–

Romanian hallitus, asiamiehenään E. Gane, avustajanaan A. Wellman, consilier,

–

Irlanti, asiamiehinään M. Browne, A. Joyce ja J. Quaney, avustajanaan D. Fennelly, BL,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Carpus Carcea ja D. Martin,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (EYVL 2000, L 303, s. 16) 1 artiklan, 2 artiklan 1 ja 2 kohdan, 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan viimeisen virkkeen ja 9 artiklan 1 kohdan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä YF ym. eli seitsemän romanialaista tuomaria (jäljempänä kyseessä olevat tuomarit) ja toisaalta Curtea de Apel Alba Iulia (Alba Iulian ylioikeus, Romania) ja neljä muuta romanialaista tuomioistuinta näiden tuomareiden työnantajina (jäljempänä asianomaiset tuomioistuimet), ja jossa on kyse siitä, että työssä tapahtuneeksi väitetyn syrjinnän perusteella vaaditaan, että asianomaiset tuomioistuimet velvoitetaan maksamaan kyseessä oleville tuomareille korvaus, joka vastaa heidän tosiasiallisesti saamansa palkan ja sen palkan välistä erotusta, joka heidän olisi pitänyt saada sen kansallisen säännöstön mukaan, jota heihin on heidän mielestään sovellettava.

3

Direktiivin 2000/78 1 artiklan mukaan kyseisen direktiivin ”tarkoituksena on luoda yleiset puitteet uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiselle työssä ja ammatissa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteuttamiseksi jäsenvaltioissa”.

4

Kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä ’yhdenvertaisen kohtelun periaatteella’ tarkoitetaan, ettei minkäänlaista 1 artiklassa tarkoitettuun seikkaan perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää saa esiintyä.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa:

5

Mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Yhteisölle annetun toimivallan puitteissa tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin henkilöihin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, julkisyhteisöt mukaan lukien, kun kyseessä on:

– –

6

Saman direktiivin 9 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanoon tarkoitetut oikeudelliset ja/tai hallinnolliset menettelyt, mukaan lukien jäsenvaltioiden aiheellisina pitämät sovittelumenettelyt, ovat – myös sen työsuhteen päätyttyä, jossa syrjinnän väitetään tapahtuneen – kaikkien niiden henkilöiden käytettävissä, jotka katsovat tulleensa kohdelluiksi väärin sen vuoksi, että heihin ei ole sovellettu yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.”

7

Kaikenlaisen syrjinnän estämisestä ja poistamisesta 31.8.2000 annetun hallituksen asetuksen nro 137/2000 (Ordonanța Guvernului nr. 137/2000 privind prevenirea și sancționarea tuturor formelor de discriminare) (Monitorul Oficial al României, I osa, nro 166, 7.3.2014), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä OG nro 137/2000), 1 §:n 2 momentin a kohdan mukaan kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatteen ja periaatteen, jonka mukaan erivapauksia ja syrjintää ei saa esiintyä, toteutuminen taataan erityisesti käytettäessä oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun kansallisissa tuomioistuimissa ja muissa lainkäyttöelimissä.

8

OG:n nro 137/2000 2 §:n 1–3 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä asetuksessa syrjinnällä tarkoitetaan kaikkea erottelua, ulkopuolelle sulkemista, rajoittamista tai suosimista, jota harjoitetaan rodun, kansalaisuuden, etnisen alkuperän, kielen, uskonnon, yhteiskuntaluokan, vakaumuksen, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, iän, vammaisuuden, tarttumattoman kroonisen sairauden, immunikatovirusta (HIV) koskevan seropositiivisuuden, epäsuotuisaan luokkaan kuulumisen tai minkä tahansa muun sellaisen perusteen nojalla, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tai laissa säädettyjen poliittisten, taloudellisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen oikeuksien tai mitä tahansa muuta julkisen elämän osa-aluetta koskevien oikeuksien yhdenvertaisen tunnustamisen, käyttämisen tai harjoittamisen rajoittaminen tai epääminen.

2.   Säännöstä, jolla henkilöä syrjitään jonkin 1 momentissa tarkoitetun perusteen nojalla, pidetään tämän asetuksen tarkoituksessa syrjivänä.

3.   Tämän asetuksen mukaan näennäisesti puolueettomat säännökset, perusteet tai käytännöt, joilla tietyt henkilöt saatetaan 1 momentissa mainittujen perusteiden nojalla epäedulliseen asemaan muihin henkilöihin nähden, ovat syrjiviä, paitsi jos kyseiset säännökset, perusteet tai käytännöt ovat puolueettomasti perusteltavissa oikeutetulla tavoitteella ja jos tämän tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt menetelmät ovat asianmukaisia ja tarpeellisia.”

9

OG:n nro 137/2000 5 §:ssä täsmennetään, että erilainen kohtelu, joka perustuu asetuksen 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin perusteisiin liittyvään ominaisuuteen, ei ole syrjintää, jos työtehtävien luonteen tai sen yhteyden vuoksi, jossa työtehtävät suoritetaan, tällainen ominaisuus on todellinen ja ratkaiseva työhön liittyvä vaatimus, edellyttäen, että tavoite on oikeutettu ja että vaatimus on oikeasuhteinen.

10

OG:n nro 137/2000 27 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Henkilö, joka katsoo joutuneensa syrjinnän uhriksi, voi vaatia tuomioistuimessa korvausta ja syrjintää edeltäneen tilanteen palauttamista tai syrjinnästä aiheutuneen tilanteen kumoamista yleisesti sovellettavien oikeussääntöjen mukaisesti. – –

2.   Kanteen nostamisen määräaika on kolme vuotta tosiseikkojen tapahtumispäivästä tai siitä päivästä, jona asianomainen henkilö on voinut saada niistä tiedon.”

11

Tuomareiden, syyttäjien ja tuomioistuinlaitoksen muiden henkilöstöryhmien palkoista ja muista oikeuksista 29.3.2006 annetun kiireellisen hallituksen asetuksen nro 27/2006 (Ordonanța de urgență a Guvernului nr. 27/2006 privind salarizarea și alte drepturi ale judecătorilor, procurorilor și altor categorii de personal din sistemul justiției) (Monitorul Oficial al României, I osa, nro 314, 7.4.2006), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä OUG nro 27/2006), 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tuomareiden, syyttäjien, heihin rinnastettavan henkilöstön sekä avustavien tuomareiden ja syyttäjien palkkaus ja muut oikeudet määritetään ottamalla huomioon oikeuslaitoksen asema ja rooli oikeusvaltiossa, vastuu, tehtävien monitahoisuus ja niihin liittyvät riskit sekä laissa näiden henkilöstöryhmien osalta säädetyt yhteensopimattomuudet ja kiellot.”

12

OUG:n nro 27/2006 3 §:ssä säädetään, että tuomareilla, syyttäjillä, avustavilla tuomareilla ja ‑syyttäjillä sekä tuomareihin ja syyttäjiin rinnastettavalla lainkäyttöhenkilöstöllä on oikeus saada suoritetusta työstä kuukausittainen bruttoperuskorvaus, joka vahvistetaan suhteessa tuomioistuinten tai syyttäjäviranomaisten tasoon, suoritettavaksi saatuihin tehtäviin sekä virkaikään tuomarikunnassa tai syyttäjistössä sekä liitteessä, joka on erottamaton osa kyseistä kiireellistä asetusta, tarkoitettujen ”alakohtaisen viitearvon” ja kertoimien perusteella.

13

OUG:n nro 27/2006 11 §:n mukaan kansallisen korruptiontorjuntaviranomaisen syyttäjille sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin tutkintaviraston syyttäjille maksetaan korvaus kyseisen kiireellisen asetuksen liitteen A osassa olevassa 6–13 kohdassa säädetyn mukaisesti niiden tehtävien perusteella, jotka heillä on tai joihin heidät rinnastetaan lain nojalla.

14

OUG:n nro 27/2006 40 §:n mukaan sen säännöksiä sovelletaan vuoden 2006 huhtikuusta alkaen.

15

OUG:n nro 27/2006:n liitteen A osassa, jonka otsikko on ”Kertoimet”, on 13 kohta, jossa täsmennetään, että kerroin 19,00 vastaa Înalta Curte de Casație și Justițien (ylin tuomioistuin, Romania) yhteydessä toimivan syyttäjäviraston ”syyttäjän” tehtävää. Kyseisen liitteen A osassa olevan 14 kohdan mukaan samaa kerrointa sovelletaan lisäksi tehtävään ”Presidentti, yleinen syyttäjä” ylioikeuksissa ja ylioikeuksien yhteydessä toimivissa syyttäjävirastoissa.

16

Talousarvioalan sopimussuhteisen henkilöstön peruspalkkojen vahvistamisjärjestelmästä annetun hallituksen kiireellisen asetuksen nro 24/2000 mukaisesti talousarvion piiriin kuuluvalle henkilöstölle ja palkatulle henkilöstölle ja talousarvioalan peruspalkkojen ja julkisten vastuuhenkilöiden korvausten vahvistamista koskevasta järjestelmästä annetun lain nro 154/1998 liitteiden II ja III mukaisesti palkatulle henkilöstölle vuonna 2007 myönnettävistä palkankorotuksista 31.1.2007 annetun hallituksen asetuksen nro 10/2007 (Ordonanța Guvernului nr. 10/2007 privind creșterile salariale ce se vor acorda în anul 2007 personalului bugetar și personalului salarizat potrivit Ordonanței de urgență a Guvernului nr. 24/2000 privind sistemul de stabilire a salariilor de bază pentru personalul contractual din sectorul bugetar și personalului salarizat potrivit anexelor nr. II și III la Legea nr. 154/1998 privind sistemul de stabilire a salariilor de bază în sectorul bugetar și a indemnizațiilor pentru persoane care ocupă funcții de demnitate publică) (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 80, 1.2.2007), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä OG nro 10/2007), 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Vuonna 2007 talousarvioalan sopimussuhteisen henkilöstön – – peruspalkkaa on korotettu – –

17

Julkisista varoista maksettavan henkilöstön yhtenäisestä palkkajärjestelmästä 5.11.2009 annetun puitelain nro 330/2009 (Legea-cadru nr. 330/2009 privind salarizarea unitară a personalului plătit din fonduri publice) (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 762, 9.11.2009), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä puitelaki nro 330/2009), 1 §:n 1 ja 2 momentti tulivat voimaan 1.1.2010. Kyseisessä pykälässä säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän lain tarkoituksena on säännellä valtion konsolidoidusta yleisestä talousarviosta maksetun talousarvioalan henkilöstön palkkausta koskevan yhtenäisen järjestelmän täytäntöönpanoa.

2.   Tämän lain voimaantulopäivästä tai sen osittaisesta voimaantulopäivästä alkaen 1 momentissa tarkoitetun henkilöstön oikeudet ovat ja ovat jatkossakin yksinomaan tässä laissa säädettyjä oikeuksia. – –”

18

Kyseisen puitelain 2 §:stä ilmenee, että puitelain säännöksiä sovelletaan viranomaisten ja julkisten laitosten, joista lainkäyttöviranomainen on mainittu nimenomaisesti, henkilöstöön.

19

Puitelain 12 §:n 1 momentin mukaan palkkaluokkakertoimet, joiden perusteella vahvistetaan kuukausittaiset peruskorvaukset, palkkiot ja muut kullakin toimialalla maksettavat erityiskorvaukset, sisältyvät saman puitelain liitteisiin. Puitelain nro 330/2009 12 §:n 2 momentin mukaan palkkaluokkakertoimen 1,00 arvo vuodelle 2010 oli 705 Romanian leuta (RON) (n. 143,15 euroa) ja palkkaluokkakertoimen 1,00 korottaminen vuoden 2010 jälkeen edellytti työntekijöiden määrän vähentämistä, mikä oli tarpeen niiden kyseisen puitelain 5 §:ssä säädettyjen vuotuisten tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka liittyvät henkilöstökulujen osuuteen bruttokansantuotteesta (BKT), jotta palkkaluokkakertoimen 1,00 arvo vuonna 2015 olisi 1110 RON (n. 225,39 euroa). Mainitun puitelain 12 §:n 3 momentissa säädetään lisäksi, että vuoden 2010 osalta kuukausittaiset peruskorvaukset vahvistetaan saman puitelain 30 §:n 5 momentin mukaisesti soveltamatta puitelain liitteissä säädettyjä palkkaluokkakertoimia.

20

Puitelain nro 330/2009 30 §:n 5 momentin sanamuoto on seuraava:

”Vuonna 2010 palveluksessa 31.12.2009 olleelle henkilöstölle maksetaan edelleen sama palkka ilman, että henkilöstökulujen alentamista koskevat vuoden 2009 joulukuun toimenpiteet vaikuttaisivat siihen, seuraavasti:

21

Työkoodeksista 24.1.2003 annetun lain nro 53/2003 (Legea nr. 53/2003 privind Codul muncii) (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 72, 5.2.2003), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä työkoodeksi), 5 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Työsuhteisiin sovelletaan kaikkien työntekijöiden ja työnantajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

2.   Kaikenlainen sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, geneettisiin ominaisuuksiin, ikään, kansalaisuuteen, rotuun, ihonväriin, etniseen ryhmään, uskontoon, poliittisiin valintoihin, yhteiskunnalliseen alkuperään, vammaisuuteen, perhetilanteeseen tai ‑vastuuseen taikka ammattiliittoon kuulumiseen tai ammattiliittotoimintaan perustuva välitön tai välillinen työntekijän syrjintä on kiellettyä.

3.   Välittömänä syrjintänä pidetään sellaista toimea ja ulkopuolelle sulkemista, eron tekemistä, rajoittamista tai suosimista, joka perustuu ainakin yhteen 2 momentissa mainittuun perusteeseen ja jonka tarkoituksena tai seurauksena on työlainsäädännössä säädettyjen oikeuksien tunnustamisen, käyttämisen tai harjoittamisen poissulkeminen, rajoittaminen tai epääminen.

4.   Välillisenä syrjintänä pidetään sellaista toimea ja tekoa, joka näennäisesti perustuu muihin kuin 2 momentissa mainittuihin perusteisiin mutta joka saa aikaan välittömän syrjinnän vaikutuksia.”

22

Työkoodeksin 268 §:n 1 momentin c kohdan mukaan työriidan ratkaisemista koskevat vaatimukset voidaan esittää kolmen vuoden kuluessa kanneoikeuden syntymisestä, jos yksittäisen työriidan kohteena on maksamattomien palkkasaatavien tai korvausten maksaminen työntekijälle, ja silloin kun kyse on työntekijöiden taloudellisesta vastuusta työnantajaan nähden.

23

Työmarkkinaosapuolten välisestä vuoropuhelusta 10.5.2011 annetun lain nro 62/2011 (Legea nr. 62/2011 a dialogului social) (uudelleenjulkaistu Monitorul Oficial al României, osa I, nro 625, 31.8.2012), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta annettu laki), 211 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Kanteen voi nostaa se, jonka oikeuksia on loukattu, seuraavasti:

– –

c) vahingonkorvausta aiheutuneesta vahingosta ja perusteettoman edun palautusta voidaan vaatia kolmen vuoden kuluessa vahingon aiheutumisesta.”

24

Vuosina 2006–2009 Romaniassa palveluksessa olleiden tuomareiden ja syyttäjien (jäljempänä virkaiältään vanhemmat tuomarit ja syyttäjät) enemmistön osalta annettiin tuomioistuinratkaisuja, joissa heille tunnustettiin oikeus saada korotettuja kuukausittaisia bruttoperuskorvauksia, joissa otetaan huomioon yhtäältä se, että heidän palkkaansa sovelletaan suurempaa kerrointa, joka vastaa kerrointa, jota sovelletaan kansallisen korruptiontorjuntaviranomaisen syyttäjiin sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin tutkintaviraston syyttäjiin, ja toisaalta korotettu alakohtainen viitearvo OG:n nro 10/2007 1 §:n säännösten mukaisesti.

25

Puitelain nro 330/2009 tultua voimaan 1.1.2010 yhtäältä tuomareiden palkat laskettiin samalla tavalla kaikkien tuomareiden osalta kyseisen lain säännösten mukaisesti ja toisaalta kaikki 1.1.2010 alkaen palveluksessa aloittaneiden tuomareiden ja syyttäjien nostamat kanteet edellä olevassa kohdassa tarkoitettujen palkankorotusten saamiseksi hylättiin tämän samapalkkaisuuden nojalla.

26

Înalta Curte de Casație și Justiție, jolle oli tehty valitus lain intressissä, päätti 11.2.2019 tekemällään, kansallisia tuomioistuimia sitovalla päätöksellä nro 7/2019, että puitelain nro 330/2009 1 §:n 2 momentin mukaan OG:n nro 10/2007 1 §:n 1 momentissa säädetyt korotukset sisältyivät ja sisältyvät edelleen kuukausittaiseen bruttoperuskorvaukseen mainitun puitelain voimaantulon jälkeenkin (jäljempänä Curte de Casație și Justițien tuomio).

27

Înalta Curte de Casație și Justițien tuomion jälkeen Ministerul Justiției (oikeusministeriö, Romania) myönsi tuomioistuimille varoja, jotta virkaiältään vanhemmille tuomareille ja syyttäjille maksettaisiin taannehtivasti palkankorotuksia heidän hyväkseen vuosina 2006–2009 annettujen ratkaisujen perusteella. Oikeusministeriö kieltäytyi sitä vastoin vapauttamasta varoja sellaisten kyseessä olevien tuomarien kaltaisten muiden tuomareiden ja syyttäjien hyväksi, joiden osalta ei ollut annettu tällaisia tuomioistuinratkaisuja.

28

Tässä asiayhteydessä kyseessä olevat tuomarit nostivat 10.3.2020 kanteen Tribunalul Bihorissa (Bihorin alioikeus, Romania) ja vaativat, että asianomaiset tuomioistuimet velvoitetaan maksamaan heille korvaus, joka vastaa heidän tosiasiallisesti saamansa palkan ja sen palkan välistä erotusta, joka heidän olisi pitänyt saada OUG:ssa nro 27/2006 säädetyn kertoimen perusteella. He väittivät kanteensa tueksi, että heitä syrjitään verrattuna aikaisempiin tuomareihin ja syyttäjiin, jotka olivat saaneet palkankorotuksen, koska he ovat tehneet samaa työtä saman ajanjakson aikana saman työnantajan palveluksessa. Asianomaiset tuomioistuimet yhtäältä vetosivat kyseisen kanteen vanhentumiseen työmarkkinaosapuolten välisestä vuoropuhelusta annetun lain 211 §:n c kohdan perusteella, koska niiden mukaan väitetyn vahingon aiheutumisajankohdasta oli kulunut yli kolme vuotta, ja toisaalta väittivät, ettei käsiteltävässä asiassa ollut kyse syrjinnästä, koska näiden kahden tuomari- ja syyttäjäryhmän tilanteet eivät ole vertailukelpoisia.

29

Tribunalul Bihor hyväksyi kyseessä olevien tuomareiden kanteen 18.9.2020 antamallaan tuomiolla. Kyseinen tuomioistuin yhtäältä hylkäsi vanhentumisväitteen sillä perusteella, että asiassa oli sovellettava OG:n nro 137/2000 27 §:n 2 momentissa säädettyä kolmen vuoden erityistä vanhentumisaikaa, joka alkaa kulua siitä päivästä, jolloin syrjintä on tapahtunut tai jona asianomainen henkilö olisi voinut saada siitä tiedon. Toisaalta Tribunalul Bihor katsoi, että asianomaiset tuomioistuimet olivat luoneet kyseessä olevia tuomareita syrjivän tilanteen, koska ne olivat maksaneet taannehtivasti palkankorotuksia vain tietyille tuomareille ja syyttäjille. Asianomaiset tuomioistuimet velvoitettiin siis maksamaan kyseessä oleville tuomareille samat palkankorotukset, jotka ne olivat taannehtivasti maksaneet virkaiältään vanhemmille tuomareille vuoden 2019 joulukuussa ja vuoden 2020 tammikuussa.

30

Asianomaiset tuomioistuimet valittivat tästä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Curtea de Apel Oradeaan (Oradean ylioikeus, Romania). Ne väittävät lähinnä, että kyseessä olevat tuomarit eivät voi vedota heihin kohdistuvaan syrjintään, koska palkankorotukset on maksettu virkaiältään vanhemmille tuomareille ja syyttäjille heidän osaltaan annettujen myönteisten tuomioistuinratkaisujen perusteella sen jälkeen, kun näitä ratkaisuja on tulkittu Curte de Casație și Justițien tuomiossa. Kyseessä olevat tuomarit eivät kuitenkaan voi vedota tällaisiin ratkaisuihin.

31

Kyseessä olevat tuomarit puolestaan väittävät, että vaikka he eivät vielä sen ajanjakson aikana, jona tuomioistuinratkaisut on annettu aikaisempien tuomareiden ja syyttäjien hyväksi, eli vuosina 2006–2009, olleet tuomareita tai syyttäjiä, Curte de Casație și Justițien tuomio on kuitenkin annettu tämän ajanjakson jälkeen, joten näiden ratkaisujen vaikutukset on laajennettu koskemaan tulevaisuutta. Nämä vaikutukset koskevat näin ollen heidän mukaansa myös ajanjaksoa, jonka aikana kyseessä olevat tuomarit ovat hoitaneet tehtäviään samaan aikaan kuin virkaiältään vanhemmat tuomarit ja syyttäjät, eli vuosien 2010 ja 2015 välistä ajanjaksoa.

32

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kansallisen lainsäädännön mukaan saamatta jääneiden palkkojen maksamista koskeviin työoikeudellisiin riita-asioihin sovelletaan työkoodeksin 268 §:n c kohdassa säädettyä kolmen vuoden vanhentumisaikaa, joka alkaa kulua siitä ajankohdasta, jona kanneoikeus syntyy, ja että työmarkkinaosapuolten välisestä vuoropuhelusta annetun lain 211 §:n c kohdassa säädetään samanaikaisesti, että ne, joiden oikeuksia on loukattu, voivat esittää vaatimuksia kolmen vuoden kuluessa vahingon aiheutumisesta. Kyseinen tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä, taataanko oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa, jos kanneoikeuden vanhentumista koskeva väite hyväksytään.

33

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa lisäksi, että asianomaiset tuomioistuimet epäävät kyseessä olevilta tuomareilta nämä oikeudet vain sen vuoksi, että he ovat nuorempia ja heidät on nimitetty tehtäviinsä aikaisempien tuomareiden ja syyttäjien vuosina 2006–2009 nostamien kanteiden jälkeen, vaikka he ovat työskennelleet samoin ehdoin vuosien 2010 ja 2015 välisen ajanjakson aikana. Se pohtii näin ollen, merkitseekö unionin oikeuden sellainen tulkinta, jonka mukaan palkankorotuksia ei voida enää vaatia tuomioistuimessa sen vuoksi, että kanneoikeus on vanhentunut, yhtäältä niiden aikaisempien tuomareiden ja syyttäjien, joille asianomaiset tuomioistuimet ovat myöntäneet nämä korotukset ja maksaneet ne vuoden 2019 joulukuussa ja vuoden 2020 tammikuussa, ja toisaalta niiden kyseessä olevien tuomareiden kaltaisten tuomareiden ja syyttäjien, joille nämä tuomioistuimet eivät ole myöntäneet oikeutta tällaisiin palkankorotuksiin ja jotka ovat nostaneet kanteensa vuoden 2020 aikana, välistä syrjintää, kun kumpikin tuomari- ja syyttäjäryhmä on työskennellyt saman ajanjakson aikana saman työnantajan palveluksessa ja hoitanut samoja tehtäviä.

34

Curtea de Apel Oradea päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

35

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä nopeutetussa menettelyssä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan nojalla. Kyseinen tuomioistuin on vedonnut pyyntönsä tueksi siihen, että nopeutettu menettely on perusteltu, koska tilanne romanialaisissa tuomioistuimissa on jännittynyt eri tuomareiden ja syyttäjien välillä olevien erittäin suurten palkkaerojen vuoksi.

36

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa määrätään, että unionin tuomioistuimen presidentti voi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan päättää esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä, jos asian laatu edellyttää, että asia käsitellään ensi tilassa.

37

Tältä osin on muistutettava, että tällaista nopeutettua menettelyä on pidettävä menettelyllisenä välineenä, jolla on tarkoitus vastata poikkeuksellisen kiireelliseen tilanteeseen. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että nopeutettua menettelyä voidaan olla soveltamatta, jos sen soveltaminen olisi vaikeaa asiassa esiin tulleiden oikeudellisten ongelmien arkaluonteisuuden ja monitahoisuuden vuoksi erityisesti silloin, kun asian käsittelyn kirjallista vaihetta unionin tuomioistuimessa ei ole asianmukaista lyhentää (tuomio 23.11.2021, IS (Välipäätöksen lainvastaisuus), C‑564/19, EU:C:2021:949, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen presidentti on 28.6.2021 tekemällään päätöksellä hylännyt esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan pyynnön asian käsittelemisestä nopeutetussa menettelyssä.

39

Yksityisten intressi – vaikka se olisikin tärkeä ja oikeutettu – siihen, että heille unionin oikeuden perusteella kuuluvien oikeuksien ulottuvuus määritetään mahdollisimman nopeasti, tai pääasian taloudellinen tai sosiaalinen arkaluonteisuus eivät näet kuitenkaan merkitse sitä, että asia on tarpeen käsitellä ensi tilassa työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

40

Romanian hallitus riitauttaa kirjallisissa huomautuksissaan ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen. Se katsoo yhtäältä, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole esittänyt niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta unionin tuomioistuin voisi antaa pääasian ratkaisemisen kannalta hyödyllisen vastauksen, ja toisaalta, ettei kyseinen tuomioistuin ole selittänyt riittävästi niiden unionin oikeuden säännösten valintaa, joiden tulkintaa se pyytää, eikä sitä yhteyttä, jonka se katsoo olevan näiden säännösten ja pääasiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön välillä.

41

Tältä osin on muistettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos siis esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata niihin (tuomio 8.10.2020, Universitatea Lucian Blaga Sibiu ym., C‑644/19, EU:C:2020:810, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Tästä seuraa, että unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä ratkaisemasta kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisukysymyksen ainoastaan silloin, kun on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 8.10.2020, Universitatea Lucian Blaga Sibiu ym., C‑644/19, EU:C:2020:810, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava tosiseikkojen kuvauksesta, että vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamat tiedot ovat tietyiltä osin puutteellisia, ennakkoratkaisupyyntö sisältää kuitenkin riittävät tiedot sekä ennakkoratkaisukysymysten että niiden ulottuvuuden ymmärtämiseksi.

44

Ei myöskään ole ilmeistä, ettei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämissä kysymyksissä mainituilla unionin oikeuden säännöksillä, jotka koskevat kiellettyä ikään perustuvaa väitettyä syrjintää työhön ja ammattiin liittyvissä suhteissa, ole mitään yhteyttä pääasian oikeudenkäyntiin.

45

Edellä esitetystä seuraa, että ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi.

46

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään, joka on tutkittava ensimmäiseksi, lähinnä, onko direktiivin 2000/78 2 artiklan 1 ja 2 kohta esteenä kansalliselle säännöstölle, joka – sellaisena kuin sitä on tulkittu sitovassa kansallisessa oikeuskäytännössä – johtaa siihen, että tietyt kyseisen säännöstön voimaantulon jälkeen palvelukseen otetut tuomarit ja syyttäjät saavat huonompaa palkkaa kuin ennen sen voimaantuloa palvelukseen otetut tuomarit ja syyttäjät.

47

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii erityisesti selvittämään, saatetaanko kyseessä olevat tuomarit, jotka on otettu palvelukseen 1.1.2010 jälkeen, sen johdosta, ettei heillä ole ollut mahdollisuutta vaatia palkankorotusta vuosien 2010 ja 2015 välisen ajanjakson osalta aikaisempien tuomareiden ja syyttäjien hyväksi vuosina 2006 ja 2009 annettujen ratkaisujen perusteella siitä syystä, etteivät he ole olleet palveluksessa kyseisenä ajankohtana, direktiivin 2000/78 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla heidän ikänsä vuoksi epäedullisempaan asemaan kuin virkaiältään vanhemmat tuomarit ja syyttäjät, joiden palkkaa on korotettu tuomioistuimessa taannehtivasti mainitun ajanjakson osalta.

48

Tältä osin on huomautettava ensinnäkin, että direktiivin 2000/78 3 artiklan 1 kohdan c alakohdasta ilmenee, että direktiiviä sovelletaan Euroopan unionille annetun toimivallan puitteissa kaikkiin henkilöihin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, julkisyhteisöt mukaan lukien, kun kyseessä on muun muassa työolot ja ‑ehdot, myös irtisanominen ja palkka. Virkamiesten, mukaan lukien tuomareiden ja syyttäjien, palkkaehdot kuuluvat siis direktiivin 2000/78 soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 7.2.2019, Escribano Vindel, C‑49/18, EU:C:2019:106, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Toiseksi on myös muistutettava, että direktiivin 2000/78 2 artiklan 1 kohdasta, luettuna yhdessä sen 1 artiklan kanssa, ilmenee, että kyseisessä direktiivissä yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, ettei minkäänlaista muun muassa ikään perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää saa esiintyä. Direktiivin 2 artiklan 2 kohdan b alakohdasta ilmenee lisäksi, että kyseisessä direktiivissä ikään perustuvana välillisenä syrjintänä pidetään sitä, että näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö voi saattaa henkilöt heidän tietyn ikänsä perusteella erityisen epäedulliseen asemaan muihin henkilöihin nähden, paitsi jos kyseinen säännös, peruste tai käytäntö on puolueettomasti perusteltavissa oikeutetulla tavoitteella ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia.

50

Nyt käsiteltävässä asiassa on ratkaistava, seuraako pääasiassa kyseessä olevasta kansallisesta lainsäädännöstä kyseessä olevien tuomareiden ja aikaisempien tuomareiden ja syyttäjien erilainen kohtelu heidän ikänsä perusteella.

51

Tästä on huomautettava ensinnäkin Irlannin kirjallisissa huomautuksissaan esittämin tavoin, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole täsmentänyt kyseessä olevien tuomareiden ikää eikä myöskään Romanian oikeuslaitoksen henkilöstön keski-ikää tai ikärakennetta.

52

Kuten Romanian hallitus on kirjallisissa huomautuksissaan todennut, merkityksellisestä kansallisesta säännöstöstä ei myöskään millään tavoin ilmene, että ikä olisi tuomarikuntaan tai syyttäjistöön pääsyn peruste tai tuomarien ja syyttäjien palkan peruste.

53

Tämän perusteella on katsottava, ettei kyse ole ikään perustuvasta välittömästä syrjinnästä.

54

On todettava toiseksi, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole yksilöinyt mitään erityistä tuomari- ja syyttäjäryhmää, joka joutuisi iän perusteella erityisen epäedulliseen asemaan, vaan se on tyytynyt huomauttamaan, että kieltäytyminen myöntämästä kyseessä oleville tuomareille palkankorotusta vuosien 2010 ja 2015 välisen ajanjakson osalta perustuu yhtäältä siihen, että he ovat tulleet palvelukseen puitelain nro 330/2009 voimaantulon jälkeen, ja toisaalta siihen, ettei heidän hyväkseen ole olemassa ennen kyseisen lain voimaantuloa annettuja tuomioistuinratkaisuja, joissa heille tunnustetaan oikeus palkankorotuksiin.

55

Direktiivin 2000/78 2 artiklan 2 kohtaa ei ensinnäkään voida kuitenkaan tulkita siten, että se olisi esteenä sille, että uutta kansallista säännöstöä sovelletaan yksinomaan tilanteisiin, jotka ovat syntyneet sen voimaantulon jälkeen, koska tällainen seikka johtuu pelkästään uuden lain sovellettavuuden ajallisesta vaikutuksesta eikä se sellaisenaan merkitse ikään perustuvaa välillistä syrjintää.

56

Lisäksi on muistutettava, että perusteessa, jonka mukaan uusien sääntöjen soveltaminen riippuu ainoastaan palvelukseenoton päivämäärästä, joka on objektiivinen ja neutraali seikka, ei selvästikään oteta mitenkään huomioon palvelukseen otettavien henkilöiden ikää (tuomio 14.2.2019, Horgan ja Keegan, C‑154/18, EU:C:2019:113, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

Toiseksi siitä, ettei kyseessä olevien tuomareiden hyväksi ole olemassa ennen uuden kansallisen säännöstön voimaantuloa annettuja tuomioistuinratkaisuja, joissa heille tunnustetaan oikeus palkankorotuksiin, on todettava, että tällainen erilainen kohtelu ei perustu kyseessä olevien tuomarien ikään vaan siihen, ettei heidän hyväkseen ole annettu tuomioistuinratkaisuja.

58

Tällainen peruste ei siten näytä liittyvän mitenkään näiden tuomareiden ikään eikä mihinkään muuhunkaan direktiivissä 2000/78 kiellettyyn syrjinnän perusteeseen.

59

On siis katsottava, ettei ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvistä tiedoista ilmene myöskään, että pääasiassa kyseessä olevaan kansalliseen säännöstöön sisältyisi jonkinlaista ikään perustuvaa välillistä syrjintää.

60

Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tilanne ei kuulu direktiivin 2000/78 2 artiklan 2 kohdassa tiettyjen työpaikoilla esiintyvän syrjinnän muotojen torjumiseksi luotujen yleisten puitteiden soveltamisalaan.

61

Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2000/78 2 artiklan 1 ja 2 kohtaa on tulkittava siten, ettei sitä ole sovellettava kansalliseen säännöstöön, joka – sellaisena kuin sitä on tulkittu sitovassa kansallisessa oikeuskäytännössä – johtaa siihen, että tietyt kyseisen säännöstön voimaantulon jälkeen palvelukseen otetut tuomarit ja syyttäjät saavat huonompaa palkkaa kuin ennen sen voimaantuloa palvelukseen otetut tuomarit ja syyttäjät, koska siitä ei seuraa mitään ikään perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää.

62

Kolmannella kysymyksellään, joka on tutkittava toiseksi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään lähinnä, onko direktiivi 2000/78, täydennettynä mahdollisesti muilla unionin oikeuden säännöksillä, esteenä kaikenlaiselle syrjinnälle, joka perustuu muihin seikkoihin kuin kyseisen direktiivin 1 artiklassa nimenomaisesti säädettyihin seikkoihin.

63

Heti alkuun on huomautettava, että kyseisessä säännöksessä ja direktiivin 2000/78 2 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa kielletään välillinen syrjintä, joka perustuu ”uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen – – työssä ja ammatissa”.

64

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivin 1 artiklassa mainitut perusteet on lueteltu tyhjentävästi (tuomio 8.10.2020, Universitatea Lucian Blaga Sibiu ym., C‑644/19, EU:C:2020:810, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65

Lisäksi on todettava, että direktiivi 2000/78 on annettu EY 13 artiklan nojalla, josta on tullut SEUT 19 artikla, jossa määrätään lähinnä, että Euroopan unionin neuvosto voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi.

66

Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, ettei kyseinen määräys koske muihin kuin siinä tyhjentävästi lueteltuihin seikkoihin perustuvaa syrjintää, joten se ei voi olla oikeudellisena perustana unionin toimenpiteille, joilla pyritään torjumaan tällaisia syrjinnän lajeja (ks. vastaavasti tuomio 7.7.2011, Agafiței ym., C‑310/10, EU:C:2011:467, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67

On siis katsottava, että muihin kuin direktiivin 2000/78 1 artiklassa nimenomaisesti mainittuihin seikkoihin perustuva syrjintä ei kuulu mainitun direktiivin soveltamisalaan.

68

Tätä toteamusta ei voida kyseenalaistaa sillä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esiin tuomalla seikalla, jonka mukaan direktiiviä 2000/78 voitaisiin ”täydentää” tältä osin muilla unionin säännöksillä, joita kyseinen tuomioistuin ei myöskään ole täsmentänyt. On näet todettava, ettei mistään unionin tuomioistuimen käytettävissä olevaan asiakirja-aineistoon sisältyvästä seikasta ilmene, että kyseessä olevien tuomareiden väittämä erilainen kohtelu kuuluisi jonkin muun unionin oikeuden erityisen säännöksen soveltamisalaan.

69

Edellä esitetyn perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että direktiiviä 2000/78 on tulkittava siten, että se on esteenä syrjinnälle vain, jos syrjintä perustuu johonkin sen 1 artiklassa nimenomaisesti lueteltuun seikkaan.

70

Ensimmäisellä kysymyksellään, joka on tutkittava viimeiseksi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, ovatko direktiivin 2000/78 9 artiklan 1 kohta ja perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäinen kohta esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään, että väitettyyn syrjintään perustuvan vahingonkorvauskanteen nostamisen määräaika on kolme vuotta vahingon aiheutumisesta riippumatta siitä, onko kantaja saanut tiedon vahingon aiheutumisesta ja sen laajuudesta.

71

Heti alkuun on huomautettava, että kun otetaan huomioon toiseen kysymykseen annettu vastaus, josta ilmenee, että kyseessä olevien tuomareiden väittämä erilainen kohtelu ei kuulu direktiivin 2000/78 soveltamisalaan, ensimmäiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata kyseisen direktiivin säännösten valossa.

72

Koska tämä kysymys koskee kuitenkin myös nimenomaisesti perusoikeuskirjan määräystä, on muistutettava, että perusoikeuskirjan soveltamisala on määritelty sen 51 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta (tuomio 26.2.2013, Åkerberg Fransson, C‑617/10, EU:C:2013:105, 17 kohta).

73

Unionin tuomioistuin on tältä osin täsmentänyt, että perusoikeuskirjan 51 artiklassa tarkoitettu käsite ”unionin oikeuden soveltaminen” edellyttää tietynasteisen sellaisen yhteyden olemassaoloa, joka ylittää kyseisten alojen läheisyyden tai niiden väliset epäsuorat vaikutukset (tuomio 6.3.2014, Siragusa, C‑206/13, EU:C:2014:126, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

74

Tästä seuraa, että unionin oikeusjärjestyksessä taatut perusoikeudet on tarkoitettu sovellettaviksi kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin mutta ei muihin tilanteisiin (tuomio 26.2.2013, Åkerberg Fransson, C‑617/10, EU:C:2013:105, 19 kohta).

75

Jos kyseisen alan unionin säännöksissä ei säännellä jotain seikkaa eikä aseteta jäsenvaltioille mitään erityistä velvoitetta tietyn tilanteen osalta, kansallinen säännöstö, jonka jäsenvaltio antaa tämän seikan osalta, jää siten perusoikeuskirjan soveltamisalan ulkopuolelle, eikä kyseistä tilannetta voida arvioida suhteessa perusoikeuskirjan määräyksiin (tuomio 19.11.2019, TSN ja AKT, C‑609/17 ja C‑610/17, EU:C:2019:981, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tässä tapauksessa unionin tuomioistuin ei siis ole toimivaltainen eivätkä perusoikeuskirjan määräykset, joihin mahdollisesti tukeudutaan, sellaisinaan voi perustaa kyseistä toimivaltaa (ks. vastaavasti tuomio 16.12.2021, AB ym. (Yleisen armahduksen kumoaminen), C‑203/20, EU:C:2021:1016, 39 kohta).

76

Kuten Romanian hallitus ja komissio ovat kirjallisissa huomautuksissaan korostaneet, nyt käsiteltävässä asiassa tämän tuomion 51–60 kohdassa esitetty toteamus siitä, ettei direktiiviä 2000/78 sovelleta pääasiaan, on taipuvainen osoittamaan, ettei pääasiassa kyseessä olevalla kansallisella säännöstöllä voida katsoa pyrittävän soveltamaan unionin oikeutta perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.

77

Lisäksi on todettava, ettei ennakkoratkaisupyyntöön sisälly mitään muuta seikkaa, jonka perusteella voitaisiin olettaa, että pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöstön ja jonkin muun unionin oikeuden toimen välillä on tämän tuomion 73 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettu tietynasteinen yhteys.

78

Tästä seuraa, että kyseessä olevien tuomareiden väittämän kaltainen erilainen kohtelu johtuu, jos sellaista esiintyy, yksinomaan kansallisesta oikeudesta, jonka tulkinta kuuluu pelkästään ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimivaltaan.

79

Unionin tuomioistuin ei siis ole toimivaltainen vastaamaan ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen.

80

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: