1)

Onko 18.12.1995 annetun asetuksen N:o 2988/95 (1) 3 artiklan 1 kohta esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan vanhentumisaikaa ei voida soveltaa, kun neljän tai kahdeksan vuoden määräaika on kulunut vireille pannussa pakkotäytäntöönpanomenettelyssä, koska tätä kysymystä voidaan arvioida vain sellaisen hallintovalituksen yhteydessä, joka on tehty päätöksestä, jossa määrätään perusteettomasti saatujen määrien palauttamisesta todetun väärinkäytöksen perusteella?

Siinä tapauksessa, että tähän vastataan kieltävästi, kysytään seuraavaa:

2)

Onko asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 2 kohdassa säädettyä kolmen vuoden määräaikaa pidettävä sellaisen velan vanhentumisaikana, joka syntyy, kun tehdään päätös, jossa vaaditaan sellaisten määrien palauttamista, jotka on saatu rahoitukseen liittyvien väärinkäytösten vuoksi perusteettomasti? Alkaako kyseinen määräaika kulua päivämäärästä, jona tällainen päätös tehtiin?

Siinä tapauksessa, että tähän vastataan kieltävästi, kysytään myös seuraavaa:

3)

Onko asetuksen N:o 2988/95 3 artikla esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan velan [vanhentumisajan kuluminen] keskeytyy, kun edunsaajana olevan yhtiön toissijaisesti vastuussa olevat henkilöt saavat asianmukaisesti tiedon heihin kohdistuvasta toissijaisesta täytäntöönpanosta, ja pysyy keskeytyneenä siihen saakka, kunnes tehdään lopullinen tai lainvoimainen päätös, jolla tällaisten toissijaisesti vastuussa olevien henkilöiden esittämä vastaväite ratkaistaan?