–

Prokuratura Rejonowa w Bytowie, edustajanaan T. Rutkowska-Szmydyńska, Prokurator Regionalny w Gdańsku,

–

Prokuratura Okręgowa w Łomży, edustajanaan A. Bałazy, Zastępca Prokuratora Okręgowego w Łomży,

–

Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna ja S. Żyrek,

–

Tanskan hallitus, asiamiehinään D. Elkan, V. Pasternak Jørgensen ja M. Søndahl Wolff,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja J. Langer,

–

Ruotsin hallitus, asiamiehinään A. M. Runeskjöld ja H. Shev,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään K. Herrmann, P. Stancanelli ja P. J. O. Van Nuffel,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan tulkintaa.

2

Nämä pyynnöt on esitetty rikosoikeudellisissa menettelyissä, joissa vastaajina ovat D. K. (asia C‑647/21) sekä M. C. ja M. F. (asia C‑648/21).

3

Puolan tasavallan perustuslain (Konstytucja Rzeczypospolitej Polskiej) 178 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tuomarit hoitavat tehtäviään riippumattomasti, ja heitä velvoittavat ainoastaan perustuslaki ja lait.”

4

Kyseisen perustuslain 179 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tasavallan presidentti nimittää tuomarit Krajowa Rada Sądownictwan [(kansallinen tuomarineuvosto, Puola; jäljempänä KRS)] ehdotuksesta ennalta määräämättömäksi ajaksi.”

5

Perustuslain 180 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Tuomareita ei voida erottaa.

2.   Tuomaria ei voida panna viralta, pidättää virantoimituksesta taikka siirtää toiseen tuomiopiiriin tai toiseen tehtävään vastoin hänen tahtoaan muutoin kuin tuomioistuimen päätöksen mukaisesti ja ainoastaan laissa säädetyissä tapauksissa.”

6

Yleisten tuomioistuinten organisaatiosta 27.7.2001 annetun lain (ustawa – Prawo o ustroju sądów powszechnych; Dz. U. 2001, nro 98, järjestysnumero 1070), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä yleisistä tuomioistuimista annettu laki), 11 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tuomioistuimen presidentti nimittää jaoston puheenjohtajan. – – Ennen kuin tuomioistuimen presidentti nimittää sąd okręgowyn [(alueellinen tuomioistuin)] tai sąd rejonowyn [(piirioikeuden)] jaoston puheenjohtajan, hänen on kuultava sąd okręgowyn kollegiota.”

7

Kyseisen lain 21 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan sąd okręgowyn elimiä ovat tuomioistuimen presidentti, tuomarikollegio ja tuomioistuimen hallinnollinen johtaja.

8

Mainitun lain 22a §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Sąd okręgowyn presidentti sen tuomarikollegiota kuultuaan vahvistaa tehtävien jaon; tämän perusteella määräytyy:

4.   Tuomioistuimen presidentti voi milloin tahansa määrittää kokonaan tai osittain uuden tavan, jolla tehtävät jaetaan, jos tämä on perusteltua 1 momentissa tarkoitetuista syistä. – –

4a.   Tuomarin siirtäminen toiseen jaostoon edellyttää kyseisen tuomarin suostumusta.

4b.   Tuomarin suostumusta hänen siirtämiseensä toiseen jaostoon ei edellytetä, jos

4c.   Edellä 4b momentin 1 ja 2 kohdan säännöksiä ei sovelleta tuomariin, joka on kolmen vuoden kuluessa ilman suostumustaan siirretty toiseen jaostoon. Jos tuomari siirretään toiseen jaostoon ilman hänen suostumustaan 4b momentin 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, otetaan huomioon muun muassa tuomareiden palvelusaika siinä jaostossa, josta heidät siirretään.

5.   Tuomari tai avustava tuomari, jonka tehtävien jakautumista on muutettu muuttamalla hänen vastuualueitaan erityisesti kyseisen tuomioistuimen toiseen jaostoon siirron vuoksi, voi tehdä valituksen KRS:lle] seitsemän päivän kuluessa siitä, kun hänelle on ilmoitettu uusista vastuualueista. Valitusta ei voida tehdä, jos kyseessä on

6.   Edellä 5 momentissa tarkoitettu valitus tehdään kyseisen tuomioistuimen presidentin, joka on jakanut valituksen kohteena olevat tehtävät, välityksellä. Presidentti siirtää valituksen [KRS:lle] 14 päivän kuluessa sen vastaanottamisesta ja liittää siihen kannanottonsa kyseiseen asiaan. [KRS] tekee päätöksen tuomarin valituksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä ottamalla huomioon 1 momentissa tarkoitetut seikat. Edellä 5 momentissa tarkoitettua valitusta koskevaa [KRS:n] päätöstä ei tarvitse perustella. [KRS:n] päätöksestä ei voi valittaa. Kyseinen tuomari tai avustava tuomari täyttää voimassa olevat velvollisuutensa siihen saakka, kunnes kyseinen päätös tehdään.”

9

Yleisistä tuomioistuimista annetun lain 24 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Oikeusministeri nimittää sąd okręgowyn presidentin sąd apelacyjnyn [(ylioikeus)], sąd okręgowyn tai sąd rejonowyn tuomareista. Nimitettyään sąd okręgowyn presidentin oikeusministeri esittelee hänet sąd okręgowyn tuomareiden yleiskokoukselle.”

10

Kyseisen lain 30 §:n 1 momentin mukaan sąd okręgowyn tuomarikollegio koostuu sąd okręgowyn presidentistä sekä niiden sąd rejonowyjen presidenteistä, jotka kuuluvat kyseisen sąd okręgowyn tuomiopiiriin.

11

Mainitun lain 42a §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Tuomioistuinten tai tuomioistuinten elinten toiminnan yhteydessä ei ole sallittua kyseenalaistaa tuomioistuinten, valtion perustuslaillisten elinten tai oikeussuoja- tai oikeudenvalvontaelinten legitimiteettiä.

2.   Yleinen tuomioistuin tai muu viranomainen ei voi todeta tai arvioida, onko tuomari nimitetty lainmukaisesti tai onko hänellä tästä nimityksestä seuraava laillinen oikeus hoitaa lainkäyttötehtäviä.”

12

Yleisistä tuomioistuimista annetun lain 47a §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Asiat jaetaan tuomareille ja avustaville tuomareille sattumanvaraisesti erityisten asiaryhmien mukaan lukuun ottamatta asioiden jakamista päivystäjänä toimivalle tuomarille.

2.   Tiettyihin ryhmiin kuuluvat asiat jaetaan tasaisesti, ellei tuomarin osuutta ole pienennetty hänen virkansa mukaisesti tai toiseen ryhmään kuuluvien asioiden jakamiseen osallistumisen vuoksi tai muista laissa säädetyistä syistä.”

13

Kyseisen lain 47b §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Tuomioistuimen kokoonpanon muuttaminen voidaan sallia vain, jos asiaa ei voida käsitellä siihenastisessa kokoonpanossa tai jos on olemassa pysyvä este asian käsittelemiselle siihenastisessa kokoonpanossa. Asiassa sovelletaan 47a §:n säännöksiä soveltuvin osin.

– –

3.   [1 momentissa] tarkoitetuissa asioissa päätökset tekee tuomioistuimen presidentti tai presidentin nimeämä tuomari.

4.   Tuomarin palveluspaikan muuttuminen tai hänen lähettämisensä toiseen tuomioistuimeen samoin kuin lähettämisen päättyminen ei ole este sellaisten asioiden käsittelylle, jotka on jaettu palveluspaikkaan, jossa hän parhaillaan työskentelee tai hoitaa tehtäviään, näiden asioiden käsittelyn päättymiseen asti.

5.   Sen tuomioistuimen tuomarikollegio, jonka tuomiopiiriin tuomarin uusi palveluspaikka kuuluu tai jonne hänet on lähetetty, voi kyseisen tuomarin pyynnöstä tai omasta aloitteestaan vapauttaa hänet kokonaan tai osittain hänelle jaettujen asioiden käsittelemisestä, etenkin kyseisen tuomioistuimen ja tuomarin uuden palveluspaikan tai sen paikan, johon hänet lähetetään, välisen etäisyyden vuoksi, ottaen huomioon käsiteltävinä olevien asioiden etenemisvaiheen. Ennen päätöksen tekemistä tuomarikollegion on kuultava toimivaltaisten tuomioistuinten presidenttejä.

6.   Edellä 4 ja 5 momentin säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin, jos tuomari siirretään saman tuomioistuimen toiseen jaostoon.”

14

Yleisistä tuomioistuimista annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta 12.7.2017 annetun lain (ustawa o zmianie ustawy – Prawo o ustroju sądów powszechnych oraz niektórych innych ustaw; Dz. U. 2017, järjestysnumero 1452) 17 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Oikeusministeri voi erottaa sellaisten tuomioistuinten presidentit ja varapresidentit, jotka on nimitetty 1 §:llä muutetun lain, sellaisena kuin se on tähän asti voimassa olleiden säännösten perusteella, enintään kuuden kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulopäivästä ottamatta huomioon 1 §:llä muutetun lain 27 §:ssä, sellaisena kuin se on muutettuna tällä lailla, säädettyjä vaatimuksia.”

15

Sama tuomari on esittänyt ennakkoratkaisupyynnöt kahden erillisen vireillä olevan rikosasian käsittelyn yhteydessä.

16

Asiassa C‑647/21 pääasian taustalla on D. K:ta vastaan vireille pantu rikosoikeudenkäynti. D. K. tuomittiin alioikeuden ratkaisulla vankeusrangaistukseen. Hän valitti tästä ratkaisusta Sąd Okręgowy w Słupskuun (Słupskin alueellinen tuomioistuin, Puola), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Koska kyseisessä asiassa ratkaisukokoonpano toimii yhden tuomarin kokoonpanossa, tuomari, joka on toimittanut molemmat nyt käsiteltävät ennakkoratkaisupyynnöt, on sekä esittelevä tuomari että kokoonpanon puheenjohtaja.

17

Asiassa C‑648/21 pääasian taustalla on rikosoikeudenkäynti, joka on pantu vireille M. C:tä ja M. F:ää vastaan. M. C. ja M. F. tuomittiin alioikeuden ratkaisulla. Ylioikeus, johon viimeksi mainitut valittivat tuomiosta, vapautti M. C:n syytteestä ja pysytti M. F:n tuomion. Prokurator Generalny (valtakunnansyyttäjä, Puola) valitti tuomiosta, joka koski ylioikeuden M. C:n osalta antamaa tuomiota, Sąd Najwyższyyn (ylin yleinen tuomioistuin, Puola). Viimeksi mainittu kumosi kyseisen ratkaisun ja palautti asian Sąd Okręgowy w Słupskuun, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Kyseisessä asiassa ratkaisukokoonpano kokoontuu kolmen tuomarin jaostossa, joka koostuu kokoonpanon puheenjohtajasta, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen presidentistä ja kolmannesta tuomarista. Ennakkoratkaisupyynnön on esittänyt vain kokoonpanon puheenjohtaja, joka on sama tuomari kuin asiassa C‑647/21.

18

Nyt käsiteltävät kaksi ennakkoratkaisupyyntöä toimittanut tuomari antoi syyskuussa 2021 menettelyssä, joka ei liity pääasioihin, ratkaisun, jolla hän pyysi Sąd Okręgowy w Słupskun muutoksenhakujaoston puheenjohtajaa siirtämään asian toiselle tuomarille eli korvaamaan Sąd Okręgowy w Słupskun presidentin kyseisen menettelyn ratkaisukokoonpanossa toisella tuomarilla. Hän perusteli tätä pyyntöä sillä, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen presidentti oli nimitetty tehtäviinsä KRS:n uudessa kokoonpanossa tekemän päätöksen perusteella. Tällaisen tuomarin läsnäolo ratkaisukokoonpanossa loukkaa siten SEU 19 artiklan 1 kohdassa, perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklassa tarkoitettua oikeutta etukäteen laillisesti perustettuun tuomioistuimeen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen varapresidentti, joka myös nimitettiin KRS:n uudessa kokoonpanossaan tekemästä ehdotuksesta, kumosi kyseisen tuomarin pyynnön sisältävän ratkaisun.

19

Lokakuussa 2021 kyseinen tuomari kumosi eräässä toisessa asiassa alioikeuden tuomion, jonka oli antanut henkilö, joka oli nimitetty tuomarin virkaan KRS:n uudessa kokoonpanossaan tekemän päätöksen perusteella. Hän perusti kumoamispäätöksensä muun muassa SEU 19 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan ja perusoikeuskirjan 47 artiklaan.

20

Sąd Okręgowy w Słupskun tuomarikollegio, joka koostui kyseisen tuomioistuimen presidentistä ja Sąd Okręgowy w Słupskun tuomiopiiriin kuuluvien viiden sąd rejonowyn presidenteistä, teki 11.10.2021 päätöksen, jonka tarkoituksena oli vapauttaa nyt käsiteltävinä olevat kaksi ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevaa päätöstä tehnyt tuomari kuudennessa rikosasioita käsittelevässä muutoksenhakujaostossa hänelle jaettujen noin 70 asian käsittelystä, mukaan lukien pääasiat (jäljempänä tuomarikollegion päätös). Kyseisen tuomarin mukaan kyseistä päätöstä eikä sen perusteluja ollut annettu hänelle tiedoksi. Hän toteaa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen presidentti on ainoastaan ilmoittanut hänelle hänen vapauttamisestaan asioiden käsittelystä. Hän lisää, että viimeksi mainittu on kahteen otteeseen evännyt hänen pyyntönsä saada tutustua kyseisen päätöksen sisältöön.

21

Sąd Okręgowy w Słupskun presidentti antoi 13.10.2021 määräyksen kyseisen tuomarin siirtämisestä kyseisen tuomioistuimen muutoksenhakuosastosta, jossa pääasiat ovat vireillä, mainitun tuomioistuimen ensimmäisen asteen jaostoon (jäljempänä siirtopäätös). Hänen tilalleen muutoksenhakujaostoon siirrettiin toinen tuomari.

22

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan siirtopäätöksen perusteluissa tyydytään lyhytsanaisesti mainitsemaan tarve varmistaa näiden kummankin jaoston moitteeton toiminta. Kyseisessä määräyksessä viitataan myös Sąd Okręgowy w Słupskun presidentin ja yhden jaoston puheenjohtajan väliseen erittelemättömään kirjeenvaihtoon.

23

Siirtomääräys tuli voimaan 18.10.2021. Tämä määräys ei sisällä mitään tietoa mahdollisista muutoksenhakukeinoista.

24

Tässä tilanteessa ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin haluaa lähinnä tietää, voiko tuomari, joka on esittänyt nyt käsiteltävinä olevat kaksi ennakkoratkaisupyyntöä, jatkaa asiaa C‑647/21 vastaavan pääasian käsittelyä yhden tuomarin kokoonpanossa ja asiaa C‑648/21 vastaavan pääasian käsittelyä ratkaisukokoonpanon puheenjohtajana.

25

Kyseisen tuomioistuimen mukaan on niin, että kun otetaan huomioon tämän tuomion 18–23 kohdassa esitetyn kaltaiset olosuhteet, jotka ovat johtaneet sen vapauttamiseen niiden asioiden käsittelystä, joiden osalta kyseinen tuomari oli esittelevä tuomari, mukaan lukien pääasiat, sen on ratkaistava kysymys siitä, rikotaanko tällaisilla toimilla SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa. Jos näin on, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, onko sen sivuutettava tuomarikollegion päätös ja muut myöhemmät toimet, kuten päätös, jolla asiat, joiden käsittelystä kyseinen tuomari on vapautettu, mukaan lukien pääasiat, siirretään toiselle tuomarille.

26

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että se, että nämä kaksi nyt käsiteltävänä olevaa ennakkoratkaisupyyntöä esittänyt tuomari on vapautettu hänelle jaettujen asioiden käsittelystä, ja hänen siirtämisensä loukkaavat riippumattomuuden ja erottamattomuuden vaatimuksia. Lisäksi kyseiseen tuomariin kohdistetut toimenpiteet ovat reaktio hänen pyrkimyksiinsä tarkistaa, täyttikö ensimmäisen asteen tuomioistuin laillisesti perustettua tuomioistuinta koskevan vaatimuksen, ja niiden tarkoituksena on estää tämänkaltaiset yritykset tulevaisuudessa.

27

Tässä tilanteessa Sąd Okręgowy w Słupsku on päättänyt lykätä tuomarikollegion päätöksen täytäntöönpanoa, lykätä pääasioiden käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle kummassakin pääasiassa seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

28

Asiat C‑647/21 ja C‑648/21 yhdistettiin unionin tuomioistuimen presidentin 29.11.2021 tekemällä päätöksellä kirjallista ja suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.

29

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt näiden ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelemistä nopeutetussa menettelyssä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan nojalla. Se on todennut näiden pyyntöjen tueksi lähinnä, että kyseisen menettelyn soveltaminen on perusteltua, kun otetaan huomioon, että ennakkoratkaisukysymykset koskevat Puolan oikeuteen ja erityisesti perustuslakiin liittyviä peruskysymyksiä eli tuomareiden erottamattomuuden periaatetta ja asianosaisten oikeutta saada asiansa käsitellyksi laillisesti perustetussa, puolueettomassa ja riippumattomassa tuomioistuimessa. Se on lisännyt, että on perusteltuja syitä uskoa, että muiden toimien toteuttaminen pääasioissa johtaisi niiden syiden poistumiseen, joiden vuoksi on ollut tarpeen esittää kysymyksiä unionin tuomioistuimelle, ja että unionin tuomioistuimen antamien vastausten täytäntöönpanoa voitaisiin vaikeuttaa, mikä estäisi unionin oikeuden tehokkuuden ja tehokkaan oikeussuojan takaamisen.

30

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa määrätään, että unionin tuomioistuimen presidentti voi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan päättää esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä, jos asian laatu edellyttää, että asia käsitellään ensi tilassa.

31

On muistutettava, että tällainen nopeutettu menettely on menettelyllinen väline, jolla on tarkoitus vastata poikkeuksellisen kiireelliseen tilanteeseen (tuomio 21.12.2021, Randstad Italia, C‑497/20, EU:C:2021:1037, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen presidentti on päättänyt 29.11.2021 esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, ettei pyyntöjä näiden ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelemisestä nopeutetussa menettelyssä ole syytä hyväksyä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen näiden pyyntöjen perustelemiseksi esittämät perustelut ovat nimittäin yleisluonteisia, eikä niissä täsmennetä erityisiä syitä, jotka oikeuttavat näiden ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelemisen ensi tilassa. Erityisesti se, että esitetyt kysymykset koskevat Puolan oikeutta ja erityisesti perustuslakia koskevia perustavanlaatuisia kysymyksiä, ei merkitse poikkeuksellista kiireellistä tilannetta, joka on välttämätön edellytys nopeutetun käsittelyn oikeuttamiseksi. Lopuksi se, että pääasioihin sovelletaan rikosoikeutta, ei sinällään ole peruste niiden nopeutetulle käsittelylle.

33

Unionin tuomioistuin lykkäsi 18.10.2022 yhdistettyjen asioiden C‑647/21 ja C‑648/21 käsittelyä, kunnes yhdistetyissä asioissa C‑615/20 ja C‑671/20 on annettu tuomio. Unionin tuomioistuin antoi 20.7.2023 ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle tiedoksi 13.7.2023 annetun tuomion YP ym. (Tuomarin koskemattomuuden poistaminen ja virantoimituksesta pidättäminen) (C‑615/20 ja C‑671/20, EU:C:2023:562) ja pyysi sitä ilmoittamaan, halusiko se pysyttää ennakkoratkaisupyyntönsä yhdistetyissä asioissa C‑647/21 ja C‑648/21.

34

Sąd Okręgowy w Słupskun presidentin ohjeiden mukaisesti molemmat ennakkoratkaisupyynnöt toimittanut tuomari vastasi 25.9.2023, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa pysyttää ennakkoratkaisupyyntönsä.

35

Tähän vastaukseen liittyvien tiettyjen epäselvyyksien vuoksi unionin tuomioistuin osoitti kyseiselle tuomioistuimelle toisen selvennyspyynnön työjärjestyksensä 101 artiklan 1 kohdan nojalla. Unionin tuomioistuin kysyi muun muassa, kuuluuko tuomari, joka oli toimittanut nyt käsiteltävät ennakkoratkaisupyynnöt, edelleen ratkaisukokoonpanoihin, joiden käsiteltäviksi on saatettu ne pääasiat, jotka ovat johtaneet yhdistetyissä asioissa C‑647/21 ja C‑648/21 esitettyihin ennakkoratkaisupyyntöihin, ja jos kuuluu, missä ominaisuudessa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vastasi tähän kysymykseen 17.10.2023 nyt käsiteltävät ennakkoratkaisupyynnöt esittäneen tuomarin välityksellä.

36

Tanskan hallitus ja Euroopan komissio yhtäältä väittävät lähinnä, ettei perusoikeuskirjan 47 artiklaa sovelleta pääasioissa. Komissio huomauttaa erityisesti, että vaikka ennakkoratkaisupyynnöissä ja erityisesti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien kysymysten sanamuodossa viitataan direktiiviin 2016/343, kyseisen direktiivin tulkintaa ei ole pyydetty.

37

Tältä osin on huomattava, että unionin tuomioistuin voi SEUT 267 artiklaan perustuvaa ennakkoratkaisupyyntöä käsitellessään tulkita unionin oikeutta ainoastaan sille annetun toimivallan rajoissa (tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Perusoikeuskirjan soveltamisala on jäsenvaltioiden toimenpiteiden osalta määritelty perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta, ja kyseisellä määräyksellä vahvistetaan vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan Euroopan unionin oikeusjärjestyksessä taatut perusoikeudet on tarkoitettu sovellettaviksi kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin mutta ei muihin tilanteisiin (tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594,, EU:C:2024:594, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Nyt käsiteltävissä asioissa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole perusoikeuskirjan 47 artiklan tulkintaa koskevan pyynnön osalta ilmoittanut, että pääasiat koskisivat sellaisen unionin oikeussäännön, joka pantaisiin täytäntöön kansallisella tasolla, tulkintaa tai soveltamista. Vaikka ennakkoratkaisupyyntöjen toisissa kysymyksissä viitataankin direktiiviin 2016/343, näitä kysymyksiä ei ole esitetty kyseisen direktiivin säännösten perusteella, eikä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitä mitään selitystä kyseisen direktiivin ja näiden asioiden välisestä yhteydestä.

40

Näin ollen nyt käsiteltävissä asioissa unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tulkita perusoikeuskirjan 47 artiklaa sellaisenaan.

41

Toisaalta Prokuratura Rejonowa w Bytowie (Bytówin piirisyyttäjä, Puola) ja Prokuratura Okręgowa w Łomży (Łomżan alueellinen syyttäjäviranomainen, Puola) väittävät lähinnä, että esitetyissä kysymyksissä esiin tuodun kaltaiset jäsenvaltioiden tuomioistuinorganisaatiota koskevat ongelmat, jotka koskevat erityisesti tuomarin vapauttamista hänelle jaettujen asioiden käsittelystä, kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan eivätkä unionin oikeuden aineelliseen soveltamisalaan. Puolan hallitus on sitä vastoin todennut istunnossa, että unionin tuomioistuin on sen mukaan toimivaltainen vastaamaan ennakkoratkaisukysymyksiin.

42

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että vaikka oikeuslaitoksen järjestäminen jäsenvaltioissa kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, jäsenvaltioiden on kuitenkin kyseistä toimivaltaa käyttäessään noudatettava niille unionin oikeuden nojalla kuuluvia velvoitteita, ja näin voi olla muun muassa silloin, kun on kyse kansallisista säännöistä, jotka koskevat tuomareiden nimittämiseen liittyvien päätösten tekemistä, ja mahdollisesti säännöistä, jotka koskevat tällaisten nimittämismenettelyjen yhteydessä sovellettavaa tuomioistuinvalvontaa (tuomio 9.1.2024, G. ym. (Tuomareiden nimittäminen yleisiin tuomioistuimiin Puolassa), C‑181/21 ja C‑269/21, EU:C:2024:1, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Esitettyjen kysymysten sanamuodosta ilmenee lisäksi selvästi, että ne eivät koske Puolan oikeuden vaan erityisesti SEU 19 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

44

Tästä seuraa, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen lausumaan ennakkoratkaisupyynnöistä mutta ei tulkitsemaan perusoikeuskirjan 47 artiklaa sellaisenaan.

45

Bytówin piirisyyttäjänvirasto ja Łomżan alueellinen syyttäjänvirasto väittävät, ettei ennakkoratkaisupyyntöjä voida ottaa tutkittavaksi. Ne väittävät ensinnäkin, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari on esittänyt nämä pyynnöt tuomarikollegion päätöksen tekemisen jälkeen eli ajankohtana, jolloin kyseinen tuomari oli vapautettu pääasioiden käsittelystä eikä hänellä ollut enää toimivaltaa tehdä kyseisiä päätöksiä. Toiseksi ne huomauttavat, että ennakkoratkaisukysymykset koskevat ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomarin henkilökohtaista tilannetta ja että nämä kysymykset ovat näin ollen henkilökohtaisia. Kolmanneksi ne väittävät, että ennakkoratkaisupyynnöt eivät täytä työjärjestyksen 94 artiklan a ja b alakohdan vaatimuksia. Puolan hallitus on puolestaan todennut istunnossa, että nämä pyynnöt voidaan ottaa tutkittaviksi.

46

Komissio väittää lisäksi, että ennakkoratkaisupyyntöjen kolmannet kysymykset on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että se, onko pääasioissa syytetyllä mahdollisesti tehokas oikeussuojakeino, ei ole ennakkokysymys, joka tulee esiin in limine litis, eikä näiden asioiden ratkaisemiseksi tarpeellinen kysymys.

47

Tältä osin on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos siis esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata niihin (tuomio 24.11.2020, Openbaar Ministerie (Asiakirjaväärennökset), C‑510/19, EU:C:2020:953, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Kuten SEUT 267 artiklan sanamuodosta itsestään ilmenee, esitetty ennakkoratkaisukysymys on ”ratkaistava”, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ”antaa päätöksen” käsiteltäväkseen saatetussa asiassa (tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Tältä osin unionin tuomioistuin on jo korostanut, että vastaus ennakkoratkaisukysymyksiin voi olla tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytäneille tuomioistuimille voidaan antaa unionin oikeuden tulkinta, jonka avulla ne voivat ratkaista kansallisen oikeuden menettelyllisiä kysymyksiä ennen kuin niiden on mahdollista ratkaista käsiteltäväkseen saatetun oikeusriidan asiakysymys (tuomio 16.11.2021, Prokuratura Rejonowa w Mińsku Mazowieckim ym., C‑748/19–C‑754/19, EU:C:2021:931, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Ensimmäisestä tutkimatta jättämistä koskevasta väitteestä, joka perustuu siihen, että kyseessä oleva tuomari on esittänyt nämä ennakkoratkaisupyynnöt sen jälkeen, kun hänet oli vapautettu pääasioiden käsittelemisestä, on todettava yhtäältä, että unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että kyseisen tuomarin ennakkoratkaisupyyntöjen esittämisajankohtana eli 20.10.2021 pääasiat olivat hänen käsiteltävinään, ja toisaalta, että sen jälkeen, kun ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari oli vapautettu asioiden käsittelystä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole peruuttanut mainittuja ennakkoratkaisupyyntöjä.

51

Vastauksessaan unionin tuomioistuimen esittämään toiseen selvennyspyyntöön ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimittäin vahvisti, että asianomainen tuomari oli molemmissa pääasioissa esittelevä tuomari ja ratkaisukokoonpanon puheenjohtaja päivänä, jona ennakkoratkaisupyyntöjen esittämistä koskevat päätökset tehtiin, eli 20.10.2021. Se totesi myös, että asiassa C‑648/21 esitetyn ennakkoratkaisupyynnön taustalla oleva menettely siirrettiin määräyksellä, joka annettiin 21.10.2021 sen jälkeen, kun ennakkoratkaisupyyntöjä koskevat päätökset oli tehty, toiselle esittelevälle tuomarille, joka oli aiemmin osallistunut kyseistä menettelyä käsittelevään kolmen tuomarin kokoonpanoon, ja että asiassa C‑647/21 esitetyn ennakkoratkaisupyynnön taustalla olevassa menettelyssä muutettiin myös 21.10.2021 yhden tuomarin kokoonpanoa. Kyseinen tuomioistuin vahvisti lisäksi, että näitä kahta menettelyä on lykätty nyt käsiteltävien ennakkoratkaisupyyntöjen johdosta ja että niiden käsittely on ollut lykättynä siitä lähtien.

52

Toisesta tutkimatta jättämistä koskevasta väitteestä, joka perustuu siihen, että ennakkoratkaisukysymykset koskevat lähinnä sen tuomarin henkilökohtaista tilannetta, joka on toimittanut nyt käsiteltävät ennakkoratkaisupyynnöt, eikä niillä näin ollen ole yhteyttä pääasioihin, on todettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ratkaistavana on pääasioiden asiayhteydessä menettelyllisiä kysymyksiä, jotka sen on ratkaistava in limine litis ja joiden ratkaisu riippuu niiden unionin oikeuden säännösten ja periaatteiden tulkinnasta, joita nämä ennakkoratkaisukysymykset koskevat. Mainituilla ennakkoratkaisukysymyksillä pyritään lähinnä selvittämään, voiko kyseinen tuomari kyseisten unionin oikeuden määräysten ja periaatteiden perusteella edelleen jatkaa pääasioiden käsittelyä huolimatta siitä, että tuomarikollegio on vapauttanut hänet niiden käsittelystä.

53

Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, ennakkoratkaisukysymykset, joilla pyritään tällä tavalla siihen, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista in limine litis menettelylliset ongelmat, kuten ongelmat, jotka liittyvät sen omaan toimivaltaan ratkaista siinä vireillä oleva asia tai niihin oikeusvaikutuksiin, joita sellaisella tuomioistuinratkaisulla, joka mahdollisesti estää mainittua tuomioistuinta jatkamasta tällaista asian tutkintaa, on katsottava olevan tai jotka siltä on katsottava puuttuvan, voidaan kuitenkin ottaa tutkittavaksi SEUT 267 artiklan nojalla (tuomio 13.7.2023, YP ym. (Tuomarin koskemattomuuden poistaminen ja virantoimituksesta pidättäminen), C‑615/20 ja C‑671/20, EU:C:2023:562, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54

Kolmannesta tutkimatta jättämistä koskevasta väitteestä, jonka mukaan ennakkoratkaisupyynnöt eivät täytä työjärjestyksen 94 artiklan a ja b alakohdan vaatimuksia, on riittävää todeta, että – kuten tämän tuomion 6–14 kohdasta ja 15–26 kohdasta ilmenee – nämä ennakkoratkaisupyynnöt, sellaisina kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on niitä täsmentänyt vastauksessaan unionin tuomioistuimen kahteen selvennyspyyntöön, sisältävät ensimmäisen kysymyksen ja toisen kysymyksen osalta kaikki 94 artiklan a ja b alakohdassa vaaditut tiedot ja erityisesti käsiteltävässä asiassa mahdollisesti sovellettaviksi tulevien kansallisten säännösten sisällön, selostuksen niistä syistä, joiden vuoksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ryhtynyt tarkastelemaan kysymystä SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tulkinnasta, sekä kyseisen tuomioistuimen toteaman yhteyden mainitun määräyksen ja niiden kansallisten sääntöjen välillä, joihin on vedottu, joten unionin tuomioistuin voi tältä osin ratkaista ennakkoratkaisukysymykset.

55

Ensimmäisten kysymysten sen osan osalta, joka koskee tuomioistuimen tuomarikollegion kokoonpanoa, eli yhtäältä sitä, että oikeusministerillä, joka on myös valtakunnansyyttäjä, on toimivalta nimittää sąd rejonowyjen presidentit, jotka muodostavat sąd okręgowyn tuomarikollegion, ja toisaalta sitä, että tietyt tuomarikollegion jäsenet on nimitetty tuomarinvirkoihin KRS:n, jonka riippumattomuudesta ei ole riittäviä takeita, uudessa kokoonpanossaan esittämästä ehdotuksesta, on muistutettava, että koska SEUT 267 artiklassa määrätty ennakkoratkaisumenettely unionin tuomioistuimessa perustuu ennakkoratkaisupyyntöön, kansallisella tuomioistuimella on velvollisuus selvittää tässä pyynnössä itse pääasian tosiseikat ja oikeudelliset seikat ja antaa tarvittavat selvitykset niistä syistä, joiden perusteella se on valinnut ne unionin oikeuden säännökset, joiden tulkintaa se pyytää, ja todeta näiden säännösten ja sen kansallisen lainsäädännön, jota sovelletaan sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa, välinen yhteys (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2020, C. F. (Verotarkastus), C‑430/19, EU:C:2020:429, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Lukuun ottamatta joitakin tuomioistuimen tuomarikollegion kokoonpanoa koskevia suppeita selityksiä ennakkoratkaisupyynnöissä ei nyt käsiteltävässä asiassa kuitenkaan täsmennetä riittävästi kyseisen kollegion jäsenten nimittämistä koskevia kansallisia oikeussääntöjä. Niissä ei myöskään selitetä, miksi unionin tuomioistuimen olisi tarpeen vastata ensimmäisten kysymysten siihen osaan, joka koskee tuomioistuimen tuomarikollegion kokoonpanoa. Näin ollen unionin tuomioistuimella ei ole käytettävissään riittäviä tietoja, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen ensimmäisten kysymysten tähän osaan, joten ennakkoratkaisupyynnöt eivät tältä osin täytä työjärjestyksen 94 artiklan a ja b alakohdassa asetettuja edellytyksiä.

57

Kolmansista ennakkoratkaisukysymyksistä, joilla ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko pääasioissa seuraamustoimien kohteena olevien henkilöiden käytettävissä mahdollisesti tehokkaita oikeussuojakeinoja, on todettava, että nämä kysymykset eivät ole ennakkokysymyksiä, jotka esitetään in limine litis, eivätkä ne myöskään ole tarpeen pääasioiden ratkaisemiseksi. Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ei etenkään ilmene, että pääasioissa tulisi esiin kysymys siitä, voivatko syytetyt riitauttaa heidän asioitaan käsittelevän ratkaisukokoonpanon lainmukaisuuden.

58

Tämän perusteella on todettava, että ennakkoratkaisupyynnöt voidaan ottaa tutkittaviksi lukuun ottamatta ensimmäisten kysymysten sitä osaa, joka koskee tuomioistuimen tuomarikollegion kokoonpanoa, ja kolmansia ennakkoratkaisukysymyksiä.

59

Aluksi on huomautettava, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisillä ennakkoratkaisukysymyksillään muodollisesti sitä, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kanssa yhteensoveltuvaa se, että tuomarikollegion kaltaisella kansallisen tuomioistuimen elimellä on toimivalta vapauttaa kyseisen tuomioistuimen tuomari osan tai kaikkien hänelle jaettujen asioiden käsittelemisestä, unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että nämä ensimmäiset kysymykset koskevat lähinnä kansallista lainsäädäntöä, jolla säännellään menettelyä, jonka nojalla tuomari voidaan vapauttaa asioiden käsittelystä.

60

Sitä vastoin on niin, että vaikka se, että kaksi nyt käsiteltävää ennakkoratkaisupyyntöä esittänyt tuomari on siirretty ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen muutoksenhakujaostosta, jossa pääasiat ovat vireillä, mainitun tuomioistuimen ensimmäisen asteen jaostoon, on tärkeä seikka, joka on otettava huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksissään tarkoittaman tilanteen ymmärtämiseksi, tämän saman asiakirja-aineiston perusteella ei voida katsoa, että ensimmäiset kysymykset olisi ymmärrettävä niin, että ne koskevat myös pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen siirtopäätöksen tai yleisemmin siirtomenettelyä koskevan säännöstön yhteensoveltuvuutta SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kanssa.

61

Näiden toteamusten perusteella on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisillä kysymyksillään lähinnä, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka nojalla tuomarikollegion kaltainen kansallisen tuomioistuimen elin voi vapauttaa kyseisen tuomioistuimen tuomarin hänelle jaettujen asioiden käsittelystä kokonaan tai osittain ilman, että kyseisessä säännöstössä vahvistetaan perusteet, joiden on ohjattava kyseistä elintä sen tehdessä tällaisen vapauttamispäätöksen, että siinä asetetaan velvollisuus perustella kyseinen päätös ja että siinä määrätään mahdollisuudesta saattaa mainittu päätös tuomioistuinvalvontaan.

62

Tältä osin on huomattava, että vaikka oikeuslaitoksen järjestäminen jäsenvaltioissa ja erityisesti kansallisten tuomioistuinten perustaminen, kokoonpano, toimivalta ja toiminta kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, jäsenvaltioiden on kuitenkin kyseistä toimivaltaa käyttäessään noudatettava niille unionin oikeuden ja erityisesti SEU 19 artiklan nojalla kuuluvia velvoitteita (tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63

Tehokkaan oikeussuojan periaate, johon SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa viitataan, on unionin oikeuden yleinen periaate, joka on vahvistettu muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa, jota perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta vastaa. Viimeksi mainittu määräys on näin ollen otettava asianmukaisesti huomioon tulkittaessa mainittua 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa (tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64

Siltä osin kuin perusoikeuskirjassa vahvistetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia vastaavia oikeuksia, perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan tarkoituksena on varmistaa tarvittava johdonmukaisuus perusoikeuskirjaan sisältyvien oikeuksien ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattujen vastaavien oikeuksien välillä, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta unionin oikeuden riippumattomuuteen. Euroopan unionin perusoikeuskirjan selitysten (EUVL 2007, C 303, s. 17) mukaan perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta. Unionin tuomioistuimen on näin ollen huolehdittava siitä, että tulkinta, jonka se omaksuu nyt käsiteltävissä asioissa, turvaa suojelulle tason, joka noudattaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut, tarjoamaa tasoa (tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65

Tämän täsmennyksen jälkeen on huomattava ensinnäkin, että jokaisen jäsenvaltion on SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla varmistettava, että elimet, joiden tehtävänä on lausua unionin oikeudessa tarkoitettuina ”tuomioistuimina” unionin oikeuden soveltamiseen tai tulkintaan liittyvistä kysymyksistä ja jotka kuuluvat näin ollen sen oikeussuojakeinojen järjestelmään unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla, täyttävät tehokkaan oikeussuojan vaatimukset, joihin kuuluu muun muassa riippumattomuus (tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

66

Tämä tuomioistuinten riippumattomuuden vaatimus, joka kuuluu erottamattomasti tuomitsemistehtävään, on osa tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan perusoikeuden keskeistä sisältöä; näillä on ensisijainen merkitys sen takaajana, että suojataan kaikkia niitä oikeuksia, joita yksityisillä on unionin oikeuden nojalla, ja että turvataan ne jäsenvaltioille yhteiset arvot, jotka on vahvistettu SEU 2 artiklassa ja joihin kuuluu muun muassa oikeusvaltiota koskeva arvo (tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67

Mainittu riippumattomuuden vaatimus sisältää kaksi osatekijää. Ensimmäinen, ulkoinen osatekijä edellyttää, että asianomainen elin huolehtii tehtävistään itsenäisesti olematta missään hierarkkisessa tai alisteisessa suhteessa mihinkään tahoon ja ottamatta vastaan määräyksiä tai ohjeita miltään taholta, ja se on siten suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa sen jäsenten päätöksenteon riippumattomuuden ja vaikuttaa heidän ratkaisuihinsa. Toinen, sisäinen osatekijä liittyy puolestaan puolueettomuuden käsitteeseen ja merkitsee sitä, että tuomioistuin ylläpitää yhtäläistä etäisyyttä oikeusriidan asianosaisiin ja siihen, mitkä ovat heidän intressinsä oikeusriidan kohteeseen. Tämä osatekijä edellyttää objektiivisuuden noudattamista ja sitä, ettei elimellä ole muuta intressiä asian ratkaisun lopputulokseen kuin oikeussääntöjen tiukka soveltaminen (tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 50 ja 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68

Vaikka riippumattomuuden ”ulkoisella” osalla pyritään ennen kaikkea säilyttämään tuomioistuinten riippumattomuus lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjistä oikeusvaltion toiminnalle tunnusomaisen vallanjaon periaatteen mukaisesti, sillä pyritään myös suojelemaan tuomareita asianomaisen tuomioistuimen sisällä tapahtuvalta aiheettomalta vaikuttamiselta (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

69

On myös korostettava, että tuomitsemistehtävän hoitaminen on suojattava paitsi kaikelta ohjeiden antamisen muodossa tapahtuvalta suoralta vaikuttamiselta myös kaikenlaiselta epäsuoremmalta vaikuttamiselta, joka on omiaan vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 14.11.2024, S. (Ratkaisukokoonpanon muuttaminen), C‑197/23, EU:C:2024:956, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

70

Nämä riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeet edellyttävät sellaisten sääntöjen olemassaoloa, jotka koskevat muun muassa asianomaisen elimen kokoonpanoa ja joiden perusteella yksityisten kaikki perustellut epäilyt siltä osin, onko kyseinen elin täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa, ja siltä osin, onko se neutraali vastakkain oleviin intresseihin nähden, voidaan sivuuttaa (tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 52 kohta).

71

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on lisäksi jo korostanut, että muun muassa tuomioistuinten riippumattomuuden ja oikeusvarmuuden ensisijainen merkitys oikeusvaltiolle edellyttää kussakin tapauksessa sovellettavien sääntöjen erityistä selkeyttä ja selkeitä takeita objektiivisuuden ja avoimuuden varmistamiseksi ja ennen kaikkea mielivaltaisuuden vaikutelman välttämiseksi silloin, kun yksittäisiä asioita jaetaan tuomareiden käsiteltäviksi (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 5.10.2010, DMD GROUP, a.s. v. Slovakia, CE:ECHR:2010:1005JUD001933403, 66 kohta).

72

SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa edellytetään toiseksi myös, että on olemassa etukäteen laillisesti perustettu tuomioistuin, kun otetaan huomioon erottamattomat yhteydet etukäteen laillisesti perustettua tuomioistuinta koskevan takeen ja tuomareiden riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeiden välillä (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 14.11.2024, S. (Ratkaisukokoonpanon muuttaminen), C‑197/23, EU:C:2024:956, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

73

Lisäksi on niin, että myös perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan viittaus laillisesti perustettuun tuomioistuimeen kuvastaa erityisesti oikeusvaltion periaatetta, eikä sillä tarkoiteta pelkästään tuomioistuimen olemassaolon oikeudellista perustaa vaan myös tuomioistuimen kokoonpanoa kussakin asiassa sekä kaikkia muita kansallisen oikeuden säännöksiä, joiden noudattamatta jättämisestä seuraa se, että jonkun tai joidenkin tuomareiden osallistuminen asian käsittelyyn on sääntöjenvastaista (ks. analogisesti tuomio 29.3.2022, Getin Noble Bank, C‑132/20, EU:C:2022:235, 121 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

74

Näin ollen asioiden jakamista ja siirtämistä koskevat säännöt kuuluvat etukäteen laillisesti perustetun tuomioistuimen käsitteeseen, joka edellyttää paitsi tuomioistuimen olemassaolon oikeudellista perustaa myös sitä, että kussakin asiassa noudatetaan ratkaisukokoonpanoa koskevia sääntöjä ja että on olemassa muita kansallisen oikeuden säännöksiä, joiden noudattamatta jättämisen vuoksi yhden tai useamman tuomarin osallistuminen asian käsittelyyn on sääntöjenvastaista.

75

Näin ollen SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa edellytetään tältä osin myös, että ratkaisukokoonpanojen kokoonpanoa koskevat säännöt ovat omiaan estämään kyseisestä asiasta vastaavan ratkaisukokoonpanon ulkopuolisten henkilöiden, joille asianosaiset eivät ole voineet esittää perusteluitaan, aiheettoman puuttumisen yksittäiseen asiaan liittyvään päätöksentekomenettelyyn (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2024, Hann-Invest ym., C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21, EU:C:2024:594, 59 kohta).

76

Jollei tarkistuksista, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on suoritettava, muuta johdu, vaikuttaa siltä, että yleisistä tuomioistuimista annetun lain 47b §:n 1 momentissa säädetään, että tuomioistuimen kokoonpanon muuttaminen hyväksytään, jos on olemassa ”pysyvä este asian käsittelemiselle nykyisessä kokoonpanossa”, ilman muita täsmennyksiä. Vaikka kyseisen 47b §:n 4 momentissa säädetään lähinnä, että asiat, jotka on jaettu tuomarin käsiteltäväksi, pysyvät hänen käsiteltävinään siitä huolimatta, että hänet siirretään toiseen paikkaan tai lähetetään toiseen tuomioistuimeen, näiden asioiden käsittelyn päättymiseen saakka, 47b §:n 5 momentissa säädetään, että hänet voidaan vapauttaa hänelle jaettujen asioiden käsittelystä asianomaisen tuomioistuimen tuomarikollegion päätöksellä mainitsematta tätä koskevia perusteita. Lopuksi saman 47b §:n 6 momentin mukaan tuomioistuimen tuomarikollegiolla on mahdollisuus vapauttaa tuomari asioiden käsittelemisestä myös, jos tämä siirretään toiseen jaostoon, mutta myöskään tässä tapauksessa ei määritetä mitään täsmällisiä perusteita.

77

On siis todettava, että sen lisäksi, että tämän tuomion edellisessä kohdassa kuvatun kaltaisessa kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä objektiivisista perusteista, jotka koskevat mahdollisuutta vapauttaa tuomari yhden tai useamman hänelle jaetun asian käsittelystä, siinä annetaan myös kyseisen tuomioistuimen tuomarikollegiolle mahdollisuus vapauttaa tuomari hänelle jaettujen asioiden käsittelystä ilman, että tällaista päätöstä perustellaan. Viittaus pysyvään esteeseen asian käsittelemiselle nykyisessä kokoonpanossa on liian epämääräinen, jotta sen voitaisiin katsoa estävän kaiken mielivaltaisen päätöksenteon ratkaisukokoonpanon muuttamista koskevassa päätöksessä. Lisäksi Puolan hallitus on vahvistanut unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa, ettei Puolan oikeudessa aseteta mitään velvollisuutta perustella tuomarin vapauttamista hänelle jaettujen asioiden käsittelemisestä yleisistä tuomioistuimista annetun lain 47b §:n 5 ja 6 momentin nojalla.

78

Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee lisäksi pääasioissa kyseessä olevien asioiden käsittelystä vapauttamisten osalta, että tuomarikollegion päätöstä, jolla kyseinen tuomari on vapautettu pääasioiden käsittelemisestä, ei ole mitenkään perusteltu.

79

Tätä tuomarikollegion päätöstä ei myöskään voida perustella siirtomääräyksellä, jolla Sąd Okręgowy w Słupskun presidentti päätti 13.10.2021 yleisistä tuomioistuimista annetun lain 22a §:n 4 momentin nojalla siirtää nyt käsiteltävät ennakkoratkaisupyynnöt esittäneen tuomarin saman tuomioistuimen toiseen jaostoon.

80

Yhtäältä kyseinen määräys on nimittäin perusteltu lyhytsanaisesti tarpeella ”varmistaa Sąd Okręgowy w Słupskun kuudennen rikosasioiden muutoksenhakujaoston ja toisen rikosasioiden osaston moitteeton toiminta”.

81

Toisaalta tuomarikollegion päätös annettiin kaksi päivää ennen siirtomääräyksen antamista.

82

Lisäksi unionin tuomioistuin on jo todennut tuomarin siirtämisestä toiseen tuomioistuimeen tai tuomarin siirtämisestä saman tuomioistuimen toiseen jaostoon ilman hänen suostumustaan, että tällaiset siirrot voivat olla keino valvoa tuomioistuinratkaisujen sisältöä, koska niillä voi olla paitsi vaikutusta asianomaisten tuomareiden tehtävien laajuuteen ja heille annettujen asioiden käsittelyyn, myös merkittäviä seurauksia heidän elämälleen ja uralleen, ja niillä voi siten olla vastaavia vaikutuksia kuin kurinpitoseuraamuksella (tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 115 kohta).

83

Samalla tavalla sen perusteella, että tuomari vapautetaan hänelle jaettujen asioiden käsittelystä ilman, että asianomaisessa kansallisessa säännöstössä vahvistetaan objektiivisia perusteita tällaiselle vapauttamismahdollisuudelle ja lisäksi ilman, että tällainen vapauttamispäätös on perusteltava, ei voida sulkea pois sitä, että tämä asioiden käsittelystä vapauttaminen on mielivaltaista tai että se on jopa peitelty kurinpitoseuraamus. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä silloin, kun tällaista asioiden käsittelystä vapauttamista seuraa asianomaisen tuomarin siirtäminen saman tuomioistuimen toiseen jaostoon.

84

Näin ollen pääasioissa kyseessä olevan kaltaiset asioiden käsittelystä vapauttamista koskevat organisatoriset toimenpiteet, joiden toteuttamista ei ole rajattu riittävän täsmällisillä perusteilla ja joiden täytäntöönpanolle ei ole asetettu riittävää perusteluvelvollisuutta, ovat omiaan herättämään kysymyksiä siitä, onko asioiden käsittelystä vapauttaminen ja sitä seurannut asianomaisen tuomarin siirtäminen tapahtunut vastauksena tuomarin aiempiin toimiin.

85

Jottei annettaisi sijaa sille mielivallalle, joka voisi seurata menettelystä, joka ei ole avoin ja joka voisi loukata tuomareiden riippumattomuuden ja erottamattomuuden periaatteita, on tärkeää, että kansallisissa säännöissä, jotka koskevat asioiden käsittelystä vapauttamista, säädetään selkeästi ilmaistuista objektiivisista perusteista, joiden perusteella tuomari voidaan vapauttaa hänelle jaettujen asioiden käsittelystä, sekä velvollisuudesta perustella asioiden käsittelystä vapauttamista koskevat päätökset muun muassa silloin, kun asianomainen tuomari ei ole antanut suostumustaan vapauttamisille, jotta voidaan taata, ettei aiheeton ulkoinen vaikuttaminen vaaranna tuomareiden riippumattomuutta.

86

Edellä esitetyn perusteella ensimmäisiin kysymyksiin on vastattava, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka nojalla tuomarikollegion kaltainen kansallisen tuomioistuimen elin voi vapauttaa kyseisen tuomioistuimen tuomarin osittain tai kokonaan hänelle jaettujen asioiden käsittelystä ilman, että kyseisessä säännöstössä säädetään perusteista, joiden on ohjattava kyseistä elintä sen tehdessä tällaisen vapauttamista koskevan päätöksen, ja ilman, että se velvoitetaan perustelemaan kyseinen päätös.

87

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisilla kysymyksillään lähinnä, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa ja unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta tulkittava siten, että niissä velvoitetaan kansallinen tuomioistuin ja kaikki muut asianomaisen jäsenvaltion viranomaiset jättämään soveltamatta yhtäältä kyseisen tuomioistuimen tuomarikollegion päätöstä, jolla kyseisen tuomioistuimen tuomari vapautetaan hänelle jaettujen asioiden käsittelystä, ja toisaalta muita myöhempiä toimia, kuten näiden asioiden uudelleen jakamista koskevia päätöksiä, kun kyseinen päätös on tehty SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan vastaisesti.

88

Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteella vahvistetaan unionin oikeuden etusija jäsenvaltioiden oikeuteen nähden. Kyseinen periaate velvoittaa siis kaikki jäsenvaltioiden elimet huolehtimaan unionin eri oikeussääntöjen täyden vaikutuksen toteutumisesta, eikä jäsenvaltioiden oikeudella voida puuttua siihen vaikutukseen, joka näillä eri oikeussäännöillä katsotaan olevan mainittujen valtioiden alueella (tuomio 13.7.2023, YP ym. (Tuomarin koskemattomuuden poistaminen ja virantoimituksesta pidättäminen), C‑615/20 ja C‑671/20, EU:C:2023:562, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

89

Mainittu periaate edellyttää siten muun muassa, että kansallinen tuomioistuin, jonka tehtävänä on toimivaltansa rajoissa soveltaa unionin oikeuden oikeussääntöjä, varmistaa unionin oikeuden vaatimusten täyden vaikutuksen sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa ja jättää tarvittaessa omasta aloitteestaan soveltamatta kaikkea sellaisen unionin oikeuden oikeussäännön, jolla on välitön oikeusvaikutus, kanssa ristiriidassa olevaa kansallista lainsäädäntöä tai käytäntöä ilman, että sen olisi pyydettävä tai odotettava, että tällainen kansallinen lainsäädäntö tai käytäntö ensin poistetaan lainsäädäntöteitse tai jollakin muulla perustuslain mukaisella keinolla (tuomio 13.7.2023, YP ym. (Tuomarin koskemattomuuden poistaminen ja virantoimituksesta pidättäminen), C‑615/20 ja C‑671/20, EU:C:2023:562, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

90

Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toisella alakohdalla – tulkittuna perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa –, jossa asetetaan jäsenvaltioille selvä ja täsmällinen velvollisuus saavuttaa tietty tulos ja johon ei liity mitään ehtoja etenkään niiden tuomioistuinten, joiden on tulkittava ja sovellettava unionin oikeutta, riippumattomuuden ja puolueettomuuden sekä sen vaatimuksen osalta, että kyseiset tuomioistuimet on etukäteen laillisesti perustettu, on tällainen välitön oikeusvaikutus, joka edellyttää, ettei mitään näiden unionin oikeuden määräysten, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on niitä tulkinnut, kanssa ristiriidassa olevaa kansallista säännöstä, oikeuskäytäntöä tai käytäntöä saa soveltaa (tuomio 13.7.2023, YP ym. (Tuomarin koskemattomuuden poistaminen ja virantoimituksesta pidättäminen), C‑615/20 ja C‑671/20, EU:C:2023:562, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

91

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että vaikkei sellaisia kansallisia lainsäädäntötoimenpiteitä olisi toteutettu, joilla lopetetaan unionin tuomioistuimen toteama jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, kansallisten tuomioistuinten on toteutettava kaikki toimenpiteet helpottaakseen unionin oikeuden täyden vaikutuksen toteutumista jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa tuomiossa vahvistettujen ohjeiden mukaisesti. Mainittujen tuomioistuinten on myös SEU 4 artiklan 3 kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaan poistettava lainvastaiset seuraukset, jotka aiheutuvat unionin oikeuden rikkomisesta (tuomio 13.7.2023, YP ym. (Tuomarin koskemattomuuden poistaminen ja virantoimituksesta pidättäminen), C‑615/20 ja C‑671/20, EU:C:2023:562, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

92

Tämän tuomion 88–91 kohdassa esitettyjen velvollisuuksien noudattamiseksi kansallisen tuomioistuimen on siten jätettävä soveltamatta kyseisen tuomioistuimen tuomarikollegion päätöksen kaltaista toimea, jolla on SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan vastaisesti määrätty, että kyseisen tuomioistuimen tuomari vapautetaan hänelle jaettujen asioiden käsittelemisestä, kun tämä on kyseessä olevan menettelyllisen tilanteen valossa välttämätöntä unionin oikeuden ensisijaisuuden takaamiseksi (ks. analogisesti tuomio 13.7.2023, YP ym. (Tuomarin koskemattomuuden poistaminen ja virantoimituksesta pidättäminen), C‑615/20 ja C‑671/20, EU:C:2023:562, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

93

Koska tosiseikkojen lopullinen arviointi sekä kansallinen oikeuden soveltaminen ja tulkitseminen kuuluvat SEUT 267 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä yksinomaan ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, juuri tämän on selvitettävä lopullisesti, mitä konkreettisia seurauksia edellä olevassa kohdassa mainitulla periaatteella on pääasian oikeudenkäynnissä. Unionin tuomioistuin voi kuitenkin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan esittää asiakirjoista ilmenevien seikkojen perusteella kansalliselle tuomioistuimelle sellaisia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka voisivat olla kansalliselle tuomioistuimelle tässä tarkoituksessa hyödyllisiä (tuomio 13.7.2023, YP ym. (Tuomarin koskemattomuuden poistaminen ja virantoimituksesta pidättäminen), C‑615/20 ja C‑671/20, EU:C:2023:562, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

94

Tältä osin ensimmäiseen kysymykseen annetusta vastauksesta ilmenee, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta on esteenä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kuvaaman kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään asioiden käsittelystä vapauttamisesta.

95

Tällaisessa tilanteessa ratkaisukokoonpanon on oltava oikeutettu jättämään soveltamatta tämän lainsäädännön perusteella tehtyä päätöstä ja siten jatkaa pääasioiden tutkimista nykyisessä kokoonpanossaan ilman, että ratkaisukokoonpanojen nimeämisen ja muuttamisen osalta toimivaltaiset lainkäyttöelimet voisivat tätä estää (ks. vastaavasti tuomio 13.7.2023, YP ym. (Tuomarin koskemattomuuden poistaminen ja virantoimituksesta pidättäminen), C‑615/20 ja C‑671/20, EU:C:2023:562, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

96

Samassa tilanteessa kansallisen tuomioistuimen ratkaisukokoonpanojen nimeämisen ja muuttamisen osalta toimivaltaisten elinten on jätettävä soveltamatta tällaista päätöstä (ks. vastaavasti tuomio 13.7.2023, YP ym. (Tuomarin koskemattomuuden poistaminen ja virantoimituksesta pidättäminen), C‑615/20 ja C‑671/20, EU:C:2023:562, 80 kohta).

97

Edellä todettujen seikkojen perusteella toisiin kysymyksiin on vastattava, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa ja unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta on tulkittava siten, että niissä velvoitetaan kansallinen tuomioistuin jättämään soveltamatta kyseisen tuomioistuimen tuomarikollegion päätöstä, jolla mainitun tuomioistuimen tuomari vapautetaan hänelle jaettujen asioiden käsittelystä, ja muita myöhempiä toimia, kuten näiden asioiden uudelleen jakamista koskevia päätöksiä, kun kyseinen päätös on tehty SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan vastaisesti. Kansallisen tuomioistuimen ratkaisukokoonpanojen nimeämisen ja muuttamisen osalta toimivaltaisten lainkäyttöelinten on jätettävä soveltamatta tällaista päätöstä.

98

Pääasioiden asianosaisten osalta asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti: