1

Euroopan komissio vaatii valituksellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 9.6.2021 antaman tuomion Calhau Correia de Paiva v. komissio (T‑202/17, EU:T:2021:323; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi avoimen kilpailun EPSO/AD/293/14 valintalautakunnan 23.6.2016 tekemän päätöksen, jolla hylättiin Ana Calhau Correia de Paivan uudelleentarkastelua koskeva pyyntö, jonka tämä oli tehnyt sen seurauksena, kun hänen nimensä jätettiin merkitsemättä kilpailun varallaololuetteloon (jäljempänä riidanalainen päätös).

2

Asian taustat esitetään valituksenalaisen tuomion 1–14 kohdassa, ja ne voidaan tiivistää seuraavasti.

3

Euroopan henkilöstövalintatoimisto (EPSO) julkaisi 23.10.2014 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen avoimesta kilpailusta EPSO/AD/293/14 varallaololuetteloiden laatimiseksi kilpailulainsäädännön, yritystalouden, rahoitustieteen, toimialatutkimuksen ja makrotaloustieteen alojen hallintovirkamiesten palvelukseen ottamista varten komissioon palkkaluokassa AD 7 (EUVL 2014, C 376 A, s. 1; jäljempänä riidanalainen kilpailuilmoitus).

4

Riidanalaisen kilpailuilmoituksen IV jaksossa määrättiin kolmesta tietokoneella suoritettavasta alkukarsintakokeesta, jotka perustuvat monivalintakysymyksiin, ja sen VI jaksossa kokeista, jotka suoritetaan arviointikeskuksessa ja jotka muodostuivat case-tehtävästä, ryhmätyöharjoituksesta ja strukturoidusta haastattelusta.

5

Lisäksi kyseisen kilpailuilmoituksen III jakson 2.3 kohdassa, jonka otsikko oli ”Kielitaito”, edellytettiin kilpailuun osallistumisen erityisinä edellytyksinä yhtäältä pääkielen (kieli 1) osalta Euroopan unionin yhden virallisen kielen perusteellista taitoa, joka vastaa vähintään kieliä koskevan yhteisen eurooppalaisen viitekehyksen (CEFR) tasoa C1, ja toisaalta toisen kielen (kieli 2) osalta riittävän hyvää saksan, englannin tai ranskan kielen taitoa, joka vastaa vähintään CEFR:n tasoa B2, ja tämän toisen kielen on oltava eri kieli kuin pääkieli.

6

Kyseisen kilpailuilmoituksen VI jakson 3 kohdassa todettiin, että arviointikeskuksen kokeet suoritetaan kyseisellä toisella kielellä.

7

Calhau Correia de Paiva, joka on Portugalin kansalainen, ilmoittautui 25.11.2014 kilpailuun EPSO/AD/293/14 kilpailulainsäädännön alalla. Hän valitsi pääkielekseen äidinkielensä portugalin ja toiseksi kielekseen ranskan.

8

Calhau Correia de Paivalle ilmoitettiin 19.3.2015 päivätyllä kirjeellä, että hän oli läpäissyt tietokoneella suoritetut alkukarsintakokeet.

9

Hänet kutsuttiin 15.4.2015 päivätyllä kirjeellä arviointikeskuksen kokeisiin.

10

EPSO kutsui Calhau Correia de Paivan 16.4.2015 päivätyllä kirjeellä osallistumaan case-tehtävään ja tarjosi hänelle mahdollisuutta käyttää kyseisessä tehtävässä Azerty FR ‑näppäimistöä tarjoten hänelle myös mahdollisuuden valita vaihtoehtoisesti joko Qwerty UK-, Azerty FR/BE- tai Qwertz DE ‑näppäimistö. Hakija käytti tätä mahdollisuutta ja pyysi näppäimistön vaihtamista voidakseen käyttää tehtävässä Qwerty UK ‑näppäimistöä.

11

Calhau Correia de Paiva osallistui arviointikeskuksessa 13.5. ja 11.6.2015 järjestettyihin kokeisiin.

12

Calhau Correia de Paivalle ilmoitettiin 9.11.2015 päivätyllä kirjeellä, että kilpailun valintalautakunta oli päättänyt jättää merkitsemättä hänen nimensä varallaololuetteloon (jäljempänä varallaololuetteloon merkitsemättä jättämistä koskeva päätös) sillä perusteella, että hän ”ei [kuulunut] hakijoihin, jotka saivat parhaat kokonaispisteet arviointikeskuksessa (vähintään 68,59 pistettä)”, koska hänen kokonaispistemääränsä oli 61,13 pistettä.

13

Calhau Correia de Paiva vaati 19.11.2015, että varallaololuetteloon merkitsemättä jättämistä koskeva päätös on käsiteltävä uudelleen. Kilpailun valintalautakunta hylkäsi tämän vaatimuksen riidanalaisella päätöksellä.

14

Calhau Correia de Paiva teki 24.8.2016 Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valituksen varallaololuetteloon merkitsemättä jättämistä koskevasta päätöksestä. Hän väitti tässä valituksessa, että case‑tehtävässä käytettävän näppäimistötyypin valinnan rajoittaminen merkitsi epäyhdenvertaista kohtelua. Lisäksi Calhau Correia de Paiva väitti, ettei hakijoiden käyttöön annettuja näppäimistötyyppejä ja kilpailun toisen kielen valintaa koskevia rajoituksia ollut perusteltu. Hän valitti myös uudelleenkäsittelymenettelyn kestosta.

15

EPSO totesi 22.12.2016 tekemällään päätöksellä, ettei kyseistä valitusta voitu ottaa tutkittavaksi, koska se oli esitetty liian myöhään, ja hylkäsi sen perusteettomana.

16

Calhau Correia de Paiva nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 31.3.2017 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa hän vaati muun muassa riidanalaisen päätöksen kumoamista ja tarvittaessa riidanalaista kilpailuilmoitusta ja siinä käyttöön otettua kieliä koskevaa järjestelyä koskevan lainvastaisuusväitteen hyväksymistä.

17

Hän vetosi kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen. Ensimmäinen kanneperuste koskee lähinnä syrjintäkiellon periaatteen, suhteellisuusperiaatteen ja yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteen loukkaamista siltä osin kuin EPSO oli edellyttänyt Qwerty UK-, Azerty FR/BE- tai Qwertz DE ‑näppäimistön käyttämistä case‑tehtävässä. Toinen, kolmas ja neljäs kanneperuste koskevat lähinnä riidanalaisen kilpailuilmoituksen lainvastaisuutta, koska kilpailun toisen kielen valinta rajattiin saksan, englannin ja ranskan kieliin. Viides kanneperuste puolestaan koskee lähinnä sitä, ettei EPSO ollut perustellut päätöstään tietyn kieliä koskevan järjestelyn hyväksymisestä ja edistämisestä, sekä sitä, että tätä kilpailuilmoitusta on rikottu ja että oikeutta hyvään hallintoon on loukattu.

18

Unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisessa tuomiossa aluksi riidanalaisesta kilpailuilmoituksesta toisen, kolmannen ja neljännen kanneperusteen yhteydessä esitetyn lainvastaisuusväitteen, jonka tutkittavaksi ottamisen ja perusteltavuuden komissio kiisti.

19

Unionin yleinen tuomioistuin muistutti tämän lainvastaisuusväitteen tutkittavaksi ottamisesta valituksenalaisen tuomion 46 kohdassa, että unionin tuomioistuin on yksittäistapauksia koskevista päätöksistä nostettujen kumoamiskanteiden yhteydessä katsonut, että lainvastaisuusväitteen kohteena voivat pätevästi olla yleisesti sovellettavan toimen säännökset, jotka ovat mainittujen päätösten perustana tai joilla on välitön oikeudellinen yhteys tällaisiin päätöksiin (tuomio 8.9.2020, komissio ja neuvosto v. Carreras Sequeros ym., C‑119/19 P ja C‑126/19 P, EU:C:2020:676, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

20

Siltä osin kuin on kyse muun muassa kilpailuilmoituksista unionin yleinen tuomioistuin muistutti valituksenalaisen tuomion 47 kohdassa, viitaten tältä osin unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön ja erityisesti 11.8.1995 annetun tuomion komissio v. Noonan (C‑448/93 P, EU:C:1995:264) 17 kohtaan, että palvelukseenottomenettelyssä, joka on peräkkäisistä päätöksistä muodostuva monitahoinen hallinnollinen toimenpide, hakija voi nostaessaan kanteen myöhemmin tehdystä toimesta vedota myös siihen läheisesti liittyvien aikaisempien toimien sääntöjenvastaisuuteen. Omaan oikeuskäytäntöönsä viitaten unionin yleinen tuomioistuin myös muistutti valituksenalaisen tuomion samassa 47 kohdassa, että tällaisen hakijan on voitava vedota erityisesti päätöksen antamisen perusteena olevan kilpailuilmoituksen lainvastaisuuteen.

21

Unionin yleinen tuomioistuin viittasi 14.12.2017 antamansa tuomion PB v. komissio (T‑609/16, EU:T:2017:910) 28 ja 29 kohtaan ja muistutti valituksenalaisen tuomion 49 ja 50 kohdassa, että silloin, kun ajoissa riitauttamatta jääneen kilpailuilmoituksen sääntöjenvastaisuutta koskeva kanneperuste liittyy riidanalaisen yksittäispäätöksen perusteluihin, kanne otetaan tutkittavaksi. Jos riidanalaisen päätöksen perustelut eivät sitä vastoin liity läheisesti kanneperusteeseen, joka koskee ajoissa riitauttamatta jääneen kilpailuilmoituksen sääntöjenvastaisuutta, kyseistä kanneperustetta ei voida ottaa tutkittavaksi.

22

Tämän tuomion 19–21 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa unionin yleinen tuomioistuin totesi ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 54 kohdassa, että Calhau Correia de Paivalle myönnetystä osaamispassista ilmeni, että hän sai viestinnän yleisen osaamisen osalta, jolla on tarkoitus arvioida hakijan kykyä ”kommunikoida selkeästi ja täsmällisesti sekä suullisesti että kirjallisesti”, 5,5 pistettä 10:stä, mikä on yksi heikoimmista arvioinneista ja pistemääristä, joita hän sai yleistä osaamistaan koskevasta arvioinnista. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että tästä arvioinnista seurasi implisiittisesti mutta väistämättä, että valintalautakunta teki Calhau Correia de Paivasta toteamuksen, joka koski hänen ranskan kielen osaamistaan tai ainakin sellaisen taidon hallintaa, johon hänen kyseisen kielen osaamisellaan oli voimakas vaikutus.

23

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 55–57 kohdassa, että Calhau Correia de Paivan toiseksi kieleksi valitseman ranskan kielen osaaminen ja kokeet, jotka hänen piti suorittaa tällä kielellä, liittyvät läheisesti toisiinsa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että tämä ranskan kielen taito heijastuu väistämättä niistä kokeista, joilla on tarkoitus arvioida yleistä ja erityistä pätevyyttä, ja se totesi näin ollen, että mahdollisuus saada kokeissa korkeammat pistemäärät on suurempi, jos hakija suorittaa kokeet äidinkielellään tai jollakin yhtä hyvin hallitsemallaan kielellä. Vaikka Calhau Correia de Paiva oli ilmoittanut hakemuksessaan, että hänen ranskan kielen osaamisensa vastaa CEFR:n tasoa C2 ja että hän on suorittanut osan opinnoistaan Belgiassa ja Ranskassa, unionin yleinen tuomioistuin huomautti hänen todenneen, että hän hallitsee paremmin äidinkieltään kuin ranskaa, mitä komissio ei ole kiistänyt.

24

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin korosti valituksenalaisen tuomion 58 kohdassa, että kilpailun toisen kielen valinnan rajaaminen saksan, englannin ja ranskan kieliin ei vaikuta yksinomaan hakijoiden kykyyn ilmaista itseään suullisesti tai kirjallisesti, vaan sen perusteella myös määräytyy näppäimistötyyppi, jota hakijat voivat käyttää case-tehtävän suorittamiseen. Se seikka, että Calhau Correia de Paivan oli pakko käyttää sellaista näppäimistötyyppiä, jota hän ei ollut tottunut käyttämään äidinkielensä vuoksi, vaikuttaa koesuoritukseen ja näin ollen mahdollisesti sen tulokseen, kun siinä vaaditaan kirjoittamaan näppäimistöllä rajallisessa ajassa tietyn pituinen teksti.

25

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi siten valituksenalaisen tuomion 60 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen perustelujen ja riidanalaisen kilpailuilmoituksen kieliä koskevaan järjestelyyn liittyvien määräysten, joiden laillisuus oli riitautettu, välillä on kiinteä yhteys. Se katsoi näin ollen, että kyseisen kilpailuilmoituksen lainvastaisuutta koskeva väite on otettava tutkittavaksi.

26

Asiakysymyksen osalta unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että riidanalaiseen kilpailuilmoitukseen sisältyvät perustelut ja komission näiden perustelujen tueksi esittämät todisteet eivät olleet omiaan tukemaan kilpailun toisen kielen valinnan rajaamista saksan, englannin ja ranskan kieliin. Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi näin ollen kyseisen lainvastaisuusväitteen, totesi, ettei kilpailuilmoitus ollut sovellettavissa käsiteltävänä olleeseen tilanteeseen, ja hyväksyi toisen, kolmannen ja neljännen kanneperusteen. Näin ollen se kumosi riidanalaisen päätöksen.

27

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

28

Calhau Correia de Paiva vaatii, että unionin tuomioistuin

29

Komissio esittää valituksensa tueksi yhden ainoan valitusperusteen, joka koskee oikeudellisia virheitä ja selvitysaineiston ottamista huomioon vääristyneellä tavalla ja joka jakautuu kolmeen osaan.

30

Tämän valitusperusteen ensimmäisessä osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin luonnehti valituksenalaisen tuomion 54 kohdassa tosiseikat virheellisesti, kun se päätteli valintalautakunnan toteamuksesta, joka liittyi Calhau Correia de Paivan ranskan kielen taitoon, että riidanalaisen päätöksen perustelut ja riidanalaisen kilpailuilmoituksen kieliä koskevaa järjestelyä koskevat määräykset liittyivät läheisesti toisiinsa.

31

Tämän toimielimen mukaan pistemäärä, jonka Calhau Correia de Paiva sai viestinnän yleisen osaamisen osalta, ei ole käsiteltävässä asiassa ratkaiseva. Vaikka hän olisi saanut tästä osaamisesta arvosanan 10/10 eli 4,5 pistettä enemmän, hänen pisteensä olisivat edelleen olleet riittämättömät, koska hän olisi tarvinnut 7,46 pistettä enemmän, jotta hänet olisi voitu merkitä varallaololuetteloon. Näin ollen valintalautakunnan toteamus hakijan ranskan kielen taidosta ei riitä osoittamaan oikeuskäytännössä edellytettyä läheistä yhteyttä.

32

Komission mukaan oletus, jonka mukaan läheinen yhteys käy ilmi Calhau Correia de Paivan viestinnän yleisestä osaamisesta saamasta pistemäärästä, on näin ollen virheellinen. Näin ollen tämä toimielin väittää, että tämä oikeudellinen virhe vaikuttaa valituksenalaisen tuomion 55–58 kohdassa esitettyihin arviointeihin lainvastaisuusväitteen tutkittavaksi ottamisesta siltä osin kuin ne perustuvat tähän oletukseen.

33

Ainoan valitusperusteen toisessa osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin luonnehti tosiseikkoja virheellisesti ja otti selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla, kun se totesi valituksenalaisen tuomion 55–57 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen perustelujen ja riidanalaisen kilpailuilmoituksen määräysten välillä on läheinen yhteys sellaisen kriteerin perusteella, joka perustuu ajatukseen siitä, että hakijan on vaikeampi suorittaa kokeita toisella kielellään kuin äidinkielellään. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin vertasi Calhau Correia de Paivan portugalin kielen tasoa hänen ranskan kielen tasoonsa. Komissio huomauttaa, että Calhau Correia de Paiva ei kiistänyt sitä, ettei hän voinut käyttää arviointikeskuksessa suoritettavissa kokeissa portugalin kieltä, vaan sen, että toisen kielen valinta oli rajoitettu saksan, englannin ja ranskan kieliin. Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen esiin tuomien tosiseikkojen perusteella ei voida todeta tällaista läheistä yhteyttä.

34

Lisäksi komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti valituksenalaisen tuomion 55–57 kohdassa selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla, kun se ei ottanut huomioon sitä, että käsiteltävässä asiassa kaksi muuta kieltä, joita Calhau Correia de Paiva äidinkielensä lisäksi parhaiten osasi, olivat englannin ja ranskan kielet. Näin ollen toisen kielen valinnan rajaaminen ei ollut omiaan asettamaan häntä epäedulliseen asemaan, koska käytettävistä kielistä kaksi olivat ne kielet, joita hän oli ilmoittanut osaavansa parhaiten, taitotasolla C2. Näin ollen ei voida katsoa, että kyseinen rajaaminen olisi vaikuttanut kielteisesti Calhau Correia de Paivan suoritukseen tai että se liittyisi läheisesti riidanalaisen päätöksen perusteluihin.

35

Ainoan valitusperusteen kolmannessa osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin luonnehti valituksenalaisen tuomion 58 kohdassa tosiseikkoja virheellisesti, kun se totesi oikeuskäytännössä edellytetyn läheisen yhteyden sen seikan perusteella, että Calhau Correia de Paiva oli suorittanut kirjallisen kokeen muulla kuin Qwerty PT ‑näppäimistöllä, johon hän on tottunut.

36

Komissio väittää yhtäältä, ettei näppäimistötyypin valinta liity riidanalaisen päätöksen perusteluihin. Yhtäältä on niin, että vaikka pitää paikkansa, että EPSO tarjosi case-tehtävää varten vain rajallista määrää erilaisia näppäimistötyyppejä, kyse on kilpailun kieliä koskevasta järjestelystä erillisestä kysymyksestä, eikä riidanalaisessa kilpailuilmoituksessa myöskään mainita lainkaan sitä, mitä näppäimistötyyppejä hakijoiden käyttöön annetaan kyseisessä kokeessa. Lisäksi se, että Calhau Correia de Paiva valitsi Qwerty EN ‑näppäimistön, vaikka hän oli päättänyt suorittaa case-tehtävän ranskan kielellä, osoittaa, että nämä kaksi kysymystä ovat toisistaan erillisiä kysymyksiä.

37

Calhau Correia de Paiva katsoo, että ainoalla valitusperusteella on todellisuudessa tarkoitus riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen toteamat tosiseikat. Hän vaatii näin ollen, että unionin tuomioistuin jättää tutkimatta valitusperusteen kokonaisuudessaan tai kunkin sen kolmen osan.

38

Toissijaisesti Calhau Correia de Paiva kiistää komission väitteiden perustelut.

39

Calhau Correia de Paivan esittämästä lainvastaisuusväitteestä, joka perustuu siihen, että ainoalla valitusperusteella pyritään riitauttamaan unionin yleisen tuomioistuimen vahvistamat tosiseikat, on muistutettava, että SEUT 256 artiklasta ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta seuraa, että ainoastaan unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen yhtäältä määrittämään tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi unionin yleiselle tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että unionin yleiselle tuomioistuimelle toimitettu näyttö on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämä arviointi ei ole sellainen oikeuskysymys, että se kuuluisi unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin. Kun unionin yleinen tuomioistuin on määrittänyt asian tosiseikaston tai arvioinut sitä, unionin tuomioistuin on SEUT 256 artiklan nojalla toimivaltainen harjoittamaan tämän tosiseikaston oikeudelliseen luonnehdintaan ja unionin yleisen tuomioistuimen sen pohjalta tekemiin oikeudellisiin päätelmiin kohdistuvaa valvontaa (tuomio 4.2.2020, Uniwersytet Wrocławski ja Puola v. REA, C‑515/17 P ja C‑561/17 P, EU:C:2020:73, 47 kohta).

40

Toisin kuin Calhau Correia de Paiva väittää, ainoalla valitusperusteella ei kuitenkaan pyritä riitauttamaan unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevia toteamuksia vaan tosiseikkojen oikeudellinen luonnehdinta ja päätelmät, jotka unionin yleinen tuomioistuin on niistä tehnyt riidanalaisen päätöksen perustelujen ja riidanalaisen kilpailuilmoituksen kieliä koskevaan järjestelyyn liittyvien määräysten välisen läheisen yhteyden osalta.

41

Tästä seuraa, että Calhau Correia de Paivan esittämä lainvastaisuusväite on hylättävä.

42

Ainoan valitusperusteensa kolmessa osassa, jotka on syytä tarkastella yhdessä, komissio riitauttaa perusteet, joilla unionin yleinen tuomioistuin otti tutkittavaksi riidanalaista kilpailuilmoitusta koskevan lainvastaisuusväitteen. Tarkemmin sanottuna kyseinen toimielin väittää lähinnä, ettei minkään unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 54–58 kohdassa esittämän seikan perusteella voida todeta, että riidanalaisen päätöksen perustelujen ja riidanalaisen kilpailuilmoituksen kyseiseen kilpailuun sovellettavaan kieliä koskevaan järjestelyyn liittyvien määräysten välillä on läheinen yhteys, ja että unionin yleinen tuomioistuin teki näin ollen oikeudellisen virheen, kun se totesi, että tämä lainvastaisuusväite voitiin ottaa tutkittavaksi.

43

SEUT 277 artiklan mukaan asianosainen voi riidassa, joka koskee Euroopan unionin toimielimen, elimen tai laitoksen antamaa soveltamisalaltaan yleistä säädöstä, vaatia Euroopan unionin tuomioistuimessa SEUT 263 artiklan toisessa kohdassa mainitulla perusteella, että säädöstä ei sovelleta.

44

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä määräys on ilmaisu yleisestä periaatteesta, jolla annetaan asianosaiselle tälle osoitetun päätöksen kumoamiseksi oikeus riitauttaa liitännäisesti sellaisten soveltamisalaltaan yleisten toimien pätevyys, jotka ovat tällaisen päätöksen perustana (tuomio 8.9.2020, komissio ja neuvosto v. Carreras Sequeros ym., C‑119/19 P ja C‑126/19 P, EU:C:2020:676, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45

Koska SEUT 277 artiklan tarkoituksena ei ole antaa asianosaiselle mahdollisuutta riitauttaa minkä tahansa soveltamisalaltaan yleisen toimen sovellettavuus minkä tahansa kanteen yhteydessä, toimen, jonka lainvastaisuuteen vedotaan, on välillisesti tai välittömästi oltava sovellettavissa kanteen kohteena olevaan tapaukseen (tuomio 8.9.2020, komissio ja neuvosto v. Carreras Sequeros ym., C‑119/19 P ja C‑126/19 P, EU:C:2020:676, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

Unionin tuomioistuin on yksittäistapauksia koskevista päätöksistä nostettujen kumoamiskanteiden yhteydessä katsonut, että - kuten tämän tuomion 19 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee - lainvastaisuusväitteen kohteena voivat pätevästi olla yleisesti sovellettavan toimen säännökset, jotka ovat mainittujen päätösten perustana tai joilla on välitön oikeudellinen yhteys tällaisiin päätöksiin.

47

Unionin tuomioistuin on sitä vastoin katsonut, että lainvastaisuusväite, joka on esitetty yleisesti sovellettavasta toimesta, jonka soveltamistoimi riidanalainen yksittäistapausta koskeva päätös ei ole, on jätettävä tutkimatta (tuomio 8.9.2020, komissio ja neuvosto v. Carreras Sequeros ym., C‑119/19 P ja C‑126/19 P, EU:C:2020:676, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Erityisesti kilpailuilmoituksesta esitetyn lainvastaisuusväitteen tutkittavaksi ottamisen osalta oikeuskäytännöstä ilmenee ensinnäkin, että se seikka, että se, että kantaja ei ole riitauttanut kilpailuilmoitusta määräajassa, ei ole esteenä sille, että kantaja voi vedota kilpailun kuluessa tapahtuneisiin sääntöjenvastaisuuksiin, myös silloin, kun tällaisten sääntöjenvastaisuuksien syyt voivat löytyä kilpailuilmoituksen tekstistä (tuomio 8.3.1988, Sergio ym. v. komissio, 64/86, 71/86–73/86 ja 78/86, EU:C:1988:119, 15 kohta).

49

Toiseksi palvelukseenottomenettelyssä kantaja voi nostaessaan kanteen myöhemmin tehdyistä toimista vedota myös niihin läheisesti liittyvien aikaisempien toimien sääntöjenvastaisuuteen. Tällaisessa menettelyssä ei nimittäin voida vaatia, että asianomaiset henkilöt nostavat yhtä monta kannetta kuin menettelyssä on toimia, jotka voivat olla heille epäedullisia (tuomio 31.3.1965, Ley v. komissio, 12/64 ja 29/64, EU:C:1965:28, s. 143 ja 158; tuomio 7.4.1965, Alfieri v. parlamentti, 35/64, EU:C:1965:40, s. 337 ja 344 ja tuomio 11.8.1995, komissio v. Noonan, C‑448/93 P, EU:C:1995:264, 17 kohta). Tämä oikeuskäytäntö perustuu palvelukseenottomenettelyn erikoisluonteen huomioon ottamiseen; kyseinen menettely on peräkkäisistä, toisiinsa erittäin läheisesti liittyvistä päätöksistä muodostuva monitahoinen hallinnollinen toimenpide (tuomio 11.8.1995, komissio v. Noonan, C‑448/93 P, EU:C:1995:264, 19 kohta).

50

Näin ollen kilpailuilmoituksen sääntöjenvastaisuutta koskeva kanneperuste voidaan ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin se koskee riidanalaisen päätöksen perusteluja (tuomio 6.7.1988, Simonella v. komissio, 164/87, EU:C:1988:371, 19 kohta). Tämän tuomion 49 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenevä läheisen yhteyden kriteeri edellyttää näin ollen, että niitä kilpailuilmoituksen määräyksiä, joiden lainvastaisuuteen vedotaan, on sovellettu kumoamiskanteen kohteena olevan yksittäistapausta koskevan päätöksen tueksi.

51

Tämä kriteeri on siis asiasisällöltään samanlainen kuin tämän tuomion 46 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettu välittömän oikeudellisen yhteyden kriteeri, joka edellyttää myös, että tällainen yksittäistapausta koskeva päätös on sellaisen yleisesti sovellettavan toimen soveltamistoimi, josta on esitetty lainvastaisuusväite (ks. vastaavasti tuomio 28.6.2005, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, C‑189/02 P, C‑202/02 P, C‑205/02 P–C‑208/02 P ja C‑213/02 P, EU:C:2005:408, 237 kohta ja tuomio 8.9.2020, komissio ja neuvosto v. Carreras Sequeros ym., C‑119/19 P ja C‑126/19 P, EU:C:2020:676, 75 kohta).

52

Tätä varten on otettava huomioon riidanalaisen yksittäispäätöksen aineelliset eikä pelkästään muodolliset perustelut.

53

Tällainen läheinen yhteys on lisäksi hylättävä, kun riidanalaisilla kilpailuilmoituksen määräyksillä ei ole mitään yhteyttä riidanalaisen yksittäispäätöksen taustalla oleviin syihin.

54

Nyt käsiteltävässä asiassa kilpailu EPSO/AD/293/14 on sen kilpailun tavoin, joka oli kyseessä 11.8.1995 annettuun tuomioon komissio v. Noonan (C‑448/93 P, EU:C:1995:264) johtaneessa asiassa, avoin kilpailu varallaololuettelon laatimiseksi komission virkamiesten palvelukseen ottamiseksi. Näin ollen tämä kilpailu on tämän tuomion 49 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettu monitahoinen hallinnollinen toimenpide, joten on tutkittava, kuten unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt, onko riidanalaisen päätöksen perustelujen ja riidanalaisen kilpailuilmoituksen kieliä koskevaa järjestelyä koskevien määräysten välillä samassa oikeuskäytännössä tarkoitettu läheinen yhteys.

55

Riidanalaisen päätöksen perustelujen osalta valituksenalaisen tuomion 53 kohdasta, jota komissio ei ole kiistänyt, ilmenee, että Calhau Correia de Paivan nimeä ei merkitty varallaololuetteloon, koska hän ei kuulunut hakijoihin, jotka olivat saaneet korkeimmat pisteet arviointikeskuksen kokeista.

56

Kuten tämän tuomion 4 kohdasta ilmenee, nämä kokeet muodostuivat case-tehtävästä, ryhmätyöharjoituksesta ja strukturoidusta haastattelusta. Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee myös, että näillä kokeilla testattiin unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 54 kohdassa tarkoittamaa viestinnän yleistä osaamista sekä suullisesti – strukturoidussa haastattelussa – että kirjallisesti – case-tehtävässä.

57

Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin luonnehti tosiseikat virheellisesti kyseisessä 54 kohdassa, kun se totesi, että riidanalaisen päätöksen perustelujen ja riidanalaisen kilpailuilmoituksen kieliä koskevaa järjestelyä koskevien määräysten välillä oli läheinen yhteys, koska Calhau Correia de Paivan viestinnän yleisestä osaamisesta saamat pisteet eivät ole ratkaisevia käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

58

Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 71 ja 72 kohdassa toteaa, tämä komission väite perustuu kuitenkin oletukseen, ettei Calhau Correia de Paivan nimeä merkitty varallaololuetteloon niiden pisteiden vuoksi, jotka hän sai muun osaamisen kuin viestinnän yleisen osaamisen osalta. Koska unionin yleinen tuomioistuin ei ole yksilöinyt tällaista varallaololuetteloon merkitsemättä jättämisen osalta ratkaisevaa osaamista, unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole valituksen yhteydessä suorittaa tällaista tosiseikkojen arviointia lukuun ottamatta sitä tapausta, että tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, mihin komissio ei ole vedonnut tämän väitteensä tueksi (ks. vastaavasti tuomio 11.6.2020, komissio v. Di Bernardo, C‑114/19 P, EU:C:2020:457, 43 kohta).

59

Unionin yleisen tuomioistuimen toteamien tosiseikkojen oikeudellisesta luonnehdinnasta ja sen niiden pohjalta tekemistä oikeudellisista päätelmistä, joiden valvonta kuuluu tämän tuomion 39 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti unionin tuomioistuimen toimivaltaan, on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin päätteli valituksenalaisen tuomion 54 kohdassa Calhau Correia de Paivan viestinnän yleisen osaamisen osalta saamien pisteiden perusteella, että valintalautakunta oli tehnyt – vaikkakin vain implisiittisesti – toteamuksen hakijan ranskan kielen taidosta tai ainakin sellaisen taidon hallinnasta, johon tämän kielen osaamisella oli voimakas vaikutus. Koska viestinnän yleisen osaamisen arvioinnista arviointikeskuksessa järjestettävien kokeiden yhteydessä on määrätty riidanalaisen kilpailuilmoituksen kielijärjestelmää koskevissa määräyksissä, on katsottava, että näillä viimeksi mainituilla on ollut vaikutusta riidanalaisen päätöksen perusteluihin.

60

Unionin yleinen tuomioistuin ei siis tehnyt oikeudellista virhettä, kun se katsoi valituksenalaisen tuomion 54 kohdassa tehdyn arvioinnin perusteella kyseisen tuomion 60 ja 61 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen perustelujen ja riidanalaisen kilpailuilmoituksen kieliä koskevaa järjestelyä koskevien määräysten välillä oli läheinen yhteys.

61

Unionin yleinen tuomioistuin saattoi myös oikeudellista virhettä tekemättä todeta tällaisen läheisen yhteyden valituksenalaisen tuomion 58 kohdassa esitettyjen toteamusten perusteella.

62

Vaikka tässä kilpailuilmoituksessa ei ole mitään mainintaa saatavilla olevista näppäimistötyypeistä, on todettava, että kilpailun toisen kielen valinnan rajaaminen ratkaisi sen, että mainittuja näppäimistöjä, jotka ovat olennainen väline hakijoiden kirjallista ilmaisua varten, oli myös saatavilla rajallisesti. Kuten unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti todennut, tämä rajallinen valinnanmahdollisuus, joka merkitsi, ettei Calhau Correia de Paiva voinut käyttää sitä näppäimistötyyppiä, johon hän oli tottunut, saattoi vaikuttaa tulokseen, jonka hän saavutti case-tehtävässä, jossa edellytetään tietynpituisen tekstin laatimista rajallisessa ajassa, ja näin ollen kaikkiin kyseisen kokeen aikana testattuihin yleisiin taitoihin.

63

Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 82 ja 83 kohdassa lähinnä toteaa, unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 56 ja 57 kohdassa esittämissä arvioinneissa on oikeudellinen virhe. Koska Calhau Correia de Paiva riitauttaa lainvastaisuusväitteellään kilpailun toisen kielen valinnan rajaamisen saksan, englannin ja ranskan kieliin, hänen ranskan kielen osaamisensa ja hänen kilpailun pääkieleksi valitsemansa portugalin kielen, joka on hänen äidinkielensä, osaamisensa vertailulla ei ole merkitystä sen osoittamisessa, että riidanalaisen päätöksen perustelujen ja riidanalaisen kilpailuilmoituksen kieliä koskevaa järjestelyä koskevien määräysten välillä on läheinen yhteys.

64

On kuitenkin huomautettava, että vaikka unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun perustelut olisivat unionin oikeuden vastaisia, tällainen oikeudenvastaisuus ei voi johtaa ratkaisun kumoamiseen vaan perustelut on korvattava uusilla perusteluilla, jos tuomiolauselman tai määräysosan tueksi on sellaisia muita perusteluja, että siitä ilmenevä lopputulos on perusteltu (tuomio 6.11.2018, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65

Koska nyt käsiteltävässä asiassa päätelmä, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 60 ja 61 kohdassa, on perusteltu kyseisen tuomion 54 ja 58 kohdassa esitetyllä arviolla, sellaisena kuin se ilmenee tämän tuomion 22 ja 24 kohdasta, on katsottava, että kyseisen tuomion 63 kohdassa todetulla oikeudellisella virheellä ei ole vaikutusta valituksenalaisen tuomion tuomiolauselmaan. Tämä arviointi nimittäin riitti osoittamaan, että Calhau Correia de Paiva saattoi esittää riidanalaisesta kilpailuilmoituksesta lainvastaisuusväitteen.

66

Kaiken edellä esitetyn perusteella ainoa valitusperuste ja näin ollen itse valitus on hylättävä perusteettomina.

67

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan unionin tuomioistuin päättää oikeudenkäyntikuluista, jos valitus on perusteeton. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

68

Koska käsiteltävässä asiassa Calhau Correia de Paiva on vaatinut komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska komissio on hävinnyt asian, sen on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se on velvoitettava korvaamaan Calhau Correia de Paivalle tämän valituksen yhteydessä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: