1)

Onko Dublin-asetusta (1), kun otetaan huomioon sen johdanto-osan 3, 32 ja 39 perustelukappale ja kun kyseistä asetusta luetaan yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1, 4, 6, 18, 19 ja 47 artiklan kanssa, tulkittava ja sovellettava siten, että valtioiden välisen luottamuksen periaate on varaukseton, joten se, että hakemuksen käsittelystä mahdollisesti vastuussa oleva jäsenvaltio rikkoo vakavasti ja järjestelmällisesti unionin oikeutta sellaisten kolmansien valtioiden kansalaisten osalta, jotka eivät ole (vielä) Dublin-palautettuja, ennen kyseisten henkilöiden siirtämistä, estää ehdottomasti siirtämisen kyseiseen jäsenvaltioon?

2)

Jos edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko Dublin-asetuksen 3 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1, 4, 6, 18, 19 ja 47 artiklan kanssa, tulkittava siten, että jos hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio rikkoo vakavasti ja rakenteellisesti unionin oikeutta, siirron toteuttava jäsenvaltio ei voi nojautua valtioiden välisen luottamuksen periaatteeseen, vaan sen on poistettava kaikki epäilyt tai tehtävä uskottavaksi, että hakija ei siirron jälkeen joudu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklan vastaiseen tilanteeseen?

3)

Mitä todistelukeinoja käyttäen hakija voi tukea väitettään, joiden mukaan Dublin-asetuksen 3 artiklan 2 kohta on esteenä hänen siirtämiselleen, ja mikä on tältä osin käytettävä näyttökynnys? Kun otetaan huomioon Dublin-asetuksen johdanto-osan perustelukappaleissa olevat viittaukset unionin säännöstöön, onko siirron toteuttavalla jäsenvaltiolla yhteistyö- tai varmistautumisvelvollisuus, tai onko sen siinä tapauksessa, että kolmansien maiden kansalaisten perusoikeuksia loukataan vakavasti ja rakenteellisesti, saatava hakemuksen käsittelystä vastuussa olevalta jäsenvaltiolta yksilölliset takeet siitä, että hakijan perusoikeuksia (tosiaan) kunnioitetaan siirron jälkeen? Onko vastaus tähän kysymykseen erilainen, jos hakija ei pysty esittämään näyttöä, koska hän ei voi tukea johdonmukaisia ja yksityiskohtaisia lausumiaan asiakirjoilla eikä tätä lausumien luonteen vuoksi voida odottaakaan?