Asia C-333/21

European Superleague Company SL

vastaan

Fédération internationale de football association (FIFA)
ja
Union of European Football Associations (UEFA)

(Ennakkoratkaisupyyntö – Juzgado de lo Mercantil no 2 de Madrid (Madridin kauppatuomioistuin nro 2, Espanja))

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 21.12.2023

Ennakkoratkaisupyyntö – Kilpailu – Sisämarkkinat – Kansainvälisten urheiluliittojen antamat määräykset – Ammattilaisjalkapalloilu – Yksityisoikeudelliset yksiköt, joilla on sääntely-, valvonta-, päätöksenteko- ja sanktiointivaltaa – Säännöt, jotka koskevat ennakkolupaa kilpailuille, jalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumista tällaisiin kilpailuihin sekä mainittuihin kilpailuihin liittyvien kaupallisten oikeuksien ja mediaoikeuksien hyödyntämistä – Rinnakkainen taloudellisen toiminnan harjoittaminen – Kilpailujen järjestäminen ja markkinointi – Kilpailuihin liittyvien kaupallisten oikeuksien ja mediaoikeuksien hyödyntäminen – SEUT 101 artiklan 1 kohta – Kilpailua rajoittava yritysten yhteenliittymän päätös – Kilpailunvastaisen tarkoituksen ja vaikutuksen käsitteet – SEUT 101 artiklan 3 kohtaan perustuva poikkeus – Edellytykset – SEUT 102 artikla – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Oikeuttaminen – Edellytykset – SEUT 56 artikla – Palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukset – Oikeuttaminen – Edellytykset – Todistustaakka

Ennakkoratkaisukysymykset – Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi – Sen, onko ennakkoratkaisupyyntö esitetty oikeuslaitosta ja tuomioistuinmenettelyä koskevien kansallisten oikeussäännösten mukaisesti, arviointi ei kuulu unionin tuomioistuimelle

(SEUT 267 artikla)

(ks. 56 ja 57 kohta)
Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Ennakkoratkaisun tarpeellisuuden ja esitettyjen kysymysten merkityksellisyyden arviointi kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle – Olettama, jonka mukaan esitetyillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisemisen kannalta

(SEUT 267 artikla)

(ks. 64–66 kohta)
Euroopan unionin oikeus – Soveltamisala – Kysymys siitä, kuuluuko taloudellisena toimintana harjoitettu urheilu unionin oikeuden soveltamisalaan – Urheiluliittojen antamat säännöt, jotka koskevat kilpailujen järjestämistä lajeissa, joista ne vastaavat, kilpailujen moitteetonta sujumista ja urheilijoiden osallistumista niihin – Hyväksyttävyys – Rajat – Unionin oikeudessa yksityisille annettujen oikeuksien ja vapauksien käyttäminen

(SEUT 45, SEUT 49, SEUT 56, SEUT 63, SEUT 101, SEUT 102 ja SEUT 165 artikla)

(ks. 75, 83, 85–88 ja 101 kohta)
Euroopan unionin oikeus – Soveltamisala – Kysymys siitä, kuuluuko taloudellisena toimintana harjoitettu urheilu unionin oikeuden soveltamisalaan – Säännöt, jotka on annettu ainoastaan muista kuin taloudellisista syistä ja jotka koskevat yksinomaan urheiluun sellaisenaan liittyviä kysymyksiä, eivät kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan – Urheiluliittojen säännöt, joilla otetaan käyttöön urheilukilpailujen järjestämistä koskeva ennakkolupajärjestelmä sekä säännellään jalkapalloseurojen ja pelaajien näihin kilpailuihin osallistumista ja mainittuihin kilpailuihin liittyvien kaupallisten oikeuksien ja mediaoikeuksien hyödyntämistä – Taloudellista toimintaa koskevien sääntöjen kuuluminen unionin oikeuden soveltamisalaan

(SEUT 45, SEUT 49, SEUT 56, SEUT 63, SEUT 101, SEUT 102 ja SEUT 165 artikla)

(ks. 84 ja 89–94 kohta)
Euroopan unionin oikeus – Soveltamisala – Kysymys siitä, kuuluuko taloudellisena toimintana harjoitettu urheilu unionin oikeuden soveltamisalaan – Urheiluliittojen säännöt, joilla otetaan käyttöön urheilukilpailujen järjestämistä koskeva ennakkolupajärjestelmä sekä säännellään jalkapalloseurojen ja pelaajien näihin kilpailuihin osallistumista ja mainittuihin kilpailuihin liittyvien kaupallisten oikeuksien ja mediaoikeuksien hyödyntämistä – Rajoitus – Oikeuttaminen – Urheilutoiminnalle ominaisten erityispiirteiden huomioon ottaminen

(SEUT 45, SEUT 49, SEUT 56, SEUT 63, SEUT 101, SEUT 102 ja SEUT 165 artikla)

(ks. 96–100 ja 102–106 kohta)
Kilpailu – Unionin säännöt – Yritys – Käsite – Taloudellisen toiminnan harjoittaminen – Toiminnan, jossa urheiluliitot järjestävät ja markkinoivat seurajoukkuejalkapallokilpailuja unionin alueella sekä hyödyntävät niihin liittyviä oikeuksia, kuuluminen unionin oikeuden soveltamisalaan

(SEUT 101 ja SEUT 102 artikla)

(ks. 112–115 kohta)
Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Kielto – Tarkoitus – Toiminnan, joka on omiaan aiheuttamaan kuluttajille vahinkoa, joka voi olla välillistäkin, vahingoittamalla toimivan kilpailun rakennetta, sopimattomuus

(SEUT 102 artikla)

(ks. 124 kohta)
Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Objektiivinen käsite, jolla viitataan toimintaan, joka on omiaan vaikuttamaan markkinoiden rakenteeseen ja joka estää kilpailun säilymisen tai kehittymisen – Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen velvollisuudet – Kilpaileminen ainoastaan keinoilla, joita käytetään omiin ansioihin perustuvassa kilpailussa – Arviointiperusteet

(SEUT 102 artikla)

(ks. 125–130 kohta)
Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Kyky rajoittaa kilpailua ja syrjäyttävä vaikutus – Toiminnan, jonka tosiasiallisena tai mahdollisena tarkoituksena tai vaikutuksena on potentiaalisten kilpailevien yritysten markkinoille pääsyn estäminen, kuuluminen kyseisen käsitteen piiriin

(SEUT 102 artikla)

(ks. 131 kohta)
Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Sellaisen urheiluliiton sääntömääräinen tarkoitus, joka harjoittaa taloudellista toimintaa urheilukilpailujen järjestämisen ja markkinoinnin alalla – Toiminta, jossa urheilukilpailuja järjestää ja markkinoi urheiluliitto, jolla on valta päättää siitä, voivatko muut yritykset harjoittaa kyseistä taloudellista toimintaa – Valta päättää kilpailijoita ja potentiaalisia kilpailijoita sitovasti mainitun toiminnan harjoittamista koskevan ennakkoluvan myöntämisestä ja sen harjoittamista koskevien edellytysten määrittämisestä – Hyväksyttävyys – Edellytys – Sääntely, jolla voidaan sulkea pois riski määräävän aseman väärinkäyttämisestä

(SEUT 102 artikla)

(ks. 132–138 kohta)
Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Urheiluliitot, jotka ovat vahvistaneet vapaaseen harkintavaltaan perustuvat säännöt ennakkoluvasta kansainvälisten ammattilaisjalkapallokilpailujen järjestämiselle, kyseisiin kilpailuihin osallistumisesta ja seuraamusten määräämisestä – Sellaisten aineellisten kriteerien ja menettelysääntöjen puuttuminen, joilla voidaan varmistaa mainittujen sääntöjen ja seuraamusten läpinäkyvyys, objektiivisuus, täsmällisyys, syrjimättömyys ja oikeasuhteisuus – Kysymys siitä, onko kyse määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä

(SEUT 102 artikla)

(ks. 143–152 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)
Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen ja vaikutukseen perustuvan kilpailunrajoituksen erottaminen toisistaan – Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus – Riittävä vahingollisuus – Riittävä todentaminen

(SEUT 101 artiklan 1 kohta)

(ks. 159 ja 161–163 kohta)
Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kartellin sisältö ja tavoite sekä sen kehityksen taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys – Tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen ja vaikutukseen perustuvan kilpailunrajoituksen erottaminen toisistaan – Sopimuspuolten aikomus rajoittaa kilpailua – Arviointiperuste, joka ei ole välttämätön – Tarkoitukseen perustuva kilpailusääntöjen rikkominen – Riittävä vahingollisuus – Arviointiperusteet – Kilpailunvastaisen toiminnan vaikutuksia kilpailuun ei ole tarpeen tutkia

(SEUT 101 artikla)

(ks. 165–168 kohta)
Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen ja vaikutukseen perustuvan kilpailunrajoituksen erottaminen toisistaan – Vaikutukseen perustuva kilpailunrajoitus – Kilpailun tutkiminen riidanalaisen sopimuksen puuttuessa

(SEUT 101 artiklan 1 kohta)

(ks. 169 ja 170 kohta)
Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Yritysten yhteenliittymien päätökset – Sellaisen urheiluliiton sääntömääräinen tarkoitus, joka harjoittaa taloudellista toimintaa urheilukilpailujen järjestämisen ja markkinoinnin alalla – Ennakkolupa-, osallistumis- ja seuraamussäännöt kansainvälisten ammattilaisjalkapallokilpailujen asiayhteydessä – Mainittujen sääntöjen ja seuraamusten läpinäkyvyyttä, objektiivisuutta, täsmällisyyttä, syrjimättömyyttä ja oikeasuhteisuutta koskevien aineellisten kriteereiden ja menettelysääntöjen puuttuminen – Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus

(SEUT 101 artiklan 1 kohta)

(ks. 171–179 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)
Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Yritysten yhteenliittymien päätökset – Ennakkolupa-, osallistumis- ja seuraamussäännöt kansainvälisten ammattilaisjalkapallokilpailujen asiayhteydessä – Oikeuttaminen yleisen edun mukaisilla hyväksyttävillä tavoitteilla – Edellytys – Kyse ei ole tarkoitukseen perustuvasta kilpailunrajoituksesta – Poikkeaminen – Edellytykset

(SEUT 101 artiklan 1 ja 3 kohta sekä SEUT 102 artikla)

(ks. 183–188 kohta)
Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Vapautus – Edellytykset – Tuotannon tai tuotteiden jakelun tehostaminen taikka teknisen tai taloudellisen kehityksen edistäminen – Merkittävät objektiiviset edut, jotka voivat kompensoida sopimuksesta aiheutuvia kilpailuhaittoja – Kyseisen toiminnan välttämättömyys tai tarpeellisuus – Kaikkea toimivaa kilpailua kyseisten tavaroiden tai palvelujen olennaiselta osalta ei poisteta – Todistustaakka – Poikkeusluvan edellytysten kumulatiivisuus

(SEUT 101 artiklan 3 kohta)

(ks. 189–200 kohta)
Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Urheiluliittojen säännöt, joilla niille itselleen annetaan vapaa harkintavalta kansainvälisten ammattilaisjalkapallokilpailujen ennakkoluvan, kyseisiin kilpailuihin osallistumisen ja seuraamusten määräämisen osalta – Kohtuuttomuus – Objektiivinen perusteltavuus – Edellytykset – Todistustaakan laajuus

(SEUT 102 artikla)

(ks. 201–209 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)
Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Urheiluliittojen säännöt, joilla niille itselleen annetaan yksinomainen valta markkinoida alaisuudessaan järjestettäviin ammattilaisjalkapallokilpailuihin mahdollisesti liittyviä oikeuksia – Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus – Vapautus – Edellytykset

(SEUT 101 artiklan 1 ja 3 kohta)

(ks. 217–228 ja 230–241 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)
Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Urheiluliitot, jotka ovat vahvistaneet sääntöjä, joilla kyseisille liitoille annetaan yksinomainen valta markkinoida niiden alaisuudessa järjestettäviin ammattilaisjalkapallokilpailuihin mahdollisesti liittyviä oikeuksia – Kohtuuttomuus – Objektiivinen perusteltavuus – Edellytykset

(SEUT 102 artikla)

(ks. 231–241 kohta ja tuomiolauselman 4 kohta)
Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Urheiluliitot, jotka ovat vahvistaneet vapaan harkintavallan antavat säännöt ennakkoluvasta kansainvälisten ammattilaisjalkapallokilpailujen järjestämiselle, kyseisiin kilpailuihin osallistumisesta ja seuraamusten määräämisestä – Mainittujen sääntöjen ja seuraamusten läpinäkyvyyttä, objektiivisuutta, täsmällisyyttä, syrjimättömyyttä ja oikeasuhteisuutta koskevien aineellisten kriteereiden ja menettelysääntöjen puuttumista ei voida hyväksyä – Oikeuttamisperustetta ei ole

(SEUT 56 artikla)

(ks. 247–257 kohta ja tuomiolauselman 5 kohta)

Tiivistelmä

Fédération internationale de football association (Kansainvälinen jalkapalloliitto, jäljempänä FIFA) on Sveitsin oikeuden mukaisesti perustettu yhdistys, jonka tavoitteena on muun muassa antaa jalkapalloilua ja siihen liittyviä kysymyksiä koskevia sääntöjä ja määräyksiä sekä valvoa jalkapalloilua kaikissa muodoissaan maailmanlaajuisesti mutta myös järjestää omia kansainvälisiä kilpailuja. FIFA:n jäseninä ovat kansalliset jalkapalloliitot, jotka kuuluvat myös johonkin sen tunnustamaan maanosaliittoon – mukaan lukien Union of European Football Associations (Euroopan jalkapalloliitto, jäljempänä UEFA), joka on Sveitsin oikeuden mukaisesti perustettu yhdistys, jonka pääasiallisena tehtävänä on seurata ja valvoa jalkapalloilun kehitystä kaikissa muodoissaan Euroopan tasolla. FIFA:n ja UEFA:n jäseninä näiden kansallisten liittojen velvollisuutena on muun muassa paitsi saada omat jäsenensä noudattamaan FIFA:n ja UEFA:n perussääntöjä, määräyksiä, ohjeita ja päätöksiä sekä myös saada kaikki jalkapalloilun toimijat, erityisesti ammattiliigat, seurat ja pelaajat noudattamaan niitä.

FIFA:lla ja UEFA:lla on perussääntöjensä mukaan valta antaa lupa kansainvälisten ammattilaisjalkapallokilpailujen, muun muassa kansallisiin liittoihin kuuluvien jalkapalloseurojen välisten kilpailujen (tai seurajoukkuejalkapallokilpailujen) järjestämiseen. Ne voivat myös järjestää tällaisia kilpailuja ja hyödyntää erilaisia niihin liittyviä oikeuksia.

European Superleague Company, SL (jäljempänä ESLC) yhtiö, jonka useat ammattilaisjalkapalloseurat perustivat Espanjan oikeutta noudattaen tarkoituksenaan järjestää uusi vuosittainen eurooppalainen jalkapallokilpailu, josta käytetään nimeä ”Superleague”.

Hankkeen toteuttajia sitovassa osakas- ja investointisopimuksessa asetetaan Superleague-hankkeen toteuttamisen ehdoksi se, että FIFA tai UEFA tunnustavat sen sääntöjensä mukaiseksi uudeksi kilpailuksi.

Superleaguen perustamista koskevan ilmoituksen seurauksena FIFA ja UEFA julkaisivat 21.1.2021 yhteisen lausunnon, jossa ne ilmoittivat kieltäytyvänsä tunnustamasta kyseistä uutta kilpailua ja varoittivat siitä, että kaikki kyseiseen uuteen kilpailuun osallistuvat pelaajat tai seurat tullaan sulkemaan pois FIFA:n ja sen maanosaliittojen järjestämistä kilpailuista. UEFA ja useat kansalliset liitot muistuttivat toisessa tiedotteessa mahdollisuudesta määrätä Superleagueen osallistuville kurinpitotoimenpiteitä, muun muassa sulkea heidät pois tietystä merkittävistä eurooppalaisista ja maailmanlaajuisista kilpailuista.

Tässä tilanteessa ESLC nosti kanteen Juzgado de lo Mercantil no 17 de Madridissa (Madridin kauppatuomioistuin nro 17, Espanja) ja vaati olennaisilta osin kyseisten lausuntojen ja toimenpiteiden, joilla FIFA ja UEFA sekä niiden jäseninä olevat kansalliset liitot voivat konkretisoida kyseiset lausunnot, lainvastaisuuden ja vahingollisuuden toteamista.

Kyseisen tuomioistuimen mukaan FIFA:lla ja UEFA:lla on monopoliasema tai ainakin määräävä markkina-asema kansainvälisten seurajoukkuejalkapallokilpailujen järjestämisen ja markkinoinnin markkinoilla sekä niihin liittyvien erilaisten oikeuksien hyödyntämisen markkinoilla. Tällaisessa asiayhteydessä se tiedusteli, ovatko tietyt FIFA:n ja UEFA:n perussääntöjen määräykset sopusoinnussa unionin oikeuden, erityisesti SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan sekä EUT-sopimuksessa taattuja eri perusvapauksia koskevien määräysten kanssa.

Asian suuressa jaostossa ratkaissut unionin tuomioistuin täsmentää tuomiossaan, joka annetaan samana päivänä kuin kaksi muuta tuomiota, jotka myös koskevat unionin talousoikeuden soveltamista kansainvälisten tai kansallisten urheiluliittojen antamiin sääntöihin, ( 1 ) edellytyksiä, joilla FIFA:n ja UEFA:n antamia sääntöjä yhtäältä kansainvälisiltä seurajoukkuejalkapallokilpailuilta edellytettävästä ennakkoluvasta, jalkapalloseurojen ja pelaajien osallistumisesta kyseisiin kilpailuihin ja kyseisiin sääntöihin liitetyistä seuraamuksista sekä toisaalta kyseisiin kilpailuihin liittyvien erilaisten oikeuksien hyödyntämisestä voidaan pitää SEUT 102 artiklassa tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä ja SEUT 101 artiklassa tarkoitettuna yhteistoimintajärjestelynä. Se lausuu myös näiden ennakkolupa-, osallistumis- ja seuraamussääntöjen yhteensopivuudesta SEUT 56 artiklassa taatun palvelujen tarjoamisen vapauden kanssa.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin tuomioistuin esittää aluksi kolme huomautusta.

Se täsmentää aluksi, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kysymykset liittyvät yksinomaan niihin FIFA:n ja UEFA:n antamiin sääntöihin, jotka koskevat yhtäältä ennakkolupaa kansainvälisten seurajoukkuejalkapallokilpailujen järjestämiselle ja ammattilaisjalkapalloseurojen ja niiden pelaajien osallistumista näihin kilpailuihin sekä toisaalta näihin kilpailuihin liittyvien erilaisten oikeuksien hyödyntämistä. Unionin tuomioistuinta ei siis pyydetä ottamaan kantaa itse FIFA:n ja UEFA:n olemassaoloon, näiden kahden järjestön antamien muiden sääntöjen perusteltavuuteen eikä itse Superleague-hankkeeseen tai sen ominaispiirteisiin, olipa kyse sitten EUT-sopimuksessa vahvistetuista kilpailusäännöistä tai taloudellisista vapauksista.

Tämän jälkeen unionin tuomioistuin huomauttaa, että kaikki säännöt, joita sille esitetyt kysymykset koskevat, kuuluvat kilpailuoikeutta ja liikkumisvapauksia koskevien EUT-sopimuksen määräysten soveltamisalaan. Se muistuttaa tässä yhteydessä, että siltä osin kuin urheilutoiminta on taloudellista toimintaa, siihen voidaan soveltaa taloudelliseen toimintaan sovellettavia unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä, lukuun ottamatta tiettyjä erityissääntöjä, jotka on annettu yksinomaan muista kuin taloudellisista syistä ja jotka koskevat yksinomaan urheiluun sellaisenaan liittyviä kysymyksiä. Kyseessä oleviin sääntöihin, olivatpa FIFA:n tai UEFA:n antamia, ei kuitenkaan voida soveltaa tällaista poikkeusta, koska ne koskevat taloudellisena toimintana harjoitettavaa jalkapalloilua.

Siltä osin kuin on kyse seurauksista, jotka voidaan liittää SEUT 165 artiklaan, jossa määrätään sekä unionin toiminnalle urheilun alalla asetetuista tavoitteista että keinoista, joita näiden tavoitteiden saavuttamiseksi voidaan käyttää, unionin tuomioistuin huomauttaa, että kyseistä määräystä ei voida pitää erityismääräyksenä, jolla urheilu jätettäisiin kokonaan tai osittain sellaisten muiden unionin primaarioikeuden määräysten, joita voidaan soveltaa urheiluun, soveltamisalan ulkopuolelle tai jolla velvoitettaisiin kohtelemaan urheilua erityisellä tavalla tällaisen soveltamisen yhteydessä. Se muistuttaa lisäksi, että urheilutoiminnalle ominaiset kiistattomat erityispiirteet voidaan mahdollisesti ottaa EUT-sopimuksen määräyksiä sovellettaessa huomioon muiden seikkojen ohella ja siltä osin kuin ne osoittautuvat merkityksellisiksi, mutta niiden huomioon ottaminen voi kuitenkin tapahtua ainoastaan kussakin näistä artikloista määrättyjen edellytysten ja soveltamisperusteiden puitteissa ja niitä noudattaen.

Näiden huomautusten valossa ja mainittuaan vielä, että FIFA:a ja UEFA:a on pidettävä unionin kilpailuoikeudessa tarkoitettuina yrityksinä siltä osin kuin ne harjoittavat jalkapallokilpailujen järjestämisen ja niihin liittyvien oikeuksien hyödyntämisen kaltaista taloudellista toimintaa, unionin tuomioistuin tarkastelee ensinnäkin sitä, voidaanko sitä, että FIFA ja UEFA ovat antaneet sääntöjä seurajoukkuejalkapallokilpailuiden ennakkoluvasta ja niihin osallistumista sekä seuraamuksista, pitää yhtäältä SEUT 102 artiklassa tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä ja toisaalta SEUT 101 artiklassa tarkoitettuna yhteistoimintajärjestelynä.

Tältä osin unionin tuomioistuin toteaa, että ammattilaisjalkapalloilun erityispiirteiden ja erityisesti sen yhteiskunnallisen ja kulttuurisen merkityksen, sen saaman mediahuomion sekä sen, että jalkapalloilu perustuu avoimuuteen ja urheilullisiin ansioihin, vuoksi voidaan katsoa, että kansainvälisten ammattilaisjalkapallokilpailujen järjestämiseen ja toteuttamiseen on perusteltua soveltaa yhteisiä sääntöjä, joiden tarkoituksena on taata kilpailujen yhtenäisyys ja koordinointi kokonaisaikataulun puitteissa sekä edistää yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja urheilullisiin ansioihin perustuvien kilpailujen järjestämistä. Lisäksi on hyväksyttävää varmistaa tällaisten yhteisten sääntöjen noudattaminen mainituilta kilpailuilta edellytettävää ennakkolupaa sekä seurojen ja pelaajien niihin osallistumista koskevien FIFA:n ja UEFA:n sääntöjen kaltaisilla säännöillä. Tästä seuraa, että ammattilaisjalkapalloilun ja siihen liittyvän taloudellisen toiminnan erityisessä asiayhteydessä tällaisten sääntöjen antamista tai soveltamista ei voida pitää lähtökohtaisesti ja yleisesti SEUT 102 artiklassa tarkoitettuna ”määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä”. Sama koskee kyseisiin sääntöihin nähden liitännäisiä seuraamuksia, koska tällaiset seuraamukset ovat lähtökohtaisesti oikeutettuja mainittujen sääntöjen tehokkuuden varmistamiseksi.

Sitä vastoin tällaisten erityispiirteiden perusteella ei voida katsoa, että sellaisten sääntöjen ja niihin liitettyjen seuraamusten, joita ei rajata sellaisilla aineellisilla kriteereillä tai menettelysäännöillä, joilla voitaisiin varmistaa niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, syrjimättömyys ja oikeasuhteisuus, antaminen tai soveltaminen olisi hyväksyttävää. Tarkemmin sanottuna on välttämätöntä, että tällaiset kriteerit ja edellytykset on vahvistettu sellaisessa muodossa, joka on helposti saatavilla ennen kyseisten sääntöjen soveltamista. Jotta voitaisiin katsoa, että mainitut kriteerit ja edellytykset eivät ole syrjiviä, niillä ei saa asettaa sille, että kolmannet järjestävät ja markkinoivat kilpailuja ja että seurat ja pelaajat osallistuvat niihin, vaatimuksia, jotka ovat joko erilaisia kuin päätöksentekijänä olevan yksikön järjestämiin ja markkinoimiin kilpailuihin sovellettavat edellytykset tai samanlaisia tai samankaltaisia kuin ne mutta kuitenkin sellaisia, että yrityksen, joka ei ole urheiluliiton asemassa tai jolla ei ole samaa toimivaltaa kuin tällaisella yksiköllä ja joka siten on erilaisessa tilanteessa kuin tällainen yksikkö, on mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa täyttää niitä. Jotta kyseisiin sääntöihin liitetyt seuraamukset eivät olisi liian harkinnanvaraisia, niitä on ohjattava kriteereillä, joiden on myös oltava paitsi läpinäkyviä, objektiivisia, täsmällisiä ja syrjimättömiä mutta myös sellaisia, joilla voidaan taata se, että seuraamukset määritetään kussakin yksittäistapauksessa suhteellisuusperiaatetta noudattaen ja ottaen huomioon muun muassa todetun rikkomisen luonne, kesto ja vakavuus.

Tästä seuraa, että koska ennakkolupa-, osallistumis- ja seuraamussääntöihin ei ole liitetty sellaisia aineellisia kriteereitä ja menettelysääntöjä, joilla voidaan taata niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, täsmällisyys, syrjimättömyys ja oikeasuhteisuus, niiden antaminen ja soveltaminen merkitsevät SEUT 102 artiklassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

Siltä osin kuin on kyse SEUT 101 artiklan soveltamisesta mainittuihin sääntöihin unionin tuomioistuin toteaa, että vaikka seurajoukkuejalkapallokilpailuilta edellytettävää ennakkolupaa koskevien sääntöjen antamista voidaan perustella tietyillä hyväksyttävillä tavoitteilla, kuten ammattilaisjalkapalloilun taustalla olevien periaatteiden, arvojen ja pelin sääntöjen noudattamisen varmistamisella, niissä annetaan FIFA:lle ja UEFA:lle valta sallia potentiaalisten kilpailevien yritysten markkinoille pääsy, valvoa sitä ja asettaa sille ehtoja samoin kuin määrittää sekä se kilpailun aste, joka kyseisillä markkinoilla voi vallita, että edellytykset, joilla tällaista potentiaalista kilpailua voidaan harjoittaa.

Lisäksi seurojen ja pelaajien osallistumista tällaisiin kilpailuihin koskevat säännöt ovat omiaan vahvistamaan kaikkiin ennakkolupamekanismeihin, joihin ei liity rajoituksia, velvoitteita ja valvontaa, joilla voitaisiin taata niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, täsmällisyys ja syrjimättömyys, luonnostaan kuuluvaa kilpailunvastaista tarkoitusta, koska niillä estetään yrityksiä, jotka järjestävät potentiaalisesti kilpailevan kilpailun, käyttämästä tehokkaasti markkinoilla saatavilla olevia resursseja eli seuroja ja pelaajia, jotka puolestaan joutuvat osallistuessaan kilpailuun, joka ei ole saanut FIFAn ja UEFAn lupaa, alttiiksi seuraamuksille, joita ei ole rajoitettu millään aineellisella kriteerillä tai menettelytavalla, joilla voitaisiin varmistaa niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, täsmällisyys, syrjimättömyys ja oikeasuhteisuus.

Tästä seuraa, että kyseessä olevan kaltaiset säännöt ovat jo luonteensa vuoksi – koska niihin ei ole liitetty tällaisia kriteereitä tai menettelysääntöjä – riittävän haitallisia kilpailulle ja niillä on siten katsottava olevan kilpailunvastainen tarkoitus. Niinpä ne kuuluvat SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kiellon piiriin, joten niiden tosiasiallisia tai mahdollisia vaikutuksia ei ole tarpeen tutkia.

Toiseksi unionin tuomioistuin tarkastelee kysymystä siitä, voidaanko kyseessä oleviin ennakkolupa-, osallistumis- ja seuraamussääntöihin soveltaa poikkeusta tai voidaanko niitä pitää oikeutettuina. Tältä osin unionin tuomioistuin muistuttaa ensinnäkin, että tietty toiminta, kuten yhteenliittymän antamat eettiset tai ammattieettiset säännöt, ei välttämättä kuulu SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan, vaikka sen luontaisena vaikutuksena olisi kilpailun rajoittuminen, jos se voidaan oikeuttaa yleisen edun mukaisilla hyväksyttävillä tavoitteilla, jotka eivät itsessään ole kilpailunvastaisia, ja jos tätä varten käyttöön otettujen keinojen tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus on asianmukaisesti osoitettu. Se täsmentää kuitenkin, että tätä oikeuskäytäntöä ei sovelleta toimintaan, joka on jo luonnostaan SEUT 102 artiklan vastaista tai siinä määrin vahingollista, että voidaan katsoa, että jopa sen ”tarkoituksena” on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen SEUT 101 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

Toiseksi siltä osin kuin on kyse SEUT 101 artiklan 3 kohdassa määrätystä poikkeuksesta, poikkeukseen vetoavan asianosaisen on osoitettava, että neljä kumulatiivista edellytystä täyttyy. Tarkasteltavana olevan toiminnan on mahdollistettava riittävällä todennäköisyydellä tehokkuusetujen saavuttaminen siten, että kohtuullinen osuus tehokkuuseduista saatavasta hyödystä jää käyttäjille, eikä sillä saa asettaa rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä tehokkuusetujen saavuttamiseksi, tai poistaa kaikkea tehokasta kilpailua merkittävältä osalta kyseisiä tavaroita tai palveluja.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida pääasian asianosaisten esittämän näytön perusteella, täyttyvätkö nämä edellytykset nyt käsiteltävässä asiassa. Unionin tuomioistuin huomauttaa kuitenkin viimeisestä, tehokkaan kilpailun säilymistä koskevasta edellytyksestä, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on otettava huomioon se, että ennakkolupa-, osallistumis- ja seuraamussääntöihin ei ole liitetty aineellisia kriteereitä ja menettelysääntöjä, joilla voidaan taata niiden läpinäkyvyys, objektiivisuus, täsmällisyys ja syrjimättömyys, ja tällainen tilanne on omiaan mahdollistamaan sen, että kyseiset säännöt antaneet yksiköt voivat estää kaiken kilpailun seurajoukkuejalkapallokilpailujen järjestämisen ja markkinoinnin markkinoilla unionin alueella.

SEUT 102 artiklaa koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee johdonmukaisesti, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen tällaisen aseman väärinkäyttöä merkitsevä toiminta voi jäädä kyseisessä määräyksessä asetetun kiellon soveltamisalan ulkopuolelle, jos kyseinen yritys näyttää toteen, että sen toiminta joko on objektiivisesti perusteltavissa yritykseen liittymättömien seikkojen vuoksi ja oikeassa suhteessa tähän oikeuttamisperusteeseen nähden tai että siitä aiheutuva haittavaikutus voidaan tasoittaa tai jopa ylittää tehokkuuseduilla, jotka hyödyttävät myös kuluttajia.

Siltä osin kuin käsiteltävässä asiassa on kyse yhtäältä mahdollisesta objektiivisesta oikeuttamisperusteesta on mainittava, että FIFA:n ja UEFA:n antamien sääntöjen tarkoituksena on varata kaikkien tämäntyyppisten kilpailujen järjestäminen kyseisille yksiköille, jolloin vaarana on, että kilpailu kolmansien yritysten taholta poistuu kokonaan, joten tällainen toiminta merkitsee SEUT 102 artiklassa kiellettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, jota ei voida oikeuttaa teknisillä tai kaupallisilla syillä. Tehokkuusetujen osalta näiden kahden urheiluliiton on toisaalta osoitettava ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että niiden toiminta voi mahdollistaa tehokkuusetujen saavuttamisen, että tehokkuuseduilla voidaan neutraloida tällaisesta toiminnasta kilpailulle ja kuluttajien eduille asianomaisilla markkinoilla todennäköiset aiheutuvat haittavaikutukset, että kyseinen toiminta on välttämätöntä tehokkuusetujen saavuttamiseksi ja että sillä ei poisteta tehokasta kilpailua poistamalla kaikki olemassa olevat tosiasiallisen tai potentiaalisen kilpailun lähteet tai useimmat niistä.

Kolmanneksi unionin tuomioistuin huomauttaa FIFA:n ja UEFA:n säännöistä, jotka koskevat kyseisten yksiköiden järjestämiin seurajoukkueiden ammattilaisjalkapallokilpailuihin mahdollisesti liittyviä oikeuksia, että kyseiset säännöt ovat sisältönsä, objektiivisten kilpailua koskevien tavoitteidensa sekä taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteytensä vuoksi omiaan paitsi estämään kaiken kilpailun FIFA:n ja UEFAn jäseninä oleviin kansallisiin jalkapalloliittoihin kuuluvien ammattilaisjalkapalloseurojen välillä niiden eri oikeuksien markkinoinnin osalta, jotka liittyvät otteluihin, joihin ne osallistuvat, mutta myös vaikuttamaan kilpailun toimivuuteen haittaamalla kuluttajien ja televisionkatsojien vahingoksi kolmansia yrityksiä, jotka toimivat kaikilla kilpailujen markkinointia vaihdantaketjussa seuraavilla media- ja palvelumarkkinoilla.

Tästä seuraa, että tällaisten sääntöjen tarkoituksena on kilpailun estäminen tai rajoittaminen asianomaisilla eri markkinoilla SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja että ne merkitsevät SEUT 102 artiklassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman ”väärinkäyttöä”, ellei niitä voida pitää perusteltuina erityisesti tehokkuuseduilla ja käyttäjille koituvalla hyödyllä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siten ratkaistava yhtäältä, mahdollistaako neuvotteleminen näiden oikeuksien ostamisesta kahdelta yksinmyyjältä nykyisille tai potentiaalisille ostajille niiden liiketoimista aiheutuvien kustannusten ja sen epävarmuuden, joka niille aiheutuisi, jos niiden olisi neuvoteltava tapauskohtaisesti osallistuvien seurojen kanssa, pienentämisen, ja toisaalta, voidaanko kyseisten oikeuksien keskitetystä myynnistä saatavalla hyödyllä varmistaa toteen näytetysti tietynlainen yhteisvastuullinen uudelleenjako jalkapalloilun sisällä kaikkien käyttäjien hyväksi.

Neljänneksi ja viimeiseksi unionin tuomioistuin toteaa, että ennakkolupa-, osallistumis- ja seuraamussäännöt rajoittavat SEUT 56 artiklassa vahvistettua palvelujen tarjoamisen vapautta. Koska kyseisillä säännöillä annetaan FIFA:lle ja UEFA:lle valta valvoa – jopa vapaaharkintaisesti – kolmansien yritysten mahdollisuutta järjestää ja markkinoida seurajoukkuekilpailuja unionin alueella, ammattilaisjalkapalloseurojen mahdollisuutta osallistua tällaisiin kilpailuihin sekä tämän seurauksena muiden yritysten mahdollisuutta tarjota mainittujen kilpailujen järjestämiseen ja markkinointiin liittyviä palveluja, ne eivät pelkästään häiritse kyseessä olevien eri taloudellisten toimintojen harjoittamista tai tee siitä vähemmän houkuttelevaa vaan oikeastaan estävät ne rajoittamalla uusien alalletulijoiden mahdollisuutta toiminnan aloittamiseen. Koska kyseisiin sääntöihin ei ole liitetty objektiivisia, syrjimättömiä ja etukäteen tiedossa olevia kriteereitä, niiden antamista ei voida pitää perusteltuna yleisen edun mukaisen hyväksyttävän tavoitteen vuoksi.

( 1 ) Tuomio 21.12.2023, International Skating Union v. komissio (C-124/21) ja tuomio 21.12.2023, Royal Antwerp Football Club (C-680/21).