1.

Nyt käsiteltävän asian tosiseikat ovat varsin monimutkaiset. Useita henkilöitä syytetään Kroatiassa vireillä olevassa pääasiassa siitä, että he ovat aiheuttaneet kroatialaiselle yhtiölle varallisuusvahinkoa matkailijoiden majoittamista koskevan hankkeen täytäntöönpanon yhteydessä Kroatiassa. Tämän menettelyn aikana ilmeni, että kaksi näistä henkilöistä oli vapautettu Itävallassa syytteistä rikoksista, jotka liittyivät kiinteistöhankkeen rahoittaneen itävaltalaisen pankin varojen väärinkäyttöön. Näitä henkilöitä koskeva rikosoikeudellinen menettely on päätetty Itävallassa osittain siksi, että näyttöä muiden samaan hankkeeseen liittyvien rikosten osalta ei ollut saatu. Asiakirja-aineistoon sisältyvien tietojen tarkastelun perusteella niiden syytetoimien osan, jotka on päätetty, tarkka ala on kuitenkin jäänyt joltain osin epäselväksi.

2.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin Županijski sud u Puli-Pola (maakunnallinen tuomioistuin, Pula, Kroatia) huomauttaa, että Itävallassa käyty menettely huomioon ottaen ne bis in idem ‑periaate voi olla esteenä siinä vireillä olevan asian käsittelemiselle. Täsmällinen päätelmä, joka on tältä osin tehtävä, riippuu kuitenkin lähinnä siitä, missä määrin aiempia rikosoikeudellisia menettelyjä koskevia tietoja, jotka sisältyvät tässä yhteydessä laadittuihin menettelyasiakirjoihin, otetaan huomioon. Vaikuttaa näet siltä, että kroatialaisen oikeuskäytännön mukaan kroatialaiset tuomioistuimet voivat sen arvioimiseksi, onko ne bis in idem ‑periaatteen mukaista suojaa annettava, ottaa huomioon ainoastaan tosiseikat, joihin viitataan menettelyasiakirjojen tietyissä osissa, kuten syytekirjelmän syytevaatimuksissa tai tuomion, jolla asia on lainvoimaisesti ratkaisu, tuomiolauselmassa.

3.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee tässä yhteydessä tarkemmin ottaen, onko Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen ( 2 ) 54 artiklassa vahvistettua ne bis in idem ‑periaatetta sovellettaessa otettava huomioon ainoastaan toisen jäsenvaltion syyttäjänviraston syytekirjelmän syytevaatimuksissa mainitut keskeiset tosiseikat ja toisessa jäsenvaltiossa annetun sellaisen tuomion tuomiolauselmassa mainitut keskeiset tosiseikat, jolla asia on lainvoimaisesti ratkaistu, vai onko huomioon otettava myös tämän tuomion perusteluissa mainitut tosiseikat, joiden osalta syytteen nostamisesta ja ajamisesta on luovuttu.

4.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 50 artiklassa määrätään, että ”ketään ei saa panna syytteeseen tai rangaista rikoksesta, josta hänet on jo unionissa lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi lain mukaisesti”.

5.

Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa määrätään, että ”henkilöä, jota koskevassa asiassa sopimuspuoli on antanut lainvoimaisen tuomion, ei voida syyttää samasta teosta toisen sopimuspuolen toimesta edellyttäen, että tämä henkilö on tuomion saatuaan suorittanut rangaistuksensa tai parhaillaan suorittaa sitä taikka että sitä ei voida tuomion antaneen sopimuspuolen lain mukaan enää suorittaa”.

6.

Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 57 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1.   Jos sopimuspuoli syyttää henkilöä rikoksesta ja jos tämän sopimuspuolen toimivaltaisilla viranomaisilla on syytä epäillä, että syyte koskee samaa tekoa, josta toinen sopimuspuoli on hänet jo kerran lainvoimaisesti tuominnut, näiden viranomaisten on tarpeelliseksi katsoessaan pyydettävä asianomaiset tiedot sen sopimuspuolen toimivaltaisilta viranomaisilta, jonka alueella tuomio on annettu.

2.   Pyydetyt tiedot on annettava mahdollisimman pikaisesti, ja ne on otettava huomioon päätettäessä meneillään olevan käsittelyn jatkamisesta.

– –”

7.

Kroatian perustuslain (Ustav Republike Hrvatske) ( 3 ) 31 §:n 2 momentissa säädetään, että ketään ei saa panna syytteeseen tai tuomita rangaistukseen teosta, jonka osalta hänet on lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi lain mukaisesti.

8.

Rikosprosessilain (Zakon o kaznenom postupku) ( 4 ) 12 §:n 1 momentissa säädetään, että ketään ei saa panna syytteeseen teosta, josta hänet on jo tuomittu lainvoimaisella tuomioistuinratkaisulla.

9.

Pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana GR oli Skiper Hoteli d.o.o:n (jäljempänä Skiper Hoteli) ja Interco Umag d.o.o:n, josta myöhemmin tuli INTER CONSULTING (jäljempänä Interco, selvitystilassa), hallituksen jäsen. GR oli myös Rezidencija Skiper d.o.o:n (jäljempänä Rezidencija Skiper) hallituksen jäsen ja omisti Alterius d.o.o:n (jäljempänä Alterius) osakkeita. Käsittääkseni kaikki nämä yhtiöt ovat (tai olivat) rekisteröity Kroatiassa. HS puolestaan oli Intercon johtaja, kun taas IT teki kiinteistöjen arvoa koskevia arvioita.

10.

Županijsko državno odvjetništvo u Puli (syyttäjänvirasto, Pula, Kroatia; jäljempänä Pulan syyttäjä) nosti 28.9.2015 syytteet GR:ää, HS:ää, IT:tä ja Intercoa vastaan. Se syytti GR:ää ja Intercoa Kroatian rikoslain (Kazneni zakon) 246 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta luottamuksen väärinkäyttöä liiketoimissa koskevasta rikoksesta. Se syytti HS:ää yllytyksestä tähän rikokseen ja IT:tä avunannosta siihen.

11.

GR:ää ja HS:ää syytettiin konkreettisesti siitä, että he ovat uuden matkailijoiden majoituskapasiteetin rakentamista Savudrijaan (Kroatian kunta) koskevan hankkeen yhteydessä toimineet sen varmistamiseksi, että Interco sai lainvastaista varallisuusetua Skiper Hotelin kustannuksella, kun he järjestivät sen, että Skiper Hoteli hankki Intercon kautta Savudrijassa sijaitsevan kiinteistön sen markkina-arvoa merkittävästi korkeampaan hintaan.

12.

Syytekirjelmässä todetaan myös, että GR, HS ja IT aiheuttivat Skiper Hotelille lisää varallisuusvahinkoa toimimalla siten, että Skiper Hoteli hankki toisen kroatialaisen yhtiön (Alterius) osakkeita niiden todellista arvoa merkittävästi korkeampaan hintaan.

13.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin hyväksyi Pulan syyttäjän nostaman syytteen.

14.

HS oli kuitenkin väittänyt oikeudenkäynnin alussa, että hänen osaltaan oli Itävallassa jo aloitettu samaa rikosta koskeva rikosoikeudellinen menettely. Pulan syyttäjä otti tämän vuoksi vuonna 2014 yhteyttä Staatsanwaltschaft Klagenfurtiin (syyttäjänvirasto, Klagenfurt, Itävalta; jäljempänä Klagenfurtin syyttäjä) selvittääkseen, oliko siellä tosiasiassa aloitettu samankaltainen menettely. Državno odvjetništvo Republike Hrvatske (Kroatian tasavallan syyttäjänvirasto) esitti samankaltaisen pyynnön Itävallan oikeusministeriölle vuonna 2016. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Itävallan viranomaisilta saaduista vastauksista kävi ilmi, että Itävallassa oli aloitettu rikosoikeudellinen menettely Itävaltaan sijoittautuneen Hypo Alpe Adria Bank International AG:n (jäljempänä Hypo Bank) johtokunnan kahta sellaista entistä jäsentä vastaan, joiden epäiltiin syyllistyneen Itävallan rikoslain (Strafgesetzbuch; jäljempänä StGB) 153 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun luottamuksen väärinkäyttöä koskevaan rikokseen, ja GR:ää ja HS:ää vastaan, joita epäiltiin osallisuudesta tähän rikokseen.

15.

Tarkemmin sanoen syytteessä, jonka Klagenfurtin syyttäjä nosti 9.1.2015 Landesgericht Klagenfurtissa (osavaltion tuomioistuin, Klagenfurt, Itävalta), BB:tä ja CC:tä syytettiin siitä, että he olivat vuoden 2002 syyskuun ja vuoden 2005 heinäkuun välisenä aikana hyväksyneet useiden lainojen myöntämisen Rezidencija Skiperille ja Skiper Hotelille huolimatta siitä, ettei asianmukaisia hankeasiakirjoja ja arviota lainanmaksukyvystä ollut esitetty, ja aiheuttaneet siten Hypo Bankille vähintään 105 miljoonan euron suuruisen varallisuusvahingon. HS:ää ja GR:ää syytettiin siitä, että he olivat kyseisten lainojen myöntämistä hakiessaan yllyttäneet BB:tä ja CC:tä tämän rikoksen tekemiseen tai avustaneet sen tekemisessä.

16.

Landesgericht Klagenfurt antoi 3.11.2016 tuomion, jossa BB:n ja CC:n todettiin syyllistyneen siihen, että he olivat hyväksyneet Skiper Hotelille annetun yli 70 miljoonan euron suuruisen lainan HR/1061. Heidät vapautettiin muista syytteistä. Myös GR ja HS vapautettiin syytteestä. HS vapautettiin näin ollen syytteestä, jonka mukaan hän olisi aikavälillä 2002–2005 yllyttänyt BB:tä ja CC:tä tekemään rikoksia hakemalla toistuvasti lainoja ja toimittamalla laina-asiakirjoja. GR puolestaan vapautettiin syytteestä, jonka mukaan hän olisi aikavälillä 2003–2005 avustanut BB:tä ja CC:tä rikosten tekemisessä hakemalla lainojen myöntämistä, neuvottelemalla lainasta, toimittamalla laina-asiakirjoja ja allekirjoittamalla asianomaisia lainasopimuksia. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että edellä esitetty ilmenee Landesgericht Klagenfurtin antaman tuomion tuomiolauselmasta, kun taas sen perusteluista ilmenee myös, että Skiper Hoteli käytti lainan HR/1061 hankkiakseen asianomaisen kiinteistön ja asianomaiset osakkeet niiden markkina-arvoa merkittävästi korkeampaan hintaan.

17.

Tämä tuomio sai lainvoiman, kun Oberster Gerichtshof (ylin tuomioistuin, Itävalta) hylkäsi siitä tehdyn valituksen.

18.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa myös, että ennen kuin Klagenfurtin syyttäjä nosti 9.1.2015 edellä 15 kohdassa mainitun syytteen, se suoritti ja päätti näytön puuttumisen vuoksi esitutkinnan, jonka yhteydessä GR:ää ja HS:ää epäiltiin rikoksista, jotka olivat eri rikoksia kuin myöhemmän syytteen kattamat rikokset, nimittäin lainan HR/1061 käyttämisestä Skiper Hotelia koskevaan hankkeeseen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esiin tältä osin, että Klagenfurtin syyttäjä ilmoitti GR:lle 9.1.2015 siitä, että esitutkinta asiassa Skiper oli päätetty. Tämä ilmoitus perustui Itävallan rikosprosessilain (Strafprozeßordnung, jäljempänä StPO) 190 §:n 2 momenttiin, ja siihen sisältyi tietoja, joiden mukaan StGB:n 153 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettua luottamuksen väärinkäyttöä koskevaa rikosta koskeva syytemenettely oli HS:n, GR:n, BB:n ja CC:n osalta päätetty sellaisten seikkojen osalta, joita Klagenfurtin syyttäjän samana päivänä Landesgericht Klagenfurtissa nostama syyte ei kattanut, koska erityisesti vahingon aiheuttamista koskevan aikomuksen osalta ei ollut saatu näyttöä tai koska saatavilla ei ollut erityistä ja riittävää näyttöä, jolla rikosoikeudellisesti rangaistava käyttäytyminen olisi voitu näyttää toteen. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee myös, että HS pyysi ja sai Itävallan viranomaisilta ilmoituksen, jossa menettelyn päättäminen vahvistettiin.

19.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tässä tilanteessa on mahdollista, että oikeusvoimavaikutus voi koskea i) Pulan syyttäjän syytekirjelmän syytevaatimuksissa mainittuja tosiseikkoja, ii) Klagenfurtin syyttäjän syytekirjelmän syytevaatimuksessa mainittuja tosiseikkoja, iii) Landesgericht Klagenfurtin lainvoimaisen tuomion tuomiolauselmassa ja perusteluissa mainittuja tosiseikkoja ja iv) tosiseikkoja, joiden osalta Klagenfurtin syyttäjän suorittama esitutkinta oli päätetty, koska ne liittyvät erottamattomasti toisiinsa ajallisesti, alueellisesti ja aineellisesti.

20.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää kuitenkin, että kroatialaiset tuomioistuimet voivat ne bis in idem ‑periaatteen soveltamiseksi ottaa huomioon ainoastaan tietyn menettelyä koskevan päätöksen erityisissä osissa, kuten syytekirjelmän syytevaatimuksissa tai tuomion tuomiolauselmassa, mainitut teot. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää, että tämä käytäntö, jonka osalta ennakkoratkaisupyynnössä ei esitetä muita yksityiskohtia, heijastaa käsitystä siitä, että kyseessä olevat menettelyasiakirjat tulevat lainvoimaisiksi vain tältä osin.

21.

Tässä tilanteessa Županijski sud u Puli-Pola päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko arvioitaessa sitä, onko [ne bis in idem ‑periaatetta] loukattu, tosiseikkoja, jotka mainitaan Pulan syyttäjän 28.9.2015 päivätyn syytteen syytevaatimuksessa, verrattava vain keskeisiin tosiseikkoihin, jotka mainitaan Klagenfurtin syyttäjän 9.1.2015 päivätyn syytteen syytevaatimuksessa ja Landesgericht Klagenfurtin 3.11.2016 antaman tuomion – joka on vahvistettu Oberster Gerichtshofin tuomiolla – tuomiolauselmassa, vai onko Pulan syyttäjän syytteen syytevaatimuksessa mainittuja tosiseikkoja verrattava myös Landesgericht Klagenfurtin 3.11.2016 antaman tuomion – joka on vahvistettu Oberster Gerichtshofin tuomiolla – perusteluista ilmeneviin tosiseikkoihin ja tosiseikkoihin, joiden perusteella Klagenfurtin syyttäjä on suorittanut esitutkinnan useiden henkilöiden, mukaan lukien henkilöiden GR ja HS, osalta mutta joita ei myöhemmin ole sisällytetty Klagenfurtin syyttäjän 9.1.2015 päivättyyn syytteeseen (eikä mainittu syytevaatimuksessa)?”

22.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet HS, GR, Pulan syyttäjä, Itävallan ja Kroatian hallitukset sekä Euroopan komissio. Nämä osapuolet esittivät suullisia huomautuksia 11.1.2023 pidetyssä istunnossa.

23.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii ainoalla ennakkoratkaisukysymyksellään selvittämään lähinnä, mitä asianmukaista viitekehystä on käytettävä sen selvittämiseksi, onko Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa vahvistettu ne bis in idem ‑periaate esteenä siinä vireillä olevalle menettelylle, koska siinä saattaa olla kyse samoista teoista, joista on ollut kyse aiemmassa toisessa jäsenvaltiossa päätetyssä menettelyssä.

24.

Ennen kuin ryhdyn tulkitsemaan Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklaa vastatakseni tähän kysymykseen (B), käsittelen Itävallan hallituksen esittämää oikeudenkäyntiväitettä, joka perustuu tämän hallituksen näkemykseen siitä, että molemmissa menettelykokonaisuuksissa on olennaisesti kyse eri aineellisista tosiseikoista (A).

25.

Itävallan hallitus katsoo, että nyt esillä olevaa ennakkoratkaisupyyntöä ei voida ottaa tutkittavaksi, koska esitetty kysymys on hypoteettinen. Sen mukaan ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevassa menettelyssä ja aiemmissa menettelyissä Itävallassa ei ole kyse samoista tosiseikoista. Itävallan hallitus huomauttaa, että menettely Itävallassa koski itävaltalaiselle pankille aiheutunutta varallisuusvahinkoa, kun taas menettely Kroatiassa koskee kroatialaiselle yhtiölle aiheutunutta varallisuusvahinkoa. Itävallan hallitus korostaa, että menettelyssä Itävallassa ei voinut mitenkään olla kyse GR:n tähän yhtiöön mahdollisesti kohdistamista teoista, koska Itävallan viranomaisilla ei ole tältä osin toimivaltaa sen vuoksi, että GR on Kroatiassa asuva Kroatian kansalainen ja että Skiper Hoteli on Kroatiassa rekisteröity yhtiö.

26.

Vaikka Pulan syyttäjä ja Kroatian hallitus eivät olekaan esittäneet oikeudenkäyntiväitettä, ne ovat tästä pääasiallisesti samaa mieltä, kun taas HS ja GR väittävät asian olevan toisin.

27.

Panen tässä yhteydessä merkille, että vaikka ennakkoratkaisupyynnössä ei ole selitetty selkeästi sitä, miltä osin osa Itävallassa käydystä menettelystä oli päätetty, siitä ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on tosiasiassa mahdollista, että menettelyn Itävallassa ja siinä vireillä olevan menettelyn välillä on päällekkäisyyttä. Tämän tuomioistuimen näkemyksen mukaan Schegenin yleissopimuksen 54 artiklassa vahvistetulla ne bis in idem ‑periaatteella saattaa olla vaikutusta siinä vireillä olevaan menettelyyn sen tarkastelun laajuudesta riippuen, joka on tässä yhteydessä suoritettava.

28.

Siltä osin kuin Itävallan hallitus haluaa kyseenalaistaa tämän näkemyksen, huomautan, että SEUT 267 artiklassa määrätyssä menettelyssä, joka perustuu kansallisten tuomioistuimien ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, oikeusriidan tosiseikaston arvioiminen kuuluu yksinomaan kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan. ( 5 ) Yksinomaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on arvioida, onko kyseessä olevien kahden menettelykokonaisuuden välillä (tosiseikkojen osalta) päällekkäisyyttä ja mikä on sen laajuus. Unionin tuomioistuimen on puolestaan otettava lähtökohdakseen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olettama, jonka mukaan tällaista päällekkäisyyttä saattaa olla, ja katsottava siten, että ennakkoratkaisukysymys on merkityksellinen tässä tuomioistuimessa vireillä olevan menettelyn ratkaisun kannalta ja että se on siksi otettava tutkittavaksi.

29.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään, voiko se Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa vahvistettua ne bis in idem ‑periaatetta soveltaakseen ottaa huomioon vain keskeiset tosiseikat, jotka on mainittu toisen jäsenvaltion syyttäjänviraston laatiman syytekirjelmän syytevaatimuksissa ja tässä toisessa jäsenvaltiossa annetun lainvoimaisen tuomion tuomiolauselmassa, vai onko sen otettava huomioon myös kyseisen tuomion perusteluissa mainitut tosiseikat, joiden osalta syytteeseenpanosta on luovuttu.

30.

Muistutan, että Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa määrätään, että ”henkilöä, jota koskevassa asiassa sopimuspuoli on antanut lainvoimaisen tuomion, ei voida syyttää samasta teosta toisen sopimuspuolen toimesta edellyttäen, että tämä henkilö on tuomion saatuaan suorittanut rangaistuksensa tai parhaillaan suorittaa sitä taikka että sitä ei voida tuomion antaneen sopimuspuolen lain mukaan enää suorittaa”.

31.

Tässä määräyksessä vahvistetaan rajat ylittävässä yhteydessä unionin oikeusjärjestykseen kuuluva kaksoisrangaistavuuden kielto, joka on ilmaistu yleisemmin myös perusoikeuskirjan 50 artiklassa, jonka valossa Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklaa on tulkittava, kuten unionin tuomioistuin on muistuttanut. ( 6 )

32.

Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa ilmaistun ne bis in idem ‑periaatteen mukaista suojaa on annettava, kun seuraavat kaksi keskeistä edellytystä täyttyvät: i) molemmissa menettelykokonaisuuksissa kyseessä olevat teot ovat samat ( 7 ) ja ii) näistä teoista on annettu toisessa jäsenvaltiossa lainvoimainen ratkaisu. Jos rangaistus on määrätty, sen on lisäksi oltava suoritettu, sitä on parhaillaan suoritettava tai on oltava niin, että sitä ei voida enää suorittaa.

33.

Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kyse tästä täytäntöönpanoa koskevasta edellytyksestä ( 8 ) vaan – kuten jo huomautin – se koskee sitä, mitä asianmukaista viitekehystä on käytettävä sen selvittämiseksi, onko idem ‑edellytys täyttynyt.

34.

Seuraavassa jaksossa selitän syyt, joiden vuoksi katson, että Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklan mukaan on tarpeen, että kansallinen tuomioistuin ottaa huomioon paitsi tosiseikat, joita on kuvailtu toisessa jäsenvaltiossa laadittujen menettelyä koskevien päätösten tietyissä osissa, myös tosiseikat, joita on kuvailtu näiden päätösten muissa osissa ja mahdollisesti myös muualla, selvittääkseen, onko siinä vireillä olevassa menettelyssä kyse samoista teosta (idem) kuin ne, joita on tutkittu lainvoimaisella ratkaisulla loppuun saatetussa aiemmassa menettelyssä (1). Tämän jälkeen käsittelen täydellisyyden vuoksi ne bis in idem ‑periaatteen toista osatekijää, joka koskee ratkaisun ”lainvoimaisuutta”, sillä tämän edellytyksen on täytyttävä sen lisäksi, että teot ovat samat, jotta tämän periaatteen mukaista suojaa voidaan antaa. Tämän oikeudenkäynnin osapuolet ovat esittäneet laajasti huomautuksia sen osalta, onko edellytys päätöksen ”lainvoimaisuudesta” täyttynyt silloin, kun Klagenfurtin syyttäjä teki päätöksen menettelyn päättämisestä tietyiltä osin (2).

35.

Kuten jo huomautettiin, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää, että vallitsevan käytännön mukaan kroatialaiset tuomioistuimet voivat ottaa huomioon ainoastaan menettelyasiakirjojen tietyt osat, kuten syytekirjelmän syytevaatimukset tai tuomion tuomiolauselman, pyrkiessään tutkimaan, onko niissä vireillä olevassa menettelyssä kyse samoista tosiseikoista, joista on ollut kyse aiemmassa rikosoikeudellisessa menettelyssä, joka on päätetty lainvoimaisella ratkaisulla, ja onko ne bis in idem ‑periaate siten esteenä sille. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa siten selvittää kysymyksellään lähinnä, onko tällainen ne bis in idem ‑periaatteen tulkinta Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklan mukainen vai onko asiaa arvioitava laajemmin.

36.

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee erityisesti, että edellä kuvaillun käytännön vuoksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistun ei näytä kykenevän ottamaan huomioon Landesgericht Klagenfurtin 3.11.2016 antamassa tuomiossa mainittuja tosiseikkoja, joiden osalta syytteeseenpanosta on luovuttu ja jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan koskevat ensinnäkin sitä, että Skiper Hoteli hankki asianomaisen kiinteistön ja asianomaiset osakkeet käyttämällä lainasta HR/1061 saatuja varoja, ja toiseksi sitä, että hankintahinta oli molemmissa tapauksissa merkittävästi näiden omaisuuserien markkina-arvoa korkeampi.

37.

Kroatian hallitus ja Pulan syyttäjä esittävät, että tutkimisen rajoittaminen tällä tavoin pitäisi olla mahdollista, kun taas HS, GR, Itävallan hallitus ja komissio esittävät päinvastaisen väitteen.

38.

Olen samaa mieltä kahden viimeksi mainittujen kanssa. Tarkemmin ottaen olen komission kanssa samaa mieltä siitä, että kansallinen käytäntö, jolla edellä kuvaillulla tavalla rajoitetaan sen tutkimista, koskeeko kansallisessa tuomioistuimessa vireillä oleva menettely samoja tekoja kuin aiemmassa lainvoimaisella ratkaisulla päätetyssä menettelyssä kyseessä olleet teot, on liian rajoittava, koska se voi johtaa siihen, että kansallinen tuomioistuin jättää ottamatta huomioon sen, että toisessa jäsenvaltiossa on annettu samoista teoista lainvoimainen ratkaisu.

39.

Vaikka Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa tai perusoikeuskirjan 50 artiklassa ei anneta tältä osin erityistä ohjeistusta, tämä päätelmä seuraa nähdäkseni Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklan merkityksellisestä asiayhteydestä – joka muodostuu tämän välineen muista määräyksistä – ja sen vahvistavat edelleen seikat, jotka mainitaan SEU 3 artiklan 2 kohdassa, ( 9 ) jonka valossa Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklaa on tulkittava, kuten unionin tuomioistuin on vahvistanut. ( 10 )

40.

Merkityksellisen asiayhteyden osalta Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 57 artiklassa määrätään ensinnäkin säännöistä, jotka koskevat eri valtioiden viranomaisten välistä yhteistyötä tietojen vaihtamiseksi siitä, onko mahdollisesti aiempia rikosoikeudellisia menettelyjä, jotka on päätetty lainvoimaisella ratkaisulla.

41.

Tarkemmin sanoen Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 57 artiklan 1 kappaleessa viranomaiset velvoitetaan, jos ne katsovat sen tarpeelliseksi, pyytämään asianomaiset tiedot eri sopimuspuolten toimivaltaisilta viranomaisilta, jos niillä on syytä epäillä, että tiettyä henkilöä vastaan nostettu syyte koskee ”samaa tekoa, josta toinen sopimuspuoli on hänet jo kerran lainvoimaisesti tuominnut”. Tämän 57 artiklan 2 kappaleessa asetetaan velvollisuus antaa pyydetyt tiedot ”mahdollisimman pikaisesti” ja ottaa erityisesti ne ”huomioon päätettäessä meneillään olevan käsittelyn jatkamisesta”.

42.

Tämän määräyksen yleisluontoinen sanamuoto huomioon ottaen tästä seuraa, että tiedot, joita voidaan pyytää ja jotka tämän mekanismin perusteella on annettava, voivat olla monenlaisia. Olen komission kanssa samaa mieltä siitä, että kun ne tiedot, joita kansallinen tuomioistuin voi ottaa huomioon, rajataan menettelyasiakirjan tiettyyn osaan sisältyviin tietoihin – toisin kuin tämän yleisluontoisen sanamuodon perusteella voidaan ymmärtää –, tällä kansallisella käytännöllä rajoitetaan merkittävästi tämän yhteistyömekanismin käytännön vaikutusta. Kun käsiteltävässä tapauksessa turvaudutaan tähän mekanismiin ja tiedustellaan, ovatko (GR:n ja HS:n kaltaiset) asianomaiset henkilöt olleet lainvoimaisesti loppuun saatetun rikosoikeudellisen menettelyn kohteena Itävallassa, edellä kuvaillulla kansallisella käytännöllä kansallinen tuomioistuin itse asiassa velvoitetaan ottamaan huomioon vain menettelyasiakirjojen tietyissä osissa annetut tiedot ja jättämään huomiotta kaikki muut tiedot, joita kyseinen tuomioistuin saattaisi Itävallan viranomaisilta saada.

43.

On muistutettava, että ne bis in idem ‑periaatteesta johtuva oikeus on perusoikeuskirjan 50 artiklassa vahvistettu perusoikeus, ( 11 ) kuten komissio perustellusti huomautti. Sitä erityistä tapaa, jolla selvitetään, onko samojen aineellisten tosiseikkojen osalta jo annettu lainvoimainen ratkaisu, on näin ollen tulkittava siten, että tätä oikeutta tosiasiallisesti suojataan. ( 12 )

44.

Toiseksi unionin tuomioistuin on toistuvasti katsonut, että Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklan tarkoituksena on varmistaa se, ettei henkilöä, jota koskevassa asiassa on annettu lainvoimainen tuomio, syytetä samoista teoista useiden eri sopimusvaltioiden alueella, koska hän käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. ( 13 ) Unionin tuomioistuin on lisännyt myös, että Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklaa on tulkittava paitsi sitä silmällä pitäen, että taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus, myös sitä silmällä pitäen, että edistetään rikollisuuden ehkäisyä ja torjuntaa. ( 14 )

45.

Vaikka unionin tuomioistuin on aiemmin yksilöinyt eräitä tilanteita, joissa ne bis in idem ‑periaatteen mukaista suojaa ei voitu antaa, koska sen soveltaminen olisi johtanut rankaisemattomuuteen, ( 15 ) ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen nyt käsiteltävässä asiassa kuvailema kansallinen käytäntö voi johtaa yhtä lailla epätoivottuun, joskin päinvastaiseen tulokseen. Se voi todellakin johtaa tilanteeseen, jossa ne bis in idem ‑periaatteen mukainen suoja evätään pelkästään muodollisten seikkojen perusteella, sillä tämän suojan antaminen riippuisi siitä, missä oikeudellisessa muodossa tieto aiemmasta menettelystä annetaan, ja vastaavasti niistä erilaisista traditioista, joita eri jäsenvaltioissa voi vallita sen osalta, millä tavoin tällainen tieto välitetään, kuten Itävallan hallitus ja komissio muistuttivat. Unionin tuomioistuin on tässä yhteydessä vahvistanut, että Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklaa on tulkittava pikemmin sen tarkoituksen ja tavoitteiden valossa kuin pelkästään ”menettelyllisten vaatimusten” valossa, kun lisäksi tällaiset vaatimukset vaihtelevat jäsenvaltioittain. ( 16 )

46.

Tietyn menettelyä koskevan päätöksen perustelujen merkityksestä unionin tuomioistuin on lisäksi aiemmin korostanut, että tällaisilla perusteluilla on ratkaiseva merkitys selvitettäessä sitä, onko kyseessä olevien tekojen osalta jo annettu lainvoimainen ratkaisu – joka on ne bis in idem ‑periaatteen soveltamisen kahdesta keskeisestä edellytyksestä toinen, kuten olen jo todennut. ( 17 )

47.

En näe mitään syytä sille, miksi tällaisessa tai missä tahansa muussa päätöksessä oleville perusteluille ei pitäisi antaa samaa merkitystä, kun kyse on tämän periaatteen soveltamisen toisen edellytyksen eli idem ‑edellytyksen täyttymisen arvioimisesta.

48.

En myöskään ymmärrä, miksi tällainen arviointi pitäisi välttämättä ulottaa vain perustelujen huomioon ottamiseen ja jättää muista lähteistä saadut tiedot huomiotta. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 45 kohdassa tältä osin on jo muistutettu, sellaisten eri asiakirjojen muoto ja sisältö, joita tietyn rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä voidaan laatia, vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen. Kun joissakin jäsenvaltiossa kaikki rikosoikeudellisessa menettelyssä kyseessä olevat aineelliset tosiseikat on ehkä tarpeen todeta kyseisen menettelyasiakirjan päätösosassa, toisissa jäsenvaltioissa merkitykselliset tiedot voidaan mainita tällaisten asiakirjojen muissa osissa tai jopa eri asiakirjassa, johon enkä viitataan.

49.

Panen merkille, että Kroatian hallitus on selittänyt, että – Kroatian lainsäädännön mukaan – res judicata ‑vaikutuksen saa ainoastaan asiassa merkityksellisen menettelyasiakirjan päätösosa. Huomauttaisin tältä osin ensiksikin, että vaikka res judicata ‑vaikutus voidaan ymmärtää eri tavoin siitä oikeusjärjestyksestä riippuen, josta on kyse, ( 18 ) tällaisella ymmärryksellä ei voi missään tapauksessa olla vaikutusta unionin oikeudessa vahvistetun ne bis in idem ‑periaatteen tulkintaan. Toiseksi voi olla niin, että yksinomaan päätösosan arvioiminen ei ole riittävää asiakirjan itsensä ulottuvuuden ymmärtämiseksi silloin, kun tätä tarkoitusta varten tarvittavat seikat on tuotu esiin sen muissa osissa kuin päätösosassa. Itävallan hallitus selitti tältä osin istunnossa, että sen syytemenettelyn osan, jonka Klagenfurtin syyttäjä on päättänyt, ulottuvuus on nyt käsiteltävässä asiassa osoitettava syytemenettelyn aikana laadittujen eri asiakirjojen perusteella.

50.

Näin ollen se, että valtion viranomaiset velvoitetaan ottamaan huomioon pelkästään asiassa merkityksellisten menettelyasiakirjojen päätösosa ilman, että niille annetaan mitään mahdollisuutta soveltaa muita lähestymistapoja niiden aineellisten tosiseikkojen kuvailemisen osalta, joista eri jäsenvaltioissa mahdollisesti vireillä olleissa rikosoikeudellisissa menettelyssä on ollut kyse, voi johtaa siihen, että ne bis in idem ‑periaatteen mukainen suoja tosiasiassa evätään yksinomaan sen vuoksi, että kyseinen päätös on tehty toisessa jäsenvaltiossa, jossa käytäntö eroaa sen jäsenvaltion käytännöstä, jossa myöhempi menettely käydään.

51.

Katson tässä yhteydessä, että kansallisen tuomioistuimen, jonka tehtävänä on ratkaista, onko ne bis in idem ‑periaate esteenä siinä vireillä olevalle menettelylle, on kyettävä ottamaan huomioon kaikki aiempia lainvoimaisesti päätettyjä rikosoikeudellisia menettelyjä koskevat saatavilla olevat tiedot. Päättelen siksi, että Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklaa on tulkittava siten, että tässä määräyksessä vahvistettua ne bis in idem ‑periaatetta sovellettaessa huomioon on otettava kaikki asiassa merkitykselliset tiedot, jotka koskevat toisessa jäsenvaltiossa käydyn ja lainvoimaisella ratkaisulla päätetyn aiemman rikosoikeudellisen menettelyn kattamia aineellisia tosiseikkoja, eikä tässä yhteydessä voida rajoittua tosiseikkoihin, jotka on mainittu kyseisessä aiemmassa rikosoikeudellisessa menettelyssä laadittujen menettelyasiakirjojen tietyissä osissa, kuten syytekirjelmän syytevaatimuksissa tai tuomion tuomiolauselmassa.

52.

Tämän kysymyksen tultua ratkaistuksi haluan viitata menettelyn asianosaisten esittämiin laajoihin huomautuksiin sen osalta, koskevatko kummatkin kyseessä olevat menettelykokonaisuudet todellakin samoja tekoja. Haluan tässä yhteydessä muistuttaa lyhyesti, että idem-edellytyksen, joka ymmärretään ”aineellisten tosiseikkojen samuudeksi”, katsotaan täyttyvän, kun kyse on ”sellaisten konkreettisten olosuhteiden kokonaisuudesta, jotka johtuvat pääosin samoista tapahtumista siltä osin kuin niissä on kyse samasta tekijästä ja ne liittyvät erottamattomasti toisiinsa ajallisesti ja alueellisesti”. ( 19 )

53.

En katso tässä yhteydessä, että huomio olisi kiinnitettävä yksinomaan ”keskeisiin tosiseikkoihin”, joihin ennakkoratkaisukysymyksen sanamuodossa viitataan, vaan pikemminkin kaikkiin merkityksellisiin tosiseikkoihin, joiden on kuitenkin oltava samat – eikä pelkästään samankaltaiset –, jotta idem-edellytys täyttyy. ( 20 )

54.

Näiden huomautusten jälkeen tarkastelen täydellisyyden vuoksi lyhyesti ne bis in idem ‑periaatteen toista osatekijää, joka liittyy ”lainvoimaisen ratkaisun” olemassaoloon.

55.

Esillä olevassa menettelyssä ei ole ilmeisesti riitautettu sitä, että teot, joista 3.11.2016 annetussa Landesgericht Klagenfurtin lainvoimaissa tuomiossa on kyse, kuuluvat Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa ilmaistulla kaksoisrangaistavuuden kiellolla annettavan suojan piiriin. Asianosaiset eivät kuitenkaan ole yhtä yksimielisiä sen osalta, mitkä teot Itävallan syytemenettelyn osa, jonka Klagenfurtin syyttäjä päätti näytön puuttumisen takia päättää, kattaa. Muistutan siksi seuraavassa jaksossa lyhyesti edellytyksistä, joiden täyttyessä yleisen syyttäjän päätöstä syytemenettelyn päättämisestä voidaan pitää Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa tarkoitetulla tavalla lainvoimaisena.

56.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklan mukaisen suojan antamiseen voivat johtaa paitsi tuomioistuinten lainvoimaiset ratkaisut myös eräät yleisten syyttäjien päätökset, vaikka ne ”tehdäänkin ilman tuomioistuimen osallistumista ja vaikka ne eivät olekaan muodoltaan tuomioistuinratkaisu”. ( 21 )

57.

Tämän oikeusvaikutuksen syntyminen edellyttää, että menettelyn päättämisestä tehdyn päätöksen on ensiksikin sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan johdettava siihen, että oikeus syyttää uudelleen samasta teosta raukeaa lopullisesti, ja että päätöksen on toiseksi oltava tehty asian aineellisen arvioinnin jälkeen. ( 22 )

58.

Kun ensimmäinen edellytys liittyy sen selvittämiseen, koskeeko kansallinen lainsäädäntö yleisen syyttäjän päätöstä, jolla taataan se, että rikosoikeudellisen menettelyn kohteena ollut henkilö ei joudu vastaamaan uudelleen samoista teoista (missä on lyhyesti sanottuna kyse kansallisesta ne bis in idem ‑takeesta), ( 23 ) niistä toinen taas edellyttää sitä, että menettelyn päättämisestä tehty päätös on tehty käytettävissä olevan todistusaineiston todellisen tutkinnan jälkeen ja ettei asiaan liity mitään sellaista, jonka vuoksi jäsenvaltioiden vastavuoroinen luottamus toistensa rikosoikeudelliseen järjestelmään vaarantuisi. ( 24 )

59.

Nyt käsiteltävässä asiassa Klagenfurtin syyttäjä teki päätöksen menettelyn osittaisesta päättämisestä StPO:n 190 §:n 1 momentin nojalla. Ei ole täysin selvää, millaisessa muodossa tämä päätös on annettu. Ennakkoratkaisupyynnössä mainitaan tässä yhteydessä Itävallan viranomaisten GR:n lailliselle edustajalle 9.1.20215 antama ilmoitus, jonka mukaan kyseinen osittainen päättäminen koski myös HS:ää, BB:tä ja CC:tä.

60.

Ennakkoratkaisupyynnössä mainitaan, että StPO:n 190 §:n 2 momentin nojalla tehty päätös on Itävallan lainsäädännön mukaan lopullinen ja että se merkitsee sitä, ettei sama teko voi olla uuden menettelyn kohteena. Itävallan hallitus vahvisti tämän tulkinnan istunnossa ja selitti, että StPO:n 190 §:n 2 momentin mukaisen päätöksen tehdessään yleinen syyttäjä päättää menettelyn, koska käytettävissä olevista todisteista ilmenee, että syytteistä vapauttaminen on jatkossa todennäköisempää kuin syylliseksi toteaminen. Itävallan hallitus selitti myös, että tällaisella päätöksellä on res judicata ‑vaikutus ja että se on esteenä samaa tekoa koskevalle myöhemmälle menettelylle.

61.

Komissio on esittänyt tämän osalta epäilyjä ja viitannut StPO:n 193 §:n 2 momenttiin, josta näyttäisi ilmenevän, että menettelyä voidaan jatkaa, jos asianomaista henkilöä ei ole kuultu eikä hänen osaltaan ole käytetty pakkokeinoja tai jos on ilmennyt uutta näyttöä. Koska asiakirja-aineistoon ei sisälly tästä tietoja, komissio katsoo, ettei ole mahdollista ottaa kantaa siihen, onko tämä mahdollisuus esteenä sille, että nyt kyseessä olevaa päätöstä voidaan pitää lainvoimaisena Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

62.

Samoin kuin komissio voin vain viitata edellä mainittuun Itävallan hallituksen toteamukseen, jolla vahvistetaan StPO:n 190 §:n 2 momentin nojalla tehdyn päätöksen lopullinen luonne, ja kiinnittää ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen huomiota Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 57 artiklassa vahvistettuun yhteistyömekanismiin. ( 25 ) Kysymys siitä, miten asianomaista päätöstä on luonnehdittava, on joka tapauksessa erotettava kysymyksestä siitä, onko se tehty asian aineellisen arvioinnin jälkeen. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että menettely päätettiin lähinnä sen vuoksi, ettei rikosoikeudellisesti rangaistavaan käyttäytymiseen viittaavaa näyttöä ollut. Koska yksityiskohtaisempia tietoja ei ole saatavilla, en pidä mahdollisena antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuille muuta ohjeistusta kuin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevät keskeiset elementit, joihin edellä jo viitattiin ja jotka selventävät edellytyksiä, joiden täyttyessä yleisen syyttäjän syytemenettelyn päättämisestä tekemä päätös voi johtaa ne bis in idem ‑periaatteen mukaisen suojan antamiseen.

63.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Županijski sud u Puli-Polan kysymykseen seuraavasti:

Tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14.6.1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklaa

on tulkittava siten, että

tässä määräyksessä vahvistettua ne bis in idem ‑periaatetta sovellettaessa huomioon on otettava kaikki asiassa merkitykselliset tiedot, jotka koskevat toisessa jäsenvaltiossa käydyn ja lainvoimaisella ratkaisulla päätetyn aiemman rikosoikeudellisen menettelyn kattamia aineellisia tosiseikkoja, eikä tässä yhteydessä voida rajoittua tosiseikkoihin, jotka on mainittu kyseisessä aiemmassa rikosoikeudellisessa menettelyssä laadittujen menettelyasiakirjojen tietyissä osissa, kuten syytekirjelmän syytevaatimuksissa tai tuomion tuomiolauselmassa.