1.

Tämä ennakkoratkaisupyyntö koskee päätöksen EKP/2010/14, ( 2 ) jossa määrätään yhteisistä säännöistä ja menettelyistä, jotka koskevat eurosetelien aitouden ja kunnon tarkastamista asetuksen N:o 1338/2001 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tulkintaa. ( 3 )

2.

Pyyntö on esitetty UAB ”Brink’s Lithuania” (jäljempänä Brink’s Lithuania) ( 4 ) ja Lietuvos bankas (Liettuan keskuspankki) välisessä menettelyssä, joka koskee päätöstä, ( 5 ) jolla Liettuan keskuspankki velvoitti Brink’s Lithuaniaa varmistamaan, että sen setelinkäsittelylaitteiden, jotka on tarkoitettu kiertoon palautettavien eurosetelien automatisoituun kuntotarkastukseen, sietoraja ei ylitä 5 prosentin sietorajaa.

3.

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuinta pyydetään ratkaisemaan, sovelletaanko päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohtaa ja erityisesti kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja Euroopan keskuspankin (EKP) asettamia eurosetelien automatisoitua kuntotarkastusta koskevia vähimmäisvaatimuksia rahaa käsitteleviin laitoksiin. Jos ei sovelleta, unionin tuomioistuimen on tämän jälkeen tutkittava, onko päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohta, luettuna yhdessä saman päätöksen 3 artiklan 5 kohdan kanssa, esteenä sellaiselle kansallisen oikeuden säännökselle, jossa edellytetään, että rahaa käsittelevät laitokset noudattavat näitä vähimmäisvaatimuksia. Lopuksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, ovatko EKP:n vähimmäisvaatimukset ja päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohta päteviä ja siten oikeudellisesti sitovia oikeusvarmuuden periaatteen ja SEUT 297 artiklan 2 kohdan valossa.

4.

Asetuksella (EU) N:o 1338/2001 toteutetaan tarvittavat toimenpiteet sen takaamiseksi, että eurosetelien ja ‑metallirahojen liikkeeseenlasku voi tapahtua rahanväärennykseltä suojatuissa olosuhteissa. ( 6 )

5.

Asetuksen N:o 1338/2001 6 artiklan, jonka otsikko on ”Setelien ja metallirahojen käsittelyyn ja levittämiseen osallistuvien laitosten velvollisuudet”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Luottolaitokset ja maksupalvelutoiminnassaan muut maksupalveluntarjoajat sekä kaikki muut talouden toimijat, jotka osallistuvat setelien ja metallirahojen käsittelyyn ja levittämiseen, mukaan lukien

– –

– –

ovat velvollisia varmistamaan vastaanottamiensa niiden eurosetelien ja ‑metallirahojen aitouden, jotka ne aikovat laskea uudelleen liikkeeseen, sekä huolehtimaan väärennösten havaitsemisesta.

Eurosetelien osalta tämä tarkistus tehdään Euroopan keskuspankin määrittelemien menettelyjen mukaisesti – –

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut laitokset ja talouden toimijat ovat velvollisia poistamaan liikkeestä kaikki eurosetelit ja ‑metallirahat, joiden ne tietävät olevan vääriä tai joita niillä on riittävää aihetta epäillä vääriksi. Niiden on toimitettava väärät rahat viipymättä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille.

– –

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 kohdassa mainituille laitoksille, jotka jättävät täyttämättä kyseisen 1 kohdan mukaiset velvollisuutensa, voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia.”

6.

Päätöksen EKP/2010/14 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Eurosetelien luotettavuuden suojaamiseksi ja väärennösten asianmukaiseksi havaitsemiseksi liikkeessä olevat eurosetelit on pidettävä hyvässä kunnossa, jotta voidaan varmistua siitä, että niiden aitous voidaan helposti ja luotettavasti tarkastaa; sen vuoksi eurosetelien kunto on tarkastettava. Lisäksi epäilyttävät eurosetelit on havaittava nopeasti ja toimitettava toimivaltaisille kansallisille viranomaisille.”

7.

Päätöksen EKP/2010/14 1 artiklassa, jonka otsikkona on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”Tässä päätöksessä määrätään yhteisistä säännöistä ja menettelyistä, jotka koskevat eurosetelien aitouden ja kunnon tarkastamista ja niiden palauttamista kiertoon asetuksen [N:o 1338/2001] 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti.”

8.

Mainitun päätöksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

– –

– –”

9.

Päätöksen EKP/2010/14 3 artiklan, jonka otsikkona on ”Yleiset periaatteet”, 1 ja 3–5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Rahaa käsittelevien laitosten velvollisuus tarkastaa eurosetelien aitous ja kunto pannaan täytäntöön tässä päätöksessä määrättyjen menettelyjen mukaisesti.

– –

3.   Aitous ja kunto tarkastetaan joko setelinkäsittelylaitteella, jonka tyyppi on läpäissyt kansallisen keskuspankin testauksen, tai manuaalisesti koulutetun henkilökunnan toimesta.

4.   Eurosetelit voidaan palauttaa kiertoon asiakkaiden käyttämien laitteiden tai käteisautomaattien välityksellä ainoastaan, jos niiden aitous ja kunto on tarkastettu sellaisella setelinkäsittelylaitteella, jonka tyyppi on läpäissyt kansallisen keskuspankin testauksen, ja jos ne on luokiteltu aidoiksi ja hyväkuntoisiksi. – –

5.   Rahaa käsittelevät laitokset voivat ottaa käyttöön setelien aitouden ja kunnon tarkastamiseen käytettäviä, henkilökunnan käyttämiä laitteita sekä asiakkaiden käyttämiä laitteita ainoastaan, jos ne ovat läpäisseet kansallisen keskuspankin testauksen ja 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti sisällytetty EKP:n verkkosivuilla olevaan luetteloon. Laitteita käytetään ainoastaan eurosetelien nimellisarvoihin ja ‑sarjoihin, jotka sisältyvät EKP:n verkkosivuilla olevaan, vastaavia laitteita koskevaan luetteloon testauksen läpäisseillä tehtaan standardiasetuksilla kaikki niiden päivitykset mukaan lukien, elleivät kansallinen keskuspankki ja rahaa käsittelevä laitos ole sopineet tiukemmista asetuksista.”

10.

Päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan, jonka otsikkona on ”Huonokuntoisten eurosetelien havaitseminen”, 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Manuaalinen setelien kunnon tarkastus suoritetaan liitteessä III kuvattujen vähimmäisvaatimusten mukaisesti.

2.   Automatisoitu kuntotarkastus tehdään setelinkäsittelylaitteella, joka on läpäissyt testauksen EKP:n verkkosivuilla julkaistavien ja ajoittain muutettavien vähimmäisvaatimusten mukaisesti.

3.   Kansallinen keskuspankki voi EKP:lle ilmoitettuaan päättää yhtä tai useampaa eurosetelien nimellisarvoa tai sarjaa koskevista tiukemmista vaatimuksista, mikäli se on perusteltua esimerkiksi kierrossa olevien eurosetelien laadun heikkenemisen vuoksi kyseisessä jäsenvaltiossa. Nämä tiukemmat vaatimukset julkaistaan kyseisen kansallisen keskuspankin verkkosivuilla.”

11.

Saman päätöksen 9 artiklan, jonka otsikkona on ”Setelinkäsittelylaitteita koskevat eurojärjestelmän yhteiset testimenettelyt”", 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Kansalliset keskuspankit testaavat setelinkäsittelylaitteiden tyypit yhteisiä testausmenetelmiä noudattaen.

2.   Testauksen läpäisseet setelinkäsittelylaitteiden tyypit sisällytetään 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla EKP:n verkkosivuilla olevaan luetteloon niin kauan kuin testitulokset ovat voimassa. Jos tietyntyyppinen setelinkäsittelylaite menettää tänä aikana kykynsä havaita kaikki eurojärjestelmän tiedossa olevat väärät eurosetelit, tyyppi poistetaan luettelosta EKP:n täsmentämän menettelyn mukaisesti.

3.   Kun setelinkäsittelylaitteen tyyppi on läpäissyt testauksen, testitulokset ovat voimassa koko euroalueella vuoden ajan sen kuukauden päättymisestä lukien, jona testaus suoritettiin edellyttäen, että setelinkäsittelylaitteen tyyppi säilyttää kyvyn havaita kaikki eurojärjestelmän tiedossa olevat väärät eurosetelit kyseisen ajanjakson ajan.”

12.

Päätöksen EKP/2010/14 10 artiklan, jonka otsikkona on ”Eurojärjestelmän valvontatoimenpiteet ja korjaustoimenpiteet”, 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jollei kansallisen oikeuden vaatimuksista muuta johdu, kansallisilla keskuspankeilla on oikeus i) tehdä tarkastuksia paikan päällä, myös ilmoittamatta, rahaa käsittelevien laitosten tiloissa valvoakseen niiden setelinkäsittelylaitteita ja erityisesti laitteiden kykyä tarkastaa aitous ja kunto ja yhdistää mahdollisesti väärät eurosetelit ja sellaiset eurosetelit, jotka eivät ole selvästi oikeita, tilinhaltijaan ja ii) tarkastaa setelinkäsittelylaitteiden käyttöä ja valvontaa, tarkastettujen eurosetelien käsittelyä sekä manuaalista aitous- ja kuntotarkastusta ohjaavat prosessit.

– –

3.   Jos kansallinen keskuspankki havaitsee, että rahaa käsittelevä laitos ei ole noudattanut tämän päätöksen säännöksiä, sen tulee vaatia, että rahaa käsittelevä laitos ottaa käyttöön korjaavat toimenpiteet määrätyn ajan kuluessa. Vaatimuksen esittänyt kansallinen keskuspankki voi EKP:n puolesta kieltää rahaa käsittelevää laitosta palauttamasta kiertoon kyseisen sarjan tietyn nimellisarvon tai tiettyjen nimellisarvojen määräisiä euroseteleitä, kunnes päätöksen säännösten noudattamatta jättäminen on korjattu. Jos päätöksen säännösten noudattamatta jättäminen johtuu siitä, että tietyntyyppinen setelinkäsittelylaite ei toimi asianmukaisesti, mainittu laite voidaan tämän johdosta poistaa 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta luettelosta.”

13.

Päätöksellä EKP/2012/19 muutettiin päätöstä EKP/2010/14. Päätöksen EKP/2012/19 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan erityisesti seuraavaa:

”Eurosetelien automatisoitua kuntotarkasta koskevat vähimmäisvaatimukset, jotka on vahvistettu päätöksen EKP/2010/14 liitteessä IIIa, koskevat setelinkäsittelylaitteiden toimintoja. Tästä syystä ne koskevat ainoastaan setelinkäsittelylaitteiden valmistajia, eivätkä vaikuta päätöksessä EKP/2010/14 vahvistettuihin setelien aitouden ja kunnon tarkastusmenettelyihin, joita rahaa käsittelevien laitosten tulee noudattaa. Koska vähimmäisvaatimukset automatisoidulle kuntotarkastukselle jäävät päätöksen EKP/2010/14 soveltamisalan ulkopuolelle, ne tulisi sisällyttää setelinkäsittelylaitteita, tiedonkeruuta ja seurantaa koskeviin sääntöihin ja menettelyihin.”

14.

Suuntaviivoissa EKP/2010/NP16 vahvistetaan setelinkäsittelylaitteiden testausta, tiedonkeruuta ja seurantaa koskevat säännöt ja menettelyt. ( 7 )

15.

Suuntaviivojen EKP/2010/NP16 2 artiklan, jonka otsikkona on ”Setelinkäsittelylaitteiden testaus”, 1 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Kansalliset keskuspankit suorittavat valmistajien pyynnöstä setelinkäsittelylaitteiden tyyppien varmennustestejä ennen kuin rahaa käsittelevät laitokset asentavat ne ja niiden asentamisen yhteydessä. – –”

16.

Suuntaviivojen EKP/2010/NP16 2a artiklassa, jonka otsikkona on ”Vähimmäisvaatimukset automatisoidulle kuntotarkastukselle”, määrätään seuraavaa:

”Eurojärjestelmä määrittelee päätöksen EKP/2010/14 6 artiklassa tarkoitetut setelinkäsittelylaitteilla tehtävälle automatisoidulle kuntotarkastukselle asetettavat vähimmäisvaatimukset, jotka esitetään näiden suuntaviivojen liitteessä IV ja julkaistaan EKP:n verkkosivuilla.”

17.

Suuntaviivojen EKP/2010/NP16 liitteessä IV todetaan seuraavaa:

”Tässä liitteessä asetetaan vähimmäisvaatimukset setelinkäsittelylaitteilla suoritettavalle eurosetelien automatisoidulle kuntotarkastukselle.

Kuntotarkastuksessa katsotaan huonokuntoisiksi sellaiset eurosetelit, jotka eivät jonkin puutteellisuuden vuoksi täytä jäljempänä esitettäviä vaatimuksia.

Setelinkäsittelylaitteiden suorittamissa setelien kuntoa koskevissa tarkistuksissa 5 prosenttia on hyväksyttävä sietoraja. Laitteet saavat siten luokitella virheellisesti ja lajitella hyväkuntoisiksi korkeintaan viisi prosenttia niistä euroseteleistä, jotka eivät täytä kuntokriteereitä.”

18.

EKP on julkaissut suuntaviivojen EKP/2010/NP16 liitteen IV sisällön verkkosivuillaan otsikolla ”Vähimmäisvaatimukset eurosetelien automatisoidussa kuntotarkastuksessa”. ( 8 )

19.

Liettuan keskuspankista annetun lain (Lietuvos banko įstatymas) ( 9 ) 6 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Liettuan keskuspankki valvoo, miten rahaa käsittelevät laitokset eli asetuksen [N:o 1338/2001] 6 artiklan 1 kohdassa määritellyt laitokset (jäljempänä rahaa käsittelevät laitokset) suoriutuvat asetuksessa [N:o 1210/2010 ( 10 )] ja päätöksessä EKP/2010/14 rahankäsittelytoimille – eurosetelien ja ‑kolikoiden aitouden ja kunnon tarkastamiselle sekä kiertoon palauttamiselle (jäljempänä rahankäsittelytoimet) – asetetuista vaatimuksista.”

20.

Mainitun lain 475 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Liettuan keskuspankki valvoo rahaa käsittelevien laitosten rahankäsittelytoimia ja antaa ohjeita rahaa käsitteleville laitoksille tämän lain säännösten, asetuksen [N:o 1338/2001], asetuksen [N:o 1210/2010], päätöksen EKP/2010/14 ja rahaa käsittelevien laitosten toiminnan valvonnasta annettujen Liettuan keskuspankin säädösten mukaisesti. – –”

21.

Kyseisen lain 476 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Liettuan keskuspankki järjestää ja tekee tarkastuksia määrittääkseen, miten tämän lain 6 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa säädöksissä asetettuja vaatimuksia noudatetaan.”

22.

Liettuan keskuspankista annetun lain 477 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Havaitessaan sääntöjenvastaisuuksia Liettuan keskuspankki antaa yhden tai useamman velvoittavan määräyksen rahaa käsittelevälle laitokselle:

– –

(2) korjata sääntöjenvastaisuudet Liettuan keskuspankin asettamassa määräajassa.”

23.

Kyseisen lain 477 §:n 4 ja 5 momentissa säädetään seuraavaa:

”4.   Pankki määrää sääntöjen rikkojalle yhden tai useamman seuraavista toimenpiteistä:

5.   Toimenpiteitä voidaan määrätä yhdestä tai useammasta seuraavista syistä:

– –

– –

24.

Liettuan keskuspankin johtokunnan 10.9.2015 tekemän päätöksen, jossa kuvataan rahankäsittelytoimien valvontamenettelyä (jäljempänä rahankäsittelytoimien valvontamenettelyä koskeva päätös), 16.3 kohdassa todetaan, että tarkastuksen aikana virkamiesten on testattava, soveltuvatko rahaa käsittelevän laitoksen käyttämät rahankäsittelylaitteet eurosetelien ja ‑kolikoiden aitouden ja kunnon tarkastukseen.

25.

Saman päätöksen 16.6 kohdassa todetaan, että tarkastuksen aikana virkamiesten on arvioitava, noudattaako rahaa käsittelevä laitos asianmukaisesti kyseisen päätöksen 16.5 kohdassa vahvistettuja menettelyjä ja muun muassa asetuksessa N:o 1338/2001, päätöksessä EKP/2010/14 ja Liettuan keskuspankin johtokunnan 16.9.2014 tekemässä päätöksessä, jossa kuvataan eurosetelien ja ‑kolikoiden aitouden ja kunnon tarkastamista sekä kiertoon palauttamista koskeva menettely (jäljempänä aitouden ja kunnon tarkastusmenettelyä koskeva päätös), rahankäsittelytoimille asetettuja muita vaatimuksia.

26.

Aitouden ja kunnon tarkastusmenettelyä koskevan päätöksen 12 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Rahaa käsittelevien laitosten on tarkastettava eurosetelien aitous ja kunto automatisoitujen järjestelmien avulla EKP:n verkkosivuilla julkaistuja vähimmäisvaatimuksia noudattaen – – käyttämällä seuraavia:

12.1. Asiakkaan käyttämiä laitteita, joilla setelit luokitellaan ja käsitellään päätöksen [EKP/2010/14] liitteessä IIa säädetyn menettelyn mukaisesti

12.2. Henkilökunnan käyttämiä laitteita, joilla setelit luokitellaan ja käsitellään päätöksen [EKP/2010/14] liitteessä IIb säädetyn menettelyn mukaisesti.”

27.

Liettuan keskuspankin virkamiehet tekivät 18.12.2018 paikan päällä tarkastuksen Panevėžysissä (Liettua) sijaitsevassa Brink’s Lithuanian sivuliikkeessä. Tämän tarkastuksen aikana virkamiehet tarkastivat, täyttävätkö kyseisessä sivuliikkeessä käytetyt setelinkäsittelylaitteet kiertoon palautettavaksi tarkoitetun rahan käsittelyä koskevat vaatimukset. He testasivat erityisesti näiden laitteiden kykyä tarkastaa eurosetelien aitous ja kunto.

28.

Testi osoitti, että yksi käsittelylaitteista oli lajitellut 18,26 prosenttia testipakettiin kuuluvista huonokuntoisista euroseteleistä kiertoon kelpaaviksi. Toisen laitteen osalta tämä osuus oli 13,91 prosenttia. Testin tulokset on esitetty tarkastuskertomuksessa, jossa kuitenkin todetaan, että kyseiset laitteet kuuluvat setelinkäsittelylaitteiden tyyppiin, joka on läpäissyt testauksen ja sisällytetty EKP:n verkkosivuilla olevaan luetteloon.

29.

Liettuan keskuspankin käteisosaston johtaja teki riidanalaisen päätöksen 28.2.2019. Kyseisessä päätöksessä todettiin, että Brink’s Lithuania oli rikkonut päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja vähimmäisvaatimuksia, joiden mukaan eurosetelien kuntotarkastuksen sietoraja saa olla enintään 5 prosenttia. Lisäksi se määräsi Brink’s Lithuanian toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sääntöjenvastaisuuksien korjaamiseksi viiden päivän kuluessa.

30.

Riidanalaisessa päätöksessä todettiin lähinnä, että setelinkäsittelylaitteiden kyky tarkastaa eurosetelien aitous ja kunto riippuu paitsi kyseisten laitteiden valmistajista myös niiden käyttäjistä – eli rahaa käsittelevistä laitoksista – erityisesti niiden teknisen huollon osalta. Siinä huomautettiin myös, että pelkästään sitä, että näitä laitteita käytetään tehtaan standardiasetuksilla, kuten päätöksen EKP/2010/14 3 artiklan 5 kohdassa edellytetään, ei voida pitää todisteena näiden velvoitteiden noudattamisesta. Lopuksi riidanalaisessa päätöksessä todettiin, että ainoastaan rahaa käsittelevän laitoksen tiloissa tehtävillä tarkastuksilla voidaan selvittää, onko käsittelylaitteiden asianmukainen käyttö ja huolto varmistettu, noudatetaanko rahan käsittelyyn sovellettavia vaatimuksia asianmukaisesti ja onko näiden laitteiden testaamiseksi toteutettu asianmukaiset menettelyt.

31.

Brink’s Lithuania nosti kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi ensin Vilniaus apygardos administracinis teismasissa (Vilnan alueellinen hallintotuomioistuin, Liettua) ja sen jälkeen Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasissa (Liettuan ylin hallintotuomioistuin), joka on nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Pääasiassa on selvää, että Brink’s Lithuaniaa, rahankuljetusyrityksenä, on pidettävä päätöksen EKP/2010/14 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna rahaa käsittelevänä laitoksena. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuitenkin epävarma päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdan tulkinnasta ja pätevyydestä, nimittäin siitä, sitovatko kyseisessä säännöksessä tarkoitetut vähimmäisvaatimukset rahaa käsitteleviä laitoksia.

32.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa erityisesti, että kyseisen säännöksen liettualaisen version sanamuodosta käy ilmi, että eurosetelien automatisoitu kuntotarkastus on suoritettava EKP:n vähimmäisvaatimuksia noudattaen. Tämä merkitsisi sitä, että kyseisen tehtävän suorittamisesta vastaavien rahaa käsittelevien laitosten olisi noudatettava näitä vaatimuksia. Päätöksen EKP/2012/19 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa kuitenkin todetaan, että vähimmäisvaatimukset koskevat ainoastaan setelinkäsittelylaitteiden valmistajia eivätkä vaikuta automatisoituihin setelien kunnon tarkastusmenettelyihin, joita rahaa käsittelevien laitosten tulee noudattaa. Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma siitä, edellytetäänkö, kun otetaan huomioon päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdan eri kieliversiot, kyseisessä säännöksessä, että rahaa käsittelevien laitosten on varmistettava EKP:n vähimmäisvaatimusten noudattaminen.

33.

Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että jos päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohtaa tulkitaan siten, että siinä asetetaan rahaa käsitteleville laitoksille velvoite testata setelinkäsittelylaitteensa EKP:n vähimmäisvaatimusten mukaisesti, tämä velvoite ei voisi olla täysin yhteensopiva saman päätöksen 3 artiklan 5 kohdasta johtuvan velvoitteen kanssa, koska jälkimmäisessä säännöksessä edellytetään nimenomaisesti, että rahaa käsittelevien laitosten on käytettävä kyseisiä laitteita tehtaan standardiasetuksilla. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo myös, että on vaikea määritellä, miten rahaa käsittelevien laitosten olisi suoritettava tämä testaus, kun otetaan huomioon, että päätöksessä EKP/2010/14 ei ole mitään mainintoja tästä asiasta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa toisaalta, että jos velvoitetta noudattaa päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdan mukaisia vähimmäisvaatimuksia ei sovellettaisi rahaa käsitteleviin laitoksiin, pelkästään setelinkäsittelylaitteiden käyttö tehtaan standardiasetuksilla voisi heikentää tavoitetta varmistaa, että eurosetelit pidetään hyvässä kunnossa.

34.

Lopuksi, jos päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut vähimmäisvaatimukset sitovat rahaa käsitteleviä laitoksia, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma siitä, ovatko nämä vaatimukset oikeusvarmuuden periaatteen mukaisia. Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että saman säännöksen mukaan vähimmäisvaatimukset julkaistaan ainoastaan EKP:n verkkosivuilla eikä Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy näin ollen, voidaanko vähimmäisvaatimuksia pitää sitovina ja voidaanko niitä käyttää oikeusperustana, kun rahaa käsittelevälle laitokselle annetaan määräys. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on myös epävarma siitä, onko päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdassa vahvistettu sääntö yhteensopiva SEUT 297 artiklan 2 kohdan kanssa ja siten pätevä, siltä osin kuin siinä säädetään, että eurosetelien automatisoitua kuntotarkastusta koskevat vähimmäisvaatimukset on julkaistava tällä tavoin.

35.

Tässä tilanteessa Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

36.

Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimen kirjaamoon 14.12.2021. Liettuan tasavalta, Euroopan komissio ja Euroopan keskuspankki ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Istunto pidettiin 20.10.2022.

37.

Ennakkoratkaisukysymyksillään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta lähinnä siitä, edellytetäänkö päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdassa, että rahaa käsittelevät laitokset noudattavat kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja vähimmäisvaatimuksia suorittaessaan eurosetelien automatisoitua kuntotarkastusta. Jos tähän kysymykseen vastataan kieltävästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii edelleen selvittämään, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännös, jossa rahaa käsitteleville laitoksille asetetaan tällainen velvoite, yhteensopiva päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdan kanssa, luettuna yhdessä sen 3 artiklan 5 kohdan kanssa. Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, riittääkö siinä tapauksessa, että rahaa käsittelevien laitosten on noudatettava kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja vähimmäisvaatimuksia, pelkästään näiden vaatimusten julkaiseminen EKP:n verkkosivuilla, kuten päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdassa säädetään, siihen, että niitä voidaan pitää oikeusvarmuuden periaatteen ja SEUT 297 artiklan 2 kohdan mukaisina ja siten sitovina. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kyseenalaistaa vastaavasti myös päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdan pätevyyden.

38.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäinen kysymys koskee päätöksessä EKP/2010/14 rahaa käsitteleville laitoksille euron suojaamiseksi väärentämiseltä asetettujen velvoitteiden soveltamisalaa. Tarkemmin sanottuna kysymyksellä pyritään selvittämään, sovelletaanko päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja vähimmäisvaatimuksia rahaa käsitteleviin laitoksiin, kun ne täyttävät velvollisuutensa suorittaa eurosetelien automatisoitu kuntotarkastus.

39.

Aluksi minun on muistutettava, että asetuksen N:o 1338/2001 6 artiklassa säädetään euron väärentämisen torjunnan edellyttämistä toimenpiteistä. Kyseisessä säännöksessä edellytetään, että laitokset, jotka osallistuvat ammattimaisesti setelien lajitteluun ja levittämiseen – rahaa käsittelevät laitokset mukaan lukien – poistavat liikkeestä kaikki eurosetelit, joiden ne tietävät olevan vääriä tai joita niillä on riittävää aihetta epäillä vääriksi, ja toimittavat ne viipymättä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille Samassa säännöksessä säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että luottolaitoksille ja muille rahaa ammattimaisesti käsitteleville laitoksille, jotka eivät täytä edellä mainittuja velvollisuuksia, voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia.

40.

Päätöksessä EKP/2010/14 konkretisoidaan asetuksen N:o 1338/2001 6 artiklaa. ( 11 ) Erityisesti kyseisen päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa rahaa käsittelevät laitokset velvoitetaan tarkastamaan eurosetelien aitous ja kunto kyseisessä päätöksessä määrättyjen menettelyjen mukaisesti. Perimmäisenä tavoitteena on varmistaa eurosetelien hyvä kunto, jotta niiden aitous voidaan tarkastaa helposti ja luotettavasti ja jotta väärennökset voidaan siten havaita. ( 12 ) Lisäksi päätöksen EKP/2010/14 3 artiklan 3 kohdassa täsmennetään, että aitous ja kunto tarkastetaan joko setelinkäsittelylaitteella, jonka tyyppi on läpäissyt eurojärjestelmään kuuluvan kansallisen keskuspankin testauksen, tai manuaalisesti koulutetun henkilökunnan toimesta. Henkilökunnan tai asiakkaiden käyttämien laitteiden ( 13 ) osalta päätöksen EKP/2010/14 3 artiklan 5 kohdassa säädetään myös, että kyseisiä laitteita käytetään ainoastaan eurosetelien nimellisarvoihin ja ‑sarjoihin, jotka sisältyvät EKP:n verkkosivuilla olevaan, vastaavia laitteita koskevaan luetteloon tehtaan standardiasetuksilla kaikki niiden päivitykset mukaan lukien.

41.

Automatisoidun kuntotarkastuksen, joka on keskeinen nyt käsiteltävässä asiassa, osalta päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan, jonka otsikkona on ”Huonokuntoisten eurosetelien havaitseminen”, 2 kohdassa säädetään, että tämä tarkastus ”tehdään setelinkäsittelylaitteella, joka on läpäissyt testauksen EKP:n verkkosivuilla julkaistavien ja ajoittain muutettavien vähimmäisvaatimusten mukaisesti”. Kyseisessä säännöksessä ei täsmennetä, sovelletaanko näitä vähimmäisvaatimuksia rahaa käsitteleviin laitoksiin, eikä siinä määritellä erityisesti sitä, onko rahaa käsittelevien laitosten valvottava, että laitteet, joita ne käyttävät eurosetelien automatisoidussa kuntotarkastuksessa niiden kiertoon palauttamista varten, ovat näiden vaatimusten mukaisia.

42.

Unionin tuomioistuin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkinnassa ennakkoratkaisupyyntöön vastaamiseksi on otettava huomioon paitsi kyseisen säännöksen tai määräyksen sanamuoto myös sen asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on. ( 14 )

43.

Huomautan ensinnäkin, että, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohtaa voitaisiin tulkita sanamuodon näkökulmasta tarkasteltuna siten, että euroseteleille on tehtävä automatisoitu kuntotarkastus EKP:n vähimmäisvaatimusten mukaisesti. Tämä tulkinta johtuisi siitä, että kyseisessä säännöksessä käytetään ilmaisua ”automatisoitu kuntotarkastus tehdään” ja ilmaisua ”vähimmäisvaatimusten mukaisesti”. Koska päätöksen EKP/2010/14 3 artiklan 1 kohdan mukaan rahaa käsittelevien laitosten tehtäväksi on annettu tämän tehtävän suorittaminen, kyseisen päätöksen 6 artiklan 2 kohdan perusteella voidaan päätellä, että näillä talouden toimijoilla on velvollisuus varmistaa, että eurosetelien automatisoitu kuntotarkastus tehdään näiden vähimmäisvaatimusten mukaisesti.

44.

Päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdan lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että ilmaisu ”julkaistavien – – vähimmäisvaatimusten mukaisesti” esiintyy välittömästi ilmaisun ”setelinkäsittelylaitteella, joka on läpäissyt testauksen” jälkeen eikä ilmaisun ”automatisoitu kuntotarkastus tehdään” jälkeen. Ottaen huomioon virkkeen rakenteen ja sen, että testit suoritetaan lähtökohtaisesti suhteessa aiemmin määriteltyihin vaatimuksiin, olisin siksi taipuvainen tulkitsemaan kyseisessä säännöksessä olevaa ilmaisua ”vähimmäisvaatimukset” viittaukseksi testeihin, jotka setelinkäsittelylaitteiden on läpäistävä ennen kuin rahaa käsittelevät laitokset asentavat ne ja käyttävät niitä, enkä viittaukseksi menettelyyn, jota rahaa käsittelevien laitosten on noudatettava tehdäkseen eurosetelien automatisoidun kuntotarkastuksen. Muutoin ilmaisun ”automatisoitu kuntotarkastus tehdään” jälkeen olisi loogisesti seurannut ilmaisu ”julkaistavien – – vähimmäisvaatimusten mukaisesti”, mikä olisi myös johtanut johdonmukaiseen ja hyvin jäsenneltyyn lauseeseen, mutta olisi tässä tapauksessa tarkoittanut jotain muuta.

45.

Tämä päätelmä perustuu päätöksen EKP/2010/14 englanninkielisen version analyysiin, ja minusta näyttää siltä, että kyseisen päätöksen 6 artiklan 2 kohdan muiden kieliversioiden sanamuodot tukevat myös tätä päätelmää. Kuten EKP toteaa, esimerkiksi päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdan ranskankielisessä versiossa todetaan, että ”le contrôle automatique est effectué avec un équipement de traitement des billets testé positivement conformément aux normes minimales qui sont publiées sur le site internet de la BCE et modifiées périodiquement”. Lopuksi espanjankielisessä versiossa säädetään, että ”la comprobación automática de aptitud se efectuará mediante una máquina de tratamiento de billetes que haya superado una prueba de acuerdo con las normas mínimas que, junto con sus oportunas modificaciones, se publican en la dirección del ECB en Internet”. ( 15 ) Säännöksen rakenteen mukaan – kaikissa näissä kieliversioissa, jotka vastaavat myös pääasiassa sovellettavan liettualaisen version rakennetta – viittauksen EKP:n vähimmäisvaatimuksiin on mielestäni katsottava koskevan setelinkäsittelylaitteita, joiden on läpäistävä testaus näiden vaatimusten mukaisesti, eikä rahaa käsittelevien laitosten velvollisuuksia, jotka niiden on täytettävä tarkastaessaan eurosetelien kuntoa ennen niiden palauttamista kiertoon.

46.

Tästä seuraa, että päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukainen tulkinta, joka perustuu kyseisen säännöksen eri kielitoisintojen vertailevaan analyysiin, merkitsee sitä, että vähimmäisvaatimuksia ei sovelleta automatisoituun kuntotarkastukseen, jota rahaa käsittelevät laitokset suorittavat ammattitoimintansa yhteydessä. Se ei myöskään merkitse sitä, että rahaa käsittelevien laitosten on seurattava tai testattava setelinkäsittelylaitteensa näitä vaatimuksia noudattaen suorittaessaan näitä tarkastuksia. Sen sijaan päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdassa oleva viittaus EKP:n vähimmäisvaatimuksiin merkitsee sitä, että rahaa käsittelevien laitosten on suoritettava tehtävänsä käyttämällä näiden vaatimusten mukaisesti aiemmin testattuja laitteita.

47.

Joka tapauksessa päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdan suhteellisesta epäselvyydestä huolimatta minun on huomautettava, että päätöksen asiayhteyteen perustuva ja systemaattinen tulkinta tukee käsitystä, jonka mukaan EKP:n eurosetelien automatisoitua kuntotarkastusta koskevat vähimmäisvaatimukset eivät sido rahaa käsitteleviä laitoksia.

48.

Ensinnäkin päätöksen EKP/2012/19 – eli EKP:n pääasiallinen oikeudellinen toimi, jolla muutetaan päätöstä EKP/2010/14 – ( 16 ) johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan, että eurosetelien automatisoitua kuntotarkastusta koskevat vähimmäisvaatimukset koskevat setelinkäsittelylaitteiden toimintoja. Samassa johdanto-osan perustelukappaleessa todetaan lisäksi yksiselitteisesti, että ”[vähimmäisvaatimukset] koskevat ainoastaan setelinkäsittelylaitteiden valmistajia, eivätkä vaikuta päätöksessä EKP/2010/14 vahvistettuihin setelien aitouden ja kunnon tarkastusmenettelyihin, joita rahaa käsittelevien laitosten tulee noudattaa”. ( 17 ) Näin ollen ei pitäisi olla epäselvyyttä siitä, mikä on päätöksellä EKP/2012/19 tehdyn muutoksen tarkoitus vähimmäisvaatimusten soveltamisalan osalta.

49.

Toiseksi on tärkeää huomata, että päätöksen EKP/2010/14 alkuperäisen version 6 artiklassa säädettiin, että eurosetelien kuntotarkastus suoritetaan kyseisen päätöksen liitteissä IIIa ja IIIb kuvattujen vähimmäisvaatimusten mukaisesti. On erityisesti todettava, että sen liitteessä IIIa asetetaan vähimmäisvaatimukset setelinkäsittelylaitteiden suorittamalle automatisoidulle kuntotarkastukselle, kun taas liitteessä IIIb vahvistetaan vähimmäisvaatimukset koulutetun henkilökunnan suorittamalle manuaaliselle kuntotarkastukselle.

50.

Päätöksen EKP/2012/19 hyväksymisen jälkeen päätöksen EKP/2010/14 liite IIIa on kuitenkin kumottu, ja ensin mainitun päätöksen johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen mukaan tarkoituksena oli nimenomaisesti jättää automatisoitua kuntotarkastusta koskevat vähimmäisvaatimukset jälkimmäisen päätöksen ”soveltamisalan ulkopuolelle”. ( 18 ) Samanaikaisesti nämä vähimmäisvaatimukset on sisällytetty suuntaviivoihin EKP/2010/NP16, ( 19 ) joissa vahvistetaan setelinkäsittelylaitteiden tyyppien testausta koskevat säännöt ja menettelyt ja joita sovelletaan näiden suuntaviivojen 2 artiklan mukaan näiden laitetyyppien tarkastuksiin ”valmistajien pyynnöstä – – ennen rahaa käsittelevien laitosten suorittamaa laitteiden asentamista ja niiden asentamisen yhteydessä”. Vähimmäisvaatimukset on sittemmin lueteltu kyseisten suuntaviivojen liitteessä IV, sanotun kuitenkaan rajoittamatta päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdan mukaista julkaisemista EKP:n verkkosivuilla. Erikoista on, että päätös EKP/2012/19 ja suuntaviivoilla EKP/2012/NP16 tehty muutos on annettu samana päivänä.

51.

Päätöksessä EKP/2012/19 osoitetaan näin ollen, että vähimmäisvaatimusten henkilöllistä soveltamisalaa mukautettiin siten, että kyseisiä vaatimuksia sovelletaan yksinomaan valmistajien setelinkäsittelylaitteiden tyypeille suorittamiin testeihin. Kuten EKP on aivan oikein todennut istunnossa, tämä muutos perustuu EKP:n tietoiseen poliittiseen valintaan, jonka mukaan se on pyrkinyt välttämään kaikenlaista puuttumista automatisoitua kuntotarkastusta suorittaviin laitteisiin tai niiden muokkausta. Kuten jäljempänä selitän, tämä poliittinen valinta perustuu lisäksi rahaa käsitteleville laitoksille asetettuun täydentävään velvoitteeseen käyttää laitteitaan vain tehtaan standardiasetuksilla.

52.

Kolmanneksi, jos vähimmäisvaatimusten katsottaisiin koskevan paitsi setelinkäsittelylaitteiden valmistajia, kuten edellä todettiin, myös rahaa käsitteleviä laitoksia, useat päätöksen EKP/2010/14 säännökset, joiden tarkoituksena on vahvistaa kattavat säännöt ja menettelyt aitouden ja kunnon tarkastamista varten, menettäisivät merkityksensä tai olisivat joka tapauksessa tarpeettomia.

53.

Tämä koskee ennen kaikkea rahaa käsittelevien laitosten velvollisuutta käyttää rahankäsittelylaitteita päätöksen EKP/2010/14 3 artiklan 5 kohdan mukaisilla tehtaan standardiasetuksilla. Kuten mainittiin, tämän velvollisuuden tavoitteena on välttää tilannetta, jossa rahaa käsittelevät laitokset puuttuvat kyseisten laitteiden valmistajien asettamiin tehtaan standardiasetuksiin, jotta vältettäisiin eurosetelien aitouden ja kunnon tarkastuksen tulosten väliset erot koko euroalueella. On selvää, että jos rahaa käsittelevät laitokset tarkastaisivat laitteensa EKP:n asettamien vähimmäisvaatimusten mukaisesti, ne eivät pystyisi noudattamaan velvollisuutta, jonka mukaan ne eivät saa muuttaa valmistajan ennen laitteiden toimittamista tai niiden asentamisen yhteydessä asettamia tehtaan standardiasetuksia. Näin ollen tulkinta, joka suosii vähimmäisvaatimusten asettamista rahaa käsitteleville laitoksille, olisi ristiriidassa päätöksen EKP/2010/14 kanssa, mikä ei ainoastaan heikentäisi sen sisäistä normatiivista johdonmukaisuutta vaan myös vaarantaisi EKP:n päätöksen EKP/2012/19 yhteydessä tekemän poliittisen valinnan.

54.

Lisäksi samankaltaista tulkintaa olisi sovellettava rahaa käsittelevien laitosten velvollisuuteen käyttää eurosetelien automatisoidussa kuntotarkastuksessa ainoastaan setelinkäsittelylaitteiden tyyppejä, jotka ovat läpäisseet kansallisten keskuspankkien testauksen, kuten päätöksen EKP/2010/14 3 artiklan 3 kohdassa säädetään. Jälleen kerran on todettava, että jos rahaa käsittelevien laitosten olisi testattava laitteensa sen varmistamiseksi, että ne täyttävät EKP:n vähimmäisvaatimukset, tämä kyseenalaistaisi näiden laitteiden testausta – jossa valmistajilla ja kansallisilla keskuspankeilla on keskeinen rooli päätöksen EKP/2010/14 9 artiklan ja muiden sovellettavien normien, erityisesti suuntaviivojen EKP/2010/NP16, mukaisesti – koskevien sääntöjen ja menettelyjen tarkoituksen. Lisäksi rahaa käsittelevien laitosten suorittamien testien menetelmästä ja säännönmukaisuudesta on edelleen epäselvyyttä. Mielestäni se, että päätöksessä EKP/2010/14 ei ole mitään mainintaa tältä osin, puoltaa varmasti sitä päätelmää, että EKP kyseisen päätöksen ja sen myöhempien muutosten tekijänä ymmärsi, että rahaa käsittelevillä laitoksilla ei ole velvollisuutta testata laitteitaan EKP:n vähimmäisvaatimusten mukaisesti.

55.

Päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdan asiayhteyteen perustuva ja systemaattinen tulkinta ei näin ollen edellytä kyseisen asetuksen sanamuodon mukaisen tulkinnan, sellaisena kuin se esitetään tämän ratkaisuehdotuksen 46 kohdassa, uudelleentarkastelua. Päinvastoin, se tukee näkemystä, jonka mukaan EKP:n vähimmäisvaatimukset eivät aseta rahaa käsitteleville laitoksille velvollisuutta testata laitteensa näiden vaatimusten mukaisesti.

56.

Lopuksi on niin, että päätöksen EKP/2010/14 ja sen 6 artiklan 2 kohdan teleologisen tulkinnan osalta on tärkeää todeta, että yksi tärkeimmistä tehtävistä, joilla varmistetaan yleisön luottamus kierrossa oleviin euroseteleihin, on pitää ne hyvässä kunnossa. ( 20 ) Koska setelit väistämättä heikkenevät kierron aikana, kuluneet tai vialliset setelit olisi poistettava kierrosta ja korvattava uusilla tai hyväkuntoisilla seteleillä. Päätavoitteena on tältä osin varmistaa paitsi se, että eurosetelit hyväksytään maksuvälineeksi, myös se, että niiden aitous voidaan helposti ja luotettavasti tarkastaa, ja siten suojata euroa väärentämiseltä.

57.

Tältä osin on totta, että EKP:n vähimmäisvaatimusten mukaisesti suoritettavan setelinkäsittelylaitteiden kaksitasoisen testauksen – jonka suorittavat aluksi kyseisten laitteiden valmistajat ja myöhemmin rahaa käsittelevät laitokset – käyttöönottoa voitaisiin pitää keinona vähentää todennäköisyyttä, että huonokuntoisia seteleitä palautetaan kiertoon.

58.

Sen lisäksi, että tällainen tulkinta olisi ristiriidassa päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaisen tulkinnan kanssa ja heikentäisi päätöksen sisäistä johdonmukaisuutta, kuten olen jo todennut, samankaltaisista syistä kuin tämän ratkaisuehdotuksen 53 kohdassa on esitetty ei ole kuitenkaan varmaa, että tämä tavoite voitaisiin saavuttaa. Jos rahaa käsittelevät laitokset tekisivät omia testejä setelinkäsittelylaitteille, kyseisten laitteiden tehtaan standardiasetuksia olisi muutettava, mikä lisäisi riskiä siitä, että automatisoitu kuntotarkastus vääristyy tai epäonnistuu ja johtaa näin ollen heikompaan lopputulokseen. Lisäksi, kuten EKP totesi istunnon aikana, kun otetaan huomioon näiden laitteiden valmistajien vähäinen määrä euroalueella verrattuna rahaa käsittelevien laitosten suurempaan määrään, voidaan suorittaa kohdennetumpia ja kustannustehokkaampia testauksia, kun velvollisuus varmistaa vähimmäisvaatimukset koskee ainoastaan setelinkäsittelylaitteiden valmistajia sen sijaan, että kyseinen velvollisuus ulotettaisiin koskemaan rahaa käsitteleviä laitoksia.

59.

Päätöksellä EKP/2010/14 – ja kyseisen päätöksen 6 artiklan 2 kohdalla – tavoitellut päämäärät eivät näin ollen mielestäni anna aihetta poiketa tulkinnasta, jonka mukaan rahaa käsittelevien laitosten ei tarvitse seurata ja testata setelinkäsittelylaitteitaan EKP:n hyväksymien vähimmäisvaatimusten mukaisesti.

60.

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että unionin tuomioistuimen unionin oikeuden määräysten ja säännösten merkityksen selvittämiseksi vahvistamista tulkintaperiaatteista ei voida päätellä, että päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja vähimmäisvaatimuksia sovelletaan rahaa käsitteleviin laitoksiin silloin, kun ne täyttävät velvollisuutensa suorittaa eurosetelien automatisoitua kuntotarkastusta.

61.

Kuten komissio toteaa kirjallisissa huomautuksissaan, ratkaisematta on kuitenkin edelleen kysymys, voiko rahaa käsittelevä laitos, jonka setelinkäsittelylaitteet eivät ole EKP:n vähimmäisvaatimuksissa säädetyn 5 prosentin sietorajan mukaisia, kieltäytyä noudattamasta määräystä, jonka kansallinen keskuspankki on antanut kyseisen laitoksen toimitiloissa paikan päällä tehdyn tarkastuksen jälkeen ja jossa se on kehottanut rahaa käsittelevää laitosta korjaamaan tämän tilanteen. Nyt käsiteltävässä asiassa kehotan unionin tuomioistuinta käsittelemään tätä merkityksellistä kysymystä, joka, koska se perustuu ennakkoratkaisupyynnössä esitettyihin tietoihin, on olennaisen tärkeä, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista sen käsiteltävänä olevan asian, ( 21 ) erityisesti arvioidakseen, onko riidanalainen päätös perusteltu.

62.

Tältä osin on todettava, että päätöksessä EKP/2010/14 ja muussa sovellettavassa lainsäädännössä, erityisesti suuntaviivoissa EKP/2010/NP16, vahvistettu normatiivinen kehys, jolla varmistetaan, että vain hyväkuntoisia euroseteleitä palautetaan kiertoon, perustuu pääasiassa kolmeen pääpilariin. Nämä ovat i) sellaisten setelinkäsittelylaitteiden valmistus ja konfigurointi, jotka ovat automatisoitua kuntotarkastusta koskevien vähimmäisvaatimusten mukaisia ja jotka läpäistyään kansallisen keskuspankin valmistajan pyynnöstä suorittaman testauksen sisällytetään tyypeittäin EKP:n verkkosivuilla olevaan luetteloon ( 22 ); ii) velvollisuuksien asettaminen rahaa käsitteleville laitoksille erityisesti eurosetelien automatisoidun kuntotarkastuksen osalta; ja iii) seuranta- ja valvontavaltuuksien antaminen kansallisille keskuspankeille sen varmistamiseksi, että asianomaiset tahot noudattavat velvollisuuksiaan. ( 23 )

63.

Rahaa käsittelevien laitoksille asetettujen velvollisuuksien osalta olen jo selittänyt, että ne johtuvat pääasiassa päätöksen EKP/2010/14 3 artiklasta, ( 24 ) jonka 1 kohdassa asetetaan yleinen velvollisuus tarkastaa eurosetelien aitous ja kunto siinä vahvistettujen menettelyjen mukaisesti, mutta jossa säädetään myös lisävelvollisuuksista, erityisesti 3, 4 ja 5 kohdassa. Näissä velvollisuuksissa edellytetään, että rahaa käsittelevät laitokset ensinnäkin käyttävät setelinkäsittelylaitteen tyyppiä, joka on läpäissyt kansallinen keskuspankin testauksen EKP:n julkaisemien vähimmäisvaatimusten mukaisesti, toiseksi käyttävät setelinkäsittelylaitteita ainoastaan eurosetelien nimellisarvoihin ja ‑sarjoihin, jotka sisältyvät EKP:n verkkosivuilla olevaan luetteloon, ja kolmanneksi käyttävät näitä laitteita tehtaan standardiasetuksilla kaikki niiden päivitykset mukaan lukien.

64.

Päätöksen EKP/2010/14 10 artiklan 1 kohdassa säädetään puolestaan, että kansallisilla keskuspankeilla on oikeus tehdä tarkastuksia paikan päällä rahaa käsittelevien laitosten tiloissa erityisesti valvoakseen niiden setelinkäsittelylaitteiden kykyä tarkastaa eurosetelien aitous ja kunto sekä tarkastaa näiden laitteiden käyttöä ja valvontaa ohjaavat prosessit. Päätöksen EKP/2010/14 10 artiklan 3 kohdassa todetaan lisäksi, että jos kansallinen keskuspankki havaitsee, että rahaa käsittelevä laitos ei ole noudattanut kyseisen päätöksen säännöksiä, sen tulee vaatia korjaavien toimenpiteiden käyttöön ottamista määrätyn ajan kuluessa. Tämä tarkoittaa sitä, että kansalliset keskuspankit voivat antaa määräyksiä rahaa käsitteleville laitoksille, kun nämä eivät täytä velvollisuuksiaan, ja jopa määrätä seuraamuksia edellyttäen, että ne ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. ( 25 )

65.

Sekä komissio että EKP totesivat istunnossa, että yhtäältä päätöksessä EKP/2010/14 rahaa käsitteleville laitoksille määritellyt velvollisuudet ja toisaalta päätöksen EKP/2010/14 10 artiklan 3 kohta, kun niitä tarkastellaan yhdessä, muodostavat riittävän oikeusperustan, jolla voidaan oikeuttaa pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen päätös, jolla rahaa käsittelevä laitos määrätään korjaamaan tilanne, jossa sen setelinkäsittelylaitteet ylittävät eurosetelien kuntotarkastuksen 5 prosentin sietorajan. Mainittujen osapuolten mukaan tämän yhdessä tarkastelun pitäisi estää sen, että kyseinen rahaa käsittelevä laitos kieltäytyy toimimasta kansallisen keskuspankin sille osoittaman määräyksen mukaisesti.

66.

Haluan heti aluksi korostaa, että päätöksen EKP/2010/14 10 artiklan 3 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että jotta kansallinen keskuspankki voi antaa määräyksen tai määrätä seuraamuksen, sen on havaittava, että ”rahaa käsittelevä laitos ei ole noudattanut [päätöksen EKP/2010/14] säännöksiä”. Jos kyseisen päätöksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja vähimmäisvaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta rahaa käsitteleviin laitoksiin, on edelleen tarpeen selvittää, mitä säännöstä rahaa käsittelevä laitos on tosiasiassa rikkonut, kun sen setelinkäsittelylaitteet eivät noudata automatisoitua kuntotarkastusta koskevissa vaatimuksissa asetettua sietorajaa.

67.

Tältä osin on mielestäni riittävän ilmeistä, että siltä osin kuin päätöksen EKP/2010/14 3 artiklan 1 kohdassa asetetaan rahaa käsitteleville laitoksille velvollisuus suorittaa automatisoituja kuntotarkastuksia, näiden rahaa käsittelevien laitosten on käytettävä setelinkäsittelylaitteita, jotka kykenevät tekemään nämä tarkastukset ja erityisesti havaitsemaan huonokuntoiset tai vahingoittuneet eurosetelit. Muussa tapauksessa ne eivät täyttäisi päätöksen EKP/2010/14 mukaista perustavanlaatuista velvollisuuttaan, joka on lisäksi ilmaus asetuksen N:o 1338/2001 6 artiklan 1 kohdassa niille asetetusta yleisemmästä velvollisuudesta osallistua väärentämisen torjuntaan. Tässä yhteydessä, jos kansallinen keskuspankki havaitsee rahaa käsittelevän laitoksen tiloissa suoritetun tarkastuksen jälkeen vian kyseisen laitoksen setelinkäsittelylaitteissa, kyseisen rahaa käsittelevän laitoksen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseiset laitteet korjataan. Kuten edellä mainittiin, päätöksen EKP/2010/14 nykyinen sanamuoto perustuu tosin periaatteeseen, jonka mukaan rahaa käsittelevät laitokset eivät saisi puuttua setelinkäsittelylaitteisiinsa kyseisten laitteiden valmistajan käyttöön ottamien tehtaan standardiasetusten heikentymisen estämiseksi. Tämä ei kuitenkaan saa millään tavoin estää rahaa käsittelevää laitosta toimimasta – ja tarvittaessa tekemästä yhteistyötä valmistajan kanssa – tilanteen korjaamiseksi.

68.

Tästä seuraa, että rahaa käsittelevä laitos ei voi kieltäytyä noudattamasta määräystä, jonka kansallinen keskuspankki on antanut rahaa käsittelevän laitoksen tiloissa paikan päällä tehdyn tarkastuksen jälkeen ja jossa rahaa käsittelevää laitosta vaaditaan korjaamaan tilanne, jossa sen setelinkäsittelylaitteet eivät noudata automatisoitua kuntotarkastusta koskevissa vähimmäisvaatimuksissa säädettyä 5 prosentin sietorajaa. Tämä päätös voi mielestäni perustua ainoastaan päätöksen EKP/2010/14 3 artiklan 1 kohtaan, luettuna asetuksen N:o 1338/2001 6 artiklan 1 kohdan valossa.

69.

Edellä esitetyn perusteella katson, että päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja EKP:n vähimmäisvaatimuksia ei sovelleta rahaa käsitteleviin laitoksiin, kun ne suorittavat eurosetelien automatisoitua kuntotarkastusta. Saman päätöksen 3 artiklan 1 kohtaa, luettuna asetuksen N:o 1338/2001 6 artiklan 1 kohdan valossa, on kuitenkin tulkittava siten, että rahaa käsittelevien laitosten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sellaisen tilanteen korjaamiseksi, jossa kansallisen keskuspankin tekemässä tarkastuksessa havaitaan, että kyseisten laitosten setelinkäsittelylaitteet eivät kykene havaitsemaan eurosetelien huonokuntoisuutta enintään 5 prosentin sietorajaa noudattaen.

70.

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä sen 3 artiklan 5 kohdan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännökselle, jossa edellytetään, että rahaa käsittelevien laitosten on noudatettava EKP:n asettamia ja sen verkkosivuilla julkaistuja vähimmäisvaatimuksia.

71.

Unionin oikeuden vakiintuneen periaatteen mukaan jäsenvaltioilla on institutionaalisen itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaisesti toimivalta säätää edellytyksistä, joiden täyttyessä niiden viranomaiset ja elimet voivat panna unionin oikeutta täytäntöön. Kuten EKP aivan oikein toteaa, unionin tuomioistuin on todennut, että myös Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvilla aloilla jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen unionin oikeuden tehokkaan soveltamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi. ( 26 ) Näin tehdessään jäsenvaltioiden on kuitenkin noudatettava tehokkuuden ja vilpittömän yhteistyön periaatteiden mukaisesti kaikkia normatiivisia elementtejä, jotka johtuvat täytäntöön pantavasta unionin oikeuden säännöksestä.

72.

Euron väärentämisen torjunnan osalta totean, että Liettuan tasavalta on antanut säännöksiä, joiden tarkoituksena on varmistaa päätöksen EKP/2010/14 ja erityisesti kyseisen päätöksen velvoitteiden, joita sovelletaan rahaa käsitteleviin laitoksiin muun muassa 3 artiklan 1 ja 3–5 kohdan nojalla, täytäntöönpano.

73.

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee erityisesti, että Liettuan keskuspankista annetun lain, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 475 §:n mukaan Liettuan keskuspankki valvoo rahankäsittelytoimia sovellettavien säännösten eli päätöksen EKP/2010/14 mukaisesti. Vastaavasti Liettuan keskuspankista annetun lain 477 §:ssä annetaan Liettuan keskuspankille toimivalta ottaa käyttöön korjaavat toimenpiteet, mikä perustuu suoraan päätöksen EKP/2010/14 10 artiklan 3 kohtaan.

74.

Lisäksi Liettuan keskuspankki on tehnyt päätöksen rahankäsittelytoimien valvontamenettelystä. Kyseisessä oikeudellisessa toimessa Liettuan keskuspankille annetaan toimivalta testata tarkastuksen yhteydessä, kykenevätkö rahaa käsittelevän laitoksen käyttämät rahankäsittelylaitteet tarkastamaan eurosetelien aitouden ja kunnon. Liettuan keskuspankki on myös tehnyt aitouden ja kunnon tarkastusmenettelyä koskevan päätöksen, jonka 12 kohdassa edellytetään, että rahaa käsittelevät laitokset tarkastavat eurosetelien aitouden ja laadun ”EKP:n verkkosivuilla julkaistujen vähimmäisvaatimusten mukaisesti”.

75.

Ensimmäisestä ennakkoratkaisukysymyksestä esittämäni analyysin perusteella olen tullut siihen tulokseen, että päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja EKP:n vähimmäisvaatimuksia ei sovelleta rahaa käsitteleviin laitoksiin, kun ne tekevät eurosetelien automatisoitua kuntotarkastusta. Kyseisessä analyysissä selitin myös, että päätöksen EKP/2010/14 3 artiklan 5 kohdassa asetetaan rahaa käsitteleville laitoksille velvollisuus käyttää setelinkäsittelylaitteitaan tehtaan standardiasetuksilla, kun ne tekevät eurosetelien automatisoitua kuntotarkastusta. Tämänkin osalta tarkoituksena on, että rahaa käsittelevät laitokset eivät puuttuisi valmistajien kyseisille laitteille asettamiin tehtaan standardiasetuksiin epäjohdonmukaisen tai epäonnistuneen automatisoidun kuntotarkastuksen riskin välttämiseksi euroalueella. ( 27 )

76.

EKP myöntää, että päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdan tällainen tulkinta ei välttämättä ole esteenä Liettuan oikeuden asiaa koskeville säännöksille. EKP:n mukaan kyseisiä säännöksiä voitaisiin tulkita päätöksen EKP/2010/14 mukaisesti siltä osin kuin viittaus siihen, että rahaa käsittelevien laitosten on noudatettava EKP:n vähimmäisvaatimuksia, ymmärretään velvollisuudeksi noudattaa päätöksen EKP/2010/14 niitä säännöksiä, joilla on välitön merkitys niiden kannalta, eli kyseisen päätöksen 3 artiklaa.

77.

Nyt käsiteltävässä asiassa ei mielestäni ole kuitenkaan tällaista tulkintavaraa. Päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohdan tulkinta, jota ehdotan unionin tuomioistuimelle, on suoraan ristiriidassa Liettuan keskuspankin tekemän aitouden ja kunnon tarkastusmenettelyä koskevan päätöksen 12 kohdan selkeän sanamuodon kanssa. Näissä olosuhteissa olisin taipuvainen katsomaan, että kyseistä kansallista säännöstä ei ole mahdollista tulkita siten, että se olisi sopusoinnussa kyseisen päätöksen kanssa ja että sitä voitaisiin soveltaa

78.

Lisäksi, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, Liettuan säännös on nykyisessä sanamuodossaan suorassa ristiriidassa sen kanssa, että rahaa käsittelevien laitosten on käytettävä setelinkäsittelylaitteita ainoastaan tehtaan standardiasetuksilla. Tältä osin kyseisen säännöksen sanamuoto ei ainoastaan luo oikeudellista epävarmuutta – kuten nyt käsiteltävä asia selvästi osoittaa – vaan se saattaa myös johtaa siihen, että rahaa käsittelevät laitokset valvovat laitteitaan ja toteuttavat tarvittaessa toimenpiteitä niiden osalta varmistaakseen, että vähimmäisvaatimukset täyttyvät. Tästä syystä päätöksen EKP/2010/14 3 artiklan 5 kohta on mielestäni esteenä kyseiselle säännökselle. ( 28 )

79.

Edellä esitetyn perusteella katson, että päätöksen EKP/2010/14 6 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä sen 3 artiklan 5 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansallisen oikeuden säännökselle, jossa edellytetään, että rahaa käsittelevien laitosten on noudatettava EKP:n asettamia ja sen verkkosivuilla julkaistuja vähimmäisvaatimuksia.

80.

Kun otetaan huomioon vastaukset, jotka ehdotan annettavaksi ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen, ei ole tarpeen tutkia ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiä kolmatta ja neljättä kysymystä.

81.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: