|
30.1.2023 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 35/50 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.11.2022 – Italia v. komissio
(Asia T-221/21) (1)
(Maataloustukirahasto ja maaseuturahasto - Rahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot - Pinta-alatukijärjestelmä - Rahoitusoikaisut - Pysyvän nurmen käsite - Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan h alakohta - Delegoidun asetuksen (EU) N:o 499/2014 5 artiklan 3 kohta)
(2023/C 35/58)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: G. Palmieri, avustajinaan C. Gerardis, G. Rocchitta ja E. Feola, avvocati dello Stato)
Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Rossi, J. Aquilina ja F. Moro)
Oikeudenkäynnin kohde
Italian tasavalta vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan, että Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 17.2.2021 annettu komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2021/261 (EUVL 2021, L 59, s. 10) kumotaan siltä osin kuin se koskee kyseisen jäsenvaltion tiettyjä menoja.
Tuomiolauselma
|
1) |
Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 17.2.2021 annettu komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2021/261 kumotaan siltä osin kuin siinä määrätään Italian tasavallalle kahden prosentin kiinteämääräinen oikaisu, joka koskee Italiassa myönnettyjä pinta-alatukia ja joka on määrältään 67 368 272,99 euroa hakuvuodelta 2017. |
|
2) |
Kanne hylätään muilta osin. |
|
3) |
Italian tasavalta ja Euroopan komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. |