–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan S. Faraci, avvocato dello Stato,

–

Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér ja R. Kissné Berta,

–

Itävallan hallitus, asiamiehinään A. Posch, J. Schmoll ja F. Werni,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään G. Gattinara ja S. Grünheid,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (EYVL 2002, L 190, s. 1) 1 artiklan 3 kohdan ja 4 artiklan 6 alakohdan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 7 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty menettelyssä, joka koskee O. G:stä vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa.

3

Puitepäätöksen 2002/584 johdanto‑osan kuudennessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

4

Puitepäätöksen 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen määritelmä ja velvollisuus panna se täytäntöön”, säädetään seuraavaa:

”1.   Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.

2.   Jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti.

3.   Tämä puitepäätös ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa [SEU] 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita.”

5

Puitepäätöksen 4 artiklan, jonka otsikko on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet”, 6 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön:

– –

6

Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25.11.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY (EUVL 2004, L 16, s. 44) johdanto‑osan 12 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Pitkään oleskelleen henkilön asema voisi edistää tehokkaasti kolmannen maan kansalaisen kotoutumista asuinyhteiskuntaansa. Pitkään oleskelleiden henkilöiden olisi nautittava tasavertaista kohtelua jäsenvaltion kansalaisten kanssa monilla talous‑ ja yhteiskuntaelämän aloilla tässä direktiivissä määriteltyjen asiaa koskevien edellytysten mukaisesti.”

7

Direktiivin 12 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot voivat tehdä päätöksen pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen karkottamisesta vain, jos hän muodostaa yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle välittömän ja riittävän vakavan uhan.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua päätöstä ei voida perustella taloudellisin syin.

3.   Ennen kuin jäsenvaltiot voivat tehdä päätöksen pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen karkottamisesta, niiden on otettava huomioon seuraavat seikat:

– –”

8

Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, niiden täytäntöön panemiseksi Euroopan unionissa 27.11.2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/909/YOS (EUVL 2008, L 327, s. 27) johdanto‑osan yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Rangaistuksen täytäntöönpanon täytäntöönpanovaltiossa olisi parannettava tuomitun sosiaalisen kuntoutuksen mahdollisuuksia. Varmistaakseen, että rangaistuksen täytäntöönpano täytäntöönpanovaltiossa helpottaa tuomitun sosiaalista kuntoutusta, tuomion antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen olisi otettava huomioon esimerkiksi sellaiset seikat kuin tuomitun yhteys täytäntöönpanovaltioon, [se], katsooko tuomittu, että hänen perheensä on täytäntöönpanovaltiossa, sekä kieli‑ tai kulttuurisiteet, sosiaaliset tai taloudelliset ja muut siteet täytäntöönpanovaltioon.”

9

Puitepäätöksen 3 artiklan 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän puitepäätöksen tarkoituksena on vahvistaa säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltion on tuomitun sosiaalisen kuntoutuksen helpottamiseksi tunnustettava tuomio ja pantava rangaistus täytäntöön.

2.   Tätä puitepäätöstä sovelletaan, jos tuomittu on tuomion antaneessa valtiossa tai täytäntöönpanovaltiossa.

3.   Tätä puitepäätöstä sovelletaan ainoastaan tässä puitepäätöksessä tarkoitettuun tuomioiden tunnustamiseen ja rangaistusten täytäntöönpanoon. – –”

10

Puitepäätöksen 2008/909/YOS 25 artiklassa, jonka otsikko on ”Rangaistusten täytäntöönpano eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen johdosta”, säädetään seuraavaa:

”Tämän puitepäätöksen säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin, sikäli kuin ne ovat puitepäätöksen [2002/584] säännösten mukaisia, rangaistusten täytäntöönpanoon tapauksissa, joissa jäsenvaltio sitoutuu panemaan rangaistuksen täytäntöön mainitun puitepäätöksen 4 artiklan 6 [ala]kohdan mukaisesti tai tapauksissa, joissa se on mainitun puitepäätöksen 5 artiklan 3 [ala]kohdan nojalla asettanut ehdon, että henkilö on rankaisemattomuuden välttämiseksi palautettava asianomaiseen jäsenvaltioon suorittamaan rangaistus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta puitepäätöksen [2002/584] soveltamista.”

11

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS täytäntöönpanosäännöksistä 22.4.2005 annetun lain nro 69 (legge n. 69 – Disposizioni per conformare il diritto interno alla decisione quadro 2002/584/GAI del Consiglio, del 13 giugno 2002, relativa al mandato d’arresto europeo e alle procedure di consegna tra Stati membri; GURI nro 98, 29.4.2005), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin (jäljempänä vuoden 2005 laki nro 69), 18 bis §:n, jonka otsikko on ”Luovuttamista koskevat harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet”, mukaan Corte d’appello (ylioikeus, Italia) voi kieltäytyä ulkomaisen viranomaisen pyytämästä luovuttamisesta muun muassa, ”jos eurooppalainen pidätysmääräys on annettu vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten ja etsitty henkilö on Italian tai Euroopan unionin muun jäsenvaltion kansalainen, joka asuu tai oleskelee laillisesti ja tosiasiallisesti Italian alueella, edellyttäen, että Corte d’appello määrää, että vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai turvaamistoimenpide on pantava täytäntöön Italiassa kansallisen lainsäädännön mukaisesti”.

12

Judecătoria Brașov (Brașovin ensimmäisen asteen tuomioistuin, Romania) antoi 13.2.2012 Moldovan kansalaisesta O. G:stä eurooppalaisen pidätysmääräyksen vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten. O. G:lle oli määrätty Romaniassa lainvoimaisella tuomiolla viiden vuoden vankeusrangaistus veropetoksesta sekä tulo‑ ja arvonlisäverojen maksamiseen tarkoitettujen varojen kavaltamisesta, joihin hän oli syyllistynyt toimiessaan rajavastuuyhtiön johtajana vuoden 2003 syyskuun ja vuoden 2004 huhtikuun välillä.

13

Corte d’appello di Bologna (Bolognan ylioikeus, Italia) määräsi 7.7.2020 annetulla ensimmäisellä päätöksellä O. G:n luovutettavaksi pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle. O. G. haki muutosta Corte suprema di cassazionelta (ylin tuomioistuin, Italia), joka kumosi kyseisen päätöksen ja palautti asian Corte d’appello di Bolognaan kehottaen tätä tutkimaan mahdollisuutta esittää vuoden 2005 lain nro 69 18 bis §:n osalta perustuslainmukaisuutta koskevia kysymyksiä.

14

Koska Corte d’appello di Bologna totesi, että O. G:n puolustus oli osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla O. G:n asettautuneen pysyvästi Italiaan perhe‑ ja työsuhteiden näkökulmasta, se esitti Corte costituzionalelle, joka on nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, kysymyksiä kyseisen säännöksen perustuslainmukaisuudesta.

15

Corte costituzionale toteaa Corte d’appello di Bolognan katsoneen muun muassa, että puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa säädetyn eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen tavoitteena on varmistaa, että rangaistuksella on todellinen yhteiskuntaan uudelleen kotouttamista koskeva tehtävä. Tämä tehtävä edellyttää, että tuomitun perhesiteet ja sosiaaliset siteet säilyvät, jotta hän voisi asianmukaisesti kotoutua uudelleen yhteiskuntaan rangaistuksensa päätyttyä. Vuoden 2005 lain nro 69 18 bis §:llä on kuitenkin rajoitettu perusteettomasti kyseisen 4 artiklan 6 alakohdan soveltamisalaa, koska mahdollisuus kieltäytyä luovuttamisesta silloin, kun on kyse vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten annetusta eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä, koskee vain Italian kansalaisia ja unionin muiden jäsenvaltioiden kansalaisia eikä kolmansien maiden kansalaisia, ja näin on myös silloin, kun kolmansien maiden kansalaiset osoittavat luoneensa Italiassa vankat taloudelliset siteet taikka työ‑ tai tunnesiteet. Kun vuoden 2005 lain nro 69 18 bis §:ssä velvoitetaan luovuttamaan Italiassa pysyvästi asuvat kolmansien maiden kansalaiset vapausrangaistuksen täytäntöönpanemiseksi ulkomailla, se on ristiriidassa rangaistuksen kasvatuksellisuuden tarkoituksen sekä perusoikeuskirjan 7 artiklassa vahvistetun asianomaisella henkilöllä perhe‑elämään olevan oikeuden kanssa.

16

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa lisäksi, että Corte d’appello di Bologna on pitänyt perusteettomana kansallisessa säännöstössä säädettyä erilaista kohtelua yhtäältä sellaisen kolmannen maan kansalaisen, joka asuu pysyvästi Italiassa, josta on annettu eurooppalainen pidätysmääräys vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten ja joka ei voi suorittaa tällaista rangaistusta Italiassa, ja toisaalta sellaisen kolmannen maan kansalaisen välillä, joka myös asuu pysyvästi Italiassa mutta josta on annettu pidätysmääräys syytetoimenpiteitä varten ja joka sitä vastoin voi suorittaa Italiassa pidätysmääräyksen antaneen valtion oikeudenkäynnin päätteeksi määräämän rangaistuksen.

17

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Presidente del Consiglio dei ministri (pääministeri, Italia), jota Avvocatura Generale dello Stato (valtionasiamiesten kanslia, Italia) edustaa ja puolustaa, on osallistunut pääasian oikeudenkäyntiin ja vaatinut, että vuoden 2005 lain nro 69 18 bis §:ään liittyvät perustuslainmukaisuutta koskevat kysymykset jätetään tutkimatta tai että kyseisen säännöksen lainmukaisuus vahvistetaan. Hän on vedonnut muun muassa siihen, että asianomaisen henkilön yhteiskuntaan uudelleen sopeuttamista koskeva tavoite ei voi rajoittaa ratkaisujen vastavuoroista tunnustamista koskevan yleisen periaatteen ulottuvuutta, sillä kyseinen periaate edellyttää, että kieltäytymistä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta pidetään poikkeuksena pääsääntöön, jona on eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano, ja että kyseisellä säännöksellä ei rikota unionin primaarioikeuden eri määräyksiä, joilla suojellaan unionin kansalaisia kansalaisuuteen perustuvalta syrjinnältä. Presidente del Consiglio dei ministri on todennut lisäksi, että tuomitun henkilön uudelleen kotouttaminen ei ole puitepäätöksen 2002/584 erityinen tavoite.

18

Corte costituzionale katsoo ennakkoratkaisupyynnössään, että ennen kuin tarkastetaan, onko pääasiassa kyseessä oleva kansallinen säännöstö yhteensopiva Italian perustuslain kanssa, on tutkittava, onko kyseinen säännöstö yhteensopiva unionin oikeuden ja erityisesti puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan, luettuna perusoikeuskirjan 7 artiklan valossa, kanssa. Se huomauttaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on jo tunnustettu, että tietyt jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädetyt kieltäytymisperusteiden rajoitukset ovat perusteltuja siltä osin kuin rajoituksilla vahvistetaan kyseisellä puitepäätöksellä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen hyväksi perustettua luovuttamisjärjestelmää.

19

Puitepäätöksen 4 artiklan 6 alakohtaa on kuitenkin Corte costituzionalen mukaan tulkittava niiden SEU 6 artiklassa tunnustettujen unionin oikeuden perusoikeuksien ja perusperiaatteiden mukaisesti, joiden noudattaminen on kaikkien unionin oikeuden toimien pätevyyden edellytys. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano ei siis voi johtaa asianomaisen henkilön perusoikeuksien loukkaamiseen.

20

Corte costituzionale muistuttaa myös, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltiot eivät voi asettaa puitepäätöksellä 2002/584 käyttöön otetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen kaltaisilla täyden yhdenmukaistamisen aloilla unionin oikeuden täytäntöönpanon edellytykseksi perusoikeuksien suojan kansallisen tason noudattamista, kun tällä saatetaan loukata unionin oikeuden ensisijaisuutta, yhtenäisyyttä ja tehokkuutta. Se korostaa kuitenkin, että on epäselvää, onko jäsenvaltiolla mahdollisuus jättää ehdottomasti ja automaattisesti sellaisen säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle, jolla pannaan täytäntöön puitepäätöksen 4 artiklan 6 alakohdassa säädetty harkinnanvarainen kieltäytymisperuste, kolmannen maan kansalainen, joka asuu tai oleskelee laillisesti ja tosiasiallisesti Italian alueella ja josta on annettu eurooppalainen pidätysmääräys vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten, koska unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa tällainen kansalainen ei voi vedota kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaatteeseen.

21

Corte costituzionale huomauttaa lopuksi, että jäsenvaltiossa asuvan tai laillisesti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen intressiä siihen, ettei häntä viedä pois hänen perheympäristöstään ja sosiaalisesta ympäristöstään, suojataan unionin oikeudessa sekä Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetussa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa.

22

Corte costituzionale päätti näin ollen lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan mukaisessa nopeutetussa menettelyssä.

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myöntää, että O. G:hen, josta pääasiassa kyseessä oleva pidätysmääräys on annettu, ei kohdistu minkäänlaisia vapaudenmenetyksen käsittäviä toimenpiteitä, mutta se väittää ensinnäkin, että nyt käsiteltävässä asiassa tulee esiin tulkintakysymyksiä, jotka koskevat eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan mekanismin keskeisiä näkökohtia, ja toiseksi, että pyydetyllä tulkinnalla voi olla yleisiä seurauksia sekä viranomaisille, joiden on tehtävä yhteistyötä eurooppalaisen pidätysmääräyksen yhteydessä, että etsittyjen henkilöiden oikeuksille.

25

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa määrätään, että unionin tuomioistuimen presidentti voi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan päättää esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä, jos asian laatu edellyttää, että asia käsitellään ensi tilassa.

26

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen presidentti päätti 20.12.2021 esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan hylätä tämän tuomion 23 kohdassa mainitun, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän pyynnön.

27

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan nopeutetun menettelyn soveltaminen ei näet riipu pääasian luonteesta sinänsä vaan kyseessä olevalle asialle ominaisista poikkeuksellisista olosuhteista, joiden on osoitettava, että näihin kysymyksiin on saatava vastaus erittäin kiireellisesti (tuomio 31.1.2023, Puig Gordi ym., C‑158/21, EU:C:2023:57, 27 kohta).

28

Se, että asia koskee yhtä tai useampaa puitepäätöksellä 2002/584 käyttöön otetun luovuttamismekanismin keskeistä näkökohtaa, ei ole syy, joka osoittaa poikkeuksellisen kiireen, joka kuitenkin on tarpeen nopeutetun käsittelyn oikeuttamiseksi. Sama pätee siihen seikkaan, että esitetyt kysymykset koskevat mahdollisesti suurta määrää henkilöitä (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2021, Randstad Italia, C‑497/20, EU:C:2021:1037, 39 kohta).

29

Unionin tuomioistuimen presidentti päätti kuitenkin esitettyjen kysymysten laadun ja merkityksen huomioon ottaen antaa nyt esillä olevan asian käsittelylle etusijan työjärjestyksen 53 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

30

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jolla kyseinen säännös saatetaan osaksi kansallista oikeutta ja jolla evätään ehdottomasti ja automaattisesti kaikilta sellaisilta kolmansien maiden kansalaisilta, jotka oleskelevat tai asuvat vakinaisesti kyseisen jäsenvaltion alueella, mahdollisuus vedota tässä säännöksessä säädettyyn eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiseen kieltäytymisperusteeseen ilman, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi arvioida kyseisen kolmannen maan kansalaisen siteitä mainittuun jäsenvaltioon.

31

Aluksi on muistutettava, että puitepäätöksellä 2002/584 pyritään helpottamaan ja nopeuttamaan oikeudellista yhteistyötä ottamalla käyttöön yksinkertaistettu ja tehokas järjestelmä rikoslain rikkomisesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttamiseksi, jotta voitaisiin myötävaikuttaa sellaisen unionille asetetun tavoitteen toteutumiseen, jonka mukaan siitä tulee vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, sen vankan luottamuksen perusteella, jonka on vallittava jäsenvaltioiden välillä (ks. vastaavasti tuomio 18.4.2023, E. D. L. (Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen sairauden perusteella), C‑699/21, EU:C:2023:295, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Puitepäätöksen soveltamisalalla vastavuoroisen tunnustamisen periaate on, kuten etenkin kyseisen puitepäätöksen johdanto‑osan kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee, rikosasioiden oikeudellisen yhteistyön kulmakivi, ja se ilmaistaan mainitun puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdassa, jossa vahvistetaan sääntö, jonka mukaan jäsenvaltioiden on pantava eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän saman puitepäätöksen säännösten mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 18.4.2023, E. D. L. (Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen sairauden perusteella), C‑699/21, EU:C:2023:295, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

Tästä seuraa yhtäältä, että täytäntöönpanosta vastaavat oikeusviranomaiset voivat kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vain syistä, jotka perustuvat puitepäätökseen 2002/584, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut. Toisaalta eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano on pääsääntö, ja siitä kieltäytyminen katsotaan poikkeukseksi, jota on tulkittava suppeasti (tuomio 18.4.2023, E. D. L. (Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen sairauden perusteella), C‑699/21, EU:C:2023:295, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Kyseisen puitepäätöksen 3 artiklassa ilmoitetaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen ehdottomat kieltäytymisperusteet ja puitepäätöksen 4 ja 4 a artiklassa sen harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet (tuomio 29.4.2021, X (Eurooppalainen pidätysmääräys – Ne bis in idem), C‑665/20 PPU, EU:C:2021:339, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Siltä osin kuin kyse on puitepäätöksen 2002/584 4 artiklassa luetelluista eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraisista kieltäytymisperusteista unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että jäsenvaltioilla on harkintavaltaa saattaessaan puitepäätöstä osaksi kansallista oikeuttaan. Jäsenvaltiot voivat siis vapaasti saattaa tai jättää saattamatta näitä perusteita osaksi kansallista oikeuttaan. Ne voivat myös päättää rajoittaa tilanteita, joissa täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, helpottaen näin etsittyjen henkilöiden luovuttamista sen vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti, josta puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 2 kohdassa säädetään (tuomio 29.4.2021, X (Eurooppalainen pidätysmääräys – Ne bis in idem), C‑665/20 PPU, EU:C:2021:339, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Näin on erityisesti puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan osalta, jossa todetaan, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, jos kyseinen pidätysmääräys on annettu vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten, kun etsitty henkilö oleskelee täytäntöönpanojäsenvaltiossa, on sen kansalainen tai asuu siellä vakinaisesti ja kyseinen valtio sitoutuu panemaan tämän rangaistuksen tai toimenpiteen itse täytäntöön kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

37

Kun otetaan huomioon tämän tuomion 35 kohdassa mainittu harkintavalta, jäsenvaltiot voivat kyseisen puitepäätöksen 4 artiklan 6 alakohdan täytäntöönpanossa rajoittaa puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdassa säädetyn keskeisen säännön mukaisesti tilanteita, joissa on mahdollista kieltäytyä luovuttamasta henkilöä, joka kuuluu kyseisen 4 artiklan 6 alakohdan soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2009, Wolzenburg, C‑123/08, EU:C:2009:616, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Harkintavalta, joka jäsenvaltiolla on, kun se päättää saattaa puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa säädetyn eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen osaksi kansallista oikeuttaan, ei kuitenkaan voi olla rajaton.

39

Ensinnäkin silloin, kun jäsenvaltio päättää saattaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen tämän harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen osaksi kansallista oikeuttaan, sen on kyseisen puitepäätöksen 1 artiklan 3 kohdan mukaan kunnioitettava SEU 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä periaatteita.

40

Näihin keskeisiin periaatteisiin kuuluu perusoikeuskirjan 20 artiklassa taattu yhdenvertaisuus lain edessä. Jäsenvaltioiden on perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan mukaan noudatettava perusoikeuskirjan 20 artiklaa unionin oikeutta soveltaessaan, ja näin on silloin, kun ne saattavat puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa säädetyn eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen osaksi kansallista oikeuttaan.

41

Poiketen SEUT 18 artiklan ensimmäisestä kohdasta, jota ei ole tarkoitus soveltaa tapauksessa, jossa jäsenvaltioiden kansalaisia ja kolmansien maiden kansalaisia mahdollisesti kohdellaan eri tavalla, perusoikeuskirjan 20 artiklassa ei kuitenkaan määrätä mistään sen soveltamisalaa koskevasta rajoituksesta ja sitä sovelletaan siis kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin (ks. vastaavasti lausunto 1/17 (EU:n ja Kanadan välinen CETA‑sopimus), 30.4.2019, EU:C:2019:341, 169 ja 171 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistettu yhdenvertaisuus lain edessä on unionin oikeuden yleinen periaate, joka edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (tuomio 2.9.2021, Belgian valtio (Oleskeluoikeus perheväkivallan tapauksessa), C‑930/19, EU:C:2021:657, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Tilanteiden rinnastettavuutta koskevaa vaatimusta sen selvittämiseksi, onko yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukattu, on arvioitava kaikkien näille tilanteille ominaisten seikkojen kannalta ja etenkin sen toimen, jolla kyseessä oleva erottelu luodaan, tarkoituksen ja päämäärän valossa, ja tässä yhteydessä on otettava huomioon sen alan periaatteet ja tavoitteet, johon kyseinen toimi kuuluu. Siltä osin kuin asianomaiset tilanteet eivät ole rinnastettavissa toisiinsa, niiden erilaisella kohtelulla ei loukata perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistettua yhdenvertaisuutta lain edessä (tuomio 2.9.2021, Belgian valtio (Oleskeluoikeus perheväkivallan tapauksessa), C‑930/19, EU:C:2021:657, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44

Tältä osin on arvioitava, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kansallisen säännöstön tarkoituksen ja päämäärän kannalta sellaisen kolmannen maan kansalaisen tilanne, josta on annettu eurooppalainen pidätysmääräys vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten ja joka oleskelee tai asuu vakinaisesti täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa, rinnastettavissa tällaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan kyseisen jäsenvaltion kansalaisen tilanteeseen tai sellaisen toisen jäsenvaltion kansalaisen tilanteeseen, joka oleskelee tai asuu vakinaisesti täytäntöönpanojäsenvaltiossa.

45

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevasta kansallisesta säännöstöstä seuraava erilainen kohtelu yhtäältä Italian kansalaisten ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisten ja toisaalta kolmansien maiden kansalaisten välillä on otettu käyttöön puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan saattamiseksi osaksi kansallista oikeutta, ja Italian lainsäätäjä on katsonut, että tämä säännös koskee yksinomaan täytäntöönpanojäsenvaltion kansalaisia ja unionin kansalaisia.

46

Kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee kuitenkin tältä osin, ettei siinä tehdä mitään eroa sen mukaan, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö, joka ei ole täytäntöönpanojäsenvaltion kansalainen, toisen jäsenvaltion kansalainen vai ei. Mainitussa säännöksessä säädetyn eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen soveltamiselle on sitä vastoin asetettu kaksi edellytystä, jotka ovat yhtäältä se, että etsitty henkilö oleskelee täytäntöönpanojäsenvaltiossa, on sen kansalainen tai asuu siellä vakinaisesti, ja toisaalta se, että tämä valtio sitoutuu panemaan rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen, jonka osalta eurooppalainen pidätysmääräys on annettu, itse täytäntöön kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

47

Näistä edellytyksistä ensimmäisen osalta on todettava, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että etsitty henkilö ”asuu vakinaisesti” täytäntöönpanojäsenvaltiossa, kun hän on asettunut sinne tosiasiallisesti asumaan, ja hän ”oleskelee” siellä, kun hän on jonkin aikaa tässä jäsenvaltiossa pysyvästi oleskeltuaan luonut tähän jäsenvaltioon siteitä, jotka vastaavat vakinaisen asumisen perusteella syntyviä siteitä (ks. vastaavasti tuomio 5.9.2012, Lopes Da Silva Jorge, C‑42/11,EU:C:2012:517, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 13.12.2018, Sut, C‑514/17, EU:C:2018:1016, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä seuraa, että kun otetaan huomioon tämä ensimmäinen edellytys, eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan kolmannen maan kansalaisen, joka oleskelee tai asuu vakinaisesti täytäntöönpanojäsenvaltiossa, tilanne on rinnastettavissa tällaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan kyseisen jäsenvaltion kansalaisen tilanteeseen tai sellaisen toisen jäsenvaltion kansalaisen tilanteeseen, joka oleskelee tai asuu vakinaisesti täytäntöönpanojäsenvaltiossa.

48

Näistä edellytyksistä toisen osalta puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan sanamuodosta ilmenee, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen edellyttää täytäntöönpanojäsenvaltion todellista sitoumusta panna täytäntöön etsitylle henkilölle määrätty vapausrangaistus (tuomio 13.12.2018, Sut, C‑514/17, EU:C:2018:1016, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tähän toiseen edellytykseen ei siis sisälly mitään seikkaa, joka voi oikeuttaa eron tekemisen kolmannen maan kansalaisen tilanteen ja unionin kansalaisen tilanteen välillä silloin, kun heistä on annettu eurooppalainen pidätysmääräys vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten ja he oleskelevat tai asuvat vakinaisesti jäsenvaltion alueella.

49

Kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen toteaa, että kumpikin tämän tuomion 46 kohdassa mainittu edellytys täyttyy, sen on vielä arvioitava, onko olemassa oikeutettu intressi, joka on perusteena sille, että pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa määrätty rangaistus pannaan täytäntöön täytäntöönpanojäsenvaltion alueella. Kyseisen arvioinnin avulla tämä viranomainen voi ottaa huomioon puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdalla tavoitellun päämäärän, jona on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan parantaa etsityn henkilön mahdollisuuksia sopeutua uudelleen yhteiskuntaan hänelle tuomitun rangaistuksen päättyessä (tuomio 13.12.2018, Sut, C‑514/17, EU:C:2018:1016, 33 ja 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin kansalaisilla ja kolmansien maiden kansalaisilla, jotka täyttävät tämän tuomion 47 kohdassa mainitun ensimmäisen edellytyksen, voi – jollei täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen suoritettavaksi kuuluvista tarkastuksista muuta johdu – olla vertailukelpoiset mahdollisuudet sopeutua uudelleen yhteiskuntaan, jos heistä on annettu eurooppalainen pidätysmääräys vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten ja he suorittavat rangaistuksensa tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanojäsenvaltiossa.

50

Puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan sanamuodosta ja kyseisellä säännöksellä tavoitellusta päämäärästä ilmenee näin ollen, ettei voida olettaa, että tällaisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena oleva kolmannen maan kansalainen, joka oleskelee tai asuu vakinaisesti täytäntöönpanojäsenvaltiossa, on välttämättä erilaisessa tilanteessa kuin tällaisen pidätysmääräyksen kohteena oleva kyseisen jäsenvaltion kansalainen tai sellainen toisen jäsenvaltion kansalainen, joka oleskelee tai asuu vakinaisesti täytäntöönpanojäsenvaltiossa. On sitä vastoin katsottava, että nämä henkilöt ovat todennäköisesti toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa kyseisessä säännöksessä säädettyä harkinnanvaraista kieltäytymisperustetta sovellettaessa, kun he osoittavat tietynasteista kotoutumista täytäntöönpanojäsenvaltioon.

51

Tästä seuraa, että kansallisen säännöstön, jolla kyseisen puitepäätöksen 4 artiklan 6 alakohta saatetaan osaksi kansallista oikeutta, ei voida katsoa olevan perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistetun yhdenvertaisuutta lain edessä koskevan periaatteen mukainen, jos siinä kohdellaan eri tavalla yhtäältä kyseisen maan omia kansalaisia ja muita unionin kansalaisia ja toisaalta kolmansien maiden kansalaisia epäämällä viimeksi mainituilta ehdottomasti ja automaattisesti mahdollisuus vedota kyseisessä säännöksessä säädettyyn eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiseen kieltäytymisperusteeseen, vaikka nämä kolmansien maiden kansalaiset oleskelevat tai asuvat vakinaisesti kyseisen jäsenvaltion alueella, ottamatta huomioon sitä, miten hyvin kyseiset kolmansien maiden kansalaiset ovat kotoutuneet mainitun jäsenvaltion yhteiskuntaan. Ei näet voida katsoa, että tällainen erilainen kohtelu voisi olla objektiivisesti perusteltua tämän tuomion 42 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

52

Mikään ei sitä vastoin ole esteenä sille, että saatettaessa puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohta osaksi jäsenvaltion kansallista oikeutta se, että kolmansien maiden kansalaiset, joista on annettu eurooppalainen pidätysmääräys, voivat vedota kyseisessä säännöksessä säädettyyn eurooppalainen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiseen kieltäytymisperusteeseen, edellyttää kansallisen oikeuden mukaan sellaisen vaatimuksen täyttymistä, jonka mukaan kolmannen maan kansalaisen on pitänyt oleskella tai asua vakinaisesti kyseisessä jäsenvaltiossa yhtäjaksoisesti vähintään tietyn ajan (ks. analogisesti tuomio 6.10.2009, Wolzenburg, C‑123/08, EU:C:2009:616, 74 kohta), kunhan tällaisella edellytyksellä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen sen takaamiseksi, että etsitty henkilö osoittaa tietynasteista kotoutumista täytäntöönpanojäsenvaltioon.

53

Toiseksi puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan saattaminen osaksi kansallista oikeutta ei voi johtaa siihen, että täytäntöönpanosta vastaavalta oikeusviranomaiselta viedään harkintavalta, joka on tarpeen, jotta se voi päättää, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydyttävä tämän tuomion 49 kohdassa mainitun yhteiskuntaan uudelleen sopeutumista koskevan päämäärän kannalta vai ei.

54

Kuten tämän tuomion 46–49 kohdassa on huomautettu, unionin tuomioistuin on tältä osin jo todennut, että sen selvittämiseksi, voiko täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen konkreettisessa tilanteessa kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, sen on ensin määritettävä etsityn henkilön osalta, kun tämä ei ole täytäntöönpanojäsenvaltion kansalainen, oleskeleeko kyseinen henkilö tai asuuko hän vakinaisesti täytäntöönpanojäsenvaltiossa puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa, sellaisena kuin se on saatettu osaksi kansallista oikeutta, tarkoitetulla tavalla ja kuuluuko hän siten puitepäätöksen soveltamisalaan. Tämän jälkeen ja ainoastaan silloin, kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen toteaa, että mainittu henkilö kuuluu puitepäätöksen soveltamisalaan, sen on voitava arvioida, onko olemassa oikeutettu intressi, joka on perusteena sille, että pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa määrätty rangaistus tai turvaamistoimenpide pannaan täytäntöön täytäntöönpanojäsenvaltion alueella (ks. vastaavasti tuomio 17.7.2008, Kozłowski, C‑66/08, EU:C:2008:437, 44 kohta).

55

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että vuoden 2005 lain nro 69 18 bis §:n, jolla puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohta on saatettu osaksi Italian oikeutta, mukaan viimeksi mainitussa säännöksessä tarkoitettua eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraista kieltäytymisperustetta sovelletaan vain Italian kansalaisiin ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin. Kolmansien maiden kansalaisilta evätään näin ollen ehdottomasti ja automaattisesti mahdollisuus vedota tähän kieltäytymisperusteeseen, eikä täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle ole jätetty tältä osin mitään harkintavaltaa, vaikka mainitun 4 artiklan 6 alakohdassa ei säädetä, että tätä perustetta sovelletaan ainoastaan unionin kansalaisiin.

56

Kun vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten annetussa eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tarkoitettu henkilö on kolmannen maan kansalainen, tällaisella kansallisella säännöstöllä evätään siis täytäntöönpanosta vastaavalta oikeusviranomaiselta toimivalta arvioida kunkin tapauksen erityiset olosuhteet huomioon ottaen, ovatko kyseisen henkilön siteet täytäntöönpanojäsenvaltioon riittävät siten, että tässä säännöksessä tarkoitettu yhteiskuntaan uudelleen sopeutumista koskeva tavoite voidaan saavuttaa paremmin, jos mainittu henkilö suorittaa rangaistuksensa tässä jäsenvaltiossa, ja sillä vaarannetaan tällä tavalla mainittu tavoite.

57

Tästä seuraa, että puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohta on myös tästä syystä esteenä tällaiselle kansalliselle säännöstölle, jolla tämä säännös saatetaan osaksi kansallista oikeutta.

58

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistetun yhdenvertaisuutta lain edessä koskevan periaatteen kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jolla kyseinen 4 artiklan 6 alakohta saatetaan osaksi kansallista oikeutta ja jolla evätään ehdottomasti ja automaattisesti kaikilta sellaisilta kolmansien maiden kansalaisilta, jotka oleskelevat tai asuvat vakinaisesti kyseisen jäsenvaltion alueella, mahdollisuus vedota tässä säännöksessä säädettyyn eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiseen kieltäytymisperusteeseen ilman, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi arvioida kyseisen kolmannen maan kansalaisen siteitä mainittuun jäsenvaltioon.

59

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohtaa tulkittava siten, että arvioidessaan, onko täytäntöönpanojäsenvaltion alueella oleskelevasta tai vakinaisesti asuvasta kolmannen maan kansalaisesta annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydyttävä, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on arvioitava seikkoja, jotka voivat osoittaa, että kyseisen kolmannen maan kansalaisen ja täytäntöönpanojäsenvaltion välillä on siteitä, jotka osoittavat, että hän on kotoutunut riittävästi kyseiseen valtioon, ja jos näin on, mitkä nämä seikat ovat.

60

Kuten tämän tuomion 49 kohdassa on huomautettu, kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen toteaa, että puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa mainitut kaksi edellytystä täyttyvät, sen on vielä arvioitava, onko olemassa oikeutettu intressi, joka on perusteena sille, että pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa määrätty rangaistus tai turvaamistoimenpide pannaan täytäntöön täytäntöönpanojäsenvaltion alueella.

61

Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on siis arvioitava kokonaisvaltaisesti kaikkia etsityn henkilön tilanteelle ominaisia konkreettisia seikkoja, jotka voivat osoittaa, onko tämän henkilön ja täytäntöönpanojäsenvaltion välillä siteitä, joiden perusteella voidaan todeta, että kyseinen henkilö on riittävän kotoutunut tähän valtioon ja että hänelle pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa määrätyn vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpano täytäntöönpanojäsenvaltiossa helpottaa näin ollen kyseisen 4 artiklan 6 alakohdalla tavoitellun yhteiskuntaan uudelleen sopeutumista koskevan päämäärän toteutumista (ks. vastaavasti tuomio 5.9.2012, Lopes Da Silva Jorge, C‑42/11, EU:C:2012:517, 43 kohta).

62

Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, tässä yhteydessä on muun muassa otettava huomioon puitepäätös 2008/909 (ks. vastaavasti tuomio 11.3.2020, SF (Eurooppalainen pidätysmääräys – Tae palauttamisesta täytäntöönpanovaltioon), C‑314/18, EU:C:2020:191). Erityisesti on huomautettava, että kyseisen puitepäätöksen johdanto‑osan yhdeksännessä perustelukappaleessa esitetään esimerkkiluettelo seikoista, joiden avulla oikeusviranomainen voi varmistua siitä, että rangaistuksen täytäntöönpano täytäntöönpanojäsenvaltiossa helpottaa tuomitun henkilön yhteiskuntaan uudelleen sopeutumista koskevan päämäärän toteutumista. Näihin seikkoihin kuuluvat lähinnä tuomitun yhteys täytäntöönpanojäsenvaltioon sekä se, että täytäntöönpanojäsenvaltio on hänen perhe‑elämänsä ja etujensa keskus, kun otetaan huomioon etenkin hänen perhe‑, kieli‑ ja kulttuurisiteensä sekä sosiaaliset ja taloudelliset siteensä mainittuun valtioon.

63

Koska puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdalla tavoiteltu päämäärä on sama kuin kyseisessä perustelukappaleessa mainittu päämäärä, johon pyritään puitepäätöksen 2008/909 25 artiklalla, jossa viitataan kyseisessä 4 artiklan 6 alakohdassa säädettyyn harkinnanvaraiseen kieltäytymisperusteeseen, myös mainituilla seikoilla on merkitystä siinä kokonaisarvioinnissa, joka täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on tehtävä tätä perustetta soveltaessaan.

64

Erityisesti silloin, kun etsitty henkilö on keskittänyt perhe‑elämänsä ja etunsa täytäntöönpanojäsenvaltioon, on otettava huomioon se, että etsityn henkilön uudelleen kotoutumista yhteiskuntaan sen jälkeen, kun hän on suorittanut siellä rangaistuksensa, autetaan sillä, että hän voi olla säännöllisesti ja usein yhteydessä perheeseensä ja läheisiinsä.

65

Jos etsitty henkilö on kolmannen maan kansalainen, on otettava huomioon myös kyseisen henkilön täytäntöönpanojäsenvaltiossa oleskelun luonne, kesto ja edellytykset.

66

Unionin tuomioistuin on tältä osin katsonut, että nämä seikat voidaan ottaa huomioon jo tutkittaessa puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa asetettua ensimmäistä edellytystä, joka mainitaan muun muassa tämän tuomion 47 kohdassa. Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on näet sen selvittämiseksi, onko etsityn henkilön ja täytäntöönpanojäsenvaltion välillä konkreettisessa tilanteessa siteitä, joiden perusteella voidaan todeta, että etsitty henkilö oleskelee tai asuu vakinaisesti tässä valtiossa kyseisen 4 artiklan 6 alakohdassa tarkoitetulla tavalla, arvioitava kokonaisvaltaisesti useita objektiivisia seikkoja, jotka ovat ominaisia tämän henkilön tilanteelle ja joihin kuuluvat muun muassa etsityn henkilön mainitussa valtiossa oleskelun kesto, luonne ja edellytykset sekä ne perhesiteet ja taloudelliset siteet, joita hänellä on tähän valtioon (tuomio 5.9.2012, Lopes Da Silva Jorge, C‑42/11, EU:C:2012:517, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67

Nämä seikat kuuluvat myös niihin seikkoihin, joilla voidaan osoittaa sellaisen oikeutetun intressin olemassaolo, joka on perusteena sille, että pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa määrätty rangaistus tai turvaamistoimenpide pannaan täytäntöön täytäntöönpanojäsenvaltion alueella. Tästä seuraa, että tässä myöhemmässä vaiheessa, jossa tutkitaan puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa säädetty luovuttamista koskeva poikkeus, täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi ottaa uudelleen huomioon nämä seikat erityisesti silloin, kun asianomaisen henkilön oleskelu täytäntöönpanojäsenvaltiossa perustuu direktiivissä 2003/109 säädettyyn pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemaan. Pitkään oleskelleen henkilön asema voi näet – kuten kyseisen direktiivin johdanto‑osan 12 perustelukappaleessa todetaan – edistää tehokkaasti kolmannen maan kansalaisen kotoutumista asuinyhteiskuntaansa, ja se on siis vahva osoitus siitä, että etsitty henkilö on luonut riittävät siteet täytäntöönpanojäsenvaltioon, jotta eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen on perusteltua.

68

Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohtaa on tulkittava siten, että arvioidessaan, onko täytäntöönpanojäsenvaltion alueella oleskelevasta tai vakinaisesti asuvasta kolmannen maan kansalaisesta annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydyttävä, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on arvioitava kokonaisvaltaisesti kaikkia niitä kyseisen kolmannen maan kansalaisen tilanteelle ominaisia konkreettisia seikkoja, jotka voivat osoittaa, onko kyseisen kansalaisen ja täytäntöönpanojäsenvaltion välillä siteitä, jotka osoittavat, että hän on kotoutunut riittävästi kyseiseen valtioon ja että hänelle pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa määrätyn vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpano täytäntöönpanojäsenvaltiossa parantaa näin ollen hänen mahdollisuuksiaan sopeutua uudelleen yhteiskuntaan sen jälkeen, kun tämä rangaistus tai turvaamistoimenpide on pantu täytäntöön. Näihin seikkoihin kuuluvat kolmannen maan kansalaisella olevat perhe‑, kieli‑ ja kulttuurisiteet sekä sosiaaliset ja taloudelliset siteet täytäntöönpanojäsenvaltioon sekä hänen kyseisessä jäsenvaltiossa oleskelunsa luonne, kesto ja edellytykset.

69

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: