Asia C-69/21

vastaan

Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid

(Rechtbank Den Haagin (Haagin alioikeus, Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 22.11.2022

Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4, 7 ja 19 artikla – Epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kielto – Yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen – Suoja palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa – Lääketieteellisiin syihin perustuva oleskeluoikeus – Jäsenvaltioissa sovellettavat yhteiset vaatimukset ja menettelyt laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi – Direktiivi 2008/115/EY – Vakavasti sairas kolmannen maan kansalainen – Kivun lieventämiseksi tarkoitettu lääketieteellinen hoito – Hoito, jota ei ole saatavilla alkuperämaassa – Olosuhteet, joissa maastapoistamista on lykättävä

Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Direktiivi 2008/115 – Palauttamiskiellon periaate – Vakavasti sairas kolmannen maan kansalainen – Todellinen vaara, että häntä alkuperämaahansa palautettaessa hänen kipunsa voimistuu merkittävästi, korjaamattomasti ja nopeasti – Kolmannen maan kansalaiseen kohdistettavaa palauttamispäätöstä tai maastapoistamista koskevaa toimenpidettä ei voida hyväksyä – Jäsenvaltioiden mahdollisuus säätää tällaisen voimistumisen ilmenemistä koskevasta tiukasta määräajasta – Mahdollisuutta ei ole

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1 ja 4 artikla sekä 19 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 5 artikla)

(ks. 52, 55, 56, 58, 59, 63–66, 68–76 ja 103 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Direktiivi 2008/115 – Palauttamiskiellon periaate – Vakavasti sairas kolmannen maan kansalainen – Todellinen vaara, että häntä alkuperämaahansa palautettaessa hänen kipunsa voimistuu merkittävästi, korjaamattomasti ja nopeasti – Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen arvio maastapoistamisen vaikutuksista asianomaisen kolmannen maan kansalaisen terveydentilaan – Näiden vaikutusten huomioon ottamista ainoastaan tutkittaessa, pystyykö kolmannen maan kansalainen matkustamaan, ei voida hyväksyä

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1 ja 4 artikla sekä 19 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 5 artikla ja 9 artiklan 1 kohdan a alakohta)

(ks. 80–82 ja 103 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)
Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Direktiivi 2008/11 – Laittomasti oleskeleva vakavasti sairas kolmannen maan kansalainen – Kolmannen maan kansalaiseen ei voida kohdistaa palauttamispäätöstä tai maastapoistamista koskevaa toimenpidettä – Peruste – Todellinen vaara, että häntä alkuperämaahansa palautettaessa hänen kipunsa voimistuu merkittävästi, korjaamattomasti ja nopeasti – Velvollisuus antaa oleskelulupa tälle kolmannen maan kansalaiselle – Velvollisuutta ei ole – Oikeus yksityiselämään – Kolmannen maan kansalaisen maastapoistamisen hyväksyttävyyden tutkiminen – Huomioon otettavat seikat

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1, 4 ja 7 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115)

(ks. 84-87, 89 ja 90-103 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

Tiivistelmä

Venäjän kansalaisella X on harvinainen verisyöpä, johon hän saa parhaillaan hoitoa Alankomaissa. Hänelle annetaan muun muassa lääkekannabikseen perustuvaa kivunlievitystä, joka ei ole sallittua Venäjällä. Alankomaiden viranomaiset kohdistivat tähän Venäjän kansalaiseen palauttamispäätöksen todettuaan, ettei hän voinut saada Alankomaissa pakolaisasemaa, toissijaista suojelua tai kansalliseen oikeuteen perustuvaa oleskelulupaa. Asianomainen henkilö valitti tästä päätöksestä ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen ja väitti, että lääkekannabikseen perustuva hoito on hänelle siinä määrin olennaista, ettei hän voisi enää elää ihmisarvoista elämää, jos tämä hoito keskeytettäisiin.

Tämä tuomioistuin pohtii muun muassa sitä, ovatko unionin oikeus ja erityisesti palauttamisdirektiivi ( 1 ) ja Euroopan unionin perusoikeuskirja (jäljempänä perusoikeuskirja) esteenä sille, että asianomaisen henkilön tilanteessa olevaan henkilöön kohdistetaan palauttamispäätös. Se pyrkii erityisesti selvittämään, voiko tehokkaan hoidon puuttumisesta aiheutuva kivun merkittävä voimistuminen olla esteenä asianomaisen henkilön maastapoistamiselle.

Unionin tuomioistuin, joka on kokoontunut suuressa jaostossa, vastaa myöntävästi ja täsmentää seikkoja, jotka tällaista riskiä arvioitaessa on otettava huomioon, ja sitä, miten tämä arviointi on tehtävä. Lisäksi se tarkastelee yksityiselämää koskevan oikeuden valossa velvollisuuksia, joita jäsenvaltioilla on asianomaisen henkilön tilanteessa olevaa kolmannen maan kansalaista kohtaan.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että palauttamisdirektiivi ( 2 ) ja perusoikeuskirja ( 3 ) ovat esteenä sille, että sellaiseen kolmannen maan kansalaiseen kohdistetaan palauttamispäätös tai maastapoistamista koskeva toimenpide, joka oleskelee laittomasti jäsenvaltion alueella ja joka on vakavasti sairas, jos on painavia perusteita uskoa, että asianomainen henkilö altistuisi siinä kolmannessa maassa, johon hänet poistetaan maasta, todelliselle vaaralle siitä, että häntä palautettaessa hänen kipunsa voimistuu merkittävästi, korjaamattomasti ja nopeasti sen vuoksi, että ainoa tehokas kivunlievitys on tässä maassa kielletty.

Unionin tuomioistuin katsoo tältä osin, että voi olla niin, että jäsenvaltio jättää noudattamatta perusoikeuskirjan 4 artiklassa vahvistettua epäinhimillisen ja halventavan kohtelun kieltoa, jos on vaarana, että sen viranomaisten tekemä palauttamispäätös tai toteuttama maastapoistamista koskeva toimenpide voimistaa kolmannen maan kansalaiselle sairaudesta johtuvaa kipua siinä määrin, että tämä kipu saavuttaa perusoikeuskirjan 4 artiklassa edellytetyn vakavuusasteen.

Ensinnäkin kivun merkittävän ja korjaamattoman voimistumisen vaara voi olla olemassa erityisesti silloin, jos osoitetaan, ettei kyseiselle kolmannen maan kansalaiselle voida antaa kohdemaassa ainoaa tehokasta kivunlievitystä laillisesti ja että tällainen hoidotta jääminen altistaisi hänet kivulle, joka on niin voimakasta, että se olisi ihmisarvon vastaista, koska kipu voisi aiheuttaa hänelle vakavia ja peruuttamattomia psyykkisiä seurauksia tai jopa saada hänet tekemään itsemurhan. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on määritettävä kaikkien asiaankuuluvien, erityisesti lääketieteellisten tietojen valossa, onko asia näin.

Toiseksi kivun nopean voimistumisen vaaran osalta on otettava huomioon se, että kipu voi voimistua asteittain ja että tietty aika voi olla tarpeen, jotta voimistumisesta tulee merkittävä ja korjaamaton. Näin ollen jäsenvaltio ei voi vahvistaa ehdottomalla tavalla ennakolta säädettyä määräaikaa, jonka kuluessa tällaisen voimistumisen on todennäköisesti ilmettävä. Kansallisessa oikeudessa tältä osin mahdollisesti säädetyn määräajan on oltava pelkästään ohjeellinen, eikä se voi vapauttaa toimivaltaista kansallista viranomaista tutkimasta konkreettisesti asianomaisen henkilön tilannetta kaikkien merkityksellisten seikkojen perusteella.

Toiseksi unionin tuomioistuin katsoo, että palauttamisdirektiivi ( 4 ) ja perusoikeuskirja ( 5 ) ovat esteenä sille, että toimivaltainen kansallinen viranomainen ottaa huomioon varsinaisen maastapoistamista koskevan toimenpiteen vaikutukset kolmannen maan kansalaisen terveydentilaan vain tutkiakseen, pystyykö hän matkustamaan. Kyseessä olevan jäsenvaltion on voidakseen tehdä palauttamispäätöksen tai poistaa asianomaisen henkilön maasta varmistettava, että jos asianomaisen henkilön terveydentila sitä edellyttää, hän saa terveydenhoitoa paitsi maastapoistamisen aikana myös sen päätyttyä kohdemaassa.

Kolmanneksi ja viimeiseksi unionin tuomioistuin korostaa yhtäältä, että palauttamisdirektiivissä ja perusoikeuskirjassa ( 6 ) ei velvoiteta jäsenvaltiota, jonka alueella kolmannen maan kansalainen oleskelee laittomasti, myöntämään kolmannen maan kansalaiselle oleskelulupaa, jos häneen ei voida kohdistaa palauttamispäätöstä eikä maastapoistamista koskevaa toimenpidettä sen vuoksi, että on painavia perusteita uskoa, että hän altistuisi kohdemaassa todelliselle vaaralle siitä, että hänen vakavasta sairaudestaan aiheutuva kipunsa voimistuu nopeasti, merkittävästi ja korjaamattomasti. Toisaalta unionin tuomioistuin toteaa, että kun toimivaltainen kansallinen viranomainen tutkii, onko perusoikeuskirjassa vahvistettu kyseisen kolmannen maan kansalaisen oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen esteenä sille, että häneen kohdistetaan palauttamispäätös tai maastapoistamistoimenpide, sen on otettava yhdessä kaikkien muiden merkityksellisten seikkojen kanssa huomioon kyseisen kolmannen maan kansalaisen terveydentila ja hänen tällä alueella kyseisen sairauden vuoksi saamansa hoito.

Unionin tuomioistuin täsmentää tältä osin, että hoito, jota kolmannen maan kansalainen saa jäsenvaltion alueella, on osa hänen yksityiselämäänsä, vaikka hän oleskelee tällä alueella laittomasti. Koska oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen ei kuitenkaan ole ehdoton oikeus, tämän oikeuden käyttämistä voidaan rajoittaa, kunhan näistä rajoituksista säädetään lailla mainittujen oikeuksien keskeistä sisältöä kunnioittaen ja kunhan ne suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ovat tarpeellisia ja vastaavat tosiasiallisesti muun muassa unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita. Koska tehokkaan maastapoistamis- ja palauttamispolitiikan käyttöön ottaminen on tällainen tavoite, on vielä tutkittava muun muassa, vaikuttaako sellaiseen kolmannen maan kansalaiseen kohdistettava palauttamispäätös tai maastapoistamista koskeva toimenpide, joka on vakavasti sairas ja joka saa kyseessä olevassa jäsenvaltiossa kivunlievitystä, jota kohdemaassa ei ole saatavilla, hänen yksityiselämää koskevan oikeutensa olennaiseen sisältöön ja onko se suhteellisuusperiaatteen mukainen. Tällainen tarkasteleminen edellyttää, että huomioon otetaan kaikki kolmannen maan kansalaisen jäsenvaltiossa, jossa hän oleskelee laittomasti, luomat sosiaaliset siteet ja huomioidaan asianmukaisesti hänen terveydentilastaan aiheutuva hauraus ja erityinen riippuvuus. On kuitenkin niin, että jos tämä kolmannen maan kansalainen on kehittänyt tässä jäsenvaltiossa yksityiselämäänsä ilman, että hänellä on ollut siellä oleskelulupa, yksistään poikkeukselliset syyt voivat olla esteenä sille, että häneen kohdistetaan palauttamismenettely.

Palauttamispäätöksen tekemisellä tai maastapoistamistoimenpiteen toteuttamisella ei myöskään loukata asianomaisen kolmannen maan kansalaisen oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen pelkästään sen vuoksi, että hän palautettaessa kohdemaahan altistuisi vaaralle siitä, että hänen terveydentilansa heikkenee, jos tällainen vaara ei saavuta perusoikeuskirjan 4 artiklassa edellytettyä vakavuusastetta.

( 1 ) Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY (EUVL 2008, L 348, s. 98) (jäljempänä palauttamisdirektiivi).

( 2 ) Tämän direktiivin 5 artikla.

( 3 ) Perusoikeuskirjan 1 ja 4 artikla sekä 19 artiklan 2 kohta.

( 4 ) Kyseisen direktiivin 5 artikla ja 9 artiklan 1 kohdan a alakohta.

( 5 ) Perusoikeuskirjan 1 ja 4 artikla sekä 19 artiklan 2 kohta.

( 6 ) Perusoikeuskirjan 7 artikla, jossa vahvistetaan oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen, sekä perusoikeuskirjan 1 ja 4 artikla.