Asia C-19/21

I
ja
S

vastaan

Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid

(rechtbank Den Haag, zittingsplaats Haarlemin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 1.8.2022

Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EU) N:o 604/2013 – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – 8 artiklan 2 kohta ja 27 artiklan 1 kohta – Ilman huoltajaa oleva alaikäinen, jolla on toisessa jäsenvaltiossa laillisesti oleskeleva sukulainen – Kyseisen jäsenvaltion kieltäytyminen ottamasta vastaan tätä alaikäistä – Kyseisen alaikäisen tai sukulaisen oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin muutoksen hakemiseksi hylkäyspäätökseen – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 24 ja 47 artikla – Lapsen etu

Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – Asetus N:o 604/2013 – Ilman huoltajaa oleva alaikäinen – Toisessa jäsenvaltiossa laillisesti oleskeleva sukulainen – Kyseisen jäsenvaltion kieltäytyminen ottamasta vastaan tätä alaikäistä – Kyseisen jäsenvaltion velvollisuus antaa ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin muutoksen hakemiseksi mainittuun päätökseen – Ei velvollisuutta antaa tällaista oikeutta kyseisen alaikäisen sukulaiselle

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 24 ja 47 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 604/2013 2 artiklan h ja j alakohta, 8 artiklan 2 kohta ja 27 artiklan 1 kohta)

(ks. 35, 38–46, 49, 50 ja 55 kohta sekä tuomiolauselma)

Tiivistelmä

Ollessaan vielä alaikäinen I, joka on Egyptin kansalainen, teki Kreikassa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, jossa hän ilmoitti haluavansa tulla saatetuksi yhteen setänsä S:n kanssa, joka on myös Egyptin kansalainen ja oleskelee laillisesti Alankomaissa. Näiden seikkojen perusteella Kreikan viranomaiset toimittivat Alankomaiden viranomaisille pyynnön I:n vastaanottamisesta Dublin III -asetuksen sen säännöksen perusteella, jossa säädetään, että kun tämä on ilman huoltajaa olevan alaikäisen edun mukaista, hänen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa käsittelystä vastuussa on se jäsenvaltio, jossa asianomaisella henkilöllä on sukulainen, joka voi huolehtia hänestä. ( 1 ) Valtiosihteeri ( 2 ) kuitenkin hylkäsi tämän pyynnön ja tämän jälkeen uudelleenkäsittelypyynnön.

Koska myös I ja S tekivät puolestaan oikaisuvaatimuksen, valtiosihteeri jätti sen tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat sillä perusteella, että Dublin III -asetuksessa ei säädetä kansainvälisen suojelun hakijoiden mahdollisuudesta riitauttaa päätös vastaanottopyynnön hylkäämisestä. Näin ollen I ja S riitauttivat tämän päätöksen rechtbank Den Haagissa (Haagin alioikeus, Alankomaat) vedoten siihen, että kummallakin heistä oli Dublin III -asetuksen 27 artiklan 1 kohdan nojalla oikeus nostaa tällainen kanne. ( 3 )

Tässä yhteydessä Haagin alioikeus tiedusteli unionin tuomioistuimelta, mitä oikeussuojakeinoja kansainvälistä suojelua hakevalla ilman huoltajaa olevalla alaikäisellä on käytettävissä vastaanottopyynnön hylkäämispäätöksestä.

Unionin tuomioistuimen suuri jaosto katsoo, että Dublin III -asetuksen 27 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan ( 4 ) 7, 24 ja 47 artiklan kanssa, velvoitetaan jäsenvaltio, jolle on tehty vastaanottopyyntö ( 5 ), antamaan kansainvälistä suojelua hakevalle ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle, mutta ei tämän alaikäisen sukulaiselle, oikeus hakea tuomioistuimessa muutosta tämän jäsenvaltion päätökseen, jolla pyyntö on hylätty.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin tuomioistuin toteaa aluksi, että vaikka sanamuodon mukaisen tulkinnan perusteella Dublin III -asetuksen 27 artiklan 1 kohdassa näyttäisi myönnettävän kansainvälisen suojelun hakijalle muutoksenhakuoikeus ainoastaan siirtopäätöksen riitauttamiseksi, säännöksen sanamuoto ei kuitenkaan sulje pois sitä, että myös ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle myönnetään muutoksenhakuoikeus sellaisen päätöksen riitauttamiseksi, jolla Dublin III ‑asetuksen 8 artiklan 2 kohtaan perustuva vastaanottopyyntö hylätään.

Sen määrittämiseksi, edellyttääkö Dublin III -asetuksen 27 artiklan 1 kohta, luettuna perusoikeuskirjan 7, 24 ja 47 artiklan valossa, että tällaiseen kieltäytymispäätökseen voidaan hakea muutosta, kyseistä säännöstä on tulkittava ottaen huomioon paitsi sen sanamuoto myös sen tavoitteet, systematiikka ja asiayhteys ja erityisesti se, millä tavoin se on kehittynyt järjestelmässä, johon se sisältyy.

Tältä osin unionin tuomioistuin muistuttaa, että perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava tässä artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa. Kyseistä oikeutta vastaa jäsenvaltioille SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa asetettu velvollisuus säätää tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla.

Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisestä ja Dublin III -asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa säädetyn sitovan vastuuperusteen noudattamisesta unionin tuomioistuin huomauttaa, että ilman huoltajaa olevan alaikäisen hakijan oikeussuoja ei voi vaihdella sen mukaan, onko hakija pyynnön esittäneen jäsenvaltion tekemän siirtopäätöksen vai päätöksen, jolla pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio hylkää mainitun hakijan vastaanottamista koskevan pyynnön, kohteena. Kumpikin näistä päätöksistä voi nimittäin loukata ilman huoltajaa olevan alaikäisen kyseiseen artiklaan perustuvaa oikeutta tulla saatetuksi yhteen sukulaisensa kanssa, joka voi huolehtia hänestä hänen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa käsittelyä varten. Tästä seuraa, että kummassakin tapauksessa asianomaisen alaikäisen on perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti voitava hakea muutosta vedotakseen kyseisen oikeuden loukkaamiseen.

Nyt käsiteltävässä asiassa on Dublin III -asetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti niin, että jos I olisi Kreikkaan saapumisensa jälkeen mennyt Alankomaihin ja tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa siellä ja jos Kreikan viranomaiset olisivat suostuneet ottamaan hänet vastaan Kreikan ollessa jäsenvaltio, johon I saapui ensimmäisen kerran, hänellä olisi ollut oikeus riitauttaa Alankomaiden viranomaisten tekemä siirtopäätös tuomioistuimessa sillä perusteella, että hänellä on Alankomaissa asuva sukulainen. Tällaisessa tilanteessa hän voisi siten tehokkaasti vedota sen oikeuden loukkaamiseen, joka hänellä ilman huoltajaa tulevana alaikäisenä on Dublin III -asetuksen 8 artiklan 2 kohdan nojalla. Jos Dublin III -asetuksen 27 artiklan 1 kohtaa tulkittaisiin kirjaimellisesti, hakijalta, joka jää maahantulojäsenvaltioon ja tekee siellä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa, evättäisiin tällainen mahdollisuus, koska tässä tilanteessa ei tehdä mitään siirtopäätöstä.

Unionin tuomioistuin päättelee, että ilman huoltajaa tulevan alaikäisen hakijan on voitava hakea muutosta tuomioistuimessa kyseisen asetuksen 27 artiklan 1 kohdan nojalla paitsi siinä tapauksessa, että pyynnön esittänyt jäsenvaltio tekee siirtopäätöksen, myös siinä tapauksessa, että pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio kieltäytyy ottamasta häntä vastaan, jotta hän voi vedota mainitun asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa myönnetyn oikeuden loukkaamiseen, varsinkin kun viimeksi mainitulla pyritään varmistamaan ilman huoltajaa olevien alaikäisten perusoikeuskirjan 7 ja 24 artiklassa taattujen perusoikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen.

Kyseisen asetuksen 27 artiklan 1 kohdassa ei sitä vastoin anneta pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa asuvalle hakijan sukulaiselle oikeutta hakea muutosta tällaiseen hylkäävään päätökseen. Perusoikeuskirjan 7 artiklassa ja 24 artiklan 2 kohdassa tai Dublin III -asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa ei myöskään anneta hänelle oikeuksia, joihin hän voisi vedota tuomioistuimessa, joten tällä sukulaisella ei voi myöskään olla muutoksenhakuoikeutta tällaisesta päätöksestä pelkästään perusoikeuskirjan 47 artiklan perusteella.

( 1 ) Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 (EUVL 2013, L 180, s. 31) 8 artiklan 2 kohta.

( 2 ) Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (oikeus- ja turvallisuusasioista vastaava valtiosihteeri, Alankomaat).

( 3 ) Tässä säännöksessä säädetään kansainvälistä suojelua hakevan oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin niin, että hänellä on mahdollisuus hakea muutosta siirtopäätökseen tai sen uudelleen käsittelyä tuomioistuimessa sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta.

( 4 ) Jäljempänä perusoikeuskirja.

( 5 ) Dublin III -asetuksen 8 artiklan 2 kohdan perusteella.