1)

Kuuluvatko unionin oikeusjärjestyksen perusteiden ja siten myös kansallisen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa olevan ilmeisen ristiriidan, joka muodostaa asetuksen N:o 44/2001 (1) 34 artiklan 1 alakohdan ja 45 artiklan 1 kohdan mukaan tunnustamatta jättämisen ja täytäntöönpanokelpoiseksi julistamatta jättämisen perusteen, todelliseen merkitykseen paitsi nimenomaiset kieltomääräykset, joissa kielletään menettelyjen aloittaminen ja jatkaminen toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, myös sellaiset jäsenvaltioiden tuomioistuinten antamat tuomiot tai päätökset, jotka: i. tekevät kantajalle vaikeammaksi saada oikeussuojaa toisen jäsenvaltion tuomioistuimelta tai jatkaa siellä jo aloitettuja menettelyjä ja jotka asettavat sille näiden osalta esteitä, ja ii. onko unionin oikeusjärjestyksen perusteiden mukaista, että tällä tavoin puututaan toisen jäsenvaltion tuomioistuimen toimivaltaan ratkaista tietty asia, joka on jo saatettu sen käsiteltäväksi ja jota se jo käsittelee? Ja erityisesti: onko asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdassa ja 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen unionin oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa ristiriidassa jäsenvaltion tuomioistuimen sellaisen tuomion tai päätöksen tunnustaminen tai (ja) täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen, jolla määrätään väliaikaisesti ja etukäteen rahallinen korvaus tunnustamista ja täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista hakeville niistä kuluista ja maksuista, jotka aiheutuvat heille kanteen nostamisesta toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa tai siellä vireillä olevan oikeudenkäynnin jatkamisesta, sillä perusteella, että a) kyseisen kanteen tutkimisen perusteella asiassa on päästy sovintoon, jonka tuomion (tai) ja päätöksen antava jäsenvaltion tuomioistuin on lainmukaisesti laatinut ja vahvistanut, ja b) toisen jäsenvaltion tuomioistuimella, jonka käsiteltäväksi se, jolle tuomio tai päätös on vastainen, on uuden kanteen nostamalla asian saattanut, ei ole toimivaltaa yksinomaisen toimivallan antavan oikeuspaikkalausekkeen perusteella?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, muodostaako asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdan todellisen merkityksen, siten kuin Euroopan unionin tuomioistuin on tulkinnut se rajoja, mukaan perusteen sille, että toisen jäsenvaltion (Yhdistynyt kuningaskunta) tuomioistuinten antamien sisällöltään edellä mainitun mukaisten (I kohta) tuomioiden ja päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen Kreikassa estetään, jos ne ovat suoraan ja selkeästi ristiriidassa kansallisen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa edellä mainittujen, maassa vallitsevien perustavanlaatuisten valtiollisten ja oikeudellisten käsitysten sekä Kreikan lainsäädännön oikeussuojan saamiseen liittyvän oikeuden ydintä koskevien perussäännösten (Elliniko Syntagman [Helleenien tasavallan perustuslaki] 8 ja 20 § , Astikos Kodikasin [siviilikoodeksi] 33 § ja Kreikan koko prosessioikeuden kattavan, edellä mainitun oikeuden suojelun periaatteen, sellaisena kuin siitä säädetään myös Kreikan Kodikas Politikis Dikonomiasin [siviiliprosessikoodeksi] 176 §:ssä, 173 §:n 1–3 momentissa, 185, 191 ja 205 §:ssä: ks. näiden säännösten esittely perustelujen 6 kohdassa) ja EIOS:n 6 artiklan 1 kappaleen mukaisesti, jolloin tällaisessa tapauksessa unionin oikeuden tuomioiden vapaata liikkuvuutta koskevasta periaatteesta poikkeaminen on sallittua, ja sopiiko tunnustamatta jättäminen tällaisen esteen vuoksi yhteen eurooppalaista näkökulmaa puolustavien ja edistävien näkemysten kanssa?