–

XS, HD ja JW, edustajanaan J.-C. Woicke, Rechtsanwalt,

–

LOT Polish Airlines, edustajanaan C. Hess, Rechtsanwältin,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Heller ja S. Noë,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1) 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä kolme matkustajaa, JW, HD ja XS, ja toisaalta lentoyhtiö LOT Polish Airlines ja joka koskee lennon viivästymisen perusteella maksettavaa korvausta.

3

Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 15 ja 16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

4

Kyseisen asetuksen II luvun 1 jaksoon, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset”, sisältyvän 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

5

Mainitun asetuksen II luvun 2 jaksoon, jonka otsikko on ”Erityinen toimivalta”, kuuluvassa 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa

– –”

6

Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1) 7 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus korvaukseen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos tähän artiklaan viitataan, matkustajan on saatava seuraavan suuruinen korvaus:

Lennon pituutta määriteltäessä on perusteena käytettävä viimeistä määräpaikkaa, johon matkustaja saapuu myöhässä aikataulun mukaisesta saapumisajasta siksi, että lennolle pääsy on evätty tai lento on peruutettu.”

7

Pääasian valittajat olivat varanneet lentoyhtiö Lufthansa AG:ltä yhtenäisellä varauksella lentomatkan, joka oli määrä suorittaa 27.4.2019 Varsovasta (Puola) Maléen (Malediivit) siten, että matkaan sisältyi lentokoneen vaihto Frankfurt am Mainissa (Saksa).

8

Tämän lennon ensimmäisen osuuden Varsovasta Frankfurt am Mainiin suoritti LOT Polish Airlines. Koska lento oli lähtenyt myöhässä, pääasian valittajat saapuivat Frankfurt am Mainiin myöhässä eivätkä päässeet Lufthansan suorittamalle jatkolennolleen Maléen. He pääsivät matkansa määränpäähän Maléen vasta yli neljä tuntia myöhässä.

9

Pääasian valittajat vaativat asetuksen N:o 261/2004 perusteella Amtsgericht Frankfurtia (Frankfurt am Mainin alioikeus, Saksa) velvoittamaan LOT Polish Airlinesin maksamaan kullekin heistä 600 euron suuruisen korvauksen, koska Varsovan ja Malén välinen etäisyys oli yli 3500 kilometriä, ja korvaamaan heidän asianajokulunsa.

10

Kyseinen tuomioistuin jätti 29.4.2020 antamallaan tuomiolla kanteen tutkimatta sillä perusteella, että kun otetaan huomioon asetuksen N:o 1215/2012 säännökset, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on niitä tulkinnut, se ei ollut toimivaltainen käsittelemään asiaa, koska kuljetussopimuksen mukainen lennon lähtöpaikka ja määräpaikka eivät kumpikaan sijainneet sen tuomiopiirissä.

11

Pääasian valittajat valittivat tästä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Landgericht Frankfurt am Mainiin (Frankfurt am Mainin alueellinen alioikeus, Saksa). Heidän mukaansa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi perustaa kansainvälisen toimivaltansa asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan b alakohtaan. Se, että Varsova ja Malé ovat mainitusta kuljetussopimuksesta johtuvan velvoitteen täyttämispaikkoja, ei sulje pois sitä, että voi olla olemassa muita paikkoja, jotka voidaan myös luokitella kyseisessä säännöksessä tarkoitetuiksi kyseisen velvoitteen täyttämispaikoiksi.

12

Mainittu tuomioistuin katsoo, että Amtsgericht Frankfurt on kansainvälisesti toimivaltainen ratkaisemaan sen käsiteltäväksi saatetun asian asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan nojalla vain, jos kyseisen lennon ensimmäisen osuuden määräpaikkaa eli Frankfurt am Mainia voidaan pitää kyseessä olevasta kuljetussopimuksesta johtuvan velvoitteen täyttämispaikkana.

13

Tässä tilanteessa Landgericht Frankfurt am Main päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [asetuksen N:o 1215/2012] 7 artiklan 1 alakohdan b alakohtaa tulkittava siten, että kun kyse on lentomatkasta, joka on varattu koko matkaa varten vahvistetulla yhtenäisellä varauksella ja joka koostuu kahdesta tai useammasta osuudesta, kyseisessä säännöksessä tarkoitettu velvoitteen täyttämispaikka voi olla myös lennon ensimmäisen osuuden määräpaikka, kun kuljetusten suorittajina näillä osuuksilla on kaksi eri lentoliikenteen harjoittajaa ja asetuksen – – N:o 261/2004 nojalla nostetun korvauskanteen perusteena on lennon ensimmäisen osuuden myöhästyminen ja kanne kohdistuu lennon ensimmäisen osuuden suorittaneeseen lentoliikenteen harjoittajaan?”

14

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa tulkittava siten, että kun on kyse lennosta, joka on vahvistettu yhtenäisellä varauksella koko matkalle ja joka jakautuu kahteen tai useampaan osuuteen, joilla kuljetuksen suorittajina ovat eri lentoliikenteen harjoittajat, lennon ensimmäisen osuuden määräpaikkaa voidaan pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna velvoitteen täyttämispaikkana silloin, kun kyseisen osuuden suorittanutta lentoliikenteen harjoittajaa vastaan on nostettu asetukseen N:o 261/2004 perustuva korvauskanne lennon ensimmäisen osuuden lähdön myöhästymisestä aiheutuneen viivästymisen vuoksi.

15

Aluksi on täsmennettävä, että pääasian kanne kuuluu asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitetun sopimusta koskevan asian käsitteen alaan. Unionin tuomioistuin on nimittäin todennut tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdan tulkinnasta, jota voidaan soveltaa asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan a alakohtaan sisältyvien vastaavien säännösten tulkintaan, että käsitteen ”sopimusta koskeva asia” alaan kuuluu korvauskanne, jonka lentomatkustajat ovat nostaneet toisiinsa suoraan liittyvien lentojen pitkäaikaisen viivästymisen johdosta ja joka on kohdistettu asetuksen N:o 261/2004 perusteella lentoliikenteestä vastaavaan lentoliikenteen harjoittajaan, joka ei ole asianomaisen matkustajan sopimuskumppani (tuomio 7.3.2018, flightright ym., C‑274/16, C‑447/16 ja C‑448/16, EU:C:2018:160, 65 kohta), mikä pätee nyt käsiteltävässä asiassa LOT Polish Airlinesiin.

16

Asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa säädetään, että jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä. Tätä säännöstä sovellettaessa kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa täsmennetään, että jollei toisin ole sovittu, palvelujen suorittamispaikana on paikkakunta jäsenvaltiossa, missä palvelut sopimuksen mukaan suoritettiin tai oli suoritettava.

17

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että tilanteessa, jossa palvelun suorittamispaikkoja on useita eri jäsenvaltioissa, on täytäntöönpanopaikkakuntana pidettävä lähtökohtaisesti paikkakuntaa, jossa sopimuksen ja toimivaltaisen tuomioistuimen välinen liittymä on läheisin; tämä läheisin liittymä on yleensä paikkakunnalla, jossa palvelu pääasiallisesti suoritetaan. Viimeksi mainittu paikka on mahdollisuuksien mukaan johdettava itse sopimuksen määräyksistä (tuomio 7.3.2018, flightright ym., C‑274/16, C‑447/16 ja C‑448/16, EU:C:2018:160, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

18

Tältä osin unionin tuomioistuin on todennut asianomaisen matkustajan sopimuskumppanina olevan lentoyhtiön kahden jäsenvaltion välillä suorittamasta suorasta lennosta, että lentokoneen lähtöpaikan ja saapumispaikan on katsottava samalla perusteella olevan lentokuljetussopimuksen kohteena olevien palvelujen pääasiallinen suorituspaikka, joten asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan nojalla toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään tähän kuljetussopimukseen ja asetukseen N:o 261/2004 perustuvaa korvausvaatimusta on kantajan valinnan mukaan se tuomioistuin, jonka tuomiopiiriin lentokoneen lähtö- tai saapumispaikka kuuluu, siten kuin näistä paikoista on sovittu mainitussa sopimuksessa (ks. vastaavasti tuomio 9.7.2009, Rehder, C‑204/08, EU:C:2009:439, 43 ja 47 kohta).

19

Tämä oikeuskäytäntö on kehittynyt siten, että kun asiassa on kyse useaan osuuteen jakautuvasta lentomatkasta, joka on vahvistettu koko matkaa varten yhdellä ainoalla varauksella, kun näiden osuuksien kuljetusten suorittajat ovat kaksi eri lentoliikenteen harjoittajaa, unionin tuomioistuin on katsonut myös, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu ”täytäntöönpanopaikka” voi olla yhtä hyvin lennon ensimmäisen osuuden lähtöpaikka (määräys 13.2.2020, flightright, C‑606/19, EU:C:2020:101, 36 kohta) kuin lennon viimeisen osuuden saapumispaikka (tuomio 7.3.2018, flightright ym., C‑274/16, C‑447/16 ja C‑448/16, EU:C:2018:160, 73 kohta) ja että näin on siitä riippumatta, ajetaanko asetuksen N:o 261/2004 perusteella nostettua korvauskannetta lennon kyseisen osuuden suorittanutta lentoliikenteen harjoittajaa vastaan vai kyseisen matkustajan sopimuskumppania vastaan, joka ei ole kyseinen lentoliikenteen harjoittaja.

20

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että korvauskannetta ajetaan yksinomaan sillä perusteella, että pääasiassa kyseessä olevan lentokuljetussopimuksen kohteena olevan lennon ensimmäisen osuuden lähtö sen lähtöpaikkakunnalta on myöhästynyt. Tämä paikkakunta on yksi kyseisen sopimuksen kohteena olevien palvelujen pääasiallisista suorituspaikoista ja takaa näin ollen asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdassa säädettyjen erityistä toimivaltaa koskevien sääntöjen edellyttämän läheisen liittymän mainitun sopimuksen ja sen tuomioistuimen välillä, jonka tuomiopiirissä kyseinen paikkakunta sijaitsee.

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kuitenkin, voiko kyseisen lennon ensimmäisen osuuden laskeutumispaikka olla perusteena sen toimivallalle asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan nojalla.

22

Tästä on huomautettava – kuten tämän tuomion 17 kohdassa on muistutettu –, että tilanteessa, jossa palvelujen suorituspaikkoja on useita eri jäsenvaltioissa, paikka, jossa sopimuksen ja toimivaltaisen tuomioistuimen välinen liittymä on läheisin, on erityisesti se, jossa pääasiallisen palvelujen suorituksen on tämän sopimuksen perusteella tapahduttava (ks. vastaavasti tuomio 9.7.2009, Rehder, C‑204/08, EU:C:2009:439, 38 kohta).

23

Tästä oikeuskäytännöstä ja erityisesti sanan ”erityisesti” käytöstä ilmenee, että palvelujen pääasialliset suorituspaikat, joiden on todettu olevan sekä lennon alkuperäinen lähtöpaikka että sen lopullinen määräpaikka, ovat vain esimerkkejä paikoista, joissa tällainen liittymä voi konkretisoitua. Ei nimittäin voida suoralta kädeltä sulkea pois sitä, että kun otetaan huomioon lentokuljetussopimuksen erityinen sanamuoto, muilla palveluilla kuin lennon alkuperäisessä lähtöpaikassa ja lopullisessa määräpaikassa suoritettavilla palveluilla voitaisiin tarvittaessa perustella muiden tuomioistuinten kuin niiden tuomioistuinten, joiden tuomiopiirissä kyseiset paikat sijaitsevat, eli välilaskupaikan tuomioistuinten toimivalta käsitellä asetuksen N:o 261/2004 perusteella nostettu korvauskanne.

24

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei mainitse niitä sopimukseen liittyviä seikkoja, joilla voitaisiin perustella oikeudenkäynnin asianmukaisen järjestämisen kannalta se, että pääasian tosiseikkojen ja kyseisen tuomioistuimen toimivallan välillä on riittävän läheinen yhteys. Jos tällaisia tietoja ei ole, asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu ”täytäntöönpanopaikka” voi näin ollen olla lennon ensimmäisen osuuden lähtöpaikka, koska se on yksi pääasiassa kyseessä olevan lentokuljetussopimuksen kohteena olevien palvelujen pääasiallisista suorituspaikoista.

25

Tämä päätelmä on asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 16 perustelukappaleessa tarkoitettujen läheisyyttä ja moitteetonta oikeudenkäyttöä koskevien tavoitteiden mukainen, koska unionin tuomioistuin on jo katsonut, että kun kyseessä on useista osuuksista muodostuvaa matkaa varten yhdellä yhtenäisellä varauksella vahvistettu lento, johon liittyy jatkolento, lennon ensimmäisen osuuden lähtöpaikalla varmistetaan asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdassa säädettyjen erityisten toimivaltasääntöjen mukainen läheinen liittymä lentokuljetussopimuksen ja toimivaltaisen tuomioistuimen välillä (ks. vastaavasti määräys 13.2.2020, flightright, C‑606/19, EU:C:2020:101, 31 kohta).

26

Se on myös asetuksessa N:o 1215/2012 säädettyjen toimivaltasääntöjen ennustettavuutta koskevan periaatteen mukainen, sillä sen perusteella sekä kantaja että vastaaja pystyvät yksilöimään tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia lentokuljetussopimukseen merkityssä lennon ensimmäisen osuuden lähtöpaikassa, tuomioistuimiksi, joissa asetukseen N:o 261/2004 perustuva korvauskanne voidaan nostaa.

27

Esitettyyn kysymykseen on kaiken edellä todetun perusteella vastattava, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa on tulkittava siten, että kun on kyse lennosta, joka on vahvistettu yhtenäisellä varauksella koko matkalle ja joka jakautuu kahteen tai useampaan osuuteen, joilla kuljetuksen suorittajina ovat eri lentoliikenteen harjoittajat, lennon ensimmäisen osuuden määräpaikkaa ei voida pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna velvoitteen täyttämispaikkana silloin, kun kyseisen osuuden suorittanutta lentoliikenteen harjoittajaa vastaan on nostettu asetukseen N:o 261/2004 perustuva korvauskanne pelkästään lennon ensimmäisen osuuden lähdön myöhästymisestä aiheutuneen viivästymisen vuoksi.

28

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toista luetelmakohtaa on tulkittava siten, että kun on kyse lennosta, joka on vahvistettu yhtenäisellä varauksella koko matkalle ja joka jakautuu kahteen tai useampaan osuuteen, joilla kuljetuksen suorittajina ovat eri lentoliikenteen harjoittajat, lennon ensimmäisen osuuden määräpaikkaa ei voida pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna velvoitteen täyttämispaikkana silloin, kun kyseisen osuuden suorittanutta lentoliikenteen harjoittajaa vastaan on nostettu matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 261/2004 perustuva korvauskanne pelkästään lennon ensimmäisen osuuden lähdön myöhästymisestä aiheutuneen viivästymisen vuoksi.