältä parlamentti totesi, että unionin oikeuden mahdollista rikkomista koskevan komission tutkinnan tarkoituksena on antaa kyseiselle jäsenvaltiolle yhtäältä tilaisuus täyttää unionin oikeuden mukaiset velvoitteensa ja toisaalta tilaisuus käyttää oikeuttaan puolustautua komission esittämiä väitteitä vastaan. Se katsoi, että kyseisellä jäsenvaltiolla oli oikeus odottaa komissiolta luottamuksellisuutta, sillä ilman sitä komission ja kyseisen jäsenvaltion olisi entistäkin vaikeampaa aloittaa vuoropuhelua, jonka tarkoituksena on saada väitetty rikkominen loppumaan niin, että varmistetaan unionin lainsäädännön noudattaminen ja vältytään syytetoimilta. Se totesi, että tämä luottamuksellisuus oikeutti epäämään oikeuden tutustua sellaista komission tutkintaa, joka mahdollisesti johtaa unionin oikeuden rikkomista koskevan menettelyyn, koskeviin asiakirjoihin.

11

Toisaalta parlamentti korosti, kuten päätöslauselmassa mainittiin, että tutkijoihin ja tutkintaan osallistuneisiin henkilöihin näytti kohdistuvan uhkia. Parlamentti katsoi, että pyydettyjen asiakirjojen ennenaikainen julkaiseminen vaikuttaisi kielteisesti tutkijoiden ja tutkintaan osallistuvien henkilöiden väliseen yhteistyöhön, koska heihin kohdistuisi vain lisää ulkopuolista painostusta, ja heikentäisi komission kykyä suorittaa tutkintansa mahdollisimman tehokkaasti. Myös tutkijoiden mahdollisesti keräämien tietojen laatu voisi heikentyä.

12

Näistä syistä parlamentti katsoi, että pyydettyjen asiakirjojen antaminen tutustuttavaksi vaarantaisi komission tutkinnan tarkoituksen.

13

Parlamentti myös totesi, että puolustautumisoikeudet, joihin kantaja vetosi uudistetussa hakemuksessaan, ovat yksityinen etu eivätkä ylivoimainen yleinen etu. Parlamentti katsoi, ettei käsiteltävässä asiassa ollut osoitettu, että yleinen intressi siihen, että pyydetyt asiakirjat saadaan tutustuttavaksi, menee komission tutkinnan tarkoituksen suojaamista koskevan intressin edelle.

14

Komissio julkaisi 23.4.2021 internetsivustollaan lopullisen tarkastuskertomuksen, josta oli poistettu AB Private Trust I- ja AB Private Trust II ‑erityisrahastojen sisäistä toimintaa koskevat tiedot sekä asianomaisten henkilöiden henkilötiedot.

15

Internetsivustollaan komissio totesi seuraavaa:

”Lopullisen tarkastuskertomuksen hyväksymisen jälkeen tarkastuksen päätelmien selventämisessä – –, tarkastuksen suositusten asianmukaisessa täytäntöönpanossa – – ja osittain myös suosituksiin vastaamisessa on edistytty jonkin verran. Tšekin viranomaiset ovat myös tehneet hallinto- ja valvontajärjestelmään joitakin parannuksia virkamiesten mahdollisten eturistiriitojen vähentämiseksi.

Kun otetaan huomioon ohjelmasta vastaavien viranomaisten komission pyynnöstä toteuttamat varotoimenpiteet, operaatioista, joihin tarkastuksen tulokset vaikuttavat, ei ole ilmoitettu mitään menoja, ja unionin rahastot on edelleen suojattu tarkastuksen aikana yksilöidyiltä riskeiltä.

Vastuuvapauslauseke: Komissio ei lähtökohtaisesti julkista tarkastuskertomuksiaan eikä tarkastukseen liittyviä tietoja, paitsi poikkeuksellisissa tilanteissa, kuten silloin, kun tärkeä yleinen etu edellyttää avointa tietojen antamista. Tämä lopullinen tarkastuskertomus julkaistaan ottaen asianmukaisesti huomioon asetuksessa N:o 1049/2001 tiettyjen tietojen, kuten henkilötietojen ja liikesalaisuuksien, suojaamiseksi säädetyt vaatimukset.”

16

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

17

Parlamentti vaatii komission tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin

18

Kanteensa tueksi kantaja esittää kaksi kanneperustetta, jotka perustuvat lähinnä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan rikkomiseen. Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että parlamentti ei osoittanut, että edellytykset evätä oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin täyttyivät. Toinen kanneperuste perustuu siihen, että parlamentti ei ottanut huomioon ylivoimaista yleistä etua, joka oikeutti pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisen.

19

Komissio vaatii, että tietyt kannekirjelmän liitteissä A.10–A.12 olevat asiakirjat poistetaan asiakirja-aineistosta. Kyse on 20.5.2019 päivätystä tarkastuskertomuksen luonnoksesta, lopullisesta tarkastuskertomuksesta ja 22.10.2020 päivätystä tarkastuksen seurantakirjeestä (jäljempänä seurantakirje), joiden sisältämiä tietoja komissio ei kertomansa mukaan antanut ilmaista kokonaisuudessaan.

20

Komissio korostaa, että kantajan tytäryhtiöt saivat tutustua osaan seurantakirjeestä avustusten myöntämistä koskevaa kansallista hallintomenettelyä varten. Komissio toteaa, että se suostui 4.2.2021 Městský soud v Prazen (Prahan kaupunkioikeus, Tšekki) pyynnöstä siihen, että tarkastuskertomuksen luonnos ja lopullinen tarkastuskertomus annetaan yhden Agrofert-konserniin kuuluvan yhtiön tutustuttavaksi, mutta yksinomaan kansallista oikeudenkäyntimenettelyä varten. Komissio korostaa, että se julkaisi 23.4.2021 lopullisen tarkastuskertomuksen versiona, josta oli poistettu AB Private Trust I- ja AB Private Trust II ‑erityisrahastojen sisäistä toimintaa koskevat tiedot sekä asianomaisten henkilöiden henkilötiedot.

21

Näin ollen komissio katsoo, että näiden kolmen asiakirjan pitäminen käsiteltävän asian asiakirja-aineistossa mahdollistaisi sen, että kantaja voisi kiertää yhtäältä salassapitovelvollisuutta, jonka komissio asetti luovuttaessaan sille nämä asiakirjat vilpittömän yhteistyön periaatteen nojalla, ja toisaalta asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen tekemisessä noudatettavaa asetuksen N:o 1049/2001 mukaista menettelyä.

22

Kantaja väittää, että kannekirjelmän liitteissä A.10–A.12 olevat asiakirjat on julkaistu Tšekin tiedotusvälineissä ja että ne ovat edelleen saatavilla internetissä. Kyse ei siten ole asiakirjoista, jotka komissio olisi toimittanut salassapitojärjestelmää noudattaen kantajalle tai jollekin sen tytäryhtiöistä, jotka nekin ovat toimittaneet lopullisen tarkastuskertomuksen, sellaisena kuin se on julkaistu lehdistössä, unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamiensa, asianumeroilla T-101/21 ja T-213/21 rekisteröityjen kanteiden yhteydessä.

23

On muistutettava, että unionin oikeudessa vallitseva periaate on vapaan todistusharkinnan periaate, josta seuraa, että hyvissä ajoin esitetyn todisteen tutkittavaksi ottaminen voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa ainoastaan vetoamalla siihen, että se on saatu sääntöjenvastaisesti (ks. tuomio 30.9.2021, tilintarkastustuomioistuin v. Pinxten, C-130/19, EU:C:2021:782, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24

On mainittava, että kyseisten asiakirjojen mahdollinen luottamuksellisuus tai se, että ne on mahdollisesti saatu sääntöjenvastaisesti, ei periaatteessa ole esteenä niiden pitämiselle asiakirja-aineistossa. Ei näet ole olemassa säännöstöä, jossa nimenomaisesti kiellettäisiin ottamasta huomioon lainvastaisesti hankittua selvitysaineistoa (ks. tuomio 8.11.2018, QB v. EKP, T-827/16, EU:T:2018:756, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että komissio ei suostunut kannekirjelmän liitteissä A.10–A.12 olevien asiakirjojen kokonaisten versioiden luovuttamiseen.

26

Ensinnäkään ei ole osoitettu, että kantaja hankki asiakirjat lainvastaisesti, koska Tšekin lehdistö julkaisi kantajan kyseisistä asiakirjoista toimittamat versiot internetissä. Komissio ei siten voi väittää, että ne toimittaessaan kantaja laiminlöi salassapitovelvollisuutensa, koska ne oli luovutettu kantajalle kansallisen oikeudenkäyntimenettelyn yhteydessä.

27

Tältä osin on todettava, että kyseisten asiakirjojen luottamuksellisuus on joka tapauksessa vaarannettu jo sillä, että ne on julkaistu internetissä, joten niiden ottaminen käsiteltävän asian asiakirja-aineistoon ei muulla tavoin loukkaa niiden luottamuksellisuutta (ks. vastaavasti tuomio 12.5.2015, Dalli v. komissio, T-562/12, EU:T:2015:270, 50 kohta).

28

Toiseksi väittääkseen, että näiden asiakirjojen pitäminen käsiteltävän asian asiakirja-aineistossa merkitsisi asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen tekemisessä noudatettavan asetuksen N:o 1049/2001 mukaisen menettelyn kiertämistä, komissio vetoaa ainoastaan 14.5.2019 annettuun määräykseen Unkari v. parlamentti (C-650/18, ei julkaistu, EU:C:2019:438, 14 kohta), 31.1.2020 annettuun tuomioon Slovenia v. Kroatia (C-457/18, EU:C:2020:65, 68 kohta) ja 17.12.2020 annettuun määräykseen Wagenknecht v. komissio (T-350/20, ei julkaistu, EU:T:2020:635, 19 kohta).

29

Komission mainitseman oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimet ovat katsoneet, että kun kantaja vetoaa kanteen yhteydessä unionin toimielimen oikeudellisen yksikön laatimaan oikeudelliseen lausuntoon, jossa on oikeudellinen arviointi asian kannalta merkityksellisistä oikeuskysymyksistä, ja esittää sen unionin tuomioistuimille, se pyrkii siihen, että kyseinen toimielin joutuu ottamaan kantaa tähän lausuntoon kyseisessä oikeudenkäyntimenettelyssä. Ne ovat todenneet, että se, että sallittaisiin lausunnon säilyttäminen asian asiakirja-aineistossa, vaikka kyseinen toimielin ei ole antanut lupaa sen ilmaisemiseen, merkitsisi sen mahdollistamista, että kantaja voisi kiertää asetuksella N:o 1049/2001 käyttöön otettua tällaiseen asiakirjaan tutustumista koskevan pyynnön esittämistä koskevaa menettelyä.

30

Yhtäältä on todettava, että edellä 28 kohdassa mainitut ratkaisut koskivat unionin toimielimen oikeudellisen yksikön laatiman lausunnon eli sisäiseen käyttöön tarkoitetun asiakirjan esittämistä oikeudenkäyntimenettelyssä. Toisaalta kieltäytymistä kyseisen asiakirjan liittämisestä asiakirja-aineistoon perusteltiin näissä ratkaisuissa sillä, että kyseinen toimielin olisi joutunut ottamaan julkisesti kantaa kyseisen asiakirjan sisältöön kanteen yhteydessä, mikä olisi voinut heikentää toimielinten mahdollisuutta pyytää oikeudellista neuvonantoa ja saada rehellisiä, objektiivisia ja kattavia lausuntoja.

31

On todettava, että tätä oikeuskäytäntöä ei sovelleta käsiteltävään asiaan.

32

Käsiteltävässä asiassa kannekirjelmän liitteissä A.10–A.12 olevat asiakirjat eivät nimittäin ole parlamentin ja komission sisäisiä asiakirjoja. Koska käsiteltävän kanteen kohteena on sellaisen parlamentin päätöksen laillisuus, jolla evättiin oikeus tutustua tiettyihin asiakirjoihin, käsiteltävässä asiassa ei myöskään ole kyse siitä, että parlamenttia tai komissiota pyydettäisiin ottamaan kantaa kannekirjelmän liitteissä A.10–A.12 olevien asiakirjojen sisältöön eli komission tekemään tarkastukseen tai eturistiriitojen olemassaoloon Tšekin tasavallassa.

33

Näin ollen komission vaatimusta siitä, että kantajan kannekirjelmän liitteinä A.10–A.12 esittämät asiakirjat poistetaan asiakirja-aineistosta, ei tarvitse hyväksyä.

34

Kantaja väittää, että sen oikeussuojan tarve on säilynyt senkin jälkeen, kun lopullinen tarkastuskertomus julkaistiin osittain, koska tämä seikka ei vaikuta sen arvioimiseen, antoiko parlamentti riidanalaisen päätöksen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti. Oikeuskäytännön mukaan ei voida katsoa, että kyseinen toimielin olisi täyttänyt velvollisuutensa antaa oikeus tutustua asiakirjaan pelkästään sen takia, että kolmas on ilmaissut asiakirjan. Kantaja myös toteaa, että komissio julkaisi ainoastaan osan lopullisesta tarkastuskertomuksesta eikä tämän kertomuksen kokonaista versiota.

35

Parlamentti korostaa, että koska komissio on julkaissut lopullisen tarkastuskertomuksen, on selvitettävä, onko kantajalla edelleen oikeussuojan tarve siltä osin kuin sen kumoamiskanne koskee kyseiseen kertomukseen tutustumista koskevan oikeuden epäämistä, ja toteaa jättävänsä tämän kysymyksen unionin yleisen tuomioistuimen harkintaan. Parlamentti täsmentää, että kantajan mainitsema oikeuskäytäntö ei ole merkityksellistä, koska käsiteltävässä asiassa lopullisen tarkastuskertomuksen on julkaissut sen laatija eli komissio.

36

Komissio väittää, että lopullisen tarkastuskertomuksen osittainen julkaiseminen on asetuksen N:o 1049/2001 tavoitteiden mukaista ja että tämän julkaisemisen seurauksena ensimmäinen kanneperuste jää vaille kohdetta kyseisen kertomuksen osalta.

37

Käsiteltävässä asiassa ei ole kiistetty, että kantajalla oli oikeussuojan tarve silloin, kun se nosti käsiteltävän kanteen 31.3.2021.

38

Käsiteltävän kanteen nostamisen jälkeen eli 23.4.2021 komissio kuitenkin julkaisi lopullisen tarkastuskertomuksen internetsivustollaan versiona, josta oli poistettu AB Private Trust I- ja AB Private Trust II ‑erityisrahastojen sisäistä toimintaa koskevat tiedot sekä asianomaisten henkilöiden henkilötiedot.

39

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kantajan oikeussuojan tarpeen on kanteen kohteen kannalta oltava olemassa kannetta nostettaessa, tai muuten kanne jätetään tutkimatta. Tämän oikeudenkäynnin kohteen on oikeussuojan tarpeen tavoin oltava olemassa tuomioistuimen ratkaisun julistamiseen saakka, mikä edellyttää sitä, että kanteen lopputulos voi tuottaa kantajalle etua, tai muuten lausunnon antaminen asiassa raukeaa (ks. tuomio 30.4.2020, Izba Gospodarcza Producentów i Operatorów Urządzeń Rozrywkowych v. komissio, C‑560/18 P, EU:C:2020:330, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 21.1.2021, Leino-Sandberg v. parlamentti, C‑761/18 P, EU:C:2021:52, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

On todettava, että vaikka komissio julkaisi lopullisesta tarkastuskertomuksesta version, josta oli poistettu osia, parlamentti ei ole muodollisesti peruuttanut riidanalaista päätöstä, joten toisin kuin komissio väittää, riidan kohde on säilynyt (ks. vastaavasti tuomio 21.1.2021, Leino-Sandberg v. parlamentti, C‑761/18 P, EU:C:2021:52, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

On kuitenkin todettava, että tämän julkaisemisen seurauksena kantaja on menettänyt intressin vaatia sen parlamentin päätöksen kumoamista, jolla siltä evättiin oikeus tutustua kyseiseen asiakirjaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen perusteella.

42

Julkaistessaan lopullisen tarkastuskertomuksen internetissä komissio nimittäin saattoi kyseisen asiakirjan yleisön saataville.

43

On kuitenkin todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 1049/2001 johdanto-osan ensimmäisen perustelukappaleen taustalla on tavoite unionin luomiseksi, jossa päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia. Kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa muistutetaan, yleisön oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin liittyy toimielinten demokraattisuuteen (ks. tuomio 22.3.2018, De Capitani v. parlamentti, T-540/15, EU:T:2018:167, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Asetuksen N:o 1049/2001 tarkoituksena on antaa yleisölle yleisesti oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin eikä laatia sääntöjä, joilla pyritään suojaamaan sellaista erityistä intressiä, joka tietyillä henkilöillä voisi olla saada tutustua johonkin näistä asiakirjoista (ks. tuomio 1.2.2007, Sison v. neuvosto, C‑266/05 P, EU:C:2007:75, 43 kohta).

44

Tämä ilmenee, kuten unionin tuomioistuin on todennut, asetuksen N:o 1049/2001 2 artiklan 1 kohdasta, 6 artiklan 1 kohdasta ja 12 artiklan 1 kohdasta sekä kyseisen asetuksen otsakkeesta sekä johdanto-osan n4 ja 11 perustelukappaleesta. Näistä säännöksistä ensimmäisellä taataan näet erotuksetta jokaiselle unionin kansalaiselle sekä jokaiselle luonnolliselle henkilölle, joka asuu jossain jäsenvaltiossa, sekä jokaiselle oikeushenkilölle, jolla on sääntömääräinen kotipaikka jossain jäsenvaltiossa, oikeus tutustua asiakirjoihin, ja toisella säännöksellä tarkennetaan tältä osin, että hakijan ei tarvitse perustella hakemustaan. Asetuksen 12 artiklan 1 kohdassa säädetään, että toimielimet asettavat asiakirjat ”suoraan” yleisön saataville niin laajalti kuin se on mahdollista, joko sähköisessä muodossa tai rekisteristä. Asetuksen N:o 1049/2001 otsakkeessa sekä sen johdanto-osan 4 ja 11 perustelukappaleessa korostetaan myös, että kyseisen asetuksen tarkoituksena on saattaa toimielinten asiakirjat ”yleisön” tutustuttaviksi (ks. tuomio 1.2.2007, Sison v. neuvosto, C‑266/05 P, EU:C:2007:75, 44 kohta).

45

On myös muistutettava, että asetuksen N:o 1049/2001 2 artiklan 1 kohdan mukaan oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin on ”jokaisella unionin kansalaisella sekä jokaisella luonnollisella henkilöllä, joka asuu jossain jäsenvaltiossa”. Tästä ilmenee, että kyseisen asetuksen päämääränä on taata kaikille oikeus tutustua asiakirjoihin eikä ainoastaan hakijan oikeutta tutustua itseään koskeviin asiakirjoihin (tuomio 6.7.2006, Franchet ja Byk v. komissio, T-391/03 ja T-70/04, EU:T:2006:190, 136 kohta ja tuomio 12.5.2015, Technion ja Technion Research & Development Foundation v. komissio, T-480/11, EU:T:2015:272, 74 kohta).

46

Tämä tarkoittaa, että lopullisen tarkastuskertomuksen julkaisemisen seurauksena sillä, että parlamentti epäsi oikeuden tutustua kyseiseen asiakirjaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan perusteella, ei ole enää vaikutusta, koska asiakirjan laatija eli komissio päätti asettaa sen yleisön saataville.

47

On syytä todeta, että jos riidanalainen päätös kumotaan siltä osin kuin parlamentti epäsi siinä oikeuden tutustua lopulliseen tarkastuskertomukseen, parlamentti voisi kantajan tekemästä asiakirjoihin tutustumista koskevasta hakemuksesta antamassaan uudessa päätöksessä vain todeta, että kyseisestä asiakirjasta on tullut julkinen, koska komissio on julkaissut sen. Riidanalaisen päätöksen kumoaminen, siltä osin kuin siinä evätään kantajalta oikeus tutustua lopulliseen tarkastuskertomukseen, ei mitenkään täydentäisi tämän asiakirjan luovuttamista eikä siitä olisi kantajalle mitään etua.

48

Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa sillä kantajan väitteellä, jonka mukaan komissio ei julkaissut lopullisen tarkastuskertomuksen kokonaista versiota.

49

On nimittäin muistutettava, että asetukseen N:o 1049/2001 perustuvasta asiakirjoihin tutustumista koskevasta hakemuksesta seuraa kyseisen asiakirjan asettaminen yleisön saataville, ja se voi siten johtaa ainoastaan kyseisen asiakirjan julkisen version sisältämien tietojen ilmaisemiseen.

50

Tältä osin on todettava, että silloin, kun komissio julkaisi lopullisen tarkastuskertomuksen internetsivustollaan, se ilmoitti, että ”tämä lopullinen tarkastuskertomus julkaistaan ottaen asianmukaisesti huomioon asetuksessa N:o 1049/2001 tiettyjen tietojen, kuten henkilötietojen ja liikesalaisuuksien, suojaamiseksi säädetyt vaatimukset”.

51

Tästä seuraa, että komission päätös olla asettamatta yleisön saataville tiettyjä lopullisen tarkastuskertomuksen sisältämiä tietoja ei perustu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädettyyn poikkeukseen, joka koskee tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa.

52

Näin ollen riidanalaisen päätöksen kumoaminen siltä osin kuin parlamentti epäsi oikeuden tutustua lopulliseen tarkastuskertomukseen asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan perusteella ei voi johtaa siihen, että näistä tiedoista tulee julkisia. Koska parlamentti ei ole lopullisen tarkastuskertomuksen laatija, se ei voi ilmaista siitä enempää kuin mihin komissio kyseisen asiakirjan laatijana on antanut suostumuksensa.

53

Näin ollen lopullisen tarkastuskertomuksen tultua julkaistuksi kantaja on jo saavuttanut sen ainoan edun, jonka se voi kanteellaan saavuttaa siltä osin kuin se koskee kyseiseen asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epäämistä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan perusteella.

54

Lisäksi on todettava, että osoittaakseen, että sillä on yhä intressi saada kumotuksi päätös, jolla evättiin sen oikeus tutustua lopulliseen tarkastuskertomukseen, kantaja ei voi tehokkaasti vedota 21.1.2021 annetun tuomion Leino-Sandberg v. parlamentti (C‑761/18 P, EU:C:2021:52) 45 kohtaan, jonka mukaan ”ei voida katsoa, että kyseinen toimielin olisi täyttänyt velvollisuutensa antaa oikeus tutustua asiakirjaan pelkästään sen takia, että kolmas on ilmaissut asiakirjan ja että hakija on saanut siitä tiedon”.

55

Kyseistä oikeuskäytäntöä ei nimittäin sovelleta käsiteltävään asiaan, koska lopullisen tarkastuskertomuksen sisältämien tietojen tuleminen saataville on seurausta siitä, että komissio eli asiakirjan laatinut toimielin julkaisi sen internetissä.

56

Siitä, että kantaja päätti hakea oikeutta tutustua lopulliseen tarkastuskertomukseen parlamentilta eikä asiakirjan laatineelta toimielimeltä itseltään, ei voida päätellä, että se, että komissio julkaisi kyseisen asiakirjan, tarkoittaa sitä, että ”kolmas” on ilmaissut tämän asiakirjan.

57

Tältä osin on korostettava, että 21.1.2021 annetun tuomion Leino-Sandberg v. parlamentti (C‑761/18 P, EU:C:2021:52) 46 kohdassa, johon kantaja vetoaa, unionin tuomioistuin totesi, että toisin kuin tilanteessa, jossa asianomainen toimielin on itse luovuttanut asiakirjan, minkä ansiosta hakija voi tutustua siihen ja käyttää sitä laillisesti samalla kun varmistetaan asiakirjan tyhjentävyys ja koskemattomuus, kolmannen ilmaisemaa asiakirjaa ei voida pitää virallisena tai toimielimen virallisen kannan ilmaisevana asiakirjana, jos kyseinen toimielin ei ole antanut yksiselitteistä hyväksyntää, jonka mukaan saatu asiakirja on tosiaankin peräisin toimielimeltä ja ilmaisee sen virallisen kannan.

58

Näin ollen unionin tuomioistuin on katsonut, että tilanteessa, jossa kantaja on saanut tutustua ainoastaan kolmannen ilmaisemaan riidanalaiseen asiakirjaan ja jossa parlamentti yhä epää häneltä oikeuden tutustua pyydettyyn asiakirjaan, ei voida katsoa, että kantaja olisi saanut oikeuden tutustua kyseiseen asiakirjaan asetuksessa N:o 1049/2001 tarkoitetulla tavalla tai että hän olisi näin ollen menettänyt intressin vaatia riidanalaisen päätöksen kumoamista pelkästään tämän ilmaisemisen seurauksena. Päinvastoin, tällaisessa tilanteessa kantajalla säilyy todellinen intressi saada tutustua kyseisen asetuksen 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuun todistusvoimaiseksi saatettuun versioon pyydetystä asiakirjasta, millä taataan se, että kyseinen toimielin on asiakirjan laatija ja että tässä asiakirjassa ilmaistaan sen virallinen kanta (ks. tuomio 21.1.2021, Leino-Sandberg v. parlamentti, C‑761/18 P, EU:C:2021:52, 48 kohta).

59

Käsiteltävässä asiassa tilanne ei kuitenkaan ole tällainen. Se, että lopullisen tarkastuskertomuksen julkaisi komissio, joka on sen laatinut, takasi sen, että kantaja sai tutustuttavakseen asiakirjan todistusvoimaiseksi saatetun version.

60

Tästä seuraa, että koska kantajalla ei ole enää oikeussuojan tarvetta vaatia riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin parlamentti epäsi oikeuden tutustua lopulliseen tarkastuskertomukseen, lausunnon antaminen kyseisestä vaatimuksesta raukeaa.

61

Näin ollen käsiteltävää kannetta on pidettävä vaatimuksena riidanalaisen päätöksen kumoamisesta osittain siltä osin kuin parlamentti epäsi kantajalta oikeuden tutustua komission kirjeeseen.

62

Kantaja väittää, että parlamentti ei voinut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmanteen luetelmakohtaan vetoamalla evätä oikeutta tutustua komission kirjeeseen eikä väittää, että kyseisen kirjeen sisältämien tietojen ilmaiseminen vaarantaisi käynnissä olevan tutkinnan tarkoituksen, koska ensinnäkin tutkinta oli jo täyttänyt tarkoituksensa ja koska toiseksi parlamentti ei missään tapauksessa ole osoittanut, että kyseisen kirjeen sisältämien tietojen ilmaiseminen olisi vaarantanut tämän tutkinnan.

63

On muistutettava, että asetuksen N:o 1049/2001 johdanto-osan toisen perustelukappaleen mukaan avoimuudella varmistetaan, että unionin toimielimillä on demokraattisessa järjestelmässä suhteessa kansalaisiin suurempi legitimiteetti ja että ne ovat tehokkaampia ja vastuullisempia. Tätä varten kyseisen asetuksen 1 artiklassa säädetään, että sillä pyritään myöntämään yleisölle mahdollisimman laaja oikeus tutustua unionin toimielinten asiakirjoihin. Mainitun asetuksen 4 artiklasta, jossa säädetään poikkeuksista tältä osin, ilmenee myös, että tätä oikeutta tutustua asiakirjoihin kuitenkin koskevat tietyt yleiseen tai yksityiseen etuun liittyviin syihin perustuvat rajoitukset (ks. tuomio 22.1.2020, MSD Animal Health Innovation ja Intervet international v. EMA, C‑178/18 P, EU:C:2020:24, 50–52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 28.5.2020, Campbell v. komissio, T-701/18, EU:T:2020:224, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64

Koska näillä poikkeuksilla kuitenkin poiketaan periaatteesta, jonka mukaan yleisöllä on oltava mahdollisimman laaja oikeus tutustua asiakirjoihin, niitä on tulkittava ja sovellettava suppeasti (ks. tuomiot 22.1.2020, MSD Animal Health Innovation ja Intervet international v. EMA, C‑178/18 P, EU:C:2020:24, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 28.5.2020, Campbell v. komissio, T-701/18, EU:T:2020:224, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65

Poikkeuksiin oikeudesta tutustua asiakirjoihin kuuluu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetty poikkeus, jonka mukaan toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.

66

Aluksi on muistutettava, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyn poikkeuksen soveltamisen riittäviä perusteluja on arvioitava niiden tosiseikkojen perusteella, jotka olivat olemassa tämän poikkeuksen perusteella asiakirjoihin tutustumisoikeuden epäämisestä tehdyn päätöksen tekopäivänä. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että unionin toimen laillisuutta on arvioitava toimen antamisajankohtana olemassa olleiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella (ks. tuomiot 11.5.2017, Suède v. komissio, C‑562/14 P, EU:C:2017:356, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 6.22020, Compañía de Tranvías de la Coruña v. komissio, T-485/18, EU:T:2020:35, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67

Käsiteltävässä asiassa 15.1.2021, jolloin riidanalainen päätös annettiin, on ainoa päivämäärä, jolla on merkitystä sen arvioimisessa, oliko asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmanteen luetelmakohtaan perustuvan poikkeuksen soveltaminen oikeutettua. Lopullisen tarkastuskertomuksen julkaisemisella komission internetsivustolla 23.4.2021 ei, koska se tapahtui riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeen, ole siten merkitystä riidanalaisen päätöksen laillisuuden arvioimisen kannalta.

68

Näin ollen on hylättävä tehottomina kantajan vastauksessaan esittämät väitteet, joiden mukaan se, että komissio julkaisi lopullisen tarkastuskertomuksen, vahvistaa kanteen olevan perusteltu, koska komissio lopullisen tarkastuskertomuksen julkaisemalla myönsi sen, ettei sen sisältämien tietojen ilmaiseminen voinut enää vaarantaa komission tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusta.

69

Kantaja väittää, ettei parlamentti voinut evätä siltä oikeutta tutustua komission kirjeeseen sillä perusteella, että sen sisältämien tietojen ilmaiseminen oli omiaan vahingoittamaan käynnissä olevan tutkinnan tarkoitusta, koska kyseinen tutkinta oli täyttänyt tarkoituksensa.

70

Se katsoo, että parlamentin mainitsema tutkinta on komission alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston ja työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston käynnistämä tarkastus, jonka tarkoituksena on selvittää, ovatko Tšekin tasavallassa käyttöön otetut hallinto- ja valvontajärjestelmät eturistiriitojen välttämistä koskevan lainsäädännön mukaisia.

71

Kantaja väittää, että sinä ajankohtana, jona komissio antoi seurantakirjeen, tutkintamenettely oli jo päättynyt, ettei seurantakirjeen sisältämien tietojen ilmaiseminen voinut enää vahingoittaa tarkastuksen tavoitteiden toteutumista ja että poikkeusta ei siten enää sovellettu. Kantaja toteaa, että seurantakirjeen mukaan tarkastuksen päätelmät oli selvitetty, osa tarkastuksen suosituksista oli pantu täytäntöön ja osa oli edelleen avoimina. Se väittää, että kyseisenä ajankohtana komissio oli asetuksen N:o 1303/2013 75 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti varmistanut, että Tšekin tasavallan käyttöön ottamat hallinto- ja valvontajärjestelmät toimivat, ja oli pyytänyt Tšekin viranomaisia toteuttamaan tarpeellisiksi katsomansa toimenpiteet.

72

Tarkastus oli siten täyttänyt tarkoituksensa, koska komissio oli voinut sen perusteella antaa päätelmänsä ja esittää suosituksia. Komissio oli maininnut kantajalle osoittamassaan 22.10.2020 päivätyssä kirjeessä, että ”menettelyn tässä vaiheessa eli lopullisen tarkastuskertomuksen hyväksymisen jälkeen [avustus]ohjelmasta vastaavien viranomaisten tehtävänä on panna suositukset täytäntöön”. Kantajan mukaan tarkastuksen yhteydessä esitettyjen suositusten täytäntöönpanon ei voida kuitenkaan katsoa olevan ”käynnissä olevaa tutkintaa”. Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen suppea tulkinta ei mahdollista sitä, että tähän käsitteeseen voitaisiin sisällyttää pelkkä jo hyväksyttyjen suositusten täytäntöönpanon valvonta.

73

On korostettava, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannella luetelmakohdalla, jota on, kuten kaikkia poikkeuksia yleisön oikeudesta tutustua asiakirjoihin, tulkittava ja sovellettava suppeasti, ei ole tarkoitus suojata tutkintatoimia sellaisinaan vaan kyseisten toimien tarkoitusta (ks. tuomio 5.4.2017, Ranska v. komissio, T-344/15, EU:T:2017:250, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kyseistä säännöstä sovelletaan ainoastaan, jos tietojen antaminen asianomaisten asiakirjojen sisällöstä saattaa vaarantaa tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien loppuun saattamisen (tuomio 6.7.2006, Franchet ja Byk v. komissio, T-391/03 ja T-70/04, EU:T:2006:190, 109 kohta ja tuomio 7.6.2011, Toland v. parlamentti, T-471/08, EU:T:2011:252, 43 kohta).

74

Erilaisiin tutkinta‑ tai tarkastustoimiin saatetaan toki edelleen soveltaa tarkastus‑, tutkinta‑ ja tilintarkastustoimien suojaa koskevaa poikkeusta niin kauan kuin tutkinta‑ tai tarkastustoimet jatkuvat, vaikka siihen kertomukseen johtanut nimenomainen tutkinta tai tarkastus, johon tutustumista koskevaa oikeutta on haettu, olisikin päättynyt (ks. tuomio 6.7.2006, Franchet ja Byk v. komissio, T-391/03 ja T-70/04, EU:T:2006:190, 109 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 7.6.2011, Toland v. parlamentti, T-471/08, EU:T:2011:252, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

75

Kuitenkin sen hyväksyminen, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmanteen luetelmakohtaan perustuvaa poikkeusta sovellettaisiin erilaisiin asiakirjoihin, jotka koskevat tarkastus‑, tutkinta‑ ja tilintarkastustoimia, niin kauan kuin kyseisten menettelyiden jatkotoimenpiteistä ei ole päätetty, merkitsisi sitä, että näihin asiakirjoihin tutustumista koskeva oikeus tehtäisiin riippuvaiseksi sattumanvaraisesta, tulevasta ja mahdollisesti kaukaisesta tapahtumasta, joka riippuu lisäksi eri viranomaisten ripeydestä ja huolellisuudesta. Tällainen ratkaisu olisi ristiriidassa sen päämäärän kanssa, että yleisölle on taattava oikeus tutustua taloudellisten etujen hallinnoinnissa mahdollisesti esiintyviä sääntöjenvastaisuuksia koskeviin asiakirjoihin, jotta kansalaiset saisivat mahdollisuuden valvoa julkisen vallankäytön laillisuutta mahdollisimman tehokkaalla tavalla (ks. tuomio 6.7.2006, Franchet ja Byk v. komissio, T-391/03 ja T-70/04, EU:T:2006:190, 111 ja 112 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 7.6.2011, Toland v. parlamentti, T-471/08, EU:T:2011:252, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

76

Näin ollen on varmistettava, oliko riidanalaisen päätöksen tekohetkellä vielä käynnissä sellaisia tarkastus‑ tai tutkintatoimia, jotka tiedon antaminen komission kirjeen sisällöstä olisi voinut vaarantaa, ja onko näiden toimien perusteella ryhdytty kohtuullisessa ajassa jatkotoimiin (ks. tuomio 6.7.2006, Franchet ja Byk v. komissio, T-391/03 ja T-70/04, EU:T:2006:190, 113 kohta; ks. myös tuomio 7.6.2011, Toland v. parlamentti, T-471/08, EU:T:2011:252, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

77

Edellä esitetystä käy ilmi, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa oikeudesta tutustua asiakirjaan säädetyn poikkeuksen voidaan katsoa soveltuvan tilintarkastuskertomukseen, kun tiedon antaminen sen sisällöstä vaarantaisi tarkastusta kohtuullisessa määräajassa kyseisen sisällön vuoksi seuraavat tutkinta- tai tarkastustoimet (ks. tuomio 7.6.2011, Toland v. parlamentti, T-471/08, EU:T:2011:252, 47 kohta).

78

On todettava, että riidanalaisessa päätöksessä parlamentti totesi, että ”niin kauan kuin tutkinta jatku[i], siihen sisältyneet eri toimenpiteet, kuten tarkastuskertomuksen laatimiseen johtanut yksittäinen tarkastus, [voivat] edelleen kuulua tämän poikkeuksen soveltamisalaan”. Parlamentti katsoi, että ”komissio [oli] laatinut kyseiset asiakirjat sellaisen tutkinnan yhteydessä, jossa selvitettiin, oliko Tšekin tasavalta mahdollisesti rikkonut eturistiriitojen välttämistä koskevaa unionin lainsäädäntöä” ja että ”näiden asiakirjojen asettaminen yleisesti saataville vaarantaisi tämän tutkinnan tarkoituksen”.

79

Käsiteltävässä asiassa komissio teki Tšekin tasavallassa eturistiriitojen välttämiseksi perustettujen hallinto- ja valvontajärjestelmien toimintaa koskevan tarkastuksen, joka perustui muun muassa asetuksen N:o 1303/2013 75 artiklaan.

80

Tältä osin asetuksen N:o 1303/2013 75 artiklan 1 kohdassa säädetään, että komissio varmistaa käytettävissä olevien tietojen, myös kansallisten ja unionin elinten toimittamien tarkastusten perusteella, että jäsenvaltiot ovat perustaneet tämän asetuksen ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (jäljempänä ERI-rahastot) rahastokohtaisten sääntöjen mukaiset hallinto- ja valvontajärjestelmät ja että nämä järjestelmät toimivat tehokkaasti ohjelmien täytäntöönpanon ajan. Asetuksen 75 artiklan 2 kohdan mukaan komission virkamiehet tai komission valtuuttamat edustajat voivat tehdä tarkastuksia, joissa voidaan ennen kaikkea varmentaa, toimivatko ohjelman tai ohjelman osan tai toimen hallinto- ja valvontajärjestelmät tehokkaasti, ja arvioida, onko toimien tai ohjelmien varainhoito moitteetonta. Saman asetuksen 75 artiklan 3 kohdan mukaan komissio voi vaatia jäsenvaltiota toteuttamaan tarvittavat toimet kansallisten hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkaan toiminnan tai menojen oikeellisuuden varmistamiseksi ERI-rahastojen rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

81

Lisäksi asetuksen N:o 1303/2013 144 artiklassa, jossa määritetään rahoitusoikaisujen perusteet, säädetään, että komissio voi tehdä rahoitusoikaisuja täytäntöönpanosäädöksillä peruuttamalla toimenpideohjelmalle myönnetyn unionin rahoitusosuuden kokonaan tai osittain, jos se tarvittavan tutkinnan jälkeen päätyy siihen, että toimenpideohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmän tehokkaassa toiminnassa on vakava puute, joka on vaarantanut toimenpideohjelmalle jo maksetun unionin rahoitusosuuden. Asetuksen N:o 1303/2013 145 artiklassa säädetään menettelystä, jonka komissio panee vireille ennen rahoitusoikaisua koskevan päätöksen tekemistä ilmoittamalla jäsenvaltiolle tarkastelunsa alustavat päätelmät ja pyytämällä jäsenvaltiota toimittamaan huomautuksensa kahden kuukauden kuluessa. Kyseisessä artiklassa kuvataan komission ja kyseisen jäsenvaltion välinen vuoropuhelumenettely, ja sen 4 kohdassa säädetään erityisesti, että jos jäsenvaltio ei hyväksy komission alustavia päätelmiä, komissio kutsuu jäsenvaltion järjestämäänsä kuulemiseen, jotta varmistetaan, että kaikki asiaankuuluvat tiedot ja huomautukset ovat käytettävissä rahoitusoikaisun soveltamista koskevien komission päätelmien perustana. Lisäksi saman asetuksen 145 artiklan 6 kohdassa säädetään, että rahoitusoikaisujen soveltamista varten komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen kuuden kuukauden kuluessa kuulemisesta tai lisätietojen vastaanottamisesta, jos jäsenvaltion kanssa on kuulemisen perusteella sovittu lisätietojen toimittamisesta, ja että komissio ottaa huomioon kaikki menettelyn kuluessa toimitetut tiedot ja huomautukset. Asetuksen N:o 1303/2013 145 artiklan 7 kohdassa säädetään muun muassa, että jos komissio 75 artiklan mukaisia tehtäviä suorittaessaan tai Euroopan tilintarkastustuomioistuin havaitsee sääntöjenvastaisuuksia, jotka ovat osoitus vakavasta puutteesta hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkaassa toiminnassa, niihin perustuvalla rahoitusoikaisulla pienennetään ERI-rahastoista toimenpideohjelmalle osoitettua tukea.

82

Tältä osin kantaja väittää virheellisesti, että asetuksen N:o 1303/2013 75 artiklan tarkoitus saavutettiin seurantakirjeen antamisella, koska komissio tarkasti, miten Tšekin tasavallassa käyttöön otetut hallinto- ja valvontajärjestelmät toimivat, ja kehotti Tšekin viranomaisia ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin niiden toiminnan varmistamiseksi. Kyseisen artiklan perusteella tehdyn tarkastuksen tarkoituksena on nimittäin se, että komissio varmistaa, että Tšekin tasavallassa olevat hallinto- ja valvontajärjestelmät ovat unionin oikeuden mukaisia, ja se voi tässä tarkoituksessa pyytää Tšekin viranomaisia toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet.

83

Kuten parlamentti korostaa, komission tutkintatoimen tarkoitus ei voi olla vain se, että komissio arvioi Tšekin tasavallan käyttöön ottamat järjestelmät. Jäsenvaltiolle komission tarkastuksen yhteydessä esitettyjen suositusten täytäntöönpano on nimittäin tutkinnan tarkoituksen täyttämiseen kuuluva vaihe, jonka aikana pyritään varmistamaan, että jäsenvaltion valvonta- ja hallintajärjestelmät ovat unionin oikeuden mukaisia.

84

Edellä 80 ja 81 kohdassa mainituista säännöksistä ja asetuksen N:o 1303/2013 yleisestä systematiikasta ilmenee, että toimenpidesuosituksia sisältävän lopullisen tarkastuskertomuksen laatiminen ja sen toimittaminen ainoastaan päättävät yhden menettelyyn kuuluvan vaiheen eli tarkastusvaiheen ja käynnistävät vaiheen, jossa kyseisen jäsenvaltion kanssa vaihdetaan tietoja näistä toimenpiteistä (määräys 16.9.2019, Puola v. komissio, T-703/18, ei julkaistu, EU:T:2019:628, 53 kohta).

85

Tämän tietojenvaihtovaiheen tarkoituksena on antaa kyseiselle jäsenvaltiolle mahdollisuus toimittaa lisätietoja, jotka voivat muuttaa lopullisessa tarkastuskertomuksessa esitettyjä arviointeja, toteuttaa komission suosittelemat toimenpiteet tai tapauksen mukaan ehdottaa vaihtoehtoisia toimenpiteitä (määräys 16.9.2019, Puola v. komissio, T-703/18, ei julkaistu, EU:T:2019:628, 54 kohta).

86

Tätä tulkintaa voidaan soveltaa myös seurantakirjeeseen, jolla komissio varmistaa lopullisessa tarkastuskertomuksessa esitettyjen suositusten seurannan ja jolla myös käynnistetään tietojenvaihtovaihe kyseisen jäsenvaltion kanssa.

87

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että kantaja myöntää, että tietyt seurantakirjeessä esitetyt suositukset olivat edelleen avoimina. Näin ollen Tšekin viranomaisilla oli seurantakirjeen antamisajankohtana vielä mahdollisuus esittää huomautuksia niistä lopullisessa tarkastuskertomuksessa esitetyistä suosituksista, jotka olivat edelleen avoimina, ottaakseen kantaa näihin suosituksiin.

88

Edellä 73 ja 74 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyllä poikkeuksella annettua tutkintatoimien tarkoitusten suojaa ei saavutettu lopullisen tarkastuskertomuksen tai komission seurantakirjeen antamisella. Jäsenvaltion kanssa aloitettu tietojenvaihtovaihe, joka koskee yhä avoimina olevia komission suosituksia, kuuluu tämän poikkeuksen kattamiin tutkintatoimiin.

89

Tästä seuraa, että kantaja väittää virheellisesti yhtäältä, että tarkastus oli täyttänyt tarkoituksensa, koska komissio oli esittänyt päätelmänsä ja antanut suosituksensa seurantakirjeessä, ja toisaalta, että Tšekin viranomaisten suorittama lopullisessa tarkastuskertomuksessa ja seurantakirjeessä esitettyjen suositusten täytäntöönpano ja komission harjoittama täytäntöönpanon valvonta eivät sisältyneet käynnissä olevaan tutkintaan.

90

Edellä esitetystä seuraa, ettei kantaja voi väittää, että tarkastus oli täyttänyt tarkoituksensa, kun komissio antoi seurantakirjeen, eikä enää ollut käynnissä olevaa tutkintaa.

91

Lisäksi kantaja väittää, että jos katsottaisiin, että asetuksen N:o 1303/2013 75 artiklassa tarkoitettuun tarkastusmenettelyyn kuuluu määrittelemätön määrä komission ja kyseisen jäsenvaltion välistä tietojenvaihtoa, joka jatkuu niin kauan kuin tarkastuskertomuksen päätelmiä ja suosituksia on mahdollista muuttaa, komission kirjeen sisältämien tietojen ilmaiseminen tehtäisiin riippuvaiseksi sattumanvaraisesta, tulevasta ja kaukaisesta tapahtumasta, joka riippuisi asianomaisten viranomaisten huolellisuudesta. Se väittää, ettei asetuksessa N:o 1303/2013 muodollisesti määritetä kyseisen jäsenvaltion ja komission välisen vuoropuhelun päättymisajankohtaa, vaan se on riippuvainen komission tahdosta. Edellä 75 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan tällainen tarkastuksen käsitteen rajaton tulkinta on ristiriidassa asetuksen N:o 1049/2001 tavoitteen kanssa.

92

Oikeuskäytännöstä ilmenee, että parlamentti voi perustellusti vedota tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten vaarantumista koskevaan yleiseen olettamaan evätäkseen oikeuden tutustua tutkintaa koskeviin asiakirjoihin silloin, kun tutkinta on edelleen kesken tai se on vastikään päättynyt ja kun jälkimmäisessä tapauksessa toimivaltaiset kansalliset viranomaiset eivät ole tehneet kohtuullisessa ajassa päätöstä tutkintaraportin johdosta toteutettavista jatkotoimista (ks. analogisesti ks. tuomio 1.9.2021, Homoki v. komissio, T-517/19, ei julkaistu, EU:T:2021:529, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

93

Tästä on riittävää todeta, että käsiteltävässä asiassa komissio lähetti Tšekin tasavallalle seurantakirjeen englanninkielisen version 22.10.2020 ja sen tšekinkielisen version 18.12.2020. Kuten parlamentti toteaa ja kuten seurantakirjeestä ilmenee, kolmen kuukauden määräaika, joka Tšekin viranomaisille oli asetettu vastauksen antamiseksi seurantakirjeeseen, alkoi tšekinkielisen version lähettämisajankohdasta, joten se ei riidanalaisen päätöksen antamisajankohtana eli 15.1.2021 ollut vielä päättynyt.

94

Näin ollen on katsottava, että koska riidanalaisen päätöksen antamisajankohtana eli 15.1.2021 Tšekin viranomaiset eivät olleet vielä ottaneet kantaa seurantakirjeeseen, tutkintatoimien tarkoitusta ei ollut vielä saavutettu.

95

Edellä esitetystä seuraa, että kantaja väittää perusteettomasti, että riidanalaisen päätöksen antamisajankohtana parlamentti ei voinut vedota asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuun poikkeukseen.

96

Näin ollen ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

97

Kantaja väittää, että vaikka oletettaisiin, että tutkinta oli edelleen ”käynnissä”, parlamentti ei ole osoittanut, että komission kirjeen sisältämien tietojen ilmaiseminen olisi voinut vaarantaa tämän tutkinnan. Se väittää, että oikeuskäytännön mukaan se, että kyseessä oleva asiakirja liittyy tutkintatoimeen, ei yksinään riitä oikeuttamaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamista, vaan kyseisen toimielimen tehtävänä on selittää, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen voisi kohtuullisesti ennakoitavilla tavalla konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa suojattua etua.

98

On muistutettava, että edellä 60 kohdassa esitetyn päätelmän mukaisesti niistä kantajan väitteistä, jotka koskevat lopulliseen tarkastuskertomukseen tutustumista koskevan oikeuden epäämistä, ei ole enää tarpeen lausua.

99

Komission kirjeeseen tutustumista koskevan oikeuden epäämisestä kantaja toteaa, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat riittämättömät.

100

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklassa edellytettyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimen antaneen toimielimen tai elimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että unionin tuomioistuimet voivat tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimenpiteen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille päätös on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon toimen sanamuodon lisäksi myös sen asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio 1.2. 2007, Sison v. neuvosto, C‑266/05 P, EU:C:2007:75, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.3.2020, Bonnafous v. komissio, T-646/18, EU:T:2020:120, 22 ja 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

101

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että jos unionin toimielin, elin tai laitos, jolle on toimitettu pyyntö saada tutustua asiakirjaan, päättää hylätä pyynnön jonkin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyn poikkeuksen perusteella, sen on lähtökohtaisesti selitettävä, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa tällä poikkeuksella suojattua etua, ja tällaisen vahingoittamisen riskin on oltava kohtuullisesti ennakoitavissa eikä se saa olla täysin hypoteettinen (ks. tuomio 29.10.2020, Intercept Pharma ja Intercept Pharmaceuticals v. EMA, C‑576/19 P, EU:C:2020:873, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 29.9.2021, AlzChem Group v. komissio, T-569/19, EU:T:2021:628, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

102

Sen toimielimen, joka on kieltäytynyt antamasta asiakirjaa tutustuttavaksi, on siis esitettävä perustelut, joiden perusteella on mahdollista ymmärtää ja tarkistaa yhtäältä, että pyydetty asiakirja kuuluu todellakin sellaisen poikkeuksen alaan, johon on vedottu, ja toisaalta, että kyseiseen poikkeukseen liittyvä turvaamisen tarve on todellinen (ks. tuomio 1.2.2007, Sison v. neuvosto, C‑266/05 P, EU:C:2007:75, 61 kohta; ks. myös tuomio 26.3.2020, Bonnafous v. komissio, T-646/18, EU:T:2020:120, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

103

Vaikka toimielimen on esitettävä perusteet, joiden vuoksi on perusteltua soveltaa käsiteltävänä olevaan asiaan yhtä asetuksessa N:o 1049/2001 säädetyistä asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden poikkeuksista, sillä ei ole velvollisuutta antaa tietoja, jotka ylittävät sen, mikä on tarpeen, jotta asiakirjaa tutustuttavakseen hakeva voi ymmärtää komission päätöksen taustalla olevat syyt ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tutkia päätöksen laillisuuden (ks. tuomio 26.3.2020, Bonnafous v. komissio, T-646/18, EU:T:2020:120, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

104

Jos pyynnön hylkääminen lisäksi vahvistetaan vastauksessa samoilla perusteilla kuin ne, joihin alkuperäinen hylkäävä päätös on perustunut, perustelujen riittävyys on tutkittava ottaen huomioon toimielimen ja hakijan välinen yhteydenpito sekä ne asiakirjojen luonteeseen ja sisältöön liittyvät tiedot, jotka olivat hakijan käytettävissä (ks. vastaavasti tuomio 6.4.2000, Kuijer v. neuvosto, T-188/98, EU:T:2000:101, 44 kohta).

105

Ensinnäkin kantaja väittää, että parlamentti ei ole osoittanut, että komission kirjeen ja tutkinnan välillä oli merkityksellinen yhteys. Kun otetaan huomioon, että tarkastuskertomuksen luonnoksessa ja lopullisessa tarkastuskertomuksessa sen enempää kuin seurantakirjeessäkään ei viitattu komission kirjeeseen, parlamentti ei ole osoittanut, että tutkinnan tulokset riippuivat tästä kirjeestä, joten voidaan olettaa, ettei tällä kirjeellä ole mitään yhteyttä tutkintaan.

106

Käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin muistutettava, että tutustuttavaksi pyydetty kirje on komission jäsen Oettingerin, joka vastaa erityisesti talousarvioasioista, Tšekin tasavallan pääministerille osoittama kirje, jonka parlamentti asiakirjoihin tutustumista koskevaan kantajan hakemukseen antamassaan vastauksessa mainitsi yhtenä niistä asiakirjoista, jotka liittyvät unionin varojen väärinkäytön ja mahdollisten eturistiriitojen johdosta Tšekin entistä pääministeriä vastaan käynnistettyyn tutkintaan.

107

Toiseksi on todettava, että kantajan alkuperäisestä hakemuksesta 14.9.2020 antamassaan päätöksessä parlamentti totesi kyseisen kirjeen sisältöä tarkasteltuaan, että se koski unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18.7.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (EUVL 2018, L 193, s. 1) 61 artiklan 3 kohdassa, joka sisältää eturistiriidan määritelmän, tarkoitettuihin taloudellisiin etuihin liittyvää tutkintaa.

108

Kolmanneksi parlamentti totesi riidanalaisessa päätöksessä, että komissio oli ilmoittanut sille, että komission kirjeen sisältämien tietojen ilmaiseminen aiheuttaisi haittaa käynnissä oleville tutkinnoille ja tarkastuksille, jotka liittyivät päätöslauselmassa esiin tuotuihin kysymyksiin. Parlamentti katsoi, että niin kauan kuin tutkinta jatkui, siihen sisältyneet eri toimenpiteet, kuten tarkastuskertomuksen laatimiseen johtanut yksittäinen tarkastus, voivat edelleen kuulua asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan. Parlamentti totesi, että komissio oli laatinut kirjeensä sellaisen käynnissä olevan tutkinnan yhteydessä, jossa selvitettiin, oliko Tšekin tasavalta mahdollisesti rikkonut eturistiriitojen välttämistä koskevaa unionin lainsäädäntöä.

109

Tästä seuraa, kuten parlamentti toteaa, että komission kirje koski samaa asiaa kuin tutkinta.

110

Neljänneksi on komission tapaan todettava, että lopullisessa tarkastuskertomuksessa ja seurantakirjeessä mainitaan, että komission jäsen Oettingerin kanssa käyty kirjeenvaihto koski Tšekin pääministerin Andrej Babišin toimintaa Tšekin ERI-rahastojen neuvostossa.

111

Kuten kantaja toteaa, lopullinen tarkastuskertomus ja seurantakirje julkaistiin Tšekin lehdistössä, joten ne olivat kantajan saatavilla ennen riidanalaisen päätöksen antamista. Kantaja ei siten voi väittää, ettei komission kirjettä mainittu lopullisessa tarkastuskertomuksessa ja seurantakirjeessä eli asiakirjoissa, jotka se sitä paitsi oli itse toimittanut kannekirjelmän liitteessä.

112

Nämä seikat olivat siten riittäviä, jotta kantaja pystyi ymmärtämään komission kirjeen olevan asiakirja, joka liittyi tutkintaan, jossa selvitettiin, oliko Tšekin pääministeri rikkonut eturistiriitojen välttämistä koskevaa unionin oikeutta, eikä kantaja siten voi tältä osin vedota perustelujen puutteellisuuteen.

113

Kantaja ei myöskään voi tehokkaasti vedota siihen, että parlamentti ei osoittanut, että komission kirjeen ja tutkinnan välillä on yhteys, koska se ei näyttänyt toteen, että tutkinnan tulokset olivat riippuvaisia tästä kirjeestä. Tämän yhteyden osoittamiseksi parlamentin oli nimittäin näytettävä toteen ainoastaan se, että kyseinen kirje oli yksi käynnissä olevaan tutkintaan liittyvistä asiakirjoista.

114

Toiseksi kantaja väittää, että koska yhteyttä komission kirjeen ja tutkinnan välillä ei ole osoitettu, parlamentti ei ole näyttänyt toteen, että kirjeen sisältämien tietojen ilmaiseminen aiheuttaisi kohtuullisesti ennakoitavissa olevan riskin siitä, että tutkinnalle voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti aiheutua haittaa. Parlamentti ei ole selittänyt, miten komission kirjeen sisältämien tietojen ilmaiseminen voisi aiheuttaa haittaa tarkastukselle.

115

Ensinnäkin on muistutettava, että riidanalaisessa päätöksessä parlamentti perusteli komission kirjeeseen tutustumista koskevan oikeuden epäämistä erityisesti sillä, että komission tutkinnan tarkoituksena oli antaa kyseiselle jäsenvaltiolle yhtäältä tilaisuus täyttää unionin oikeuden mukaiset velvoitteensa ja toisaalta tilaisuus käyttää oikeuttaan puolustautua komission esittämiä väitteitä vastaan ja että jäsenvaltiolla oli oikeus odottaa komissiolta luottamuksellisuutta, sillä ilman sitä komission ja kyseisen jäsenvaltion olisi entistäkin vaikeampaa aloittaa vuoropuhelua, jonka tarkoituksena on saada väitetty rikkominen loppumaan.

116

On muistutettava, että tutkinnan ja erityisesti komission ja Tšekin viranomaisten lopullisen tarkastuskertomuksen suosituksista käymän vuoropuhelun tavoitteena on antaa Tšekin tasavallalle tilaisuus saattaa hallinto- ja tarkastusjärjestelmänsä unionin oikeuden mukaisiksi, jotta vältetään eturistiriitoja. Koska ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan tarkastelusta ilmenee, että riidanalaisen päätöksen antamisajankohtana tämä vuoropuhelu oli edelleen käynnissä, ja koska komission kirje on osa tätä tutkintaa, riidanalaisessa päätöksessä esitetyt perustelut riittävät selittämään, mistä syystä kyseisen kirjeen sisältämien tietojen ilmaiseminen oli omiaan vaarantamaan tutkintatoimien tarkoituksen.

117

Kuten parlamentti lisäksi toteaa, koska asiassa oli suoraan osallisena Tšekin pääministeri, jonka epäiltiin joutuneen eturistiriitaan, hänen ja komission jäsenen välisen vuoropuhelun luottamuksellisuuden säilyttäminen oli sitäkin tärkeämpää, jotta varmistettiin avoin vuoropuhelu yhteistyön hengessä.

118

Toiseksi parlamentti myös totesi riidanalaisessa päätöksessä, että tutkijoihin ja tutkintaan osallistuneisiin henkilöihin näytti kohdistuvan uhkia ja että pyydettyjen asiakirjojen ennenaikainen julkaiseminen vaikuttaisi kielteisesti tutkijoiden ja tutkintaan osallistuvien henkilöiden väliseen yhteistyöhön, koska heihin kohdistuisi vain lisää ulkopuolista painostusta, ja heikentäisi komission kykyä suorittaa tutkintansa mahdollisimman tehokkaasti.

119

Tässä yhteydessä on korostettava, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyllä tilitarkastustoimien tarkoitusten suojaa koskevalla poikkeuksella suojattu intressi liittyy siihen, että tilintarkastukset voidaan suorittaa riippumattomasti ja ilman painostusta, harjoittivatpa tätä painostusta sitten tarkastettava yksikkö, muut asianomaiset yksiköt tai suuri yleisö (ks. tuomio 12.5.2015, Technion ja Technion Research & Development Foundation v. komissio, T-480/11, EU:T:2015:272, 63 kohta).

120

Näin ollen kantaja väittää perusteettomasti, että parlamentti ole näyttänyt riidanalaisessa päätöksessä riittävällä tavalla toteen, mistä syystä komission kirjeen sisältämien tietojen ilmaiseminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vaarantaa tutkinnan tarkoituksen.

121

Lisäksi kantaja väittää, että koska tarkastuskertomuksen luonnos oli julkaistu Tšekin tiedotusvälineissä kesäkuussa 2019, lopullinen tarkastuskertomus marraskuussa 2019 ja seurantakirje joulukuussa 2020, komission kirjeen sisältämien tietojen ilmaiseminen ei konkreettisesti ja tosiasiallisesti vaaranna tutkintaa.

122

Koska kantaja myöntää, että komission kirjettä ei ole julkaistu edes osittain ja että kyseisen kirjeen sisältöä ei toistettu Tšekin tiedotusvälineissä julkaistuissa asiakirjoissa, on katsottava, ettei tällä väitteellä ole merkitystä sen arvioimisessa, kuuluiko tämä kirje asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan, kun otetaan huomioon erityisesti tarve pitää Tšekin pääministerin ja komission välinen vuoropuhelu luottamuksellisena.

123

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat riittävät, jotta niiden perusteella voidaan ymmärtää, että komission kirje liittyi tutkintaan ja että siihen näin ollen sovellettiin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettua poikkeusta, ja että koska tutkinta oli riidanalaisen päätöksen antamisajankohtana yhä käynnissä, kyseiseen poikkeukseen liittyvä suojan tarve oli todellinen.

124

Tästä seuraa, että ensimmäisen kanneperusteen toinen osa ja siten ensimmäinen kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.

125

Kantaja väittää, että vaikka oletettaisiin, että tarkastus oli käynnissä olevaa tutkintaa, jonka komission kirjeen sisältämien tietojen ilmaiseminen olisi voinut vaarantaa, parlamentti ei voinut evätä kantajalta oikeutta tutustua kyseiseen asiakirjaan, koska oli olemassa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettu ylivoimainen yleinen etu.

126

Kantaja korostaa, että unioni perustuu oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien, myös puolustautumisoikeuksien, kunnioittamiseen. Kun otetaan huomioon, että parlamentti oli tiedonhankintamatkasta laaditussa raportissa ja päätöslauselmassa esittänyt vakavia syytöksiä siitä, miten Agrofert-konsernia hallinnoitiin, kantajalle olisi pitänyt antaa mahdollisuus tarkastella asiakirjoja, joihin nämä väitteet perustuivat, ja esittää niihin vastaväitteitä. Parlamentilla oli velvollisuus ottaa huomioon ylivoimainen yleinen etu, joka oikeutti ilmaisemaan komission kirjeen sisältämät tiedot eli suojelemaan kantajalle henkilönä, jota nämä väitteet koskivat suoraan ja erikseen, kuuluvia perusvapauksia ja ‑oikeuksia. Oikeusvaltio, joka perustuu perusvapauksien ja ‑oikeuksien suojaan, voidaan säilyttää vain, jos näitä oikeuksia ja vapauksia kunnioitetaan kussakin yksittäistapauksessa, ja näin ollen kantajan etu on asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettu yleinen etu.

127

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen, joka vetoaa ylivoimaiseen yleiseen etuun, on kuitenkin vedottava konkreettisesti seikkoihin, jotka oikeuttavat antamaan tiedon kyseisten asiakirjojen sisällöstä (ks. tuomio 11.5.2017, Ruotsi v. komissio, C‑562/14 P, EU:C:2017:356, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 29.9.2021, AlzChem Group v. komissio, T-569/19, EU:T:2021:628, 124 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

128

On muistutettava, että edellä 45 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 1049/2001 tarkoituksena on taata kaikille oikeus tutustua asiakirjoihin eikä ainoastaan hakijan oikeutta tutustua itseään koskeviin asiakirjoihin.

129

Näin ollen sellaista erityistä intressiä, johon oikeutta tutustua itseään koskeviin asiakirjoihin pyytävä henkilö saattaa vedota, ei voida ottaa huomioon arvioitaessa, onko asiassa kyse asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeisessä lauseessa tarkoitetusta ylivoimaisesta yleisestä edusta (ks. tuomio 6.7.2006, Franchet ja Byk v. komissio, T-391/03 ja T-70/04, EU:T:2006:190, 137 kohta; ks. myös tuomio 12.5.2015, Technion ja Technion Research & Development Foundation v. komissio, T-480/11, EU:T:2015:272, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

130

Yleinen etu, johon kantaja vetoaa, liittyy puolustautumisoikeuksiin. On toki totta, että puolustautumisoikeuksien olemassaolo kuuluu sellaisenaan yleisen edun alaan. Kuitenkin se, että kyseiset oikeudet näyttäytyvät käsiteltävänä olevassa asiassa siten, että kantajalla on subjektiivinen intressi puolustautua, osoittaa, että se etu, johon kantaja vetoaa, ei ole yleinen vaan yksityinen etu. (ks. tuomio 6.7.2006, Franchet ja Byk v. komissio, T-391/03 ja T-70/04, EU:T:2006:190, 138 kohta).

131

Tästä seuraa, että parlamentti on riidanalaisessa päätöksessä perustellusti katsonut 128–130 kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteella, että puolustautumisoikeudet, joihin kantaja vetoaa, eivät ole ylivoimainen yleinen etu, joka oikeuttaisi komission kirjeen sisältämien tietojen ilmaisemisen.

132

Näin ollen toinen kanneperuste ja siten kanne muilta osin on kokonaisuudessaan hylättävä.

133

Työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan nojalla asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja parlamentti on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan parlamentin oikeudenkäyntikulut.

134

Työjärjestyksen 87 artiklan 6 kohdassa määrätään, että jos lausunnon antaminen asiassa raukeaa, unionin yleinen tuomioistuin määrää oikeudenkäyntikuluista harkintansa mukaan. Kun otetaan huomioon seikat, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin on todennut lausunnon antamisen raukeavan osittain, käsiteltävän asian olosuhteita arvioidaan oikein, kun päätetään velvoittaa kantaja korvaamaan myös siihen liittyvät oikeudenkäyntikulut.

135

Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan nojalla toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen on päätettävä, että neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: