1

Oriol Junqueras i Vies vaatii valituksellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 15.12.2020 antaman määräyksen Junqueras i Vies v. parlamentti (T‑24/20, EU:T:2020:601; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta hänen kanteensa, jossa vaadittiin kumoamaan yhtäältä Euroopan parlamentin puhemiehen 13.1.2020 pidetyssä täysistunnossa tekemä ilmoitus hänen Euroopan parlamentin jäsenen edustajantoimensa vapautumisesta (jäljempänä 13.1.2020 tehty ilmoitus) ja toisaalta päätös, jolla tämä viimeksi mainittu väitetysti hylkäsi parlamentin jäsen Riba i Ginerin 20.12.2019 Euroopan parlamentin työjärjestyksen 8 artiklan nojalla esittämän pyynnön, joka koski ”kiireellisen aloitteen” tekemistä hänen koskemattomuutensa vahvistamiseksi (jäljempänä 20.12.2019 esitetyn pyynnön hylkääminen).

2

EU- ja EUT-sopimusten liitteenä olevan Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (N:o 7) (jäljempänä unionin erioikeuksista ja vapauksista tehty pöytäkirja) III luku, jonka otsikko on ”Euroopan parlamentin jäsenet”, sisältää muun muassa pöytäkirjan 9 artiklan, jossa määrätään seuraavaa:

”– – parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on

Koskemattomuus koskee jäseniä myös silloin kun he matkustavat – – parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä.

Koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta, eikä se estä – – parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuuden yhden jäsenen osalta.”

3

Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annetun säädöksen, joka on 20.9.1976 tehdyn neuvoston päätöksen 76/787/EHTY, ETY, Euratom liitteenä (jäljempänä vaalisäädöksen alkuperäinen versio), sellaisena kuin se on muutettuna 25.6. ja 23.9.2002 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2002/772/EY, Euratom (EYVL 2002, L 283, s. 1) (jäljempänä vaalisäädös), 6 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”– – parlamentin jäsenet nauttivat niitä erioikeuksia ja vapauksia, joita heihin sovelletaan [unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan] nojalla.”

4

Vaalisäädöksen 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   – – parlamentin jäsenen tehtävä on ristiriidassa seuraavien tehtävien kanssa:

2.   Vuoden 2004 – – parlamentin vaaleista alkaen – – parlamentin jäsenyys on yhteensopimaton kansallisen kansanedustuslaitoksen jäsenyyden kanssa.

– –

3.   Lisäksi kukin jäsenvaltio voi 8 artiklassa määrätyin edellytyksin laajentaa yhteensopimattomuussääntöjen kansallista soveltamisalaa.

– –”

5

Kyseisen säädöksen 8 artiklan sanamuoto on seuraava:

”Jollei tämän säädöksen säännöksistä muuta johdu, vaalit toimitetaan kussakin jäsenvaltiossa kansallisten säännösten mukaan.

Näissä kansallisissa säännöksissä voidaan ottaa huomioon jäsenvaltioiden erityistilanteet, mutta ne eivät saa yleisesti vaikuttaa vaalitavan suhteellisuuteen.”

6

Mainitun säädöksen 12 artiklan sanamuoto on seuraava:

”– – parlamentti tarkastaa valtuudet – –. Tätä varten se merkitsee tiedoksi jäsenvaltioiden virallisesti julkistamat tulokset ja ratkaisee tämän säädöksen määräyksistä mahdollisesti johtuvat erimielisyydet lukuun ottamatta niitä kansallisia määräyksiä, joihin säädöksessä viitataan.”

7

Kyseisen säädöksen 13 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   – – parlamentin jäsenen paikka vapautuu, kun hänen toimikautensa päättyy hänen erottuaan, kuoltuaan tai kun hänen edustajan toimensa päättyy.

2.   Jollei tämän säädöksen muista säännöksistä muuta johdu, kukin jäsenvaltio vahvistaa asianmukaiset menettelytavat mahdollisesti vapautuvan jäsenen paikan täyttämiseksi 5 artiklassa tarkoitetun viisivuotiskauden loppuun asti.

3.   Jos – – parlamentin jäsenen toimikausi päättyy jäsenvaltion lainsäädännön perusteella, noudatetaan toimikauden päättymisessä mainitun lainsäädännön säännöksiä. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ilmoittavat siitä – – parlamentille.

4.   Kun jäsenen paikka vapautuu eroamisen tai kuoleman vuoksi, – – parlamentin puhemies ilmoittaa siitä viipymättä kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.”

8

Parlamentin työjärjestyksen (jäljempänä työjärjestys) 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Valtakirjojen tarkastus”, määrätään seuraavaa:

1.   – – parlamentin yleisten vaalien jälkeen puhemies pyytää jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ilmoittamaan parlamentille viipymättä jäseniksi valittujen nimet, jotta kaikki jäsenet voivat ryhtyä hoitamaan edustajantointaan ensimmäisen vaalien jälkeisen istunnon alusta alkaen.

– –

3.   Parlamentti tarkastaa viipymättä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön perusteella valtakirjat ja tekee ratkaisunsa kunkin vastavalitun jäsenen valtuutuksien pätevyydestä sekä mahdollisista [vaalisäädöksen] säännösten mukaisesti esitetyistä muistutuksista, lukuun ottamatta muistutuksia, jotka kyseisen säädöksen nojalla kuuluvat yksinomaan niiden kansallisten määräysten soveltamisalaan, joihin säädöksessä viitataan.

– –

6.   Asiasta vastaavan valiokunnan on varmistettava, että jäsenvaltioiden tai unionin viranomaiset toimittavat viipymättä parlamentille kaikki Euroopan parlamentin jäsenen kelpoisuuteen tai varajäsenten kelpoisuuteen tai sijoittumisjärjestykseen mahdollisesti vaikuttavat tiedot sekä, jos kysymyksessä on nimitys, sen voimaantulopäivän.

Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset käynnistävät menettelyn, joka saattaa johtaa siihen, että jäsen menettää edustajantoimensa, puhemies pyytää näitä tiedottamaan säännöllisesti menettelyn etenemisestä. Hän välittää tiedot asiasta vastaavalle valiokunnalle, jonka ehdotuksesta parlamentti voi ilmaista kantansa asiaan.”

9

Työjärjestyksen 4 artiklan, jonka otsikko on ”Jäsenten toimikausi”, 2, 4 ja 7 kohdassa määrätään seuraavaa:

”2.   – –

Jos asiasta vastaava valiokunta katsoo, että edustajantoimesta luopuminen on [vaalisäädöksen] mukainen, edustajantoimen julistetaan vapautuneen edustajantoimesta luopuvan jäsenen luopumispöytäkirjassa ilmoittamana ajankohtana ja puhemies antaa asiasta tiedon parlamentille.

Jos asiasta vastaava valiokunta katsoo, että edustajantoimesta luopuminen ei ole [vaalisäädöksen] mukainen, se ehdottaa parlamentille, että edustajantoimen ei julisteta vapautuneen.

– –

4. Jos joko jäsenvaltioiden tai unionin toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat taikka asianomainen jäsen ilmoittaa puhemiehelle nimityksestä tai valituksi tulemisesta sellaiseen tehtävään, joka on [vaalisäädöksen] 7 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaan yhteensopimaton – – parlamentin jäsenen tehtävän kanssa, puhemies antaa asiasta tiedon parlamentille ja parlamentti julistaa edustajantoimen vapautuneen yhteensopimattomuuden alkamisajankohdasta.

Jos jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat puhemiehelle Euroopan parlamentin jäsenen toimikauden päättymisestä joko kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä [vaalisäädöksen] 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti säädetyn muun yhteensopimattomuuden vuoksi tai siksi, että jäsenen toimikausi päättyy mainitun säädöksen 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti, puhemies ilmoittaa parlamentille kyseisen jäsenen toimikauden päättyneen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten ilmoittamana päivänä. Jos päättymispäivää ei ole ilmoitettu, toimikauden päättymisajankohtana on jäsenvaltion antaman ilmoituksen päivämäärä.

– –

7.   Jos toimen vastaanottamiseen tai toimesta luopumiseen liittyy aineellinen tai tahdonmuodostuksen virhe, parlamentti voi julistaa pätemättömäksi jo tarkastetun valtakirjan tai kieltäytyä toteamasta edustajantoimen vapautuneen.”

10

Työjärjestyksen 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Erioikeudet ja vapaudet”, määrätään seuraavaa:

”1.   Jäsenet nauttivat [erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa] vahvistettuja erioikeuksia ja vapauksia.

2.   Erioikeuksia ja vapauksia koskevaa toimivaltaa käyttäessään parlamentti pyrkii säilyttämään täysivaltaisuutensa demokraattisena lainsäädäntöelimenä ja varmistamaan jäsentensä riippumattomuuden heidän hoitaessaan tehtäviään. Parlamentaarinen koskemattomuus ei ole jäsenen henkilökohtainen erioikeus vaan tae koko parlamentin ja sen jäsenten riippumattomuudesta.

– –”

11

Työjärjestyksen 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Erioikeuksien ja vapauksien puolustaminen”, määrätään seuraavaa:

”1.   Jos väitetään, että jonkin jäsenvaltion viranomaiset ovat loukanneet tai ovat aikeissa loukata jäsenen tai entisen jäsenen erioikeuksia ja vapauksia, parlamenttia voidaan pyytää 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti määrittämään päätöksellä, onko kyseisiä erioikeuksia ja vapauksia loukattu tai ollaanko niitä todennäköisesti aikeissa loukata.

2.   Erioikeuksien ja vapauksien puolustamista voidaan pyytää etenkin, jos olosuhteiden katsotaan hallinnollisesti tai muulla tavoin rajoittavan parlamentin kokouspaikkaan matkustavan tai sieltä palaavan jäsenen vapaata liikkumista, mielipiteen ilmaisemista tai äänestyskäyttäytymistä hänen hoitaessaan tehtäviään tai jos kyseisten olosuhteiden katsotaan kuuluvan – – erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa – – olevan 9 artiklan soveltamisalaan.

– –

5.   Jos on tehty päätös olla puolustamatta jäsenen erioikeuksia ja vapauksia, jäsen voi poikkeuksellisesti pyytää, että päätöstä tarkastellaan uudelleen, esittämällä uusia todisteita 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Uudelleentarkastelupyyntöä ei oteta käsiteltäväksi, jos päätöksen johdosta on aloitettu [SEUT] 263 artiklan mukainen menettely tai jos puhemies katsoo, että esitetyt uudet todisteet eivät ole riittävän painavia oikeuttamaan asian uudelleentarkastelua.”

12

Työjärjestyksen 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Puhemiehen kiireelliset toimet koskemattomuuden vahvistamiseksi”, määrätään seuraavaa:

”1.   Jos jäsen on pidätetty tai jos hänen liikkumisvapauttaan on rajoitettu siten, että hänen erioikeuksiaan ja vapauksiaan on ilmeisesti loukattu, puhemies voi asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtajaa ja esittelijää kuultuaan käynnistää kiireellisenä asiana aloitteen kyseisen jäsenen erioikeuksien ja vapauksien vahvistamiseksi. [Parlamentin] puhemies ilmoittaa aloitteesta valiokunnalle ja täysistunnolle.

– –”

13

Työjärjestyksen 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Koskemattomuutta koskevat menettelyt”, määrätään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen [parlamentin] puhemiehelle osoittamasta, jäsenen parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä taikka jäsenen tai entisen jäsenen puhemiehelle osoittamasta, erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevasta pyynnöstä ilmoitetaan täysistunnossa, ja pyyntö lähetetään käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan.

2.   Asianomaisen jäsenen tai entisen jäsenen suostumuksella pyynnön voi esittää toinen jäsen, joka saa edustaa asianomaista jäsentä tai entistä jäsentä kaikissa menettelyn vaiheissa.

– –

3.   Valiokunta käsittelee koskemattomuuden pidättämistä sekä erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevat pyynnöt viipymättä ottaen kuitenkin huomioon tapausten monimutkaisuuden.

4.   Valiokunta antaa perustellun päätösehdotuksen, jossa on suositus koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön tai erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevan pyynnön hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Tarkistuksia ei oteta käsiteltäväksi. Jos ehdotus hylätään, päinvastainen päätös katsotaan hyväksytyksi.

5.   Valiokunta voi pyytää asianomaiselta viranomaiselta ne lisätiedot tai selvitykset, jotka valiokunta katsoo tarpeellisiksi voidakseen muodostaa mielipiteensä koskemattomuuden pidättämisestä tai puolustamisesta.

6.   Asianomaiselle jäsenelle annetaan tilaisuus tulla kuulluksi, ja hänellä on oikeus esittää kaikki tässä yhteydessä aiheellisiksi katsomansa asiakirjat tai muut kirjalliset todisteet.

– –

Valiokunnan puheenjohtaja kutsuu asianomaisen jäsenen kuultavaksi ja ilmoittaa kuulemisen ajankohdan. Jäsen voi luopua oikeudestaan tulla kuulluksi.

– –

7.   Jos pyynnössä esitetään koskemattomuuden pidättämistä tai puolustamista useiden syytöskohtien perusteella, jokaisesta kohdasta voidaan tehdä erillinen päätös. Valiokunnan mietinnössä voidaan poikkeuksellisesti ehdottaa, että koskemattomuuden pidättäminen tai puolustaminen koskisi ainoastaan syytteen käsittelyä ja että ennen lopullista tuomiota jäsentä ei saisi pidättää tai vangita eikä hän saisi joutua sellaisten toimenpiteiden kohteeksi, jotka estäisivät häntä hoitamasta edustajantoimeensa kuuluvia tehtäviä.

8.   Valiokunta voi antaa perustellun lausunnon kyseisen viranomaisen toimivallasta asiassa ja pyynnön käsiteltäväksi ottamisesta, mutta se ei missään tapauksessa ilmaise kantaansa jäsenen syyllisyyteen tai syyttömyyteen eikä siihen, oikeuttavatko lausumat tai teot, joihin jäsenen väitetään syyllistyneen, syytteeseen asettamisen, vaikka valiokunta pyyntöä käsitellessään saisi yksityiskohtaista tietoa tapaukseen liittyvistä tosiasioista.

9.   Valiokunnan päätösehdotus otetaan sen käsiteltäväksi jättämistä seuraavan ensimmäisen täysistunnon esityslistalle. Mainittuun ehdotukseen ei voida jättää käsiteltäväksi tarkistuksia.

– –

Jäsen, jonka erioikeudet tai vapaudet ovat käsiteltävänä, ei osallistu keskusteluun, sanotun kuitenkaan rajoittamatta [työjärjestyksen] 173 artiklan määräysten soveltamista.

Mietintöön sisältyvästä päätösehdotuksesta tai päätösehdotuksista äänestetään ensimmäisenä keskustelun jälkeisenä äänestysajankohtana.

Parlamentin käsiteltyä asiaa jokaisesta mietintöön sisältyvästä ehdotuksesta äänestetään erikseen. Jos jokin ehdotus hylätään, päinvastainen päätös katsotaan hyväksytyksi.

10.   [Parlamentin] puhemies antaa parlamentin päätöksen viipymättä tiedoksi asianomaiselle jäsenelle ja kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja pyytää, että puhemiehelle ilmoitetaan kaikista asianomaisen käsittelyn vaiheista ja oikeusviranomaisten päätöksistä. Saatuaan nämä tiedot [parlamentin] puhemies välittää ne parlamentille sopivaksi katsomallaan tavalla, tarvittaessa kuultuaan ensin asiasta vastaavaa valiokuntaa.

11.   Valiokunta käsittelee asiaa ja mahdollisesti saamiaan asiakirjoja äärimmäisen luottamuksellisina. Valiokunta käsittelee koskemattomuuteen liittyviä menettelyjä koskevat pyynnöt aina suljetuin ovin.

12   Parlamentti käsittelee ainoastaan sellaiset jäsenen koskemattomuuden pidättämistä koskevat pyynnöt, jotka ovat jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten tai pysyvien edustustojen sille toimittamia.

– –

14.   Kaikki toimivaltaisen viranomaisen esittämät jäsenten erioikeuksien ja vapauksien laajuutta koskevat tiedustelut käsitellään edellä mainittujen sääntöjen mukaisesti.”

14

Asian tausta, joka esitetään valituksenalaisen määräyksen 15–31 kohdassa, voidaan tiivistää seuraavasti.

15

Junqueras i Vies oli Gobierno autonómico de Cataluñan (Katalonian itsehallintoalueen hallitus, Espanja) varapuheenjohtaja kansanäänestyksen järjestämisestä itsemääräämisoikeudesta 6.9.2017 annetun Parlamento de Cataluñan (Katalonian parlamentti) lain 19/2017 (Ley 19/2017 del referéndum de autodeterminación; DOGC nro 7449A, 6.9.2017, s. 1) ja oikeudellisesta siirtymäkaudesta ja tasavallan perustamisesta 8.9.2017 annetun Parlamento de Cataluñan lain 20/2017 (Ley 20/2017 de transitoriedad jurídica y fundacional de la República; DOGC nro 7451A, 8.9.2017, s. 1) antamisajankohtana ja ensiksi mainitussa laissa, jonka säännösten soveltaminen oli sillä välin keskeytetty Tribunal Constitucionalin (perustuslakituomioistuin, Espanja) ratkaisulla, säädetyn itsemääräämisoikeudesta järjestetyn kansanäänestyksen ajankohtana 1.10.2017.

16

Näiden lakien antamisen ja tämän kansanäänestyksen pitämisen johdosta Ministerio fiscal (syyttäjäviranomainen, Espanja), Abogado del Estado (julkisen vallan edustaja, Espanja) ja Vox-puolue panivat vireille rikosoikeudenkäynnin useita henkilöitä, muun muassa Junqueras i Viesiä, vastaan ja väittivät näiden osallistuneen eroa Espanjasta ajavaan menettelyyn ja syyllistyneen rikokseksi luokiteltaviin tekoihin eli kapinaan tai kansankiihotukseen, tottelemattomuuteen ja julkisten varojen väärinkäyttöön.

17

Junqueras i Vies määrättiin tutkintavankeuteen kyseisen rikosoikeudenkäynnin esitutkintavaiheessa rikosprosessilain (Ley de Enjuiciamiento Criminal) 503 §:n nojalla 2.11.2017 tehdyllä päätöksellä.

18

Kyseisen rikosoikeudenkäynnin pääkäsittelyvaiheessa valittaja asettui ehdolle Euroopan parlamentin vaaleissa, jotka järjestettiin 26.5.2019, ja hänet valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi, kuten ilmenee vaalituloksista, jotka Espanjan keskusvaalilautakunta (Junta Electoral Central) virallisesti julkisti 26.5.2019 toimitetuissa Euroopan parlamentin vaaleissa valituksi tulleiden ehdokkaiden julistamisesta 13.6.2019 tehdyllä päätöksellä (BOE nro 142, 14.6.2019, s. 62477) yleisestä vaalijärjestelmästä 19.6.1985 annetun lain 5/1985 (Ley Orgánica 5/1985 del Régimen Electoral General; BOE nro 147, 20.6.1985, s. 19110; jäljempänä Espanjan vaalilaki) 224 §:n 1 momentin mukaisesti. Tällä päätöksellä keskusvaalilautakunta myös jakoi valituiksi tulleille henkilöille, mukaan lukien valittajalle, paikat, jotka Espanjan kuningaskunnalla on Euroopan parlamentissa.

19

Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja) hylkäsi 14.6.2019 antamallaan määräyksellä valittajan pyynnön saada vankilasta poistumista koskeva poikkeuslupa, jotta hän poliisin valvonnassa voisi keskusvaalilautakunnassa vannoa valan tai antaa vakuutuksen Espanjan perustuslain noudattamisesta vaalilain 224 §:n 2 momentissa edellytetyn mukaisesti.

20

Keskusvaalilautakunta totesi 20.6.2019 tekemässään päätöksessä, että valittaja ei ollut vannonut kyseistä valaa tai antanut kyseistä vakuutusta, ja se ilmoitti vaalilain 224 §:n 2 momentin nojalla asianomaiselle henkilölle Euroopan parlamentissa jaetun edustajanpaikan vapautumisesta sekä kaikkien hänelle edustajantoimensa perusteella mahdollisesti kuuluvien erioikeuksien keskeyttämisestä.

21

Valittaja haki Tribunal Supremossa muutosta edellä 19 kohdassa mainittuun määräykseen ja vetosi unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa olevassa 9 artiklassa määrättyyn koskemattomuuteen.

22

Tribunal Supremo päätti 1.7.2019 lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä asiassa, joka johti 19.12.2019 annettuun tuomioon Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:1115).

23

Parlamentin puhemies julisti 2.7.2019 alkaneeksi, Junqueras i Viesin poissa ollessa, parlamentin 26.5.2019 toimitettuihin vaaleihin perustuvan vaalikauden ensimmäisen istunnon.

24

Euroopan parlamentin jäsen Riba i Giner pyysi 4.7.2019 Junqueras i Viesin nimissä parlamentin puhemiestä toteuttamaan kiireelliset toimenpiteet valittajan parlamentaarisen koskemattomuuden varmistamiseksi työjärjestyksen 8 artiklan nojalla.

25

Parlamentin puhemies hylkäsi tämän pyynnön 22.8.2019.

26

Tribunal Supremo antoi 14.10.2019 tuomion, jolla se tuomitsi Junqueras i Viesin yhtäältä 13 vuoden pituiseen vapaudenmenetyksen käsittävään rangaistukseen ja toisaalta 13 vuoden pituiseen kansalaisoikeuksien menettämisen käsittävään rangaistukseen, jonka seurauksena hän menetti lopullisesti kaikki julkiset virkansa ja tehtävänsä, mukaan lukien vaaleilla täytettävät, eikä hän voi saada tai hoitaa uusia tällaisia virkoja ja tehtäviä.

27

Unionin tuomioistuin vastasi 19.12.2019 antamallaan tuomiolla Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:1115) tämän tuomion 22 kohdassa mainittuihin ennakkoratkaisukysymyksiin. Se totesi, että henkilöllä – jonka on virallisesti julistettu tulleen valituksi parlamenttiin hänen ollessaan tutkintavankeudessa vakavien rikosten perusteella aloitetun oikeudenkäynnin yhteydessä mutta joka ei ole saanut lupaa mennä täyttämään tiettyjä kansallisessa oikeudessa säädettyjä vaatimuksia kyseisen valintansa julkistamisen jälkeen eikä matkustaa Euroopan parlamenttiin osallistuakseen tämän ensimmäiseen istuntoon – on katsottava olevan koskemattomuus unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan toisen kohdan nojalla. Unionin tuomioistuin täsmensi, että tämä koskemattomuus edellytti asianomaiselle henkilölle määrätyn tutkintavankeuden lopettamista, jotta tämä voi matkustaa parlamenttiin ja täyttää siellä unionin oikeudessa vaaditut muodollisuudet. Lopuksi unionin tuomioistuin katsoi, että jos kansallisen toimivaltaisen tuomioistuimen mielestä tutkintavankeus oli pysytettävä asianomaisen henkilön saatua parlamentin jäsenen aseman, sen olisi mahdollisimman pian pyydettävä parlamentilta kyseisen koskemattomuuden pidättämistä saman pöytäkirjan 9 artiklan kolmannen kohdan nojalla.

28

Euroopan parlamentin jäsen Riba i Giner esitti 20.12.2019 kantajan nimissä parlamentin puhemiehelle uuden pyynnön, jotta tämä toteuttaisi parlamentin työjärjestyksen 8 artiklan nojalla kiireellisiä toimenpiteitä valittajan koskemattomuuden vahvistamiseksi (jäljempänä 20.12.2019 esitetty pyyntö).

29

Keskusvaalilautakunta totesi 3.1.2020 tekemällään päätöksellä, ettei valittaja ollut vaalikelpoinen, koska hänet oli tuomittu vapaudenmenetyksen käsittävään rangaistukseen tämän tuomion 26 kohdassa mainitussa 14.10.2019 annetussa tuomiossa. Valittaja valitti tästä päätöksestä Tribunal Supremoon ja vaati, että sen täytäntöönpanoa on lykättävä.

30

Tribunal Supremo lausui 9.1.2020 antamallaan määräyksellä 19.12.2019 annetusta tuomiosta Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:1115) johtuvista seurauksista valittajaa koskevaan rikosoikeudelliseen menettelyyn. Se katsoi, ettei parlamentille ollut tarpeen esittää pyyntöä valittajan parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämisestä muun muassa sillä perusteella, että kun hänet oli julistettu valituksi, häntä koskeva rikosoikeudellinen menettely oli päättynyt ja päätösharkinta alkanut. Tribunal Supremo katsoi, että koska valittaja oli saanut Euroopan parlamentin jäsenen aseman ajankohtana, jolloin häntä vastaan aloitetussa rikosoikeudellisessa menettelyssä oli aloitettu pääkäsittely, hän ei voinut vedota koskemattomuuteen estääkseen kyseisen menettelyn jatkamisen. Tribunal Supremo katsoi määräyksensä määräysosassa erityisesti, ettei ollut syytä sallia valittajan siirtymistä parlamentin päätoimipaikkaan, vapauttaa häntä, todeta 14.10.2019 annettua tuomiota pätemättömäksi eikä esittää Euroopan parlamentille pyyntöä koskemattomuuden pidättämisestä. Se päätti myös antaa määräyksensä tiedoksi keskusvaalilautakunnalle ja parlamentille. Samana päivänä kyseinen tuomioistuin päätti käsitellä hakemuksen, joka koski keskusvaalilautakunnan 3.1.2020 tekemän päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä, tavanomaisen menettelyn mukaisesti ja hylkäsi valittajan esittämät äärimmäisen kiireellisiä toimenpiteitä koskevat pyynnöt.

31

Euroopan parlamentin jäsen Riba i Giner täydensi 10. ja 13.1.2020 pyyntöä, joka oli esitetty 20.12.2019 Junqueras i Viesin nimissä, ja hän pyysi parlamentin puhemiestä muun muassa olemaan ilmoittamatta valittajan edustajanpaikan vapautumisesta ja esitti täydentäviä asiakirjoja.

32

Parlamentin puhemies ilmoitti 13.1.2020 pidetyssä täysistunnossa antamassaan julkilausumassa, että tämä toimielin merkitsee tiedoksi ensinnäkin, 19.12.2019 annetun tuomion Junqueras Vies (C‑502/19, EU:C:2019:1115) seurauksena, valittajan valitsemisen parlamenttiin 2.7.2019 alkaen ja toiseksi, keskusvaalilautakunnan 3.1.2020 tekemän päätöksen ja Tribunal Supremon 9.1.2020 antaman määräyksen seurauksena, valittajan edustajantoimen vapautumisen 3.1.2020 alkaen.

33

Junqueras i Vies vaati unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.1.2020 toimittamallaan kannekirjelmällä yhtäältä 13.1.2020 tehdyn ilmoituksen ja toisaalta 20.12.2019 esitetyn pyynnön hylkäämisen kumoamista.

34

Samana päivänä jätetyllä erillisellä asiakirjalla valittaja liitti kyseiseen kannekirjelmään SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuvan välitoimihakemuksen, jossa hän vaati, että 13.1.2020 tehdyn ilmoituksen ja 20.12.2019 esitetyn pyynnön hylkäämisen täytäntöönpanoa on lykättävä, että parlamentin puhemies on määrättävä toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joita valittajan erioikeuksien ja vapauksien suojaaminen ja tehokas vaikutus edellyttävät, sekä kaikki tarvittavat toimenpiteet hänen sellaisten perusoikeuksiensa suojelemiseksi, jotka koskevat hänen oikeuttaan hoitaa täysimääräisesti parlamentin jäsenen tehtäväänsä, ja toisaalta, että Espanjan kuningaskunta on määrättävä vapauttamaan hänet, jotta hän voisi hoitaa parlamentin jäsenen tehtäviään.

35

Unionin yleisen tuomioistuimen varapresidentti hylkäsi tämän välitoimihakemuksen 3.3.2020 antamallaan määräyksellä Junqueras i Vies v. parlamentti (T‑24/20 R, ei julkaistu, EU:T:2020:78) sillä perusteella, että fumus boni jurista koskeva edellytys ei täyttynyt.

36

Unionin tuomioistuimen varapresidentti hylkäsi 8.10.2020 antamallaan määräyksellä Junqueras i Vies v. parlamentti (C‑201/20 P(R), ei julkaistu, EU:C:2020:818) valituksen, jonka valittaja teki kyseisestä 3.3.2020 annetusta määräyksestä.

37

Unionin yleinen tuomioistuin antoi 15.12.2020 valituksenalaisen määräyksen, jolla se hyväksyi parlamentin puolustuksessaan esittämät oikeudenkäyntiväitteet ja hylkäsi Junqueras i Viesin vaatimukset 13.1.2020 tehdyn ilmoituksen ja 20.12.2019 esitetyn pyynnön hylkäämisen kumoamisesta, koska ne kohdistuivat toimiin, joista ei voida nostaa kumoamiskannetta SEUT 263 artiklan nojalla.

38

Tarkemmin sanottuna unionin yleinen tuomioistuin katsoi 13.1.2020 tehdyn ilmoituksen kumoamista koskevista vaatimuksista, että ne kohdistuivat puhtaasti informatiiviseen toimeen, jolla ei ole Junqueras i Viesin tilanteeseen kohdistuvia oikeusvaikutuksia, koska siinä vain merkitään tiedoksi työjärjestyksen 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti, että asianomainen on menettänyt edustajantoimensa, joka on tapahtunut yksinomaan kansallisen oikeuden perusteella häntä koskevan rikostuomion johdosta.

39

Unionin yleinen tuomioistuin totesi 20.12.2019 esitetyn pyynnön hylkäämisen kumoamista koskevista vaatimuksista, että koska nimenomaista hylkäämispäätöstä ei ollut tehty, nämä vaatimukset kohdistuivat toimeen, jota ei ollut olemassa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi toissijaisesti ja joka tapauksessa, että koska työjärjestyksen 8 artiklassa tarkoitettu mahdollisuus tehdä kiireellinen aloite Euroopan parlamentin jäsenen koskemattomuuden vahvistamiseksi kuului parlamentin puhemiehen harkintavaltaan, mikä sulki pois oikeuden vaatia tätä viimeksi mainittua tekemään tällainen aloite, tällaisen pyynnön hylkäämistä ei voitu pitää toimena, josta voidaan nostaa kanne SEUT 263 artiklan nojalla.

40

Unionin tuomioistuimen presidentti hyväksyi 9.6.2021 tekemällään päätöksellä Espanjan kuningaskunnan väliintulijaksi tukemaan parlamentin vaatimuksia.

41

Unionin tuomioistuimen presidentti hylkäsi 28.9.2021 antamallaan määräyksellä Carles Puigdemont i Casamajón ja Antoni Comín i Oliveresin hakemuksen esiintyä asiassa väliintulijoina Junqueras i Viesin vaatimusten tukemiseksi.

42

Junqueras i Vies vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin

43

Parlamentti vaatii, että unionin tuomioistuin

44

Junqueras i Vies esittää valituksensa tueksi neljä valitusperustetta. Ensimmäisellä, toisella ja kolmannella valitusperusteellaan hän riitauttaa perusteet, joiden nojalla unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta hänen vaatimuksensa 13.1.2020 tehdyn ilmoituksen kumoamiseksi. Neljännessä valitusperusteessaan valittaja riitauttaa perusteet, joiden nojalla unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta hänen vaatimuksensa 20.12.2019 esitetyn pyynnön hylkäämisen kumoamiseksi.

45

Parlamentti väittää ensisijaisesti, että ensimmäinen, kolmas ja neljäs valitusperuste on jätettävä tutkimatta, koska ne eivät täytä SEUT 256 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisessä kohdassa sekä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdassa ja 169 artiklan 2 kohdassa asetettuja vaatimuksia, koska niissä ei esitetä riittävän täsmällisesti valituksenalaisen määräyksen kritisoituja kohtia ja oikeudellisia perusteluja, joihin valittajan vaatimus perustuu. Parlamentti väittää, että ensimmäinen valitusperuste on jätettävä tutkimatta myös siltä osin kuin sillä ei pyritä riitauttamaan unionin yleisen tuomioistuimen vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohdasta tekemää tulkintaa vaan kyseenalaistamaan parlamentin tulkinta keskusvaalilautakunnan 3.1.2020 tekemästä päätöksestä, mikä kuuluu tosiseikkojen arviointiin tai kansallisen oikeuden tulkintaan ja jää unionin tuomioistuimen muutoksenhaun yhteydessä harjoittaman valvonnan ulkopuolelle.

46

Valittaja kiistää nämä väitteet.

47

Vaikka pitää paikkansa, että Junqueras i Viesin ensimmäisen, kolmannen ja neljännen valitusperusteen tueksi esittämät kirjelmät vaikuttavat toisinaan sekavilta, on kuitenkin todettava, että valituksessa mainitaan valituksenalaisen määräyksen perustelujen kritisoidut kohdat, ja siinä esitetään riittävän täsmällisesti, jotta unionin tuomioistuin voi ratkaista asian, oikeudelliset perusteet, joilla valittaja pyrkii kyseenalaistamaan nämä kohdat.

48

Ensimmäisen valitusperusteen osalta on lisäksi todettava, että valittaja ei pyri väitteillään kyseenalaistamaan tosiseikkoja koskevaa arviointia tai kansallisen oikeuden tulkintaa vaan unionin yleisen tuomioistuimen vaalisäädöksestä tekemää tulkintaa.

49

Tästä seuraa, että – toisin kuin parlamentti väittää – ensimmäinen, kolmas ja neljäs valitusperuste on otettava tutkittavaksi.

50

Ensimmäinen, toinen ja kolmas valitusperuste, joita on tarkasteltava yhdessä, kohdistuvat – kuten tämän tuomion 44 kohdassa on todettu – valituksenalaisen määräyksen perusteluihin, joilla unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että Junqueras i Viesin vaatimukset 13.1.2020 tehdyn ilmoituksen kumoamisesta oli jätettävä tutkimatta.

51

Tarkemmin sanoen valittaja arvostelee ensimmäisessä valitusperusteessaan unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se katsoi, että hänen tilannettaan oli pidettävä vaalisäädöksen 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna yhteensopimattomuutena tai 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna edustajantoimen päättymisenä, vaikka sitä oli pidettävä jälkikäteen ilmenneenä yhteensopimattomuutena, joka ei kuulu kummankaan määräyksen soveltamisalaan. Toisessa valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen työjärjestyksen 4 artiklan 7 kohdan osalta, jossa määrätään tapauksista, joissa parlamentti voi kieltäytyä toteamasta jäsenensä edustajantoimen vapautumista. Kolmannessa valitusperusteessaan Junqueras i Vies väittää, että – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on katsonut – vaalisäädöksen 8 ja 12 artiklasta tai työjärjestyksen 3 artiklan 3 kohdasta ei seuraa, ettei parlamentti voisi kyseenalaistaa käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaista jäsenvaltion päätöstä.

52

Parlamentti ja Espanjan kuningaskunta katsovat, että nämä valitusperusteet on hylättävä.

53

On todettava, että vaalisäädöksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan parlamentin jäsenen asema on ristiriidassa tässä määräyksessä lueteltujen tehtävien hoitamisen kanssa. Kyseisen säädöksen 7 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää muista yhteensopimattomuuksista laajentamalla yhteensopimattomuussääntöjen kansallista soveltamisalaa.

54

Vaalisäädöksen 13 artiklassa puolestaan säännellään tapauksia, joissa parlamentin jäsenen paikka vapautuu jäsenen eroamisen, kuoleman tai edustajantoimen päättymisen vuoksi. Saman artiklan 3 kohdassa säädetään, että jos jäsenvaltion lainsäädännössä nimenomaisesti säädetään edustajantoimen päättymisestä, toimikausi päättyy kyseisen lainsäädännön mukaisesti ja kansalliset viranomaiset ilmoittavat siitä parlamentille.

55

Työjärjestyksen 4 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa täsmennetään, että kun jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat parlamentille Euroopan parlamentin jäsenen toimikauden päättymisestä joko vaalisäädöksen 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun muun yhteensopimattomuuden vuoksi tai hänen edustajantoimensa päättymisen vuoksi vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohdan perusteella, parlamentin puhemies ilmoittaa parlamentille, että asianomaisen toimikausi on päättynyt kansallisten viranomaisten ilmoittamana päivänä.

56

Siltä osin kuin aluksi on kyse 13.1.2020 tehdyn ilmoituksen oikeudellisesta perustasta, valituksenalaisen määräyksen 57–67 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että Junqueras i Viesin Euroopan parlamentin jäsenen toimikausi oli päättynyt hänen edustajantoimensa menettämisen vuoksi, sellaisena kuin se johtuu kansallisen oikeuden soveltamisesta, kuten vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohdassa säädetään. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin mainitsi kyseisen määräyksen 57 ja 58 kohdassa myös vaalisäädöksen 7 artiklan 3 kohdan, tämä johtuu yksinomaan siitä, että työjärjestyksen 4 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa liitetään samat seuraukset tämän määräyksen soveltamisalaan kuuluvan muun yhteensopimattomuuden ilmenemisen vuoksi ja saman säädöksen 13 artiklan 3 kohdan mukaisen edustajantoimen päättymisen vuoksi.

57

Toisin kuin valittaja väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei näin tehdessään menetellyt virheellisesti 13.1.2020 tehdyn ilmoituksen oikeusperustan osalta. Riippumatta kansallisessa lainsäädännössä käytetystä terminologiasta, Euroopan parlamentin jäsenen toimikauden päättyminen kyseisen oikeuden perusteella rikostuomion vuoksi on vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu tapaus, jossa edustajantoimi päättyy (ks. vastaavasti vaalisäädöksen alkuperäisen version osalta tuomio 7.7.2005, Le Pen v. parlamentti,C‑208/03 P, EU:C:2005:429, 49 kohta), eikä kyseisen säädöksen 7 artiklassa tarkoitettu yhteensopimattomuus, koska se ei ole seurausta tiettyjen tehtävien kasautumisen kiellon noudattamatta jättämisestä.

58

Näin ollen unionin yleistä tuomioistuinta ei voida arvostella siitä, että se olisi loukannut valittajan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan tai hänen oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja että se olisi evännyt häneltä mielivaltaisesti edustajantoimensa katsomalla, että 13.1.2020 tehty ilmoitus perustui vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohtaan.

59

Tämän jälkeen on muistutettava parlamentille kuuluvasta harkintavallasta kansalliseen oikeuteen perustuvan edustajantoimen menettämisen seurausten osalta, että SEU 5 artiklan 1 ja 2 kohdan ja SEU 13 artiklan 2 kohdan mukaan parlamentti toimii sille perussopimuksissa annetun toimivallan rajoissa.

60

On myös täsmennettävä, että koska yhtenäistä vaalimenettelyä ei ole hyväksytty, vaalimenettelyyn parlamentin jäsenten valitsemiseksi sovelletaan jokaisessa jäsenvaltiossa kansallisia säännöksiä, jollei vaalisäädöksen 8 artiklan mukaisesti sen määräyksistä muuta johdu.

61

Vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohdan ja työjärjestyksen 4 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan sanamuodosta ilmenee, että kun parlamentin jäsenen edustajantoimen vapautuminen johtuu hänen edustajantoimensa menettämisestä, josta on nimenomaisesti säädetty kansallisessa oikeudessa, toimikausi päättyy pelkästään tämän oikeuden perusteella, ja kansalliset viranomaiset vain ilmoittavat parlamentille, että asianomainen henkilö on menettänyt asemansa Euroopan parlamentin jäsenenä.

62

Tässä tapauksessa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, joka koskee vaalisäädöksen alkuperäisen version 12 artiklan 2 kohtaa, mutta jota voidaan soveltaa vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohtaan, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävään asiaan, seuraa, että parlamentilla ei ole mitään harkintavaltaa todeta edustajanpaikan vapautumista kansallisen oikeuden perusteella (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2009, Italia ja Donnici v. parlamentti, C‑393/07 ja C‑9/08, EU:C:2009:275, 56 kohta), koska sen tehtävä on pelkästään merkitä tiedoksi kansallisten viranomaisten jo toteama edustajantoimen vapautuminen (ks. vastaavasti tuomio 7.7.2005, Le Pen v. parlamentti, C‑208/03 P, EU:C:2005:429, 50 kohta).

63

Toimivaltaisten kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on tutkia, tarvittaessa sen jälkeen, kun unionin tuomioistuimelle on esitetty ennakkoratkaisupyyntö SEUT 267 artiklan nojalla, tai unionin tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu SEUT 258 artiklaan perustuva jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne, onko kansallisessa oikeudessa säädetty menettely, joka johtaa parlamentin jäsenen edustajantoimen menettämiseen, unionin oikeuden mukainen (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 8.10.2020, Junqueras i Vies v. parlamentti, C‑201/20 P(R), ei julkaistu, EU:C:2020:818, 66 kohta).

64

Sillä seikalla, että vaalisäädöksen alkuperäisestä versiosta poiketen sen 13 artiklan 3 kohdassa, sellaisena kuin sitä sovelletaan oikeusriitaan, ei enää käytetä ilmaisua ”merkitä tiedoksi”, ei voida kyseenalaistaa edellä esitettyä analyysiä, koska tämän määräyksen sanamuodosta ja työjärjestyksen 4 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan sanamuodosta ilmenee, että jos edustajantoimen päättymisestä on nimenomaisesti säädetty kansallisessa lainsäädännössä, kansalliset viranomaiset vain ilmoittavat parlamentille toimikauden päättymisestä kansallisen oikeuden mukaisesti.

65

Parlamentilla on sitä vastoin aktiivisempi rooli silloin, kun toimikauden päättyminen johtuu parlamentin jäsenen eroamisesta tai kuolemasta, jolloin tämän toimielimen on vaalisäädöksen 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti itse todettava edustajanpaikan vapautuminen ja ilmoitettava siitä kansallisille viranomaisille (ks. vastaavasti tuomio 7.7.2005, Le Pen v. parlamentti, C‑208/03 P, EU:C:2005:429, 50 kohta).

66

Tässä asiayhteydessä parlamentti ei voi joka tapauksessa käyttää työjärjestyksen 4 artiklan 7 kohdan mukaista mahdollisuutta kieltäytyä toteamasta jäsenensä edustajantoimen vapautumista sellaisessa tapauksessa, jossa toimesta luopumiseen liittyy aineellinen tai tahdonmuodostuksen virhe, jos parlamentilla ei ole ensinnäkään toimivaltaa todeta tällainen edustajantoimen vapautuminen. Kuten tämän tuomion 62 kohdassa on todettu, parlamentilla ei ole tällaista toimivaltaa silloin, kun edustajanpaikan vapautuminen johtuu vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta edustajantoimen menettämisestä.

67

Tässä yhteydessä on muistutettava, että työjärjestys on sisäistä organisointia koskeva toimi, jossa ei voida normihierarkiaa loukkaamatta antaa Euroopan parlamentille toimivaltaa, josta ei säädetä lainsäädäntötoimessa eli tässä tapauksessa vaalisäädöksessä (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2009, Italia ja Donnici v. parlamentti, C‑393/07 ja C‑9/08, EU:C:2009:275, 47 ja 48 kohta).

68

Edellä esitetyn perusteella on joka tapauksessa katsottava, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, ettei tämä toimielin voinut käyttää työjärjestyksen 4 artiklan 7 kohdan mukaista mahdollisuutta kieltäytyäkseen toteamasta Junqueras i Viesin edustajanpaikan vapautumista.

69

Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 60 kohdassa, tätä arviota tukevat vaalisäädöksen 8 ja 12 artikla sekä työjärjestyksen 3 artiklan 3 kohta, joissa muistutetaan, että vaalien toimittamisesta säädetään edelleen kansallisessa oikeudessa ja täsmennetään, että parlamentilla on ainoastaan toimivalta ratkaista vaalisäädöksen soveltamista koskevat erimielisyydet mutta ei kansallisten säännösten soveltamiseen liittyviä erimielisyyksiä.

70

Tältä osin on korostettava, että vaalisäädöksen 8 artiklan 1 kohdassa olevalla ilmaisulla ”vaalit toimitetaan” ei tarkoiteta pelkästään äänestystä ja edustajantoimien jakamista koskevia sääntöjä vaan myös parlamentin jäsenten vaalikelpoisuutta koskevia sääntöjä, toisin kuin valittaja väittää. Tästä seuraa, että vaalikelvottomuus, joka johti Junqueras i Viesin edustajantoimen menettämiseen Espanjan vaalilain mukaisesti, kuuluu, kuten unionin yleinen tuomioistuin on todennut, vaalisäädöksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun vaalien toimittamiseen, johon sovelletaan kansallista oikeutta, jonka noudattamisen valvonta ei kuulu parlamentin tehtäviin.

71

Lopuksi valittajan toissijaisesti esittämä lainvastaisuusväite, joka koskee vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohtaa ja työjärjestyksen 4 artiklan 7 kohtaa, on puolestaan jätettävä tutkimatta, koska se on esitetty ensimmäisen kerran valituksen yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 4.3.2020, Marine Harvest v. komissio, C‑10/18 P, EU:C:2020:149, 124–126 kohta).

72

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että koska 13.1.2020 tehty ilmoitus on luonteeltaan puhtaasti informatiivinen eikä sillä näin ollen ole sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi, unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, että Junqueras i Viesin vaatimukset, jotka koskevat kyseisen ilmoituksen kumoamista, kohdistuivat toimiin, joista ei voida nostaa SEUT 263 artiklaan perustuvaa kumoamiskannetta.

73

Tästä seuraa, että ensimmäinen, toinen ja kolmas valitusperuste on hylättävä.

74

Junqueras i Vies riitauttaa neljännessä valitusperusteessaan perustelut, joilla unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta hänen vaatimuksensa 20.12.2019 esitetyn pyynnön hylkäämisen kumoamisesta. Hän arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se teki valituksenalaisessa määräyksessä oikeudellisen virheen katsoessaan, että parlamentin puhemiehen työjärjestyksen 8 artiklan perusteella tekemä aloite ei sitonut jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia eikä vaikuttanut kyseessä olevan Euroopan parlamentin jäsenen oikeusasemaan millään tavoin.

75

Parlamentti ja Espanjan kuningaskunta katsovat, että tämä valitusperuste on hylättävä.

76

Valituksenalaisen määräyksen 103–106 kohdasta ilmenee, että kun unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta vaatimukset, jotka koskivat 20.12.2019 esitetyn pyynnön hylkäämisen kumoamista, se tukeutui ensisijaisesti siihen, että koska parlamentin puhemies ei ollut antanut nimenomaista vastausta tähän pyyntöön ja koska ei ollut olemassa erityisiä säännöksiä tai olosuhteita, joiden perusteella implisiittisen hylkäämispäätöksen voitaisiin katsoa syntyneen, nämä vaatimukset kohdistuivat toimeen, jota ei ollut olemassa. Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi valituksenalaisen määräyksen 107–137 kohdassa vain ylimääräisenä seikkana, että vaikka oletettaisiin, että 13.1.2020 annetusta ilmoituksesta käy ilmi 20.12.2019 esitetyn pyynnön implisiittinen hylkäämispäätös, valittajan vaatimukset, jotka koskevat kyseisen päätöksen kumoamista, on joka tapauksessa myös jätettävä tutkimatta, koska ne kohdistuvat toimeen, joka ei voi olla kumoamiskanteen kohteena. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan on nimittäin niin, että – toisin kuin työjärjestyksen 9 artiklan nojalla esitettyyn erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevaan pyyntöön annettu vastaus – aloite Euroopan parlamentin jäsenen erioikeuksien ja vapauksien vahvistamiseksi työjärjestyksen 8 artiklan 1 kohdan nojalla kuuluu parlamentin puhemiehen harkintavaltaan, eikä sillä näin ollen ole mitään sitovaa vaikutusta toimivaltaisia kansallisia viranomaisia kohtaan eikä minkäänlaisia oikeusvaikutuksia asianomaisen jäsenen tilanteeseen.

77

Unionin yleisen tuomioistuimen ensisijaisten perusteluiden osalta valittaja tyytyy vain viittaamaan tapahtumien aikajärjestykseen ennen 20.12.2019 esitettyä pyyntöä selittämättä, miltä osin tämän aikajärjestyksen perusteella olisi katsottava, että parlamentin puhemiehen vaikeneminen tästä pyynnöstä johti implisiittiseen hylkäämispäätökseen. Tällainen väite on näin ollen jätettävä tutkimatta. Sen perusteella ei voida kyseenalaistaa unionin yleisen tuomioistuimen päätelmää, jonka mukaan valittajan nostama kanne, jossa vaadittiin 20.12.2019 esitetyn pyynnön hylkäämisen kumoamista, oli nostettu toimesta, jota ei ole olemassa.

78

Näin ollen Junqueras i Viesin neljännen valitusperusteen tueksi lisäksi esittämät väitteet, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen määräyksen 107–137 kohdassa esittämiä ylimääräisiä perusteluja, on hylättävä tehottomina.

79

Tästä seuraa, että neljäs valitusperuste ja valitus kokonaisuudessaan on hylättävä.

80

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

81

Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

82

Koska parlamentti on vaatinut valittajan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska valittaja on hävinnyt asian, valittaja on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan parlamentin oikeudenkäyntikulut.

83

Työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen Espanjan kuningaskunta, joka on tässä valituksessa väliintulijana, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: