–

”Konservinvest” OOD, edustajinaan Y. Ivanova ja P. Angelov, advokati,

–

”Bulkons Parvomay” OOD, edustajanaan M. Georgieva-Tabakova, advokat,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi M. Konstantinidis, I. Naglis ja G. Koleva, sittemmin M. Konstantinidis ja G. Koleva,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21.11.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (EUVL 2012, L 343, s. 1) 9 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain ”Konservinvest” OOD ja ”Bulkons Parvomay” OOD (jäljempänä Bulkons) ja joka koskee sitä, että Konservinvest on käyttänyt tavaramerkkejä, jotka Bulkonsin mielestä loukkaavat Bulkonsin oikeuksia maantieteelliseen merkintään ”Lyutenitsa Parvomay”.

3

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20.3.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (EUVL 2006, L 93, s. 12), sellaisena kuin se on muutettuna 20.11.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL 2006, L 363, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 510/2006), 5 artiklan 8 kohdan toisessa alakohdassa säädettiin, että Bulgarian tasavallan ja Romanian oli saatettava kyseisen 5 artiklan 4–7 kohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään vuoden kuluttua liittymispäivästä.

4

Asetuksen N:o 510/2006 5 artiklan 11 kohdassa säädettiin lisäksi seuraavaa:

”Bulgarian ja Romanian osalta liittymispäivänä voimassa olevien maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten kansallista suojaa voidaan jatkaa kahdentoista kuukauden ajan liittymispäivästä.

Kun tämän asetuksen mukainen rekisteröintihakemus on toimitettu komissiolle ennen edellä mainitun ajanjakson päättymistä, kyseinen suoja lakkaa päivänä, jona päätös tämän asetuksen mukaisesta rekisteröinnistä tehdään.

Tällaisen kansallisen suojan vaikutuksista vastaa yksinomaan asianomainen jäsenvaltio, kun nimitystä ei ole rekisteröity tämän asetuksen mukaisesti.”

5

Tämä asetus kumottiin ja korvattiin 3.1.2013 alkanein vaikutuksin asetuksella N:o 1151/2012.

6

Asetuksen N:o 1151/2012 johdanto-osan 13–15, 17, 18, 20 ja 24 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

7

Asetuksen N:o 1151/2012 1 artiklan, jonka otsikko on ”Tavoitteet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän asetuksen tarkoituksena on auttaa maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuottajia välittämään ostajille ja kuluttajille tietoa näiden tuotteiden ja elintarvikkeiden ominaispiirteistä ja tuotannon ominaisuuksista, jotta näin varmistettaisiin

– –

Tässä asetuksessa säädetyillä toimenpiteillä pyritään tukemaan korkealaatuisiin tuotteisiin liitettävää maatalous- ja jalostustoimintaa sekä viljelyjärjestelmiä maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteita tukien.”

8

Asetuksen 2 artiklan, jossa täsmennetään asetuksen soveltamisala, 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat ihmisravinnoksi tarkoitetut maataloustuotteet, jotka luetellaan [EUT-sopimuksen] liitteessä I, sekä tämän asetuksen liitteessä I luetellut muut maataloustuotteet ja elintarvikkeet.”

9

Asetuksen II osasto, jonka otsikko on ”Suojatut alkuperänimitykset ja suojatut maantieteelliset merkinnät”, sisältää asetuksen 4–16 artiklan. Saman asetuksen 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Tavoite”, säädetään seuraavaa:

”Otetaan käyttöön suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen järjestelmä, jolla autetaan maantieteelliseen alueeseen yhteydessä olevien tuotteiden tuottajia

10

Asetuksen N:o 1151/2012 5 artiklan, jonka otsikko on ”Alkuperänimitystä ja maantieteellistä merkintää koskevat vaatimukset”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä asetuksessa ’alkuperänimityksellä’ tarkoitetaan nimeä, jolla yksilöidään tuote:

2.   Tässä asetuksessa ’maantieteellisellä merkinnällä’ tarkoitetaan nimeä, jolla yksilöidään tuote,

11

Asetuksen 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Siirtymäkauden kansallinen suoja”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltio voi, mutta vain siirtymäkauden ajan, myöntää nimelle tämän asetuksen mukaisen kansallisen suojan, joka alkaa siitä päivästä, jona hakemus on toimitettu komissiolle.

Siirtymäkauden kansallinen suoja lakkaa sinä päivänä, jona tehdään päätös tämän asetuksen mukaisesta rekisteröinnistä tai hakemus perutaan.

Jos nimeä ei ole rekisteröity tämän asetuksen mukaisesti, tällaisen kansallisen suojan vaikutuksista vastaa yksinomaan asianomainen jäsenvaltio.

Jäsenvaltioiden ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteuttamilla toimenpiteillä saa olla vaikutusta ainoastaan kansallisella tasolla, eikä niillä saa olla vaikutusta unionin sisäiseen kauppaan tai kansainväliseen kauppaan.”

12

Asetuksen 12 artiklassa, jonka otsikko on ”Nimet, tunnukset ja merkinnät”, säädetään seuraavaa:

”1.   Suojattuja alkuperänimityksiä ja suojattuja maantieteellisiä merkintöjä saa käyttää kuka tahansa asianomaisen eritelmän mukaisesti tuotettua tuotetta kaupan pitävä toimija.

– –

3.   – – Merkinnöissä voi olla maininnat ’suojattu alkuperänimitys’ tai ’suojattu maantieteellinen merkintä’ – –

4.   Merkinnöissä voi lisäksi olla alkuperäalueen kuvia 5 artiklan mukaisesti sekä tekstiä, grafiikkaa tai tunnuksia, jotka viittaavat jäsenvaltioon ja/tai alueeseen, jossa kyseinen maantieteellinen alkuperäalue sijaitsee.

– –”

13

Saman asetuksen V osastossa, jonka otsikko on ”Yhteiset säännökset”, olevassa IV luvussa säädetään muun muassa alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen haku- ja rekisteröintimenettelyistä.

14

Tavaramerkeistä ja maantieteellisistä nimityksistä annetun lain (Zakon za markite i geografskite oznachenia; DV nro 81, 14.9.1999), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan (jäljempänä ZMGO), 51 §:n 1–3 momentissa säädettiin seuraavaa:

”(1)   Maantieteellisellä nimityksellä tarkoitetaan alkuperänimitystä ja maantieteellistä merkintää.

(2)   Alkuperänimitys on tietyn maan, tietyn alueen tai tämän maan tietyn paikan nimi, ja sitä käytetään kuvaamaan kyseisestä maasta, kyseiseltä alueelta tai kyseisestä tietystä paikasta peräisin olevaa tuotetta, jonka laatu tai ominaisuudet johtuvat olennaisesti tai yksinomaan tietystä maantieteellisestä ympäristöstä luontoineen ja inhimillisine tekijöineen.

(3)   Maantieteellinen merkintä on tietyn maan, tietyn alueen tai tämän maan tietyn paikan nimi, jota käytetään kuvaamaan kyseisestä maasta, kyseiseltä alueelta tai kyseisestä tietystä paikasta peräisin olevaa tuotetta, jonka tietty laatu, maine tai muu ominaispiirre juontuu tällaisesta maantieteellisestä alkuperästä.”

15

ZMGO:n 53 §:n 1 ja 2 momentissa täsmennettiin seuraavaa:

”(1)   Maantieteelliselle nimitykselle annetaan oikeudellinen suoja rekisteröimällä tämä nimitys patenttivirastossa.

(2)   Oikeudellinen suoja ulottuu seuraavien toimien kieltämiseen:

1. maantieteellisen nimityksen kaupallinen käyttö rekisteröityyn tuotteeseen verrattavissa olevia tuotteita varten siltä osin kuin tällä käytöllä voidaan hyötyä suojatun nimityksen maineesta

2. maantieteellisen nimityksen väärinkäyttö tai jäljittely, vaikka tuotteen oikea alkuperä olisi merkitty tai vaikka nimityksestä olisi tehty käännös tai siihen olisi liitetty esimerkiksi ilmaisu ’laatu’, ’laji’, ’tyyppi’, ’jäljitelmä’ tai muu vastaava ilmaisu

3. sellaisten muiden väärien tai harhaanjohtavien mainintojen käyttö, jotka koskevat tuotteen lähtöpaikkaa, alkuperää, luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia ja joita käytetään sisä- tai ulkopakkauksessa, mainoksissa tai asianomaista tuotetta koskevissa asiakirjoissa, kun tällaiset maininnat ovat omiaan antamaan väärän kuvan tuotteen alkuperästä

4. muut käytännöt, jotka saattaisivat johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen.”

16

ZMGO:n 76 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Tähän lakiin perustuvat oikeuksien loukkausta koskevat kanteet voivat olla kanteita

1. oikeudenloukkausta merkitsevien tekojen toteamiseksi

2. oikeudenloukkauksen lopettamiseksi

3. vahingon korvaamiseksi

4. oikeudenloukkauksen kohteena olevien tavaroiden ja loukkauksessa käytettyjen välineiden saamiseksi takavarikkoon ja pois käytöstä.

(2)   Kantaja voi samanaikaisesti 1 momentissa tarkoitetun kanteen kanssa vaatia tuomioistuimessa

– –

3. tuomion tuomiolauselman julkaisemista vastaajan kustantamana kahdessa päivälehdessä ja valtakunnallisen televisiokanavan lähetysajalla, jotka tuomioistuin on määrittänyt.”

17

ZMGO kumottiin 22.12.2019 (DV nro 98, 13.12.2019).

18

ZMGO:n muuttamisesta ja täydentämisestä annetun lain (DV nro 61, 24.7.2018) siirtymä- ja loppusäännösten 8 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Asetuksen [N:o 1151/2012] soveltamisalaan kuuluvia maataloustuotteita tai elintarvikkeita varten rekisteröityjä maantieteellisiä nimityksiä koskevien oikeuksien haltijat eivät voi nostaa kanteita sellaisista oikeudenloukkauksista, joihin on syyllistytty tämän lain voimaantuloon asti.

(2)   Seuraamusten määräämistä koskevia hallintomenettelyjä ei voida panna vireille toimista, joilla on ennen tämän lain voimaantuloa loukattu asetuksen [N:o 1151/2012] soveltamisalaan kuuluvia maataloustuotteita tai elintarvikkeita varten rekisteröityjä maantieteellisiä nimityksiä koskevia oikeuksia.”

19

Konservinvest on yhtiö, jonka hallinto- ja kotipaikka ovat Bulgariassa ja joka sai 12.2.1999 Bulgarian tasavallan patenttivirastossa (jäljempänä virasto) rekisteröidyksi moniosaisen tavaramerkin K Konservinvest Parvomayska lyutenitsa, joka kuvaa tuotetta ”lyutenitsa”. Lisäksi se sai 3.5.2005 rekisteröidyksi moniosaisen tavaramerkin Parvomayska lyutenitsa Rachenitsa, jonka rekisteröimistä se oli hakenut 15.5.2003 saman tuotteen kuvaamiseksi. Kummallakaan tavaramerkillä ei ole suojattu osia ”parvomayska lyutenitsa”.

20

Viraston johtajan 3.7.2013 tekemällä päätöksellä Bulkons, joka on yhtiö, jolla myös on koti- ja hallintopaikkansa Bulgariassa, rekisteröitiin tuolloin voimassa olleen ZMGO:n nojalla maantieteellisen merkinnän ”Lyutenitsa Parvomay” (jäljempänä riidanalainen maantieteellinen merkintä), joka kuvaa tuotetta ”lyutenitsa”, käyttäjäksi; Parvomay on bulgarialainen kunta. Bulkons oli hakenut tämän maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä 14.3.2013.

21

Konservinvest nosti hallintotuomioistuimissa kanteen kyseisen päätöksen kumoamiseksi sillä perusteella, että viraston johtaja ei ollut toimivaltainen rekisteröimään maataloustuotetta koskevaa maantieteellistä merkintää, koska tällaiseen rekisteröintiin sovelletaan asetusta N:o 1151/2012 ja koska tällainen rekisteröinti on mahdollinen vain unionin tasolla kyseisessä asetuksessa säädetyn menettelyn mukaisesti. Varhoven administrativen sad (ylin hallintotuomioistuin, Bulgaria) hylkäsi kanteen 12.7.2017 antamallaan tuomiolla katsoessaan, ettei kyseinen asetus ollut sovellettavissa riita-asiaan, koska riitautetulla rekisteröinnillä ei pyritty saamaan asetuksessa annettua suojaa.

22

Toisaalta Bulkons nosti Sofiyski gradski sadissa (Sofian kaupungin alioikeus, Bulgaria) Konservinvestiä vastaan yhdistettyjä kanteita, jotka perustuivat ZMGO:n 76 §:n 1 momentin 1–3 kohtaan, luettuina yhdessä erityisesti ZMGO:n 76 §:n 1 momentin 4 kohdan ja 2 momentin 3 kohdan kanssa. Näillä kanteilla se vaati erityisesti sen toteamista, että sen oikeuksia riidanalaiseen maantieteelliseen merkintään oli loukattu sillä, että Konservinvest oli käyttänyt useita tavaramerkkejä, kuten tämän määräyksen 19 kohdassa yksilöityjä merkkejä, kuvatakseen tuotetta ”lyutenitsa”; Konservinvestin velvoittamista lopettamaan oikeuksien loukkaaminen ja korvaamaan aiheutunut vahinko, jonka määrä oli 636284,16 Bulgarian leviä (BGN) (n. 325000 euroa), ja oikeuksien loukkaamisen kohteena olleiden tuotteiden määräämistä takavarikoitaviksi ja hävitettäviksi (käytöstä poistamiseksi).

23

Sofiyski gradski sad hylkäsi nämä kanteet 30.11.2017 antamallaan tuomiolla sillä perusteella, että ne koskivat tuotetta, johon asetusta N:o 1151/2012 sovelletaan suoraan, ja että tässä asetuksessa edellytetään, että maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteelliset nimet rekisteröidään komissiossa.

24

Sofiyski Apelativen sad (Sofian ylioikeus, Bulgaria) hyväksyi Bulkonsin kyseisestä tuomiosta tekemän valituksen 28.2.2019 antamallaan tuomiolla, jolla se hyväksyi kyseisen yhtiön kanteet kaikilta osin. Kyseinen tuomioistuin katsoi, että nämä kanteet täyttivät tutkittavaksi ottamisen edellytykset, koska ZMGO:n muuttamisesta ja täydentämisestä annetun lain siirtymä- ja loppusäännösten 8 §:n 1 momenttia ei voitu soveltaa sen käsiteltävänä olleeseen asiaan, ja että ne olivat perusteltuja, koska ZMGO:lla ja asetuksella N:o 1151/2012 säännellään eri suhteita ja niillä taataan eri oikeuksien rinnakkaissuoja.

25

Konservinvest teki tästä tuomiosta kassaatiovalituksen Varhoven kasatsionen sadiin (ylin tuomioistuin, Bulgaria) eli ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen. Tämä tuomioistuin toteaa, että sen on arvioitava, täyttävätkö Bulkonsin nostamat kanteet tutkittavaksi ottamisen edellytykset, ja että sen on tätä varten selvitettävä, saako riidanalainen maantieteellinen merkintä suojaa Bulgarian lainsäädännön mukaisesti.

26

Se täsmentää tältä osin, että Bulgarian lainsäädännön mukaan maantieteellisen merkinnän rekisteröinti virastossa, myös maataloustuotteita ja elintarvikkeita varten, antaa merkinnälle kansallisen suojan, joka mahdollistaa tuomioistuimen määräämän seuraamuksen, jos kyseisen merkinnän käyttöä loukkaa oikeussubjekti, jolla ei ole merkintään lupaa. Tällainen maantieteellinen merkintä antaa kuluttajille takeita merkinnällä kuvatun tuotteen korkeasta laadusta ja kuvaa tuotteen erityispiirteitä. Se estää lisäksi kyseisen laadun heikkenemisen, joka johtuisi siitä, että rekisteröimättömät tuottajat valmistavat samaa tuotetta.

27

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ottaa huomioon maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden, joiden laatu ja ainutlaatuisuus yhdistetään tiettyihin unionin alueisiin, maantieteellisten nimien suojaa koskevan kansainvälisen säännöstön ja unionin säännöstön kehityksen sekä asetuksen N:o 1151/2012 9 artiklan ja johdanto-osan 15 ja 24 perustelukappaleen ja pitää niiden perusteella mahdollisena, että kyseisten tuotteiden osalta rekisteröinti ja oikeudellinen suoja on suljettu pois kansallisella tasolla. Se katsoo kuitenkin, että kun oikeusriidassa on vastakkain yhden ja saman maataloustuotteen paikallisia tuottajia sellaisen maantieteellisen merkinnän osalta, joka on saanut vain kansallisen rekisteröinnin, ja kun kyse on saman jäsenvaltion alueella tehdyistä oikeudenloukkauksista, mahdollisuutta suorittaa rekisteröinti ainoastaan kansallisella tasolla asetuksen N:o 1151/2012 soveltamisalaan kuuluvia maataloustuotteita ja elintarvikkeita varten ja saada konkreettista suojaa ainoastaan tämän jäsenvaltion alueella ei ole nimenomaisesti suljettu pois unionin oikeudessa.

28

Tässä tilanteessa Varhoven kasatsionen sad on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Sallitaanko [asetuksen N:o 1151/2012] 9 artiklassa muissa kuin kyseisessä säännöksessä tarkoitetuissa siirtymäkauden suojan tapauksissa kansallinen järjestelmä mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen rekisteröimiseksi ja suojaamiseksi ja annetaanko kyseisessä säännöksessä jäsenvaltioille oikeus soveltaa kansallisella tasolla voimassa olevia muita, rinnakkaisia säännöksiä (samaan tapaan kuin tavaramerkkien rinnakkaisjärjestelmässä), joilla pyritään ratkaisemaan tällaisiin maantieteellisiin merkintöihin liittyvän oikeuden loukkauksia koskevat riidat sellaisten paikallisten elinkeinonharjoittajien välillä, jotka valmistavat ja myyvät [asetuksen N:o 1151/2012] soveltamisalaan kuuluvia maataloustuotteita ja elintarvikkeita jäsenvaltiossa, jossa maantieteellinen merkintä rekisteröitiin?”

29

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artiklassa määrätään, että jos ennakkoratkaisukysymykseen annettava vastaus on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä, unionin tuomioistuin voi esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa päättää ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

30

Tätä määräystä on syytä soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa.

31

Aluksi on todettava, että vaikka esitetyn kysymyksen sanamuoto koskee vain asetuksen N:o 1151/2012 9 artiklaa, ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen koko suojajärjestelmän, sellaisena kuin siitä säädetään kyseisessä asetuksessa, ulottuvuutta.

32

Niinpä on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään pääasiallisesti, onko asetusta N:o 1151/2012 tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jossa säädetään kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluviin maataloustuotteisiin ja elintarvikkeisiin liittyvien maantieteellisten nimitysten kansallisesta rekisteröinti- ja suojajärjestelmästä, jota on tarkoitus soveltaa vain oikeusriitoihin, jotka koskevat näistä nimityksistä johtuvien oikeuksien loukkauksia ja joissa on vastakkain kyseisen jäsenvaltion elinkeinonharjoittajia, jotka valmistavat tämän jäsenvaltion alueella tuotteita, joita varten kyseiset nimitykset on rekisteröity kyseisen säännöstön nojalla.

33

Tältä osin on korostettava heti alkuun, että asetuksessa N:o 1151/2012, kuten sen johdanto-osan 13 ja 14 perustelukappaleesta ilmenee, yhdistetään yhteen säädöskehykseen muun muassa asetuksen N:o 510/2006 uudet tai ajantasaistetut säännökset sekä sen säilytetyt säännökset, ja sillä korvataan kyseinen asetus. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee asetuksen N:o 510/2006 niitä säännöksiä, jotka on olennaisilta osin toistettu asetuksessa N:o 1151/2012, on siis edelleen merkityksellinen viimeksi mainittuun asetukseen sisältyvien vastaavien säännösten tulkinnan kannalta. Samoin on niin, että koska asetuksella N:o 510/2006 itsellään on kumottu ja korvattu maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14.7.1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2081/92 (EYVL 1992, L 208, s. 1), kyseisen tulkinnan kannalta merkityksellinen on edelleen myös unionin tuomioistuimen se oikeuskäytäntö, joka koskee viimeksi mainitun asetuksen säännöksiä, jotka on olennaisilta osin toistettu asetuksessa N:o 510/2006 ja sittemmin asetuksessa N:o 1151/2012.

34

Esitetyn kysymyksen osalta on korostettava ensinnäkin, että – kuten asetuksen N:o 1151/2012 johdanto-osan 20 perustelukappaleen ensimmäisestä virkkeestä, 24 perustelukappaleesta ja 4 artiklasta ilmenee – kyseisen asetuksen tarkoituksena on muun muassa varmistaa siinä tarkoitettujen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen yhtenäinen suoja unionissa, ja siinä otetaan tätä varten käyttöön velvollisuus rekisteröidä kyseiset nimitykset ja merkinnät unionin tasolla, jotta ne voisivat saada suojaa kaikissa jäsenvaltiossa (ks. analogisesti tuomio 8.9.2009, Budějovický Budvar, C-478/07, EU:C:2009:521, 107 ja 108 kohta).

35

Niinpä erityisesti SEUT 43 artiklan 2 kohdan nojalla annettu asetus N:o 1151/2012 on yhteisen maatalouspolitiikan väline, jolla on tarkoitus ennen kaikkea taata kuluttajille, että tämän asetuksen mukaisesti rekisteröidyllä alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetuilla maataloustuotteilla on tietyt erityisominaisuudet sen vuoksi, että ne ovat lähtöisin määritellyltä maantieteelliseltä alueelta, ja että ne näin ollen antavat tuotteiden maantieteelliseen alkuperään perustuvan takuun niiden laadusta, minkä tarkoituksena on mahdollistaa se, että maataloustuottajat voivat saada paremmat tulot vastineeksi aidoille pyrkimyksilleen parantaa laatua, ja estää se, että ulkopuoliset hyötyvät väärinkäytöksellä tällaisten tuotteiden laatuun perustuvasta maineesta (ks. analogisesti tuomio 8.9.2009, Budějovický Budvar, C-478/07, EU:C:2009:521, 109–111 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), mitä erityisesti kyseisen asetuksen johdanto-osan 18 perustelukappale sekä sen 1 ja 4 artikla ilmentävät.

36

Jos jäsenvaltioilla olisi oikeus sallia tuottajiensa käyttävän kunkin jäsenvaltion alueella jotakin niistä merkinnöistä tai tunnuksista, jotka asetuksen N:o 1151/2012 12 artiklassa on varattu tämän asetuksen mukaisesti rekisteröidyille alkuperänimityksille ja maantieteellisille merkinnöille, sellaisen kansallisen oikeuden perusteella, joka mahdollisesti vastaa kyseisille tuotteille tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia vähemmän pakottavia vaatimuksia, tällaisen laatua koskevan takuun, jonka antaminen on kyseisen asetuksen mukaisesti myönnettyjen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen keskeinen tehtävä, varmistaminen olisi vaarassa, mikä voisi myös vaarantaa sisämarkkinoilla niiden tuottajien, joiden tuotteet on varustettu näillä merkinnöillä ja tunnuksilla, välistä reilua kilpailua koskevan tavoitteen ja ennen kaikkea loukata oikeuksia, jotka on varattava sellaisille tuottajille, jotka ovat aidosti pyrkineet parantamaan laatua voidakseen käyttää asetuksen N:o 1151/2012 perusteella rekisteröityä alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää (ks. analogisesti tuomio 8.9.2009, Budějovický Budvar, C-478/07, EU:C:2009:521, 112 kohta).

37

Mainittu uhka kyseisten maataloustuotteiden laadun takaamista koskevan keskeisen päämäärän vaarantumisesta on merkittävä varsinkin, kun – toisin kuin tavaramerkkien osalta on menetelty – mitään unionin toimia alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen mahdollisten kansallisten suojajärjestelmien yhdenmukaistamiseksi ei ole samanaikaisesti toteutettu (ks. analogisesti tuomio 8.9.2009, Budějovický Budvar, C-478/07, EU:C:2009:521, 113 kohta).

38

Tästä on pääteltävä, ettei asetuksella N:o 1151/2012 ole tarkoitus luoda kansallisten säännösten rinnalle täydentävää kvalifioitujen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen, eli tämän asetuksen 5 artiklassa mainitut kriteerit täyttävien alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen, suojajärjestelmää siten, että kyseiset kansalliset säännöt jäisivät edelleen voimaan, vaan säätää näiden nimitysten ja merkintöjen yhtenäisestä ja tyhjentävästä suojajärjestelmästä (ks. analogisesti tuomio 8.9.2009, Budějovický Budvar, C-478/07, EU:C:2009:521, 114 kohta).

39

Asetuksessa N:o 1151/2012 säädetyn alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmän tyhjentävyyden osoittaa se, että asetuksen N:o 1151/2012 mukainen rekisteröintimenettely perustuu toimivallan jakoon kyseessä olevan jäsenvaltion ja komission välillä. Asetuksen N:o 1151/2012 V osaston IV luvussa säädetyn hakemus- ja rekisteröintimenettelyn mukaisesti komissio nimittäin voi tehdä alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä koskevan päätöksen ainoastaan, jos kyseessä oleva jäsenvaltio on tehnyt sille tätä koskevan hakemuksen, ja jäsenvaltio voi tehdä tällaisen hakemuksen ainoastaan silloin, kun se on varmistanut, että hakemus on perusteltu. Kansalliset rekisteröintimenettelyt on siis liitetty unionin päätöksentekomenettelyyn, jonka olennaisen osan ne muodostavat. Nämä kansalliset menettelyt eivät voi olla olemassa unionin suojajärjestelmän ulkopuolella (ks. analogisesti tuomio 8.9.2009, Budějovický Budvar, C-478/07, EU:C:2009:521, 116 ja 117 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Tässä asiayhteydessä on korostettava yhtäältä, että asetuksen N:o 1151/2012 9 artiklassa säädetään pääasiallisesti, että jäsenvaltiot voivat omalla vastuullaan myöntää väliaikaisen kansallisen suojan, kunnes tehdään päätös tämän asetuksen mukaista rekisteröintiä koskevasta hakemuksesta tai kunnes hakemus perutaan. Tällaisella säännöksellä ei olisi merkitystä, jos jäsenvaltiot voisivat joka tapauksessa säilyttää omat asetuksessa N:o 1151/2012 tarkoitettuja alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä koskevat suojajärjestelmänsä tämän asetuksen rinnalla (ks. analogisesti tuomio 8.9.2009, Budějovický Budvar, C-478/07, EU:C:2009:521, 118 ja 120 kohta).

41

Toisaalta – toisin kuin Bulkons pääasiallisesti väittää unionin tuomioistuimessa – se seikka, että asetuksessa N:o 1151/2012 ei toisteta siirtymäjärjestelmää, josta asetuksen N:o 510/2006 5 artiklan 11 kohdassa Bulgarian tasavallan ja Romanian hyväksi niiden liityttyä unioniin säädettiin kyseisen liittymisen ajankohtana olemassa olleiden kansallisten maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten osalta, ei mitenkään merkitse sitä, että asetuksessa N:o 1151/2012 olisi luovuttu alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen sen suojajärjestelmän tyhjentävyydestä, josta aikaisemmin säädettiin asetuksessa N:o 510/2006.

42

Mainitussa säännöksessä säädetyssä siirtymäjärjestelmässä toistettiin olennaisilta osin siirtymäjärjestelmä, josta oli aikaisemmin säädetty unioniin 1.5.2004 liittyneissä kymmenessä valtiossa voimassa olleiden kansallisten alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen osalta. Tätä siirtymäjärjestelmää ei kuitenkaan ollut pidetty asetuksessa N:o 510/2006 säädetyn suojajärjestelmän tyhjentävyyden ratkaisevana tekijänä vaan ainoastaan seikkana, joka vahvistaa kyseisen tyhjentävyyden (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2009, Budějovický Budvar, C-478/07, EU:C:2009:521, 124–128 kohta).

43

On nimittäin niin, että juuri asetuksella N:o 510/2006 – ja jo aiemmin asetuksella N:o 2081/92 – käyttöön otetun suojajärjestelmän itse luonne, joka perustui kyseisen asetuksen tavoitteeseen varmistaa siinä tarkoitettujen maantieteellisten nimien yhtenäinen suoja yhteisössä ja taata täten reilu kilpailu näillä nimillä varustettujen tuotteiden tuottajien välillä niin näiden tuottajien kuin kuluttajienkin hyväksi, oli saanut unionin tuomioistuimen katsomaan, että asetuksessa N:o 510/2006 säädettiin tällaisten nimien yhtenäisestä ja tyhjentävästä suojajärjestelmästä, mikä sulki pois viimeksi mainitussa asetuksessa tarkoitetut alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen rinnakkaiset kansalliset suojajärjestelmät (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2009, Budějovický Budvar, C‑478/07, EU:C:2009:521, 107–114 kohta). Kuten tämän määräyksen 34–38 kohdassa todettiin, asetuksella N:o 1151/2012 pyritään siinä säädetyn maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojan osalta samaan tavoitteeseen.

44

On myös todettava, että siirtymäsäännöstä, josta säädettiin asetuksen N:o 510/2006 5 artiklan 11 kohdassa, ei toistettu asetuksessa N:o 1151/2012 yksinkertaisesti siksi, että siirtymäsäännöksessä säädetty ajanjakso oli päättynyt ja että tämä säännös siis oli menettänyt kaiken merkityksensä, sillä siinä mainitut jäsenvaltiot olivat kyseisen ajanjakson päätyttyä täysin velvollisia noudattamaan asetuksen N:o 510/2006 säännöksiä, jotka toistetaan nyt asetuksessa N:o 1151/2012.

45

Tämän osalta – ja kun lisäksi otetaan huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ilmaisemat epäilyt ja Bulkonsin unionin tuomioistuimessa esittämät huomautukset – on muistutettava, että SEUT 288 artiklan toisen kohdan mukaan asetukset, kuten asetus N:o 1151/2012, ovat kaikilta osiltaan velvoittavia ja niitä sovelletaan sellaisinaan kaikissa jäsenvaltioissa. Lisäksi unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate, jolla on vahvistettu unionin oikeuden etusija suhteessa jäsenvaltioiden oikeuteen, velvoittaa kaikki jäsenvaltioiden elimet huolehtimaan unionin eri oikeussääntöjen täyden vaikutuksen toteutumisesta, eikä jäsenvaltioiden oikeudella voida puuttua siihen vaikutukseen, joka näillä eri oikeussäännöillä katsotaan olevan jäsenvaltioiden alueella (ks. analogisesti tuomio 2.4.2020, CRPNPAC ja Vueling Airlines, C-370/17 ja C-37/18, EU:C:2020:260, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

Kaikkien unionin oikeuden säännösten ja määräysten tehokkuuden varmistamiseksi unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate edellyttää siis, että kansalliset tuomioistuimet tulkitsevat kansallista oikeuttaan mahdollisimman pitkälle unionin oikeuden mukaisesti (tuomio 24.6.2019, Popławski, C-573/17, EU:C:2019:530, 57 kohta ja tuomio 21.10.2021, ZX (Syyteasiakirjan oikaiseminen), C-282/20, EU:C:2021:874, 39 kohta).

47

Vasta kun kansallisen tuomioistuimen, jonka tehtävänä on soveltaa unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä, on mahdotonta tulkita kansallista säännöstöä unionin oikeuden vaatimusten mukaisesti, sillä on velvollisuus varmistaa kyseisten säännösten ja määräysten täysi vaikutus jättämällä tarvittaessa omasta aloitteestaan soveltamatta kaikki unionin oikeuden kanssa ristiriidassa olevat, myös myöhemmin annetut kansallisen lainsäädännön säännökset ilman, että sen olisi pyydettävä tai odotettava, että tällainen säännös ensin poistetaan lainsäädäntöteitse tai jollakin muulla perustuslain mukaisella keinolla (tuomio 24.6.2019, Popławski, C-573/17, EU:C:2019:530, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 21.10.2021, ZX (Syyteasiakirjan oikaiseminen), C-282/20, EU:C:2021:874, 40 kohta).

48

Kun unionin oikeuden mukainen tulkinta ei ole mahdollinen, kaikkien kansallisten tuomioistuinten, joiden käsiteltäväksi asia on saatettu niiden toimivallan puitteissa, velvollisuutena siis on jäsenvaltion eliminä jättää soveltamatta kaikki kansalliset säännökset, jotka ovat ristiriidassa sellaisen unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen kanssa, jolla on välitön oikeusvaikutus niiden käsiteltäväksi saatetussa oikeusriidassa (ks. vastaavasti tuomio 24.6.2019, Popławski, C-573/17, EU:C:2019:530, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 21.10.2021, ZX (Syyteasiakirjan oikaiseminen), C-282/20, EU:C:2021:874, 41 kohta).

49

Toiseksi jäsenvaltion markkinoilla sovellettavasta järjestelmästä on korostettava, että vaikka asetuksen N:o 1151/2012 tavoitteena on säätää sen soveltamisalaan kuuluvien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen yhtenäisestä ja tyhjentävästä suojajärjestelmästä, tämä yksinomaisuus ei ole esteenä sellaisen maantieteellisten nimien suojajärjestelmän soveltamiselle, joka ei kuulu asetuksen soveltamisalaan (ks. analogisesti tuomio 8.5.2014, Assica ja Kraft Foods Italia, C-35/13, EU:C:2014:306, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Tältä osin asetuksen N:o 1151/2012 johdanto-osan 17 perustelukappaleesta sekä 5 artiklan 1 ja 2 kohdasta ilmenee, että tässä asetuksessa alkuperänimityksille säädetty suojajärjestelmä rajoittuu sellaisten tuotteiden alkuperänimityksiin, joissa yhtäältä niiden laadun tai ominaisuuksien ja toisaalta niiden maantieteellisen alkuperäympäristön välillä on suora yhteys, ja maantieteellisille merkinnöille säädetty suojajärjestelmä rajoittuu sellaisten tuotteiden maantieteellisiin merkintöihin, joissa yhtäältä niiden tietyn laadun, maineen tai muun ominaispiirteen ja toisaalta niiden maantieteellisen alkuperän välillä on suora yhteys (ks. analogisesti tuomio 7.11.2000, Warsteiner Brauerei, C-312/98, EU:C:2000:599, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 8.5.2014, Assica ja Kraft Foods Italia, C-35/13, EU:C:2014:306, 29 kohta).

51

Maantieteellistä alkuperää osoittavat nimet, joilla on yksinomaan tarkoitus esittää tuotteen maantieteellinen alkuperä riippumatta tuotteen erityisominaisuuksista, eivät siis kuulu asetuksen N:o 1151/2012 soveltamisalaan siltä osin kuin asetus koskee alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä (ks. analogisesti tuomio 8.5.2014, Assica ja Kraft Foods Italia, C-35/13, EU:C:2014:306, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52

Näin ollen suojajärjestelmä, jota voidaan tarvittaessa soveltaa jäsenvaltion markkinoilla maantieteelliseen nimeen, jota ei ole rekisteröity unionissa, on se järjestelmä, josta on säädetty sellaisiin tuotteisiin liittyvien maantieteellisten nimien osalta, joiden ominaisuuksilla ei ole erityistä yhteyttä niiden maantieteelliseen alkuperään (tuomio 8.5.2014, Assica ja Kraft Foods Italia, C‑35/13, EU:C:2014:306, 31 kohta).

53

Jotta tällaista järjestelmää voitaisiin soveltaa, sen on kuitenkin oltava unionin oikeudessa asetettujen edellytysten mukainen. Tältä osin on yhtäältä niin, että sen soveltaminen ei saa vaarantaa asetuksen N:o 1151/2012 tavoitteita. Kun tämän asetuksen soveltamisala otetaan huomioon, tämä merkitsee sitä, että asianomaisella kansallisella järjestelmällä annetun suojan vaikutuksena ei pidä olla sen takaaminen kuluttajille, että tämän suojan alaisilla tuotteilla on tietty laatu tai tiettyjä ominaisuuksia, vaan yksinomaan sen takaaminen, että nämä tuotteet ovat peräisin kyseessä olevalta maantieteelliseltä alueelta. Toisaalta kyseisellä soveltamisella ei saa rikkoa EUT-sopimuksen määräyksiä tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta (ks. vastaavasti tuomio 8.5.2014, Assica ja Kraft Foods Italia, C‑35/13, EU:C:2014:306, 33–35 kohta).

54

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ZMGO:n 51 §:n 1 momentin mukaan ilmaisulla ”maantieteellinen nimitys” tarkoitetaan sekä kyseisessä laissa tarkoitettuja ”alkuperänimityksiä” että siinä tarkoitettuja ”maantieteellisiä merkintöjä”, ja kyseisen 51 §:n 2 ja 3 momentin mukaan kutakin tällaisista nimistä on tarkoitus käyttää kuvaamaan tuotteita, joissa yhtäältä niiden laadun, maineen tai jonkin muun niiden ominaisuuden ja toisaalta niiden maantieteellisen alkuperän välillä on suora yhteys. Mainitun 51 §:n 2 momentin sanamuoto vastaa sitä paitsi olennaisilta osin asetuksen N:o 1151/2012 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan sanamuotoa, ja 51 §:n 3 momentin sanamuoto puolestaan vastaa olennaisilta osin kyseisen asetuksen 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan sanamuotoa.

55

Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että mainitussa laissa tarkoitettu maantieteellinen merkintä antaa kuluttajille takeita kuvatun tuotteen korkeasta laadusta, kuvaa tuotteen erityispiirteitä ja luo esteen kyseisen laadun heikkenemiselle, joka johtuisi siitä, että rekisteröimättömät tuottajat valmistavat samaa tuotetta.

56

Pääasiassa kyseessä olevat maantieteelliset nimet eivät siis ole tämän määräyksen 52 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuja yksinkertaisia maantieteellisiä nimiä vaan tämän määräyksen 38 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuja kvalifioituja maantieteellisiä nimiä – mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tarkastettava – niiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen tavoin, joiden suojasta säädetään asetuksessa N:o 1151/2012.

57

Ennakkoratkaisupyynnöstä ja erityisesti ennakkoratkaisukysymyksen sanamuodosta ilmenee lisäksi, että pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöstön soveltamisala käsittää asetuksen N:o 1151/2012 soveltamisalaan – sellaisena kuin se on täsmennettynä asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleessa ja määriteltynä sen 2 artiklassa – kuuluvat ”maataloustuotteet ja elintarvikkeet”, mikä käy lisäksi ilmi pääasiasta, jonka yhteydessä on riidatonta, että kyseessä oleva tuote kuuluu asetuksen soveltamisalaan.

58

Niinpä – jollei muuta johdu ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä olevista tarkastuksista – tällainen asetuksen N:o 1151/2012 soveltamisalaan kuuluviin maataloustuotteisiin ja elintarvikkeisiin liittyvien maantieteellisten nimitysten kansallinen rekisteröinti- ja suojajärjestelmä ei voi olla voimassa rinnakkain kyseisessä asetuksessa säädetyn alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmän kanssa.

59

Tältä osin se, että tällaista kvalifioitujen maantieteellisten nimitysten kansallista rekisteröinti- ja suojajärjestelmää on tarkoitus soveltaa vain, jotta voidaan säännellä asianomaisen jäsenvaltion sellaisten elinkeinonharjoittajien välisiä suhteita, jotka valmistavat tämän jäsenvaltion alueella tuotteita, joita varten kyseiset nimitykset on rekisteröity kansallisen säännöstön nojalla, jolloin kyseistä järjestelmää sovelletaan vain kyseisen jäsenvaltion kansallisilla markkinoilla, ei voi mahdollistaa päätelmää, että tällainen rinnakkainen voimassaolo on sallittua. On nimittäin niin, että koska tällaisen järjestelmän vaikutuksena ei ole yksinomaan sen takaaminen kuluttajille, että asianomaiset tuotteet ovat peräisin kyseessä olevalta maantieteelliseltä alueelta, vaan myös sen takaaminen heille, että näillä tuotteilla on tietty laatu tai ominaisuus, järjestelmällä vaarannetaan asetuksen N:o 1151/2012 tavoitteet. Niinpä tämän määräyksen 53 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti tällaista järjestelmää ei voida pitää unionin oikeudessa asetettujen edellytysten mukaisena.

60

Esitettyyn kysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että asetusta N:o 1151/2012 on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jossa säädetään kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluviin maataloustuotteisiin ja elintarvikkeisiin liittyvien kvalifioitujen maantieteellisten nimitysten kansallisesta rekisteröinti- ja suojajärjestelmästä, jota on tarkoitus soveltaa vain oikeusriitoihin, jotka koskevat näistä nimityksistä johtuvien oikeuksien loukkauksia ja joissa on vastakkain kyseisen jäsenvaltion elinkeinonharjoittajia, jotka valmistavat tämän jäsenvaltion alueella tuotteita, joita varten kyseiset nimitykset on rekisteröity kyseisen säännöstön nojalla.

61

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on määrännyt seuraavaa:

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21.11.2012 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1151/2012 on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jossa säädetään kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluviin maataloustuotteisiin ja elintarvikkeisiin liittyvien kvalifioitujen maantieteellisten nimitysten kansallisesta rekisteröinti- ja suojajärjestelmästä, jota on tarkoitus soveltaa vain oikeusriitoihin, jotka koskevat näistä nimityksistä johtuvien oikeuksien loukkauksia ja joissa on vastakkain kyseisen jäsenvaltion elinkeinonharjoittajia, jotka valmistavat tämän jäsenvaltion alueella tuotteita, joita varten kyseiset nimitykset on rekisteröity kyseisen säännöstön nojalla.