–

Bulgarian hallitus, asiamiehinään M. Georgieva ja T. Mitova,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään R. Bénard, A.-L. Desjonquères, D. Dubois ja T. Stéhelin,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään H. Kranenborg, M. Wasmeier ja I. Zaloguin,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680 (EUVL 2016, L 119, s. 89) 4 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan, 6 artiklan a alakohdan ja 8 ja 10 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 3, 8, 48 ja 52 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty V.S:ää vastaan vireille pannussa rikosasiassa, jossa V.S. ei suostunut häntä koskevassa esitutkinnassa siihen, että poliisi kerää hänen biometrisiä ja geneettisiä tietojaan niiden rekisteröintiä varten.

3

Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1) johdanto-osan 19 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Luonnollisten henkilöiden suojelusta tapauksissa, joissa toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät henkilötietoja rikosten estämistä, selvittämistä, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia varten taikka rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelua ja tällaisten uhkien ehkäisyä varten, sekä näiden henkilötietojen vapaasta liikkuvuudesta on annettu erillinen [Euroopan] unionin säädös. Tätä asetusta ei näin ollen olisi sovellettava näitä tarkoituksia varten tehtävään henkilötietojen käsittelyyn. – – ”

4

Yleisen tietosuoja-asetuksen 2 artiklan, jonka otsikko on ”Aineellinen soveltamisala”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä asetusta sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, joka on osittain tai kokonaan automaattista, sekä sellaisten henkilötietojen käsittelyyn muussa kuin automaattisessa muodossa, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa.

2.   Tätä asetusta ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn,

– –

5

Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan, jonka otsikko on ”Erityisiä henkilötietoryhmiä koskeva käsittely”, 1, 2 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Sellaisten henkilötietojen käsittely, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus tai ammattiliiton jäsenyys sekä geneettisten tietojen käsittely, biometristen tietojen käsittely henkilön yksiselitteistä tunnistamista varten tai terveyttä koskevien tietojen taikka luonnollisen henkilön seksuaalista käyttäytymistä ja suuntautumista koskevien tietojen käsittely, on kiellettyä.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, jos sovelletaan jotakin seuraavista:

– –

4.   Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön lisäehtoja, mukaan lukien rajoituksia, jotka koskevat geneettisten tietojen, biometristen tietojen tai terveystietojen käsittelyä.”

6

Direktiivin 2016/680 johdanto-osan 9–12, 14, 26, 27, 31 ja 37 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

– –

7

Direktiivin 1 artiklan, jonka otsikko on ”Kohde ja tavoitteet”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt luonnollisten henkilöiden suojelulle toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelua ja tällaisten uhkien ehkäisyä varten.

2.   Tämän direktiivin mukaisesti jäsenvaltioiden on

8

Mainitun direktiivin 2 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä direktiiviä sovelletaan toimivaltaisten viranomaisten 1 artiklan 1 kohdassa säädettyjä tarkoituksia varten suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn.

– –

3.   Tätä direktiiviä ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn,

– – ”

9

Saman direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan

– –

– –

– –”

10

Direktiivin 2016/680 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Henkilötietojen käsittelyä koskevat periaatteet”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että

– – ”

11

Kyseisen direktiivin 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Eri ryhmiin kuuluvien rekisteröityjen erottaminen”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että rekisterinpitäjä erottaa tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan selvästi toisistaan henkilötiedot, jotka koskevat eri ryhmiin kuuluvia rekisteröityjä, kuten

12

Mainitun direktiivin 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Käsittelyn lainmukaisuus”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että käsittely on lainmukaista ainoastaan jos ja vain siltä osin kuin se on tarpeen toimivaltaisen viranomaisen tehtävän suorittamiseksi 1 artiklan 1 kohdan tarkoitusta varten ja se perustuu unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön.

2.   Jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säännellään tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa käsittelyä, on täsmennettävä ainakin käsittelyn tavoitteet, käsiteltävät henkilötiedot ja käsittelyn tarkoitukset.”

13

Saman direktiivin 9 artiklan, jonka otsikko on ”Käsittelyä koskevat erityiset edellytykset”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Toimivaltaisten viranomaisten 1 artiklan 1 kohdassa säädettyihin tarkoituksiin keräämiä henkilötietoja ei saa käsitellä muihin kuin 1 artiklan 1 kohdassa säädettyihin tarkoituksiin, ellei kyseistä käsittelyä sallita unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä. Jos henkilötietoja käsitellään mainittuihin muihin tarkoituksiin, sovelletaan [yleistä tietosuoja-asetusta], jollei käsittelyä suoriteta sellaisen toiminnan yhteydessä, joka ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan.

2.   Jos toimivaltaisille viranomaisille on jäsenvaltion lainsäädännön nojalla annettu muita tehtäviä kuin 1 artiklan 1 kohdassa säädettyjä tarkoituksia varten toteutettavia tehtäviä, [yleistä tietosuoja-asetusta] sovelletaan tällaisia tarkoituksia varten tapahtuvaan tietojen käsittelyyn – –, paitsi jos tietojen käsittely suoritetaan sellaisen toiminnan yhteydessä, joka ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan.”

14

Direktiivin 2016/680 10 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Sellaisten henkilötietojen käsittely, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus taikka ammattiliiton jäsenyys, sekä geneettisien tietojen, luonnollisen henkilön yksiselitteiseen tunnistamiseen tarkoitettujen biometristen tietojen tai terveyttä taikka luonnollisen henkilön seksuaalista käyttäytymistä ja seksuaalista suuntautumista koskevien tietojen käsittely sallitaan vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä ja edellyttäen, että rekisteröidyn oikeuksia ja vapauksia koskevat asianmukaiset suojatoimet on toteutettu ja vain

15

Tämän direktiivin 52 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus tehdä valitus valvontaviranomaiselle”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että jokaisella rekisteröidyllä on oikeus tehdä valitus yhdelle valvontaviranomaiselle, jos rekisteröity katsoo, että häneen liittyvässä henkilötietojen käsittelyssä rikotaan tämän direktiivin nojalla annettuja säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita hallinnollisia muutoksenhakukeinoja tai oikeussuojakeinoja.”

16

Saman direktiivin 53 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin valvontaviranomaista vastaan”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden oikeudesta käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja valvontaviranomaisen oikeudellisesti sitovia heitä koskevia päätöksiä vastaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita hallinnollisia muutoksenhakukeinoja tai muita kuin oikeudellisia oikeussuojakeinoja.”

17

Saman direktiivin 54 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin rekisterinpitäjää tai henkilötietojen käsittelijää vastaan”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että rekisteröidyllä on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, jos hän katsoo, että hänen tämän direktiivin nojalla annettuihin säännöksiin perustuvia oikeuksiaan on rikottu sen takia, ettei hänen henkilötietojensa käsittelyssä ole noudatettu kyseisiä säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta käytettävissä olevien hallinnollisten muutoksenhakukeinojen tai muiden kuin oikeudellisten oikeussuojakeinojen käyttöä, mukaan lukien 52 artiklan mukainen oikeus tehdä valitus valvontaviranomaiselle.”

18

Direktiivin 2016/680 63 artiklan, jonka otsikko on ”Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä”, 1 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 6 päivänä toukokuuta 2018. – –

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

– –

4.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina [Euroopan] komissiolle.”

19

Rikoskoodeksin (Nakazatelen Kodeks), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 11 §:n 2 momentin mukaan rikokset ovat tahallisia, jos tekijä on tietoinen tekonsa luonteesta tai jos hänen tarkoituksenaan on ollut rikoksen seurauksen aiheutuminen tai jos hän on sallinut sen. Suurin osa rikoskoodeksissa säädetyistä rikoksista on tahallisia.

20

Rikoskoodeksin 255 §:n mukaan ”se, joka syyllistyy petokseen määrältään huomattavien verovelkojen määräämisessä ja maksamisessa” laissa nimenomaisesti mainitulla tavalla, tuomitaan vapausrangaistukseen, jonka pituus on yhdestä kuuteen vuotta, sekä 2000 Bulgarian levin (BGN) (noin 1000 euron) sakkoon.

21

Rikoskoodeksin 321 §:n 2 ja 3 momentin sekä 94 §:n 20 momentin yhdessä luettujen säännösten mukaan se, joka osallistuu järjestäytyneeseen rikollisryhmään, joka on muodostettu taloudellisen hyödyn saamisen tarkoituksessa sellaisten rikosten tekemistä varten, joista rangaistuksena on yli kolmen vuoden vankeusrangaistus, on tuomittava 3–10 vuoden vankeusrangaistukseen. Siinä myös tarkennetaan, että tällainen rikos on tahallinen ja että siitä nostetaan syyte yleisesti sovellettavan lainsäädännön mukaan.

22

Rikosprosessikoodeksin (Nakazatelno-protsesualen kodeks), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 46 §:n 1 momentissa ja 80 §:ssä säädetään, että rikokset ovat joko virallisen syytteen alaisia eli syyttäjä nostaa syytteen, tai asianomistajarikoksia. Lähes kaikki rikosprosessikoodeksissa säädetyt rikokset ovat virallisen syytteen alaisia.

23

Rikosprosessikoodeksin 219 §:n 1 momentissa säädetään, että ”jos tietyn henkilön syyllisyydestä virallisen syytteen alaiseen rikokseen kerätään riittävät todisteet”, aloitetaan kyseistä henkilöä koskeva esitutkinta ja hänelle ilmoitetaan tästä. Häneen voidaan kohdistaa erilaisia menettelyllisiä pakkokeinoja, samalla kun hän voi puolustautua antamalla selityksiä tai esittämällä todisteita.

24

Henkilötietojen suojaamisesta annetun lain (Zakon za zashtita na lichnite danni) (DV nro 1, 4.1.2002, jäljempänä tietosuojalaki) 51 §:n mukaan geneettisten tietojen ja luonnollisen henkilön yksiselitteiseen tunnistamiseen tarkoitettujen biometristen tietojen käsittely sallitaan vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä, jos rekisteröidyn oikeudet ja vapaudet suojataan asianmukaisesti ja jos käsittelystä säädetään unionin oikeudessa tai Bulgarian lainsäädännössä. Jos tällaisesta käsittelystä ei säädetä unionin oikeudessa tai Bulgarian lainsäädännössä, sen salliminen edellyttää, että on kyse elintärkeistä eduista tai että rekisteröity on saattanut tiedot julkisiksi.

25

Sisäministeriöstä annetun lain (Zakon sa Ministerstvo na vatreshnite raboti, DV nro 53, 27.6.2014) 6 §:n mukaan sisäministeriö harjoittaa tiettyjä keskeisiä toimintoja kuten rikoksia koskevaa operatiivista tutkimustoimintaa, valvontatoimintaa, tutkintatoimintaa ja tiedustelutoimintaa.

26

Sisäministeriöstä annetun lain 18 §:n 1 momentin mukaan tiedustelutoimintaan kuuluu tietojen kerääminen, käsittely, luokittelu, tallentaminen ja käyttö. Kyseisen lain 20 §:n 1 momentin mukaan tiedustelutoiminta perustuu tietoihin, jotka on tallennettu tai tarkoitettu tallennettaviksi sisäministeriön viranomaisten laatimille tallennusvälineille.

27

Sisäministeriöstä annetun lain 25 §:n 1 momentissa annetaan sisäministeriölle toimivalta käsitellä henkilötietoja tehtäviensä suorittamiseksi. Sisäministeriöstä annetun lain 6 § huomioon ottaen tästä seuraa, että sisäministeriö käsittelee henkilötietoja suorittaakseen keskeiset tehtävänsä eli rikoksia koskevaa operatiivista tutkimustoimintaa, valvontatoimintaa ja tutkintatoimintaa.

28

Sisäministeriöstä annetun lain 25 §:n 3 momentissa säädetään, että henkilötietojen käsittely suoritetaan tämän lain nojalla ja yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain mukaisesti.

29

Sisäministeriöstä annetun lain 25 a §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen, jotka sisältävät geneettisiä tietoja ja luonnollisen henkilön yksiselitteiseen tunnistamiseen tarkoitettuja biometrisiä tietoja, käsittely sallitaan vain yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tai tietosuojalain 51 §:ssä säädetyin edellytyksin.

30

Sisäministeriöstä annetun lain 27 §:n mukaan tietoja, jotka poliisi merkitsee rekisteriin kyseisen lain 68 §:n nojalla, käytetään ainoastaan kansallisen turvallisuuden suojelemiseen, rikollisuuden torjumiseen ja yleisen järjestyksen ylläpitämiseen.

31

Sisäministeriöstä annetun lain 68 §:ssä säädetään seuraavaa:

– – ”

32

Henkilötietojen merkitsemistä poliisin rekisteriin ja tietojen rekisteristä poistamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetussa asetuksessa (Naredba za reda za izvarshvane i snemane na politseyska registratsia, DV nro 90, 31.10.2014), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä henkilötietojen merkitsemisestä annettu asetus), joka on annettu sisäministeriöstä annetun lain 68 §:n 7 momentin nojalla, täsmennetään kyseisessä pykälässä säädetyn poliisin rekisteriin merkitsemisen yksityiskohtaiset säännöt.

33

Henkilötietojen merkitsemisestä annetun asetuksen 2 §:n mukaan poliisin rekisteriin merkitsemisen tavoitteina ovat kansallisen turvallisuuden suojeleminen, rikollisuuden torjunta ja yleisen järjestyksen ylläpitäminen.

34

Henkilötietojen merkitsemisestä annetun asetuksen 11 §:n 2 momentin mukaan poliisin rekisteriin merkittävälle henkilölle annetaan täytettäväksi ilmoituslomake, jossa hän voi antaa suostumuksensa valokuvaamiseen ja sormenjälkien ja DNA-näytteen ottamiseen tai jättää suostumuksen antamatta. Henkilötietojen merkitsemisestä annetun asetuksen 11 §:n 4 momentin mukaan poliisin on haettava toimivaltaiselta tuomioistuimelta lupaa näiden toimenpiteiden pakkotäytäntöönpanolle, jos kyseinen henkilö ei anna suostumustaan.

35

Bulgarian viranomaiset aloittivat rikoskoodeksin 255 §:n perusteella rikosoikeudellisen menettelyn, joka koski petosta kahden kaupallisen yrityksen verovelkojen määrittämisessä ja maksamisessa.

36

V.S:n osalta aloitettiin esitutkinta rikosprosessikoodeksin 219 §:n nojalla 1.3.2021 annetulla määräyksellä, joka annettiin hänelle tiedoksi 15.3.2021. Häntä syytettiin rikoskoodeksin 321 §:n 3 momentin 2 kohdan, luettuna yhdessä tämän pykälän 2 momentin kanssa, perusteella osallistumisesta yhdessä kolmen muun henkilön kanssa sellaisen järjestäytyneen rikollisryhmään toimintaan, joka oli muodostettu taloudellisen hyödyn saamiseksi ja jonka tarkoituksena oli tehdä keskitetysti Bulgarian alueella rikoskoodeksin 255 §:n mukaisia rikoksia.

37

Mainitun esitutkintamääräyksen tiedoksi antamisen jälkeen V.S:ää kehotettiin suostumaan poliisin rekisteriin merkitsemiseen. Hän täytti ilmoituslomakkeen, jossa hän ilmoitti saaneensa tiedon siitä, että merkitsemiselle oli olemassa laillinen perusta, ja että hän ei anna suostumustaan sormenjälkiensä ja valokuviensa keräämiseen niiden rekisteröintiä varten eikä näytteen ottamiseen DNA-profiilinsa määrittämiseksi. Poliisi ei ole kerännyt näitä tietoja, vaan on saattanut asian ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

38

Poliisiviranomaisten ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle tekemässä hakemuksessa ilmoitetaan, että kyseisen rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevien henkilöiden, V.S. mukaan lukien, syyllisyydestä on kerätty riittävät todisteet. Siinä täsmennetään, että V.S:ää vastaan on virallisesti ryhdytty toimiin rikoskoodeksin 321 §:n 3 momentin 2 kohdan, luettuna yhdessä tämän pykälän 2 momentin kanssa, mukaisen rikoksen johdosta ja että tämä ei ole antanut suostumustaan sormenjälkiensä ja valokuviensa keräämiseen niiden rekisteröintiä varten eikä näytteen ottamiseen DNA-profiilinsa määrittämiseksi, ja mainitaan näiden tietojen keräämisen oikeusperusta. Lopuksi hakemuksessa pyydetään, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin antaa luvan tämän keräämisen pakkotäytäntöönpanoon. Mainittuun hakemukseen on liitetty ainoastaan jäljennökset V.S:n esitutkintamääräyksestä ja ilmoituslomakkeesta, jossa hän ei ole antanut suostumustaan poliisin rekisteriin merkitsemiselle.

39

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee, ovatko poliisin rekisteriin merkitsemiseen sovellettavat Bulgarian lainsäädännön säännökset ja määräykset unionin oikeuden mukaisia.

40

Ensinnäkin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että sisäministeriöstä annetun lain 25 §:n 3 momentissa ja 25 a §:ssä viitataan yleiseen tietosuoja-asetukseen eikä direktiiviin 2016/680. Se toteaa, että tätä asetusta ei sen 2 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan sovelleta toimivaltaisten elinten rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia varten suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn, kun taas direktiivin 2016/680 1 artiklan 1 kohta koskee tällaista käsittelyä. Se huomauttaa myös, että mainitun asetuksen 9 artiklassa kielletään nimenomaisesti geneettisten ja biometristen tietojen käsittely ja että rikollisuuden torjunta ei kuulu kyseisen artiklan 2 kohdassa säädettyihin poikkeuksiin tästä kiellosta. Lopuksi se lisää, että tietosuojalain 51 § ei yksinään voi olla perusteena biometristen ja geneettisten tietojen käsittelyn sallimiselle, sillä tästä on säädettävä unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä.

41

Näiden seikkojen valossa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voidaanko katsoa, että geneettisten ja biometristen tietojen käsittely rikosoikeudellisiin tarkoituksiin on yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklaan tehdystä viittauksesta huolimatta kansallisen lainsäädännön mukaan sallittua kun otetaan huomioon, että se on direktiivin 2016/680 10 artiklan nojalla selvästi sallittua, vaikka tätä direktiiviä ei mainitakaan sisäministeriöstä annetun lain asiaa koskevissa säännöksissä.

42

Toiseksi siinä tapauksessa, että olisi katsottava, että direktiivin 2016/680 10 artikla on pantu asianmukaisesti täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä tai että kyseisessä lainsäädännössä säädetään pätevä oikeusperusta biometristen ja geneettisten tietojen käsittelylle, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, täyttyykö mainitun direktiivin 10 artiklan a alakohdan mukainen vaatimus, jonka mukaan henkilötietojen käsittely on sallittua vain, jos käsittely sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, kun sovellettavat kansalliset säännökset ovat keskenään ristiriitaisia.

43

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimittäin katsoo, että sisäministeriöstä annetun lain 25 a §:n, jossa viitataan yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklaan ja jossa ei vaikuteta sallittavan biometristen ja geneettisten tietojen keräämistä, ja sisäministeriöstä annetun lain 68 §:n, jossa se epäilemättä sallitaan, välillä on ristiriita.

44

Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa yhtäältä, että rikosprosessikoodeksin 219 §:n 1 momentin mukaan tiettyä henkilöä koskevan esitutkinnan aloittaminen edellyttää riittävän näytön keräämistä hänen syyllisyydestään. Tältä osin se pohtii, vastaako tässä säännöksessä säädetty peruste direktiivin 2016/680 6 artiklan a alakohdassa tarkoitettua perustetta, joka koskee henkilöitä, joiden voidaan ”vakavin perustein uskoa syyllistyneen – – rikokseen”. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo pikemminkin, että biometristen ja geneettisten tietojen käsittely edellyttää pitävämpiä todisteita kuin todisteet, jotka rikosprosessikoodeksin mukaan riittävät perusteeksi aloittaa henkilöä koskeva esitutkinta, kun esitutkinnan aloittamista koskevalla määräyksellä tälle henkilölle kerrotaan häneen kohdistuvista epäilyistä ja hänen mahdollisuudestaan puolustautua.

45

Toisaalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että sisäministeriöstä annetun lain 68 §:ssä ei säädetä, että sen olisi poliisin rekisteriin merkitsemistä koskevassa pakkotäytäntöönpanomenettelyssä valvottava millään tavalla direktiivin 2016/680 6 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen vakavien perusteiden olemassaoloa. Sisäministeriöstä annetun lain tämän pykälän mukaan on päinvastoin riittävää, että tuomioistuin toteaa, että on aloitettu henkilöä koskeva esitutkinta virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta. Näin ollen se ei olisi toimivaltainen arvioimaan, perustuuko esitutkinnan aloittaminen riittäviin tai vakaviin todisteisiin, eikä sillä sitä paitsi olisi käytännössä mahdollisuutta tehdä tällaista arviointia, koska sillä ei ole oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon vaan ainoastaan jäljennökseen esitutkintamääräyksestä ja poliisin suorittaman tietojen keräämisen vastustamista koskevasta ilmoituksesta. Näin ollen se pohtii, voidaanko näissä olosuhteissa katsoa, että henkilö, joka ei ole suostunut antamaan poliisille valokuviaan, sormenjälkiään ja geneettisiä tietojaan, saa tehokasta oikeussuojaa, sellaisena kuin se on vahvistettu perusoikeuskirjan 47 artiklassa, ja että syyttömyysolettamaa, sellaisena kuin se on vahvistettu perusoikeuskirjan 48 artiklassa, noudatetaan hänen osaltaan.

46

Neljänneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päättelee direktiivin 2016/680 4 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdasta, 8 artiklan 1 ja 2 kohdasta ja 10 artiklasta, että kansallisessa lainsäädännössä on annettava toimivaltaisille viranomaisille tietty harkintavalta, kun ne keräävät biometrisiä ja geneettisiä tietoja ottamalla valokuvia, sormenjälkiä ja DNA-näytteitä. Sen mukaan tämän harkintavallan pitäisi kattaa sekä kysymys siitä, onko kerääminen tehtävä, että kysymys siitä, pitääkö keräämisen kattaa kaikki yllä mainitut tietoluokat. Lopuksi se katsoo, että direktiivin 2016/680 10 artiklassa säädetystä ”ehdottoman välttämättömyyden” vaatimuksesta on johdettava, että lupa tällaisten tietojen keräämiseen voidaan antaa vain, jos sen välttämättömyys on asianmukaisesti perusteltu.

47

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että poliisin rekisteriin on kuitenkin merkittävä kaikki henkilöt, joiden osalta on aloitettu esitutkinta virallisen syytteen alaisista tahallisista rikoksista, ja tässä artiklassa tarkoitetun kolmen eri henkilötietoluokan mukaiset tiedot eli valokuvat, sormenjäljet ja DNA-näyte.

48

Se toteaa lisäksi, että sisäministeriöstä annetussa laissa mainitaan ainoastaan tämän henkilötietojen käsittelyn tavoitteet eli tutkimustoiminnan harjoittaminen muun muassa kansallisen turvallisuuden suojelemiseksi, rikollisuuden torjumiseksi ja yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi. Toisaalta kansallisessa lainsäädännössä ei edellytetä biometristen ja geneettisten tietojen keräämisen konkreettisen tarpeen toteamista eikä sen arviointia, onko riittäviksi katsottava kaikki nämä tiedot vai vain osa niistä.

49

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii näin ollen, riittääkö kansallisessa lainsäädännössä poliisin rekisteriin merkitsemisen sallimiselle asetettu edellytys, jonka mukaan kyseistä henkilöä koskeva esitutkinta virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta on pitänyt aloittaa, täyttämään direktiivin 2016/680 4 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa, 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 10 artiklassa säädetyt vaatimukset.

50

Näillä perusteilla Spetsializiran nakazatelen sad päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

51

Sofiyski gradski sad (Sofian kaupungin tuomioistuin, Bulgaria) ilmoitti unionin tuomioistuimelle 5.8.2022 päivätyllä kirjeellä, että 27.7.2022 voimaan tulleen lainsäädäntömuutoksen vuoksi Spetsializiran nakazatelen sad on lakkautettu ja sen käsiteltäväksi saatetut tietyt rikosasiat, mukaan luettuna pääasia, on tuosta päivästä lukien siirretty Sofiyski gradski sadin käsiteltäväksi.

52

Ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii pääosin selvittämään, onko direktiivin 2016/680 10 artiklan a alakohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 3, 8 ja 52 artiklan valossa, tulkittava siten, että poliisiviranomaisten rikollisuuden torjuntaa ja yleisen järjestyksen ylläpitämistä varten harjoittamassaan tutkimustoiminnassa suorittama biometristen ja geneettisten tietojen kerääminen on sallittua jäsenvaltion lainsäädännössä direktiivin 2016/680 10 artiklan a alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä, kun yhtäältä tämän sallittavuuden oikeusperustana olevissa kansallisissa säännöksissä viitataan yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklaan ja toistetaan samalla direktiivin 2016/680 10 artiklan sisältö ja toisaalta näissä kansallisissa säännöksissä vaikutetaan esitettävän keskenään ristiriitaisia vaatimuksia tällaisen keräämisen sallittavuudesta.

53

Kirjallisissa huomautuksissaan komissio kyseenalaistaa ensimmäisen ja toisen kysymyksen tutkittavaksi ottamisen sillä perusteella, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii yhtäältä selvittämään ainoastaan sen, onko kansallisessa lainsäädännössä tosiasiallisesti pantu täytäntöön direktiivin 2016/680 10 artikla, eikä esitä epäilyjä tai kysymyksiä kyseisen artiklan täsmällisestä merkityksestä, ja että se ei toisaalta esitä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan vastaisesti syitä, joiden vuoksi se on ryhtynyt tarkastelemaan kysymystä unionin oikeuden kyseisten säännösten tulkinnasta tai pätevyydestä.

54

Tältä osin on palautettava mieleen, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeusäännön tulkintaa tai pätevyyttä, unionin tuomioistuimen on siten lähtökohtaisesti ratkaistava ne. Tästä seuraa, että unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos ilmenee, että unionin oikeuden tulkitsemisella, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 20.10.2022, Digi, C-77/21, EU:C:2022:805, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Jotta unionin tuomioistuin voisi antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisen tulkinnan unionin oikeudesta, ennakkoratkaisupyynnön on unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan c alakohdan mukaan sisällettävä selostus niistä syistä, joiden vuoksi ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin on ryhtynyt tarkastelemaan kysymystä unionin oikeuden tiettyjen säännösten tulkinnasta tai pätevyydestä, sekä ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen toteama yhteys kyseisten säännösten ja pääasian oikeudenkäynnissä sovellettavien kansallisen oikeuden säännösten välillä (ks. vastaavasti tuomio 2.7.2015, Gullotta et Farmacia di Gullotta Davide & C., C-497/12, EU:C:2015:436, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Ensimmäisen ja toisen kysymyksen osalta ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasian yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, täyttyykö direktiivin 2016/680 10 artiklan a alakohdassa säädetty edellytys, jonka mukaan kyseisessä artiklassa tarkoitettujen geneettisten ja biometristen tietojen käsittelyn on oltava sallittua unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, kyseisessä asiassa kyseessä olevan poliisin rekisteriin merkitsemisen osalta.

57

Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pääasiallisesti toteaa pyynnössään, tämä on se asiayhteys, jossa se tiedustelee unionin tuomioistuimelta ohjeita kyseisen edellytyksen tulkintaan. Yhtäältä se pyrkii ensimmäisellä kysymyksellään selvittämään, voidaanko katsoa, että kyseinen 10 artikla on pantu asianmukaisesti täytäntöön kansallisen oikeuden säännöksellä, jossa viitataan ainoastaan yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklaan mutta jonka sisältö vastaa mainitun 10 artiklan sisältöä. Toisaalta jos tähän vastataan myöntävästi, se pyrkii toisella kysymyksellään selvittämään, voidaanko geneettisten ja biometristen tietojen keräämistä sitä varten, että poliisi rekisteröi ne, pitää saman artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla ”jäsenvaltion lainsäädännössä sallittuna” eli perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”lailla” säädettynä, kun kansallisen lainsäädännön säännöksissä, jotka muodostavat tällaisen käsittelyn oikeusperustan, näytetään asetettavan keskenään ristiriitaisia sääntöjä tällaisen käsittelyn sallittavuuden suhteen.

58

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on näin ollen yksilöinyt ennakkoratkaisupyynnössä selvästi sovellettavat unionin oikeuden säännökset, kysymykset, joita sillä on tämän oikeuden tulkinnasta, sekä syyt, joiden vuoksi se on esittänyt ensimmäisen ja toisen kysymyksen unionin tuomioistuimelle. Lisäksi ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee selvästi, että mainittujen säännösten tulkinnalla on yhteys pääasian kohteeseen, koska mahdollinen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen unionin tuomioistuimen toimittamien tietojen perusteella tekemä toteamus, että kyseessä olevat kansallisen lainsäädännön säännökset eivät täytä direktiivin 2016/680 10 artiklan a alakohdassa säädettyä edellytystä, voi johtaa sen käsiteltävänä olevan poliisiviranomaisten hakemuksen, joka koskee V.S:n biometristen ja geneettisten tietojen keräämistä pakkokeinoin, hylkäämiseen.

59

Näin ollen ensimmäinen ja toinen kysymys on otettava tutkittaviksi.

60

Aluksi on huomattava, että vaikka toisessa kysymyksessä viitataan perusoikeuskirjan 3, 8 ja 52 artiklaan, ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kansallisen tuomioistuimen esittämät kysymykset koskevat ainoastaan sitä, noudatetaanko pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa mainittua vaatimusta, jonka mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla. Näin ollen ensimmäistä ja toista kysymystä on tarkasteltava pelkästään perusoikeuskirjan 52 artiklan osalta.

61

Ensinnäkin on huomattava, että yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 19 perustelukappaleen ja direktiivin 2016/680 johdanto-osan 9–12 perustelukappaleen valossa sekä tämän direktiivin 2 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla on niin, että sen mukaan, vastaako direktiivin 3 artiklan 7 alakohdassa tarkoitetun ”toimivaltaisen viranomaisen” suorittama henkilötietojen käsittely kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaisia tarkoituksia eli rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelu ja tällaisten uhkien ehkäisy, tai muita kuin näitä tarkoituksia, kyseinen käsittely voi kuulua joko mainitun direktiivin erityissääntöjen tai kyseisen asetuksen yleisten sääntöjen soveltamisalaan, jollei muuta johdu saman direktiivin 2 artiklan 3 kohdassa ja mainitun asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tyhjentävästi luetelluista, näistä soveltamisaloista tehtävistä poikkeuksista.

62

Erityisesti on huomattava, että sekä yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artikla että direktiivin 2016/680/EY 10 artikla sisältävät molemmat säännöksiä arkaluonteisiksi katsottujen erityisten henkilötietoluokkien kuten geneettisten ja biometristen tietojen käsittelystä.

63

Tältä osin direktiivin 2016/680 10 artiklassa säädetään, että arkaluonteisten tietojen käsittely on sallittua ”vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä ja edellyttäen, että rekisteröidyn oikeuksia ja vapauksia koskevat asianmukaiset suojatoimet on toteutettu” ja ainoastaan kolmessa tapauksessa, muun muassa tämän artiklan a alakohdan nojalla silloin, jos käsittely sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä. Sitä vastoin yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa säädetään mainittujen arkaluonteisten tietojen käsittelyä koskevasta periaatteellisesta kiellosta, johon liittyen tämän artiklan 2 kohdassa luetellaan tilanteet, joissa tästä kiellosta voidaan poiketa, eikä tässä luettelossa mainita tilannetta, joka vastaisi tilannetta, jossa tietoja käsitellään direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa ilmoitettujen tarkoitusten kaltaisiin tarkoituksiin ja joka täyttäisi direktiivin 10 artiklan a alakohdassa säädetyn vaatimuksen. Tästä seuraa, että vaikka toimivaltaisten viranomaisten suorittama biometristen ja geneettisten tietojen käsittely direktiivin 2016/680 soveltamisalaan kuuluvia tarkoituksia varten voi olla sallittua, kunhan se on direktiivin 10 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti ehdottoman välttämätöntä, sitä koskevat asianmukaiset suojatoimet ja siitä säädetään unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, näin ei välttämättä kuitenkaan ole yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluvan näiden samojen tietojen käsittelyn osalta.

64

Toiseksi direktiivin 2016/680 10 artiklan a alakohdassa säädetyn vaatimuksen, jonka mukaan henkilötietojen käsittely ”sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä”, laajuus on määritettävä ottaen huomioon perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa vahvistettu vaatimus, jonka mukaan perusoikeuden käyttämistä voidaan rajoittaa ”ainoastaan lailla”.

65

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että tämä vaatimus merkitsee sitä, että oikeusperustassa, jossa sallitaan tällainen rajoitus, määritellään sen ulottuvuus riittävän selvästi ja täsmällisesti (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2020, Luxemburgin valtio (Muutoksenhakuoikeus verotietopyyntöön), C-245/19 ja C-246/19, EU:C:2020:795, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

66

Lisäksi tämän tuomion edellisessä kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa, että ei voi olla epäselvyyttä siitä, minkä unionin oikeuden säännösten nojalla kansallisessa oikeudessa voidaan sallia pääasiassa kyseessä olevan kaltainen biometristen ja geneettisten tietojen käsittely, eikä tähän sallimiseen sovellettavista edellytyksistä. Rekisteröityjen ja toimivaltaisten tuomioistuinten on voitava määrittää täsmällisesti erityisesti ne edellytykset, joilla tällainen käsittely voi tapahtua, ja tarkoitukset, joita varten se voidaan laillisesti suorittaa. Näihin vaatimuksiin sovellettavat yleisen tietosuoja-asetuksen säännöt ja direktiivin 2016/680 säännöt voivat kuitenkin olla erilaisia.

67

Vaikka kansallinen lainsäätäjä voi siis vapaasti säätää samalla säädöksellä henkilötietojen käsittelystä direktiivin 2016/680 soveltamisalaan kuuluvia tarkoituksia varten sekä muita yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tarkoituksia varten, sillä on toisaalta velvollisuus varmistaa tämän tuomion edellisessä kohdassa esitettyjen vaatimusten mukaisesti, ettei ole epäselvyyttä kummankaan näiden unionin toimen sovellettavuudesta biometristen ja geneettisten tietojen keräämiseen.

68

Kolmanneksi kansallisen tuomioistuimen esittämien kysymysten, jotka koskevat direktiivin 2016/680 mahdollista virheellistä saattamista osaksi kansallista oikeusjärjestystä, osalta on tärkeää erottaa toisistaan ne kansallisen oikeuden säännökset, joilla tämä direktiivi ja erityisesti sen 10 artikla saatetaan osaksi kansallista oikeusjärjestystä, ja ne säännökset, joiden nojalla voidaan sallia kyseisessä artiklassa tarkoitettuihin erityisluokkiin kuuluvien tietojen, erityisesti biometristen ja geneettisten tietojen, käsittely tämän 10 artiklan a alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

69

Tästä on todettava, että vaikka – kuten direktiivin 2016/680 63 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta ilmenee – kyseisessä direktiivissä säädetään nimenomaisesti, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisen direktiivin täytäntöönpanosäännöksissä viitataan tähän direktiiviin tai että niihin liitetään tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti, mikä edellyttää joka tapauksessa mainitun direktiivin täytäntöönpanoa erillisellä toimella (ks. vastaavasti tuomio 25.2.2021, komissio v. Espanja (Henkilötietodirektiivi – rikosasiat), C-658/19, EU:C:2021:138, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), siinä ei edellytetä, että kansallisen oikeuden säännöksiin, joissa sallitaan saman direktiivin soveltamisalaan kuuluvat tietojen käsittelyt, sisältyisi tällainen viittaus. Näin ollen direktiivin 2016/680 63 artiklan 4 kohdassa säädetään ainoastaan, että jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

70

Lopuksi on huomattava, että kun direktiivi on saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, sen vaikutukset ulottuvat yksityisiin asianomaisen jäsenvaltion toteuttamien täytäntöönpanotoimien kautta (ks. vastaavasti tuomio 15.5.1986, Johnston, 222/84, EU:C:1986:206, 51 kohta) toisin kuin asetuksen, jonka säännöksillä on pääsääntöisesti välitön oikeusvaikutus kansallisissa oikeusjärjestyksissä ilman, että kansallisten viranomaisten olisi ryhdyttävä täytäntöönpanotoimiin (ks. vastaavasti tuomio 7.4.2022, IFAP, C-447/20 ja C-448/20, EU:C:2022:265, 88 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä seuraa, että kun kansallinen lainsäätäjä säätää direktiivin 2016/680 3 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten suorittamasta biometristen ja geneettisten tietojen käsittelystä, joka voi kuulua joko tämän direktiivin tai yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan, se voi selkeyden ja täsmällisyyden vuoksi viitata nimenomaisesti yhtäältä niihin kansallisen oikeuden säännöksiin, joilla tämän direktiivin 10 artikla saatetaan osaksi kansallista oikeusjärjestystä, ja toisaalta tämän asetuksen 9 artiklaan. Tämä selkeyden ja täsmällisyyden vaatimus ei sitä vastoin voi lisäksi edellyttää mainitun direktiivin mainitsemista.

71

Neljänneksi on muistutettava, että SEUT 288 artiklan kolmannessa kohdassa määrätty jäsenvaltion velvollisuus toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet direktiivissä säädetyn tuloksen saavuttamiseksi sitoo kaikkia jäsenvaltioiden viranomaisia, mukaan lukien tuomioistuimet niiden toimivallan rajoissa. Tästä johtuu, että kun kansalliset tuomioistuimet soveltavat valtionsisäistä oikeutta, niiden on tulkittava sitä mahdollisimman pitkälle kyseisen direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta sillä tarkoitettu tulos saavutettaisiin (ks. vastaavasti tuomio 7.11.2019, Profi Credit Polska, C-419/18 ja C-483/18, EU:C:2019:930, 73 ja 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

72

Kun näin ollen on kyse ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toisen kysymyksen yhteydessä kuvaaman kaltaisesta ilmeisestä ristiriidasta yhtäältä sellaisten kansallisen lainsäädännön säännösten, jotka vaikuttavat sulkevan pois toimivaltaisten viranomaisten suorittaman geneettisten ja biometristen tietojen käsittelyn direktiivin 2016/680 soveltamisalaan kuuluvia tarkoituksia varten, ja toisaalta sellaisten kyseisen lainsäädännön muiden säännösten välillä, joissa tällainen käsittely sallitaan, kyseisen tuomioistuimen on annettava näille säännöksille sellainen tulkinta, jolla säilytetään kyseisen direktiivin tehokas vaikutus. Erityisesti silloin, kun se toteaa, että on säännöksiä, jotka ovat omiaan täyttämään mainitun direktiivin 10 artiklan a alakohdassa tarkoitetun vaatimuksen, sen on tarkastettava, onko näillä säännöksillä todellisuudessa eri soveltamisala kuin niillä säännöksillä, joiden kanssa ne vaikuttavat olevan ristiriidassa.

73

Tältä osin on erityisesti huomattava, että direktiivin 2016/680 9 artiklan 2 kohta ei ole esteenä sille, että kyseisen direktiivin 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät biometrisiä ja geneettisiä tietoja muiden kuin mainitun direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa säädettyjä tarkoituksia varten suoritettavien tehtävien yhteydessä. Kuten edellä 63 kohdasta ilmenee, yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa, jota sovelletaan näiden tietojen käsittelyyn, jollei tämä käsittely kuulu asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tyhjentävästi lueteltujen poikkeusten piiriin, ei myöskään ehdottomasti kielletä käsittelyä, jos se suoritetaan jossakin mainitun asetuksen 9 artiklan 2 kohdassa säädetyistä tilanteista. Näissä olosuhteissa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on tarkastaa, että näissä kansallisissa säännöksissä olevalla viittauksella yleiseen tietosuoja-asetukseen ei todellisuudessa viitata toimivaltaisten viranomaisten suorittamaan tietojen käsittelyyn muita kuin direktiivin 2016/680 soveltamisalaan kuuluvia tarkoituksia varten, jolloin nämä säännökset eivät ole ristiriidassa niiden säännösten kanssa, joissa säädetään tämän direktiivin 10 artiklan a alakohdan mukaisesti tällaisten tietojen käsittelystä mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluviin tarkoituksiin.

74

Nyt esillä olevassa asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee yhtäältä, että kansallisen lainsäädännön säännökset, joiden perusteella kansallinen tuomioistuin on esittänyt ennakkoratkaisukysymykset, ovat aineellisen oikeuden säännöksiä, jotka koskevat Bulgarian sisäministeriön toimintaa. Ensimmäisessä näistä säännöksistä säädetään, että ministeriö käsittelee henkilötietoja tämän lain nojalla yleisen tietosuoja-asetuksen ja direktiivin 2016/680 täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen säädöksen mukaisesti, ja toisessa näistä säännöksistä todetaan, että sellaisten henkilötietojen, jotka sisältävät geneettisiä tietoja ja biometrisiä tietoja luonnollisen henkilön yksiselitteistä tunnistamista varten, käsittely sallitaan ainoastaan mainitun asetuksen 9 artiklassa tai mainitun direktiivin 10 artiklan täytäntöönpanemiseksi annetussa kansallisen lainsäädännön säännöksessä säädetyin edellytyksin. Toisaalta ennakkoratkaisupyynnöstä käy myös ilmi, että aineellisen oikeuden säännöksen, joka on nimenomaisena oikeusperustana biometristen ja geneettisten tietojen keräämiselle poliisin rekisteriin merkitsemisen yhteydessä, tarkoituksena on yksinomaan kansallisen turvallisuuden suojeleminen, rikollisuuden torjunta ja yleisen järjestyksen ylläpitäminen.

75

Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava, voidaanko viittaus sekä yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklaan että mainitun 10 artiklan täytäntöönpanemiseksi annettuun kansalliseen säännökseen olla oikeutettu sillä perusteella, että tällaisen kaksinkertaisen viittauksen sisältävän aineellisen oikeuden säännöksen soveltamisala kattaa kaikki sisäministeriön yksiköiden toiminnot, jotka Bulgarian hallituksen huomautusten mukaan sisältävät sekä mainitun direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toiminnot että muita toimintoja, jotka voivat kuulua mainitun asetuksen soveltamisalaan. Lisäksi tämän tuomioistuimen tehtävänä on varmistua siitä, että erityisesti sen aineellisen oikeuden säännöksen osalta, joka on oikeusperustana biometristen ja geneettisten tietojen keräämiselle poliisin rekisteriin merkitsemisen yhteydessä, kaikkia kansallisen oikeuden asiaa koskevia säännöksiä voidaan tulkita unionin oikeuden mukaisesti siten, että näistä säännöksistä käy riittävän selvästi, täsmällisesti ja yksiselitteisesti ilmi, missä tapauksissa sovelletaan kyseisen direktiivin täytäntöönpanevan kansallisen lainsäädännön sääntöjä ja missä tapauksissa yleisen tietosuoja-asetuksen sääntöjä.

76

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2016/680 10 artiklan a alakohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 52 artiklan valossa, on tulkittava siten, että poliisiviranomaisten rikollisuuden torjuntaa ja yleisen järjestyksen ylläpitämistä varten harjoittamassaan tutkimustoiminnassa suorittama biometristen ja geneettisten tietojen käsittely on sallittua jäsenvaltion lainsäädännössä direktiivin 2016/680 10 artiklan a alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä, jos jäsenvaltion lainsäädännössä on riittävän selkeä ja täsmällinen oikeusperusta kyseisen käsittelyn sallimiselle. Se seikka, että tällaisen oikeusperustan sisältävässä kansallisessa säädöksessä lisäksi viitataan yleiseen tietosuoja-asetukseen eikä direktiiviin 2016/680, ei voi sellaisenaan kyseenalaistaa tällaista sallimista, kunhan kaikkien sovellettavien kansallisen lainsäädännön säännösten tulkinnasta ilmenee riittävän selvästi, täsmällisesti ja yksiselitteisesti, että kyseinen biometristen ja geneettisten tietojen käsittely kuuluu direktiivin 2016/680 eikä yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan.

77

Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2016/680 6 artiklan a alakohtaa ja perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään, että jos henkilö, jonka osalta on aloitettu esitutkinta virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta, ei suostu vapaaehtoisesti osallistumaan häntä koskevien biometristen ja geneettisten tietojen keräämiseen niiden rekisteröimistä varten, toimivaltaisen rikostuomioistuimen on annettava lupa tämän keräämisen pakkotäytäntöönpanoon, eikä sillä ole toimivaltaa arvioida, voidaanko kyseisen henkilön vakavin perustein uskoa syyllistyneen rikokseen, jota hänen osaltaan aloitettu esitutkinta koskee.

78

Aluksi on huomattava, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin esittää tämän kysymyksen rikosoikeudellisessa menettelyssä, jossa sovelletaan kansallisen lainsäädännön säännöstä, jossa säädetään, että jos kyseinen henkilö ei suostu osallistumaan häntä koskevien biometristen ja geneettisten tietojen keräämiseen niiden rekisteröimiseksi direktiivin 2016/680 1 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvia tarkoituksia varten, kyseisen henkilön rikosoikeudellisen vastuun toteamiseen toimivaltaisella tuomioistuimella on toimivalta sallia tämä kerääminen. Lisäksi tätä samaa kansallisen lainsäädännön säännöstä sovelletaan sellaisia henkilöitä koskeviin tietoihin, joiden osalta on aloitettu esitutkinta virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen mukaan suurin osa Bulgarian rikoslain mukaisista rikoksista on tahallisia ja ne ovat lähes kaikki virallisen syytteen alaisia. Bulgarian rikosprosessuaalisten sääntöjen mukaan henkilöä koskeva esitutkinta aloitetaan, kun on kerätty riittävästi todisteita siitä, että hän on syyllistynyt virallisen syytteen alaiseen rikokseen.

79

Lisäksi Bulgarian hallituksen unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamien kirjallisten vastausten mukaan Bulgarian rikosprosessuaalisten sääntöjen mukaan esitutkinta voidaan aloittaa milloin tahansa alustavassa menettelyssä, joka on rikosoikeudellisen menettelyn ensimmäinen vaihe ja jonka aikana suoritetaan joka tapauksessa tutkintatoimia ja todisteiden keräämistoimia ennen tutkinnan päättämistä. Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee ja kuten Bulgarian hallitus myös täsmentää, kyseinen henkilö voi esitutkinnan aloittamisen jälkeen esittää seikkoja puolustuksekseen, erityisesti tutkinta-aineiston tiedoksi antamisen vaiheen yhteydessä tutkinnan päättämisen jälkeen.

80

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa kuitenkin, että kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä ei anneta tuomioistuimelle, joka antaa luvan henkilön, jonka osalta on aloitettu esitutkinta, biometristen ja geneettisten tietojen keräämiseen niiden rekisteröintiä varten, toimivaltaa arvioida esitutkinnan perustana olevia todisteita, mikä kuuluu tutkinnan suorittavien viranomaisten tehtäviin. Lisäksi se täsmentää, että kyseinen tuomioistuin tekee päätöksen lupahakemuksesta ainoastaan esitutkintamääräyksen ja lausunnon, jolla kyseinen henkilö ei suostu näiden tietojen keräämiseen, kopion perusteella.

81

Tässä yhteydessä on huomattava, että ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kolmannessa kysymyksessä on komission ja Bulgarian hallituksen näkemyksen mukaisesti kolme osaa. Ensinnäkin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko direktiivin 2016/680 6 artiklan a alakohta, jossa viitataan sellaisten henkilöiden ryhmään, joiden voidaan vakavin perustein uskoa syyllistyneen tai olevan syyllistymässä rikokseen, esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään biometristen ja geneettisten tietojen keräämisestä pakkokeinoin niiden rekisteröintiä varten luonnolliselta henkilöltä, jonka osalta on kerätty riittävästi todisteita siitä, että hän on syyllistynyt virallisen syytteen alaiseen tahalliseen rikokseen, mikä mahdollistaa kansallisen lainsäädännön nojalla esitutkinnan aloittamisen hänen osaltaan. Toiseksi se kysyy, voiko tuomioistuin, jonka tehtävänä on päättää tällaisen keräämisen pakkotäytäntöönpanosta, harkintavaltansa rajallisuus huomioon ottaen taata kyseiselle henkilölle perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisen tehokkaan oikeussuojan. Kolmanneksi se pohtii, voidaanko perusoikeuskirjan 48 artiklassa tarkoitetun syyttömyysolettamaa koskevan oikeuden kunnioittaminen varmistaa näistä rajoituksista huolimatta.

82

Direktiivin 2016/680 6 artiklassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus säätää siitä, että rekisterinpitäjä erottaa ”tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan” selvästi toisistaan henkilötiedot, jotka koskevat eri ryhmiin kuuluvia rekisteröityjä, kuten tämän artiklan a–d alakohdan säännöksissä mainitut henkilöryhmät eli henkilöt, joiden voidaan vakavin perustein uskoa syyllistyneen tai olevan syyllistymässä rikokseen, rikoksesta tuomitut henkilöt, rikoksen uhrit tai henkilöt, joiden voidaan tiettyjen seikkojen pohjalta olettaa voivan joutua rikoksen uhriksi, ja rikokseen nähden kolmannet osapuolet, kuten henkilöt, jotka voidaan kutsua todistamaan rikokseen liittyvän tutkinnan yhteydessä tai sitä seuraavassa rikosoikeudellisessa menettelyssä, henkilöt, jotka voivat antaa tietoa rikoksesta, tai edellä a tai b alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden kontaktit tai kumppanit.

83

Näin ollen jäsenvaltioiden on varmistettava, että rekisteröityjen eri ryhmien tiedot erotetaan selvästi toisistaan, jotta – kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 27 kohdassa – heidän henkilötietojensa suojaa koskevaan perusoikeuteen ei puututa samalla tavalla riippumatta siitä, mihin ryhmään he kuuluvat. Kuten direktiivin 2016/680 johdanto-osan 31 perustelukappaleesta voidaan päätellä, kyseisen direktiivin 6 artiklan a alakohdassa määritelty henkilöryhmä vastaa rikoksesta epäiltyjen henkilöiden ryhmää.

84

Direktiivin 2016/680 6 artiklan sanamuodosta seuraa kuitenkin, että velvollisuus, joka tässä säännöksessä asetetaan jäsenvaltioille, ei ole ehdoton. Yhtäältä nimittäin siinä esiintyvä ilmaisu ”tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan” osoittaa, että rekisterinpitäjän tehtävänä on määrittää kussakin yksittäistapauksessa, voidaanko eri ryhmiin kuuluvien rekisteröityjen henkilötiedot erottaa selvästi toisistaan. Toisaalta tässä artiklassa käytetty ilmaisu ”kuten” osoittaa, että siinä luetellut henkilöryhmät eivät ole tyhjentäviä.

85

Lisäksi on todettava, että riittävien todisteiden olemassaolo henkilön syyllisyydestä on lähtökohtaisesti vakava peruste uskoa, että hän on tehnyt kyseessä olevan rikoksen. Näin ollen kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään luonnollisten henkilöiden biometristen ja geneettisten tietojen keräämisestä pakkokeinoin, jos on kerätty riittävästi todisteita kyseisen henkilön syyllistymisestä rikokseen, vaikuttaa yhdenmukaiselta direktiivin 2016/680 6 artiklan a alakohdan tavoitteen kanssa.

86

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että direktiivin 2016/680 6 artiklan a alakohta ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään biometristen ja geneettisten tietojen keräämisestä pakkokeinoin niiden rekisteröintiä varten henkilöiltä, joiden osalta on kerätty riittävästi todisteita siitä, että he ovat syyllistyneet virallisen syytteen alaiseen tahalliseen rikokseen, ja joiden osalta on tällä perusteella aloitettu esitutkinta.

87

Ensinnäkin on muistutettava, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettu oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan on tunnustettava kaikille henkilöille, jotka vetoavat unionin oikeudessa taattuihin oikeuksiin tai vapauksiin sellaisen heille vastaisen toimen osalta, joka voi loukata näitä oikeuksia tai vapauksia (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2020, Luxemburgin valtio (Muutoksenhakuoikeus verotietopyyntöön), C-245/19 ja C-246/19, EU:C:2020:795, 55, 57 ja 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

88

Näin ollen jokaisella henkilöllä, jota koskeva esitutkinta on aloitettu ja joka on vastustanut itseään koskevien valokuvien, sormenjälkien ja geneettisten tietojen keräämistä poliisin rekisteriin merkitsemisen kaltaisessa menettelyssä, jonka on noudatettava direktiivin 2016/680 10 artiklan mukaisia vaatimuksia, on perusoikeuskirjan 47 artiklassa edellytetyllä tavalla oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa sitä päätöstä vastaan, joka koskee luvan antamista tämän keräämisen pakkotäytäntöönpanoon, jotta hän voi vedota oikeuksiinsa, joita hänellä on tässä säännöksessä säädettyjen suojatoimien nojalla ja erityisesti sen suojatoimen nojalla, että tämän direktiivin 10 artiklan a alakohdan nojalla biometristen ja geneettisten tietojen kerääminen on toteutettava sen sallivan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tämä suojatoimi merkitsee erityisesti sitä, että toimivaltainen tuomioistuin voi tarkastaa, onko poliisin rekisteriin merkitsemisen oikeusperustan muodostava esitutkinnan aloittaminen toteutettu kansallisten rikosprosessisääntöjen mukaisesti, kun otetaan huomioon riittävät todisteet siitä, että kyseinen henkilö on syyllistynyt virallisen syytteen alaiseen tahalliseen rikokseen.

89

Tästä on huomattava, että oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan ei ole ehdoton, ja että perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa määrätään, että sitä voidaan rajoittaa edellyttäen ensinnäkin, että näistä rajoituksista säädetään lailla, toiseksi, että niissä kunnioitetaan kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä, ja kolmanneksi, että rajoitukset ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisesti välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2020, Luxemburgin valtio (Muutoksenhakuoikeus verotietopyyntöön), C-245/19 ja C-246/19, EU:C:2020:795, 49 ja 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

90

Lisäksi on huomattava, että direktiivin 2016/680 54 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta säätää sellaisen henkilön oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, joka katsoo, että hänen kyseisen direktiivin nojalla annettuihin säännöksiin perustuvia oikeuksiaan on rikottu sen takia, ettei hänen henkilötietojensa käsittelyssä ole noudatettu kyseisiä säännöksiä. Tästä seuraa, ettei unionin lainsäätäjä ole itse rajoittanut perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden käyttämistä ja että jäsenvaltiot voivat rajoittaa tätä oikeutta edellyttäen, että ne noudattavat perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa määrättyjä vaatimuksia (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2020, Luxemburgin valtio (Muutoksenhakuoikeus verotietopyyntöön), C-245/19 ja C-246/19, EU:C:2020:795, 63 ja 64 kohta).

91

Näin ollen on tarpeen määrittää, onko se, että toimivaltainen tuomioistuin ei voi henkilöitä, joiden osalta on aloitettu esitutkinta, koskevien biometristen ja geneettisten tietojen keräämisen pakkotäytäntöönpanotoimenpidettä koskevan luvan antamiseksi tarkastaa aineellisesti edellytyksiä esitutkinnan aloittamiselle, johon tämä pakkotäytäntöönpanotoimenpide perustuu, perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden sallittu rajoitus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisessa lainsäädännössä direktiivin 2016/680 54 artiklan nojalla säädettyä oikeussuojakeinoa.

92

Edellä 89 kohdassa mainitun ensimmäisen edellytyksen osalta on todettava, että edellä 65 kohdassa mieleen palautetun oikeuskäytännön mukaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava, onko kansallisessa lainsäädännössä riittävän selkeästi ja täsmällisesti määritelty rajat, jotka siinä asetetaan kyseisen tuomioistuimen harkintavallalle sen käsitellessä lupahakemusta, joka koskee henkilön, jonka osalta on aloitettu esitutkinta, biometristen ja geneettisten tietojen keräämisen pakkotäytäntöönpanoa niiden rekisteröintiä varten.

93

Toisesta edellytyksestä on todettava, että oikeuskäytännöstä ilmenee, että tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden keskeiseen sisältöön kuuluu muiden seikkojen ohella tämän oikeuden haltijan oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa, jolla on toimivalta varmistaa unionin oikeudessa hänelle taattujen oikeuksien kunnioittaminen ja tässä tarkoituksessa toimivalta tutkia kaikki sen käsiteltäväksi saatetun oikeusriidan ratkaisun kannalta merkitykselliset tosiseikka- ja oikeuskysymykset (tuomio 6.10.2020, Luxemburgin valtio (Muutoksenhakuoikeus verotietopyyntöön), C-245/19 ja C-246/19, EU:C:2020:795, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

94

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee myös, että tämä vaatimus ei sellaisenaan edellytä, että tehokkaaseen oikeussuojaan oikeutetulla on käytettävissään suora oikeussuojakeino, jonka tarkoituksena on ensisijaisesti kyseenalaistaa tietty toimenpide, kunhan eri toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa on lisäksi olemassa yksi tai useampi oikeussuojakeino, jonka avulla se voi liitännäisesti saada tämän toimenpiteen sellaisen tuomioistuinvalvonnan kohteeksi, jolla varmistetaan unionin oikeudessa hänelle taattujen oikeuksien ja vapauksien kunnioittaminen (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2020, Luxemburgin valtio (Muutoksenhakuoikeus verotietopyyntöön), C-245/19 ja C-246/19, EU:C:2020:795, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

95

Erityisesti on todettava, että – kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 36 kohdassa –, kolmas kysymys perustuu oletukseen siitä, että rikosoikeudellisen menettelyn alustavaa vaihetta, jossa tapahtuu henkilön, jonka osalta on aloitettu esitutkinta, biometristen ja geneettisten tietojen keräämisen pakkotäytäntöönpano niiden rekisteröintiä varten, seuraa tuomioistuinkäsittelyn vaihe. Jos pakkotäytäntöönpanoa koskevan lupahakemuksen hetkellä ei voida tarkastaa, että on olemassa riittävä määrä raskauttavia todisteita, mikä on edellytyksenä sille, että kyseinen henkilö voidaan velvoittaa siihen, että hänen biometriset ja geneettiset tietonsa kerätään, tämä on välttämättä voitava varmistaa tuomioistuinkäsittelyn vaiheessa, jonka aikana asiaa käsittelevällä tuomioistuimella on oltava mahdollisuus tutkia kaikki asian ratkaisemisen kannalta merkitykselliset oikeudelliset kysymykset ja tosiseikkoja koskevat kysymykset erityisesti varmistuakseen siitä, että kyseisiä biometrisiä ja geneettisiä tietoja ei ole hankittu asianomaiselle unionin oikeudessa taattujen oikeuksien vastaisella tavalla (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2020, Luxemburgin valtio (Muutoksenhakuoikeus verotietopyyntöön), C-245/19 ja C-246/19, EU:C:2020:795, 81–83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

96

Direktiivin 2016/680 54 artiklan mukaan kansallisessa oikeudessa on joka tapauksessa annettava asianomaiselle mahdollisuus biometristen ja geneettisten tietojensa pakkokeinoin tapahtuvan keräämisen riitauttamiseen sellaisen oikeussuojakeinon yhteydessä, joka perustuu siihen, että hänen kyseisestä direktiivistä johtuvia oikeuksiaan on väitetysti loukattu mainitulla keräämisellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta hänen käytettävissään olevien hallinnollisten muutoksenhakukeinojen tai muiden kuin oikeudellisten oikeussuojakeinojen käyttöä, mukaan lukien oikeus tehdä valitus valvontaviranomaiselle. Vaikka rikosoikeudellisen menettelyn alustavaa vaihetta ei seuraisi tuomioistuinkäsittelyn vaihe, erityisesti jos syytettä ei nosteta, rekisteröidyllä on näin ollen oltava mahdollisuus saada kyseisen tietojen käsittelyn laillisuus kattavan tuomioistuinvalvonnan kohteeksi. Jos kansallisessa lainsäädännössä annetaan tällaisia takeita 54 artiklassa tarkoitetun velvollisuuden täyttämiseksi, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tarkistettava, on näin ollen oletettava, että oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan noudatetaan, vaikka tuomioistuimella, joka antaa luvan kyseisen keräämisen pakkotäytäntöönpanoon, ei itse olisi siitä päättäessään tarvittavaa harkintavaltaa antaa tällaista suojaa.

97

Kolmannesta edellytyksestä on aluksi todettava, että henkilöiden, joiden osalta on aloitettu esitutkinta rikosoikeudellisessa menettelyssä, geneettisten ja biometristen tietojen kerääminen niiden rekisteröintiä varten noudattaa direktiivin 2016/680 1 artiklan 1 kohdassa mainittuja tarkoituksia, erityisesti niitä, jotka liittyvät rikosten ennalta estämiseen ja paljastamiseen sekä rikoksiin liittyvään tutkintaan ja syytetoimiin, jotka ovat unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita.

98

Tältä osin on korostettava, että tällainen kerääminen voi myötävaikuttaa direktiivin 2016/680 johdanto-osan 27 perustelukappaleessa ilmaistuun tavoitteeseen, jonka mukaan rikosten ennalta estäminen, tutkiminen ja niistä syyttäminen edellyttävät, että toimivaltaiset viranomaiset voivat käsitellä tiettyjen rikosten ennalta estämisen, tutkimisen, paljastamisen tai rikoksiin liittyvien syytetoimien yhteydessä kerättyjä henkilötietoja myös muissa yhteyksissä ymmärtääkseen rikollista toimintaa ja havaitakseen yhteyksiä selvitettävien rikosten välillä.

99

Kuten Bulgarian hallitus totesi kirjallisissa huomautuksissaan ja selvensi unionin tuomioistuimen esittämään kysymykseen antamassaan kirjallisessa vastauksessa, kansallisella lainsäädännöllä käyttöön otetulla poliisin rekisteriin merkitsemisellä on kaksi olennaista tarkoitusta. Yhtäältä näitä tietoja kerätään ja käsitellään, jotta niitä voidaan verrata muihin tietoihin, jotka on kerätty muita rikoksia koskevien tutkimusten yhteydessä. Tämä tarkoitus koskee Bulgarian hallituksen mukaan myös vertailua muissa jäsenvaltioissa kerättyihin tietoihin. Toisaalta mainittuja tietoja voidaan käsitellä myös sitä rikosoikeudellista menettelyä varten, jonka yhteydessä kyseistä henkilöä koskeva esitutkinta on aloitettu.

100

Kyseistä henkilöä koskevan esitutkinnan aloittamisen perustana olevien todisteiden arvioinnin ja siten hänen biometristen ja geneettisten tietojensa keräämisen väliaikainen jättäminen tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle voi kuitenkin olla perusteltua rikosoikeudellisen menettelyn alustavassa vaiheessa. Tällainen valvonta tässä vaiheessa voisi nimittäin haitata sen rikostutkinnan kulkua, jonka aikana nämä tiedot kerätään, ja rajoittaa kohtuuttomasti tutkijoiden mahdollisuuksia selvittää muita rikoksia vertaamalla näitä tietoja muissa tutkimuksissa kerättyihin tietoihin. Tämä tehokkaan oikeussuojan rajoittaminen ei näin ollen ole kohtuutonta, jos kansallisessa lainsäädännössä taataan myöhempi tehokas oikeussuoja.

101

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että perusoikeuskirjan 47 artikla ei ole esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin, joka tekee päätöksen lupahakemuksesta kerätä henkilön, jonka osalta on aloitettu esitutkinta, biometrisia ja geneettisiä tietoja pakkotäytäntöönpanotoimenpiteenä niiden rekisteröintiä varten, ei voi arvioida todisteita, johon esitutkinnan aloittaminen perustuu, jos kansallisessa lainsäädännössä taataan mainitun esitutkinnan aloittamisen, josta lupa tietojen keräämiseen johtuu, edellytysten myöhempi tehokas tuomioistuinvalvonta.

102

Aluksi on muistutettava, että perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdan, jonka sisältö vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaletta, mukaan jokaista syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.

103

Unionin tuomioistuin on erityisesti todennut, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee muun muassa, että syyttömyysolettamaa loukataan, jos syytettyä koskeva tuomioistuimen päätös heijastaa ajatusta siitä, että syytetty on syyllinen, vaikka hänen syyllisyyttään ei ole ensin näytetty laillisesti toteen (ks. vastaavasti tuomio 25.2.2021, Dalli v. komissio, C‑615/19 P, EU:C:2021:133, 224 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

104

Kuten direktiivin 2016/680 johdanto-osan 31 perustelukappaleesta ilmenee, sellaisten eri henkilöryhmien vahvistaminen, joihin kuuluvien henkilöiden henkilötietoja käsitellään eri tavalla kyseisen direktiivin 6 artiklan mukaisesti, ei saisi estää perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taatun syyttömyysolettamaa koskevan oikeuden soveltamista.

105

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksistä, jotka koskevat syyttömyysolettamaa koskevan oikeuden kunnioittamista tuomioistuimen päätöksellä, jolla annetaan lupa kerätä henkilöiden, joiden osalta on aloitettu esitutkinta, biometrisiä ja geneettisiä tietoja niiden rekisteröintiä varten, on ensinnäkin todettava, että jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että tämä kerääminen rajoittuu henkilöryhmään, johon kuuluvien osalta on aloitettu esitutkinta, eli henkilöryhmään, johon kuuluvien rikosoikeudellista vastuuta ei ole vielä vahvistettu, mainitun keräämisen itsessään ei voida katsoa heijastavan viranomaisten ajatusta siitä, että nämä henkilöt ovat syyllisiä, edellä 103 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetussa merkityksessä.

106

Toiseksi on todettava, että tuomioistuimen päätöstä, jolla annetaan lupa kerätä henkilöiden, joiden osalta on aloitettu esitutkinta, biometrisiä ja geneettisiä tietoja niiden rekisteröintiä varten, ei voida tulkita siten, että siinä otetaan kantaa kyseisen henkilön syyllisyyteen tai että se näin ollen heikentää kyseistä henkilöä koskevaa syyttömyysolettamaa, koska tässä päätöksessä ainoastaan todetaan, että kyseistä henkilöä koskeva esitutkinta on aloitettu ja että hän ei suostu tietojen keräämiseen.

107

Se, että tuomioistuin, jonka tehtävänä on tehdä tällainen tuomioistuin päätös, ei voi rikosoikeudellisen menettelyn tässä vaiheessa arvioida niiden todisteiden riittävyyttä, joihin kyseisen henkilön esitutkinnan aloittaminen perustuu, merkitsee nimittäin tälle henkilölle syyttömyysolettaman kunnioittamisen taetta.

108

Tällainen tae on sitäkin tarpeellisempi, kun pääasiassa kyseessä olevan säännöksen kaltaisessa kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että toimivaltainen tuomioistuin päättämään henkilöiden, joiden osalta on aloitettu esitutkinta, biometristen ja geneettisten tietojen keräämisestä pakkotäytäntöönpanotoimenpiteenä niiden rekisteröintiä varten on se tuomioistuin, jonka on rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinkäsittelyn vaiheessa ratkaistava kyseisen henkilön rikosoikeudellinen vastuu. Syyttömyysolettamaa koskevan oikeuden kunnioittaminen nimittäin edellyttää, että kyseinen tuomioistuin on puolueeton ja vailla ennakkokäsityksiä, kun se suorittaa tämän tutkinnan (ks. vastaavasti tuomio 16.11.2021, Prokuratura Rejonowa w Mińsku Mazowieckim ym., C-748/19–C-754/19, EU:C:2021:931, 88 kohta).

109

Edellä esitetystä seuraa, että perusoikeuskirjan 48 artiklassa vahvistettu syyttömyysolettamaa koskeva oikeus ei ole esteenä sille, että henkilöihin, joiden osalta on aloitettu esitutkinta, kohdistetaan rikosoikeudellisen menettelyn alustavassa vaiheessa heitä koskevien biometristen ja geneettisten tietojen keräämistä niiden rekisteröintiä varten koskeva toimenpide, johon sellainen tuomioistuin on antanut luvan, jolla ei ole tässä vaiheessa toimivaltaa arvioida todisteita, joihin esitutkinnan aloittaminen perustuu.

110

Edellä esitetyn perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2016/680 6 artiklan a alakohtaa ja perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään, että kun henkilö, jonka osalta on aloitettu esitutkinta virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta, ei suostu vapaaehtoisesti osallistumaan häntä koskevien biometristen ja geneettisten tietojen keräämiseen niiden rekisteröintiä varten, toimivaltaisen rikostuomioistuimen on annettava lupa tämän keräämisen pakkotäytäntöönpanotoimenpiteeseen, eikä sillä ole toimivaltaa arvioida, voidaanko kyseisen henkilön vakavin perustein uskoa syyllistyneen rikokseen, jota hänen osaltaan aloitettu esitutkinta koskee, jos kansallisessa lainsäädännössä taataan mainitun esitutkinnan aloittamisen, josta lupa tietojen keräämiseen johtuu, edellytysten myöhempi tehokas tuomioistuinvalvonta.

111

Aluksi on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen (tuomio 15.7.2021, The Department for Communities in Northern Ireland, C-709/20, EU:C:2021:602, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

112

Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee ja kuten edellä 46 ja 49 kohdassa on todettu, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii neljännen kysymyksen yhteydessä direktiivin 2016/680 4 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa, 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 10 artiklassa asetettujen vaatimusten soveltamisalaa.

113

Kuten lisäksi edellä 46–48 kohdassa on todettu, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että vaikka näissä säännöksissä sen mukaan edellytetään, että toimivaltaisilla viranomaisilla on harkintavalta määrittää, onko biometristen ja geneettisten tietojen kerääminen välttämätöntä, ja että ne perustelevat tämän asianmukaisesti, pääasiassa sovellettavassa lainsäädännössä säädettyä poliisin rekisteriin merkitsemistä sovelletaan pakottavasti kaikkiin henkilöihin, joiden osalta on aloitettu esitutkinta virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta, ja kolmeen biometristen ja geneettisten tietojen luokkaan, joita pääasiassa kyseessä olevassa kansallisen lainsäädännön säännöksessä tarkoitetaan, ilman että tässä lainsäädännössä edellytetään, että todetaan kaikkiin näihin tietoluokkiin kuuluvien tietojen keräämisen konkreettinen välttämättömyys .

114

Näin ollen neljäs kysymys on ymmärrettävä siten, että sillä pyritään lähinnä määrittämään, onko direktiivin 2016/680 10 artiklaa, luettuna yhdessä 4 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdan sekä 8 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään biometristen ja geneettisten tietojen järjestelmällisestä keräämisestä niiden rekisteröintiä varten kaikilta henkilöiltä, joiden osalta on aloitettu esitutkinta virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta, ja jossa ei säädetä toimivaltaisen viranomaisen velvollisuudesta määrittää ja osoittaa yhtäältä, että tietojen kerääminen on välttämätöntä tavoiteltujen konkreettisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja että näitä tavoitteita ei voida saavuttaa keräämällä vain osa kyseisistä tiedoista.

115

Erityisesti on huomattava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset koskevat tämän direktiivin 10 artiklassa säädettyä vaatimusta, jonka mukaan tässä artiklassa tarkoitettujen erityisten tietoluokkien käsittely sallitaan ”vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä”.

116

Tältä osin on ensinnäkin muistutettava, että - kuten edellä 62 ja 63 kohdassa on todettu - direktiivin 2016/680 10 artikla on erityissäännös, jolla säännellään erityisten henkilötietoluokkien, mukaan lukien biometriset ja geneettiset tiedot, käsittelyä. Kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, kyseisen artiklan tarkoituksena on varmistaa parempi suoja näitä käsittelyjä vastaan, jotka kyseisten tietojen erityisen arkaluonteisuuden ja sen asiayhteyden, jossa niitä käsitellään, vuoksi voivat merkitä – kuten kyseisen direktiivin johdanto-osan 37 perustelukappaleesta ilmenee – huomattavia riskejä perusoikeuksille ja ‑vapauksille, kuten yksityiselämän kunnioittamista koskevalle oikeudelle ja henkilötietojen suojaa koskevalle oikeudelle, jotka on taattu perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa (ks. analogisesti tuomio 24.9.2019, CG ym. (Arkaluonteisten tietojen poistaminen hakutulosten luettelosta), C-136/17, EU:C:2019:773, 44 kohta).

117

Toiseksi vaatimusta, jonka mukaan tällaisten tietojen käsittely on sallittua ”vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä”, on, kuten jo ilmenee siitä sanamuodosta, jolla se on esitetty direktiivin 2016/680 10 artiklassa, tulkittava siten, että siinä määritellään arkaluonteisten tietojen käsittelyn laillisuuden edellytykset, jotka ovat tiukemmat kuin edellytykset, joista säädetään direktiivin 4 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa ja 8 artiklan 1 kohdassa, joissa viitataan ainoastaan direktiivin soveltamisalaan yleisesti kuuluvien tietojen käsittelyn ”tarpeellisuuteen”.

118

Näin ollen yhtäältä adverbin ”vain” käyttö ennen ilmaisua ”ehdottoman välttämätöntä” korostaa, että direktiivin 2016/680 10 artiklassa tarkoitettujen erityisten tietoluokkien käsittelyä voidaan pitää välttämättömänä vain rajoitetussa määrässä tapauksia. Toisaalta tällaisten tietojen käsittelyä koskevan välttämättömyyden ”ehdoton” luonne merkitsee, että tätä välttämättömyyttä on arvioitava erityisen tarkasti.

119

Ranskan hallituksen esittämä seikka, jonka mukaan direktiivin 2016/680 10 artiklan eräissä kieliversioissa kyseisessä artiklassa viitataan tapauksiin, joissa tietojen käsittely on ”täysin välttämätöntä”, ei ole tältä osin ratkaiseva. Tämä terminologinen vaihtelu ei nimittäin muuta näin tarkoitetun arviointiperusteen luonnetta ja edellytettyä vaatimustasoa, sillä myös näissä kieliversioissa määritellään arkaluonteisten tietojen käsittelyn sallimiselle tiukempi edellytys, joka merkitsee sen välttämättömyyden tiukempaa arviointia kuin sellaisten tietojen käsittelyn osalta, jotka eivät kuulu kyseisen artiklan soveltamisalaan.

120

Lisäksi kuten komissio toteaa, vaatimusta, jonka mukaan direktiivin 2016/680 10 artiklan soveltamisalaan kuuluvien tietojen käsittely on sallittua vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä, ei sisältynyt tätä direktiiviä edeltäneeseen direktiiviehdotukseen (COM(2012) 10 final), vaan sen sisällytti direktiiviin myöhemmin unionin lainsäätäjä, jonka tarkoituksena oli näin ollen selvästi asettaa tietojen käsittelylle tiukempi välttämättömyyden edellytys, mikä vastaa kyseisen artiklan tavoitetta, jona on henkilöiden suojelun parantaminen arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta.

121

Kolmanneksi sen vaatimuksen sisällöstä, jonka mukaan arkaluonteisten tietojen käsittely on sallittava ”vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä”, on huomattava, että direktiivin 2016/680 10 artiklan erityisvaatimukset merkitsevät direktiivin 4 ja 8 artiklassa vahvistettujen periaatteiden, joita on noudatettava kaikissa direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa tietojen käsittelyssä, erityistä täytäntöönpanoa, jota sovelletaan tiettyihin tietoluokkiin. Sen vuoksi näiden eri vaatimusten soveltamisala on määritettävä nämä periaatteet huomioon ottaen.

122

Yhtäältä erityisesti direktiivin 2016/680 10 artiklassa tarkoitettu ”ehdoton välttämättömyys” kerätä henkilöiden, joiden osalta esitutkinta on aloitettu, biometrisia ja geneettisiä tietoja niiden rekisteröintiä varten, on määritettävä tämän keräämisen tarkoitusten perusteella. Tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ilmaistun tarkoitusten rajoittamisen periaatteen mukaisesti näiden tarkoitusten on oltava ”tiettyjä, nimenomaisia ja laillisia”. Toisaalta vaikka vaatimus, jonka mukaan biometristen ja geneettisten tietojen käsittely on sallittava ”vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä”, vastaa – kuten edellä 117–119 kohdassa on todettu – vaatimusta tiettyjen tietoluokkien paremmasta suojasta, se ei kuitenkaan merkitse tietojen minimoinnin periaatteen erityistä soveltamista mainitussa 10 artiklassa lueteltuihin tietoluokkiin; tästä periaatteesta säädetään mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, jonka mukaan henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia eivätkä ne saa olla liian laajoja niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään.

123

Lisäksi tämän saman direktiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan valossa tämän vaatimuksen ulottuvuus on määritettävä ottaen huomioon myös direktiivin 8 artiklan 1 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä muun muassa siitä, että käsittely on lainmukaista ainoastaan jos ja vain siltä osin kuin se on tarpeen toimivaltaisen viranomaisen tehtävän suorittamiseksi tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa mainittuja tarkoituksia varten, sekä sen 8 artiklan 2 kohta, jossa vaaditaan, että jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säännellään mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa käsittelyä, on täsmennettävä ainakin käsittelyn tavoitteet, käsiteltävät henkilötiedot ja käsittelyn tarkoitukset.

124

Tältä osin biometristen ja geneettisten tietojen käsittelyn tarkoituksia ei voida kuvata liian yleisluonteisin sanamuodoin, vaan ne on määritettävä riittävän täsmällisesti ja konkreettisesti, jotta kyseisen käsittelyn ”ehdotonta välttämättömyyttä” voidaan arvioida.

125

Lisäksi vaatimus, jonka mukaan arkaluonteisten tietojen käsittelyn on oltava ”ehdottoman välttämätöntä”, merkitsee tässä yhteydessä erityisen tiukkaa tietojen minimointiperiaatteen noudattamisen valvontaa.

126

Tältä osin on ensinnäkin muistutettava, että – kuten direktiivin 2016/680 johdanto-osan 26 perustelukappaleesta ilmenee –, välttämättömyysvaatimus täyttyy, jos kyseessä olevan tietojen käsittelyn tavoitetta ei voida kohtuudella saavuttaa yhtä tehokkaasti muilla rekisteröityjen perusoikeuksia, erityisesti perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuja yksityiselämän kunnioitusta ja henkilötietojen suojaa koskevia oikeuksia, vähemmän rajoittavilla keinoilla (ks. vastaavasti tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės etikos komisija, C-184/20, EU:C:2022:601, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kun otetaan huomioon henkilöiden parempi suoja arkaluonteisten tietojen käsittelyssä, rekisterinpitäjän on varmistuttava siitä, ettei tätä tavoitetta voida saavuttaa turvautumalla muihin kuin direktiivin 2016/680 10 artiklassa lueteltuihin tietoluokkiin.

127

Kun toiseksi otetaan huomioon huomattavat riskit, joita arkaluonteisten tietojen käsittely aiheuttaa rekisteröityjen oikeuksille ja vapauksille erityisesti toimivaltaisten viranomaisten direktiivin 2016/680 1 artiklan 1 kohdassa mainittujen tehtävien yhteydessä, vaatimus ”ehdottomasta välttämättömyydestä” merkitsee sitä, että otetaan huomioon sen tavoitteen erityinen merkitys, johon tällaisella käsittelyllä pyritään. Tällaista merkitystä voidaan arvioida muun muassa tavoitteen luonteen perusteella, erityisesti sen perusteella, että käsittelyllä on konkreettinen tavoite, joka liittyy rikosten tai yleiseen turvallisuuteen kohdistuvien tietyn vakavuusasteen uhkien estämiseen, tällaisista rikoksista rankaisemiseen tai suojeluun tällaisilta uhkilta, sekä niiden erityisten olosuhteiden valossa, joissa käsittely suoritetaan.

128

Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään henkilön, jonka osalta on aloitettu esitutkinta virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta, biometristen ja geneettisten tietojen systemaattisesta keräämisestä, on lähtökohtaisesti ristiriidassa sen direktiivin 2016/680 10 artiklassa säädetyn vaatimuksen kanssa, jonka mukaan tässä artiklassa tarkoitettujen erityisten tietoluokkien käsittely sallitaan ”vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä”.

129

Tällainen lainsäädäntö voi nimittäin johtaa erottelematta ja yleisesti useimpien henkilöiden, joiden osalta on aloitettu esitutkinta, biometristen ja geneettisten tietojen keräämiseen, koska käsite ”virallisen syytteen alainen tahallinen rikos” on erityisen yleinen ja se voi soveltua moniin rikoksiin niiden luonteesta ja vakavuudesta riippumatta.

130

On totta, että tällaisella lainsäädännöllä biometristen ja geneettisten tietojen keräämisen soveltamisala rajoitetaan henkilöihin, joiden osalta on aloitettu esitutkinta rikosoikeudellisen menettelyn alustavassa vaiheessa, eli direktiivin 2016/680 6 artiklan a alakohdassa tarkoitettuihin henkilöihin, joiden voidaan vakavin perustein uskoa syyllistyneen rikokseen. Pelkästään sitä, että henkilöä koskeva esitutkinta on aloitettu virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta, ei kuitenkaan voida pitää seikkana, joka sellaisenaan olisi peruste olettaa, että hänen biometristen ja geneettisten tietojensa kerääminen on ehdottoman välttämätöntä keräämisen tarkoitusten kannalta ja kun otetaan huomioon siitä seuraava perusoikeuksien, erityisesti perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattujen yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskevien oikeuksien, loukkaaminen.

131

Näin ollen on yhtäältä niin, että jos on vakavia perusteita uskoa, että kyseinen henkilö on syyllistynyt rikokseen, mikä oikeuttaa häntä koskevan esitutkinnan aloittamisen, mikä edellyttää, että on jo kerätty riittävästi todisteita kyseisen henkilön osallistumisesta rikokseen, voi esiintyä tapauksia, joissa sekä biometristen tietojen että geneettisten tietojen kerääminen ei vastaa mitään konkreettista tarvetta vireillä olevan rikosoikeudellisen menettelyn kannalta.

132

Toisaalta sen todennäköisyys, että henkilön, jonka osalta on aloitettu esitutkinta, biometriset ja geneettiset tiedot ovat ehdottoman välttämättömiä muissa menettelyissä kuin siinä, jonka yhteydessä esitutkinnan aloittaminen on tapahtunut, voidaan määrittää ainoastaan ottaen huomioon kaikki merkitykselliset seikat, kuten muun muassa epäillyn rikoksen, jonka vuoksi hänen esitutkintansa on aloitettu, luonne ja vakavuus, kyseisen rikoksen erityisolosuhteet, mainitun rikoksen mahdollinen yhteys muihin vireillä oleviin menettelyihin ja kyseisen henkilön aikaisemmat tuomiot tai yksilöllinen profiili.

133

Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava, onko direktiivin 2016/680 10 artiklan tehokkuuden varmistamiseksi mahdollista tulkita kansallista lainsäädäntöä, jossa säädetään tästä pakkotäytäntöönpanosta, unionin oikeuden mukaisesti. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on erityisesti tarkastettava, mahdollistaako kansallinen lainsäädäntö sen arvioimisen, onko kyseisen henkilön biometristen ja geneettisten tietojen kerääminen niiden rekisteröintiä varten ”ehdottoman välttämätöntä”. Tältä osin on muun muassa voitava tarkastaa, voivatko sen rikoksen luonne ja vakavuus, josta kyseistä henkilöä pääasiassa kyseessä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä epäillään, tai edellä 132 kohdassa tarkoitettujen kaltaiset muut merkitykselliset seikat olla sellaisia seikkoja, joiden perusteella tällainen ”ehdoton välttämättömyys” voidaan todeta. Lisäksi olisi varmistettava, ettei väestörekisteritietojen kerääminen, josta myös säädetään poliisin rekisteriin merkitsemisen yhteydessä – kuten Bulgarian hallitus on vahvistanut unionin tuomioistuimen esittämään kysymykseen antamassaan kirjallisessa vastauksessa – yksinään mahdollista tavoiteltujen tavoitteiden saavuttamista.

134

Siinä tapauksessa, että kansallisessa lainsäädännössä ei taata tällaista biometristen ja geneettisten tietojen keräämistoimenpiteen valvontaa, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistettava mainitun 10 artiklan täysi vaikutus hylkäämällä poliisiviranomaisten lupahakemus tämän keräämisen pakkotäytäntöönpanosta.

135

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että direktiivin 2016/680 10 artiklaa, luettuna yhdessä sen 4 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdan sekä 8 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään henkilön, jonka osalta on aloitettu esitutkinta virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta, biometristen ja geneettisten tietojen järjestelmällisestä keräämisestä niiden rekisteröintiä varten, ja jossa ei säädetä toimivaltaisen viranomaisen velvollisuudesta yhtäältä tarkastaa , onko tietojen kerääminen ehdottoman välttämätöntä tavoiteltujen konkreettisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja osoittaa tätä, ja toisaalta tarkastaa, voitaisiinko nämä tavoitteet saavuttaa toimenpiteillä, joilla puututaan vähemmän kyseisen henkilön oikeuksiin ja vapauksiin, ja osoittaa tätä.

136

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: