UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)

20 päivänä lokakuuta 2022 ( *1 )

Ennakkoratkaisupyyntö – Henkilötietojen suoja – Asetus (EU) 2016/679 – Soveltamisala – 2 artiklan 2 kohdan a alakohta – Käsite ”toiminta, joka ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan” – Kansalliset ja Euroopan unionin vaalit – 6 artiklan 1 kohdan e alakohta – Käsittelyn lainmukaisuus – 58 artikla – Valvontaviranomaisten antama säädös, jolla rajoitetaan ääntenlaskennan videokuvaamista äänestystiloissa tai tarvittaessa kielletään se

Asiassa C‑306/21,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Varhoven administrativen sad (ylin hallintotuomioistuin, Bulgaria) on esittänyt 23.4.2021 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 12.5.2021, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Komisia za zashtita na lichnite danni ja

Tsentralna izbiratelna komisia

vastaan

Koalitsia ”Demokratichna Bulgaria – Obedinenie”,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),

toimien kokoonpanossa: tuomarit N. Piçarra, joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, N. Jääskinen (esittelevä tuomari) ja M. Gavalec,

julkisasiamies: M. Campos Sánchez‑Bordona,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–	Komisia za zashtita na lichnite danni, edustajanaan V. Karadzhov,

–	Romanian hallitus, asiamiehinään L.‑E. Baţagoi, E. Gane ja A. Wellman,

–	Euroopan komissio, asiamiehinään A. Bouchagiar, C. Georgieva ja H. Kranenborg,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

Ennakkoratkaisupyyntö koskee luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja‑asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1; jäljempänä yleinen tietosuoja‑asetus) 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan tulkintaa.

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä Komisia za zashtita na lichnite danni (henkilötietojen suojelusta vastaava lautakunta, Bulgaria; jäljempänä henkilötietolautakunta) ja Tsentralna izbiratelna komisia (keskusvaalilautakunta, Bulgaria) ja toisaalta bulgarialaisten poliittisten puolueiden koalitio Koalitsia ”Demokratichna Bulgaria – Obedinenie” (jäljempänä Koalitsia) ja joka koskee henkilötietolautakunnan ja keskusvaalilautakunnan antamia henkilötietojen käsittelyä ja suojaa vaaliprosessin aikana koskevia ohjeita (jäljempänä riidanalaiset ohjeet).

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

Yleisen tietosuoja‑asetuksen 4, 16 ja 129 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(4)

Henkilötietojen käsittely olisi suunniteltava niin, että se palvelee ihmistä. Oikeus henkilötietojen suojaan ei ole absoluuttinen; sitä on tarkasteltava suhteessa sen tehtävään yhteiskunnassa ja sen on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti oltava oikeassa suhteessa muihin perusoikeuksiin. Tässä asetuksessa kunnioitetaan kaikkia perusoikeuksia ja otetaan huomioon [Euroopan unionin] perusoikeuskirjassa tunnustetut vapaudet ja periaatteet sellaisina kuin ne ovat vahvistettuina perussopimuksissa, erityisesti jokaisen oikeus siihen, että hänen yksityis‑ ja perhe‑elämäänsä, kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan, oikeus henkilötietojen suojaan, ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus, sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, elinkeinovapaus, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä oikeus kulttuuriseen, uskonnolliseen ja kielelliseen monimuotoisuuteen.

– –

(16)

Tämä asetus ei koske unionin oikeuden soveltamisalaan kuulumattomia perusoikeuksien ja ‑vapauksien suojeluun tai henkilötietojen vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä kysymyksiä, kuten kansallista turvallisuutta koskevia toimia. Tämä asetus ei koske henkilötietojen käsittelyä jäsenvaltioissa niiden toteuttaessa [Euroopan] unionin yhteiseen ulko‑ ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvää toimia.

– –

(129)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen johdonmukainen seuranta ja täytäntöönpano kaikkialla unionissa, valvontaviranomaisilla olisi oltava kaikissa jäsenvaltioissa samanlaiset tehtävät ja valtuudet, kuten tutkintavaltuudet, korjaavat toimivaltuudet ja valtuudet määrätä seuraamuksia sekä hyväksymis‑ ja neuvontavaltuudet – –. Valtuuksiin olisi kuuluttava myös valtuus asettaa väliaikainen tai pysyvä tietojenkäsittelyn rajoitus, kuten käsittelykielto. – – Jokaisen toimenpiteen olisi erityisesti oltava tarkoituksenmukainen, tarpeellinen ja oikeasuhteinen, jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen noudattaminen – –”

Kyseisen asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Aineellinen soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”1. Tätä asetusta sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, joka on osittain tai kokonaan automaattista, sekä sellaisten henkilötietojen käsittelyyn muussa kuin automaattisessa muodossa, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa.

2. Tätä asetusta ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn,

a)	jota suoritetaan sellaisen toiminnan yhteydessä, joka ei kuulu unionin lainsäädännön soveltamisalaan;

b)	jota suorittavat jäsenvaltiot toteuttaessaan SEU V osaston 2 luvun soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa;

– –”

Mainitun asetuksen 3 artiklassa määritellään asetuksen alueellinen soveltamisala. Sen 1 kohdan mukaan yleistä tietosuoja‑asetusta ”sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, jota suoritetaan unionin alueella sijaitsevassa rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän toimipaikassa toiminnan yhteydessä, riippumatta siitä, suoritetaanko käsittely unionin alueella vai ei”.

Yleisen tietosuoja‑asetuksen 4 artiklan sanamuoto on seuraava:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan

– –

’käsittelyllä’ toimintoa tai toimintoja, joita kohdistetaan henkilötietoihin tai henkilötietoja sisältäviin tietojoukkoihin joko automaattista tietojenkäsittelyä käyttäen tai manuaalisesti, kuten tietojen keräämistä, tallentamista, järjestämistä, jäsentämistä, säilyttämistä, muokkaamista tai muuttamista, hakua, kyselyä, käyttöä, tietojen luovuttamista siirtämällä, levittämällä tai asettamalla ne muutoin saataville, tietojen yhteensovittamista tai yhdistämistä, rajoittamista, poistamista tai tuhoamista,

– –”

Kyseisen asetuksen 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Henkilötietojen käsittelyä koskevat periaatteet”, säädetään seuraavaa:

”1. Henkilötietojen suhteen on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

– –

c)	henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään (’tietojen minimointi’);

– –”

Mainitun asetuksen 6 artiklan, jonka otsikko on ”Käsittelyn lainmukaisuus”, 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Käsittely on lainmukaista ainoastaan jos ja vain siltä osin kuin vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

– –

e)	käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi;

– –

2. Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön yksityiskohtaisempia säännöksiä tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen soveltamisen mukauttamiseksi sellaisessa käsittelyssä, joka tehdään 1 kohdan c ja e alakohdan noudattamiseksi määrittämällä täsmällisemmin tietojenkäsittely‑ ja muita toimenpiteitä koskevat erityiset vaatimukset, joilla varmistetaan laillinen ja asianmukainen tietojenkäsittely muun muassa muissa erityisissä käsittelytilanteissa siten kuin IX luvussa säädetään.

3. Edellä olevan 1 kohdan c ja e alakohdassa tarkoitetun käsittelyn perustasta on säädettävä joko

a)	unionin oikeudessa; tai

b)	rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä.

Käsittelyn tarkoitus määritellään kyseisessä käsittelyn oikeusperusteessa tai, 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetussa käsittelyssä, sen on oltava tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Kyseinen käsittelyn oikeusperuste voi sisältää erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan tämän asetuksen sääntöjen soveltamista, muun muassa: yleisiä edellytyksiä, jotka koskevat rekisterinpitäjän suorittaman tietojenkäsittelyn lainmukaisuutta; käsiteltävien tietojen tyyppiä; asianomaisia rekisteröityjä, yhteisöjä joille ja tarkoituksia joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa; käyttötarkoitussidonnaisuutta; säilytysaikoja; sekä käsittelytoimia ja ‑menettelyjä, mukaan lukien laillisen ja asianmukaisen tietojenkäsittelyn varmistamiseen tarkoitetut toimenpiteet, kuten toimenpiteet muita IX luvussa esitettyjä erityisiä tietojenkäsittelytilanteita varten. Unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden.”

Saman asetuksen 58 artiklan, jonka otsikko on ”Valtuudet”, 2–4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2. Jokaisella valvontaviranomaisella on kaikki seuraavat korjaavat toimivaltuudet:

– –

f)	asettaa väliaikainen tai pysyvä rajoitus käsittelylle, mukaan lukien käsittelykielto;

– –

3. Jokaisella valvontaviranomaisella on kaikki seuraavat hyväksymis‑ ja neuvontavaltuudet:

– –

b)	antaa omasta aloitteestaan tai pyynnöstä lausuntoja kansalliselle parlamentille, jäsenvaltion hallitukselle tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti muille toimielimille ja elimille sekä yleisölle kaikista henkilötietojen suojaan liittyvistä kysymyksistä;

– –

4. Valvontaviranomaiselle tämän artiklan nojalla annettujen valtuuksien käyttöön sovelletaan asianmukaisia suojatoimia, muun muassa tehokkaita oikeussuojakeinoja ja oikeudenmukaista menettelyä, joista säädetään unionin oikeudessa ja jäsenvaltion lainsäädännössä perusoikeuskirjan mukaisesti.”

Yleisen tietosuoja‑asetuksen 85 artiklan, jonka otsikko on ”Käsittely ja sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus”, sanamuoto on seuraavaa:

”1. Jäsenvaltioiden on lainsäädännöllä sovitettava yhteen tämän asetuksen mukainen oikeus henkilötietojen suojaan sekä oikeus sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen, mukaan lukien käsittely journalistisia tarkoituksia ja akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten.

2. Käsittelylle journalistisia tarkoituksia varten tai akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten jäsenvaltioiden on säädettävä vapautuksia tai poikkeuksia II luvun (periaatteet), III luvun (rekisteröidyn oikeudet), IV luvun (rekisterinpitäjä ja henkilötietojen käsittelijä), V luvun (henkilötietojen siirto kolmansiin maihin tai kansainvälisille järjestöille), VI luvun (riippumattomat valvontaviranomaiset), VII luvun (yhteistyö ja yhdenmukaisuus) ja IX luvun (tietojenkäsittelyyn liittyvät erityistilanteet) säännöksiin, jos ne ovat tarpeen henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden sovittamiseksi yhteen sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden kanssa.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava [Euroopan] komissiolle 2 kohdan nojalla antamansa säännökset tiedoksi ja [toimitettava] niiden mahdolliset myöhemmät muutokset mahdollisimman pian.”

Bulgarian oikeus

Vaalilain (Izboren kodeks), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 272 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Vaaliuurnien avaamisen ja äänestystulosten vahvistamisen yhteydessä ehdokkaat, tukijat ja puolueiden, vaaliliittojen ja toimikuntien edustajat – –, tarkkailijat – –, kunkin rekisteröidyn sosiologisen tutkimusyksikön yksi rekisteröity haastattelija ja joukkomedioiden edustajat voivat olla läsnä vaalihuoneistoissa, missä yhteydessä heille on annettava välitön mahdollisuus seurata ääntenlaskentaa.”

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

12	Riidanalaiset ohjeet annettiin 28.1.2021 tehdyllä henkilötietolautakunnan päätöksellä ja 8.2.2021 tehdyllä keskusvaalilautakunnan päätöksellä.

Riidanalaisissa ohjeissa täsmennetään vaaliprosessin yhteydessä videokuvauksen (tallennus tai suora lähetys) avulla tapahtuvasta henkilötietojen käsittelystä, että tällaisen käsittelyn päämääränä on taata vaaliprosessin avoimuus, objektiivisuus ja lainmukaisuus, kyseiseen prosessiin osallistuvien toimijoiden yhdenvertainen kohtelu sekä sananvapaus ja oikeus tiedonsaantiin.

Riidanalaisissa ohjeissa todetaan vaaliprosessin yhteydessä videokuvauksen avulla tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn yksityiskohtaisista menettelysäännöistä yhtäältä, että tiedotusvälineet käsittelevät henkilötietoja videokuvauksen avulla vain vaalipäivän avauksen, vaalipäivän päättymisen ja äänestystulosten toteamisen sekä äänestyslippujen järjestysnumeroiden arpomisen yhteydessä.

15	Toisaalta kyseisissä ohjeissa täsmennetään, että muut vaaliprosessiin osallistuvat toimijat eivät saa käsitellä henkilötietoja videokuvauksen avulla, koska se ei sovi yhteen niillä vaaliprosessissa olevan aseman kanssa.

16	Koalitsia riitautti 10.2.2021 nostamallaan kanteella Administrativen sad Sofiassa (Sofian hallintotuomioistuin, Bulgaria) kyseisten ohjeiden laillisuuden siltä osin kuin niitä sovelletaan videokuvauksen avulla tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn.

Kyseinen tuomioistuin kumosi 15.3.2021 antamallaan tuomiolla

–

riidanalaisten ohjeiden I jaksossa, jonka otsikko on ”Yleistä”, olevan 2 kohdan siltä osin kuin se koskee rekisterinpitäjiä, henkilötietojen käsittelijöitä ja henkilöitä, jotka käsittelevät henkilötietoja vaaliprosessin yhteydessä rekisterinpitäjän ohjeiden mukaisesti; 2 kohdassa todetaan, että ”heidän henkilötietojen käsittelyyn liittyviä oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan rajoitetaan siltä osin kuin heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan vaaliprosessin yhteydessä säädetään tyhjentävästi” ja ”tilanteet, joissa kyseiset henkilöt käsittelevät henkilötietoja, on nimenomaisesti määritelty vaalilaissa (oikeus tarkkailla välittömästi äänestystuloksen antamista, oikeus saada kopio jaoston vaalilautakunnan pöytäkirjasta jne.)” ja ”jos henkilötietoja käsitellään, kyseiset henkilöt eivät voi ylittää vaalilain mukaisia oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan”, ja

–

II jaksossa, jonka otsikko on ”Henkilötietojen rekisterinpitäjien ohjeet”, olevan 9 kohdan siltä osin kuin kyseisessä kohdassa todetaan, että ”muut vaaliprosessiin osallistuvat toimijat eivät saa käsitellä henkilötietoja videokuvauksen ja/tai videon lähettämisen välityksellä, koska niillä vaaliprosessissa oleva asema ei ole yhteensopiva vaaliprosessin yhteydessä videokuvauksen avulla tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen kanssa” ja ”kyseisten vaaliprosessiin osallistuvien henkilöiden tehtävät ja asemat on vahvistettu nimenomaisesti ja tyhjentävästi vaalilaissa”.

Administrativen sad Sofian mukaan yleistä tietosuoja‑asetusta ei sovelleta sen 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen toimintaan, joka ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, eli jäsenvaltion kansallisten parlamenttivaalien tai paikallishallinnon vaalien järjestämiseen. Näin ollen riidanalaisilta ohjeilta puuttuu kyseisen tuomioistuimen mukaan oikeudellinen perusta sikäli kuin ne ovat yleisen tietosuoja‑asetuksen täytäntöönpanoa koskevia toimenpiteitä.

19	Henkilötietolautakunta ja keskusvaalilautakunta valittivat 29.3.2021 kyseisestä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen Varhoven administrativen sadiin (ylin hallintotuomioistuin, Bulgaria).

20	Henkilötietolautakunta, jota keskusvaalilautakunta tukee, pyysi 2.4.2021 päivätyssä pyynnössään, että unionin tuomioistuimelle esitetään ennakkoratkaisukysymys siitä, sovelletaanko unionin oikeutta pääasiassa.

21	Koalitsia esittää ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että kyseinen tuomio on vahvistettava eikä unionin tuomioistuimelle tarvitse esittää ennakkoratkaisupyyntöä.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että riidanalaisia ohjeita on pidettävä hallinnollisena säädöksenä, jolla on toistuvia oikeusvaikutuksia vaaleissa. Se korostaa, että riidanalaisia ohjeita sovelletaan kaikkiin Bulgarian tasavallan alueella järjestettäviin kansallisiin, paikallisiin ja Euroopan unionin vaaleihin.

Kyseinen tuomioistuin pohtii erityisesti sitä, sovelletaanko yleistä tietosuoja‑asetusta jäsenvaltiossa tapahtuvan vaalien järjestämisen yhteydessä, ja jos sitä sovelletaan kyseisessä yhteydessä, mikä vaikutus yleisen tietosuoja‑asetuksen säännöksillä on tietosuojaviranomaisilla olevaan mahdollisuuteen rajoittaa tällaisten tietojen käsittelyä vaaliprosessissa tai tarvittaessa kieltää se.

Näissä olosuhteissa Varhoven administrativen sad on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Onko yleisen tietosuoja‑asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä tämän asetuksen soveltamiselle selvästi täysin kansalliseen asiayhteyteen kuten kansalliskokouksen vaalien järjestämiseen, jos suojelun kohteena ovat henkilöiden – Euroopan unionin kansalaisten – henkilötiedot eivätkä tiedonkäsittelytoimet rajoitu tietojen keruuseen kyseisen toiminnan yhteydessä?

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Vapauttaako (unionin oikeuden soveltamisalaan selvästi kuulumattomien) kansalliskokouksen vaalien päättyminen rekisterinpitäjät, henkilötietojen käsittelijät ja henkilötietoja tallentavat henkilöt velvoitteista, jotka perustuvat asetukseen, joka on ainoa väline, jolla suojellaan unionin kansalaisten henkilötietoja unionin tasolla? Riippuuko asetuksen sovellettavuus yksinomaan toiminnasta, jota varten henkilötietoja tuotetaan tai kerätään, mikä johtaa myös siihen päätelmään, että se ei ole myöhemmin sovellettavissa?

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Ovatko yleisen tietosuoja‑asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta ja sen johdanto‑osan 4 ja 129 perustelukappaleessa vahvistettu suhteellisuusperiaate esteenä nyt käsiteltävän kaltaiselle kyseisen asetuksen kansalliselle täytäntöönpanosäännökselle, jossa poissuljetaan ennalta sen mahdollisuus ja rajoitetaan mahdollisuutta siihen, että kerättäessä vaalituloksia vaalihuoneistoissa suoritetaan minkälaisia tahansa videokuvauksia, ja jossa ei sallita kuvausten yksittäisten osien minkäänlaista erilaista kohtelua ja sääntelyä ja jossa suljetaan pois se mahdollisuus, että asetuksen tavoitteet – henkilötietojen suojelu – saavutettaisiin muilla keinoilla?

Vaihtoehtoisesti ja unionin oikeuden soveltamisalalla – järjestettäessä kunnallisvaaleja ja Euroopan parlamentin vaaleja –: Ovatko yleisen tietosuoja‑asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta ja sen johdanto‑osan 4 ja 129 perustelukappaleessa vahvistettu suhteellisuusperiaate esteenä nyt käsiteltävän kaltaiselle kyseisen asetuksen kansalliselle täytäntöönpanosäännökselle, jossa poissuljetaan ennalta sen mahdollisuus ja rajoitetaan mahdollisuutta siihen, että kerättäessä vaalituloksia vaalihuoneistoissa suoritetaan minkälaisia tahansa videokuvauksia, ja jossa ei toteuteta eikä edes sallita kuvausten yksittäisten osien minkäänlaista erilaista kohtelua ja sääntelyä ja jossa suljetaan pois se mahdollisuus, että asetuksen tavoitteet – henkilötietojen suojelu – saavutettaisiin muilla keinoilla?

Onko yleisen tietosuoja‑asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta esteenä pidettyjen vaalien lainmukaisen järjestämisen ja tulosten keruun toteamista koskevien toimien luokittelemiselle yleistä etua koskevaksi tehtäväksi, joka oikeuttaa tietyn, oikeasuhteisuutta koskevan vaatimuksen täyttävän puuttumisen vaalihuoneistoissa läsnä olevien henkilöiden henkilötietoihin, jos he hoitavat virallista, julkista ja laissa säädettyä tehtävää?

Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Estääkö henkilötietojen suojelu henkilötietojen keruuta ja käsittelyä koskevan kansalliseen oikeuteen sisältyvän kiellon käyttöönoton, kun sillä rajoitetaan mahdollisuutta toteuttaa aineistojen, tavaroiden tai esineiden videokuvaukseen liittyvää oheistoimintaa, vaikka ne eivät sisällä henkilötietoja, jos kuvausprosessiin liittyy ehkä se mahdollisuus, että kuvattaessa vaalihuoneistossa läsnä olevia henkilöitä, jotka hoitavat asianomaisena ajankohtana yleistä etua koskevaa tehtävää, kerätään myös henkilötietoja?”

Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen

Unionin tuomioistuin osoitti 14.9.2021 ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle tietojensaantipyynnön, jossa sitä pyydettiin täsmentämään, onko vaalilain 272 §:ään ennakkoratkaisupyynnön esittämisen jälkeen tehdyllä muutoksella mahdollisesti vaikutusta esitettyjen kysymysten merkitykseen pääasian ratkaisun kannalta.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti 29.10.2021 päivätyssä vastauksessaan, että kansallisen prosessioikeuden mukaan sen on arvioitava riidanalaisten ohjeiden laillisuutta ottaen huomioon riidanalaisten ohjeiden antopäivä eikä sitä päivää, jolloin mainittu lainsäädännön muuttaminen tapahtui. Näin ollen kyseinen lainsäädännön muuttaminen, joka tapahtui riidanalaisten ohjeiden antamisen jälkeen, ei aseta kyseenalaiseksi ennakkoratkaisupyynnön merkitystä asian ratkaisun kannalta.

Tältä osin on palautettava mieleen, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta SEUT 267 artiklassa tarkoitetun kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen ainoastaan, jos muun muassa unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklassa mainittuja ennakkoratkaisupyynnön sisältöä koskevia vaatimuksia ei ole noudatettu tai jos on ilmeistä, että kansallisen tuomioistuimen pyytämällä unionin oikeussäännön tulkitsemisella tai pätevyyden arvioimisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen (tuomio 25.3.2021, Obala i lučice, C‑307/19, EU:C:2021:236, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28	Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista selityksistä käy yksiselitteisesti ilmi, että se arvioi, että esitettyihin kysymyksiin annettava vastaus on tarpeen sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisemiseksi.

29	Tästä seuraa, että ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi.

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Ensimmäinen ja toinen kysymys

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, pääasiallisesti sitä, onko yleisen tietosuoja‑asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että henkilötietojen käsittely jäsenvaltiossa tapahtuvan vaalien järjestämisen yhteydessä jää kyseisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Ensiksi on todettava, että tietosuoja‑asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan kyseistä asetusta sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, joka on osittain tai kokonaan automaattista, sekä sellaisten henkilötietojen käsittelyyn muussa kuin automaattisessa muodossa, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa. Kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 alakohdan mukaan ”käsittelyn” käsitteeseen sisältyvät muun muassa toiminnot, joita kohdistetaan henkilötietoihin tai henkilötietoja sisältäviin tietojoukkoihin joko automaattista tietojenkäsittelyä käyttäen tai manuaalisesti, kuten muun muassa tietojen kerääminen, tallentaminen, käyttö, tietojen luovuttaminen siirtämällä, levittäminen ja niiden asettaminen muutoin saataville.

32	Tästä seuraa, että luonnollisten henkilöiden videokuvaamista on pidettävä henkilötietojen käsittelynä, joka kuuluu lähtökohtaisesti yleisen tietosuoja‑asetuksen aineelliseen soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 11.12.2014, Ryneš, C‑212/13, EU:C:2014:2428, 35 kohta).

33	Toiseksi on korostettava, että mainitun asetuksen aineellista soveltamisalaa koskevat poikkeukset on vahvistettu tyhjentävästi sen 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii käsiteltävässä asiassa sitä, kuuluuko sekä Euroopan unionin että kansallisten vaalien järjestämisen yhteydessä videokuvauksen avulla tapahtuva henkilötietojen käsittely tietosuoja‑asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyn poikkeuksen, jonka mukaan kyseistä asetusta ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn, joka ”suoritetaan sellaisen toiminnan yhteydessä, joka ei kuulu unionin lainsäädännön soveltamisalaan”, piiriin.

On korostettava, että kyseistä poikkeusta yleisen tietosuoja‑asetuksen soveltamisesta on muiden sen 2 artiklan 2 kohdassa säädettyjen poikkeusten tavoin tulkittava suppeasti (ks. vastaavasti tuomio 22.6.2021, Latvijas Republikas Saeima (Liikennerikkomuspisteet), C‑439/19, EU:C:2021:504, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Kuten unionin tuomioistuin on todennut, yleisen tietosuoja‑asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on luettava yhdessä sen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja sen johdanto‑osan 16 perustelukappaleen kanssa, jossa täsmennetään, että mainittua asetusta ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn unionin oikeuden soveltamisalaan kuulumattomien kysymysten, kuten kansallista turvallisuutta koskevien toimien, eikä unionin yhteiseen ulko‑ ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvien toimien yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 22.6.2021, Latvijas Republikas Saeima (Liikennerikkomuspisteet), C‑439/19, EU:C:2021:504, 63 kohta).

Tästä seuraa, että yleisen tietosuoja‑asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta kuuluvat osittain yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (EYVL 1995, L 281, s. 31) 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan jatkumoon. Tästä seuraa, että yleisen tietosuoja‑asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdalla ei voida tulkita olevan laajempaa ulottuvuutta kuin direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen luetelmakohtaan perustuvalla poikkeuksella, jossa jo suljettiin kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle muun muassa henkilötietojen käsittely, joka suoritettiin ”sellaisessa toiminnassa, joka ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan, kuten toiminta, josta on määrätty [EU:n perustamissopimuksen, sellaisena kuin se oli ennen Lissabonin sopimusta,] V ja VI osastossa, ja kaikissa tapauksissa käsittely, joka koskee yleistä turvallisuutta, puolustusta, valtion turvallisuutta – –” (tuomio 22.6.2021, Latvijas Republikas Saeima (Liikennerikkomuspisteet), C‑439/19, EU:C:2021:504, 64 kohta).

Kuitenkin vain valtiolle tai valtion viranomaisille tyypillisten toimintojen, jotka on nimenomaisesti mainittu mainitussa 3 artiklan 2 kohdassa tai joiden voidaan katsoa kuuluvan samaan ryhmään, yhteydessä toteutettu henkilötietojen käsittely oli suljettu mainitun direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle (tuomio 22.6.2021, Latvijas Republikas Saeima (Liikennerikkomuspisteet), C‑439/19, EU:C:2021:504, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Näin ollen yleisen tietosuoja‑asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan, luettuna kyseisen asetuksen johdanto‑osan 16 perustelukappaleen valossa, ainoana tarkoituksena on sulkea mainitun asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle sellainen henkilötietojen käsittely, jota valtion viranomaiset suorittavat sellaisen toiminnan yhteydessä, jonka tarkoituksena on kansallisen turvallisuuden turvaaminen, tai sellaisen toiminnan yhteydessä, jonka voidaan katsoa kuuluvan samaan ryhmään, joten pelkästään se seikka, että jokin toiminto on valtiolle tai viranomaiselle ominaista, ei ole riittävä, jotta kyseistä poikkeusta voitaisiin soveltaa tällaiseen toimintaan automaattisesti (tuomio 22.6.2021, Latvijas Republikas Saeima (Liikennerikkomuspisteet), C‑439/19, EU:C:2021:504, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Yleisen tietosuoja‑asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut toiminnat, joiden tarkoituksena on kansallisen turvallisuuden turvaaminen, kattavat erityisesti toiminnat, joiden tarkoituksena on suojata keskeiset valtion tehtävät ja yhteiskunnan perustavanlaatuiset edut (ks. vastaavasti tuomio 22.6.2021, Latvijas Republikas Saeima (Liikennerikkomuspisteet), C‑439/19, EU:C:2021:504, 67 kohta).

Jäsenvaltiossa tapahtuvaan vaalien järjestämiseen liittyvällä toiminnalla ei kuitenkaan tavoitella tällaista päämäärää, eikä sitä siten voida luokitella niiden yleisen tietosuoja‑asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen toimintojen ryhmään, joiden tarkoituksena on turvata kansallinen turvallisuus.

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava, että yleisen tietosuoja‑asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että henkilötietojen käsittely jäsenvaltiossa tapahtuvan vaalien järjestämisen yhteydessä ei jää kyseisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Kolmas, neljäs, viides ja kuudes kysymys

Aluksi on palautettava mieleen, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen (ks. vastaavasti tuomio 7.7.2022, Pensionsversicherungsanstalt (Lastenhoitokaudet ulkomailla), C‑576/20, EU:C:2022:525, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin voi poimia kaikista kansallisen tuomioistuimen esittämistä seikoista ja erityisesti ennakkoratkaisupyynnön perusteluista ne unionin oikeutta koskevat seikat, joita on syytä tulkita, kun otetaan huomioon pääasian riidan kohde (ks. vastaavasti tuomio 2.6.2022, HK/Danmark ja HK/Privat, C‑587/20, EU:C:2022:419, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä oleva asia koskee pääasiallisesti sitä, voivatko tietosuojaviranomaiset rajoittaa tällaisten tietojen käsittelyä vaaliprosessin ja erityisesti ääntenlaskennan kuvaamista koskevan mahdollisuuden osalta tai kieltää sen.

Näin ollen on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella, neljännellä, viidennellä ja kuudennella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, pääasiallisesti sitä, onko yleisen tietosuoja‑asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja 58 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset antavat yleisesti sovellettavan hallinnollisen säädöksen, jossa säädetään, että ääntenlaskennan videokuvaamista äänestyspaikoilla kyseisen jäsenvaltion vaaleissa rajoitetaan tai se tarvittaessa kielletään.

47	Ensinnäkin on todettava, että yleisen tietosuoja‑asetuksen 6 artiklassa vahvistetaan henkilötietojen käsittelyn laillisuuden edellytykset.

Tarkemmin ottaen yleisen tietosuoja‑asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdasta, johon ennakkoratkaisupyynnössä nimenomaisesti viitataan, osalta kyseisestä säännöksestä käy ilmi, että henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos sen on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi.

Yleisen tietosuoja‑asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaa tulkittaessa on otettava huomioon myös kyseisen asetuksen 6 artiklan 3 kohta, jossa täsmennetään, että kyseisessä e alakohdassa tarkoitetun käsittelyn perustasta on säädettävä joko unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä.

Yleisen tietosuoja‑asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja 6 artiklan 3 kohdan säännöksissä yhdessä luettuna annetaan siis jäsenvaltiolle mahdollisuus antaa sääntöjä, joiden perusteella rekisterinpitäjät voivat käsitellä henkilötietoja yleistä etua koskevan tehtävän suorittamisen tai julkisen vallan käyttämisen yhteydessä.

Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vaikuttaa katsovan viidennen kysymyksensä yhteydessä, että tietyt ääntenlaskennan aikana äänestystilassa olevat henkilöt saattavat suorittaa yleisen tietosuoja‑asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettua yleistä etua koskevaa tehtävää.

Tältä osin on korostettava, että tällaisten toimijoiden yleisen tietosuoja‑asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan perusteella toteuttama henkilötietojen laillinen käsittely edellyttää paitsi sitä, että heidän voidaan katsoa suorittavan yleistä etua koskevaa tehtävää, myös sitä, että tällaisen tehtävän suorittamista varten tapahtuvalla henkilötietojen käsittelyllä on kyseisen asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu oikeudellinen perusta.

Kuten komissio on perustellusti todennut kirjallisissa huomautuksissaan, ei vaikuta siltä, että Bulgarian toimivaltaisten valvontaviranomaisten antamia riidanlaisia ohjeita voidaan pitää tällaisena oikeudellisena perustana. Päinvastoin vaikuttaa siltä, että niitä on pidettävä säädöksenä, jonka tarkoituksena on suojata äänestystiloissa olevien henkilöiden henkilötietoja rajoittamalla videokuvauksen avulla tapahtuvaa tällaisten tietojen käsittelyä vaalimenettelyn tietyn vaiheen eli ääntenlaskennan aikana tiedotusvälineiden edustajien osalta ja kieltämällä se muiden äänestystiloissa olevien toimijoiden osalta.

54	Toiseksi on palautettava mieleen, että valvontaviranomaisten toimivalta on vahvistettu yleisen tietosuoja‑asetuksen 58 artiklassa.

Yleisen tietosuoja‑asetuksen 58 artiklan 2 kohdan f alakohdasta, luettuna kyseisen asetuksen johdanto‑osan 129 perustelukappaleen valossa, käy ilmi, että valvontaviranomaisilla on muun muassa toimivalta asettaa väliaikainen tai pysyvä tietojenkäsittelyn rajoitus, kuten käsittelykielto, ja että kyseistä toimivaltaa olisi käytettävä suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Samaten yleisen tietosuoja‑asetuksen 58 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan jokaisella valvontaviranomaisella on valtuus antaa omasta aloitteestaan tai pyynnöstä lausuntoja jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti muille toimielimille ja elimille kuin kyseisen jäsenvaltion kansalliselle parlamentille tai jäsenvaltion hallitukselle sekä yleisölle kaikista henkilötietojen suojaan liittyvistä kysymyksistä. Lopuksi kyseisen asetuksen 58 artiklan 4 kohdan mukaan kyseisten valtuuksien käyttöön sovelletaan asianmukaisia suojatoimia, muun muassa tehokkaita oikeussuojakeinoja.

Bulgarian lainsäädännön ja riidanalaisten ohjeiden tiivistelmän, sellaisena kuin se käy ilmi unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja‑aineistosta, perusteella ei voida katsoa, ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteutettavista tarkastuksista muuta johdu, että Bulgarian toimivaltaiset viranomaiset ovat ylittäneet niillä yleisen tietosuoja‑asetuksen 58 artiklan 2 kohdan f alakohdan ja 3 kohdan b alakohdan perustella olevat valtuudet ja erityisesti että riidanalaiset ohjeet ovat suhteellisuusperiaatteen vastaisia.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin, että riidanalaisissa ohjeissa rajoitetaan videokuvauksen avulla tapahtuvaa henkilötietojen käsittelyä vaalimenettelyn tietyssä vaiheessa eli uurnien avaamisen ja vaalitulosten vahvistamisen aikana tiedotusvälineiden edustajien osalta sekä kielletään se muiden äänestystiloissa olevien toimijoiden osalta. Sitä vastoin vaikuttaa siltä, että kyseisillä ohjeilla ei rajoiteta äänestystiloissa olevien henkilöiden mahdollisuutta tarkkailla ääntenlaskennan yhteydessä uurnien avaamista ja vaalitulosten antamista, minkä avulla voidaan varmistaa vaalimenettelyn avoimuus, objektiivisuus ja lainmukaisuus, kyseiseen menettelyyn osallistuvien toimijoiden yhdenvertainen kohtelu sekä sananvapaus ja oikeus tiedonsaantiin mainittujen ohjeiden tavoitteen mukaisesti.

58	On siis katsottava, että riidanlaiset ohjeet on tarkoitettu yleisen tietosuoja‑asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun tietojen minimoinnin periaatteen mukaisesti minimoimaan henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden rajoitus, joka aiheutuu vaalimenettelyn videokuvauksesta.

Kolmanneksi ja viimeiseksi on palautettava uudelleen mieleen kaiken varalta, että jäsenvaltiot voivat säätää tiettyjä yleisen tietosuoja‑asetuksen säännöksiä koskevia vapautuksia ja poikkeuksia, jotta henkilötietojen suojaa koskeva oikeus voidaan sovittaa yhteen sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden kanssa.

Yleisen tietosuoja‑asetuksen 85 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on lainsäädännöllä sovitettava yhteen kyseisen asetuksen mukainen oikeus henkilötietojen suojaan sekä oikeus sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen, mukaan lukien henkilötietojen käsittely journalistisia tarkoituksia varten. Mainitun asetuksen 85 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot säätävät vapautuksia tai poikkeuksia, jotka koskevat tiettyjä yleisen tietosuoja‑asetuksen lukuja, mukaan luettuna II luku, johon kyseisen asetuksen 6 artikla sisältyy. Kyseiset vapautukset ja poikkeukset on rajattava siihen, mikä on tarpeen henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden sovittamiseksi yhteen sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden kanssa.

Edellä esitetyn perusteella kolmanteen, neljänteen, viidenteen ja kuudenteen kysymykseen on vastattava, että yleisen tietosuoja‑asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja 58 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset antavat yleisesti sovellettavan hallinnollisen säädöksen, jossa säädetään, että ääntenlaskennan videokuvaamista äänestyspaikoilla kyseisen jäsenvaltion vaaleissa rajoitetaan tai se tarvittaessa kielletään.

Oikeudenkäyntikulut

Pääasioiden asianosaisten osalta asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja‑asetus) 2 artiklan 2 kohdan a alakohtaa

on tulkittava siten, että

henkilötietojen käsittely jäsenvaltiossa tapahtuvan vaalien järjestämisen yhteydessä ei jää kyseisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Asetuksen 2016/679 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja 58 artiklaa

on tulkittava siten, että

ne eivät ole esteenä sille, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset antavat yleisesti sovellettavan hallinnollisen säädöksen, jossa säädetään, että ääntenlaskennan videokuvaamista äänestyspaikoilla kyseisen jäsenvaltion vaaleissa rajoitetaan tai se tarvittaessa kielletään.

Allekirjoitukset

( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: bulgaria.