—

kumoaa valituksenalaisen tuomion

—

ratkaisee asian lopullisesti, jos asian käsittelyn vaihe sen mahdollistaa

—

toissijaisesti palauttaa asian yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi

—

velvoittaa komission korvaamaan unionin tuomioistuimessa ja yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

—

Yleinen tuomioistuin on ensinnäkin tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on tulkinnut virheellisesti perusasetuksen (1) 18 artiklan 1 kohtaa, tulkinnut tosiseikkoja virheellisesti ja ottanut näytön huomioon vääristyneellä tavalla. Yleinen tuomioistuin otti lähtökohdaksi sen, että kyseinen tuote oli puolivalmis, eikä selittänyt tätä mitenkään. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen asianosaisten kesken riidanalainen seikka. Koska yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon tätä seikkaa, saati arvioinut sen merkitystä 18 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta, yleinen tuomioistuin jättää ottamatta huomioon sen, että ellei kyseistä ensimmäistä seikkaa, joka on asianosaisten kesken riidanalainen, tutkita, on mahdotonta ratkaista, sovelsiko komissio 18 artiklan 1 kohtaa asianmukaisesti käsiteltävänä olevassa menettelyssä.

—

Toiseksi yleinen tuomioistuin on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, koska se on tulkinnut perusasetuksen 9 artiklan 4 kohtaa ja jättänyt ottamatta kantaa keskeisiin argumentteihin tai esittämättä perusteluja. Komissio on yleisen tuomioistuimen suojeluksessa ylittänyt selvästi tutkimusjakson tai relevantin ajanjakson rajat valitsemalla vuoden 2008 ”viimeisimmäksi edustavaksi vuodeksi” finanssikriisin jälkeen. Tähän liittyen valittaja toteaa, että valituksenalaisessa tuomiossa tehty vahinkoa koskeva toteamus on vääristynyt, koska se ei perustu myönteisten ja kielteisten relevanttien tekijöiden punnintaan. Valittaja on tältä osin todennut, että unionin tuotannonalan tuotantokustannusten pieneneminen olisi muiden tekijöiden ohella yhdistettävä unionin tuotannonalan tilanteeseen vuoden 2012 maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen. Yleinen tuomioistuin on kuitenkin kieltäytynyt edes arvioimasta, olisiko myös finanssikriisi vaikuttanut syy-yhteyteen.

—

Kolmanneksi yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on tulkinnut perusasetuksen 9 artiklan 2 kohtaa virheellisesti ja jättänyt ottamatta kantaa kaikkiin argumentteihin, joista se itse on tuonut esille osan. Yleinen tuomioistuin on oman oikeuskäytäntönsä vastaisesti katsonut, että 2 artiklan 9 kohdan mukaisten oikaisujen viitteellinen käyttö vahinkomarginaalien määrittämisessä oli lainvastaista. Valittajan CIF-vientihinnan oikaiseminen myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksilla sekä voitolla laskettaessa vahinkomarginaalia on riittämätöntä ja kohtuutonta ja merkitsee ilmeistä arviointivirhettä, koska ainoa relevantti vientihinta on todellinen avoin markkinahinta (CIF) unionin rajalla ja unionin teollisuudenalan kilpaileva avoin markkinahinta. Valittajan näkemys saa tukea yleisen tuomioistuimen tuomiosta Hansol Paper v. komissio, T-383/17 (196–204 kohta). (2)