Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MACIEJ SZPUNAR
20 päivänä lokakuuta 2022(1)
Asia C-423/21
Grand Production d.o.o.
vastaan
GO4YU GmbH,
DH,
GO4YU d.o.o ja
MTEL Austria GmbH
(Ennakkoratkaisupyyntö – Oberster Gerichtshof (ylin tuomioistuin, Itävalta))
Ennakkoratkaisupyyntö – Henkinen omaisuus – Direktiivi 2001/29/EY – Tekijänoikeus tietoyhteiskunnassa – 3 artiklan 1 kohta – Yleisölle välittäminen – Suoratoistoalusta – Pääsy suojattuun sisältöön virtuaalisen yksityisverkon (VPN) avulla – Asetus (EU) N:o 1215/2012 – 7 artiklan 2 alakohta – Toimivalta sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa
Johdanto
1. Teknisestä näkökulmasta internet on maailmanlaajuisen viestinnän mahdollistava väline, sillä joka paikasta maapallolla voi päästä mille tahansa internetsivustolle tai välittää viestin missä tahansa muussa paikassa olevalle henkilölle. Toisin on kuitenkin oikeudellisesta näkökulmasta. Internetiä kuten kaikkea ihmisen toimintaa säännellään oikeudellisesti, ja kyseinen sääntely on alueellista: sen laajuus riippuu sen viranomaisen alueellisesta toimivallasta, joka kyseisen säännöksen säätää. Lisäksi eri toiminnan muodot internetissä voivat olla yksityisten taloudellisten oikeuksien ja persoonallisuusoikeuksien kohde, ja näitä oikeuksia – tai niiden käyttämistä – voidaan myös rajoittaa alueellisesti.
2. Näin ollen on olemassa perustavanlaatuinen ristiriita yhtäältä internetin rajat ylittävän, yleismaailmallisen luonteen ja toisaalta niiden alueellisesti rajoitettujen oikeuksien ja velvollisuuksien välillä, jotka liittyvät sen avulla harjoitettuun erilaiseen toimintaan. Kyseisen ristiriidan voi yrittää ratkaista kahdella tavalla: joko ”alueellistamalla” internet niin sanottujen maarajoitusten (englanniksi geoblocking) avulla tai ulottamalla viranomaisten alueellinen toimivalta koskemaan suurempaa määrää valtioita ja sallia niiden siis säännellä internetissä harjoitettua toimintaa maailmanlaajuisesti.
3. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuilla on ratkaistavana kysymykset, jotka liittyvät molempiin mainittuihin menetelmiin ratkaista kyseinen ristiriita.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
4. Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:(2)
”Kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”
5. Kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos vastaajalla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa, kunkin jäsenvaltion tuomioistuinten toimivalta määräytyy kyseisen jäsenvaltion lain mukaisesti – –”.
6. Asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa säädetään vielä seuraavaa:
”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:
– –
2) sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua;
– –”.
7. Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY(3) 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, mukaan lukien teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.”
Tosiseikat, oikeudenkäyntimenettely ja ennakkoratkaisukysymykset
8. Serbian oikeuden mukaan perustettu yhtiö Grand Production d.o.o. tuottaa audiovisuaalisia viihdeohjelmia, joita serbialainen lähetystoiminnan harjoittaja Prva Srpska Televizija lähettää Serbiassa.
9. GO4YU d.o.o Beograd, joka myös on Serbian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, on sellaisen internetin suoratoistoalustan toiminnanharjoittaja, jolta Prva Srpska Televizijan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella lähetetään edelleen kyseisen lähetystoiminnan harjoittajan ohjelmaa. Kyseinen alusta on käytettävissä sekä Serbian alueella että sen alueen ulkopuolella.
10. GO4YU GmbH (jäljempänä GO4YU (Itävalta)) ja MTEL Austria GmbH, joka on Itävallan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, tarjoavat Itävallan alueella GO4YU Beogradille kuuluvan suoratoistoalustan myynninedistämisen palveluja sekä asiakassuhdepalveluja, mukaan lukien sopimusten allekirjoittamista ja maksujen perimistä. MTEL Austria on GO4YU Beogradin tytäryhtiö. DH on toimitusjohtaja ja yhtiön GO4YU (Itävalta) ainoa osakas.
11. GO4YU Beogradilla ei ole oikeutta lähettää Grand Productionin tuottamia viihdeohjelmia edelleen internetissä Serbian ja Montenegron alueen ulkopuolella. Se on siis velvollinen estämään kyseisten kahden valtion ulkopuolelta olevien internetkäyttäjien pääsyn näihin ohjelmiin. Kyseiset käyttäjät voivat kuitenkin ohittaa kyseisen rajoituksen niin sanotun virtuaalisen yksityisverkkopalvelun (VPN) avulla. Kyseisen palvelun avulla käyttäjä muodostaa yhteyden internetiin erityisen palvelimen välityksellä (VPN-palvelin), joka piilottaa IP-osoitteen ja näin ollen myös käyttäjän fyysisen sijainnin.(4) Serbian ja Montenegron ulkopuolelta olevat käyttäjät voivat siis ”teeskennellä” näitä palveluja käyttäessään olevansa kyseisissä valtioissa ja ohittaa siten GO4YU Beogradin käyttämän maarajoituksen.
12. Grand Production katsoo, että GO4YU Beograd on tietoinen mahdollisuudesta ohittaa sen käyttämä maarajoitus VPN-palvelun avulla. Lisäksi ajanjaksolla 30.4.2020–15.6.2020 kantajan ohjelmat olivat katsottavissa Itävallassa GO4YU Beogradin alustalla ilman maarajoitusta.
13. Handelsgericht Wien (Wienin kauppatuomioistuin, Itävalta) antoi Grand Productionin hakemuksen perusteella 28.9.2020 GO4YU Beogradille ja MTEL Austrialle välitoimea koskevan määräyksen, joka koski kyseisen ensimmäisen yhtiön tuottamien viihdeohjelmien yleisölle välittämisen kieltämistä Itävallan alueella. Kyseinen tuomioistuin hylkäsi sen sijaan hakemuksen vastaavan välitoimen määräämisestä kyseisen kahden yhtiön osalta siltä osin kuin on kyse Itävallan ulkopuolisesta alueesta ja kahden muun vastaajan (eli DH ja GO4YU (Itävalta)) osalta kokonaisuudessaan.
14. Kyseistä määräystä muutettiin osittain Oberlandesgericht Wienin (Wienin osavaltion ylioikeus, Itävalta) 28.1.2021 antamalla määräyksellä, jolla hylättiin kokonaisuudessaan Grand Productionin hakemus siltä osin kuin se koski MTEL Austriaa. Voimassa oli siten ainoastaan GO4YU Beogradin osalta määrätty välitoimi, joka oli rajattu koskemaan Itävaltaa.
15. Grand Production teki ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen viimeksi mainitusta määräyksestä Revision-valituksen, jossa se vaatii, että kaikille vastaajille määrätään välitoimi, jolla kielletään maailmanlaajuisesti kyseisen yhtiön tuottamien ohjelmien välittäminen yleisölle.
16. Näissä olosuhteissa Oberster Gerichtshof (ylin tuomioistuin, Itävalta) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [direktiivin 2001/29] 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämisen käsitettä tulkittava siten, että sen suorittaa suoratoistoalustan välitön toiminnanharjoittaja (joka ei ole sijoittautunut unionin alueelle),
– joka päättää yksin levittämiensä televisiolähetysten sisällöstä ja niiden näkyvyyden estämisestä (’pimentämisestä’) ja suorittaa ne teknisesti
– jolla on yksinomaiset ylläpitäjän oikeudet kyseiselle suoratoistoalustalle
– joka voi vaikuttaa siihen, mitä televisio-ohjelmia loppukäyttäjät voivat vastaanottaa palvelun välityksellä, mutta joka ei kuitenkaan voi vaikuttaa ohjelmien sisältöön
– ja joka yksin valvoo sitä, mitä ohjelmia ja sisältöjä voidaan katsella milloin ja millä alueella,
kun tässä yhteydessä
– käyttäjälle välitetään pääsy sekä sellaisiin lähetyssisältöihin, joiden verkkokäytön asianomaiset oikeudenhaltijat ovat sallineet, että myös suojattuihin sisältöihin, joiden osalta verkkokäyttöä ei ole vastaavasti sallittu, ja
– suoratoistoalustan välitön toiminnanharjoittaja tietää palvelunsa mahdollistavan myös suojattujen lähetyssisältöjen vastaanottamisen ilman oikeudenhaltijoiden suostumusta siten, että loppukäyttäjät käyttävät VPN-palveluja, jotka antavat vaikutelman siitä, että loppukäyttäjän IP-osoite ja laite sijaitsevat alueilla, joiden osalta oikeudenhaltijan suostumus on olemassa, mutta
– suojattujen lähetyssisältöjen vastaanottaminen suoratoistoalustan kautta oli ilman oikeudenhaltijoiden suostumusta myös ilman VPN-tunnelointia tosiasiassa mahdollista useiden viikkojen ajan?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:
Onko direktiivin [2001/29] 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämisen käsitettä tulkittava siten, että sen suorittavat myös ensimmäisessä kysymyksessä mainittuun alustan toiminnanharjoittajaan sopimuksen perusteella ja/tai yhtiöoikeudellisesti sidoksissa olevat (unionin alueelle sijoittautuneet) kolmannet, jotka ilman, että he voivat itse vaikuttaa suoratoistoalustalla olevien lähetysten näkyvyyden estämiseen, ohjelmiin ja sisältöihin,
– mainostavat toiminnanharjoittajan suoratoistoalustaa ja sen palveluja ja/tai
– sopivat asiakkaiden kanssa 15 päivän kuluttua automaattisesti päättyvistä testitilauksista ja/tai
– tarjoavat suoratoistoalustan asiakkaille asiakaspalvelua ja/tai
– tarjoavat verkkosivustollaan maksullisia tilauksia välittömän toiminnanharjoittajan suoratoistoalustalle ja toimivat sitten asiakkaiden sopimuskumppaneina ja maksunsaajina, kun maksulliset tilaukset laaditaan siten, että nimenomainen tieto siitä, että tietyt ohjelmat eivät ole saatavilla, annetaan vain, jos asiakas sopimusta tehtäessä nimenomaisesti ilmoittaa haluavansa katsoa näitä ohjelmia, mutta jos asiakas ei anna tällaista ilmoitusta tai konkreettista tiedustelua ei tehdä, asiakkaalle ei toimiteta tätä tietoa etukäteen?
3) Onko direktiivin [2001/29] 2 artiklan a ja e alakohtaa ja 3 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä [asetuksen N:o 1215/2012] 7 artiklan 2 alakohdan kanssa, tulkittava siten, että kun jäsenvaltiossa sijaitsevassa tuomioistuimessa nostetaan jäsenvaltiossa suojattuja tekijänoikeuksia ja tekijänoikeuden lähioikeuksien loukkaamista koskeva kanne, kyseinen tuomioistuin on – koska alueperiaate on esteenä jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivallalle ulkomailla tapahtuneiden oikeudenloukkausten osalta – toimivaltainen ratkaisemaan vain sellaista vahinkoa koskevan asian, joka on aiheutettu sen jäsenvaltion alueella, johon tuomioistuin kuuluu, vai voiko tai pitääkö tämän tuomioistuimen käsitellä myös tämän alueen ulkopuolella (maailmanlaajuisesti) tehdyt teot, joiden osalta tekijä väittää oikeuksiaan loukatun?”
17. Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimeen 12.7.2021. Vastauksena unionin tuomioistuimen selvennyspyyntöön, joka saapui unionin tuomioistuimeen 11.7.2022, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muutti ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä siten, että se korvasi kyseisen kysymyksen toiseksi viimeisessä luetelmakohdassa sanan ”mutta” sanalla ”tai”. Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen lopullinen sanamuoto on siten seuraava:
”Onko [direktiivin 2001/29] 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämiseen käsitettä tulkittava siten, että sen suorittaa suoratoistoalustan välitön toiminnanharjoittaja (joka ei ole sijoittautunut unionin alueelle),
– joka päättää yksin levittämiensä televisiolähetysten sisällöstä ja niiden näkyvyyden estämisestä (’pimentämisestä’) ja suorittaa ne teknisesti
– jolla on yksinomaiset ylläpitäjän oikeudet kyseiselle suoratoistoalustalle
– joka voi vaikuttaa siihen, mitä televisio-ohjelmia loppukäyttäjät voivat vastaanottaa palvelun välityksellä, mutta joka ei kuitenkaan voi vaikuttaa ohjelmien sisältöön
– ja joka yksin valvoo sitä, mitä ohjelmia ja sisältöjä voidaan katsella milloin ja millä alueella,
kun tässä yhteydessä
– käyttäjälle välitetään pääsy sekä sellaisiin lähetyssisältöihin, joiden verkkokäytön asianomaiset oikeudenhaltijat ovat sallineet, että myös suojattuihin sisältöihin, joiden osalta verkkokäyttöä ei ole vastaavasti sallittu, ja
– suoratoistoalustan välitön toiminnanharjoittaja tietää palvelunsa mahdollistavan myös suojattujen lähetyssisältöjen vastaanottamisen ilman oikeudenhaltijoiden suostumusta siten, että loppukäyttäjät käyttävät VPN-palveluja, jotka antavat vaikutelman siitä, että loppukäyttäjän IP-osoite ja laite sijaitsevat alueilla, joiden osalta oikeudenhaltijan suostumus on olemassa, tai (5)]
– suojattujen lähetyssisältöjen vastaanottaminen suoratoistoalustan kautta oli ilman oikeudenhaltijoiden suostumusta myös ilman VPN-tunnelointia tosiasiassa mahdollista useiden viikkojen ajan?”
18. Kirjallisia huomautuksia esittivät pääasian osapuolet ja Euroopan komissio. Kyseiset osapuolet antoivat myös kirjalliset vastaukset unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin. Unionin tuomioistuin päätti ratkaista asian järjestämättä istuntoa asianomaisten kuulemiseksi.
Asian tarkastelu
19. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelle kolme ennakkoratkaisukysymystä. Ensimmäinen niistä koskee suoratoistoalustan toiminnanharjoittajan vastuuta tekijänoikeudella suojattujen sisältöjen välittämisestä kyseisellä alustalla yleisölle ilman oikeudenhaltijoiden lupaa.(6) Toinen kysymys koskee kyseisen toiminnanharjoittajan kanssa yhteistyötä tekevien toimijoiden mahdollista vastuuta. Lopuksi kolmas kysymys koskee jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivallan laajuutta tekijänoikeuden loukkausten osalta. Käsittelen nämä kysymykset siinä järjestyksessä, jossa ne on esitetty.
Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
20. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee esittämällään ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellä, onko direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että sellainen suoratoistoalustan toiminnanharjoittaja, joka lähettää televisio-ohjelmaa edelleen internetissä, loukkaa kyseisessä säännöksessä säädettyä yksinoikeutta välittää yleisölle teoksia silloin, kun
a) käyttäjät ohittavat maarajoituksen VPN-palvelun avulla siten, että suojatut teokset ovat saatavilla Euroopan unionin alueella, jonka osalta edellä mainitun alustan toiminnanharjoittajalla ei ole tekijänoikeuden haltijan lupaa, tai
b) suojatut teokset olivat rajoituksetta saatavilla kyseisellä alustalla Euroopan unionin alueella ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa.
21. Tämä kysymys tuo esiin kaksi periaatteellista kysymystä, nimittäin ensinnäkin sen, suorittaako sen suoratoistoalustan toiminnanharjoittaja, jolla televisio-ohjelma lähetetään edelleen, direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämistä ja toiseksi onko tällaisen alustan toiminnanharjoittaja vastuussa siksi, että käyttäjät pääsevät suojattuihin sisältöihin ohittaen kyseisen toiminnanharjoittajan käyttämän pääsyrajoituksen. Aloitan tästä ensimmäisestä kysymyksestä.
Televisiolähetyksen edelleenlähettäminen internetissä yleisölle välittämisenä
22. Unionin tuomioistuimella on ollut jo tilaisuus lausua, että direktiivin [2001/29] 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämisen käsitettä on tulkittava siten, että se kattaa maanpäälliseen televisiolähetykseen sisältyvien teosten edelleen lähettämisen,
– jonka muu yhteisö kuin alkuperäinen lähetystoiminnan harjoittaja suorittaa,
– kyseisen yhteisön tilaajien, jotka voivat vastaanottaa edelleenlähetyksen muodostamalla yhteyden tämän palvelimeen, käyttöön asetetun internetissä tapahtuvan suoratoiston välityksellä
– vaikka tilaajat ovat kyseisen maanpäällisen televisiolähetyksen peittoalueella ja voivat vastaanottaa sen laillisesti televisiovastaanottimeen”.(7)
23. Tässä yhteydessä on tärkeää tarkentaa, että 7.3.2013 annetun tuomion ITV Broadcasting ym. (C‑607/11, EU:C:2013:147) kyseisen kohdan viimeiseen luetelmakohtaan sisältyvä täsmennys, joka koskee tilanteita, joissa internetin välityksellä tapahtuvan edelleenlähetyspalvelun toiminnanharjoittajan tilaajat ovat kyseisen maanpäällisen televisiolähetyksen peittoalueella, ei merkitse, että kyseistä ratkaisua sovellettaisiin ainoastaan tällaisiin tilanteisiin. Kyseinen täsmennys oli tarpeen sen argumentin hylkäämiseksi, joka perustuu niin sanotun uuden yleisön eli eri yleisön kuin se, jota alkuperäinen televisiolähetys koski, puuttumiseen. Unionin tuomioistuin katsoi, ettei tällä seikalla ei ole merkitystä, sillä edelleen lähettäminen internetin välityksellä tapahtuu muiden teknisten keinojen avulla kuin alkuperäinen televisiolähetys.(8) Sen sijaan tilanteessa, jossa internetin välityksellä tapahtuva edelleenlähetys on saatavilla myös alkuperäisen televisiolähetyksen peittoalueen ulkopuolella,(9) se koskee väistämättä laajempaa yleisöä kuin mainittu televisiolähetys. A fortiori tällainen edelleenlähettäminen on siis direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämistä.
24. Myöskään sillä ei ole ratkaisevaa merkitystä, onko edelleen lähettäminen internetissä samanaikaista ja muuttumatonta alkuperäiseen televisiolähetykseen nähden (live streaming (suoratoisto)), kuten oli 7.3.2013 annettuun tuomioon ITV Broadcasting ym. johtaneessa asiassa (C‑607/11, EU:C:2013:147), vai onko se esimerkiksi toteutettu viipeellä. Perusteena pitää tällaista edelleenlähetystä direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna yleisölle välittämisenä on nimittäin käytetty tekninen keino ja se, että lähettämisen suorittaa muu yhteisö kuin alkuperäinen lähetystoiminnan harjoittaja.
25. Lopuksi on todettava, että vaikka alkuperäisen televisiolähetyksen edelleen lähettäminen internetissä on teknisestä näkökulmasta toissijaista ja riippuvainen tästä lähetyksestä, oikeudellisesta näkökulmasta yleisölle välittäminen, jota kyseinen edelleen lähettäminen on, on kyseiseen lähetykseen nähden erillistä ja riippumatonta. Näin ollen se, että alkuperäinen televisiolähetys koskee aluetta, joka on Euroopan unionin alueen ulkopuolella ja näin ollen direktiivin 2001/29 maantieteellisen soveltamisalan ulkopuolella, ei estä pitämästä tämän lähetyksen edelleenlähetystä internetissä kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna yleisölle välittämisenä siltä osin kuin kyseinen edelleenlähetys on saatavilla alueella, jolla kyseistä direktiiviä sovelletaan.
26. Näiden näkökohtien perusteella katson, että tämän ratkaisuehdotuksen 20 kohdan b alakohdassa kuvatussa tilanteessa eli silloin, kun suojatut teokset, jotka ovat alkuperäisen televisiolähetyksen kohde Euroopan unionin alueen ulkopuolella, ovat saatavilla rajoituksetta Euroopan unionin alueella suoratoistoalustalla, jolta kyseinen lähetys lähetetään edelleen, kyseisen alustan toiminnanharjoittaja välittää kyseiset teokset yleisölle ja tämä välittäminen kuuluu direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa säädetyn yksinoikeuden piiriin. Jos tällaista yleisölle välittämistä suoritetaan ilman oikeudenhaltijan lupaa, kyseessä on kyseisen yksinoikeuden loukkaus.
Vastuu siitä, että käyttäjät ohittavat internetissä tekijänoikeudella suojattuja teoksia koskevat pääsyrajoitukset
27. Siirryn nyt tarkastelemaan monimutkaisempaa kysymystä eli kysymystä suoratoistoalustan toiminnanharjoittajan vastuusta tämän ratkaisuehdotuksen 20 kohdan a alakohdassa kuvatussa tilanteessa. Tässä tilanteessa suoratoistoalustan toiminnanharjoittaja kunnioittaa tekijänoikeuden haltijan oikeuksia ja käyttää maarajoitusta alueella, jonka osalta sillä ei ole lupaa suojattujen teosten välittämiseen yleisölle, eli tässä tapauksessa koko Euroopan unionin alueella, mutta käyttäjät ohittavat kyseisen rajoituksen VPN-palvelun avulla, joka mahdollistaa heille pääsyn teoksiin aivan kuin he olisivat alueella, jota yleisölle välittämistä koskeva lupa koskee, eli Serbian tai Montenegron alueella.
28. Maarajoitukset kuuluvat niin sanotun digitaalisen käyttöoikeuksien hallinnan (Digital Rights Management, DRM) tekniikoihin.(10) Kyse on erilaisista suojatoimenpiteistä, joiden tarkoituksena on estää digitaalisessa (sähköisessä) muodossa olevien sisältöjen käyttäminen näiden sisältöjen tarjoajan tahdon vastaisesti. Kyseisten suojaustoimenpiteiden on pääsääntöisesti tarkoitus ”korjata” sisältöjen tarjoajien näkökulmasta epätoivottujen digitaalisten tietojen piirteet eli erityisesti poistaa mahdollisuus valmistaa käytännössä ilman lisäkustannuksia mikä tahansa määrä ensiluokkaisia kopioita ja niiden lähettäminen (erityisesti internetin välityksellä) miten kauas tahansa. Internetissä levitettyjen sisältöjen osalta digitaalisten käyttöoikeuksien hallintatekniikoita esimerkiksi maarajoitusten muodossa voidaan käyttää myös tämän tiedotusvälineen maailmanlaajuisen luonteen kaventamiseen ja mahdollistaa sen virtuaalinen jako maantieteellisiin vyöhykkeisiin, josta mainitsin tämän ratkaisuehdotuksen johdanto-osassa.
29. Digitaalisten käyttöoikeuksien hallintatekniikoita käytetään yleisesti tekijänoikeuksien suojaamiseen, ja niillä estetään digitaalisessa muodossa levitettävien suojattujen teosten laiton käyttö tai yksinkertaisesti sellainen käyttö, jota oikeudenhaltijat eivät halua sallia. Niitä käytetään myös tällaisten teosten tekijänoikeuksien hallintavälineenä, ja niillä mahdollistetaan erillisen maksun periminen kyseisen saman teoksen eri levitysmuodoista, markkinoiden jakaminen ja niin sanottu hintasyrjintä markkinoiden eri osissa ja maksujen periminen internetsivustoilla välitetyistä sisällöistä.
30. Digitaalisten käyttöoikeuksien hallintatekniikat, joilla suojataan ja hallinnoidaan tekijänoikeuksia, ovat itse puolestaan unionin oikeuden suojaamia. Direktiivin 2001/29 6 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot säätämään ”tehokkaiden teknisten toimenpiteiden” oikeudellisesta suojasta, joihin kyseisen käsitteen artiklan 3 kohtaan sisältyvän määritelmän mukaan kuuluvat digitaalisten käyttöoikeuksien hallintavälineet.
31. Myös unionin tuomioistuin on useaan kertaan todennut, että digitaalisten käyttöoikeuksien hallintatekniikoilla voi olla oikeusvaikutuksia unionin oikeudessa nyt käsiteltävän asian näkökulmasta kiinnostavalla tavalla eli suhteessa direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun yleisölle välittämisen käsitteeseen.
32. Unionin tuomioistuin totesi 13.2.2014 antamassaan tuomiossa Svensson ym. (C‑466/12, EU:C:2014:76), että ”kyseisessä säännöksessä tarkoitetun kaltaisena yleisölle välittämisenä ei voida pitää sellaisten klikattavien linkkien tarjoamista internetsivustolla, jotka johtavat toisella internetsivustolla vapaasti käytettävissä oleviin teoksiin”.(11) Unionin tuomioistuin täsmensi, että vapaasti käytettävissä oleva internetsivusto on osoitettu kaikille internetin käyttäjille, minkä vuoksi linkki tällä sivustolla olevaan teokseen ei saata sitä uuden yleisön saataville.(12)
33. Sen sijaan internetsivu, joka on suojattu pääsyn rajoittamisella,(13) on suunnattu ainoastaan sen omille asiakkaille eli henkilöille, jotka ovat päässeet sille laillisesti. Kyseisen rajoituksen kiertäminen ja sivustolla olevien suojattujen teosten välittäminen muille henkilöille – vaikka tämä tehtäisiin muulla internetsivustolla olevan linkin avulla – merkitsee sille pääsyn mahdollistamista uudelle yleisölle ja on direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämistä.(14) Unionin tuomioistuimen mielestä siis turvautuminen internetissä digitaalisten käyttöoikeuksien hallintatekniikoihin voi määrittää niiden henkilöiden joukon (yleisön), jota direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yleisölle välittäminen koskee.(15)
34. Asiassa, joka johti 10.11.2016 annettuun tuomioon Vereniging Openbare Bibliotheken (C‑174/15, EU:C:2016:856), unionin tuomioistuin salli kirjojen digitaalisten kappaleiden lainaamisen kuulumisen direktiivin 2006/115/EY 6 artiklan 1 kohdassa säädetyn julkisia kirjastoja koskevan poikkeuksen piiriin.(16) Edellytyksenä tälle oli sellaisten digitaalisten käyttöoikeuksien hallintatekniikoiden käyttäminen, joiden ansiosta digitaalisen kappaleen lainaaminen vastasi aineellisten kappaleiden lainaamista.(17)
35. Unionin tuomioistuin totesi myös 9.3.2021 antamassaan tuomiossa VG Bild-Kunst (C‑392/19, EU:C:2021:181), että ”tekijänoikeudella suojattujen teosten, jotka on saatettu tekijänoikeuden haltijan suostumuksella vapaasti yleisön saataviin tietyllä internetsivustolla, sijoittaminen kehystekniikan (framing) avulla kolmannen osapuolen internetsivulle on [direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa] tarkoitettua yleisölle välittämistä, jos kyseinen sijoittaminen toteutetaan kiertämällä framingin käyttämisen vastaiset suojatoimenpiteet, jotka oikeudenhaltija on toteuttanut tai määrännyt toteutettaviksi”.(18) Unionin tuomioistuin katsoi nimittäin, että toteuttaessaan framingin käyttämisen vastaisia teknisiä toimenpiteitä tekijänoikeuden haltija rajoittaa niiden henkilöiden piiriä, joille kyseinen teos on välitetty, sen internetsivuston käyttäjiin, jolla se on alun perin välitetty.(19)
36. Mielestäni vastaavaa tulkintaa voidaan soveltaa maarajoituksiin, joista on kyse nyt käsiteltävässä asiassa. Jos tekijänoikeuden haltija (tai sen lisenssinsaaja) on käyttänyt tällaista rajoitusta, sen lähetys koskee ainoastaan niitä henkilöitä, jotka pääsevät suojattuun sisältöön kyseisen oikeudenhaltijan määrittämältä alueelta (eli alueelta, jossa pääsyä ei ole rajoitettu). Oikeudenhaltija ei näin ollen suorita yleisölle välittämistä muulla alueella.
37. Jos siis GO4YU Beogradille kuuluvalla suoratoistoalustalla Grand Productionin tuottamia viihdeohjelmia koskee maarajoitus siten, että pääsy niihin on mahdollinen periaatteessa ainoastaan Serbian ja Montenegron alueelta, GO4YU Beograd ei suorita Euroopan unionin alueella näiden ohjelmien välittämistä yleisölle.
38. Kuten kuitenkin yleisesti tiedetään, oikeassa maailmassa ja virtuaalimaailmassa ei ole suojauksia, joita ei voisi kiertää tai murtaa. Se voi olla ainoastaan enemmän tai vähemmän vaikeaa. Tämä tosiasia pätee myös maarajoituksiin. Erilaiset tekniset toimenpiteet, mukaan lukien VPN-palvelut, mahdollistavat näiden rajoitusten kiertämisen erityisesti muuttamalla käyttäjän sijaintia virtuaalisesti. Vaikka on olemassa teknisiä keinoja torjua tällaisia käytäntöjä, ne eivät kuitenkaan ole eikä niistä todennäköisesti koskaan tule täysin tehokkaita, sillä rikkomisen tekniikat ovat aina askeleen edellä suojaamistekniikoiden edistymistä.
39. Tämä ei merkitse kuitenkaan, että toimija, jonka suojattuun sisältöön pääsyä koskevaa maarajoitusta käyttäjät kiertävät, välittää tämän teoksen yleisölle alueella, jolta pääsy teokseen on estetty. Tällainen johtopäätös estäisi tekijänoikeuksien hallinnan internetissä alueellisella tasolla, sillä teoksen kunkin yleisölle välittämisen internetissä pitäisi periaatteessa olla luonteeltaan yleismaailmallinen.
40. Mielestäni tässä yhteydessä on omaksuttava vastaava lähestymistapa, jota unionin tuomioistuin on soveltanut hyperlinkkejä koskevissa asioissa. Jos hyperlinkki aiheuttaa tekijänoikeudella suojattuihin sisältöihin pääsyä koskevien rajoitusten kiertämisen, on hyperlinkin esille laittava henkilö vastuussa näiden sisältöjen välittämisestä uudelle yleisölle, ei sen internetsivun toiminnanharjoittaja, jolla se alun perin välitettiin ja jolle pääsyn rajoituksia rikottiin.
41. Käsiteltävän asian erityinen osatekijä on sellaisen kolmannen osapuolen puuttuminen, joka välittäisi käyttäjille Grand Productionin tuottamia ohjelmia rikkoen GO4YU Beogradin käyttämää maarajoitusta. Käyttäjät itse kiertävät tämän rajoituksen ja pääsevät kyseisiin ohjelmiin ilman kenenkään välitystoimintaa.(20)
42. Tämä ei kuitenkaan vaikuta riittävältä syyltä kohdistaa vastuu tästä asiantilasta GO4YU Beogradiin. Grand Production on todennäköisesti oikeassa kun se toteaa, että GO4YU Beograd on tietoinen sen maarajoituksen kiertämisestä VPN-palvelun avulla. Samalla tavalla tästä on tietoinen kuitenkin Grand Production. Se, että käyttäjät kiertävät erilaisia suojatoimenpiteitä, on riski, joka kuuluu erottamattomasti tekijänoikeudella suojattujen digitaalisten teosten levittämiseen varsinkin internetissä. Kun Grand Productionin salli, että GO4YU Beograd välittää sen ohjelmia yleisölle suoratoistoalustalla määrätyllä alueella, sen oli otettava huomioon, että tietty määrä käyttäjiä voi päästä niihin kyseisen alueen ulkopuolelta.
43. Tämä ei puolestaan merkitse sitä, että GO4YU Beograd olisi vastuussa kyseisten ohjelmien yleisölle välittämisestä näille käyttäjille. Edellä käsitellyn unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön logiikan mukaan yleisölle välittämistä suorittavan toimijan tahto, joka perustuu käytettyihin teknisiin suojatoimenpiteisiin, määrittää sen tavoitteena olevan henkilöjoukon, joille kyseinen välittäminen on suunnattu.
44. Toisin olisi ainoastaan, jos GO4YU Beograd käyttäisi tarkoituksellisesti tehotonta maarajoitusta, jotta se tosiasiassa mahdollistaisi sen alueen ulkopuolelta oleville henkilöille, jolla sillä on oikeus Grand Productionin tuottamien ohjelmien välittämiseen yleisölle, helpomman pääsyn näihin ohjelmiin suhteessa mahdollisuuksiin, joita objektiivisesti on olemassa internetissä, erityisesti suhteessa yleisesti saatavissa oleviin VPN-palveluihin. Tällaisessa tilanteessa olisi katsottava, että GO4YU Beograd täysin tietoisena menettelynsä seurauksista tarjoaa asiakkailleen pääsyn suojattuun teokseen, erityisesti silloin, kun ilman tätä välittämistoimea kyseiset asiakkaat eivät lähtökohtaisesti voisi vastaanottaa tätä teosta.(21) Tämän määrittäminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä. Lisenssisopimuksen osapuolet voivat sen sijaan sopia tässä sopimuksessa lisenssinsaajan pidemmälle menevistä velvollisuuksista sellaisten sisältöihin pääsyä koskevien rajoitusten osalta, jotka ovat tämän sopimuksen kohde.
Vastaus ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen
45. Näin ollen ehdotan ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastattavaksi, että direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sellainen suoratoistoalustan toiminnanharjoittaja, joka lähettää televisio-ohjelmaa edelleen internetissä, ei loukkaa kyseisessä säännöksessä säädettyä yksinoikeutta välittää yleisölle teoksia silloin, kun käyttäjät ohittavat maarajoituksen VPN-palvelun avulla siten, että suojatut teokset ovat saatavilla Euroopan unionin alueella, mihin kyseisen alustan toiminnanharjoittajalla ei ole tekijänoikeuden haltijan lupaa. Tällainen toiminnanharjoittaja loukkaa sen sijaan kyseistä oikeutta silloin, kun suojatut teokset ovat rajoituksetta saatavilla kyseisellä alustalla Euroopan unionin alueella ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa.
Toinen ennakkoratkaisukysymys
46. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee esittämällään toisella ennakkoratkaisukysymyksellä, onko direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että sellaisen suoratoistoalustan, jolla välitetään tekijänoikeudella suojattuja teoksia, toiminnanharjoittajaan sidoksissa oleva toimija – joka mainostaa kyseistä alustaa ja tekee asiakkaiden kanssa sopimuksia kyseisen alustan toiminnanharjoittajan tarjoamista palveluista ja huolehtii heidän asiakaspalvelustaan mutta ei vaikuta alustalla välitettyihin sisältöihin eikä sillä käytettyihin pääsyrajoituksiin, joiden tarkoituksena on kolmansien osapuolten tekijänoikeuksien suojelu – myös suorittaa tässä säännöksessä tarkoitetun yleisölle välittämisen.
47. Vastaus tähän kysymykseen voidaan mielestäni johtaa unionin tuomioistuimen tähänastisesta oikeuskäytännöstä, joka koskee direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tekijänoikeudella suojattujen teosten välittämistä yleisölle.
48. Minulla oli jo tilaisuus todeta ratkaisuehdotuksessani Stim ja SAMI (C‑753/18, EU:C:2020:4), että vaikka unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään todennut yleisölle välittämisen tapahtuneen useissa tilanteissa, joissa ei ole ollut kyse vain tavallisesta teoksen suorasta siirrosta, näiden tilanteiden yhteinen piirre on kuitenkin ollut suora yhteys käyttäjän toiminnan ja yleisölle välitetyn tekijänoikeudella suojatun aineiston välillä. Kyseinen suora yhteys on keskeinen tekijä, jota ilman ei voida todeta näiden teosten yleisölle välittämistä.(22) Unionin tuomioistuin hyväksyi kyseisessä asiassa ennakkoratkaisukysymykseen antamani vastausehdotuksen ja totesi, että radiovastaanottimella varustettujen autojen vuokraaminen ei muodosta erityisesti direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämistä.(23)
49. Edellä esitettyjä päätelmiä ei muuta unionin tuomioistuimen myöhempi oikeuskäytäntö, joka koskee direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tekijänoikeudella suojattujen teosten yleisölle välittämistä. Erityisesti 22.6.2021 antamassaan tuomiossa YouTube ja Cyando (C‑682/18 ja C‑683/18, EU:C:2021:503) unionin tuomioistuin totesi, että videonjakoalustan tai tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjä suorittaa suojattujen teosten yleisölle välittämisen (tekijänoikeuden vastaisesti) ainoastaan silloin, kun sillä on konkreettinen tieto siitä, että sen alustalla on saatettu laittomasti saataviin suojattua sisältöä, ja jättää poistamatta sen tai estämättä pääsyn siihen viipymättä, tai kun mainittu ylläpitäjä – vaikka se tietää tai sen pitäisi tietää, että sen alustan käyttäjät yleisesti ottaen saattavat suojattuja sisältöjä laittomasti yleisön saataviin sen alustan välityksellä – jättää toteuttamatta asianmukaiset tekniset toimenpiteet, joita tavanomaisen huolelliselta toimijalta voidaan odottaa sen tilanteessa tekijänoikeuden loukkausten uskottavaksi ja tehokkaaksi estämiseksi kyseisellä alustalla, tai myös kun kyseinen ylläpitäjä osallistuu yleisölle laittomasti välitettyjen suojattujen sisältöjen valitsemiseen, tarjoaa alustallaan tällaisten sisältöjen laittomaan jakamiseen erityisesti tarkoitettuja välineitä tai edistää tietoisesti tällaista jakamista.(24) Sen sijaan pelkkä sellaisen internetissä olevan alustan, joka mahdollistaa tekijänoikeudella suojattujen teosten levittämisen, välittämistä koskevan palvelun suorittaminen ei riitä sen toteamiseen, että tällaisen alustan toiminnanharjoittaja suorittaa direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yleisölle välittämisen, vaikka käyttäjät eivät ilman tällaista alustaa voisi levittää kyseisiä teoksia.(25)
50. Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole tällaista suoraa yhteyttä niiden toimijoiden toiminnan, joita toinen ennakkoratkaisukysymys koskee, ja GO4YU Beogradin suoratoistoalustalla yleisölle välitettyjen teosten välillä, mukaan lukien Grand Productionin tuottamat viihdeohjelmat. Nämä toimijat epäilemättä edistävät kyseisen alustan toimintaa ja varmistavat välityksen alustan ja sen asiakkaiden välillä. Voidaan jopa katsoa, että niiden toiminta on tarpeen, jotta asiakkaat pääsisivät tällä alustalla levitettyihin sisältöihin, koska tämän vuoksi on tarpeen tilausta koskevan sopimuksen tekeminen. Näillä toimijoilla ei sen sijaan ole mitään vaikutusta tällä alustalla levitettyihin sisältöihin eikä mitään mahdollisuutta estää mahdollisia tekijänoikeuksien loukkauksia.
51. Se ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toisessa kysymyksessä mainitsema seikka, että asiakkaille ei alussa ilmoiteta siitä, ettei alustalla ole saatavilla määrättyjä sisältöjä, mukaan lukien Grand Productionin tuottamia viihdeohjelmia, ei muuta mitenkään tätä päätelmää. Se, ettei asiakkaille ole ilmoitettu siitä, ettei alustalla ole saatavilla määrättyjä sisältöjä, ei muuta mitenkään kyseistä sisältöjen puuttumista. Katson, ettei ole myöskään mitään selvää syy-yhteyttä sen välillä, ettei asiakkaille ilmoiteta siitä, etteivät kyseiset sisällöt ole saatavilla, ja kyseisten asiakkaiden pyrkimyksestä ohittaa maarajoitus, joka on kyseisen sisältöjen puuttumisen syy. Kuten totesin edellä, katson, etteivät suoratoistoalustan toiminnanharjoittaja eivätkä eritoten siis muut siihen sidoksissa olevat toimijat ole vastuussa siitä, että käyttäjät ohittavat tekijänoikeudella suojattujen teosten teknisiä rajoituksia.
52. Tällaisen alustan toiminnanharjoittajaan sidoksissa olevat toimijat voivat mahdollisesti olla toissijaisesti vastuussa tekijäoikeuksien loukkaamisen helpottamisesta tai siihen myötävaikuttamisesta, jos kyseisten oikeuksien loukkaus todetaan. Kyseistä vastuuta ei ole kuitenkaan yhdenmukaistettu unionin oikeudessa ja siihen sovelletaan ainoastaan jäsenvaltioiden oikeutta.
53. Näin ollen ehdotan toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastattavaksi, että direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sellaisen suoratoistoalustan, jolla välitetään tekijänoikeudella suojattuja teoksia, toiminnanharjoittajaan sidoksissa oleva toimija, joka mainostaa kyseistä alustaa ja tekee asiakkaiden kanssa sopimuksia kyseisen alustan toiminnanharjoittajan tarjoamista palveluista ja huolehtii heidän asiakaspalvelustaan mutta ei vaikuta alustalla välitettyihin sisältöihin eikä sillä käytettyihin pääsyrajoituksiin, joiden tarkoituksena on kolmansien osapuolten tekijänoikeuksien suojelu, ei suorita tässä säännöksessä tarkoitettua yleisölle välittämistä.
Kolmas ennakkoratkaisukysymys
54. Kolmas ennakkoratkaisukysymys koskee jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivallan laajuutta sellaisissa sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevissa asioissa, joissa on kyse tekijänoikeuksien loukkaamisesta. Kyseisen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän kysymyksen sanamuodon mukaan kyse on direktiivin 2001/29 2 artiklan a ja e alakohdan ja 3 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan kanssa, tulkinnasta.
55. Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin toteaa, että kyseinen kysymys johtuu epäilystä, joka sillä on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön pohjalta. Yhtäältä unionin tuomioistuin on nimittäin todennut, että kun asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltiossa suojattuja tekijänoikeuksia väitetään loukatun, tämä tuomioistuin on – vahingon ilmenemispaikan perusteella (saksaksi Erfolgsort) – toimivaltainen ratkaisemaan vahingonkorvauskanteen, joka koskee näiden oikeuksien loukkaamista sillä, että suojattuja teoksia on esitetty internetsivulla, jolle sen toimivalta-alueelta on pääsy, mutta kyseinen tuomioistuin on toimivaltainen vain sijaintijäsenvaltionsa alueella aiheutuneen vahingon osalta.(26)
56. Toisaalta unionin tuomioistuin on myös todennut, että henkilö, jonka persoonallisuusoikeuksia väitetään loukatun julkaisemalla internetissä häntä koskevia virheellisiä tietoja ja jättämällä poistamatta sitä koskevia kommentteja, voi nostaa näiden tietojen oikaisua, näiden kommenttien poistamista ja koko aiheutuneen vahingon korvaamista koskevan kanteen sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa sen intressien keskus sijaitsee. Tällainen henkilö ei voi sen sijaan nostaa näiden tietojen oikaisua ja näiden kommenttien poistamista koskevaa kannetta jokaisen sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jonka alueella internetissä julkaistut tiedot ovat tai olivat saatavilla.(27)
57. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee nyt käsiteltävässä asiassa sitä, onko pääasian kohteen osalta, joka ei ole vahingonkorvausvaatimus vaan vaatimus määrätä välitoimi, joka koskee kantajalle kuuluvien teosten yleisölle välittämisen kieltämistä internetissä, määritettävä sen tuomioistuimen toimivallan laajuus, jossa kanne on nostettu, ensimmäisen tuomion mukaisesti eli niin, että toimivalta on rajoitettu Itävallan alueelle, vaiko kyseisen toisen tuomion mukaisesti eli niin, että Itävallan tuomioistuimet olisivat toimivaltaisia toteuttamaan suojatoimenpiteitä maailmanlaajuisesti.
58. Epäilen kuitenkin tämän ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottamista, koska mielestäni unionin tuomioistuin ei pysty antamaan ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle vastausta, joka olisi hyödyllinen sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisemiseksi. Pääasian asianosaiset vaikuttavat yhtyvän näihin epäilyksiin.
59. Ensinnäkin edellä mainittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on nimittäin kehitetty asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan perusteella,(28) johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa myös kysymyksen sisällössä. Kyseisessä säännöksessä säädetään kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunnan tuomioistuimen toimivallasta sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevissa asioissa. Tässä asiayhteydessä unionin tuomioistuin määritti kyseisessä oikeuskäytännössä jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivallan laajuuden. Pääasian oikeudenkäynnissä kyseistä säännöstä ei sen sijaan sovelleta.
60. Mitä tulee GO4YU Beogradiin, se on sijoittautunut Serbiaan eli Euroopan unionin alueen ulkopuolelle, kun taas asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan soveltaminen on rajoitettu vastaajiin, jotka ovat sijoittautuneet unionin jäsenvaltioiden alueelle. Sen sijaan kunkin jäsenvaltion tuomioistuinten toimivalta määräytyy kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisen jäsenvaltion lain mukaisesti sellaisia henkilöitä vastaan nostettavien kanteiden osalta, joilla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa.
61. Mitä tulee muihin pääasian vastaajiin, ne ovat sijoittautuneet Itävaltaan eli ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen jäsenvaltion alueelle. Itävallan tuomioistuinten toimivallasta ei säädetä 7 artiklan 2 alakohdassa, sillä kyseistä säännöstä sovelletaan henkilöihin, joita vastaan nostetaan kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa kuin heidän kotipaikkansa jäsenvaltiossa, vaan asetuksen N:o 1215/2012 4 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa. Kyseisen jäsenvaltion tuomioistuinten toimivalta on luonteeltaan yleinen, eikä sitä ole periaatteessa rajoitettu ainakaan toimivaltasäännöksillä.(29) Tältä osin ei voida siis soveltaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka on mainittu tämän ratkaisuehdotuksen 55 ja 56 kohdassa.
62. Vastaavasti kyseisen kanteen ja muita vastaajia vastaan nostetun kanteen välisen yhteyden vuoksi kyseistä oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa, jos Itävallan tuomioistuimet ovat toimivaltaisia ratkaisemaan GO4YU Beogradia vastaan nostetun kanteen sovellettaessa Itävallan oikeuden säännöksiä asetuksen N:o 1215/2012 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti.(30) Tätä koskevan toimivallan laajuuden pitäisi nimittäin olla vastaava kuin kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohtaan perustuvan toimivallan laajuuden. Joka tapauksessa se on kansallisen oikeuden tulkintaa koskeva kysymys.(31)
63. Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei tarkenna sitä, millä tavoin unionin tuomioistuimen 17.10.2017 annetussa tuomiossa Bolagsupplysningen ja Ilsjan (C‑194/16, EU:C:2017:766) esitetyn päättelyn soveltaminen johtaisi Itävallan tuomioistuinten rajoittamattomaan toimivaltaan.
64. Yhtäältä mikään ei nimittäin osoita, että Grand Productionin intressien keskus olisi Itävallassa eikä Serbiassa, jossa sillä on kotipaikka. Pääasian asianosaiset toteavat sitä paitsi itse vastauksessaan unionin tuomioistuimen kysymykseen, että nyt käsiteltävässä asiassa ei sovelleta intressien keskusta koskevaa oikeuskirjallisuutta.
65. Toisaalta, jos haluttaisiin analogisesti soveltaa unionin tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan silloin, kun otetaan huomioon internetsivustolla julkaistujen tietojen ja sisältöjen ulottuvuus kaikkialle ja se seikka, että niitä voidaan lähtökohtaisesti levittää maailmanlaajuisesti, vaatimus oikaista tiedot ja poistaa sisällöt on yhtenäinen ja jakamaton, ja se voidaan tämän vuoksi esittää vain tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen käsittelemään vahingonkorvausvaatimuksen kokonaisuudessaan,(32) kolmas ennakkoratkaisukysymys nyt käsiteltävässä asiassa on turha. Kyseisen toteamuksen mukaan kaikki vaatimukset oikaista tai poistaa internetiin esille laitetut sisällöt on esitettävä sellaisessa tuomioistuimessa,(33) jonka toimivaltaa ei ole rajoitettu alueellisesti ja joka on ensin nimettävä sovellettavien säännösten perusteella, nyt käsiteltävässä asiassa Itävallan toimivaltasäännöksien, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1215/2012 6 artiklan 1 kohdan kanssa, perusteella. Näin ollen ei ole enää tarvetta pohtia kyseisen tuomioistuimen toimivallan laajuutta.
66. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että kolmas ennakkoratkaisukysymys jätetään tutkimatta.
Ratkaisuehdotus
67. Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Oberster Gerichtshofin esittämiin kysymyksiin seuraavasti:
1) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että
sellainen suoratoistoalustan toiminnanharjoittaja, joka lähettää televisio-ohjelmaa edelleen internetissä, ei loukkaa kyseisessä säännöksessä säädettyä yksinoikeutta välittää yleisölle teoksia silloin, kun käyttäjät ohittavat maarajoituksen virtuaalisen yksityisverkon eli VPN-palvelun avulla siten, että suojatut teokset ovat saatavilla Euroopan unionin alueella, mihin kyseisen alustan toiminnanharjoittajalla ei ole tekijänoikeuden haltijan lupaa; tällainen toiminnanharjoittaja loukkaa sen sijaan kyseistä oikeutta silloin, kun suojatut teokset ovat rajoituksetta saatavilla kyseisellä alustalla Euroopan unionin alueella ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa.
2) Direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaa
on myös tulkittava siten, että
sellaisen suoratoistoalustan, jolla välitetään tekijänoikeudella suojattuja teoksia, toiminnanharjoittajaan sidoksissa oleva toimija – joka mainostaa kyseistä alustaa ja tekee asiakkaiden kanssa sopimuksia kyseisen alustan toiminnanharjoittajan tarjoamista palveluista ja huolehtii heidän asiakaspalvelustaan mutta ei vaikuta alustalla välitettyihin sisältöihin eikä sillä käytettyihin pääsyrajoituksiin, joiden tarkoituksena on kolmansien osapuolten tekijänoikeuksien suojelu – ei suorita tässä säännöksessä tarkoitettua yleisölle välittämistä.
1 Alkuperäinen kieli: puola.
2 EUVL 2012, L 351, s. 1.
3 EYVL 2001, L 167, s. 10.
4 Käyttäjä käyttää internetiä omasta IP-osoitteesta ja VPN-palvelimen sijainnista käsin.
5 Kursivointi tässä. Alkuperäisessä saksankielisessä tekstissä ”oder”.
6 Tässä yhteydessä on todettava, kuten myös komissio perustellusti toteaa, että ei ole kyse alustasta, jolla käyttäjät julkaisevat sisältöjä, vaan internetsivustosta, jonka toiminnanharjoittaja päättää täysin sillä välitettävästä sisällöstä.
7 Tuomio 7.3.2013, ITV Broadcasting ym. (C‑607/11, EU:C:2013:147, tuomiolauselman 1 kohta).
8 Tuomio 7.3.2013, ITV Broadcasting ym. (C‑607/39, EU:C:2013:147, 39 kohta).
9 Kuten on nyt käsiteltävässä asiassa, jossa Serbian aluetta koskeva televisiolähetys on saatavilla internetin välityksellä myös tämän alueen ulkopuolella erityisesti Euroopan unionin alueella.
10 Ks. laajemmin maarajoituksista ja niiden ohittamisen oikeusvaikutuksista: Kra-Oz, T., ”Geoblocking and the Legality of Circumvention”, IDEA – The Journal of the Franklin Pierce Center for Intellectual Property, vol. 57 (2017), s. 385-430; Trimble, M., ”Copyright and Geoblocking: The Consequences of Eliminating Geoblocking”, Boston University Journal of Science & Technology Law, vol. 25 (2019), s. 476-502.
11 Tuomiolauselman 1 kohta. Kursivointi tässä.
12 Tuomio 13.2.2014, Svensson ym. (C‑466/12, EU:C:2014:76; 27 ja 28 kohta).
13 Eli tietynlaisella digitaalisten käyttöoikeuksien hallintatekniikalla.
14 Tuomio 13.2.2014, Svensson ym. (C-269/19, EU:C:2020:954, 27 ja 31 kohta).
15 Ks. vastaavasti tuomio 16.11.2016, Soulier ja Doke (C‑301/15, EU:C:2016:878, 36 kohta).
16 Vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 12.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2006, L 376, s. 28).
17 Tuomio 10.11.2016, Vereniging Openbare Bibliotheken (C‑174/15, EU:C:2016:856, 51–53 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta).
18 Tuomiolauselma. Kursivointi tässä.
19 Tuomio 9.3.2021, VG Bild-Kunst (C‑392/19, EU:C:2021:181, 42 ja 43 kohta).
20 Tietenkin tässä on VPN-palveluiden toiminnanharjoittajia välittäjinä. Ne ovat kuitenkin välittäjiä internetiin pääsyssä, eivät konkreettisesti tekijänoikeudella suojattujen teosten välittämisessä. Vaikuttaa siltä, että ne ovat tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) (EYVL 2000, L 178, s. 1) 12 artiklassa tarkoitettuja välittäjiä.
21 Ks. vastaavasti tuomio 26.4.2017, Stichting Brein (C‑527/15, EU:C:2017:300, 31 kohta).
22 Ks. ratkaisuehdotukseni Stim ja SAMI (C‑753/18, EU:C:2020:4, 24–35 kohta).
23 Tuomio 2.4.2020, Stim ja SAMI (C‑753/18, EU:C:2020:268, tuomiolauselma).
24 Tuomio 22.6.2021, YouTube ja Cyando (C‑682/18 ja C‑683/18, EU:C:2021:503, tuomiolauselman 1 kohta).
25 Tuomio 22.6.2021, YouTube ja Cyando (C‑682/18 ja C‑683/18, EU:C:2021:503, 77–79 kohta).
26 Tuomio 22.1.2015, Hejduk (C‑441/13, EU:C:2015:28, tuomiolauselma).
27 Tuomio 17.10.2017, Bolagsupplysningen ja Ilsjan (C‑194/16, EU:C:2017:766, tuomiolauselma).
28 Tai sitä vastaavan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1), joka on kumottu ja korvattu asetuksella N:o 1215/2012, 5 artiklan 3 alakohdan perusteella.
29 Ks. vastaavasti ratkaisuehdotukseni Glawischnig-Piesczek (C‑18/18, EU:C:2019:458, 85 ja 86 kohta sekä alaviite 42 ja siinä mainitut teokset).
30 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei tarkenna ennakkoratkaisupyynnössä sitä, millä perusteella Itävallan tuomioistuimet totesivat olevansa toimivaltaisia ratkaisemaan GO4YU Beogradia vastaan nostetun kanteen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Itävallan oikeudessa on olemassa mahdollisuus haastaa henkilö, joka on sijoittautunut kolmanteen valtioon (ks. Petz, T., teoksessa: Toshiyuki, K., Intellectual Property and Private International Law: Comparative Perspectives, Bloomsbury Publishing (UK), 2012, s. 310).
31 Nyt käsiteltävässä asiassa ei sovelleta asetuksen N:o 1215/2012 8 artiklan 1 alakohtaa, sillä kyseistä artiklaa vastaavasti kuin kyseisen asetuksen 7 artiklaa sovelletaan ainoastaan vastaajiin, joiden kotipaikka on jäsenvaltiossa (ks. vastaavasti tuomio 11.4.2013, Sapir ym. (C‑645/11, EU:C:2013:228, tuomiolauselman 3 kohta).
32 Tuomio 17.10.2017, Bolagsupplysningen ja Ilsjan (C‑194/16, EU:C:2017:766, 48 kohta).
33 Analogisesti myös vaatimus kieltää tekijänoikeudella suojattujen teosten välittäminen internetissä.