Väliaikainen versio

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)

21 päivänä joulukuuta 2023 (*)

Sisällys

I  Asiaa koskevat oikeussäännöt

A  UEFA:n perussääntö

B  ”Paikallisesti koulutettuja pelaajia” koskevat UEFA:n ja URBSFA:n määräykset

1.  UEFA:n säännöstö

2.  URBSFA:n antamat määräykset

II  Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset

III  Tutkittavaksi ottaminen

A  Ennakkoratkaisupyynnön esittämisen menettelylliset edellytykset

B  Ennakkoratkaisupyynnön sisältö

C  Oikeusriidan tosiasiallisuus ja unionin tuomioistuimelle esitettyjen kysymysten merkityksellisyys

D  Pääasian rajat ylittävä ulottuvuus

IV  Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

A  Alustavat huomautukset

1.  Pääasian kohde

2.  Unionin oikeuden sovellettavuus urheiluun ja urheiluliittojen toimintaan

3.  SEUT 165 artikla

B  Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu siltä osin kuin ne koskevat SEUT 101 artiklaa

1.  SEUT 101 artiklan 1 kohdan tulkinta

a)  ”Yritysten yhteenliittymän päätöksen” olemassaolo

b)  Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

c)  Toiminnan, jonka ”tarkoituksena” on kilpailun rajoittaminen tai jolla on tällainen ”vaikutus”, käsite ja tällaisen toiminnan olemassaolon luonnehdinta

1)  Toiminnan, jonka ”tarkoituksena” on kilpailun estäminen, rajoittaminen ja vääristäminen, olemassaolon luonnehdinta

2)  Toiminnan, jonka ”vaikutuksena” on kilpailun estyminen, rajoittuminen ja vääristyminen, olemassaolon luonnehdinta

3)  Sääntöjen, joilla asetetaan seuroille velvollisuus sisällyttää joukkueisiinsa tietty vähimmäismäärä niin sanottuja ”paikallisesti koulutettuja pelaajia”, luokittelu yritysten yhteenliittymän päätökseksi, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen tai jolla on tällainen vaikutus

d)  Mahdollisuus katsoa, ettei tietty toiminta kuulu SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan

2.  SEUT 101 artiklan 3 kohdan tulkinta

C  Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu siltä osin kuin ne koskevat SEUT 45 artiklaa

1.  Välillisen syrjinnän tai työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoituksen olemassaolo

2.  Mahdollisen oikeuttamisperusteen olemassaolo

V  Oikeudenkäyntikulut

Ennakkoratkaisupyyntö – Kilpailu – Sisämarkkinat – Kansainvälisen ja kansallisen urheiluliiton antamat määräykset – Ammattilaisjalkapalloilu – Yksityisoikeudelliset yksiköt, joilla on sääntely-, valvonta- ja sanktiointivaltaa – Säännöt, joilla ammattilaisjalkapalloseurat velvoitetaan käyttämään tiettyä vähimmäismäärää niin sanottuja ”paikallisesti koulutettuja pelaajia” – SEUT 101 artiklan 1 kohta – Kilpailua rajoittava yritysten yhteenliittymän päätös – Kilpailunvastaisen tarkoituksen ja vaikutuksen käsitteet – SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukainen poikkeus – Edellytykset – SEUT 45 artikla – Kansalaisuuteen perustuva välillinen syrjintä – Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoittaminen – Oikeuttaminen – Edellytykset – Todistustaakka

Asiassa C‑680/21,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka tribunal de première instance francophone de Bryssel (Brysselin ranskankielinen alioikeus, Belgia) on esittänyt 15.10.2021 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 11.11.2021, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

UL ja

SA Royal Antwerp Football Club

vastaan

Union royale belge des sociétés de football association ASBL (URBSFA),

jossa asian käsittelyyn osallistuu

Union des associations européennes de football (UEFA),

UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti L. Bay Larsen, jaostojen puheenjohtajat A. Arabadjiev, K. Jürimäe, C. Lycourgos ja O. Spineanu-Matei sekä tuomarit M. Safjan, L. S. Rossi, I. Jarukaitis, A. Kumin, N. Jääskinen, N. Wahl, J. Passer (esittelevä tuomari), M. L. Arastey Sahún ja M. Gavalec,

julkisasiamies: M. Szpunar,

kirjaaja: hallintovirkamies M. Krausenböck,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 15.11.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        UL, edustajinaan J.-L. Dupont, S. Engelen, M. Hissel ja F. Stockart, avocats,

–        SA Royal Antwerp Football Club, edustajinaan J.-L. Dupont, M. Hissel ja F. Stockart, avocats,

–        Union royale belge des sociétés de football association ASBL (URBSFA), edustajinaan N. Cariat, E. Matthys ja A. Stévenart, avocats,

–        Union des associations européennes de football (UEFA), edustajinaan B. Keane, D. Slater ja D. Waelbroeck, avocats,

–        Belgian hallitus, asiamiehinään P. Cottin, J.-C. Halleux, C. Pochet ja L. Van den Broeck,

–        Kreikan hallitus, asiamiehenään K. Boskovits,

–        Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna, A. Kramarczyk–Szaładzińska ja M. Wiącek,

–        Portugalin hallitus, asiamiehinään P. Barros da Costa, R. Capaz Coelho ja C. Chambel Alves,

–        Romanian hallitus, asiamiehinään L.-E. Baţagoi, E. Gane, L. Liţu ja A. Rotăreanu,

–        Ruotsin hallitus, asiamiehinään H. Eklinder, J. Lundberg, C. Meyer-Seitz, A. Runeskjöld, M. Salborn Hodgson, R. Shahsavan Eriksson, H. Shev ja O. Simonsson,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään S. Baches Opi, B.-R. Killmann, D. Martin ja G. Meessen,

kuultuaan julkisasiamiehen 9.3.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 45 ja SEUT 101 artiklan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä UL ja SA Royal Antwerp Football Club (jäljempänä Royal Antwerp) sekä toisaalta Union royale belge des sociétés de football association ASBL (URBSFA) ja jossa on kyse sellaisen välitystuomion kumoamista koskevasta vaatimuksesta, jolla UL:n ja Royal Antwerpin Union des associations européennes de footballia (Euroopan jalkapalloliitto, jäljempänä UEFA) ja URBSFA:ta vastaan nostama pätemättömyys- ja vahingonkorvauskanne jätettiin osittain tutkimatta ja hylättiin osittain perusteettomana.

I       Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       UEFA:n perussääntö

3        UEFA on yksityisoikeudellinen yhdistys, jonka kotipaikka on Sveitsissä. Sen perussäännön vuonna 2021 hyväksytyn version (jäljempänä UEFA:n perussääntö) 2 artiklan mukaan UEFA:n tavoitteena on muun muassa ”käsitellä kaikkia eurooppalaiseen jalkapalloiluun liittyviä kysymyksiä”, ”seurata ja valvoa jalkapalloilun kehitystä Euroopassa kaikissa muodoissaan” sekä ”valmistella ja järjestää kansainvälisiä kilpailuja ja kansainvälisiä jalkapalloturnauksia kaikissa muodoissaan Euroopan tasolla”.

4        UEFA:n perussäännön 5 artiklan mukaan UEFA:n jäseneksi voi liittyä yhdistys, joka on sijoittautunut sellaiseen Euroopan maahan, jonka Yhdistyneiden kansakuntien (YK) jäsenten enemmistö on tunnustanut itsenäiseksi valtioksi, ja joka vastaa jalkapalloilun järjestämisestä kyseisessä maassa. Perussäännön 7 bis artiklan mukaan tällainen asema merkitsee sitä, että kyseisillä yhdistyksillä on velvollisuus noudattaa UEFA:n perussääntöä, määräyksiä ja päätöksiä sekä huolehtia siitä, että niiden alaisuudessa toimivat ammattilaisliigat sekä seurat ja pelaajat siinä maassa, jossa ne toimivat, noudattavat niitä. Käytännössä UEFA:n jäsenenä on tällä hetkellä yli 50 kansallista jalkapalloliittoa.

5        Kyseisen perussäännön 11 ja 12 §:n mukaan UEFAn elimiin kuuluvat muun muassa ”kongressiksi” kutsuttu ”korkea elin” sekä ”hallitus”.

B       ”Paikallisesti koulutettuja pelaajia” koskevat UEFA:n ja URBSFA:n määräykset

1.     UEFA:n säännöstö

6        UEFA:n hallitus antoi 2.2.2005 säännöt, joiden mukaan UEFA:n järjestämiin kansainvälisiin seurajoukkuejalkapallokilpailuihin osallistuvat ammattilaisjalkapalloseurat voivat merkitä kokoonpanoluetteloihinsa enintään 25 pelaajaa, joihin on sisällyttävä tietty vähimmäismäärä sellaisia pelaajia, jotka täyttävät ”paikallisesti koulutetuksi pelaajaksi” luokittelemisen edellytykset, mikä tarkoittaa määritelmällisesti sitä, että kyseisiä pelaajia on heidän kansalaisuudestaan riippumatta koulutettu 15–21 vuoden iässä vähintään kolmen vuoden ajan joko samassa seurassa tai muussa samaan kansalliseen jalkapalloliittoon kuuluvassa seurassa (jäljempänä paikallisesti koulutettuja pelaajia koskevat säännöt).

7        UEFA:n kongressi hyväksyi ”paikallisesti koulutettuja pelaajia” koskevat säännöt Tallinnassa (Viro) 21.4.2005 järjestetyssä kokouksessa, johon osallistuivat kaikki UEFA:an kuuluvat kansalliset jalkapalloliitot (jäljempänä Tallinnassa pidetty kokous).

8        Kaudesta 2007/2008 lähtien näissä säännöissä määrätään, että UEFA:n järjestämiin kansainvälisiin seurajoukkuejalkapallokilpailuihin osallistuvien ammattilaisjalkapalloseurojen kokoonpanoluetteloihinsa merkitsemistä enintään 25 pelaajasta vähintään 8:n on oltava ”paikallisesti koulutettuja pelaajia”. Näistä kahdeksasta pelaajasta vähintään neljän on täytynyt olla heidät merkinneen seuran itsensä kouluttamia.

2.     URBSFA:n antamat määräykset

9        URBSFA on yhdistys, jonka kotipaikka on Belgiassa. Sen tarkoituksena on huolehtia jalkapalloilun järjestämisestä ja edistämisestä Belgiassa. Tässä ominaisuudessaan se on sekä UEFA:n että Kansainvälisen jalkapalloliiton (Fédération internationale de football association, FIFA) jäsen.

10      URBSFA sisällytti vuonna 2011 liittotason sääntöihinsä ”paikallisesti koulutettuja pelaajia” koskevat säännöt.

11      Näiden sääntöjen, sellaisina kuin niitä sovellettiin pääasian oikeudenkäyntiä edeltäneen välimiesmenettelyn aikana, sanamuoto oli seuraava:

”P335.11 artikla – 1A- ja 1B-ammattilaisdivisioonat: Squad size limit ‑luettelon lähettäminen

1.      Lähetettävät luettelot

11.      Kaikkien 1A- ja 1B-divisioonien ammattilaisjalkapalloseurojen on lähetettävä ja pidettävä ajan tasalla seuraavat luettelot – –:

–        luettelo, jossa on enintään 25 pelaajaa, – – joista vähintään kahdeksan pelaajan on oltava P1422.12 artiklassa tarkoitetulla tavalla belgialaisten seurojen kouluttamia ja ainakin kolmen pelaajan on täytettävä P1422.13 artiklassa mainittu lisäedellytys. Jos näihin vähimmäismääriin ei päästä, näitä pelaajia ei saa korvata kyseisiä edellytyksiä täyttämättömillä pelaajilla.

– –

P1422 artikla – Pakollinen merkintä kokoonpanoluetteloon

1.      Ammattilaisjalkapalloseurojen edustusjoukkueet:

11.      Osallistuessaan edustusjoukkueiden virallisiin kilpailuihin – – ammattilaisjalkapalloseurojen on nimettävä kokoonpanoluetteloissaan vähintään kuusi belgialaisen seuran kouluttamaa pelaajaa, joista ainakin kahden on täytettävä edellä 13 kohdassa mainittu lisäedellytys. Jos seura ei pysty merkitsemään edellisessä kohdassa vaadittua pelaajien vähimmäismäärää, se ei saa korvata näitä pelaajia kyseisiä edellytyksiä täyttämättömillä pelaajilla.

12.      Belgialaisen seuran kouluttamiksi ennen heidän 23. syntymäpäiväänsä katsotaan pelaajat, joilla on ollut Belgiassa jonkin seuran edustusoikeus vähintään kolmen kokonaisen kauden ajan.

13.      Lisäedellytyksen täyttävät ne pelaajat, jotka ovat ennen 21. syntymäpäiväänsä kuuluneet johonkin seuraan Belgiassa vähintään kolmen kokonaisen kauden ajan.

– –

15.      1A- ja 1B-divisioonien ammattilaisjalkapalloseurat saavat merkitä kokoonpanoluetteloihinsa ainoastaan seuran Squad size limit ‑luettelossa olevia pelaajia (P335 artikla).

16.      Jos edellä olevia sääntöjä rikotaan, toimivaltainen liittotason elin määrää edustusoikeudettomien pelaajien ilmoittamisesta säädetyt rangaistukset, lukuun ottamatta sakkoja.”

12      Sääntöjä on myöhemmin muutettu. Versiossa, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa ennakkoratkaisupyynnössään, määrätään seuraavaa:

”B4.1[12] artikla

Edustusjoukkueiden osallistumista kilpajalkapalloilun virallisiin otteluihin koskevat ammattilais- ja harrastajajalkapallon erityiset edellytykset.

P artikla

Kaikkien 1A- ja 1B-divisioonien ammattilaisjalkapalloseurojen on lähetettävä ja pidettävä ajan tasalla seuraavat luettelot – –:

1°      luettelo, jossa on enintään 25 pelaajaa, – – mukaan lukien vähintään kahdeksan belgialaisten seurojen kouluttamaa pelaajaa (siis pelaajaa, jolla on ennen 23. syntymäpäiväänsä ollut Belgiassa jonkin seuran edustusoikeus vähintään kolmen kokonaisen kauden ajan), joista ainakin kolmen on täytettävä myös lisäedellytys, jonka mukaan heidän on pitänyt täyttää kyseinen edellytys ennen 21. syntymäpäiväänsä. Jos näihin vähimmäismääriin ei päästä, näitä pelaajia ei saa korvata kyseisiä edellytyksiä täyttämättömillä pelaajilla.

– –

Jotta pelaaja voidaan merkitä Squad size limit ‑luetteloon

–        hänen on kuuluttava liittoon siten, että hän kuuluu luetteloon merkitsemistä pyytävään seuraan tai hänellä on sen määräaikainen edustusoikeus, ja

–        sopimusurheilijalla, joka ei ole [Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvan valtion] kansalainen, on oikeus – – saada yhdistelmälupa, jos hän toimittaa jäljennöksen joko yhä voimassa olevasta yhdistelmäluvasta tai hänen Belgiassa olevan asuinpaikkansa paikallishallinnon myöntämästä virallisesta todistuksesta, jossa vahvistetaan, että kyseinen sopimusurheilija on ilmoittautunut paikallishallintoviranomaisille

–        hänen on täytettävä edustusoikeutta koskevat edellytykset. Kyseiseen luetteloon tehtävät muutokset voidaan vahvistaa ainoastaan liittotason hallinnossa.

– –

B6.109 artikla

Pelaajien merkitsemistä kokoonpanoluetteloihin koskevat seuraavat velvoitteet:

P artikla

Ammattilaisjalkapalloseurojen edustusjoukkueita koskevat seuraavat määräykset:

Osallistuessaan edustusjoukkueiden virallisiin kilpailuihin ammattilaisjalkapalloseurojen on nimettävä kokoonpanoluetteloissaan vähintään kuusi belgialaisen seuran kouluttamaa pelaajaa, joista ainakin kahden on täytettävä myös jäljempänä mainittu lisäedellytys.

Jos seura ei pysty ilmoittamaan edellisessä kohdassa vaadittua pelaajien vähimmäismäärää, se ei saa korvata näitä pelaajia ilmoittamalla pelaajia, jotka eivät täytä kyseisiä edellytyksiä.

–        Belgialaisen seuran kouluttamiksi ennen heidän 23. syntymäpäiväänsä katsotaan pelaajat, joilla on ollut Belgiassa jonkin seuran edustusoikeus vähintään kolmen kokonaisen kauden ajan.

–        Lisäedellytyksen täyttävät ne pelaajat, jotka ovat ennen 21. syntymäpäiväänsä kuuluneet johonkin seuraan Belgiassa vähintään kolmen kokonaisen kauden ajan.

– –

1A- ja 1B-divisioonien ammattilaisjalkapalloseurat saavat merkitä kokoonpanoluetteloihinsa ainoastaan seuran Squad size limit ‑luettelossa olevia pelaajia.

Jos edellä olevia sääntöjä rikotaan, toimivaltainen liittotason elin määrää edustusoikeudettomien pelaajien ilmoittamisesta säädetyt rangaistukset, lukuun ottamatta sakkoja.”

II     Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset

13      UL on ammattilaisjalkapalloilija, jolla on Belgian kansalaisuuden lisäksi kolmannen maan kansalaisuus. Hän on harjoittanut ammattiaan Belgiassa useita vuosia. Hän on työskennellyt siellä ensin Royal Antwerpin, joka on Belgiaan sijoittautunut ammattilaisjalkapalloseura, ja sen jälkeen erään toisen ammattilaisjalkapalloseuran palveluksessa.

14      UL nosti 13.2.2020 Cour belge d’arbitrage pour le sportissa (belgialainen urheilun välitystuomioistuin, jäljempänä CBAS) kanteen, jossa hän vaati muun muassa UEFA:n ja URBSFA:n käyttöön ottamien ”paikallisesti koulutettuja pelaajia” koskevien sääntöjen toteamista pätemättömiksi sillä perusteella, että ne ovat SEUT 45 ja SEUT 101 artiklan vastaisia, sekä korvausta näistä säännöistä hänelle aiheutuneesta vahingosta. Royal Antwerp liittyi myöhemmin menettelyyn vapaaehtoisena väliintulijana ja vaati myös korvausta mainituista säännöistä aiheutuneesta vahingosta.

15      CBAS päätti 10.7.2020 antamassaan välitystuomiossa, että vaatimukset oli jätettävä tutkimatta siltä osin kuin ne koskivat UEFA:n antamia ”paikallisesti koulutettuja pelaajia” koskevia sääntöjä ja että ne voitiin ottaa tutkittaviksi siltä osin kuin ne koskivat URBSFA:n antamia sääntöjä mutta ne oli tältä osin hylättävä perusteettomina.

16      CBAS katsoi UEFA:n, joka ei ollut välimiesmenettelyn osapuoli, antamista säännöistä muun muassa, että koska ne olivat luonteeltaan sen omia ja erillisiä UEFA:n jäseninä olevien kansallisten jalkapalloliittojen, joihin URBSFA kuuluu, antamiin sääntöihin nähden, niiden ei voida katsoa perustuvan SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun näiden eri yksiköiden väliseen yhteistoimintaan.

17      CBAS katsoi URBSFA:n antamista säännöistä lähinnä yhtäältä, että niillä ei loukattu SEUT 45 artiklassa taattua työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, koska niitä sovellettiin erotuksetta, koska ne eivät merkinneet kansalaisuuteen perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää ja koska ne olivat joka tapauksessa oikeutettavissa hyväksyttävillä tavoitteilla, tarpeellisia kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja oikeassa suhteessa kyseiseen tavoitteeseen nähden. Toisaalta se katsoi, että kyseisten sääntöjen tarkoituksena ei ollut kilpailun rajoittaminen eikä niillä ollut tällaista vaikutusta, minkä lisäksi ne olivat tarpeellisia ja oikeasuhteisia hyväksyttäviin tavoitteisiin pyrkimiseksi, joten ne eivät olleet myöskään SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaisia.

18      Tämän seurauksena CBAS hylkäsi UL:n ja Royal Antwerpin vaatimukset.

19      UL ja Royal Antwerp nostivat 1.9.2020 Tribunal de première instance francophone de Bruxellesissa (Brysselin ranskankielinen alioikeus, Belgia) URBSFA:a vastaan kanteen, jossa vaadittiin välitystuomion kumoamista sillä perusteella, että se oli oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen Belgian oikeudenkäyntimenettelystä annetun lain (Code judiciaire belge) 1717 §:n mukaisesti.

20      Vaatimustensa tueksi ne väittävät yhtäältä, että UEFA:n ja URBSFA:n antamilla ”paikallisesti koulutettuja pelaajia” koskevilla säännöillä pannaan täytäntöön kokonaissuunnitelma, jonka tarkoituksena ja vaikutuksena on kilpailun rajoittaminen SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Toisaalta kyseisillä säännöillä rajoitetaan SEUT 45 artiklassa taattua työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, koska niillä rajoitetaan sekä Royal Antwerpin kaltaisen ammattilaisjalkapalloseuran mahdollisuutta rekrytoida pelaajia, jotka eivät täytä niissä asetettua paikallista tai kansallista yhteyttä koskevaa edellytystä, ja peluuttaa heitä otteluissa että UL:n kaltaisen pelaajan mahdollisuutta liittyä seuraan, jota kohtaan hän ei voi vedota tällaiseen yhteyteen, ja tulla peluutetuksi sen otteluissa.

21      UEFA jätti 9.11.2021 hakemuksen vapaaehtoisesta väliintulosta URBSFA:n vaatimusten tukemiseksi.

22      UEFA:n vapaaehtoinen väliintulo otettiin tutkittavaksi 26.11.2021 annetulla tuomiolla eli sen jälkeen, kun nyt käsiteltävänä oleva ennakkoratkaisupyyntö oli saapunut unionin tuomioistuimeen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti 13.12.2021 unionin tuomioistuimelle uuden asianosaisen hyväksymisestä pääasiassa unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 97 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

23      Tribunal de première instance francophone de Bruxelles esittää ennakkoratkaisupyynnössään ensinnäkin, että pääasiassa kyseessä oleva välitystuomio perustuu – sekä siltä osin kuin siinä todetaan, ettei osaa UL:n ja Royal Antwerpin vaatimuksista voida ottaa tutkittavaksi, että siltä osin kuin ne hylätään muilta osin perusteettomina – kahden unionin oikeuden määräyksen eli SEUT 45 ja SEUT 101 artiklan, joita koskevaa virhettä voidaan sen mukaan pitää Belgian oikeudenkäyntimenettelystä annetun lain 1717 §:ssä tarkoitettuna oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisuutena, kun otetaan huomioon kyseisten määräysten luonne ja unionin tuomioistuimen merkityksellinen oikeuskäytäntö, tulkintaan ja soveltamiseen (tuomio 1.6.1999, Eco Swiss, C‑126/97, EU:C:1999:269 ja tuomio 26.10.2006, Mostaza Claro, C‑168/05, EU:C:2006:675).

24      Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että sen on saatava unionin tuomioistuimelta täsmennyksiä SEUT 45 ja SEUT 101 artiklan tulkinnasta, jotta se voi antaa ratkaisunsa. Kyseinen tuomioistuin pohtii ensinnäkin lähinnä sitä, voidaanko UEFA:n ja URBSFA:n antamia ”paikallisesti koulutettuja pelaajia” koskevia sääntöjä pitää SEUT 101 artiklassa tarkoitettuna ”yritysten välisenä sopimuksena”, ”yritysten yhteenliittymän päätöksenä” tai ”yhdenmukaistettuna menettelytapana”. Toiseksi se pohtii näiden sääntöjen yhteensopivuutta kyseisessä artiklassa vahvistetun yhteistoimintajärjestelyjen kiellon ja SEUT 45 artiklassa taatun työntekijöiden vapaan liikkuvuuden kanssa sekä sitä, ovatko mainitut säännöt mahdollisesti hyväksyttäviä, asianmukaisia, tarpeellisia ja oikeasuhteisia. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa tässä yhteydessä muun muassa Euroopan komission julkaisemaan lehdistötiedotteeseen ja komission lukuun tehtyyn tutkimukseen, jonka ”ensisijainen päätelmä” oli se, että kyseisillä säännöillä voi olla kansalaisuuteen perustuvia välillisiä syrjiviä vaikutuksia ja työntekijöiden vapaata liikkuvuutta rajoittavia vaikutuksia, joiden ei ole osoitettu olevan oikeassa suhteessa siihen rajalliseen hyötyyn nähden, joka niistä saadaan jalkapalloseurojen välisen kilpailun tasapainon ja pelaajien kouluttamisen kannalta, kun otetaan huomioon ajateltavissa olevat vaihtoehtoiset vähemmän rajoittavat toimenpiteet.

25      Tässä tilanteessa tribunal de première instance francophone de Bruxelles on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko SEUT 101 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä paikallisesti koulutettuja pelaajia koskevalle suunnitelmalle, jonka UEFA:n hallitus antoi 2.2.2005 ja jonka sen 52 jäsenliittoa hyväksyivät Tallinnassa 21.4.2005 pidetyssä kokouksessa ja joka on pantu täytäntöön niin UEFA:n kuin sen jäsenliittojen hyväksymillä säännöillä?

2)      Onko SEUT 45 ja SEUT 101 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä paikallisesti koulutettujen pelaajien ilmoittamista kokoonpanoluettelossa ja heidän peluuttamistaan koskeville säännöille, jotka on vahvistettu URBSFA:n liittotason sääntöjen P335.11 ja P.1422 artiklassa ja toistettu URBSFA:n uusien sääntöjen 4 osaston B4.1[12] artiklassa ja 6 osaston B6.109 artiklassa?”

III  Tutkittavaksi ottaminen

26      URBSFA, UEFA, Romanian hallitus ja komissio ovat kyseenalaistaneet kansallisen tuomioistuimen esittämien kahden kysymyksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

27      Ne esittävät tältä osin pääasiallisesti neljänlaisia argumentteja. Ensinnäkin niihin kuuluu menettelyllisiä argumentteja, joiden mukaan ennakkoratkaisupyyntö esitettiin ennen UEFA:n hyväksymistä väliintulijaksi ja siis ennen sen kuulemista pääasiassa. Toiseksi vedotaan muodollisiin argumentteihin, joiden mukaan ennakkoratkaisupyynnön sisältö ei täytä työjärjestyksen 94 artiklan a alakohdassa asetettuja vaatimuksia, koska siinä ei esitetä riittävän yksityiskohtaisesti niitä oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja, joiden perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää unionin tuomioistuimelle kysymyksiä, mikä estää menettelyn osapuolia ottamasta asianmukaisesti kantaa ratkaistaviin kysymyksiin. Kolmanneksi esitetään aineellisia argumentteja, jotka koskevat ennakkoratkaisupyynnön hypoteettisuutta sillä perusteella, ettei ole olemassa todellista oikeusriitaa, jonka käsittely voisi edellyttää unionin tuomioistuimen tulkintaratkaisua. Tällainen tilanne johtuu erityisesti siitä, että ”paikallisesti koulutettuja pelaajia” koskevat säännöt eivät estäneet sitä, että ensin Royal Antwerp ja sitten eräs toinen ammattilaisjalkapalloseura rekrytoivat UL:n ja peluuttivat tätä. Neljänneksi pääasiaa on pidettävä SEUT 45 artiklan kannalta ”täysin jäsenvaltion sisäisenä” eikä se voi ”vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan” SEUT 101 artiklassa tarkoitetulla tavalla, kun otetaan huomioon sen inter partes ‑luonne, UL:n kansalaisuus, Royal Antwerpin sijoittautumispaikka sekä URBSFA:n antamien sääntöjen rajattu maantieteellinen soveltamisala.

A       Ennakkoratkaisupyynnön esittämisen menettelylliset edellytykset

28      Kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen ja kansallisen tuomioistuimen välinen tehtävänjako, ennakkoratkaisumenettelyssä unionin tuomioistuimen asiana ei ole tutkia, onko ennakkoratkaisupyyntö esitetty tuomioistuinorganisaatiota ja oikeudenkäyntimenettelyä koskevien kansallisten oikeussääntöjen mukaisesti. Lisäksi unionin tuomioistuin on sidottu kyseiseen päätökseen, jollei sitä ole kumottu kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti säädettyjä muutoksenhakukeinoja noudattaen (tuomio 14.1.1982, Reina, 65/81, EU:C:1982:6, 7 kohta ja tuomio 29.3.2022, Getin Noble Bank, C‑132/20, EU:C:2022:235, 70 kohta).

29      Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen asiana ei siis ole ottaa kantaa niihin mahdollisiin seurauksiin, jotka pääasiassa sovellettavien tuomioistuinmenettelyä koskevien kansallisten oikeussääntöjen mukaan liittyvät siihen, että pääasiaan hyväksytään uusi asianosainen ennakkoratkaisupyynnön esittämisen jälkeen.

30      Tämän tuomion antamista edeltäneestä menettelystä on todettava, että työjärjestyksen 97 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos uusi asianosainen hyväksytään väliintulijaksi pääasian oikeudenkäynnissä asian käsittelyn ollessa jo vireillä unionin tuomioistuimessa, uuden asianosaisen on tyydyttävä menettelyyn sellaisena kuin se on sinä ajankohtana, jolloin unionin tuomioistuimelle ilmoitetaan uuden asianosaisen hyväksymisestä. Lisäksi nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että kun otetaan huomioon mainitun menettelyn tila silloin, kun unionin tuomioistuimelle ilmoitettiin UEFA:n hyväksymisestä väliintulijaksi pääasiassa, UEFA on samassa työjärjestyksen määräyksessä edellytetyllä tavalla saanut tiedon kaikista muille osapuolille jo tiedoksi saatetuista oikeudenkäyntiasiakirjoista ja se on myös voinut esittää ja tosiasiallisesti esittänyt tämän jälkeen huomautuksia kirjallisessa vaiheessa ja sitten asianosaisten kuulemiseksi järjestetyssä istunnossa.

B       Ennakkoratkaisupyynnön sisältö

31      SEUT 267 artiklalla luotu ennakkoratkaisumenettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita nämä tarvitsevat ratkaistakseen käsiteltävikseen saatetut asiat. Vakiintuneen oikeuskäytännön – jota unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan a ja b alakohta nyttemmin ilmentää – mukaan on niin, että jotta unionin oikeutta voitaisiin tulkita kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisellä tavalla, kansallisen tuomioistuimen on määritettävä esittämiinsä kysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat tai ainakin selostettava ne tosiseikkoja koskevat lähtökohdat, joihin nämä kysymykset perustuvat. On lisäksi välttämätöntä, että – kuten työjärjestyksen 94 artiklan c alakohdassa todetaan – ennakkoratkaisupyyntöön sisältyy selostus niistä syistä, joiden vuoksi ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin on ryhtynyt tarkastelemaan kysymystä unionin oikeuden tiettyjen säännösten tulkinnasta tai pätevyydestä, sekä ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen toteama yhteys kyseisten säännösten ja pääasian oikeudenkäynnissä sovellettavien kansallisen oikeuden säännösten välillä. Nämä vaatimukset pätevät erityisesti kilpailun alan kaltaisilla aloilla, joille ovat luonteenomaisia monitahoiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat (ks. vastaavasti tuomio 27.11.2012, Pringle, C‑370/12, EU:C:2012:756, 83 kohta ja tuomio 29.6.2023, Super Bock Bebidas, C‑211/22, EU:C:2023:529, 23 ja 24 kohta).

32      Lisäksi ennakkoratkaisupyynnössä annettavien tietojen on oltava paitsi sellaisia, että unionin tuomioistuin voi niiden perusteella antaa hyödyllisiä vastauksia, myös sellaisia, että jäsenvaltioiden hallituksilla ja muilla osapuolilla, joita asia koskee, on niiden perusteella mahdollisuus esittää huomautuksensa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 1.4.1982, Holdijk ym., 141/81–143/81, EU:C:1982:122, 7 kohta ja tuomio 11.4.2000, Deliège, C‑51/96 ja C‑191/97, EU:C:2000:199, 31 kohta).

33      Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyyntö täyttää kahdessa edellisessä kohdassa mainitut vaatimukset. Ennakkoratkaisupyynnössä nimittäin kuvataan yksityiskohtaisesti unionin tuomioistuimelle esitettyihin kysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat. Siinä esitetään tämän jälkeen lyhyesti mutta selkeästi ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joiden vuoksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pitänyt näiden kysymysten esittämistä tarpeellisena, sekä yhteys, joka sen mukaan vallitsee yhtäältä SEUT 45 ja SEUT 101 artiklan sekä toisaalta pääasian välillä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa.

34      Lisäksi unionin tuomioistuimelle esitettyjen kirjallisten huomautusten sisältö osoittaa, ettei niiden esittäjillä ole ollut mitään vaikeuksia saada selville ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja voidakseen ymmärtää niiden taustalla olevien tosiseikkoja koskevien toteamusten sisällön ja ulottuvuuden sekä syyt, joiden vuoksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pitänyt niiden esittämistä tarpeellisena, ja voidakseen viime kädessä esittää tältä osin näkemyksensä kattavasti ja hyödyllisesti.

C       Oikeusriidan tosiasiallisuus ja unionin tuomioistuimelle esitettyjen kysymysten merkityksellisyys

35      Yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa pääasia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kyseisen asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Tästä seuraa, että kansallisten tuomioistuinten esittämillä kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta ja että unionin tuomioistuin voi kieltäytyä ratkaisemasta näitä kysymyksiä ainoastaan silloin, jos on ilmeistä, että pyydetyllä tulkinnalla ei ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. vastaavasti tuomio 16.12.1981, Foglia, 244/80, EU:C:1981:302, 15 ja 18 kohta ja tuomio 7.2.2023, Confédération paysanne ym. (Sattumanvarainen in vitro ‑mutageeni), C‑688/21, EU:C:2023:75, 32 ja 33 kohta).

36      Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että edellä 14–24 kohdassa tiivistetysti esitetyt ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamukset osoittavat, että pääasian oikeusriita on todellinen. Lisäksi samoista toteamuksista ilmenee, että se, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tässä yhteydessä pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan SEUT 45 ja SEUT 101 artiklaa, ei ole selvästi vailla yhteyttä pääasian tosiseikkoihin ja kohteeseen.

37      Mainituista toteamuksista nimittäin ilmenee ensinnäkin, että kyseisen tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu sellaisen välitystuomion kumoamista koskeva vaatimus, jolla CBAS jätti osittain tutkimatta ja hylkäsi osittain perusteettomana UL:n ja Royal Antwerpin URBSFA:n ja UEFA:n ”paikallisesti koulutettuja pelaajia” koskevista säännöistä nostaman pätemättömyys- ja vahingonkorvauskanteen. Toiseksi välitystuomio perustuu SEUT 45 ja SEUT 101 artiklan tulkintaan ja soveltamiseen. Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että kun otetaan huomioon sen käsiteltäväksi saatetun asian kohde, sen on muun muassa tutkittava, miten CBAS tulkitsi ja sovelsi SEUT 45 ja SEUT 101 artiklaa, voidakseen ratkaista, onko CBAS:n antama välitystuomio Belgian oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen vai ei.

D       Pääasian rajat ylittävä ulottuvuus

38      EUT-sopimuksen sijoittautumisvapautta, palvelujen tarjoamisen vapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevia määräyksiä ei sovelleta tilanteisiin, joiden kaikki osatekijät rajoittuvat yhden ainoan jäsenvaltion sisälle (tuomio 15.11.2016, Ullens de Schooten, C‑268/15, EU:C:2016:874, 47 kohta ja tuomio 7.9.2022, Cilevičs ym., C‑391/20, EU:C:2022:638, 31 kohta). Niinpä ennakkoratkaisupyynnöt, jotka koskevat näiden määräysten tulkintaa tällaisissa tilanteissa, voidaan ottaa tutkittaviksi tietyissä erityistapauksissa vain, jos ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenevät ne konkreettiset seikat, joiden perusteella voidaan katsoa, että ennakkoratkaisumenettelyssä pyydetty tulkinta on tarpeen asian ratkaisemiseksi sen vuoksi, että yhtäältä oikeusriidan kohteen tai olosuhteiden ja toisaalta SEUT 49, SEUT 56 tai SEUT 63 artiklan välillä on yhteys, kuten työjärjestyksen 94 artiklassa edellytetään (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2016, Ullens de Schooten, C‑268/15, EU:C:2016:874, 50–55 kohta ja tuomio 7.9.2022, Cilevičs ym., C‑391/20, EU:C:2022:638, 34 kohta).

39      Nyt käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan voida katsoa, että ennakkoratkaisupyyntö olisi jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevalla SEUT 45 artiklalla ei olisi yhteyttä pääasiaan siksi, että sen luonne on ”täysin jäsenvaltion sisäinen”.

40      Vaikka yhtäältä on totta, että pääasia on luonteeltaan inter partes, että UL on Belgian kansalainen, että Royal Antwerp on sijoittautunut Belgiaan ja että URBSFA:n antamien sääntöjen maantieteellinen soveltamisala rajautuu Belgian alueeseen, kuten eräät menettelyn osapuolista ovat perustellusti esittäneet, oikeusriita koskee kuitenkin välitystuomiota, jossa CBAS tulkitsi ja sovelsi muun muassa SEUT 45 artiklaa, kuten edellä 17 kohdasta ilmenee. Kysymys siitä, sovelletaanko kyseistä artiklaa kyseiseen oikeusriitaan, kuuluu siis pääasian aineelliseen osaan, eikä siihen siten voida vedota ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen riitauttamiseksi, sillä muuten otettaisiin etukäteen kantaa siinä annettavaan ratkaisuun.

41      Lisäksi pääasiassa kyseessä olevat UEFA:n ja URBSFA:n säännöt liittyvät ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan läheisesti toisiinsa, koska URBSFA:n on UEFA:n jäsenenä noudatettava UEFA:n perussääntöä, määräyksiä ja päätöksiä ja koska URBSFA:n ”paikallisesti koulutettuja pelaajia” koskevat säännöt perustuvat suoraan niihin sääntöihin, jotka UEFA antoi aiemmin Tallinnassa pidetyssä kokouksessa, kuten edellä 7 kohdassa mainittiin. Lisäksi juuri nämä URBSFA:n sääntöjen, UEFAn sääntöjen ja unionin oikeuden väliset tosiasialliset ja oikeudelliset yhteydet johtivat siihen, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin hyväksyi UEFA:n vapaaehtoista väliintuloa koskevan hakemuksen edellä 22 kohdassa mainitussa tuomiossa.

42      Toisaalta pääasia koskee samalla myös sitä, miten CBAS tulkitsi ja sovelsi SEUT 101 artiklaa.

43      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on kuitenkin niin, että vaikka SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltaminen edellyttää muun muassa sitä, että osoitetaan riittävällä todennäköisyydellä, että sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa on omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska se vaikuttaa suoraan tai välillisesti ja tosiasiallisesti tai mahdollisesti kauppaan tavalla, joka saattaa haitata sisämarkkinoiden toteuttamista tai toimintaa, tämän edellytyksen voidaan katsoa täyttyneen, kun kyse on jäsenvaltion koko alueen kattavasta toiminnasta (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2015, ING Pensii, C‑172/14, EU:C:2015:484, 48 ja 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44      Kun otetaan huomioon kyseinen oikeuskäytäntö ja pääasiassa kyseessä olevien sääntöjen maantieteellinen soveltamisala ja niiden keskinäinen läheinen yhteys, ei voida katsoa, että SEUT 101 artiklalla ei olisi yhteyttä pääasiaan sillä perusteella, että säännöt, joita pääasia koskee, eivät voi ”vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

45      Ennakkoratkaisupyyntö voidaan siten ottaa tutkittavaksi kokonaisuudessaan.

IV     Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

46      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko SEUT 101 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sellaisille säännöille, jotka jalkapallokilpailujen järjestämisestä Euroopan tasolla vastaava yhdistys on antanut ja joita sekä kyseinen yhdistys että sen jäseninä olevat kansalliset jalkapalloliitot soveltavat ja joiden mukaan kunkin näihin kilpailuihin osallistuvan seuran on merkittävä pelaajaluetteloonsa ja ilmoitettava kokoonpanoluettelossaan tietty vähimmäismäärä joko kyseisen seuran itsensä kouluttamia pelaajia tai sen kansallisen liiton, johon mainittu seura kuuluu, maantieteellisellä toimialueella koulutettuja pelaajia.

47      Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko SEUT 45 ja SEUT 101 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisille säännöille, jotka jalkapallokilpailujen järjestämisestä kansallisella tasolla vastaava liitto on antanut ja joiden mukaan kunkin näihin kilpailuihin osallistuvan seuran on merkittävä pelaajaluetteloonsa ja ilmoitettava kokoonpanoluettelossaan tietty vähimmäismäärä kyseisen kansallisen liiton maantieteellisellä toimialueella koulutettuja pelaajia.

48      Kun otetaan huomioon sekä näiden kysymysten sisältö että sen oikeusriidan luonne, jonka yhteydessä ne on esitetty unionin tuomioistuimelle, ennen niiden tutkimista on esitettävä kolme alustavaa huomautusta.

A       Alustavat huomautukset

1.     Pääasian kohde

49      Unionin tuomioistuimelle esitettyjen kahden kysymyksen sanamuodosta ilmenee, että ne ovat suurelta osin päällekkäisiä siltä osin kuin ne koskevat SEUT 101 artiklaa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii nimittäin saamaan kyseisen artiklan tulkintaa koskevia täsmennyksiä voidakseen valvoa sen soveltamista välitystuomiossa, joka koski sitä, ovatko ”paikallisesti koulutettuja pelaajia” koskevat säännöt, sellaisina kuin UEFA ja sen jäseninä olevat kansalliset jalkapalloliitot, mukaan lukien URBSFA, ovat ne antaneet ja sellaisina kuin ne niitä soveltavat, sopusoinnussa kyseisen artiklan kanssa.

50      Nämä kaksi kysymystä sitä vastoin eroavat toisistaan siltä osin kuin ne koskevat SEUT 45 artiklaa, sillä kyseiseen artiklaan viitataan ainoastaan jälkimmäisessä kysymyksessä, joka koskee URBSFA:n antamia ja soveltamia sääntöjä. Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa ennakkoratkaisupyynnössään, ettei sen tehtävänä ole saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi kysymystä UEFA:n antamien ja soveltamien sääntöjen yhteensopivuudesta SEUT 45 artiklan kanssa. Kyseinen tuomioistuin täsmentää kuitenkin lähinnä, ettei tämä estä tämän kysymyksen huomioon ottamista, kun se arvioi sitä, onko kyseessä SEUT 101 artiklassa tarkoitettu sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa.

51      Kun otetaan huomioon nämä eri seikat, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kysymykset on syytä käsitellä yhdessä siten, että ensin tulkitaan SEUT 101 artiklaa ja sen jälkeen SEUT 45 artiklaa.

2.     Unionin oikeuden sovellettavuus urheiluun ja urheiluliittojen toimintaan

52      Unionin tuomioistuimelle esitetyt kysymykset koskevat SEUT 45 ja SEUT 101 artiklan tulkintaa riita-asiassa, jossa on saatettu kyseenalaiseksi kahden yksikön, jotka perussääntöjensä mukaan ovat jalkapalloilun järjestämisestä ja valvonnasta Euroopan ja Belgian tasolla vastaavia yksityisoikeudellisia yhdistyksiä, antamat säännöt, joissa asetetaan seuraamusten uhalla tiettyjä edellytyksiä niiden joukkueiden kokoonpanolle, jotka voivat osallistua seurajoukkuejalkapallokilpailuihin.

53      Tässä yhteydessä on muistutettava, että siltä osin kuin urheilutoiminta on taloudellista toimintaa, siihen voidaan soveltaa taloudelliseen toimintaan sovellettavia unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä (ks. vastaavasti tuomio 12.12.1974, Walrave ja Koch, 36/74, EU:C:1974:140, 4 kohta ja tuomio 16.3.2010, Olympique Lyonnais, C‑325/08, EU:C:2010:143, 27 kohta).

54      Ainoastaan tiettyjen erityissäännöt, jotka yhtäältä on annettu yksinomaan muista kuin taloudellisista syistä ja jotka toisaalta koskevat yksinomaan urheiluun sellaisenaan liittyviä kysymyksiä, on katsottava olevan vailla mitään yhteyttä taloudelliseen toimintaan. Tämä koskee erityisesti sääntöjä ulkomaisten pelaajien sulkemisesta niiden joukkueiden kokoonpanon ulkopuolelle, jotka osallistuvat maitaan edustavien joukkueiden välisiin kilpailuihin, tai sellaisten luokitteluperusteiden vahvistamisesta, joita käytetään henkilökohtaisiin kilpailuihin osallistuvien urheilijoiden valitsemiseksi (ks. vastaavasti tuomio 12.12.1974, Walrave ja Koch, 36/74, EU:C:1974:140, 8 kohta; tuomio 15.12.1995, Bosman, C‑415/93, EU:C:1995:463, 76 ja 127 kohta ja tuomio 11.4.2000, Deliège, C‑51/96 ja C‑191/97, EU:C:2000:199, 43, 44, 63, 64 ja 69 kohta).

55      Tällaisia erityissääntöjä lukuun ottamatta SEUT 45 ja SEUT 56 artiklan soveltamisalaan voivat kuulua säännöt, jotka urheiluliitot antavat ammattilais- tai puoliammattilaispelaajien palkkatyön tai palvelujen tarjoamisen sääntelemiseksi, ja laajemmin säännöt, joilla ei muodollisesti säännellä tällaista työtä tai palvelujen tarjoamista mutta joilla on välitön vaikutus tällaiseen työhön tai palvelujen tarjoamiseen (ks. vastaavasti tuomio 12.12.1974, Walrave ja Koch, 36/74, EU:C:1974:140, 5, 17–19 ja 25 kohta; tuomio 15.12.1995, Bosman, C‑415/93, EU:C:1995:463, 75, 82–84, 87, 103 ja 116 kohta; tuomio 12.4.2005, Simutenkov, C‑265/03, EU:C:2005:213, 32 kohta ja tuomio 16.3.2010, Olympique Lyonnais, C‑325/08, EU:C:2010:143, 28 ja 30 kohta).

56      Samalla tavalla tällaisten liittojen antamat säännöt ja ne antaneiden yhdistysten toiminta laajemmin kuuluvat EUT-sopimuksen kilpailuoikeutta koskevien määräysten soveltamisalaan silloin, kun kyseisten määräysten soveltamisedellytykset täyttyvät (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2006, Meca-Medina ja Majcen v. komissio, C‑519/04 P, EU:C:2006:492, 30–33 kohta), mikä merkitsee sitä, että tällaisia yhdistyksiä voidaan pitää SEUT 101 ja SEUT 102 artiklassa tarkoitettuina yrityksinä tai että kyseessä olevia sääntöjä voidaan pitää SEUT 101 artiklassa tarkoitettuina yritysten yhteenliittymien päätöksinä.

57      Yleisemmin on todettava, että koska tällaiset säännöt kuuluvat siten mainittujen EUT-sopimuksen artiklojen soveltamisalaan, ne on silloin, kun niissä annetaan yksityisiin sovellettavia määräyksiä, laadittava ja niitä on sovellettava tavalla, joka on sopusoinnussa unionin oikeuden yleisten periaatteiden ja erityisesti syrjintäkiellon periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen kanssa (ks. vastaavasti tuomio 13.6.2019, TopFit ja Biffi, C‑22/18, EU:C:2019:497, 60, 65 ja 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58      Pääasiassa kyseessä olevat säännöt – olivatpa ne UEFA:n tai URBSFA:n antamia – eivät kuitenkaan kuulu sääntöihin, joihin voitaisiin soveltaa edellä 54 kohdassa tarkoitettua poikkeusta, jonka osalta unionin tuomioistuin on toistuvasti muistuttanut, että poikkeuksen on rajoituttava sen varsinaiseen tavoitteeseen ja että siihen ei voida vedota kaiken urheilutoiminnan sulkemiseksi unionin talousoikeutta koskevien EUT-sopimuksen määräysten soveltamisalan ulkopuolelle (ks. vastaavasti tuomio 14.7.1976, Donà, 13/76, EU:C:1976:115, 14 ja 15 kohta ja tuomio 18.7.2006, Meca-Medina ja Majcen v. komissio, C‑519/04 P, EU:C:2006:492, 26 kohta).

59      On päinvastoin niin, että vaikka kyseisillä säännöillä ei muodollisesti säännellä pelaajien työskentelyn ehtoja, niillä on katsottava olevan välitön vaikutus kyseiseen työskentelyyn, koska niillä asetetaan seuraamusten uhalla tiettyjä ehtoja joukkueiden, jotka voivat osallistua seurajoukkuejalkapallokilpailuihin, kokoonpanolle ja tämän seurauksena itse pelaajien osallistumiselle tällaisiin kilpailuihin (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C‑415/93, EU:C:1995:463, 116 ja 119 kohta).

60      Tarkemmin sanottuna ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä seikoista ilmenee, että mainituissa säännöissä määrätään lähinnä, että tällaisiin kilpailuihin osallistuvien ammattilaisjalkapalloseurojen on seuraamusten uhalla merkittävä kokoonpanoluetteloonsa tietty vähimmäismäärä ”paikallisesti koulutettuja pelaajia”. UEFA:n antamissa säännöissä tätä ilmaisua käytetään tosiasiassa paitsi pelaajista, jotka on kouluttanut heidät palkannut seura, myös pelaajista, jotka on kouluttanut muu samaan kansalliseen jalkapalloliittoon kuuluva seura. URBSFA:n antamissa säännöissä kyseistä ilmaisua käytetään yksinomaan pelaajista, jotka on kouluttanut ”belgialainen seura” eli mikä tahansa kyseiseen liittoon kuuluva seura. Sillä, että tällaisilla säännöillä rajoitetaan näin seurojen mahdollisuutta merkitä pelaajia kokoonpanoluetteloonsa eli peluuttaa kyseisiä pelaajia asianomaisessa ottelussa eikä muodollisesti mahdollisuutta palkata mainitut pelaajat, ei ole merkitystä, koska osallistuminen otteluihin ja kilpailuihin on pelaajien toiminnan olennainen tarkoitus ja koska myös työllistämismahdollisuutta rajoitetaan edellä mainitun seurauksena (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C‑415/93, EU:C:1995:463, 120 kohta ja tuomio 13.4.2000, Lehtonen ja Castors Braine, C‑176/96, EU:C:2000:201, 50 kohta).

61      Koska joukkueiden kokoonpano on yksi kilpailujen, joissa ammattilaisjalkapalloseurat kohtaavat toisensa, olennaisista muuttujista ja koska nämä kilpailut synnyttävät taloudellista toimintaa, pääasiassa kyseessä olevien sääntöjen on lisäksi katsottava vaikuttavan suoraan kyseisen taloudellisen toiminnan harjoittamisen edellytyksiin ja sitä harjoittavien ammattilaisjalkapalloseurojen väliseen kilpailuun.

62      Niinpä UEFA:n ja URBSFA:n säännöt, joiden osalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää unionin tuomioistuimelle kysymyksiä, kuuluvat SEUT 45 ja SEUT 101 artiklan soveltamisalaan.

3.     SEUT 165 artikla

63      Suurin osa pääasian asianosaisista ja eräät unionin tuomioistuimessa käytyyn menettelyyn osallistuneet hallitukset ovat esittäneet erilaisia näkemyksiä SEUT 165 artiklaan mahdollisesti liittyvistä seurauksista ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin annettavien vastausten kannalta.

64      Tältä osin on mainittava ensinnäkin, että SEUT 165 artiklaa on tarkasteltava SEUT 6 artiklan e alakohdan valossa, jossa määrätään, että unionilla on toimivalta toteuttaa toimia jäsenvaltioiden toimien tukemiseksi, yhteensovittamiseksi tai täydentämiseksi yleissivistävän koulutuksen, ammatillisen koulutuksen, nuorison ja urheilun aloilla. SEUT 165 artiklassa nimittäin konkretisoidaan kyseinen määräys täsmentämällä sekä tavoitteet, jotka unionin toiminnalle kyseessä olevilla aloilla on asetettu, että keinot, joita näiden tavoitteiden saavuttamiseksi voidaan käyttää.

65      Unionin toiminnalle urheilun alalla asetettujen tavoitteiden osalta SEUT 165 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa Euroopan urheilun edistämiseen ottaen huomioon sen erityispiirteet, vapaaehtoisuuteen perustuvat rakenteet sekä yhteiskunnallisen ja kasvatuksellisen tehtävän, ja sen 2 kohdan viimeisessä luetelmakohdassa täsmennetään, että unionin toiminnalla tällä alalla pyritään kehittämään urheilun eurooppalaista ulottuvuutta edistämällä urheilukilpailujen rehellisyyttä ja avoimuutta sekä urheilusta vastaavien järjestöjen välistä yhteistyötä samoin kuin suojelemalla urheilijoiden, erityisesti kaikkein nuorimpien urheilijoiden, fyysistä ja henkistä koskemattomuutta.

66      Niiden keinojen osalta, joita näiden tavoitteiden saavuttamiseksi voidaan käyttää, SEUT 165 artiklan 3 kohdassa määrätään, että unioni suosii yhteistyötä kolmansien maiden sekä urheilun alalla toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, ja sen 4 kohdassa lisätään, että Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto voivat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen vahvistaa edistämistoimia ja neuvosto yksin komission ehdotuksesta suosituksia.

67      Toiseksi on niin, kuten sekä SEUT 165 artiklan että SEUT 6 artiklan e alakohdan sanamuodosta ilmenee, että perussopimusten laatijoiden tarkoituksena on ollut antaa unionille kyseisillä määräyksillä tukitoimivalta, jonka nojalla unioni ei voi harjoittaa ”politiikkaa”, kuten EUT-sopimuksen eräissä muissa määräyksissä määrätään, vaan toteuttaa ”toimia” useilla erityisaloilla, kuten urheilussa. Mainitut määräykset muodostavat siten oikeusperustan, jonka nojalla unioni voi käyttää tällaista tukitoimivaltaa niissä vahvistetuin edellytyksin ja rajoituksin, joihin kuuluu SEUT 165 artiklan 4 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaan se, että kansallisella tasolla annettuja lakeja ja asetuksia ei yhdenmukaisteta. Lisäksi on mainittava, että tällainen tukitoimivalta antaa unionille mahdollisuuden antaa säädöksiä, joilla ainoastaan tuetaan, yhteensovitetaan tai täydennetään jäsenvaltioiden toimia SEUT 6 artiklan mukaisesti.

68      Tästä syystä – ja kuten ilmenee myös SEUT 165 artiklan asiayhteydestä ja erityisesti sen sisällyttämisestä EUT-sopimuksen kolmanteen osaan, jonka otsikko on ”Unionin sisäiset politiikat ja toimet”, eikä kyseisen sopimuksen ensimmäiseen osaan, joka sisältää periaatteellisia määräyksiä, joihin kuuluvat muun muassa sen II osaston, jonka otsikko on ”Yleisesti sovellettavat määräykset”, määräykset muun muassa korkean työllisyystason edistämisestä, riittävän sosiaalisen suojelun takaamisesta, kaikenlaisen syrjinnän torjumisesta, ympäristönsuojelusta ja kuluttajansuojasta – SEUT 165 artikla ei ole yleisesti ja monialaisesti sovellettava määräys.

69      Tästä seuraa, että vaikka toimivaltaisten unionin toimielinten on otettava huomioon SEUT 165 artiklassa luetellut eri seikat ja tavoitteet, kun ne kyseisen artiklan nojalla ja siinä asetetuin edellytyksin toteuttavat edistämistoimia tai antavat suosituksia urheilun alalla, tällaisia eri seikkoja ja tavoitteita sekä tällaisia edistämistoimia ja suosituksia ei tarvitse sisällyttää sitovasti niiden määräysten soveltamiseen, joiden tulkinnasta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt unionin tuomioistuimelle kysymyksiä, koskivatpa ne työntekijöiden vapaata liikkuvuutta (SEUT 45 artikla) tai kilpailusääntöjä (SEUT 101 artikla), tai ottaa tässä yhteydessä sitovasti huomioon. Yleisemmin on todettava, ettei SEUT 165 artiklaa voida myöskään pitää erityismääräyksenä, jolla urheilu jätettäisiin kokonaan tai osittain sellaisten muiden unionin primaarioikeuden määräysten, joita voidaan soveltaa urheiluun, soveltamisalan ulkopuolelle tai jolla velvoitettaisiin kohtelemaan urheilua erityisellä tavalla tällaisen soveltamisen yhteydessä.

70      Kolmanneksi on kuitenkin mainittava, että – kuten unionin tuomioistuin on useaan otteeseen todennut – urheilutoiminnalla on unionille ja sen kansalaisille huomattava yhteiskunnallinen ja kasvatuksellinen merkitys, mitä SEUT 165 artikla nykyisin ilmentää (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C‑415/93, EU:C:1995:463, 106 kohta ja tuomio 13.6.2019, TopFit ja Biffi, C‑22/18, EU:C:2019:497, 33 ja 34 kohta).

71      Urheilutoimintaan liittyy lisäksi kiistämättömiä erityispiirteitä, jotka – vaikka ne koskevatkin erityisesti amatööriurheilua – voivat esiintyä myös taloudellisena toimintana harjoitetussa urheilussa (ks. vastaavasti tuomio 13.4.2000, Lehtonen ja Castors Braine, C‑176/96, EU:C:2000:201, 33 kohta).

72      Tällaiset erityispiirteet voidaan mahdollisesti ottaa SEUT 45 ja SEUT 101 artiklaa sovellettaessa huomioon muiden seikkojen ohella ja siltä osin kuin ne osoittautuvat merkityksellisiksi, mutta niiden huomioon ottaminen voi kuitenkin tapahtua ainoastaan kussakin näistä artikloista määrättyjen edellytysten ja soveltamisperusteiden puitteissa ja niitä noudattaen.

73      Erityisesti silloin, kun urheiluliiton antaman säännön väitetään merkitsevän työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoittamista tai kilpailunvastaista yhteistoimintajärjestelyä, tällaisen säännön kilpailunrajoitukseksi tai kilpailunvastaiseksi järjestelyksi luonnehtimisen on joka tapauksessa perustuttava mainitun säännön sisällön konkreettiseen tutkimiseen siinä todellisessa asiayhteydessä, jossa sitä on määrä soveltaa (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C‑415/93, EU:C:1995:463, 98–103 kohta; tuomio 11.4.2000, Deliège, C‑51/96 ja C‑191/97, EU:C:2000:199, 61–64 kohta ja tuomio 13.4.2000, Lehtonen ja Castors Braine, C‑176/96, EU:C:2000:201, 48–50 kohta). Tällaisessa tarkastelussa on tarvittaessa otettava huomioon esimerkiksi kyseessä olevan urheilulajin luonne sekä järjestäytymis- ja toimintatapa sekä erityisesti ammattilaisurheilun merkitys kyseisessä lajissa, tapa, jolla urheilulajia harjoitetaan, tapa, jolla lajin parissa toimivat toimijat ovat vuorovaikutuksessa keskenään, sekä niiden urheilulajista eri tasoilla vastaavien rakenteiden tai elinten rooli, joiden kanssa unioni toimii yhteistyössä SEUT 165 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

74      Lisäksi on niin, että kun työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoitus on näytetty toteen, kyseessä olevan säännön antaneella liitolla on mahdollisuus osoittaa, että sääntö on oikeutettu, tarpeellinen ja oikeasuhteinen, kun otetaan huomioon tietyt hyväksyttävinä pidettävät tavoitteet (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C‑415/93, EU:C:1995:463, 104 kohta), jotka puolestaan riippuvat kyseisen urheilulajin erityispiirteistä.

75      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset on tutkittava kaiken edellä esitetyn perusteella ensin siltä osin kuin ne koskevat SEUT 101 artiklaa ja sitten siltä osin kuin ne koskevat SEUT 45 artiklaa.

B       Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu siltä osin kuin ne koskevat SEUT 101 artiklaa

76      SEUT 101 artiklaa sovelletaan jokaiseen yksikköön, joka harjoittaa taloudellista toimintaa ja jota on pidettävä tältä osin yrityksenä, riippumatta sen oikeudellisesta muodosta tai rahoittamistavasta (ks. vastaavasti tuomio 23.4.1991, Höfner ja Elser, C‑41/90, EU:C:1991:161, 21 kohta; tuomio 11.12.2007, ETI ym., C‑280/06, EU:C:2007:775, 38 kohta ja tuomio 1.7.2008, MOTOE, C‑49/07, EU:C:2008:376, 20 ja 21 kohta).

77      Niinpä kyseisiä artikloja sovelletaan muun muassa yksiköihin, jotka on perustettu yhdistyksiksi, joiden sääntömääräisenä tarkoituksena on tietyn urheilulajin järjestäminen ja valvonta, siltä osin kuin tällaiset yksiköt harjoittavat kyseiseen urheilulajiin liittyvää taloudellista toimintaa tarjoamalla tavaroita tai palveluja ja ne on luokiteltava tällä perusteella ”yrityksiksi” (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2008, MOTOE, C‑49/07, EU:C:2008:376, 22, 23 ja 26 kohta).

78      Lisäksi SEUT 101 artiklaa sovelletaan myös yksiköihin, joita voidaan pitää ”yritysten yhteenliittyminä”, vaikka ne eivät välttämättä itse ole yrityksiä.

79      Nyt käsiteltävässä asiassa on pääasian kohde ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät seikat huomioon ottaen katsottava, että SEUT 101 artiklaa voidaan soveltaa UEFA:an ja URBSFA:an, koska näiden kahden yhdistyksen jäseninä on suoraan tai välillisesti jalkapalloseurojen kaltaisia yksiköitä, jotka voidaan luokitella yrityksiksi siltä osin kuin ne harjoittavat taloudellista toimintaa.

1.     SEUT 101 artiklan 1 kohdan tulkinta

80      SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätään, että sisämarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen sisämarkkinoilla tai joista seuraa kilpailun estyminen, rajoittuminen tai vääristyminen sisämarkkinoilla.

a)     ”Yritysten yhteenliittymän päätöksen” olemassaolo

81      SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltaminen UEFA:n tai URBSFA:n kaltaiseen yksikköön yritysten yhteenliittymänä edellyttää ensinnäkin sen osoittamista, että on olemassa ”yritysten yhteenliittymän päätös”, kuten päätös, jolla kyseinen yhteenliittymä antaa säännöstön, joka vaikuttaa sen jäseninä suoraan tai välillisesti olevien yritysten taloudellisen toiminnan harjoittamisen edellytyksiin, tai soveltaa tällaista säännöstöä (ks. vastaavasti tuomio 19.2.2002, Wouters ym., C‑309/99, EU:C:2002:98, 64 kohta ja tuomio 28.2.2013, Ordem dos Técnicos Oficiais de Contas, C‑1/12, EU:C:2013:127, 42–45 kohta).

82      Nyt esillä olevassa asiassa ne kaksi päätöstä, joiden osalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt unionin tuomioistuimelle kysymyksiä, eli päätökset, joilla UEFA ja URBSFA antoivat ”paikallisesti koulutettuja pelaajia” koskevat säännöt, täyttävät kyseisen edellytyksen.

b)     Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

83      Toiseksi SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltaminen tällaisiin päätöksiin edellyttää, että osoitetaan riittävällä todennäköisyydellä, että päätökset ”ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan” tuntuvasti, koska ne vaikuttavat suoraan tai välillisesti ja tosiasiallisesti tai mahdollisesti kauppaan tavalla, joka saattaa haitata sisämarkkinoiden toteuttamista tai toimintaa.

84      Nyt käsiteltävässä asiassa tämän edellytyksen voidaan katsoa täyttyvän pääasiassa kyseessä olevien päätösten maantieteellisen soveltamisalan perusteella, kun otetaan huomioon edellä 43 kohdassa mainittu unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö – jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäviin kuuluvista tarkistuksista muuta johdu.

c)     Toiminnan, jonka ”tarkoituksena” on kilpailun rajoittaminen tai jolla on tällainen ”vaikutus”, käsite ja tällaisen toiminnan olemassaolon luonnehdinta

85      Jotta tietyssä yksittäistapauksessa voitaisiin katsoa, että sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa kuuluu SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan, on kyseisen määräyksen sanamuodon mukaan tarpeen osoittaa, että toiminnan tarkoituksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen tai että toiminnalla on tällainen vaikutus (ks. vastaavasti tuomio 30.6.1966, LTM, 56/65, EU:C:1966:38, s. 359 ja tuomio 29.6.2023, Super Bock Bebidas, C‑211/22, EU:C:2023:529, 31 kohta).

86      Tätä varten on aluksi tutkittava kyseessä olevan toiminnan tarkoitus. Jos tällaisen tutkinnan päätteeksi käy ilmi, että kyseisellä toiminnalla on kilpailunvastainen tarkoitus, sen vaikutusta kilpailuun ei ole tarpeen tutkia. Vaikutus on siis tutkittava toisessa vaiheessa ainoastaan siinä tapauksessa, että toiminnalla ei voida katsoa olevan tällaista kilpailunvastaista tarkoitusta (ks. vastaavasti tuomio 30.6.1966, LTM, 56/65, EU:C:1966:38, s. 359 ja tuomio 26.11.2015, Maxima Latvija, C‑345/14, EU:C:2015:784, 16 ja 17 kohta).

87      Suoritettava tutkinta vaihtelee sen mukaan, onko kyseisen toiminnan ”tarkoituksena” kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen vai onko sillä tällainen ”vaikutus”, koska kumpaankin näistä käsitteistä liittyy erillinen oikeudellinen ja toteennäyttämistä koskeva järjestelmä (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 63 kohta).

1)     Toiminnan, jonka ”tarkoituksena” on kilpailun estäminen, rajoittaminen ja vääristäminen, olemassaolon luonnehdinta

88      Kuten unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, sellaisena kuin se on tiivistettynä erityisesti 23.1.2018 annetussa tuomiossa F. Hoffmann-La Roche ym. (C‑179/16, EU:C:2018:25, 78 kohta) ja 30.1.2020 annetussa tuomiossa Generics (UK) ym. (C‑307/18, EU:C:2020:52, 67 kohta), ilmenee, kilpailunvastaisen tarkoituksen käsitettä on tulkittava suppeasti, vaikka sitä ei voidakaan pitää poikkeuksena suhteessa kilpailunvastaisen vaikutuksen käsitteeseen – kuten edellä 85 ja 86 kohdasta ilmenee.

89      Niinpä kyseisellä käsitteellä on ymmärrettävä viitattavan yksinomaan tiettyihin yritysten välisen toiminnan yhteensovittamisen muotoihin, jotka ilmentävät sellaista riittävää haitallisuutta kilpailulle, että niiden vaikutusten tutkimista voidaan pitää tarpeettomana. Tiettyjen yritysten välisen toiminnan yhteensovittamisen muotojen voidaan nimittäin jo luonteensa puolesta katsoa haittaavan tavanomaista kilpailua (ks. vastaavasti tuomio 30.6.1966, LTM, 56/65, EU:C:1966:38, s. 359; tuomio 23.1.2018, F. Hoffmann-La Roche ym., C‑179/16, EU:C:2018:25, 78 kohta ja tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 67 kohta).

90      Tällaisena pidettävää toimintaa ovat ensinnäkin tietyt kilpailulle erityisen vahingolliset kollusiiviset toimintatavat, kuten horisontaaliset kartellit, joissa vahvistetaan hintoja, rajoitetaan tuotantokapasiteettia tai jaetaan asiakkaita. Tämäntyyppinen toiminta on nimittäin omiaan johtamaan hintojen nousuun tai tuotannon ja siten tarjonnan vähenemiseen, mistä seuraa voimavarojen huono käyttö käyttäjäyritysten ja kuluttajien vahingoksi (ks. vastaavasti tuomio 20.11.2008, Beef Industry Development Society ja Barry Brothers, C‑209/07, EU:C:2008:643, 17 ja 33 kohta; tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C‑67/13 P, EU:C:2014:2204, 51 kohta ja tuomio 16.7.2015, ING Pensii, C‑172/14, EU:C:2015:484, 32 kohta).

91      Myös muuntyyppisellä toiminnalla voidaan joissakin tapauksissa katsoa olevan kilpailunvastainen tarkoitus, vaikka se ei välttämättä ole yhtä haitallista kilpailulle. Tämä pätee muun muassa tietyntyyppisiin muihin horisontaalisiin sopimuksiin kuin kartelleihin, esimerkiksi sellaisiin, jotka johtavat kilpailevien yritysten sulkemiseen pois markkinoilta (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 76, 77, 83–87 ja 101 kohta ja tuomio 25.3.2021, Lundbeck v. komissio, C‑591/16 P, EU:C:2021:243, 113 ja 114 kohta), tai tietyntyyppisiin yritysten yhteenliittymien päätöksiin, joilla pyritään niiden jäsenten toiminnan yhteensovittamiseen muun muassa hintojen osalta (ks. vastaavasti tuomio 27.1.1987, Verband der Sachversicherer v. komissio, 45/85, EU:C:1987:34, 41 kohta).

92      Sen ratkaisemiseksi, onko sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa tietyssä yksittäistapauksessa luonteeltaan siinä määrin haitallinen kilpailulle, että sen tarkoituksena voidaan katsoa olevan kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen, on tutkittava ensiksi kyseessä olevan sopimuksen, päätöksen tai menettelytavan sisältö, toiseksi sen taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys ja kolmanneksi sen tavoitteet (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C‑67/13 P, EU:C:2014:2204, 53 kohta ja tuomio 23.1.2018, F. Hoffmann-La Roche ym., C‑179/16, EU:C:2018:25, 79 kohta).

93      Tältä osin on ensinnäkin otettava kyseessä olevan toiminnan taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden osalta huomioon kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen luonne sekä kyseessä olevan alan tai markkinoiden rakenteelle ja toiminnalle ominaiset tosiasialliset olosuhteet (tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C‑67/13 P, EU:C:2014:2204, 53 kohta ja tuomio 23.1.2018, F. Hoffmann-La Roche ym., C‑179/16, EU:C:2018:25, 80 kohta). Sitä vastoin kyseisen toiminnan vaikutuksia kilpailuun – olivatpa ne todellisia tai mahdollisia ja negatiivisia tai positiivisia – ei ole tarpeen tutkia eikä varsinkaan näyttää toteen, kuten edellä 85 ja 86 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee.

94      Kyseessä olevalla toiminnalla tavoiteltujen tavoitteiden osalta on tämän jälkeen määritettävä ne objektiiviset tavoitteet, jotka kyseisellä toiminnalla pyritään kilpailun kannalta saavuttamaan. Sitä vastoin se, että mukana olevat yritykset ovat toimineet ilman subjektiivista aikomusta estää kilpailu taikka rajoittaa tai vääristää sitä, ja se, että ne ovat pyrkineet tiettyihin hyväksyttäviin tavoitteisiin, ei ole SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta ratkaisevaa (ks. vastaavasti tuomio 6.4.2006, General Motors v. komissio, C‑551/03 P, EU:C:2006:229, 64 ja 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 20.11.2008, Beef Industry Development Society ja Barry Brothers, C‑209/07, EU:C:2008:643, 21 kohta).

95      Unionin tuomioistuin on erityisesti toistuvasti katsonut, että sopimukset, joilla pyritään eristämään markkinat kansallisten rajojen mukaan, palauttamaan kansallisten markkinoiden eristyneisyys tai tekemään monensuuntainen kansallisille markkinoille pääsy vaikeammaksi, saattavat olla vastoin EU- ja EUT-sopimusten tavoitetta, joka on kansallisten markkinoiden yhtenäistäminen sisämarkkinat muodostamalla, ja niitä on tästä syystä lähtökohtaisesti pidettävä sopimuksina, joiden ”tarkoituksena” on kilpailun rajoittaminen SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. vastaavasti tuomio 16.9.2008, Sot. Lélos kai Sia ym., C‑468/06–C‑478/06, EU:C:2008:504, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 4.10.2011, Football Association Premier League ym., C‑403/08 ja C‑429/08, EU:C:2011:631, 139 kohta).

96      Kyseinen oikeuskäytäntö, jota on sovellettu myös muuhun toimintaan kuin sopimuksiin, olivatpa niiden taustalla yritykset tai yritysten yhteenliittymät (ks. vastaavasti tuomio 17.10.1972, Vereeniging van Cementhandelaren v. komissio, 8/72, EU:C:1972:84, 23–25 ja 29 kohta ja tuomio 16.9.2008, Sot. Lélos kai Sia ym., C‑468/06–C‑478/06, EU:C:2008:504, 66 kohta), perustuu siihen, että – kuten SEUT 3 artiklan 1 kohdan b alakohdasta ilmenee – sisämarkkinoiden toimintaa varten tarvittavien kilpailusääntöjen vahvistaminen on erottamaton osa SEU 3 artiklan 3 kohdassa muun muassa unionille asetettua tavoitetta toteuttaa kyseiset markkinat (ks. vastaavasti tuomio 12.5.2022, Servizio Elettrico Nazionale ym. C‑377/20, EU:C:2022:379, 42 ja 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Koska tällaisella toiminnalla eristetään markkinat kansallisten rajojen mukaisesti, palautetaan niiden eristyneisyys tai vaikeutetaan monensuuntaista markkinoille pääsyä, sillä neutraloidaan ne edut, joita kuluttajat voisivat saada todellisesta ja vääristymättömästä kilpailusta sisämarkkinoilla (ks. vastaavasti tuomio 16.9.2008, Sot. Lélos kai Sia ym., C‑468/06–C‑478/06, EU:C:2008:504, 66 kohta).

97      Toimintaa on siten pidetty SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”tarkoitukseltaan” kilpailuvastaisena, kun kyse on ollut erilaisista yhteistoimintajärjestelyistä, joilla on pyritty rajoittamaan kilpailua kansallisten rajojen mukaisesti, olipa kyse muun muassa rinnakkaiskaupan estämisestä tai rajoittamisesta, yksinoikeuden haltijoille annettavan ehdottoman alueellisen suojan takaamisesta tai muussa muodossa tapahtuvasta rajat ylittävän kilpailun rajoittamisesta sisämarkkinoilla (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2009, GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio ym., C‑501/06 P, C‑513/06 P, C‑515/06 P ja C‑519/06 P, EU:C:2009:610, 61 kohta ja tuomio 4.10.2011, Football Association Premier League ym., C‑403/08 ja C‑429/08, EU:C:2011:631, 139–142 kohta).

98      Tietyn toiminnan luonnehtiminen siten, että sen ”tarkoituksena” on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen, edellyttää joka tapauksessa niiden syiden ilmaisemista selkeästi, joiden vuoksi kyseessä olevan toiminnan on katsottava olevan riittävän haitallista kilpailulle, minkä perusteella sillä voidaan katsoa olevan tällainen tarkoitus (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C‑67/13 P, EU:C:2014:2204, 69 kohta).

2)     Toiminnan, jonka ”vaikutuksena” on kilpailun estyminen, rajoittuminen ja vääristyminen, olemassaolon luonnehdinta

99      ”Vaikutukseltaan” kilpailunvastaisen toiminnan käsite puolestaan kattaa kaiken toiminnan, jolla ei voida katsoa olevan kilpailunvastaista ”tarkoitusta”, sillä edellytyksellä, että toiminnan tosiasiallisena tai mahdollisena vaikutuksena osoitetaan olevan kilpailun tuntuva estyminen, rajoittuminen tai vääristyminen (ks. vastaavasti tuomio 28.5.1998, Deere v. komissio, C‑7/95 P, EU:C:1998:256, 77 kohta ja tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 117 kohta).

100    Tätä varten on tutkittava, millaisiksi todelliset kilpailuolosuhteet muodostuisivat ilman kyseistä sopimusta, yritysten yhteenliittymän päätöstä tai yhdenmukaistettua menettelytapaa (tuomio 30.6.1966, LTM, 56/65, EU:C:1966:38, s. 360 ja tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C‑307/18, EU:C:2020:52, 118 kohta), määrittämällä ne markkinat, joilla toiminnan on tarkoitus tuottaa vaikutuksia, ja yksilöimällä sitten kyseiset vaikutukset, olivatpa ne todellisia tai mahdollisia. Tämä tarkastelu itsessään edellyttää kaikkien merkityksellisten seikkojen huomioon ottamista.

3)     Sääntöjen, joilla asetetaan seuroille velvollisuus sisällyttää joukkueisiinsa tietty vähimmäismäärä niin sanottuja ”paikallisesti koulutettuja pelaajia”, luokittelu yritysten yhteenliittymän päätökseksi, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen tai jolla on tällainen vaikutus

101    Nyt käsiteltävässä asiassa UEFA:n ja URBSFA:n sääntöjen, joiden osalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt unionin tuomioistuimelle kysymyksiä, sisällöstä on muistutettava yhtäältä, että näiden sääntöjen mukaan kyseisten liittojen alaisuudessa järjestettäviin seurajoukkuejalkapallokilpailuihin osallistuvien ammattilaisjalkapalloseurojen on seuraamusten uhalla merkittävä kokoonpanoluetteloihinsa tietty vähimmäismäärä pelaajia, jotka täyttävät vaatimukset heidän pitämiselleen kyseisissä säännöissä määriteltyinä ”paikallisesti koulutettuina pelaajina”. Niillä rajoitetaan siten jo luonteensa vuoksi seurojen mahdollisuutta merkitä kyseiseen luetteloon pelaajia, jotka eivät täytä tällaisia vaatimuksia.

102    Toisaalta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamuksista ilmenee, että kyseinen rajoitus seurojen mahdollisuuteen päättää vapaasti joukkueidensa kokoonpanosta toteutetaan kahdella eri tavalla. UEFA:n ja URBSFA:n säännöissä nimittäin asetetaan kyseisille seuroille velvollisuus merkitä kokoonpanoluetteloihin tietty vähimmäismäärä pelaajia, jotka voidaan luokitella ”paikallisesti koulutetuiksi pelaajiksi” mutta joita ei todellisuudessa ole välttämättä kouluttanut heidät palkannut seura vaan mikä tahansa muu, sen kanssa samaan kansalliseen jalkapalloliittoon kuuluva seura, eikä vaatimuksia ole asetettu sille, missä kyseisen liiton maantieteellisellä toimialueella seuran tulee sijaita. Näin kyseisillä säännöillä käyttöön otettu rajoitus toteutetaan todellisuudessa kyseessä olevan liiton tasolla eli kansallisella tasolla. Samanaikaisesti UEFA:n säännöissä velvoitetaan mainitut seurat sisällyttämään ”paikallisesti koulutettujen pelaajien”, jotka niiden on merkittävä kokoonpanoluetteloihinsa, joukkoon tietty vähimmäismäärä sellaisia pelaajia, jotka heidät palkannut seura itse on kouluttanut. Niistä seuraava rajoitus toteutetaan siis kyseessä olevan seuran tasolla.

103    Siltä osin kuin on kyse niiden sääntöjen taloudellisesta ja oikeudellisesta asiayhteydestä, joihin osalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt unionin tuomioistuimelle kysymyksiä, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee ensinnäkin, että kun otetaan huomioon urheilukilpailujen muodostamien ”tuotteiden” erityinen luonne taloudelliselta kannalta katsottuna, on yleisesti perusteltua, että UEFA:n ja URBSFA:n kaltaiset urheilulajista vastuussa olevat yhdistykset voivat antaa sääntöjä muun muassa kilpailujen järjestämisestä siinä urheilulajissa, josta ne vastaavat, kilpailujen moitteettomasta kulusta ja urheilijoiden osallistumisesta niihin (ks. vastaavasti tuomio 11.4.2000, Deliège, C‑51/96 ja C‑191/97, EU:C:2000:199, 67 ja 68 kohta ja tuomio 13.6.2019, TopFit ja Biffi, C‑22/18, EU:C:2019:497, 60 kohta), kunhan ne eivät näin tehdessään rajoita unionin oikeudessa yksityisille annettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C‑415/93, EU:C:1995:463, 81 ja 83 kohta ja tuomio 13.6.2019, TopFit ja Biffi, C‑22/18, EU:C:2019:497, 52 kohta).

104    Ammattilaisjalkapalloilun ja sen yhteydessä harjoitetun taloudellisen toiminnan erityispiirteiden vuoksi voidaan katsoa, että UEFA:n ja URBSFA:n kaltaiset yhdistykset voivat perustellusti säännellä erityisesti niitä edellytyksiä, joilla ammattilaisjalkapalloseurat voivat muodostaa joukkueita, jotka osallistuvat seurajoukkuekilpailuihin niiden maantieteellisellä toimialueella.

105    Jalkapalloilulle, jolla on unionissa paitsi huomattava yhteiskunnallinen ja kulttuurinen merkitys (tuomio 15.12.1995, Bosman, C‑415/93, EU:C:1995:46, 106 kohta ja tuomio 16.3.2010, Olympique Lyonnais, C‑325/08, EU:C:2010:143, 40 kohta) myös huomattava medianäkyvyys, on muiden erityispiirteiden ohella ominaista se, että siinä järjestetään sekä eurooppalaisella että kansallisella tasolla useita kilpailuja, joihin osallistuu suuri määrä seuroja ja pelaajia. Lisäksi jalkapalloilulle on tiettyjen muiden urheilulajien tavoin ominaista se, että kilpailuihin voivat osallistua vain joukkueet, jotka ovat saavuttaneet urheilussa tiettyjä tuloksia (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C‑415/93, EU:C:1995:463, 132 kohta), koska mainittujen kilpailujen toteuttaminen perustuu siihen, että tällaiset joukkueet kohtaavat toisensa ja karsiutuvat vaiheittain. Se perustuu siten pääasiallisesti urheilullisiin ansioihin, jotka voivat tulla esiin vain, jos kilpailuun osallistuvien joukkueiden kokoamisessa on noudatettu yhdenmukaisia normatiivisia ja teknisiä edellytyksiä, joilla voidaan taata tietyssä määrin yhtäläiset mahdollisuudet.

106    ”Markkinoiden”, jonka ammattilaisjalkapallokilpailut taloudelliselta kannalta muodostavat, toiminnalle ominaiset tosiasialliset olosuhteet selittävät sen, että säännöissä, joita UEFA:n ja URBSFA:n kaltaiset yhdistykset voivat antaa, ja erityisesti säännöissä, jotka koskevat niiden alaisuudessa järjestettävien kilpailujen järjestämistä ja moitteetonta kulkua, voidaan edelleen tietyiltä osin ja tietyssä määrin käyttää kansallisella tasolla määritettäviä vaatimuksia tai kriteereitä. Toiminnallisesta näkökulmasta jalkapalloilulle on nimittäin ominaista se, että rinnakkain järjestetään sekä seurajoukkuekilpailuja että kansallisia jalkapalloliittoja edustavien joukkueiden, joiden kokoonpanoissa voidaan perustellusti edellyttää ”kansallisuusvaatimusten” noudattamista, kun otetaan huomioon tällaisten otteluiden erityisluonne, välisiä kilpailuja (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C‑415/93, EU:C:1995:463, 127 ja 128 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

107    Sen tavoitteen osalta, joka pääasiassa kyseessä olevilla säännöillä pyritään objektiivisesti saavuttamaan kilpailun kannalta, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kyseessä olevien sääntöjen sisällöstä esittämistä seikoista ilmenee, että niillä rajoitetaan tai valvotaan yhtä ammattilaisjalkapalloseurojen mahdollisesti harjoittaman kilpailun olennaisista muuttujista eli lahjakkaiden pelaajien rekrytointia – siitä riippumatta, mikä seura heidät on kouluttanut tai missä heidät on koulutettu –, jonka avulla voidaan parantaa joukkueen menestymismahdollisuuksia kilpailevia joukkueita vastaan. Tältä kannalta katsottuna Belgian hallitus on perustellusti lisännyt, että kyseinen rajoitus on omiaan vaikuttamaan kilpailuun, jota seurat voivat käydä, paitsi ”tuotantoketjun alkupään markkinoilla tai tuotannontekijöiden markkinoilla”, jotka pelaajien rekrytointi taloudelliselta kannalta katsottuna muodostaa, myös ”tuotantoketjun loppupään markkinoilla”, jotka seurajoukkuekilpailut samasta näkökulmasta muodostavat.

108    Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin ratkaistava, ovatko pääasiassa kyseessä olevat säännöt luonteeltaan siinä määrin riittävän vahingollisia kilpailulle, että niiden tarkoituksena voidaan katsoa olevan kilpailun rajoittaminen.

109    Tätä varten sen on edellä 92 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti otettava huomioon kyseisten sääntöjen sisältö ja määritettävä, rajoitetaanko niillä ammattilaisjalkapalloseurojen pääsyä niiden menestyksen kannalta olennaisiin ”resursseihin”, joita jo koulutetut pelaajat taloudellisesta näkökulmasta merkitsevät, velvoittamalla ne rekrytoimaan tietyn vähimmäismäärän kotimaassa koulutettuja pelaajia sen rajat ylittävän tarjonnan sijaan, jota ne tavallisesti voisivat hyödyntää rekrytoimalla muiden kansallisten jalkapalloliittojen alaisuudessa koulutettuja pelaajia, siinä määrin, että sääntöjen voidaan katsoa olevan niin vahingollisia, että ne ovat tarkoituksensa perusteella kilpailunvastaisia. Tällaisten pelaajien osuudella on tältä kannalta erityinen merkitys.

110    Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on myös edellä 70–73, 93 ja 94 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti otettava huomioon sekä se taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys, jossa pääasiassa kyseessä olevat säännöt on annettu, että jalkapalloilun erityispiirteet ja arvioitava, onko kyseisten sääntöjen antamisen tavoitteena ollut rajoittaa seurojen pääsyä näihin resursseihin, eristää markkinat tai palauttaa niiden eristyneisyys kansallisten rajojen mukaisesti taikka vaikeuttaa monensuuntaista kansallisille markkinoille pääsyä ottamalla käyttöön eräänlainen ”kotimaisen suosimisen” muoto.

111    Jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päätyy tutkintansa päätteeksi siihen, että pääasiassa kyseessä olevat säännöt ovat riittävän vahingollisia, jotta niiden tarkoituksena voidaan katsoa olevan kilpailun rajoittaminen ja jotta niiden voidaan siten katsoa kuuluvan SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan, sen ei tarvitse tutkia niiden tosiasiallisia tai mahdollisia vaikutuksia.

112    Päinvastaisessa tapauksessa sen on tutkittava tällaiset vaikutukset.

d)     Mahdollisuus katsoa, ettei tietty toiminta kuulu SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan

113    Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kaikki yritysten väliset sopimukset tai yritysten yhteenliittymän päätökset, jotka rajoittavat sopimuspuolina olevien yritysten tai yritysten, joiden on noudatettava tällaista päätöstä, toimintavapautta, eivät välttämättä kuulu SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon piiriin. Sen taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden, johon tietyt kyseisistä sopimuksista ja tietyt kyseisistä päätöksistä kuuluvat, tarkastelun perusteella saatetaan nimittäin todeta ensinnäkin, että ne voidaan perustella yhdellä tai useammalla yleisen edun mukaisella hyväksyttävällä tavoitteella, joka ei sellaisenaan ole kilpailunvastainen, toiseksi, että konkreettiset keinot, joihin näiden tavoitteiden toteuttamiseksi turvaudutaan, ovat todella tarpeen tätä varten, ja kolmanneksi, että vaikka osoittautuisi, että näiden keinojen luontaisena seurauksena on kilpailun rajoittuminen tai vääristyminen vähintään potentiaalisesti, kyseinen luontainen seuraus ei mene pidemmälle kuin se, mikä on tarpeen, erityisesti poistamalla kaiken kilpailun. Kyseistä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa erityisesti silloin, kun on kyse ammatillisen yhdistyksen tai urheiluyhdistyksen kaltaisen yhteenliittymän sopimuksista tai päätöksistä, jotka ovat sääntöjen muodossa, tiettyjen eettisten tai ammattieettisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja laajemmin ammattitoiminnan harjoittamisen sääntelemiseksi, jos kyseinen yhteenliittymä osoittaa, että edellä mainitut edellytykset täyttyvät (ks. vastaavasti tuomio 19.2.2002, Wouters ym., C‑309/99, EU:C:2002:98, 97 kohta; tuomio 18.7.2006, Meca-Medina ja Majcen v. komissio, C‑519/04 P, EU:C:2006:492, 42–48 kohta ja tuomio 28.2.2013, Ordem dos Técnicos Oficiais de Contas, C‑1/12, EU:C:2013:127, 93, 96 ja 97 kohta).

114    Erityisesti urheilun alalla unionin tuomioistuin on todennut käytettävissään olevien tietojen perusteella, että Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) antama antidopingsäännöstö ei kuulu SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan, vaikka sillä rajoitetaan urheilijoiden toimintavapautta ja vaikka siihen luonnostaan liittyvänä vaikutuksensa on urheilijoiden välisen potentiaalisen kilpailun rajoittuminen sellaisen kynnysarvon määrittämisen vuoksi, jonka ylittyessä nandrolonin esiintyminen merkitsee dopingin käyttöä, kun säännöstö on annettu urheilukilpailujen rehellisen, asianmukaisen ja objektiivisen kulun turvaamiseksi, urheilijoiden yhtäläisten mahdollisuuksien varmistamiseksi ja heidän terveytensä suojelemiseksi sekä urheilun ytimessä olevien eettisten arvojen, joihin kuuluu menestyminen ansioiden perusteella, noudattamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2006, Meca-Medina ja Majcen v. komissio, C‑519/04 P, EU:C:2006:492, 43–55 kohta).

115    Edellä 113 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä ei sitä vastoin voida soveltaa silloin, kun on kyse menettelytavoista, jotka eivät suinkaan rajoitu siihen, että niiden luontaisena seurauksena on vähintään potentiaalinen kilpailun rajoittuminen, kun tiettyjen yritysten toimintavapautta rajoitetaan, vaan ne ovat kilpailun kannalta siinä määrin vahingollisia, että voidaan katsoa, että jopa niiden tarkoituksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen Näin ollen yksinomaan siinä tapauksessa, että tietyssä yksittäistapauksessa kyseessä olevan menettelytavan tutkinnan päätteeksi ilmenee, että kyseisen käyttäytymisen tarkoituksena ei ole kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen, on seuraavaksi määritettävä, voiko se kuulua tämän oikeuskäytännön soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 28.2.2013, Ordem dos Técnicos Oficiais de Contas, C‑1/12, EU:C:2013:127, 69 kohta; tuomio 4.9.2014, API ym., C‑184/13–C‑187/13, C‑194/13, C‑195/13 ja C‑208/13, EU:C:2014:2147, 49 kohta ja tuomio 23.11.2017, CHEZ Elektro Bulgaria ja FrontEx International, C‑427/16 ja C‑428/16, EU:C:2017:890, 51, 53, 56 ja 57 kohta).

116    Siltä osin kuin kyse on menettelytavoista, joiden tarkoituksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen, niille voidaan siis myöntää poikkeus SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätystä kiellosta yksinomaan SEUT 101 artiklan 3 kohdan nojalla ja edellyttäen, että kaikki kyseisessä määräyksessä määrätyt edellytykset täyttyvät (ks. vastaavasti tuomio 20.11.2008, Beef Industry Development Society ja Barry Brothers, C‑209/07, EU:C:2008:643, 21 kohta).

117    Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siis ainoastaan, jos se toteaa pääasiassa kyseessä olevia sääntöjä koskevan tutkintansa päätteeksi, että niiden tarkoituksena ei ole kilpailun rajoittaminen mutta niillä on tällainen vaikutus, tarkistettava, täyttävätkö kyseiset säännöt edellä 113 kohdassa tarkoitetut edellytykset, ja otettava tässä yhteydessä huomioon muun muassa pääasiassa kyseessä olevien urheiluliittojen esiin tuomat tavoitteet, joita ovat kyseisten liittojen alaisuudessa järjestettäviin seurajoukkuekilpailuihin osallistuvien joukkueiden kokoonpanoa koskevien edellytysten yhdenmukaisuuden varmistaminen sekä nuorten ammattilaisjalkapalloilijoiden kouluttamiseen kannustaminen.

2.     SEUT 101 artiklan 3 kohdan tulkinta

118    Jo SEUT 101 artiklan 3 kohdan sanamuodosta ilmenee, että kaikkiin sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin tai yritysten yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka osoittautuvat joko kilpailunvastaisen tarkoituksensa tai vaikutuksensa vuoksi SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaisiksi, voidaan soveltaa poikkeusta, jos ne täyttävät kaikki tätä koskevat edellytykset (ks. vastaavasti tuomio 11.7.1985, Remia ym. v. komissio, 42/84, EU:C:1985:327, 38 kohta ja tuomio 11.9.2014, MasterCard ym. v. komissio, C‑382/12 P, EU:C:2014:2201, 230 kohta), mutta tässä yhteydessä on otettava huomioon, että nämä edellytykset ovat tiukempia kuin edellä 113 kohdassa tarkoitetut edellytykset.

119    SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaan poikkeuksen soveltaminen yksittäistapauksessa edellyttää neljän kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä. Ensinnäkin on osoitettava riittävällä todennäköisyydellä (tuomio 6.10.2009, GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio ym., C‑501/06 P, C‑513/06 P, C‑515/06 P ja C‑519/06 P, EU:C:2009:610, 95 kohta), että kyseisellä sopimuksella, yritysten yhteenliittymän päätöksellä tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla voidaan saavuttaa tehokkuusetuja edistämällä kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen tuotantoa tai jakelua taikka edistämällä teknistä tai taloudellista kehitystä. Toiseksi on osoitettava samanlaisella todennäköisyydellä, että kohtuullinen osuus tehokkuuseduista saatavasta hyödystä jää käyttäjille. Kolmanneksi kyseisellä sopimuksella, päätöksellä tai menettelytavalla ei saa asettaa siihen osallistuville yrityksille sellaisia rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä tehokkuusetujen saavuttamiseksi. Neljänneksi kyseinen sopimus, päätös tai menettelytapa ei saa antaa siihen osallistuville yrityksille mahdollisuutta poistaa kaikkea tehokasta kilpailua merkittävältä osalta kyseisiä tavaroita tai palveluja.

120    Asianosaisen, joka vetoaa tällaiseen poikkeukseen, on osoitettava vakuuttavin perusteluin ja todistein, että kaikki poikkeuksen myöntämiselle asetetut edellytykset täyttyvät (ks. vastaavasti tuomio 11.7.1985, Remia ym. v. komissio, 42/84, EU:C:1985:327, 45 kohta ja tuomio 6.10.2009, GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio ym., C‑501/06 P, C‑513/06 P, C‑515/06 P ja C‑519/06 P, EU:C:2009:610, 82 kohta). Jos tällaiset perustelut ja todisteet ovat luonteeltaan sellaisia, että ne pakottavat toisen osapuolen osoittamaan ne vakuuttavalla tavalla vääriksi, siitä, ettei tätä osoiteta, voidaan päätellä, että SEUT 101 artiklan 3 kohtaan vetoavalla osapuolella oleva todistustaakka on täytetty (ks. vastaavasti tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, EU:C:2004:6, 79 kohta ja tuomio 6.10.2009, GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio ym., C‑501/06 P, C‑513/06 P, C‑515/06 P ja C‑519/06 P, EU:C:2009:610, 83 kohta).

121    Erityisesti edellä 119 kohdassa mieleen palautetusta ensimmäisestä edellytyksestä on todettava, että tehokkuuseduilla, jotka sopimuksella, yritysten yhteenliittymän päätöksellä tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla on voitava saavuttaa, ei tarkoiteta kaikkea sitä etua, jonka sopimukseen, yritysten yhteenliittymän päätökseen tai menettelytapaan osallistuvat yritykset saavat tällaisesta sopimuksesta, päätöksestä tai menettelytavasta taloudellisen toimintansa yhteydessä, vaan ainoastaan niitä tuntuvia objektiivisia etuja, joita mainitulla sopimuksella, päätöksellä tai menettelytavalla – erityisesti tarkasteltuna – voidaan saavuttaa asianomaisilla eri aloilla tai markkinoilla. Jotta tämän ensimmäisen edellytyksen voitaisiin katsoa täyttyneen, on tehokkuusetujen olemassaolon ja laajuuden lisäksi osoitettava, että ne ovat omiaan kompensoimaan sopimuksesta, päätöksestä tai menettelytavasta kilpailulle aiheutuvat haitat (ks. vastaavasti tuomio 13.7.1966, Consten ja Grundig v. komissio, 56/64 ja 58/64, EU:C:1966:41, s. 502 ja tuomio 11.9.2014, MasterCard ym. v. komissio, C‑382/12 P, EU:C:2014:2201, 232, 234 ja 236 kohta sekä analogisesti tuomio 27.3.2012, Post Danmark, C‑209/10, EU:C:2012:172, 43 kohta).

122    Edellä 119 kohdassa mieleen palautetusta toisesta edellytyksestä on todettava, että se edellyttää sen osoittamista, että tehokkuuseduilla, jotka kyseisellä sopimuksella, yritysten yhteenliittymän päätöksellä tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla voidaan saavuttaa, on myönteinen vaikutus kaikkiin käyttäjiin, olipa kyse elinkeinonharjoittajista, välikuluttajista tai loppukuluttajista asianomaisilla eri aloilla tai markkinoilla (ks. vastaavasti tuomio 23.11.2006, Asnef-Equifax ja Administración del Estado, C‑238/05, EU:C:2006:734, 70 kohta ja tuomio 11.9.2014, MasterCard ym. v. komissio, C‑382/12 P, EU:C:2014:2201, 236 ja 242 kohta).

123    Tästä seuraa, että tilanteessa, jossa SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastainen toiminta on tarkoitukseltaan kilpailunvastaista eli riittävässä määrin haitallista kilpailulle ja jossa se on lisäksi omiaan vaikuttamaan eri käyttäjä- tai kuluttajaryhmiin, on määritettävä, onko tällaisella toiminnalla haitallisuudestaan huolimatta myönteinen vaikutus kuhunkin näistä ryhmistä, ja jos on, niin missä määrin.

124    Edellä 119 kohdassa mieleen palautetusta kolmannesta edellytyksestä, joka koskee kyseessä olevan toiminnan välttämättömyyttä tai tarpeellisuutta, on todettava, että se edellyttää tällaisen toiminnan ja tosiasiallisesti ajateltavissa olevien vaihtoehtoisten toimenpiteiden vaikutusten arviointia ja vertailua sen määrittämiseksi, voidaanko mainitusta toiminnasta odotettavissa olevat tehokkuusedut saavuttaa kilpailua vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä. Tämä edellytys ei sitä vastoin voi johtaa siihen, että tällaisen toiminnan ja tällaisten vaihtoehtoisten toimenpiteiden välillä olisi tehtävä tarkoituksenmukaisuuteen perustuva valinta siinä tapauksessa, että vaihtoehtoiset toimenpiteet eivät vaikuta kilpailua vähemmän rajoittavilta.

125    Edellä 119 kohdassa mieleen palautetusta neljännestä edellytyksestä on todettava, että sen tarkistamiseksi, täyttyykö kyseinen edellytys tietyssä yksittäistapauksessa, on tutkittava ne määrälliset ja laadulliset seikat, jotka ovat ominaisia kilpailun toimivuudelle asianomaisilla aloilla tai markkinoilla, jotta voidaan määrittää, antaako kyseinen sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa siihen osallistuville yrityksille mahdollisuuden poistaa kaikki tehokas kilpailu merkittävältä osalta kyseessä olevia tavaroita tai palveluja. Erityisesti silloin, kun on kyse yritysten yhteenliittymän päätöksestä tai sopimuksesta, johon yritykset ovat kollektiivisesti liittyneet, yritysten erittäin suuri markkinaosuus voi muiden merkityksellisten seikkojen ohella ja niitä kokonaisuutena tarkasteltaessa osoittaa, että kyseisellä päätöksellä tai sopimuksella annetaan siihen osallistuville yrityksille sen sisältö, tarkoitus tai vaikutus huomioon ottaen mahdollisuus kaiken tehokkaan kilpailun poistamiseen, mikä yksinään on syy sulkea pois SEUT 101 artiklan 3 kohdassa määrätyn poikkeuksen soveltaminen.

126    Yleisemmin on todettava, että edellä 119 kohdassa mainittujen eri edellytysten tutkiminen voi edellyttää sen alan tai niiden alojen tai markkinoiden, joihin kyseessä oleva sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yritysten yhdenmukaistettu menettelytapa liittyy, ominais- ja erityispiirteiden huomioon ottamista, jos nämä ominais- ja erityispiirteet ovat ratkaisevia tällaisen tutkimisen tuloksen kannalta (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2009, GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio ym., C‑501/06 P, C‑513/06 P, C‑515/06 P ja C‑519/06 P, EU:C:2009:610, 103 kohta ja tuomio 11.9.2014, MasterCard ym. v. komissio, C‑382/12 P, EU:C:2014:2201, 236 kohta).

127    Lisäksi on muistutettava, että se, että yksi edellä 119 kohdassa mieleen palautetuista neljästä kumulatiivisesta edellytyksestä ei täyty, riittää sulkemaan pois SEUT 101 artiklan 3 kohdassa määrätyn poikkeuksen soveltamisen.

128    Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on lausua siitä, täyttävätkö pääasiassa kyseessä olevat säännöt kaikki edellytykset sille, että niihin voidaan soveltaa SEUT 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua poikkeusta, sen jälkeen, kun se on ensin antanut pääasian asianosaisille mahdollisuuden täyttää niille kuuluvan todistusvelvollisuuden, joka on palautettu mieleen edellä 120 kohdassa.

129    Tämän jälkeen on huomautettava ensimmäisen edellytyksen, joka koskee tuntuvia objektiivisia etuja, joita toiminnalla, jonka tarkoituksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen tai jolla on tällainen vaikutus, on voitava saavuttaa asianomaisilla eri aloilla tai markkinoilla, että pääasiassa kyseessä olevat säännöt voivat kannustaa ammattilaisjalkapalloseuroja rekrytoimaan ja kouluttamaan nuoria pelaajia eli siis tehostaa kouluttamisen avulla käytävää kilpailua. On kuitenkin yksinomaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä lausua asianosaisten jo tähän mennessä tai myöhemmin esittämien konkreettisten perustelujen ja todisteiden – olivatpa ne taloudellisia, tilastollisia tai muita – perusteella tällaisen kannustimen todenperäisyydestä, siitä koituvien tehokkuusetujen laajuudesta kouluttamisen kannalta sekä siitä, voidaanko tällaisilla tehokkuuseduilla kompensoida kyseisistä säännöistä kilpailulle aiheutuvat haitat.

130    Toisesta edellytyksestä, jonka mukaan kyseisellä toiminnalla on oltava myönteinen vaikutus käyttäjiin – olipa kyse sitten ammattilaisista, välikuluttajista tai loppukuluttajista – kyseessä olevilla eri aloilla tai markkinoilla, on korostettava, että käsiteltävässä asiassa ”käyttäjiin” kuuluvat ensisijaisesti ammattilaisjalkapalloseurat ja itse pelaajat. Laajemmin tarkasteltuna ”käyttäjiä” ovat myös loppukuluttajat, joita ovat käsitteen taloudellisessa merkityksessä stadionyleisö ja televisionkatsojat. Viimeksi mainittujen osalta ei voida etukäteen sulkea pois sitä, että heidän kiinnostuksensa seurajoukkuekilpailuihin riippuu muiden tekijöiden ohella kilpailuihin osallistuvien seurojen sijoittautumispaikasta ja paikallisesti koulutettujen pelaajien kuulumisesta näiden seurojen joukkueisiin. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siis asianosaisten jo tähän mennessä tai myöhemmin esittämien konkreettisten perustelujen ja todisteiden perusteella lausuttava muun muassa siitä, onko pääasiassa kyseessä olevilla säännöillä todellinen suotuisa vaikutus markkinoilla, joihin ne vaikuttavat ensisijaisesti, eli markkinoilla, joilla kyseiset seurat rekrytoivat pelaajia, paitsi pelaajiin myös kaikkiin seuroihin sekä stadionyleisöön ja televisionkatsojiin, vai toimivatko ne käytännössä tiettyjen seurojen hyödyksi mutta samalla myös toisten seurojen vahingoksi, kuten unionin tuomioistuimessa on esitetty.

131    Kolmannesta edellytyksestä, joka koskee pääasiassa kyseessä olevien sääntöjen ehdotonta välttämättömyyttä, on todettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on asianosaisten jo tähän mennessä tai myöhemmin esittämien konkreettisten perustelujen ja todisteiden perusteella tarkistaa, voivatko unionin tuomioistuimessa esitettyjen kaltaiset vaihtoehtoiset toimenpiteet eli pelaajien kouluttamista koskevien vaatimusten liittäminen ammattilaisjalkapalloseuroille myönnettäviin lisensseihin, erityisesti pieniä seuroja hyödyttävien rahoitusjärjestelyjen tai taloudellisten kannustimien käyttöön ottaminen tai kasvattajaseuroille aiheutuvien kustannusten suoran korvaamisen järjestelmä olla – unionin oikeuden noudattamista koskevalla edellytyksellä (ks. tältä osin tuomio 15.12.1995, Bosman, C‑415/93, EU:C:1995:463, 108 ja 109 kohta ja tuomio 16.3.2010, Olympique Lyonnais, C‑325/08, EU:C:2010:143, 41–45 kohta) – kilpailua vähemmän rajoittavia toimenpiteitä.

132    Neljännen edellytyksen, joka koskee sitä, ettei pääasiassa kyseessä olevilla säännöillä saa poistaa kilpailua kokonaan, vaikka niillä rajoitetaankin ammattilaisjalkapalloseurojen mahdollisuutta kilpailla jo koulutettuja pelaajia rekrytoimalla, osalta ratkaiseva tekijä on se, mille tasolle kokoonpanoluetteloihin merkittävien ”paikallisesti koulutettujen pelaajien” vähimmäisosuudet on asetettu suhteessa siihen merkittävien pelaajien kokonaismäärään. Komissio on erityisesti esittänyt, että kyseessä olevat vähimmäisosuudet eivät sen mielestä vaikuta suhteettomilta sen tiedossa oleviin vastaaviin sääntöihin nähden, vaikka otettaisiin huomioon se, että ammattilaisjalkapalloseurat saattavat todellisuudessa joutua rekrytoimaan tai haluta rekrytoida enemmän ”paikallisesti koulutettuja pelaajia” loukkaantumisten tai sairauksien kaltaisten riskien varalta. Tämän ratkaiseminen kuuluu kuitenkin viime kädessä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle.

133    Tällainen vertailu on tehtävä vertaamalla mahdollisuuksien mukaan kyseessä olevista kilpailunrajoituksista seuraavaa tilannetta siihen tilanteeseen, joka kyseisillä markkinoilla vallitsisi, jos kilpailua ei olisi estetty, rajoitettu tai vääristetty kyseisillä rajoituksilla.

134    Sitä vastoin sillä, että pääasiassa kyseessä olevia sääntöjä sovelletaan kaikkiin UEFA:n ja URBSFA:n alaisuudessa järjestettäviin seurajoukkuekilpailuihin sekä kaikkiin niihin osallistuviin ammattilaisjalkapalloseuroihin ja kaikkiin pelaajiin, ei ole ratkaisevaa merkitystä. Tämä seikka kuuluu nimittäin jo luonnostaan sellaisten yhdistysten olemassaoloon, joilla on tietyllä maantieteellisellä alueella sääntelyvaltaa, jota sovelletaan kaikkiin sen jäseninä oleviin yrityksiin ja kaikkiin niihin kuuluviin henkilöihin.

135    Kaiken edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin on – siltä osin kuin ne koskevat SEUT 101 artiklaa – vastattava, että

–      SEUT 101 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaisille säännöille, jotka jalkapallokilpailujen järjestämisestä Euroopan tasolla vastaava yhdistys on antanut ja joita sekä kyseinen yhdistys että sen jäseninä olevat kansalliset jalkapalloliitot soveltavat ja joiden mukaan kunkin näihin kilpailuihin osallistuvan seuran on merkittävä pelaajaluetteloonsa ja ilmoitettava kokoonpanoluettelossaan tietty vähimmäismäärä joko kyseisen seuran itsensä kouluttamia pelaajia tai sen kansallisen liiton, johon mainittu seura kuuluu, maantieteellisellä toimialueella koulutettuja pelaajia, sekä säännöille, jotka jalkapallokilpailujen järjestämisestä kansallisella tasolla vastaava yhdistys on antanut ja joiden mukaan kunkin näihin kilpailuihin osallistuvan seuran on merkittävä pelaajaluetteloonsa ja ilmoitettava kokoonpanoluettelossaan tietty vähimmäismäärä kyseisen yhdistyksen maantieteellisellä toimialueella koulutettuja pelaajia, jos osoitetaan yhtäältä, että tällaiset yritysten yhteenliittymien päätökset ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ja toisaalta, että niiden tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen ammattilaisjalkapalloseurojen välillä tai niillä on tällainen vaikutus, ellei jälkimmäisessä tapauksessa osoiteta vakuuttavilla perusteluilla ja todisteilla, että kyseiset säännöt voidaan oikeuttaa yhdellä tai useammalla hyväksyttävällä tavoitteella ja että ne ovat ehdottoman välttämättömiä niiden saavuttamiseksi.

–      SEUT 101 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että siinä sallitaan samassa kohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltaminen tällaisiin yritysten yhteenliittymien päätöksiin, jos ne osoittautuvat kyseisen artiklan 1 kohdan vastaisiksi, vain siinä tapauksessa, että vakuuttavilla perusteluilla ja todisteilla osoitetaan, että kaikki tätä koskevat edellytykset täyttyvät.

C       Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu siltä osin kuin ne koskevat SEUT 45 artiklaa

1.     Välillisen syrjinnän tai työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoituksen olemassaolo

136    Ensinnäkin on mainittava, että SEUT 45 artikla, jolla on välitön oikeusvaikutus, on esteenä kaikille toimenpiteille – riippumatta siitä, sovelletaanko sitä kansalaisuuden perusteella vai ei –, joilla voi olla epäsuotuisa vaikutus unionin kansalaisiin, kun he haluavat harjoittaa taloudellista toimintaa muun jäsenvaltion kuin alkuperäjäsenvaltionsa alueella, estämällä heitä lähtemästä kyseisestä jäsenvaltiosta tai tekemällä lähtemisestä vähemmän houkuttelevaa (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C‑415/93, EU:C:1995:463, 93–96 kohta ja tuomio 16.3.2010, Olympique Lyonnais, C‑325/08, EU:C:2010:143, 33 ja 34 kohta).

137    Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, nyt käsiteltävässä asiassa jo URBSFA:n antamien sääntöjen kaltaisten sääntöjen sanamuodosta ja rakenteesta ilmenee, että ensi näkemältä ne saattavat olla epäsuotuisia niille ammattilaisjalkapalloilijoille, jotka haluavat harjoittaa taloudellista toimintaa muun jäsenvaltion kuin alkuperäjäsenvaltionsa alueella eli Belgiassa ja jotka eivät täytä kyseisissä säännöissä asetettuja vaatimuksia. Vaikka kyseiset säännöt eivät perustu suoraan kansalaisuutta tai asuinpaikkaa koskevaan kriteeriin, ne perustuvat kuitenkin liittymään, joka on luonteeltaan nimenomaisesti ”kansallinen”, ja näin on kahdesta syystä, kuten muun muassa komissio esittää. Yhtäältä niissä määritellään ”paikallisesti koulutetut pelaajat” pelaajiksi, jotka on koulutettu belgialaisessa seurassa. Toisaalta niissä edellytetään, että ammattilaisjalkapalloseurat, jotka haluavat osallistua URBSFA:n alaisuudessa järjestettäviin seurajoukkuejalkapallokilpailuihin, merkitsevät pelaajaluetteloihinsa ja ilmoittavat kokoonpanoluetteloissaan tietyn vähimmäismäärän kyseiseen määritelmään liitetyt edellytykset täyttäviä pelaajia.

138    Kyseisillä säännöillä rajoitetaan siten mahdollisuutta merkitä pelaajia, jotka eivät voi vedota tällaiseen ”kansalliseen” liittymään, tällaisten seurojen pelaajaluetteloihin ja ilmoittaa heitä kokoonpanoluetteloissa, eli kyseisten seurojen mahdollisuutta peluuttaa heitä. Kuten edellä 60 kohdassa mainittiin, sillä, että kyse on pelaajien kuulumisesta joukkueisiin eikä muodollisesti mahdollisuudesta palkata tällaisia pelaajia, ei ole merkitystä, koska osallistuminen otteluihin ja kilpailuihin on mainittujen pelaajien toiminnan olennainen tarkoitus.

139    Kuten julkisasiamies esittää ratkaisuehdotuksensa 43 ja 44 kohdassa, pääasiassa kyseessä olevat säännöt voivat tältä osin aiheuttaa toisesta jäsenvaltiosta lähtöisin oleviin pelaajiin kohdistuvaa välillistä syrjintää, koska niistä on todennäköisesti haittaa pääasiallisesti tällaisille pelaajille.

140    Tästä seuraa, että ensi näkemältä kyseisillä säännöillä loukataan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäväksi kuuluvissa tarkastuksissa muuta ilmene.

2.     Mahdollisen oikeuttamisperusteen olemassaolo

141    Muut kuin valtiolliset toimenpiteet voidaan hyväksyä, vaikka ne rajoittavat EUT-sopimuksessa taattua vapaata liikkuvuutta, jos osoitetaan ensinnäkin, että niillä pyritään kyseisen sopimuksen mukaiseen, muuhun kuin puhtaasti taloudelliseen yleistä etua koskevaan hyväksyttävän tavoitteeseen, ja toiseksi, että ne ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia, mikä edellyttää sitä, että ne soveltuvat kyseisen tavoitteen toteuttamiseen eikä niillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C‑415/93, EU:C:1995:463, 104 kohta; tuomio 16.3.2010, Olympique Lyonnais, C‑325/08, EU:C:2010:143, 38 kohta ja tuomio 13.6.2019, TopFit ja Biffi, C‑22/18, EU:C:2019:497, 48 kohta). Erityisesti tällaisten toimenpiteiden soveltuvuutta koskevasta edellytyksestä on muistutettava, että toimenpiteiden voidaan katsoa olevan omiaan takaamaan tavoitteen toteutuminen vain, jos niillä tosiasiallisesti vastataan tavoitteeseen johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2009, Liga Portuguesa de Futebol Profissional ja Bwin International, C‑42/07, EU:C:2009:519, 61 kohta ja tuomio 6.10.2020, komissio v. Unkari (Korkeakouluopetus), C‑66/18, EU:C:2020:792, 178 kohta).

142    Samalla tavoin kuin jos kyse olisi valtion toimenpiteistä, muiden kuin valtiollisten toimenpiteiden toteuttajan on osoitettava, että nämä kaksi kumulatiivista edellytystä täyttyvät (ks. analogisesti tuomio 21.1.2016, komissio v. Kypros, C‑515/14, EU:C:2016:30, 54 kohta ja tuomio 18.6.2020, komissio v. Unkari (Järjestöjen avoimuus), C‑78/18, EU:C:2020:476, 77 kohta).

143    Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siis asianosaisten esittämien perustelujen ja todisteiden perusteella lausuttava siitä, täyttävätkö pääasiassa kyseessä olevat URBSFA:n säännöt mainitut edellytykset.

144    On kuitenkin muistutettava ensinnäkin, että kun otetaan huomioon sekä SEUT 165 artiklassa tunnustettu urheilun yhteiskunnallinen ja kasvatuksellinen tehtävä että laajemmin unionin tuomioistuimen useasti korostama urheilun huomattava merkitys unionissa, nuorten ammattilaisjalkapalloilijoiden rekrytoinnin ja kouluttamisen edistämistä koskeva tavoite on yleisen edun mukainen hyväksyttävä tavoite (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C‑415/93, EU:C:1995:463, 106 kohta ja tuomio 16.3.2010, Olympique Lyonnais, C‑325/08, EU:C:2010:143, 39 kohta).

145    Toiseksi siitä, soveltuvatko pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset säännöt kyseessä olevan tavoitteen saavuttamiseen, on mainittava aluksi, että kyseisellä tavoitteella voidaan tietyissä tapauksissa ja tietyin edellytyksin oikeuttaa toimenpiteet, joilla – vaikka niitä ei ole suunniteltu siten, että niillä voitaisiin varmasti ja etukäteen määrällisesti ilmaistavissa olevalla tavalla taata nuorten pelaajien rekrytoinnin ja koulutuksen lisääntyminen tai tehostuminen – luodaan kuitenkin todellisia ja merkittäviä kannustimia tähän (ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman, C‑415/93, EU:C:1995:463, 108 ja 109 kohta ja tuomio 16.3.2010, Olympique Lyonnais, C‑325/08, EU:C:2010:143, 41–45 kohta).

146    Tämän jälkeen on huomautettava, että siltä osin kuin pääasiassa kyseessä olevien URBSFA:n sääntöjen kaltaisissa säännöissä velvoitetaan ammattilaisjalkapalloseurat, jotka haluavat osallistua kyseisen liiton alaisuudessa järjestettäviin seurajoukkuejalkapallokilpailuihin, merkitsemään pelaajaluetteloihinsa ja ilmoittamaan kokoonpanoluetteloissaan tietty vähimmäismäärä minkä tahansa kyseiseen liittoon kuuluvan seuran kouluttamia nuoria pelaajia, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava kaikkien merkityksellisten seikkojen perusteella, voidaanko kyseisillä säännöillä taata nuorten pelaajien rekrytointiin ja kouluttamiseen kannustamista paikallistasolla koskevan tavoitteen saavuttaminen.

147    Tältä osin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on otettava huomioon muun muassa se, että koska kyseisissä säännöissä asetetaan samaan asemaan kaikki minkä tahansa kyseessä olevaan kansalliseen jalkapalloliittoon kuuluvan seuran kouluttamat nuoret pelaajat, kyseiset säännöt eivät välttämättä merkitse tietyille seuroille – erityisesti niille, joilla on merkittävät taloudelliset resurssit – todellisia ja merkittäviä kannustimia rekrytoida nuoria pelaajia heidän kouluttamisekseen itse. Päinvastoin tällainen rekrytointi- ja koulutuspolitiikka, jonka kalleutta, pitkäkestoisuutta ja sattumanvaraisuutta asianomaisen seuran kannalta unionin tuomioistuin on jo korostanut (ks. vastaavasti tuomio 16.3.2010, Olympique Lyonnais, C‑325/08, EU:C:2010:143, 42 kohta), asetetaan samaan asemaan kuin muun samaan liittoon kuuluvan seuran – riippumatta siitä, mihin osaan kyseisen liiton maantieteellistä toimialuetta toinen seura on sijoittautunut – jo kouluttamien nuorten pelaajien rekrytointi. Juuri sijoituksilla nuorten pelaajien kouluttamiseen paikallistasolla – erityisesti jos niitä tekevät pienet seurat, mahdollisesti yhteistyössä saman alueen muiden seurojen kanssa, mahdollisesti rajat ylittävästi – nimittäin edistetään urheilun yhteiskunnallisen ja koulutuksellisen tehtävän täyttämistä (ks. vastaavasti tuomio 16.3.2010, Olympique Lyonnais, C‑325/08, EU:C:2010:143, 44 kohta).

148    Kolmanneksi on tutkittava, kuten edellä 131 ja 132 kohdasta ilmenee, ovatko pääasiassa kyseessä olevat säännöt ja erityisesti ”paikallisesti koulutettujen pelaajien”, jotka seurojen on niiden mukaan merkittävä pelaajaluetteloihinsa ja ilmoitettava kokoonpanoluetteloissaan, vähimmäismäärä tarpeen ja oikeassa suhteessa näihin luetteloihin merkittävien pelaajien kokonaismäärään nähden.

149    Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava perusteellisesti ja kokonaisvaltaisesti kaikkia edellisissä kohdissa mainittuja seikkoja ja mahdollisia muita tämän tuomion valossa merkityksellisinä pitämiään seikkoja ottaen huomioon pääasian asianosaisten jo tähän mennessä tai myöhemmin esittämät perustelut ja todisteet.

150    Kaiken edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin on vastattava siltä osin kuin ne koskevat SEUT 45 artiklaa, että kyseistä artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaisille säännöille, jotka jalkapallokilpailujen järjestämisestä kansallisella tasolla vastaava liitto on antanut ja joiden mukaan kunkin näihin kilpailuihin osallistuvan seuran on merkittävä pelaajaluetteloonsa ja ilmoitettava kokoonpanoluettelossaan tietty vähimmäismäärä kyseisen kansallisen liiton maantieteellisellä toimialueella koulutettuja pelaajia, ellei osoiteta, että kyseisillä säännöillä voidaan taata johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti nuorten ammattilaisjalkapalloilijoiden rekrytoinnin ja kouluttamisen edistämistä paikallistasolla koskevan tavoitteen toteuttaminen ja että niillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

V       Oikeudenkäyntikulut

151    Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      SEUT 101 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaisille säännöille, jotka jalkapallokilpailujen järjestämisestä Euroopan tasolla vastaava yhdistys on antanut ja joita sekä kyseinen yhdistys että sen jäseninä olevat kansalliset jalkapalloliitot soveltavat ja joiden mukaan kunkin näihin kilpailuihin osallistuvan seuran on merkittävä pelaajaluetteloonsa ja ilmoitettava kokoonpanoluettelossaan tietty vähimmäismäärä joko kyseisen seuran itsensä kouluttamia pelaajia tai sen kansallisen liiton, johon mainittu seura kuuluu, maantieteellisellä toimialueella koulutettuja pelaajia, sekä säännöille, jotka jalkapallokilpailujen järjestämisestä kansallisella tasolla vastaava yhdistys on antanut ja joiden mukaan kunkin näihin kilpailuihin osallistuvan seuran on merkittävä pelaajaluetteloonsa ja ilmoitettava kokoonpanoluettelossaan tietty vähimmäismäärä kyseisen yhdistyksen maantieteellisellä toimialueella koulutettuja pelaajia, jos osoitetaan yhtäältä, että tällaiset yritysten yhteenliittymien päätökset ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ja toisaalta, että niiden tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen ammattilaisjalkapalloseurojen välillä tai niillä on tällainen vaikutus, ellei jälkimmäisessä tapauksessa osoiteta vakuuttavilla perusteluilla ja todisteilla, että kyseiset säännöt voidaan oikeuttaa yhdellä tai useammalla hyväksyttävällä tavoitteella ja että ne ovat ehdottoman välttämättömiä niiden saavuttamiseksi.

2)      SEUT 101 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että siinä sallitaan samassa kohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltaminen tällaisiin yritysten yhteenliittymien päätöksiin, jos ne osoittautuvat kyseisen artiklan 1 kohdan vastaisiksi, vain siinä tapauksessa, että vakuuttavilla perusteluilla ja todisteilla osoitetaan, että kaikki tätä koskevat edellytykset täyttyvät.

3)      SEUT 45 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaisille säännöille, jotka jalkapallokilpailujen järjestämisestä kansallisella tasolla vastaava liitto on antanut ja joiden mukaan kunkin näihin kilpailuihin osallistuvan seuran on merkittävä pelaajaluetteloonsa ja ilmoitettava kokoonpanoluettelossaan tietty vähimmäismäärä kyseisen kansallisen liiton maantieteellisellä toimialueella koulutettuja pelaajia, ellei osoiteta, että kyseisillä säännöillä voidaan taata johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti nuorten ammattilaisjalkapalloilijoiden rekrytoinnin ja kouluttamisen edistämistä paikallistasolla koskevan tavoitteen toteuttaminen ja että niillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.