1

Maxime Picard vaatii valituksellaan kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 24.3.2016 antaman tuomion Picard v. komissio (T‑769/16, EU:T:2021:153), sellaisena kuin se on oikaistuna 16.4.2021 annetulla määräyksellä Picard v. komissio (T‑769/16, EU:T:2021:200; jäljempänä valituksenalainen tuomio); kyseisellä tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi hänen kanteensa, jolla vaadittiin kumoamaan yhtäältä Euroopan komission henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston (jäljempänä PMO) sektorin ”Eläkkeet” käsittelijän 4.1.2016 antama vastaus (jäljempänä 4.1.2016 annettu vastaus) ja toisaalta tarpeelliselta osin komission henkilöstöhallinnon pääosastoon (jäljempänä henkilöstöhallinnon pääosasto) kuuluvan osaston E johtajan 25.7.2016 tekemä päätös, jolla hylättiin valittajan 4.4.2016 tekemä valitus 4.1.2016 annetusta vastauksesta (jäljempänä 25.7.2016 tehty hylkäämispäätös).

2

Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt, sellaisina kuin ne ovat muutettuina 22.10.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1023/2013 (EUVL 2013, L 287, s. 15; jäljempänä henkilöstösäännöt), sisältävät V osaston, jonka otsikko on ”Virkamiehen palkkaus ja sosiaaliset edut” ja jonka 3 luku, jonka otsikko on ”Eläkkeet ja työkyvyttömyyskorvaus”, sisältää henkilöstösääntöjen 77–84 artiklan.

3

Henkilöstösääntöjen 77 artiklan ensimmäisessä, toisessa ja viidennessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Virkamiehellä, joka on ollut palveluksessa vähintään kymmenen vuotta, on oikeus vanhuuseläkkeeseen. – –

Vanhuuseläkkeen enimmäismäärä on 70 prosenttia sen palkkaluokan viimeisestä peruspalkasta, johon virkamies on kuulunut vähintään vuoden ajan. Virkamiehelle maksetaan 1,80 prosenttia tästä viimeisestä peruspalkasta kutakin liitteessä VIII olevan 3 artiklan mukaisesti laskettua palvelusvuotta kohti.

– –

Vanhuuseläkkeeseen on oikeus 66 vuotta täyttäneellä henkilöllä.”

4

Henkilöstösääntöjen 83 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän eläkejärjestelmän mukaiset etuudet maksetaan unionin talousarviosta. Jäsenvaltiot takaavat yhteisesti etuuksien maksamisen kyseisten menojen rahoittamiseksi vahvistetun jakoperusteen mukaisesti.

2.   Virkamiehet maksavat kolmanneksen tämän eläkejärjestelmän rahoituksesta. – – Kyseinen maksu vähennetään kuukausittain asianomaisen palkasta. – –”

5

Henkilöstösääntöjen VII osaston otsikkona on ”Muutoksenhakukeinot”. Se sisältää henkilöstösääntöjen 90–91 a artiklan.

6

Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jokainen näissä henkilöstösäännöissä tarkoitettu henkilö voi tehdä häntä koskevasta toimenpiteestä valituksen nimittävälle viranomaiselle – –”

7

Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista kaikki unionin ja henkilöstösäännöissä tarkoitetun henkilön väliset riidat, jotka koskevat sellaisen toimenpiteen laillisuutta, joka 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla vaikuttaa kielteisesti kyseiseen henkilöön. – –”

8

Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII, jonka otsikko on ”Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavat siirtymätoimenpiteet”, olevassa 21 artiklan toisessa kohdassa säädetään seuraavaa:

”Virkamies, joka on tullut palvelukseen 1 päivän toukokuuta 2004 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välisenä aikana, saa 1,9 prosenttia [henkilöstösääntöjen 77 artiklan toisen kohdan toisessa virkkeessä] mainitusta palkasta liitteessä VIII olevan 3 artiklan säännösten mukaisesti laskettua palvelusvuotta kohden.”

9

Kyseisessä liitteessä XIII olevan 22 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos virkamies on vähintään 35-vuotias 1 päivänä toukokuuta 2014 ja on tullut palvelukseen ennen 1 päivää tammikuuta 2014, hän saavuttaa oikeuden vanhuuseläkkeeseen seuraavan taulukon osoittamassa iässä: – –”

10

Edellisessä kohdassa tarkoitetussa taulukossa vahvistetaan virkamiesten, joiden ikä 1.5.2014 oli 35 vuotta, eläkeiäksi 64 vuotta 8 kuukautta.

11

Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen, sellaisena kuin ne ovat muutettuna asetuksella N:o 1023/2013 (jäljempänä muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot), 8 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”– – Väliaikaisen toimihenkilön palvelussuhde voidaan solmia vain määräaikaiseksi tai toistaiseksi. Toimihenkilön, jonka palvelussuhde on solmittu määräaikaiseksi, sopimus voidaan uusia enintään kerran määräaikaiseksi. Tämän jälkeen palvelussuhde voidaan uusia toistaiseksi.”

12

Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 39 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellä 2 artiklassa tarkoitetulla [väliaikaisella] toimihenkilöllä on palvelussuhteensa päättyessä oikeus vanhuuseläkkeeseen, vakuutusmatemaattisen arvon siirtoon tai erorahaan henkilöstösääntöjen V osaston 3 luvussa ja henkilöstösääntöjen liitteessä VIII säädetyin edellytyksin. – –”

13

Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 86 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kun – – sopimussuhteinen toimihenkilö vaihtaa toimea saman tehtäväryhmän sisällä, häntä ei voida luokitella alempaan palkkaluokkaan tai alemmalle palkkatasolle kuin aiempaa toimea varten on vahvistettu.

Kun sopimussuhteinen toimihenkilö siirtyy ylempään tehtäväryhmään, hänet luokitellaan sellaiseen palkkaluokkaan ja sellaiselle palkkatasolle, jossa hän saa vähintään aiemman sopimuksen mukaisesti saamansa palkan suuruista palkkaa.

– –”

14

Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 109 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellä tarkoitetulla sopimussuhteisella toimihenkilöllä on palvelussuhteensa päättyessä oikeus vanhuuseläkkeeseen, vakuutusmatemaattisen arvon siirtoon tai erorahaan henkilöstösääntöjen V osaston 3 luvussa ja henkilöstösääntöjen liitteessä VIII säädetyin edellytyksin. – –”

15

Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 117 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Muutoksenhakua koskevia henkilöstösääntöjen VII osaston säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.”

16

Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä, jonka otsikko on ”Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan kuuluviin toimihenkilöihin sovellettavat siirtymäsäännökset”, olevan 1 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä säädetään muun muassa, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevaa 21 artiklaa ja 22 artiklaa, lukuun ottamatta sen 4 kohtaa, ”sovelletaan soveltuvin osin muuhun henkilöstöön, joka on palveluksessa 31 päivänä joulukuuta 2013”.

17

Asetuksen N:o 1023/2013 johdanto-osan 29 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Olisi vahvistettava siirtymäjärjestelyt, jotta uusia sääntöjä ja toimenpiteitä voidaan ryhtyä soveltamaan vähitellen, samalla kun otetaan huomioon ennen näiden henkilöstösääntöjen muutosten voimaantuloa palvelukseen otetun henkilöstön saavutetut edut ja oikeutetut odotukset.”

18

Asetuksen N:o 1023/2013 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana kolmantena päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014 lukuun ottamatta 1 artiklan [44] kohtaa ja 1 artiklan [73] kohdan [d] alakohtaa, joita sovelletaan tämän asetuksen voimaantulopäivästä lähtien.”

19

Asian tausta esitetään valituksenalaisen tuomion 1–25 kohdassa, ja se voidaan tiivistää seuraavasti.

20

Valittaja on komission sopimussuhteinen toimihenkilö.

21

Komissio otti 10.6.2008 hänet palvelukseensa sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi PMO:n yksikköön 5 työsopimuksella, joka tuli voimaan 1.7.2008 (jäljempänä vuonna 2008 tehty työsopimus). Palvelukseen ottamisensa yhteydessä valittaja luokiteltiin ensimmäiseen tehtäväryhmään. Vuonna 2008 tehty työsopimus uusittiin ensin kolmeen otteeseen määräajaksi ja sitten 3.5.2011 tehdyllä päätöksellä toistaiseksi.

22

Henkilöstöhallinnon pääosasto tarjosi 16.5.2014 valittajalle uutta sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimusta, jonka valittaja allekirjoitti samana päivänä (jäljempänä 16.5.2014 tehty työsopimus). Kyseinen toistaiseksi voimassa oleva työsopimus tuli voimaan 1.6.2014, ja valittaja luokiteltiin siinä toiseen tehtäväryhmään.

23

Henkilöstösääntöjä ja muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja oli tällä välin muutettu asetuksella N:o 1023/2013, jota sovelletaan nyt käsiteltävän tapauksen kannalta merkityksellisten säännösten osalta 1.1.2014 alkaen (jäljempänä vuoden 2014 uudistus).

24

Vuoden 2014 uudistuksen yhteydessä henkilöstösääntöjen 77 artiklan toisessa kohdassa, jota sovelletaan sopimussuhteisiin toimihenkilöihin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 109 artiklan 1 kohdan nojalla, otettiin käyttöön uusi 1,8 prosentin suuruinen vuotuinen eläkeoikeuksien karttuma, joka oli epäedullisempi kuin aikaisempi 1,9 prosenttia. Lisäksi henkilöstösääntöjen 77 artiklan viidennessä kohdassa vahvistettiin eläkeiäksi 66 vuotta aiemman 63 vuoden sijaan.

25

Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII säädetään kuitenkin siirtymäjärjestelystä. Niinpä virkamies, joka on tullut palvelukseen 1.5.2004 ja 31.12.2013 välisenä aikana, saa edelleen eläkeoikeuksia vuotuisen 1,9 prosentin karttuman mukaisesti. Lisäksi virkamiehellä, joka oli 1.5.2014 vähintään 35-vuotias ja joka on tullut palvelukseen aikaisemmin kuin 1.1.2014, on oikeus vanhuuseläkkeeseen 64 vuoden 8 kuukauden iässä. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että edellä mainittua siirtymäjärjestelyä sovelletaan soveltuvin osin muuhun henkilöstöön, joka oli palveluksessa 31.12.2013.

26

Valittaja, jolla oli epäilyjä vuoden 2014 uudistuksen mahdollisista vaikutuksista hänen tilanteeseensa 16.5.2014 tehdyn työsopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, pyysi 4.1.2016 päivätyllä sähköpostiviestillä selvityksiä PMO:n sektorin ”Eläkkeet” käsittelijältä.

27

Käsittelijä ilmoitti valittajalle 4.1.2016 antamassaan vastauksessa, että työsopimuksen muuttuminen oli muuttanut valittajan eläkeoikeuksia siten, että tämän yleinen eläkeikä oli 66 vuotta ja eläkeoikeuksien vuotuinen karttuma 1,8 prosenttia 1.6.2014 alkaen.

28

Valittaja teki 4.4.2016 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen 4.1.2016 annetusta vastauksesta.

29

Henkilöstöhallinnon pääosastoon kuuluvan osaston E johtaja eli työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen hylkäsi kyseisen valituksen 25.7.2016 tekemällään päätöksellä ensisijaisesti sillä perusteella, ettei valitusta voitu ottaa tutkittavaksi asianomaiselle vastaisen toimen puuttumisen johdosta, ja toissijaisesti sillä perusteella, että valitus oli perusteeton.

30

Valittaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.11.2016 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin 4.1.2016 annetun vastauksen ja tarpeellisilta osin 25.7.2016 tehdyn hylkäämispäätöksen kumoamista.

31

Komissio esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.2.2017 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen, joka perustui henkilöstösääntöjen 91 artiklassa tarkoitetun asianomaiselle vastaisen toimen puuttumiseen.

32

Unionin yleisen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtaja päätti 12.10.2017 tekemällään päätöksellä lykätä asian T‑769/16, Picard v. komissio, käsittelyä siihen saakka, kunnes asian T‑128/17, Torné v. komissio, päättävä ratkaisu tulee lainvoimaiseksi.

33

Asian T‑769/16, Picard v. komissio, käsittelyä jatkettiin sen jälkeen, kun 14.12.2018 oli annettu tuomio Torné v. komissio (T‑128/17, EU:T:2018:969), josta ei valitettu, ja asianosaiset esittivät huomautuksensa kyseisen tuomion vaikutuksista nyt käsiteltävään tapaukseen.

34

Unionin yleinen tuomioistuin päätti 13.5.2019 antamallaan määräyksellä käsitellä komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen pääasian yhteydessä ja määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

35

Unionin yleinen tuomioistuin päätti valituksenalaisessa tuomiossa tutkia heti aluksi valittajan esittämän kanneperusteen lausumatta sitä ennen kyseisestä oikeudenkäyntiväitteestä siitä syystä, että kanne oli joka tapauksessa perusteeton.

36

Asiakysymyksen osalta unionin yleinen tuomioistuin totesi komission katsoneen perustellusti, että 16.5.2014 tehdyn työsopimuksen seurauksena valittajaan ei voida soveltaa henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevissa 21 ja 22 artiklassa säädettyjä eläkeoikeuksien vuotuista karttumaa ja eläkeikää koskevia siirtymäsäännöksiä.

37

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi valituksenalaisen tuomion 65–83 kohdassa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohtaa siltä osin kuin siinä säädetään, että kyseisiä siirtymäsäännöksiä ”sovelletaan soveltuvin osin muuhun henkilöstöön, joka on palveluksessa 31 päivänä joulukuuta 2013”.

38

Unionin yleinen tuomioistuin totesi muun muassa, että kyseisen 1 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee, että kyseisiä 21 ja 22 artiklaa sovelletaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan kuuluviin toimihenkilöihin siltä osin kuin tällaiset toimihenkilöt on mahdollista rinnastaa virkamiehiin kummankin henkilöstöryhmän ominaispiirteet huomioon ottaen. Unionin yleinen tuomioistuin arvioi ensin kyseisiä ominaispiirteitä ja totesi sitten, että virkamies tulee ja jää unionin hallinnon virkaan sellaisen nimittämiskirjan nojalla, joka pysyy muuttumattomana koko hänen uransa ajan, kun taas sopimussuhteinen toimihenkilö tulee ja jää toimeen sopimuksen nojalla niin pitkäksi aikaa kuin sopimuksella on vaikutuksia.

39

Unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi nimenomaan näiden huomioiden perusteella muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa säädettyä vaatimusta siitä, että henkilön on oltava ollut ”palveluksessa 31 päivänä joulukuuta 2013”.

40

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 81 kohdassa, että kyseisessä säännöksessä käytetty käsite ”soveltuvin osin” edellyttää, että toimihenkilöiden tilanne on rinnastettavissa virkamiesten tilanteeseen. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tilanteiden voidaan katsoa olevan rinnastettavissa toisiinsa vain siinä tapauksessa, ettei toimihenkilö ole allekirjoittanut sellaista uutta työsopimusta, joka merkitsee uuden työsuhteen alkamista hänen ja unionin hallinnon välillä. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin viittasi 16.9.2015 antamansa tuomion EMA v. Drakeford (T‑231/14 P, EU:T:2015:639) 40 kohtaan ja muistutti jo todenneensa, että toimihenkilön ja unionin hallinnon välinen työsuhde voi pysyä muuttumattomana jopa sellaisen uuden työsopimuksen tekemisen jälkeen, joka eroaa muodollisesti alkuperäisestä työsopimuksesta, mikäli tällä uudella työsopimuksella ei muuteta olennaisesti asianomaisen toimihenkilön tehtäviä, esimerkiksi tehtäväryhmää, tavalla, joka on omiaan asettamaan kyseenalaiseksi hänen ja unionin hallinnon välisen työsuhteen toiminnallisen jatkuvuuden.

41

Niinpä unionin yleinen tuomioistuin totesi, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevia 21 ja 22 artiklaa sovelletaan vain sellaiseen muuhun henkilöstöön, joka oli palveluksessa 31.12.2013 ja pysyi palveluksessa kyseisen päivämäärän jälkeen sopimuksen nojalla siihen saakka, kunnes heidän asemansa arvioidaan eläkeoikeuksien laskemiseksi.

42

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli valituksenalaisen tuomion 85–93 kohdassa valittajan tilannetta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan tällaisen tulkinnan valossa. Tarkasteltuaan erityisesti valittajan ja komission välillä tehtyjä sopimuksia sekä niiden toimien ominaispiirteitä, joihin hänet oli palkattu, ja todettuaan, että tehtäväryhmän vaihtuminen oli saattanut kyseenalaiseksi valittajan ja unionin hallinnon välisen työsuhteen toiminnallisen jatkuvuuden, unionin yleinen tuomioistuin totesi, että 16.5.2014 tehty työsopimus oli johtanut kaikkien vuonna 2008 tehdyn työsopimuksen, jonka perusteella valittaja oli ollut kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla ”palveluksessa 31 päivänä joulukuuta 2013”, vaikutusten päättymiseen ja siten kyseisen työsuhteen katkeamiseen. Unionin yleinen tuomioistuin totesi siten, että 16.5.2014 tehty työsopimus oli johtanut mainitun säännöksen soveltamisen kannalta uuteen palvelukseen astumiseen, minkä vuoksi valittajaan ei voida soveltaa henkilöstösääntöjen liitteessä XIII säädettyjä siirtymäsäännöksiä eläkeoikeuksien vuotuisesta karttumasta ja eläkeiästä.

43

Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin mainitsi muun muassa, että kyseistä päätelmää ei voida kyseenalaistaa valittajan väitteellä, jonka mukaan uusi työsopimus ei ole esteenä kyseisten siirtymäsäännösten soveltamiselle, koska kyseinen sopimus ei johda unionin eläkejärjestelmän jäsenyyden ja kyseiseen järjestelmään maksettujen maksujen keskeytymiseen. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan mainittujen säännösten soveltaminen toimihenkilöihin ei voi riippua siitä, onko henkilö väitetysti kuulunut keskeytyksettä unionin eläkejärjestelmään, vaan se riippuu mainitun työsuhteen toiminnallisesta jatkuvuudesta.

44

Niinpä unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen.

45

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

46

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

47

Komissio kyseenalaistaa valituksen tutkittavaksi ottamisen sillä perusteella, että valittaja ei yksilöi täsmällisesti riitauttamiaan valituksenalaisen tuomion kohtia unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vaatimuksen vastaisesti.

48

Komission mukaan valittaja ei kiistä oikeudellisesti virheellisinä valituksenalaisen tuomion keskeisiä kohtia, joissa unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohtaa.

49

Lisäksi mainittu toimielin viittaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan valitus, joka ei ole rakenteeltaan johdonmukainen ja joka rajoittuu yleisiin toteamuksiin ja jossa ei ilmoiteta täsmällisesti niitä valituksenalaisen ratkaisun kohtia, joissa väitetään mahdollisesti olevan oikeudellinen virhe, on jätettävä tutkimatta sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvänpuuttumisen vuoksi (tuomio 4.10.2018, Staelen v. oikeusasiamies, C‑45/18 P, ei julkaistu, EU:C:2018:814, 15 kohta).

50

Komission mukaan valituskirjelmän ainoa viittaus johonkin valituksenalaisen tuomion osaan on yksi kyseisen tuomion 90 kohtaan tehty viittaus, mikä ei täytä työjärjestyksen 169 artiklan 2 kohdassa asetettuja selkeysvaatimuksia.

51

Valittaja kiistää nämä perustelut.

52

SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta sekä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdasta ja 169 artiklan 2 kohdasta seuraa, että valituksessa on valituksen tai asianomaisen valitusperusteen tutkimatta jättämisen uhalla ilmoitettava täsmällisesti sekä valituksenalaisen tuomion arvostellut kohdat että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi (tuomio 23.11.2021, neuvosto v. Hamas, C‑833/19 P, EU:C:2021:950, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

Näitä vaatimuksia ei täytä ja tutkimatta on jätettävä valitusperuste, jonka tueksi esitetyt perustelut eivät ole riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta unionin tuomioistuin voisi harjoittaa valvontaansa, erityisesti koska ne oleelliset seikat, joihin tarkasteltava valitusperuste perustuu, eivät ilmene riittävän johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse valituskirjelmän tekstistä, joka on tältä osin epäselvä ja moniselitteinen. Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että valitus, joka ei ole rakenteeltaan johdonmukainen ja joka rajoittuu yleisiin toteamuksiin ja jossa ei ilmoiteta täsmällisesti valituksenalaisen ratkaisun kohtia, joissa väitetään mahdollisesti olevan oikeudellinen virhe, on jätettävä tutkimatta sen tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvän puuttumisen vuoksi (tuomio 10.7.2014, Telefónica ja Telefónica de España v. komissio, C‑295/12 P, EU:C:2014:2062, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54

Nyt käsiteltävässä asiassa valituskirjelmän 24 kohdasta ja sitä seuraavista kohdista ilmenee, että valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä teki oikeudellisen virheen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan tulkinnassa toteamalla valituksenalaisen tuomion 81 kohdassa, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevissa 21 ja 22 artiklassa säädettyjä siirtymäsäännöksiä voidaan soveltaa muuhun henkilöstöön vain, jos he eivät tee uutta sopimusta tai jos he jatkavat muodollisesti uuden sopimuksen tehtyäänkin olennaisilta osin samoissa tehtävissä. Valittaja esittää myös syyt, joiden vuoksi hän pitää tällaista tulkintaa oikeudellisesti virheellisenä.

55

Toisin kuin komissio väittää, valituksessa siis ilmoitetaan täsmällisesti kritiikin kohteena oleva valituksenalaisen tuomion kohta ja esitetään riittävällä tavalla ne syyt, joiden vuoksi kyseistä kohtaa rasittaa valittajan mielestä oikeudellinen virhe, joten unionin tuomioistuin voi kyseisen valituksen perusteella harjoittaa laillisuusvalvontaansa.

56

Valitus on siten otettava tutkittavaksi.

57

Valittaja esittää valituksensa tueksi yhden ainoan valitusperusteen, joka koskee oikeudellista virhettä, jonka unionin yleinen tuomioistuin hänen mielestään teki todetessaan valituksenalaisen tuomion 81 kohdassa, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa säädettyjä siirtymäjärjestelyjä voidaan soveltaa muuhun henkilöstöön vain, jos he eivät tee uutta sopimusta tai jos he jatkavat muodollisesti uuden sopimuksen tehtyäänkin olennaisilta osin samoissa tehtävissä.

58

Kun otetaan huomioon se, että kyse on eläkejärjestelmän alasta, ja unionin lainsäätäjän tarkoitus, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa säädettyjen siirtymäjärjestelyjen soveltamisalaa ei ole mahdollista määrittää toiminnallisen jatkuvuuden vaan kyseiseen eläkejärjestelmään kuulumisen ja siihen suoritettavien maksujen jatkuvuuden perusteella. Niinpä siinä tapauksessa, että sopimussuhteisen toimihenkilön peräkkäiset sopimukset ovat keskeytyksettömiä, toimihenkilö säilyttää jäsenyytensä mainitussa järjestelmässä ja kartuttaa edelleen eläkeoikeuksia.

59

Komissio kiistää tämän ainoan kanneperusteen. Se esittää aluksi valituksenalaisen tuomion 81 ja 82 kohdan osalta, että valittaja tyytyy riitauttamaan unionin yleisen tuomioistuimen viittauksen omaan oikeuskäytäntöönsä, joka koskee työsuhteen toiminnallista jatkuvuutta uuden työsopimuksen allekirjoittamisesta huolimatta, ja että kyseinen viittaus koskee vain kyseisen 81 kohdan viimeisessä virkkeessä esitettyä poikkeusta sääntöön, jonka mukaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu analogia virkamiesten tilanteeseen pätee vain siinä tapauksessa, että toimihenkilö jatkaa tehtävässä sopimuksen perusteella eikä tee uutta sopimusta. Kyseinen poikkeus olisi komission mukaan mahdollistanut sen, että valittajaan sovelletaan henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevaa 21 ja 22 artiklaa, siinä tapauksessa, että hänen eri sopimustensa välillä olisi voitu todeta toiminnallinen jatkuvuus, mutta kyseistä poikkeusta ei nimenomaan sovellettu häneen.

60

Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin noudatti muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan tulkinnassaan kyseisen säännöksen sanamuotoa, jossa viitataan virkamiesten ja muun henkilöstön välisen rinnastettavuuden selvittämiseen. Tässä yhteydessä komissio esittää, että kun otetaan huomioon ero valittajan työsuhteen ja virkamiehen virkasuhteen luonteessa, sen määrittämiseksi, onko muu toimihenkilö edelleen palveluksessa, on tarpeen ottaa huomioon hänen työsopimuksensa eikä hänen eläkejärjestelmään kuulumisensa jatkuvuutta.

61

Lisäksi komissio katsoo, ettei 14.12.2018 annettu tuomio Torné v. komissio (T‑128/17, EU:T:2018:969) ole merkityksellinen nyt käsiteltävän asian kannalta, koska kyseisessä tuomiossa ei ollut kyse muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdasta vaan edellytyksistä sille, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevia 21 ja 22 artiklaa sovelletaan virkamieheen. Se pitää perusteettomina myös niitä väitteitä, joiden mukaan unionin yleinen tuomioistuin esitti mainitussa tuomiossa, että vain unionin eläkejärjestelmään kuulumisen keskeytyminen voi oikeuttaa sen, ettei kyseisissä 21 ja 22 artiklassa säädettyjä siirtymäsäännöksiä sovelleta. Se nimittäin katsoo unionin yleisen tuomioistuimen todenneen, että samaan tuomioon johtaneen asian kantaja oli palveluksessa yksinomaan virkamieheksi nimittämisensä perusteella ja että hänen kuulumisensa unionin eläkejärjestelmään oli vain seuraus kyseisestä toteamuksesta.

62

Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään valituksenalaisessa tuomiossa rinnastanut uuden sopimuksen tekemistä virkamiehen palvelussuhteen lopulliseen päättymiseen. Komission mielestä se ainoastaan muistutti, että toisin kuin virkamiehen tapauksessa, sitä, että sopimussuhteinen toimihenkilö on palveluksessa tiettynä ajankohtana, ei voida osoittaa pelkästään nimittämiskirjan olemassaolon toteamalla.

63

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin sulki komission mukaan pois vuonna 2008 tehdyn työsopimuksen ja 16.5.2014 tehdyn työsopimuksen välisen jatkuvuuden sen jälkeen, kun se oli valituksenalaisen tuomion 86–90 kohdassa ensin tutkinut erittäin yksityiskohtaisesti kaikki kyseisten sopimusten peräkkäisyyteen liittyvien olosuhteiden tosiseikat. Koska valittaja ei ole riitauttanut kyseisiä seikkoja, hän ei voi komission mukaan perustellusti väittää, että kyseisten kahden sopimuksen välillä olisi ollut jatkuvuus.

64

Lopuksi komissio katsoo, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 86 artiklalla ei ole merkitystä niiden liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan tulkinnan kannalta.

65

Yhtäältä on muistutettava, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII säädetään virkamiehiin sovellettavista siirtymäjärjestelyistä muun muassa unionin eläkejärjestelmän osalta.

66

Toisaalta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä säädetään muun muassa, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevaa 21 artiklaa ja 22 artiklaa – lukuun ottamatta sen 4 kohtaa –, jotka sisältävät siirtymäsäännöksiä virkamiesten eläkeoikeuksien vuotuisesta karttumisesta ja eläkeiästä, ”sovelletaan soveltuvin osin muuhun henkilöstöön, joka on palveluksessa 31 päivänä joulukuuta 2013”.

67

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 81 kohdassa, että kyseisessä säännöksessä käytetyn käsitteen ”soveltuvin osin” osalta oletuksena on, että toimihenkilöiden tilanne on rinnastettavissa virkamiesten tilanteeseen, mikä ei sen mukaan ole mahdollista silloin, kun toimihenkilö on allekirjoittanut uuden työsopimuksen, mikä merkitsee uuden työsuhteen alkamista unionin hallinnon kanssa, ellei kyseinen uusi työsopimus ole sellainen, jolla ei muuteta olennaisesti asianomaisen toimihenkilön tehtäviä, etenkin tehtäväryhmää, tavalla, joka on omiaan asettamaan kyseenalaiseksi hänen ja unionin hallinnon välisen työsuhteen toiminnallisen jatkuvuuden. Tämän lähtökohtaoletuksen perusteella unionin yleinen tuomioistuin tutki valittajan tilanteen ja hylkäsi hänen kanteensa.

68

Sen ratkaisemiseksi, tekikö unionin yleinen tuomioistuin oikeudellisen virheen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen tulkinnassa, on siis erityisesti tarkasteltava kyseisessä säännöksessä käytettyä käsitettä ”soveltuvin osin”.

69

Tältä osin on korostettava, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen sanamuodosta ja erityisesti siinä käytetystä käsitteestä ”soveltuvin osin” ilmenee, että kyseisellä säännöksellä pyritään takaamaan muulle henkilöstölle, joka oli palveluksessa 31.12.2013, se, että heihin sovelletaan tiettyjä henkilöstösääntöjen liitteessä XIII säädettyjä siirtymäjärjestelyjä virkamiesten ja muun henkilöstön välisistä eroista huolimatta. Yksin käsitteen ”soveltuvin osin” perusteella ei sellaisenaan kuitenkaan voida täsmällisesti yksilöidä 31.12.2013 palveluksessa olleen muun henkilöstön joukosta niitä henkilöitä, joihin kyseisiä siirtymäjärjestelyjä on sovellettava, muun muassa siinä tapauksessa, että heidän ja unionin hallinnon välistä työsuhdetta muutetaan myöhemmin.

70

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös sen asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės etikos komisija, C‑184/20, EU:C:2022:601, 121 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71

Yhtäältä unionin lainsäätäjän vuoden 2014 uudistuksen yhteydessä tavoittelemien päämäärien osalta asetuksen N:o 1023/2013, jolla muutettiin henkilöstösääntöjä ja muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja kyseisen uudistuksen täytäntöön panemiseksi, johdanto-osan 29 perustelukappaleesta ilmenee, että ”olisi vahvistettava siirtymäjärjestelyt, jotta uusia sääntöjä ja toimenpiteitä voidaan ryhtyä soveltamaan vähitellen, samalla kun otetaan huomioon ennen näiden henkilöstösääntöjen muutosten voimaantuloa palvelukseen otetun henkilöstön saavutetut edut ja oikeutetut odotukset”.

72

Kuten unionin yleinen tuomioistuin perustellusti esittää valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa, kyseisiin siirtymäjärjestelyihin kuuluvat paitsi henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevat 21 ja 22 artikla myös muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohta.

73

Kun otetaan huomioon asetuksen N:o 1023/2013 johdanto-osan 29 perustelukappale, on siten todettava, että mainitut siirtymäjärjestelyt on laadittu siten, ettei niillä heikennetä 31.12.2013 palveluksessa olleen henkilöstön ”oikeutettuja odotuksia”. Kyseessä on laaja sanamuoto, joka menee suppeassa merkityksessä ymmärrettyjä saavutettuja etuja pidemmälle ja jota sovelletaan koko unionin henkilöstöön eikä ainoastaan sen virkamiehiin.

74

Kuten julkisasiamies on pääasiallisesti esittänyt ratkaisuehdotuksensa 54 kohdassa, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava ennen 1.1.2014 tehdyllä sopimuksella palvelukseen otetun unionin muun henkilöstön saavutettujen etujen ja oikeutettujen odotusten kunnioitusta koskevien tavoitteiden valossa.

75

Toisaalta kyseisen säännöksen asiayhteyden osalta on ensimmäiseksi huomautettava, että henkilöstösääntöjen 83 artiklan 2 kohdan mukaan virkamiehet maksavat kolmanneksen eläkejärjestelmän rahoituksesta ja että eläkemaksu vahvistetaan prosenttiosuutena peruspalkasta (tuomio 10.5.2017, de Lobkowicz, C‑690/15, EU:C:2017:355, 43 kohta). Palkkaa tai korvausta unionilta saavien virkamiesten, jotka eivät vielä ole eläkeläisiä, on maksettava eläkemaksuja henkilöstösäännöillä perustettuun eläkejärjestelmään (ks. vastaavasti tuomio 9.6.1992, Lestelle v. komissio, C‑30/91 P, EU:C:1992:252, 23 kohta). Eläkemaksujen maksaminen antaa virkamiehelle oikeuden vanhuuseläkkeeseen riippumatta tehtävistä, joita hän unionin hallinnossa hoitaa.

76

Lisäksi on mainittava, että ennen 1.1.2014 palvelukseen tulleeseen virkamieheen sovelletaan tietyin edellytyksin henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 21 artiklan toisessa kohdassa ja 22 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädettyjä siirtymäsäännöksiä, joiden perustella virkamies voi säilyttää vuotuisen eläkeoikeuksien karttumisprosentin ja eläkeiän, sellaisina kuin ne vahvistettiin henkilöstösäännöissä ennen niiden muuttamista asetuksella N:o 1023/2013. Virkamies, joka on tullut palvelukseen ennen kyseistä ajankohtaa ja jonka tehtävät ovat olennaisesti muuttuneet sen jälkeen, ei pelkästään tästä syystä menetä mainittuihin siirtymäsäännöksiin perustuvaa etua muun muassa niiden eläkemaksujen vuoksi, joita hän edelleen maksaa kyseiseen eläkejärjestelmään työskentelynsä ajan.

77

Toiseksi on korostettava, että henkilöstösäännöissä ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa otetaan käyttöön virkamiesten ja muun henkilöstön yhteinen eläkejärjestelmä.

78

Kun otetaan huomioon muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 39 artiklan 1 kohdassa ja 109 artiklan 1 kohdassa oleva viittaus henkilöstösääntöjen V osaston 3 luvussa säädettyihin edellytyksiin, myös väliaikaiset toimihenkilöt ja sopimussuhteiset toimihenkilöt osallistuvat nimittäin eläkejärjestelmän rahoittamiseen henkilöstösääntöjen 83 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

79

Niinpä valittajan kaltaisen sopimussuhteisen toimihenkilön tilanne voidaan mainittua eläkejärjestelmää koskevien, henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevissa 21 ja 22 artiklassa säädettyjen siirtymäsäännösten soveltamisen kannalta rinnastaa virkamiehen tilanteeseen, sellaisena kuin se esitettiin edellä 76 kohdassa, jos hänen työsuhdettaan unionin hallinnon kanssa muutetaan 31.12.2013 jälkeen tavalla, joka ei johda unionin eläkejärjestelmään suoritettavien eläkemaksujen maksamisen keskeytymiseen.

80

Tästä seuraa, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen asiayhteyteen perustuvan tulkinnan sekä siinä säädettyjen siirtymäsäännösten tavoitteiden, jotka palautettiin mieliin edellä 74 kohdassa ja jotka koskevat sopimuksen perusteella 31.12.2013 palveluksessa olleen unionin muun henkilöstön saavutettujen etujen ja oikeutettujen odotusten kunnioittamista, perusteella viimeistään kyseisenä ajankohtana palvelukseen otettuun toimihenkilöön, joka ei ole virkamies ja jonka tehtäviä on muutettu olennaisesti unionin hallinnon kanssa kyseisen ajankohdan jälkeen tehdyllä uudella sopimuksella, olisi sovellettava kyseisiä siirtymäsäännöksiä tavalla, joka on rinnastettavissa siihen, miten niitä sovelletaan edellä 76 kohdassa kuvatussa tilanteessa olevaan virkamieheen, koska hän ei ole lakannut osallistumasta kyseisen eläkejärjestelmän rahoittamiseen.

81

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen toteamalla valituksenalaisen tuomion 81 kohdassa sellaisen 31.12.2013 palveluksessa olleen toimihenkilön, joka ei ole virkamies, osalta, joka oli allekirjoittanut uuden sopimuksen unionin hallinnon kanssa kyseisen ajankohdan jälkeen, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa käytetty käsite ”soveltuvin osin” edellyttää, että uudella työsopimuksella ei muuteta olennaisesti asianomaisen toimihenkilön tehtäviä tavalla, joka on omiaan asettamaan kyseenalaiseksi hänen ja unionin hallinnon välisen työsuhteen toiminnallisen jatkuvuuden.

82

Niinpä valitus on hyväksyttävä ja valituksenalainen tuomio on siten kumottava.

83

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen mukaan on niin, että jos unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun, se voi itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.

84

Tältä osin on muistutettava, että komissio esitti unionin yleisessä tuomioistuimessa oikeudenkäyntiväitteen, joka perustui henkilöstösääntöjen 91 artiklassa tarkoitetun asianomaiseen henkilöön kielteisesti vaikuttavan toimen puuttumiseen. Kuten edellä 34 ja 35 kohdassa todettiin, unionin yleinen tuomioistuin päätti käsitellä oikeudenkäyntiväitteen pääasian yhteydessä ja tutkia valittajan esittämän ainoan kanneperusteen aineellisesti lausumatta ensin mainitusta oikeudenkäyntiväitteestä siitä syystä, että kanne oli joka tapauksessa perusteeton.

85

Jotta oikeusriita voidaan ratkaista lopullisesti, komission esittämä oikeudenkäyntiväite on näin ollen ratkaistava ennen sen tutkimista, onko kanne perusteltu.

86

Unionin tuomioistuin katsoo nyt käsiteltävässä asiassa, että kun otetaan huomioon muun muassa se, että sekä komission esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä että valittajan kanteensa tueksi esittämästä ainoasta kanneperusteesta keskusteltiin kontradiktorisesti unionin yleisessä tuomioistuimessa ja että niiden tutkiminen ei edellytä mitään prosessinjohtotoimena tai asian selvittämistoimena suoritettavia lisätoimenpiteitä, mainittu kanne on ratkaisukelpoinen ja se voidaan ratkaista lopullisesti.

87

Komissio esittää oikeudenkäyntiväitteensä tueksi, että unionin yleisessä tuomioistuimessa riitautettu toimi eli 4.1.2016 annettu vastaus on sähköpostiviesti, jonka lähetti eräs valittajan työtoveri PMO:ssa ja joka sisälsi seuraavan huomautuksen: ”huomatkaa, että tämä viesti lähetetään tiedoksenne, eikä se ole nimittävän viranomaisen / työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen päätös, josta voidaan valittaa henkilöstösääntöjen 90 artiklan nojalla”. Se katsoo, että kyseinen sähköpostiviesti ei täytä asianomaiselle vastaisia toimia koskevassa oikeuskäytännössä asetettuja edellytyksiä.

88

Ensinnäkin komissio väittää, että se ei ole tässä tapauksessa tehnyt mitään päätöstä vaan ainoastaan antanut tietoja. Erityisesti se mainitsee, että kyseisessä huomautuksessa ilmaistaan komission selkeä tahto pelkästään antaa tietoja ja saattaa ymmärrettäväksi, ettei se ollut ryhtynyt tarpeellisiin varautumistoimenpiteisiin asianomaiselle vastaisen toimen antamiseksi.

89

Toiseksi komissio katsoo, että vaikka valittaja olisi esittänyt PMO:lle pyynnön saada tietää tulevat eläkeoikeutensa, vastaus tällaiseen pyyntöön ei olisi ollut hänelle vastainen toimi. Eläkeoikeuksien alalla toimenpide, jolla on oikeusvaikutuksia, voidaan toteuttaa vain eläkkeelle siirtymisen yhteydessä, mikä vahvistetaan sen mukaan 3.4.1990 annetussa tuomiossa Pfloeschner v. komissio (T‑135/89, EU:T:1990:26).

90

Kolmanneksi komissio väittää, että koska eläkeikä ja eläkeoikeuksien vuotuinen karttuminen vahvistetaan henkilöstösäännöissä eikä hallinnollisessa päätöksessä, 4.1.2016 annetulla vastauksella ei voi olla muuta merkitystä kuin pelkkä tietojen antaminen.

91

Neljänneksi ja viimeiseksi komissio katsoo, että unionin lainsäätäjä voi muuttaa eläkeoikeuksien karttumista ja eläkeikää koskevia henkilöstösääntöjen säännöksiä eläke-etujen tosiasialliseen suorittamiseen saakka. Niinpä kyseisten säännösten rikkomista koskeva väite on komission mukaan oletusarvoisesti ennenaikainen ja se on tästä syystä jätettävä tutkimatta.

92

Valittajan mukaan hänen kanteensa nostettiin hänelle vastaisesta toimesta, joten se voidaan ottaa tutkittavaksi.

93

Valittaja vaatii kanteessaan yhtäältä 4.1.2016 annetun vastauksen ja toisaalta tarpeellisilta osin 25.7.2016 tehdyn hylkäämispäätöksen kumoamista. Niinpä on aluksi tutkittava, onko 4.1.2016 annettu vastaus henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu asianomaiselle vastainen toimi.

94

Kyseisen säännöksen mukaan jokainen henkilöstösäännöissä tarkoitettu henkilö voi tehdä häntä koskevasta toimenpiteestä valituksen nimittävälle viranomaiselle. Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista kaikki unionin ja henkilöstösäännöissä tarkoitetun henkilön väliset riidat, jotka koskevat sellaisen toimenpiteen laillisuutta, joka mainitussa 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla vaikuttaa kielteisesti kyseiseen henkilöön. Kyseisiä säännöksiä sovelletaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 117 artiklan nojalla soveltuvin osin muun henkilöstön nostamiin kanteisiin.

95

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan tarkoituksessa asianomaiselle vastaisia toimia tai toimenpiteitä ovat ainoastaan sellaiset toimet tai toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat suoraan ja välittömästi vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (tuomio 18.6.2020, komissio v. RQ, C‑831/18 P, EU:C:2020:481, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

96

Sen määrittämiseksi, onko toimella tällaisia vaikutuksia, on tarkasteltava kyseisen toimen asiasisältöä ja arvioitava tällaisia vaikutuksia mainitun toimen sisällön kaltaisten objektiivisten kriteerien nojalla ottamalla tarvittaessa huomioon toimen toteuttamisen asiayhteys ja toimen toteuttaneen toimielimen toimivalta (ks. analogisesti tuomio 6.10.2021, Poggiolini v. parlamentti, C‑408/20 P, EU:C:2021:806, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 12.7.2022, Nord Stream 2 v. parlamentti ja neuvosto, C‑348/20 P, EU:C:2022:548, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

97

Sitä, onko toimella mahdollista saada aikaan välittömiä vaikutuksia luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeusasemaan, ei siis voida arvioida pelkästään sen perusteella, että kyseinen toimi on muodoltaan sähköpostiviesti, koska tämä merkitsisi sitä, että kanteen kohteena olevan toimen muoto asetetaan mainitun toimen asiasisällön edelle (ks. vastaavasti tuomio 12.7.2022, Nord Stream 2 v. parlamentti ja neuvosto, C‑348/20 P, EU:C:2022:548, 64 ja 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

98

Niinpä 4.1.2016 annetun vastauksen sisältöä on edellä 96 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti tutkittava ottamalla huomioon asiayhteys, jossa vastaus annettiin, sekä sen antaneen toimielimen toimivalta.

99

Tässä yhteydessä on muistutettava, että kuten unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, valittaja pyysi 4.1.2016 päivätyllä sähköpostiviestillä PMO:n sektorin ”Eläkkeet” käsittelijältä selvityksiä niistä vaikutuksista, joita vuoden 2014 uudistuksella saattoi olla hänen tilanteeseensa sen seurauksena, että hän oli allekirjoittanut 16.5.2014 tehdyn työsopimuksen. Käsittelijä ilmoitti valittajalle 4.1.2016 antamassaan vastauksessa, että työsopimuksen muuttuminen oli muuttanut hänen eläkeoikeuksiaan ja että siksi hänen yleinen eläkeikänsä oli 66 vuotta ja hänen eläkeoikeuksiensa vuotuinen karttuma 1,8 prosenttia 1.6.2014 alkaen.

100

Asiakirja-aineistosta ilmenee myös, että mainittu käsittelijä päätti sähköpostiviestin seuraavasti: ”toivon tiedoista olevan teille hyötyä”. Lisäksi käsittelijän allekirjoitukseen oli liitetty seuraava huomautus: ”huomatkaa, että tämä viesti lähetetään tiedoksenne, eikä se ole nimittävän viranomaisen / työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen päätös, josta voidaan valittaa henkilöstösääntöjen 90 artiklan nojalla”.

101

Vaikka 4.1.2016 annettu vastaus toki sisältää viitteitä PMO:n tahdosta pitää vastausta luonteeltaan ainoastaan informatiivisena, siihen sisältyy myös täsmällisiä vakuutteluja, koska PMO:n sektorin ”Eläkkeet” käsittelijä ilmoitti siinä valittajalle vahvistavansa, että ”[hänen] eläkeoikeutensa [olivat] muuttuneet työsopimuksen vaihtumisen vuoksi”.

102

Vaikka – kuten komissio huomauttaa – eläkeikä ja eläkeoikeuksien vuotuinen karttuma vahvistetaan henkilöstösäännöissä eikä hallinnon päätöksellä, on kuitenkin todettava, että käsittelijä ei 4.1.2016 annetussa vastauksessa pelkästään tiedottanut valittajalle henkilöstösääntöjen säännösten sisällöstä, sellaisina kuin ne ovat muutettuna vuoden 2014 uudistuksella, vaan ilmoitti hänelle sen, että häneen sovelletaan vastedes kyseisellä uudistuksella muutettuja säännöksiä, ja implisiittisesti mutta väistämättä myös sen, ettei muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä 1 säädettyjä siirtymäjärjestelyjä sovelleta häneen. Niinpä kyseistä vastausta ei voida ymmärtää siten, että sillä annettaisiin valittajalle pelkästään tietoja henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen sisällöstä, vaan siten, että siinä ilmoitetaan hänelle ne kyseisten tekstien säännökset, joiden hallinto katsoi soveltuvan hänen tilanteeseensa.

103

Kuten julkisasiamies on maininnut ratkaisuehdotuksensa 85 kohdassa, tällaiset seikat ovat omiaan sulkemaan pois sen, että 4.1.2016 annettua vastausta voitaisiin asiasisältönsä puolesta pitää luonteeltaan ainoastaan informatiivisena.

104

Tämä PMO:n sektorin ”Eläkkeet” eli komission henkilöstön eläkkeiden hallinnoinnista ja maksamisesta vastaavan yksikön käsittelijän antama vastaus oli nimittäin omiaan vaikuttamaan suoraan ja välittömästi valittajan etuihin muuttamalla tämän oikeusasemaa selvästi erityisesti sen iän määrittämisen osalta, jossa hän voi vakiintuneen oikeuden eli kulloinkin voimassa olevan säännöstön perusteella vedota oikeuteen jäädä eläkkeelle.

105

Tätä päätelmää tukee mainitun vastauksen antajan toimivalta. On nimittäin kiistatonta, että vastauksen antaja on komission henkilöstön eläkkeiden hallinnoinnista ja maksamisesta vastaava yksikkö, eikä asiassa ole riitautettu komission toimivaltaa tehdä kyseisellä alalla asianomaista koskevia päätöksiä, joilla on edellä 95 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuja sitovia oikeusvaikutuksia.

106

Komissio väittää kuitenkin, että eläkeoikeuksien alalla toimenpide, jolla on oikeusvaikutuksia, voidaan toteuttaa vain eläkkeelle siirtymisen yhteydessä, mikä vahvistetaan sen mukaan 3.4.1990 annetussa tuomiossa Pfloeschner v. komissio (T‑135/89, EU:T:1990:26).

107

Tältä osin on todettava, että vaikka pitää paikkansa, että ennen eläkkeelle siirtymistä, joka on epävarma tulevaisuuden tapahtuma, eläkeoikeudet ovat virtuaalisia oikeuksia, joiden karttuminen on jatkuvasti käynnissä, on kuitenkin niin, että hallintotoimi, josta ilmenee, ettei toimihenkilöön voida soveltaa kyseisten oikeuksien vuotuisen karttumisen ja hänen yleisen eläkeikänsä osalta edullisempia säännöksiä, vaikuttaa välittömästi ja suoraan asianomaisen henkilön oikeusasemaan, vaikka kyseinen toimi pannaan täytäntöön vasta myöhemmin. Jos tämän katsottaisiin olevan toisin, valittaja voisi tietää oikeutensa vasta eläkkeelle jäädessään ja hän olisi kyseiseen ajankohtaan saakka epävarma paitsi taloudellisesta tilanteestaan myös siitä iästä, jossa hän voi pyytää eläkkeelle siirtämistä, eikä hän ei voisi ryhtyä välittömästi asianmukaisiin henkilökohtaisiin toimenpiteisiin, joilla hän pyrkii varmistamaan itselleen suunnittelemansa kaltaisen tulevaisuuden. Tästä seuraa, että valittajalla on jo syntynyt ja edelleen olemassa oleva riittävän selvä oikeutettu intressi saada hänen eläkeikänsä ja hänen eläkeoikeuksiensa vuotuisen karttuman kaltainen epävarma seikka vahvistetuksi tuomioistuimessa jo nyt (ks. vastaavasti tuomio 1.2.1979, Deshormes v. komissio, 17/78, EU:C:1979:24, 10–12 kohta).

108

Lisäksi on palautettava mieleen, että menettelyn kuluessa toteutetut toimenpiteet, joilla valmistellaan lopullista päätöstä, eivät lähtökohtaisesti ole toimia, joista voidaan nostaa kumoamiskanne (ks. analogisesti tuomio 3.6.2021, Unkari v. parlamentti, C‑650/18, EU:C:2021:426, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

109

Sen toteaminen, että toimielimen toimi on menettelyn kuluessa toteutettu toimenpide, jossa ei ilmaista kyseisen toimielimen lopullista kantaa, ei kuitenkaan riitä osoittamaan järjestelmällisesti, että kyseinen toimi ei ole toimi, josta voidaan nostaa kumoamiskanne (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, Poggiolini v. parlamentti, C‑408/20 P, EU:C:2021:806, 38 kohta).

110

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että menettelyn kuluessa toteutetusta toimesta, jolla on itsenäisiä oikeusvaikutuksia, voidaan nostaa kumoamiskanne, jos kyseisen toimen lainvastaisuutta ei voida korjata sellaisesta lopullisesta päätöksestä, jonka valmistelemiseksi se on toteutettu, nostettavan kanteen yhteydessä (ks. analogisesti tuomio 3.6.2021, Unkari v. parlamentti, C‑650/18, EU:C:2021:426, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

111

Näin ollen silloin, kun menettelyn kuluessa toteutetun toimen laillisuuden riitauttaminen tällaisen kanteen yhteydessä ei ole omiaan takaamaan kantajalle tehokasta oikeussuojaa kyseisen toimen vaikutuksilta, tästä toimesta on voitava nostaa kumoamiskanne (ks. analogisesti tuomio 6.10.2021, Poggiolini v. parlamentti, C‑408/20 P, EU:C:2021:806, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

112

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 89 kohdassa pääasiallisesti katsoman mukaisesti on niin, että jos valittajan olisi odotettava siihen ajankohtaan, jona hän saavuttaa toimivaltaisen viranomaisen toteaman eläkeiän, voidakseen riitauttaa tuolloin annettavan lopullisen päätöksen, jossa vahvistetaan lopullisesti hänen eläkeoikeutensa, hänellä ei olisi käytettävissään tehokkaita oikeussuojakeinoja oikeuksiinsa vetoamiseksi.

113

On totta, kuten komissio väittää, että unionin lainsäätäjä voi muuttaa toimihenkilön eläkeiän kaltaista seikkaa milloin tahansa siihen saakka, kunnes kyseisen toimihenkilön eläke-etuudet tosiasiallisesti suoritetaan. Jotta valittajalta ei vietäisi edellisessä kohdassa tarkoitettua tehokasta oikeussuojaa, häntä ei kuitenkaan pitäisi estää saamasta täsmällistä tietoa siitä, mikä on voimassa olevan oikeuden mukaan hänen yleinen eläkeikänsä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lainsäädännön mahdollista muuttamista.

114

Tässä tilanteessa on katsottava, että koska lopullisesta päätöksestä, jonka komissio tekee valittajan eläkkeelle siirtymisen yhteydessä, nostettavalla kumoamiskanteella ei voida taata hänelle tehokasta oikeussuojaa, 4.1.2016 annetusta vastauksesta, joka on henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu asianomaiselle vastainen toimi, on voitava nostaa kumoamiskanne.

115

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että valittajan unionin yleisessä tuomioistuimessa nostama kumoamiskanne on otettava tutkittavaksi.

116

Valittaja vetoaa unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamansa kanteen tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka koskee oikeudellista virhettä ja henkilöstösääntöjen 77 artiklan toisen ja viidennen kohdan, joita sovelletaan sopimussuhteisiin toimihenkilöihin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 109 artiklan nojalla, sekä henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 21 artiklan toisen kohdan ja 22 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan rikkomista siitä syystä, että 4.1.2016 annetusta vastauksesta ilmenee, että kyseisten henkilöstösääntöjen säännösten soveltamisen kannalta huomioon otettu palvelukseentuloajankohta oli 1.6.2014 eli 16.5.2014 tehdyn työsopimuksen alkamispäivä, vaikka oikea ajankohta olisi valittajan mukaan 1.7.2008, jolloin hän tuli alun perin komission palvelukseen sopimussuhteisena toimihenkilönä.

117

Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että valittaja oli 1.7.2008, jolloin hänet otettiin ensimmäisen kerran palvelukseen PMO:n sopimussuhteisena toimihenkilönä, lähtien työskennellyt keskeytyksettä unionin palveluksessa ja osallistunut unionin eläkejärjestelmän rahoittamiseen.

118

Kuten edellä 80 kohdasta ilmenee, valittajaan on siten sovellettava muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan nojalla soveltuvin osin henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 21 artiklan toisen kohdan ja 22 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisia siirtymäsäännöksiä eläkeoikeuden vuotuisen 1,9 prosentin karttuman ja 64 vuoden ja 8 kuukauden eläkeiän säilyttämisestä.

119

Niinpä 4.1.2016 annettu vastaus ja 25.7.2016 tehty hylkäämispäätös on kumottava muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan vastaisina.

120

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus on perusteltu ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

121

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdassa, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, määrätään, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

122

Koska valittaja on nyt käsiteltävässä asiassa vaatinut komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan valittajalle tästä valituksesta sekä ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: