1

DI vaatii valituksessaan Euroopan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 9.6.2021 antaman tuomion DI v. EKP (T‑514/19, EU:T:2021:332; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla tämä hylkäsi hänen kanteensa, joka perustui SEUT 270 artiklaan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 50 a artiklaan ja jossa DI vaati ensinnäkin Euroopan keskuspankin (EKP) 7.5.2019 tekemän päätöksen, jolla hänet määrättiin irtisanottavaksi ilman irtisanomisaikaa kurinpidollisista syistä (jäljempänä riidanalainen irtisanomispäätös), sekä EKP:n 25.6.2019 tekemän päätöksen, jolla kieltäydytään aloittamasta uudelleen kurinpitomenettelyä (jäljempänä yhdessä irtisanomispäätöksen kanssa riidanalaiset päätökset), kumoamista ja toiseksi sitä, että hänet otetaan takaisin palvelukseen 11.5.2019 alkaen, ja kolmanneksi sitä, että hänelle maksetaan korvausta riidanalaisten päätösten ja kurinpitomenettelyn keston vuoksi hänelle väitetysti aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä.

2

EU‑sopimuksen ja EUT‑sopimuksen liitteenä olevan Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan (N:o 4) (EUVL 2016, C 202, s. 230) 12.3 artiklassa määrätään seuraavaa:

”EKP:n neuvosto hyväksyy työjärjestyksensä, jossa määritetään EKP:n sisäinen organisaatio ja sen päätöksentekoelimet.”

3

Perussäännön 36.1 artiklassa todetaan seuraavaa:

”EKP:n neuvosto vahvistaa johtokunnan ehdotuksesta EKP:n henkilöstöä koskevat palvelussuhteen ehdot.”

4

EKP:n neuvosto hyväksyi EKPJ:n perussäännön 12.3 artiklan nojalla Euroopan keskuspankin työjärjestyksen sellaisena kuin se on muutettuna 22 päivänä huhtikuuta 1999 (EYVL 1999, L 125, s. 34; jäljempänä työjärjestys). Työjärjestyksen 21 artiklassa, jonka otsikko on ”Palvelussuhteen ehdot”, määrätään seuraavaa:

”21.1.   EKP:n ja sen henkilöstön välinen palvelussuhde määritetään palvelussuhteen ehdoissa ja henkilöstösäännöissä.

21.2.   EKP:n neuvosto hyväksyy ja tarkistaa johtokunnan ehdotuksesta palvelussuhteen ehdot. Yleisneuvostoa kuullaan tässä työjärjestyksessä määrätyn menettelyn mukaisesti.

21.3.   Palvelussuhteen ehdot pannaan täytäntöön henkilöstösäännöillä, jotka johtokunta hyväksyy ja tarkistaa.

21.4.   Henkilöstökomiteaa kuullaan ennen uusien palvelussuhteen ehtojen tai henkilöstösääntöjen hyväksymistä. Komitean lausunto annetaan EKP:n neuvostolle tai johtokunnalle.”

5

EKP:n neuvosto teki 9.6.1998 EKPJ:n perussäännön 36.1 artiklan nojalla päätöksen Euroopan keskuspankin henkilöstön palvelussuhteen ehtojen hyväksymisestä, sellaisena kuin se on muutettuna 31.3.1999 (EYVL 1999, L 125, s. 32; jäljempänä palvelussuhteen ehdot).

6

Palvelussuhteen ehtojen 9 artiklan a kohdassa määrätään seuraavaa:

”EKP:n ja sen henkilöstön välisiä palvelussuhteita säännellään näiden palvelussuhteen ehtojen mukaisesti tehdyin työsopimuksin. Johtokunnan antamissa EKP:n henkilöstösäännöissä täsmennetään näitä palvelussuhteen ehtoja.”

7

Palvelussuhteen ehtojen 44 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Henkilöstön jäsenille tai entisille jäsenille, jotka tahallisesti tai huolimattomuudesta laiminlyövät ammatillisia velvollisuuksiaan ja joihin sovelletaan näitä palvelussuhteen ehtoja, voidaan tapauskohtaisesti määrätä seuraavat kurinpitoseuraamukset:

– –”

8

EKP:n johtokunta hyväksyi työjärjestyksen 21.3 artiklan ja palvelussuhteen ehtojen 9 artiklan a kohdan perusteella ”European Central Bank Staff Rules” ‑nimiset säännöt (jäljempänä henkilöstösäännöt), joiden 8.3.2 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Tapauksen mukaan johtokunta tai pääsihteeri, joka toimii johtokunnan lukuun, voi sellaisen kertomuksen perusteella, jossa esitetään tosiseikat ja olosuhteet, jotka merkitsevät ammatillisten velvollisuuksien laiminlyöntiä – – päättää:

– –

9

Henkilöstösääntöjen 8.3.7 artiklassa määrätään, että ”kurinpitolautakunnan jäsenten on toimittava henkilökohtaisesti ja hoidettava tehtävänsä täysin riippumattomina”.

10

Henkilöstösääntöjen 8.3.17 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Pääsihteeri, joka toimii johtokunnan lukuun, päättää palkkaluokkaan I tai sitä alempiin palkkaluokkiin kuuluville henkilöstön jäsenille tai johtokunta palkkaluokkaa I ylempiin palkkaluokkiin kuuluville henkilöstön jäsenille parhaiten soveltuvasta kurinpitoseuraamuksesta – –”

11

Asian tausta on esitetty valituksenalaisen tuomion 1–26 kohdassa seuraavasti:

12

Valittaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.7.2019 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa hän vaati riidanalaisten päätösten kumoamista, hänen ottamistaan takaisin palvelukseen sekä korvausta henkisestä kärsimyksestä, jonka hän väitti itselleen aiheutuneen kyseisten päätösten ja kurinpitomenettelyn keston vuoksi.

13

Valittaja vetosi kumoamisvaatimustensa tueksi muodollisesti yhdeksään kanneperusteeseen, mutta unionin yleinen tuomioistuin katsoi kanteen perusteella niitä olevan kymmenen, joista ensimmäinen koski riidanalaisten päätösten tekijän toimivallan puuttumista, toinen henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklan rikkomista ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista, kolmas periaatteen ”rikosoikeudenkäynti pysäyttää kurinpitomenettelyn” ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyömistä, neljäs henkilöstösääntöjen 8.3.7 artiklan rikkomista ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklassa vahvistetun puolueettomuusperiaatteen loukkaamista, viides puolustautumisoikeuksien loukkaamista, kuudes ilmeisiä arviointivirheitä, seitsemäs syyttömyysolettamaa koskevan oikeuden loukkaamista ja perusoikeuskirjan 48 artiklan rikkomista, kahdeksas käsittelyaikojen kohtuullisuuden loukkaamista ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyömistä, yhdeksäs perusteluvelvollisuuden laiminlyömistä ja kymmenes, toissijaisesti esitetty kanneperuste suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.

14

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiolla esitetyt kymmenen kanneperustetta ja näin ollen kumoamisvaatimukset, toisen ja kolmannen vaatimuksen sekä tämän seurauksena kanteen kokonaisuudessaan.

15

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

16

EKP vaatii, että unionin tuomioistuin

17

Valittaja esittää valituksensa tueksi viisi valitusperustetta, joista ensimmäinen koskee riidanalaisten päätösten antajan toimivaltaa koskevaa oikeudellista virhettä, toinen valitusperuste, joka jakautuu kahteen osaan, henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklaa ja oikeusvarmuuden periaatetta koskevaa oikeudellista virhettä, kolmas syyttömyysolettamaa koskevan oikeuden loukkaamista ja perusoikeuskirjan 48 artiklan rikkomista, neljäs henkilöstösääntöjen 8.3.7 artiklan rikkomista ja puolueettomuusperiaatteen loukkaamista ja viides tuomioistuinvalvontaa koskevan velvollisuuden laiminlyömistä.

18

Valittaja väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, joka koskee valituksenalaisen tuomion 45–53 kohtaa, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi virheellisesti hänen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä ensimmäisen kanneperusteen, jonka mukaan johtokunnalla ei ollut toimivaltaa tehdä riidanalaisia päätöksiä.

19

Valittaja väittää ensinnäkin, että vaikka 10.7.2018 tehtyä päätöstä voitiin pitää yksittäistapausta koskevana toimena, sillä muutettiin yleistä toimea eli henkilöstösääntöjen 8.3.17 artiklaa, kun sillä peruutettiin pääsihteerille siirretty toimivalta. Tällaisen päätöksen kaksitahoisuuden vuoksi henkilöstökomiteaa olisi pitänyt kuulla.

20

Toiseksi valittaja väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta, jonka mukaan johtokunta voi erikseen muuttaa kyseisessä artiklassa vahvistettua sääntöä peruuttamalla kyseisen toimivallan siirron, merkitsee sitä, että toimivallan jakoa EKP:ssä ei ole määritelty selvästi, toisin kuin 9.7.2008 annetussa tuomiossa Kuchta v. EKP (F‑89/07, EU:F:2008:97, 62 kohta) edellytetään. Näin ollen oikeusvarmuuden periaatetta ja hyvän hallinnon sääntöjä ei ole valittajan mukaan noudatettu, eikä se, että valittajalle on ilmoitettu 10.7.2018 tehdystä päätöksestä, riitä korjaamaan tätä tilannetta.

21

Kolmanneksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei valittajalta ollut viety mitään takeita, koska vaikka päätöksen tekeminen kollegiaalisessa elimessä on puolueettomuuden tae, se ei tarjoa kaikkia lakisääteisiä takeita.

22

EKP katsoo, että ensimmäinen valitusperuste on jätettävä tutkimatta tai ainakin hylättävä perusteettomana.

23

Sen mukaan valittaja ei tältä osin yksilöi riittävän täsmällisesti arvostelun kohteena olevia valituksenalaisen tuomion kohtia, vaan ainoastaan toistaa ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn näkemyksen ja pyrkii riitauttamaan unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevat toteamukset, joiden mukaan 10.7.2018 tehty päätös ei johtanut henkilöstösääntöjen muuttamiseen.

24

Asiakysymyksen osalta EKP kiistää valittajan väitteet ja väittää muun muassa, että 10.7.2018 tehdyssä päätöksessä johtokunta ei muuttanut henkilöstösääntöjen 8.3.17 artiklaa vaan ainoastaan sovelsi kyseisen määräyksen erottamatonta osaa.

25

Aluksi on todettava, että SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta sekä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdasta ja 169 artiklan 2 kohdasta seuraa, että valituksessa on valituksen tai asianomaisen valitusperusteen tutkimatta jättämisen uhalla ilmoitettava täsmällisesti sekä valituksenalaisen tuomion arvostellut kohdat että ne oikeudelliset perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi (tuomio 15.12.2022, Picard v. komissio,C‑366/21 P, EU:C:2022:984, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Toisin kuin EKP väittää, nyt käsiteltävässä asiassa valituksessa ilmoitetaan täsmällisesti ne valituksenalaisen tuomion kohdat, joita arvostellaan ensimmäisen valitusperusteen yhteydessä, sekä syyt, joiden vuoksi nämä kohdat ovat valittajan mukaan virheellisiä, minkä vuoksi unionin tuomioistuin voi harjoittaa laillisuusvalvontaansa.

27

Lisäksi siltä osin kuin EKP arvostelee valittajaa siitä, että tämä ainoastaan toistaa unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämänsä väitteet ja vaatii näin ollen pelkkää kyseisten väitteiden uudelleen tutkimista, on todettava, että valittaja riitauttaa tällä valitusperusteella unionin yleisen tuomioistuimen tekemän unionin oikeuden tulkinnan ja soveltamisen.

28

Jos valittaja kiistää unionin yleisen tuomioistuimen tekemän unionin oikeuden tulkinnan tai soveltamisen, ensimmäisessä oikeusasteessa tutkittuja oikeuskysymyksiä voidaan käsitellä uudelleen valituksen yhteydessä. Valitusmenettelyn tarkoitus jäisi nimittäin osaksi toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty jo unionin yleisessä tuomioistuimessa (tuomio 15.7.2021, DK v. EUH, C‑851/19 P, EU:C:2021:607, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 27 kohdassa, hallinnon sovellettavan unionin lainsäädännön perusteella antaman toimen oikeudellisen luonteen ja toimen aiheuttamien vaikutusten määrittäminen ovat oikeuskysymyksiä, jotka kuuluvat unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan alaan, toisin kuin EKP vaikuttaa esittävän.

30

Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäinen valitusperuste otetaan tutkittavaksi.

31

Tämän valitusperusteen perusteltavuudesta on todettava ensinnäkin, että valittajan väite, jonka mukaan 10.7.2018 tehdyn päätöksen tekeminen edellytti henkilöstökomitean kuulemista etukäteen, perustuu oletukseen siitä, että johtokunta on henkilöstösääntöjen 8.3.17 artiklan nojalla luopunut sille palvelussuhteen ehtojen 44 artiklan ii alakohdassa annetusta toimivallasta määrätä itse palkkaluokkaan I tai sitä alempaan palkkaluokkaan kuuluville EKP:n henkilöstön jäsenille kurinpitoseuraamus, kuten irtisanominen. On siis määritettävä, oliko johtokunnalla kyseisten henkilöstösääntöjen, jotka johtokunta itse antoi ja joilla – kuten työjärjestyksen 21.3 artiklasta ilmenee – pannaan täytäntöön palvelussuhteen ehdot, voimassa ollessa edelleen toimivalta määrätä irtisanomisseuraamus.

32

Tältä osin on todettava, että yhtäältä henkilöstösääntöjen 8.3.17 artiklan sanamuodosta ja erityisesti siihen sisältyvästä ilmaisusta ”johtokunnan lukuun” käy selvästi ilmi, että pääsihteerin kurinpitoasioissa tekemissä päätöksissä ilmaistaan johtokunnan päätökset; johtokunta on niistä vastuussa täysimääräisesti ja ne on oikeudellisesti katsottava sen tekemiksi, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi perustellusti valituksenalaisen tuomion 49 kohdassa ja mitä valittaja ei valituksessaan kiistä. Näin ollen pääsihteerin kyseisen määräyksen nojalla tekemät päätökset säilyttävät asemansa päätöksinä, joissa ilmaistaan johtokunnan päätökset.

33

Kyseisen 8.3.17 artiklan sanamuodon mukaisesta tulkinnasta ilmenee siis, että toisin kuin valittajan väitteissä oletetaan, johtokunta ei ole mainitun säännöksen antaessaan siirtänyt pääsihteerille omaa päätösvaltaa, joka estäisi johtokuntaa päättämästä itse yksittäistapauksessa henkilöstön jäseniin sovellettavasta asianmukaisimmasta seuraamuksesta.

34

Toisaalta henkilöstösääntöjen 8.3.17 artiklan asiayhteyden mukaisen ja teleologisen tulkinnan osalta on todettava, että henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklassa määrätään, että johtokunta voi päättää aloittaa kurinpitomenettelyn ylempään palkkaluokkaan kuin palkkaluokkaan L kuuluvien henkilöstön jäsenten osalta tai pääsihteeri, joka toimii johtokunnan lukuun, voi päättää aloittaa kurinpitomenettelyn palkkaluokkaan L tai sitä alempaan palkkaluokkaan kuuluvien henkilöstön jäsenten osalta. Kyseisen 8.3.2 artiklan mukaan silloin, kun pääsihteeri aloittaa menettelyn, siitä on ilmoitettava välittömästi johtokunnalle.

35

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 60 ja 62 kohdassa, kyseisestä artiklasta ilmenee, että mainitun tiedottamisvelvollisuuden tarkoituksena on antaa johtokunnalle mahdollisuus tarvittaessa osallistua menettelyyn ja päättää itse kurinpitoseuraamuksesta. Tällainen johtokunnan mahdollisuus osallistua pääsihteerin aloittamaan menettelyyn on siis erottamaton osa henkilöstösääntöjen 8.3.17 artiklassa käyttöön otettua valtuutusjärjestelmää.

36

Palvelussuhteen ehtojen 44 artiklan ii alakohdassa nimittäin varataan johtokunnalle kollegiaalisena viranomaisena vakavimpien seuraamusten määrääminen, ja vain kaksi lievempää seuraamusta eli kirjallisen huomautuksen ja kirjallisen varoituksen voi määrätä yksi ainoa henkilö eli henkilöstöhallinnon pääjohtaja tai johtokunnan jäsen asianomaisen henkilöstön jäsenen palkkaluokan mukaan, mikä ilmenee myös mainitusta 8.3.2 artiklasta.

37

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 58 kohdassa, ei näin ollen voida katsoa, että johtokunta olisi kyseisen 8.3.17 artiklan antaessaan luopunut päätösvallastaan kurinpitoseuraamuksia koskevien yksittäisten päätösten osalta (ks. vastaavasti tuomio 26.5.2005, Tralli v. EKP, C‑301/02 P, EU:C:2005:306, 60 ja 61 kohta).

38

Kuten unionin yleinen tuomioistuin perustellusti muistutti valituksenalaisen tuomion 49 kohdassa, unionin toimielimillä ja elimillä on tältä osin laaja harkintavalta päättäessään sisäisesti organisaatiostaan tehtäviensä ja tarpeidensa mukaisesti. Kaikissa institutionaalisissa järjestelmissä on olemassa periaate, jonka mukaan on tarpeen varmistaa päätöksentekoelimen toimintakyky (ks. vastaavasti tuomio 26.5.2005, Tralli v. EKP, C‑301/02 P, EU:C:2005:306, 58 ja 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Edellä esitetystä seuraa, että johtokunta on edelleen henkilöstösääntöjen nojalla toimivaltainen käyttämään itse kurinpitovaltaa valittajan kaltaisten palkkaluokkaan I tai sitä alempaan palkkaluokkaan kuuluvien henkilöstön jäsenten osalta, kuten se päätti tehdä valittajan suhteen 10.7.2018 tekemällään päätöksellä.

40

Tästä seuraa, ettei kyseinen päätös ole luonteeltaan kaksitahoinen eikä sen tekeminen edellyttänyt henkilöstökomitean kuulemista.

41

Toiseksi siitä, seuraako tällaisesta tulkinnasta, kuten valittaja väittää, että EKP:n kurinpitoasioita koskevaa toimivallan jakoa ei ole määritelty selvästi, mikä merkitsisi oikeusvarmuuden periaatteen ja hyvän hallinnon sääntöjen loukkaamista, on muistutettava, että kyseinen periaate edellyttää, että unionin lainsäädännön perusteella ne, joita asia koskee, voivat saada selville tarkasti, minkä laajuisia niille siinä asetetut velvollisuudet ovat, koska yksityisten on voitava yksiselitteisesti saada tieto oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. (ks. vastaavasti tuomio 22.2.2022, Stichting Rookpreventie Jeugd ym., C‑160/20, EU:C:2022:101, 41 kohta).

42

Mainittu periaate ja hallinnollisten päätösten välttämätön avoimuus edellyttävät lähtökohtaisesti, että toimivallan jako ja valtuuspäätökset toimielimissä julkaistaan (ks. vastaavasti tuomio 23.9.1986, AKZO Chemie ja AKZO Chemie UK v. komissio, 5/85, EU:C:1986:328, 39 kohta).

43

Kuten unionin yleinen tuomioistuin muistutti valituksenalaisen tuomion 50 kohdassa, henkilöstösääntöjen 8.3.17 artikla on julkaistu ja EKP on perustellut päätöstä olla julkaisematta 10.7.2018 tehtyä päätöstä valittajan edun vuoksi, eikä valittaja ole valituksessaan riitauttanut tällaista valintaa.

44

Kun lisäksi otetaan huomioon kyseisen 8.3.17 artiklan sanamuoto ja asiayhteys, sellaisina kuin niitä tarkastellaan tämän tuomion 31–37 kohdassa, se on riittävän selkeä, kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 73 kohdassa, jotta henkilöstön jäsenet voivat ymmärtää, että kurinpitoseuraamukset määrätään aina johtokunnan, joka vastaa niistä, lukuun ja että johtokunta voi tarvittaessa osallistua kurinpitomenettelyyn määrätäkseen kurinpitoseuraamuksen.

45

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 45 ja 51 kohdassa, että henkilöstösääntöjen nojalla johtokunta ei ollut velvollinen kuulemaan henkilöstökomiteaa ennen 10.7.2018 tehdyn päätöksen ja riidanalaisen irtisanomispäätöksen tekemistä, joilla näitä sääntöjä ei ollut muutettu.

46

Kolmanneksi valittajan väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 52 kohdassa, ettei valittaja ollut menettänyt mitään taetta sen vuoksi, että johtokunta teki riidanalaiset päätökset, on hylättävä tehottomana. Kyseisessä kohdassa esitetty unionin yleisen tuomioistuimen arviointi on nimittäin luonteeltaan ylimääräinen huomautus.

47

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan muutoksenhaun yhteydessä unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun ylimääräisiä perusteluja koskevat väitteet eivät voi aiheuttaa tämän ratkaisun kumoamista ja on näin ollen hylättävä tehottomina (tuomio 21.10.2021, parlamentti v. UZ,C‑894/19 P, EU:C:2021:863, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen valitusperuste on hylättävä.

49

Valittaja väittää toisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa, että unionin yleinen tuomioistuin luonnehti valituksenalaisen tuomion 93–96 kohdassa tosiseikkoja oikeudellisesti virheellisesti henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklassa tarkoitetun ”tosiseikkojen selville saamisen” käsitteen osalta, minkä vuoksi se hylkäsi virheellisesti hänen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä toisen kanneperusteen, joka koski kyseisen säännöksen rikkomista ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista. Valittajan mukaan sama oikeudellinen virhe rasittaa kyseisen tuomion 132 ja 241 kohtaa.

50

Tältä osin valittaja väittää, ettei hänen henkilökansioonsa sisältynyt ”maksuja” eikä ”maksutositteita”, että tosiseikat, sellaisina kuin ne olivat tiedossa kyseisen kansion perusteella, olivat kokonaisuudessaan saatavilla viimeistään lokakuussa 2014 ja että EKP kykeni siten kyseisenä ajankohtana suorittamaan ”tosiseikkojen selville saamisen” käsitteessä edellytetyn prima facie ‑arvioinnin, mitä se ei tehnyt. Tästä seuraa valittajan mukaan, että – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi mainituissa kohdissa – tukiopetuslaskuihin liittyvät tosiseikat olivat vanhentuneet silloin, kun niitä koskeva kurinpitomenettelyn osa aloitettiin 19.9.2017. Lisäksi valittaja riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin, jonka mukaan hänen henkilökansionsa tietojen arkaluonteisuudella oli tältä osin vaikutusta, ja väittää, ettei kurinpitolautakunnalla ollut todellista syytä tutkia kyseistä kansiota perusteellisesti.

51

Valittaja toteaa vastauskirjelmässään lisäksi, että viitatessaan tukiopetuslaskuihin sen väitteen arvioinnin yhteydessä, jonka mukaan hän maksoi B:lle käteisellä, kyseisen ”tosiseikkojen selville saamisen” käsitteen luonnehtimiseksi unionin yleinen tuomioistuin paitsi tulkitsi virheellisesti kyseistä 8.3.2 artiklaa myös otti asiakirja‑aineiston huomioon vääristyneellä tavalla.

52

EKP katsoo, että tämä osa on jätettävä tutkimatta ja toissijaisesti hylättävä perusteettomana.

53

Aluksi on muistutettava, ettei unionin tuomioistuimella ole muutoksenhaun yhteydessä toimivaltaa määrittää asian tosiseikastoa eikä lähtökohtaisesti myöskään arvioida sitä selvitystä, johon unionin yleinen tuomioistuin on asian tosiseikastoa määrittäessään tukeutunut. Silloin, kun tämä selvitys on saatu asianmukaisesti ja kun yleisiä oikeusperiaatteita sekä todistustaakkaa ja asian selvittämistä koskevia menettelysääntöjä on noudatettu, ainoastaan unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida sille esitetyn selvityksen näyttöarvoa, lukuun ottamatta sitä tapausta, että selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla (tuomio 26.5.2005, Tralli v. EKP, C‑301/02 P, EU:C:2005:306, 78 kohta ja tuomio 30.6.2022, Camerin v. komissio, C‑63/21 P, ei julkaistu, EU:C:2022:516, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kun unionin yleinen tuomioistuin on määrittänyt asian tosiseikaston tai arvioinut sitä, unionin tuomioistuin on toimivaltainen harjoittamaan myös tämän tosiseikaston oikeudelliseen luonnehdintaan ja unionin yleisen tuomioistuimen sen pohjalta tekemiin oikeudellisiin päätelmiin kohdistuvaa valvontaa (tuomio 18.6.2020, komissio v. RQ,C‑831/18 P, EU:C:2020:481, 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että vaikka valittaja vetoaa ”tosiseikkojen selville saamisen”, josta vanhentumisaika alkaa kulua, käsitteen alaan kuuluvien tosiseikkojen virheelliseen luonnehdintaan, hän ei sitä vastoin riitauta unionin yleisen tuomioistuimen tästä käsitteestä valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa esittämää tulkintaa, jonka mukaan ”on myönnettävä – – että henkilöstösääntöjen 8.3.2 artiklassa tarkoitettu tosiseikkojen selville saaminen sijoittuu ajankohtaan, jona tunnetut tosiseikat ovat riittäviä, jotta niiden avulla voidaan arvioida ensi näkemältä ammatillisten velvollisuuksien laiminlyönnin olemassaoloa”.

55

Hän pyrkii nimittäin väitteillään ainoastaan osoittamaan, että riittävät tosiseikat tällaisen arvioinnin tekemiseksi olivat tiedossa viimeistään lokakuussa 2014, ja väittää, että tukiopetuslaskut sisältyivät hänen henkilökansioonsa eikä tämä kansio sisältänyt maksutositteita.

56

Valittaja pyrkii tällaisilla väitteillä kuitenkin ainoastaan siihen, että hänen kanteensa tutkitaan uudelleen, mikä ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan (tuomio 15.7.2021, DK v. EUH, C‑851/19 P, EU:C:2021:607, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

Siltä osin kuin tällaisilla väitteillä pyritään kiistämään unionin yleisen tuomioistuimen toteamat ja arvioimat tosiseikat, myös tällaiset väitteet on jätettävä tutkimatta tämän tuomion 53 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla.

58

Lopuksi siltä osin kuin valittaja väittää vastauskirjelmässään, että unionin yleinen tuomioistuin ”otti asiakirja‑aineiston huomioon vääristyneellä tavalla”, on riittävää muistuttaa, että työjärjestyksen 127 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan kyseisen työjärjestyksen 190 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu asian käsittelyn aikana ilmenneisiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin. Koska valittaja saattoi valituksessaan vedota tällaiseen vääristyneellä tavalla huomioon ottamiseen, tällainen väite on jätettävä tutkimatta.

59

Edellä esitetyn perusteella toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

60

Valittaja väittää toisen valitusperusteensa toisessa osassa, joka on esitetty toissijaisesti, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 98–100 ja 203 kohdassa, siltä osin kuin viimeksi mainitussa kohdassa viitataan kyseisen tuomion 99 kohtaan, ensinnäkin lisännyt seikkoja riidanalaiseen irtisanomispäätökseen ja ylittänyt toimivaltansa katsoessaan, että asian ensimmäisen ja toisen osan vanhentuminen ei riittänyt valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän toisen kanneperusteen hyväksymiseen kokonaisuudessaan ja kyseisen päätöksen kumoamiseen. Valittaja nimittäin väittää, ettei mikään tässä päätöksessä selittänyt etenkään suhteellisuusperiaatteen osalta syytä, jonka vuoksi jokainen kolmesta tosiseikkojen sarjasta olisi lopullisesti vahingoittanut niiden luottamussuhdetta ja riittänyt irtisanomisen perusteeksi.

61

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin jätti valittajan mukaan vastaamatta väitteisiin, jotka valittaja oli esittänyt kannekirjelmänsä 158 kohdassa ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä kymmenennen kanneperusteensa yhteydessä ja joiden mukaan EKP ei ollut selittänyt, miksi kukin näistä kolmesta tosiseikkojen sarjasta oli peruuttamattomasti vahingoittanut luottamussuhdetta kyseisen periaatteen valossa.

62

Valittaja täsmentää vastauskirjelmässään riitauttavansa sen, ettei päätöksenteossa otettu huomioon suhteellisuusperiaatetta, ja että unionin yleinen tuomioistuin lausui kanteen ulkopuolisesta seikasta, kun se lisäsi perustelun, jota riidanalaiseen irtisanomispäätökseen ei sisältynyt, ja piti luottamuksen menettämistä raskauttavana seikkana valituksenalaisen tuomion 212–241 kohdassa.

63

EKP vaatii kanneperusteen tämän osan hylkäämistä.

64

Yhtäältä valittajan väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei vastannut hänen kannekirjelmänsä 158 kohdassa ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä kymmenennen kanneperusteen yhteydessä esittämiinsä väitteisiin, on hylättävä perusteettomana. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin vastasi valituksenalaisen tuomion 208–214 kohdassa väitteeseen, jonka mukaan riidanalaisessa irtisanomispäätöksessä oleva luottamussuhteen menettämistä koskeva raskauttava seikka ei ollut erillinen niistä laiminlyönneistä, joista häntä arvosteltiin erikseen, ja oli ilmeisen virheellinen. Unionin yleinen tuomioistuin tutki kyseisen tuomion 98 ja 99 kohdassa myös väitteen, jonka mukaan EKP ei ollut selittänyt, miltä osin kukin kolmesta tosiseikkojen sarjasta erikseen tarkasteltuna oli ”vahingoittanut luottamussuhdetta korjaamattomalla tavalla”, minkä valittaja itsekin myöntää valituksensa 38 kohdassa. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin tutki riidanalaisen irtisanomispäätöksen oikeasuhteisuuden tukiopetuslaskuihin liittyvistä tosiseikoista johtuviin laiminlyönteihin nähden kyseisen kymmenennen kanneperusteen, joka hylättiin valituksenalaisen tuomion 245 kohdassa, yhteydessä ja tarkasti mainitun päätöksen perustelujen riittävyyden mainitun tuomion 182–193 kohdassa, joita ei ole riitautettu tämän muutoksenhaun yhteydessä.

65

Toisaalta valituksenalaisen tuomion 99 kohtaa koskevasta väitteestä on todettava, että valittajan arvostelu perustuu kyseisen kohdan irralliseen tulkintaan. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin esitti valituksenalaisen tuomion 98 kohdassa EKP:n riidanalaisessa irtisanomispäätöksessä esittämät perustelut selittääkseen, miksi asian kunkin kolmen osan oli katsottava vaikuttaneen peruuttamattomalla tavalla luottamukseen, johon EKP:n ja sen henkilöstön jäsenten välinen suhde perustui.

66

Muilta osin valittajan väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin olisi lisännyt seikkoja riidanalaiseen irtisanomispäätökseen, ylittänyt toimivaltansa ja lausunut kanteen ulkopuolisesta seikasta, on jätettävä tutkimatta tämän tuomion 25 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti. Valittaja ei nimittäin ilmoita kyseisessä oikeuskäytännössä edellytetyllä tarkkuudella niitä seikkoja, jotka unionin yleinen tuomioistuin hänen mukaansa olisi lisännyt kyseiseen päätökseen, eikä syitä, joiden vuoksi se olisi ylittänyt toimivaltansa tai lausunut kanteen ulkopuolisesta seikasta.

67

Tästä seuraa, että toisen valitusperusteen toinen osa ja tämän seurauksena kyseinen valitusperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.

68

Kolmannessa valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se hylkäsi valituksenalaisen tuomion 119–121, 124, 125 ja 132 kohdassa ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn seitsemännen kanneperusteen, joka koskee syyttömyysolettamaa koskevan oikeuden loukkaamista ja perusoikeuskirjan 48 artiklan rikkomista, ja että kyseinen oikeudellinen virhe vaikuttaa samalla tavoin kyseisen tuomion 163 ja 164 kohtaan. Vaikka riidanalaisessa irtisanomispäätöksessä ei muodollisesti katsottu valittajan olevan vastuussa siitä, että tukiopetuslaskut eivät olleet vilpittömiä ja aitoja, ne katsottiin valittajan mukaan kyseisessä päätöksessä epäaidoiksi ja riidanalaiset päätökset perustuivat väistämättä tähän seikkaan, vaikka häntä vastaan samoista teoista kohdistetut syytetoimenpiteet oli lopetettu ilman epäilyjä syyllisyydestä.

69

Unionin yleinen tuomioistuin otti valittajan mukaan näin ollen asiakirja‑aineiston ja kyseiset ratkaisut huomioon ilmeisen vääristyneellä tavalla, kun se ei katsonut, että kyseisten laskujen epäaitous oli hänen irtisanomisensa olennainen edellytys, kun se piti niitä ”epäasianmukaisina” ja kun se ei ottanut huomioon sitä, että EKP:lle oli ilmoitettu, ettei mitään petosepäilyä voinut olla, joten mainittuja laskuja ei voitu pitää epäaitoina. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, ettei riidanalaisten päätösten antamisella ollut loukattu hänen oikeuttaan syyttömyysolettamaan.

70

Valittaja toteaa vastauskirjelmässään lisäksi, että kun syyttäjäviranomainen päätti lopettaa tutkinnan, se väistämättä katsoi, ettei tukiopetuslaskuja voitu pitää väärennettyinä, ja että EKP väittää virheellisesti, että kyseinen syyttäjäviranomainen vahvisti, ettei yksityisopettaja C:tä eikä veronumeroa ollut rekisteröity.

71

EKP vaatii tämän valitusperusteen hylkäämistä.

72

Valittaja pyrkii ensinnäkin kolmannen valitusperusteensa tueksi esittämillään väitteillä todellisuudessa siihen, että unionin yleinen tuomioistuin tutkisi uudelleen tosiseikat ja selvitysaineiston, erityisesti riidanalaiset päätökset ja syyttäjäviranomaisen toteamukset, mikä ei kuulu sen toimivaltaan muutoksenhaun yhteydessä, kuten tämän tuomion 53 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, lukuun ottamatta sitä tapausta, että ne on otettu huomioon vääristyneellä tavalla.

73

Kun kyse on selvitysaineiston huomioon ottamisesta vääristyneellä tavalla, valittajan on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ilmoitettava täsmällisesti ne seikat, jotka se katsoo unionin yleisen tuomioistuimen ottaneen huomioon vääristyneellä tavalla, ja näytettävä toteen ne arviointivirheet, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin on valittajan mukaan päätynyt ottamaan ne huomioon vääristyneellä tavalla. Vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen on ilmettävä toimitetusta aineistosta selvästi ilman, että tosiseikastoa ja selvitystä on tarpeen ryhtyä arvioimaan uudelleen (tuomio 1.8.2022, Kerstens v. komissio, C‑447/21 P, ei julkaistu, EU:C:2022:612, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

74

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että valvonta, jota unionin tuomioistuin harjoittaa arvioidessaan valitusperustetta, jonka mukaan todiste on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, rajoittuu sen tarkistamiseen, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole ylittänyt selvästi todisteen järkevän arvioinnin rajoja tukeutuessaan kyseiseen todisteeseen (ks. vastaavasti tuomio 28.11.2019, LS Cable & System v. komissio, C‑596/18 P, ei julkaistu, EU:C:2019:1025, 25 kohta ja tuomio 23.3.2023, PV v. komissio,C‑640/20 P, EU:C:2023:232, 134 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

75

Nyt käsiteltävässä asiassa valittaja väittää lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin otti asiakirja‑aineiston ja riidanalaiset päätökset huomioon vääristyneellä tavalla, kun se luonnehti valituksenalaisen tuomion 120 kohdassa tukiopetuslaskuja ”epäasianmukaisiksi”. Valittajan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta, että niiden epäaitous oli olennainen edellytys hänen irtisanomiselleen, ja että sen jälkeen, kun häntä vastaan aloitetut petosta koskevat syytetoimenpiteet oli lopetettu, ja syyttäjäviranomaisen toteamusten johdosta EKP ei voinut enää pitää näitä laskuja epäaitoina.

76

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 119 ja 120 kohdassa seuraavaa:

77

Nämä kaksi kohtaa sisältävät siis tarkan yhteenvedon riidanalaisen päätöksen 29–32 perustelukappaleen sisällöstä, mutta niistä ei ilmene, että riidanalainen päätös olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla.

78

Lisäksi samoista kohdista ilmenee, että toisin kuin valittaja väittää, tukiopetuslaskujen epäaitous ei ollut olennainen edellytys hänen irtisanomiselleen, koska EKP ei perustanut mainittua päätöstä, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi mainitussa 120 kohdassa, tällaiseen epäaitouteen vaan kantajan erityisen vakavana pidettyyn laiminlyöntiin.

79

Lisäksi on niin, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 124 kohdassa, että johtokunnan kieltäytyminen aloittamasta uudelleen menettelyä sen jälkeen, kun se oli saanut tiedon tukiopetuslaskuja koskevan tutkinnan lopettamisesta ilman jatkotoimia, perustui erityisesti siihen, että syyttäjäviranomainen oli vahvistanut, ettei C:tä ollut virallisesti rekisteröity eikä hänen laskuissaan oleva veronumero ollut oikea, tällaisesta toteamuksesta, joka koskee, kuten saman tuomion 24 kohdasta ilmenee, syyttäjäviranomaisen 30.4.2019 EKP:lle osoittamaa ja 15.5.2019 kirjattua kirjettä, ei ilmene selvästi, että unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut tämän kirjeen huomioon vääristyneellä tavalla tai tulkinnut sitä virheellisesti.

80

Lopuksi on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan syyttömyysolettaman periaate on unionin oikeuden yleinen periaate, joka nykyään mainitaan perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa. Syyttömyysolettamaa koskevaa periaatetta loukataan, jos syytettyä koskevassa oikeusviranomaisen päätöksessä tai virallisessa lausumassa esitetään selvä lausuma siitä, että asianomainen henkilö on syyllistynyt kyseessä olevaan rikokseen, kun lopullista langettavaa tuomiota ei ole annettu. Kuten unionin yleinen tuomioistuin perustellusti huomautti valituksenalaisen tuomion 118 kohdassa, tässä yhteydessä on korostettava viranomaisten käyttämien ilmaisujen valinnan sekä erityisten olosuhteiden, joissa ilmaisut on muotoiltu, ja kyseessä olevan menettelyn luonteen ja asiayhteyden merkitystä (ks. vastaavasti tuomio 18.3.2021, Pometon v. komissio,C‑440/19 P, EU:C:2021:214, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

81

Kuten unionin yleinen tuomioistuin myös totesi valituksenalaisen tuomion 123 kohdassa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan syyttömyysolettaman tavoitteena on muun muassa estää se, että viranomaiset kohtelisivat syytteestä vapautettuja henkilöitä ikään kuin he olisivat todellisuudessa syyllisiä rikokseen, joista heitä oli syytetty (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 28.6.2018, G.I.E.M. S.R.L. ym. v. Italia, CE:ECHR:2018:0628JUD000182806, 314 kohta).

82

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että syyttömyysolettamaa ei automaattisesti loukata, jos henkilö todetaan syylliseksi kurinpitorikkomukseen sellaisten tosiseikkojen perusteella, jotka ovat samanlaisia kuin aiemmassa rikossyytteessä, joka ei johtanut tuomioon, mainitut tosiseikat. Kurinpitoelimillä on nimittäin toimivalta ja mahdollisuus vahvistaa itsenäisesti niiden käsiteltäväksi saatettujen asioiden tosiseikat, kunhan ne eivät totea kyseisen henkilön rikosoikeudellista vastuuta (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 13.4.2021, Istrate v. Romania, CE:ECHR:2021:0413JUD004454613, 59 kohta).

83

Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 120 ja 125 kohdassa, riidanalaisista päätöksistä ei ilmene minkäänlaista toteamusta syyllisyydestä rikostutkinnan kohteena olleen petoksen osalta, joten unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan kyseisen tuomion 121 ja 125 kohdassa, että riidanalaisten päätösten tekemisellä ei loukattu valittajan oikeutta syyttömyysolettamaan.

84

Näiden seikkojen perusteella kolmas valitusperuste on hylättävä.

85

Neljännessä valitusperusteessaan, joka koskee valituksenalaisen tuomion 139–146 kohtaa, valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi virheellisesti ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn neljännen kanneperusteen, joka koski henkilöstösääntöjen 8.3.7 artiklan rikkomista ja puolueettomuusperiaatteen loukkaamista. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki ensinnäkin oikeudellisen virheen, kun se totesi, ettei kurinpitolautakunta ollut toiminut kohtuuttomalla tavalla eikä tehnyt puolueellista tutkimusta tarkistaessaan valittajan väitteen, jonka mukaan hänellä oli tapana maksaa laskunsa käteisellä, vaikka oikeudellinen kysymys, joka unionin yleisen tuomioistuimen oli tutkittava, koski sitä, valtuutettiinko säädetyssä menettelyssä kurinpitolautakunta suorittamaan nämä tarkastukset. Valittajan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta, ettei näin ollut, koska kurinpitolautakunnan saama valtuutus koski ainoastaan fysioterapialaskuja ja apteekkikuitteja.

86

Valittaja toteaa lisäksi, että kurinpitolautakunta on osoittautunut puolueelliseksi, että hänen henkilökansiostaan ei voinut ilmetä tietoja ja että unionin yleisen tuomioistuimen mainitsema oikeuskäytäntö ei tue sen toteamuksia. Lopuksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti asiakirja‑aineiston huomioon vääristyneellä tavalla, koska se unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 141 kohdassa esiin tuoma seikka, että hänen aikaisempi oikeudellinen edustajansa oli epäillyt, vastasiko jokaista B:lle suoritettua maksua nosto, ei sisältynyt riidanalaisiin päätöksiin, ja unionin yleinen tuomioistuin korvasi kurinpitolautakunnan perustelut omillaan esittämällä perusteluja, jotka eivät olleet kurinpitolautakunnan arvion taustalla. Tästä seuraa valittajan mukaan, että tukiopetuslaskut on kerätty olennaisten menettelymääräysten vastaisesti ja ne ovat lainvastaisia todisteita.

87

EKP väittää, että tämä valitusperuste on perusteeton.

88

Neljännessä valitusperusteessaan valittaja väittää lähinnä, että menettely, jota kurinpitolautakunta noudatti kerätessään tukiopetuslaskuja todisteiksi, oli lainvastainen, ja että näitä laskuja ei ollut saatu sääntöjenmukaisesti, mikä on tämän tuomion 53 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan otettava tutkittavaksi muutoksenhaun yhteydessä.

89

Siltä osin kuin valittaja arvostelee näillä väitteillään unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ole arvioinut kyseistä oikeudellista kysymystä eikä sille esitettyä kanneperustetta, mainitut väitteet eivät kuitenkaan voi menestyä.

90

Valituksenalaisen tuomion 145 kohdasta ilmenee nimittäin yksiselitteisesti, että unionin yleinen tuomioistuin on väistämättä katsonut, että kurinpitolautakunnalla oli oikeus tutustua hänen henkilökansioonsa ja suorittaa nämä tutkimukset ja että sen tukiopetuslaskujen keräämiseksi noudattama menettely oli laillinen.

91

Tältä osin on yhtäältä muistutettava, että unionin yleisen tuomioistuimen perustelut voivat olla implisiittisiä, kunhan ne, joita asia koskee, saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi niiden argumentteja ei ole hyväksytty, ja unionin tuomioistuimella on niiden perusteella käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa (ks. vastaavasti tuomio 9.3.2017, Ellinikos Chrysos v. komissio,C‑100/16 P, EU:C:2017:194, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

92

Toisaalta on niin, että toisin kuin valittaja väittää, kyseisiin perusteluihin ei liity oikeudellista virhettä.

93

Vaikka kurinpitolautakunnan toimeksianto koski tosiaan fysioterapialaskuja ja apteekkikuitteja, kuten valittaja oli ensimmäisessä oikeusasteessa väittänyt, unionin yleinen tuomioistuin katsoi nimittäin perustellusti muun muassa valituksenalaisen tuomion 136 ja 145 kohdassa, että kurinpitolautakunnan tehtävänä on henkilöstösääntöjen nojalla tutkia ja vahvistaa tosiseikat mahdollisimman huolellisesti, antaa lausunto niiden paikkansapitävyydestä, arvioida niiden vakavuutta sekä ehdottaa mahdollista seuraamusta. Tämän tehtävän suorittamiseksi kurinpitolautakunnalla voi olla tarve tutustua kyseessä olevan henkilön henkilökansioon.

94

Tällaisia toteamuksia esittäessään unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään millään tavoin asettunut kurinpitolautakunnan sijaan, toisin kuin valittaja väittää.

95

Muilta osin valittaja ainoastaan toistaa unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämänsä väitteet selittämättä täsmällisesti, millä tavoin viimeksi mainittu olisi tehnyt oikeudellisen virheen hylätessään ne, ja hän pyrkii näin siihen, että unionin tuomioistuin arvioisi tosiseikkoja ja todisteita uudelleen, mikä ei kuulu sen toimivaltaan muutoksenhaun yhteydessä, kuten tämän tuomion 53 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, lukuun ottamatta sitä tapausta, että ne on mahdollisesti otettu huomioon vääristyneellä tavalla.

96

Siltä osin kuin valittaja esittää tällaisen vääristyneellä tavalla huomioon ottamista koskevan väitteen, hän ei ilmoita täsmällisesti niitä seikkoja, jotka unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut huomioon vääristyneellä tavalla, eikä varsinkaan osoita, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt mahdollisia arviointivirheitä, toisin kuin tämän tuomion 73 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä asetetuissa vaatimuksissa edellytetään.

97

Tästä seuraa, että neljäs valitusperuste on hylättävä.

98

Viidennessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen hylätessään ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kuudennen kanneperusteen, joka koski ilmeisiä arviointivirheitä. Sen lisäksi, että valituksenalaisen tuomion 163 ja 164 kohta ovat virheellisiä syistä, joihin valittaja vetosi kolmannen valitusperusteensa tueksi, unionin yleinen tuomioistuin teki valittajan mukaan kyseisen tuomion 165, 166 ja 173 kohdassa oikeudellisen virheen siltä osin kuin valittaja oli osoittanut, ettei EKP ollut ottanut huomioon lukuisia todisteita, erityisesti hänen vaimonsa ja tytärtensä lausuntoja. Valittaja lisää, että toisin kuin mainitun tuomion 160 kohdassa todetaan, unionin yleinen tuomioistuin ei varmistanut perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuutta, koska se ei valvonut tosiseikkojen paikkansapitävyyttä ja todisteiden todistusarvoa kokonaisvaltaisesti eikä tarkistanut todisteiden aineellista paikkansapitävyyttä, luotettavuutta ja johdonmukaisuutta eikä myöskään tutkinut kyseisiä todisteita perusteellisesti.

99

EKP vaatii, että kyseinen valitusperuste on jätettävä tutkimatta ja että se on joka tapauksessa perusteeton.

100

Kuten valituksenalaisen tuomion 158–162 kohdasta, joita ei ole arvosteltu tämän muutoksenhaun yhteydessä, ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin luokitteli ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kuudennen kanneperusteen uudelleen siten, että se ei koskenut EKP:n ilmeisiä arviointivirheitä, jotka rasittavat riidanalaisen irtisanomispäätöksen perusteluja, vaan sitä, että EKP oli tutkinut asian olosuhteet puutteellisesti, näytön arvioinnissa tapahtuneita virheitä ja oikeudellista virhettä. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin katsoi, että tällainen uudelleenluokittelu oli tarpeen, koska perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuutta koskevan vaatimuksen mukaisesti sen tehtävänä oli muun muassa – kuten valituksenalaisen tuomion 60 kohdasta ilmenee – valvoa kokonaisvaltaisesti tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, tarkistaa esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus sekä valvoa kokonaisvaltaisesti asiakirjan todistusarvon arviointia ja tutkia todisteet perusteellisesti.

101

Kyseisen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 163 ja 164 kohdassa valittajan väitteen, jonka mukaan EKP ei ollut ottanut huomioon tukiopetuslaskuja koskevien syytetoimenpiteiden lopettamista ilman jatkotoimia, ja tämä väite oli päällekkäinen ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen kolmannen ja seitsemännen kanneperusteen kanssa, jotka oli todettu perusteettomiksi. Kyseisen tuomion 165 ja 166 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että vaikka valittaja väitti, että EKP oli jättänyt huomiotta hänen ja hänen perheensä lausumat katsoessaan, että yksityisopettaja C:n laskut eivät olleet aitoja ja oikeita, hän rajoittui näin ollen toistamaan omat ja puolisonsa hallinnollisen menettelyn aikana esittämät lausumat selittämättä, miksi EKP olisi tehnyt arviointivirheen, kun se ei pitänyt niitä vakuuttavina ja kun se totesi, ettei hän ollut esittänyt todisteita niiden tueksi. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi mainitun tuomion 173 kohdassa, että valittaja väitti turhaan, että EKP oli jättänyt huomiotta sen, että hänen lapsensa tilanne ei edellyttänyt C:n yhteystietojen tuntemista oppituntien järjestämiseksi.

102

Aluksi siltä osin kuin valittaja viittaa valituksessaan kolmannen valitusperusteen tueksi esittämiinsä perusteluihin riitauttaakseen valituksenalaisen tuomion 163 ja 164 kohdan, on todettava, että kyseiset perustelut on hylättävä tämän tuomion 72–84 kohdassa esitettyjä perusteita vastaavilla perusteilla.

103

Lisäksi siltä osin kuin valittaja arvostelee valituksenalaisen tuomion 165, 166 ja 173 kohtaa sillä perusteella, ettei EKP ole ottanut huomioon lukuisia todisteita, kuten hänen ja hänen perheensä lausumia, on todettava, että lukuun ottamatta kyseisiä lausumia, joihin valittaja viittaa yleisesti, valittaja ei täsmennä, mitä todisteita hän väitetysti toimitti EKP:lle tai unionin yleiselle tuomioistuimelle ja mitä viimeksi mainittu ei hänen mukaansa ottanut huomioon. Lisäksi on ilmeistä, että valittaja ainoastaan toistaa näissä väitteissään unionin yleiselle tuomioistuimelle esittämänsä väitteet ja pyrkii todellisuudessa siihen, että unionin tuomioistuin arvioisi uudelleen tosiseikkoja ja selvitysaineistoa sekä unionin yleisen tuomioistuimen niille antamaa arvoa, mikä ei kuulu unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin lukuun ottamatta sitä tapausta, että tosiseikat ja selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, kuten tämän tuomion 53 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee. Valittaja ei kuitenkaan vetoa tällaiseen vääristyneellä tavalla huomioon ottamiseen tämän valitusperusteen yhteydessä.

104

Lopuksi on todettava, että vaikka valittaja väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole suorittanut sille valituksenalaisen tuomion 160 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti kuuluvaa täysimääräistä valvontaa, hän esittää valituksessaan vain yleisen toteamuksen täsmentämättä, mitä kyseisen tuomion kohtia tämä koskee, tai kehittelemättä tältä osin oikeudellisia perusteluja. Tämän tuomion 25 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan valituksessa on kuitenkin ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi, tai muuten kyseinen valitusperuste jätetään tutkimatta. Tällainen väite on näin ollen jätettävä tutkimatta.

105

Edellä esitetyn perusteella viides valitusperuste on hylättävä.

106

Koska yhtäkään valitusperustetta ei ole hyväksytty, valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.

107

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista, jos valitus on perusteeton. Tämän työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn sen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

108

Koska EKP on vaatinut, että valittaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska valittaja on hävinnyt asian, hänet on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan EKP:n oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: