1.

Nyt käsiteltävällä valituksellaan Maxime Picard vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 24.3.2021 antaman tuomion Picard v. komissio (T-769/16, EU:T:2021:153, jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Picardin kanteen, jolla hän vaati kumoamaan yhtäältä henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston (jäljempänä PMO) yksikön 4 sektorin ”Eläkkeet” käsittelijän 4.1.2016 antaman vastauksen, jonka mukaan valittajan yleinen eläkeikä oli 66 vuotta ja eläkeoikeuksien vuotuinen karttuma 1,8 prosenttia 1.6.2014 alkaen, ja toisaalta Euroopan komission henkilöstöhallinnon pääosastoon kuuluvan osaston E johtajan 25.7.2016 antaman päätöksen, jolla hän työsopimusten tekemiseen toimivaltaisena viranomaisena hylkäsi Picardin valituksen 4.1.2016 annetusta vastauksesta.

2.

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin voi ottaa kantaa kahteen kysymykseen.

3.

Ensinnäkin unionin tuomioistuimen on otettava kantaa siihen, millainen on Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.10.2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 1023/2013 ( 2 ) säädettyjen unionin sopimussuhteisiin toimihenkilöihin sovellettavien, eläkeoikeuksien vuotuista karttumaa ja eläkeikää koskevien siirtymäsäännösten ajallinen soveltamisala. Unionin tuomioistuimen tätä koskevalla ratkaisulla on merkittävä vaikutus eläkejärjestelmään, jota sovelletaan huomattavan moneen unionin sopimussuhteisista toimihenkilöistä.

4.

Toiseksi tämän asian yhteydessä unionin tuomioistuin voi, kun otetaan huomioon asianomaiselle vastaisen toimen käsite, ottaa kantaa siihen, milloin unionin henkilöstöön kuuluva henkilö voi riitauttaa seikat, joiden perusteella hänen eläkeoikeutensa määräytyvät.

5.

Tässä asiassa on otettava huomioon seuraavat säännökset:

6.

Asian tausta esitetään valituksenalaisen tuomion 1–25 kohdassa, ja se voidaan tiivistää seuraavasti.

7.

Komissio otti Picardin palvelukseensa sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi PMO:n yksikköön 5 työsopimuksella, joka tuli voimaan 1.7.2008 (jäljempänä vuoden 2008 työsopimus). Valittaja luokiteltiin ensimmäiseen tehtäväryhmään. Vuoden 2008 työsopimus uusittiin ensin kolmeen otteeseen määräajaksi ja sitten 3.5.2011 annetulla päätöksellä toistaiseksi voimassa olevaksi.

8.

Henkilöstöhallinnon pääosasto ”tarjosi 16.5.2014 [valittajalle] – – uutta sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimusta, jonka valittaja allekirjoitti samana päivänä” (jäljempänä 16.5.2014 tehty työsopimus). Kyseinen toistaiseksi voimassa oleva sopimus tuli voimaan 1.6.2014, ja sillä valittaja luokiteltiin toiseen tehtäväryhmään.

9.

Ennen tämän sopimuksen tekemistä henkilöstösääntöjä ja muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja muutettiin asetuksella N:o 1023/2013, jonka käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiä säännöksiä on sovellettu 1.1.2014 alkaen.

10.

Vuoden 2014 uudistuksen yhteydessä henkilöstösääntöjen 77 artiklan toisessa kohdassa, jota sovelletaan sopimussuhteisiin toimihenkilöihin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 109 artiklan 1 kohdan nojalla, otettiin käyttöön uusi 1,8 prosentin vuotuinen eläkeoikeuksien karttuma, kun aikaisempi karttuma oli 1,9 prosenttia. Henkilöstösääntöjen 77 artiklan viidennessä kohdassa vahvistetaan lisäksi eläkeiäksi 66 vuotta aiemman 63 vuoden sijaan.

11.

Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII säädetään kuitenkin siirtymäjärjestelystä. Siten kyseisessä liitteessä olevan 21 artiklan toisessa kohdassa säädetään, että virkamies, joka on tullut palvelukseen 1.5.2004 ja 31.12.2013 välisenä aikana, saa edelleen eläkeoikeuksia vuotuisen 1,9 prosentin karttuman mukaisesti. Kyseisessä liitteessä olevan 22 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa esitetyssä taulukossa säädetään lisäksi, että jos virkamies on 35-vuotias 1.5.2014 ( 3 ) ja on tullut palvelukseen ennen 1.1.2014, hän saavuttaa oikeuden vanhuuseläkkeeseen 64 vuoden ja 8 kuukauden iässä. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa säädetään lisäksi, että edellä mainittuja siirtymäsäännöksiä ”sovelletaan soveltuvin osin muuhun henkilöstöön, joka on palveluksessa 31 päivänä joulukuuta 2013”.

12.

Valittaja, joka oli epävarma vuoden 2014 uudistuksen vaikutuksista tilanteeseensa, koska hän oli allekirjoittanut työsopimuksensa 16.5.2014, pyysi 4.1.2016 lähettämällään sähköpostiviestillä PMO:n yksikön 4 sektorin ”Eläkkeet” käsittelijältä selvityksiä asiasta.

13.

Kyseinen käsittelijä vahvisti valittajalle samana päivänä lähettämässään sähköpostiviestissä (jäljempänä 4.1.2016 annettu vastaus), että työsopimuksen muuttuminen oli muuttanut valittajan eläkeoikeuksia siten, että tämän yleinen eläkeikä oli 66 vuotta ja eläkeoikeuksien vuotuinen karttuma 1,8 prosenttia 1.6.2014 alkaen.

14.

Valittaja teki 4.4.2016 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen 4.1.2016 annetusta vastauksesta.

15.

Henkilöstöhallinnon pääosastoon kuuluvan osaston E johtaja eli työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen hylkäsi kyseisen valituksen 25.7.2016 annetulla ja valittajalle 26.7.2016 toimitetulla päätöksellä ensisijaisesti sillä perusteella, ettei valitusta voitu ottaa tutkittavaksi asianomaiselle vastaisen toimen puuttumisen johdosta, ja toissijaisesti sillä perusteella, että valitus oli perusteeton (jäljempänä 25.7.2016 annettu hylkäämispäätös).

16.

Valittaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.11.2016 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jolla hän vaati kumoamaan 4.1.2016 annetun vastauksen ja tarpeellisilta osin 25.7.2016 annetun hylkäämispäätöksen. Komissio esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.2.2017 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen kanteesta.

17.

Kolmannen jaoston puheenjohtaja päätti 12.10.2017 tekemällään päätöksellä lykätä asian käsittelyä siihen saakka, kunnes asiassa T-128/17, Torné v. komissio, annettava ratkaisu on saanut lainvoiman.

18.

Sen jälkeen, kun unionin yleinen tuomioistuin oli 14.12.2018 antanut tuomion Torné v. komissio ( 4 ) ja kun kyseisestä tuomiosta ei ollut valitettu, asianosaiset esittivät unionin yleisen tuomioistuimen asettamassa määräajassa huomautuksensa siitä, miten kyseinen tuomio vaikuttaa tähän asiaan.

19.

Unionin yleinen tuomioistuin siirsi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 7 kohdan mukaisesti 13.5.2019 annetulla määräyksellä komission oikeudenkäyntiväitteen ratkaistavaksi pääasian yhteydessä ja määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

20.

Valituksenalaisella tuomiollaan unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan nostaman kanteen.

21.

Unionin yleinen tuomioistuin päätti aluksi tutkia ensin valittajan esittämät kanneperusteet ottamatta ensin kantaa komission esittämään oikeudenkäyntiväitteeseen. Kun se päätti näin, unionin yleinen tuomioistuin nojautui oikeuskäytäntöön, jonka mukaan unionin tuomioistuimilla on oikeus arvioida kunkin asian olosuhteiden mukaan, onko hyvän oikeudenhoidon perusteella perusteltua hylätä kanne ottamatta ensin kantaa vastaajan esittämään oikeudenkäyntiväitteeseen. ( 5 )

22.

Asiakysymyksen osalta unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että komissio oli katsonut perustellusti, että 16.5.2014 tehdyn työsopimuksen seurauksena valittajaan ei voida soveltaa henkilöstösääntöjen liitteessä XIII säädettyjä eläkeoikeuksien vuotuista karttumaa ja eläkeikää koskevia siirtymäsäännöksiä.

23.

Valituksenalaisen tuomionsa 65–83 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohtaa siltä osin kuin siinä säädetään, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevissa 21 ja 22 artiklassa ( 6 ) säädettyjä virkamiehiä koskevia siirtymäsääntöjä ”sovelletaan soveltuvin osin muuhun henkilöstöön, joka on palveluksessa 31 päivänä joulukuuta 2013”.

24.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi muun muassa, että mainitun säännöksen sanamuodosta johtuu, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevia 21 ja 22 artiklaa sovelletaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan kuuluvaan muuhun henkilöstöön soveltuvin osin eli siltä osin kuin tällaiset toimihenkilöt on mahdollista rinnastaa virkamiehiin, kun otetaan huomioon kummankin henkilöstöryhmän ominaispiirteet. Unionin yleinen tuomioistuin arvioi ensin näitä ominaispiirteitä ja totesi tämän jälkeen, että virkamies tulee ja jää unionin hallinnon virkaan sellaisen nimittämiskirjan nojalla, joka pysyy muuttumattomana koko hänen uransa ajan, kun taas sopimussuhteinen toimihenkilö tulee ja jää toimeen sopimuksen nojalla niin pitkäksi aikaa kuin tämän sopimuksen vaikutukset ulottuvat.

25.

Unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi nimenomaan näiden huomioiden perusteella muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa säädettyä vaatimusta siitä, että henkilön on oltava ollut ”palveluksessa 31 päivänä joulukuuta 2013”.

26.

Valituksenalaisen tuomionsa 81 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa käytettyyn käsitteeseen ”soveltuvin osin” liittyy oletus siitä, että toimihenkilöiden tilanne on rinnastettavissa virkamiesten tilanteeseen. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tilanteiden voidaan katsoa olevan rinnastettavissa vain siinä tapauksessa, ettei toimihenkilö ole allekirjoittanut sellaista uutta työsopimusta, joka merkitsee uuden työsuhteen alkamista hänen ja unionin hallinnon välillä. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin muistutti, että se oli jo katsonut oikeuskäytännössään, että yhtäältä toimihenkilön ja toisaalta unionin hallinnon välinen työsuhde voi pysyä muuttumattomana jopa sellaisen uuden työsopimuksen tekemisen jälkeen, joka eroaa muodollisesti alkuperäisestä työsopimuksesta, mikäli tällä uudella työsopimuksella ei muuteta olennaisesti asianomaisen toimihenkilön tehtäviä, esimerkiksi tehtäväryhmää, tavalla, joka on omiaan asettamaan kyseenalaiseksi hänen ja unionin hallinnon välisen työsuhteen toiminnallisen jatkuvuuden. ( 7 )

27.

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevia 21 ja 22 artiklaa sovelletaan sellaisiin muihin toimihenkilöihin, jotka ovat palveluksessa 31.12.2013 ja pysyvät palveluksessa kyseisen päivämäärän jälkeen sopimuksen nojalla siihen saakka, kunnes heidän asemansa arvioidaan eläkeoikeuksien laskemiseksi.

28.

Tämän jälkeen valituksenalaisen tuomionsa 85–93 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, mitä näistä toteamuksista seuraa valittajan tilanteessa. Erityisesti unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli ensin valittajan ja komission välisiä sopimuksia ja niiden toimien ominaispiirteitä, joissa valittaja on toiminut, ja tämän jälkeen se totesi, että tehtäväryhmän muuttuminen asetti kyseenalaiseksi valittajan ja unionin hallinnon välisen työsuhteen toiminnallisen jatkuvuuden. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että valittaja oli muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti ”palveluksessa 31 päivänä joulukuuta 2013” vuoden 2008 työsopimuksen perusteella, ja koska 16.5.2014 tehty työsopimus päätti kaikki vuoden 2008 työsopimuksen vaikutukset, hänen ja unionin hallinnon välisessä työsuhteessa oli katkos. Siten unionin yleinen tuomioistuin totesi, että 16.5.2014 tehty työsopimus merkitsi mainitun säännöksen soveltamisen kannalta uutta palvelukseen tuloa, joten valittajaan ei voida soveltaa eläkeoikeuksien vuotuista karttumaa ja eläkeikää koskevia siirtymäsäännöksiä.

29.

Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, että tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa muun muassa valittajan väitteellä, jonka mukaan uusi työsopimus ei ole esteenä kyseisten siirtymäsäännösten soveltamiselle, koska se ei johda keskeytykseen unionin eläkejärjestelmän jäsenyyden ja tähän järjestelmään maksettujen maksujen jatkuvuudessa. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan kyseisten siirtymäsäännösten soveltaminen toimihenkilöihin ei riipu eläkejärjestelmän väitetysti keskeytymättömästä jäsenyydestä, vaan työsuhteen toiminnallisesta jatkuvuudesta, kuten valituksenalaisen tuomion 81 kohdassa todetaan.

30.

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

31.

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

32.

Komissio väittää, että valitus on jätettävä tutkimatta, koska unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan 2 kohdan vastaisesti valittaja ei yksilöi täsmällisesti niitä tuomion kohtia, jotka hän valituksellaan riitauttaa.

33.

Kyseinen toimielin huomauttaa, että valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt valituksenalaisessa tuomiossaan oikeudellisen virheen, kun se on katsonut tuomion 90 kohdassa, että kun toimihenkilö tekee uuden sopimuksen, hän ei ole enää muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”palveluksessa”31.12.2013. Komissio katsoo, että tämä viittaus valituksenalaisen tuomion yhteen ainoaan kohtaan ei täytä työjärjestyksen 169 artiklan 2 kohdan mukaisia vaatimuksia.

34.

Valittaja puolestaan väittää, että hän on valituksensa 25 ja 26 kohdassa yksilöinyt oikeudellisen virheen, jonka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt valituksenalaisen tuomionsa 81 kohdassa, ja että hän on arvostellut sitä, miten unionin yleinen tuomioistuin on päättänyt tulkita muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohtaa.

35.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdasta ja 169 artiklan 2 kohdasta seuraa, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin valituksenalaisen tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi, tai muuten kyseinen valitus tai peruste jätetään tutkimatta. ( 8 )

36.

Totean, että valittaja väittää valituskirjelmänsä 24 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, että unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomionsa 81 kohdassa oikeudellisen virheen, kun se tulkitsi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohtaa siten, että siirtymäsäännöksiä voidaan soveltaa muihin toimihenkilöihin vain, jos he eivät tee uutta sopimusta tai jos he jatkavat uuden sopimuksen tehtyäänkin olennaisilta osin samoissa tehtävissä.

37.

Lisäksi valittaja arvostelee valituksessaan valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa esitettyjä perusteluja, joissa unionin yleinen tuomioistuin on nimenomaisesti viitannut siihen, miten se on valituksenalaisen tuomionsa 81 kohdassa tulkinnut muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa säädettyä, ja katsonut, että koska 16.5.2014 tehty työsopimus päätti kaikki vuoden 2008 työsopimuksen vaikutukset, valittajan ja unionin hallinnon välisessä työsuhteessa oli katkos.

38.

Edellä esitetystä seuraa, että valittaja on täyttänyt työjärjestyksen 169 artiklan 2 kohdan mukaiset vaatimukset, kun hän on yksilöinyt valituksessaan riittävän täsmällisesti yhtäältä ne unionin yleisen tuomioistuimen esittämien perustelujen osat, joita hän arvostelee, ja toisaalta oikeudellisen virheen, johon hän vetoaa valituksensa tueksi.

39.

Katson näin ollen, että valitus on tutkittava.

40.

Valituksen ainoan valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on tulkinnut muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohtaa, ja tämän väitteensä tueksi valittaja esittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti kyseisen säännöksen soveltamisalaa, koska se ei ole ottanut huomioon unionin lainsäätäjän säännöksellä tavoittelemia tavoitteita eikä henkilöstösäännöillä ja muuhun henkilöstöön sovellettavilla palvelussuhteen ehdoilla käyttöön otettua järjestelmää erityisesti unionin eläkejärjestelmän osalta. Tältä osin valittaja väittää, että – kuten unionin yleinen tuomioistuin on katsonut tuomiossaan Torné – siirtymäsäännösten ajallinen soveltaminen riippuu siitä, pysyykö virkamies tai toimihenkilö eläkejärjestelmän jäsenenä ja jatkaako hän eläkemaksujen suorittamista kyseiseen järjestelmään.

41.

Lisäksi valittaja väittää, että kun unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että uusi työsopimus merkitsi katkosta valittajan ja unionin hallinnon välisessä työsuhteessa, se jätti huomiotta, että kyseinen työsuhde jatkui, kuten ilmenee muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 86 artiklan 2 kohdasta palkkakehityksen osalta. Lopuksi hän toteaa, että unionin lainsäätäjä on käyttänyt muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa ”palveluksessa” olevien toimihenkilöiden käsitettä, kun taas samassa liitteessä olevissa 4 ja 5 artiklassa on nimenomaisesti käytetty ilmaisua ”voimassaolevat sopimukset”. Valittaja päättelee tästä, että lainsäätäjä ei ole tarkoittanut rajoittaa siirtymäsäännösten soveltamisalaa ainoastaan voimassaoleviin sopimuksiin.

42.

Komissio puolestaan väittää, että toimihenkilöiden tilanne on rinnastettavissa virkamiesten tilanteeseen vain siinä tapauksessa, että toimihenkilö ei allekirjoita uutta työsopimusta, joka merkitsee uuden työsuhteen alkamista. Komissio lisää, että valittaja ei voi tehokkaasti vedota tuomioon Torné, koska kyseinen tuomio ei koskenut muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan tulkintaa vaan edellytyksiä, joiden täyttyessä henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevia 21 ja 22 artiklaa voidaan soveltaa virkamieheen, joka oli palveluksessa yksinomaan alkuperäisen nimittämiskirjansa perusteella. Tältä osin kyseinen toimielin korostaa, että virkamiehen tilanne ei ole rinnastettavissa sopimussuhteisen toimihenkilön tilanteeseen, koska sopimussuhteinen toimihenkilö jää toimeen sopimuksen nojalla niin pitkäksi aikaa kuin tällä sopimuksella on vaikutuksia. Se toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin on analysoinut tosiseikkoja yksityiskohtaisesti ja katsonut kyseisen analyysinsa perusteella, ettei vuoden 2008 työsopimuksen ja 16.5.2014 tehdyn työsopimuksen välillä ole jatkuvuutta.

43.

Komissio väittää myös, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 86 artiklassa säädetty, johon valittaja vetoaa, ei vaikuta siihen, miten on tulkittava muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa käytettyä ilmaisua ”on palveluksessa 31 päivänä joulukuuta 2013”. Lopuksi komissio katsoo, että viimeksi mainitun artiklan ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevien 4 ja 5 artiklan välinen terminologinen ero selittyy näiden säännösten eri kohteilla, sillä kyseisen 1 artiklan 1 kohta koskee siirtymäsäännösten soveltamista ja kyseiset 4 ja 5 artikla koskevat työsopimusten uusimista.

44.

Asetuksella N:o 1023/2013 säädettyjen muutosten, jotka koskevat vanhuuseläkeoikeuksien vuotuista karttumaa ja eläkeikää, tarkoituksena on säilyttää eläkejärjestelmän vakuutusmatemaattinen tasapaino ja ottaa huomioon unionin toimielinten henkilöstörakenteen muutokset. ( 9 ) Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevissa 21 ja 22 artiklassa unionin lainsäätäjä on kuitenkin säätänyt ennen 1.1.2014 palvelukseen otettujen virkamiesten osalta siirtymäjärjestelystä, jonka nojalla tällaisiin virkamiehiin sovelletaan edelleenkin aiemmissa säädöksissä vahvistettua eläkeoikeuksien karttumaa ja jossa vahvistetaan asteikko, jonka mukaisesti tällaiset virkamiehet saavuttavat oikeuden vanhuuseläkkeeseen. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”[k]yseisessä liitteessä olevan 21 artiklan [ja] 22 artiklan, 4 kohtaa lukuun ottamatta, – – säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin muuhun henkilöstöön, joka on palveluksessa 31 päivänä joulukuuta 2013.”

45.

Määritelläkseen, mitä mainitussa säännöksessä tarkoitetaan virkamiesten tilanteen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan kuuluvien toimihenkilöiden tilanteen rinnastamisella (”soveltuvin osin”) ja mikä on tämän rinnastuksen ulottuvuus, unionin yleinen tuomioistuin on tarkastellut näiden henkilöstöryhmien ominaispiirteitä. Tarkemmin sanottuna valituksenalaisessa tuomiossa on lähinnä katsottu, että virkamies tulee ja jää unionin hallinnon virkaan sellaisen henkilöstösääntöihin perustuvan suhteen nojalla, joka perustetaan nimittämiskirjalla, joka pysyy muuttumattomana koko hänen uransa ajan, kun taas sopimussuhteinen toimihenkilö tulee ja jää toimeen sopimuksen nojalla. Tämän erottelun perusteella unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että siirtymäsäännöksiä sovelletaan soveltuvin osin sellaisiin muihin toimihenkilöihin, jotka ovat palveluksessa 31.12.2013 ja pysyvät palveluksessa kyseisen päivämäärän jälkeen joko aiemmin tehdyn sopimuksen tai uuden työsopimuksen nojalla, ellei uusi työsopimus merkitse, että toimihenkilön tehtävien välinen jatkuvuus keskeytyy.

46.

Toisin sanoen unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että se, miten asetuksessa N:o 1023/2013 säädettyjä siirtymäsäännöksiä sovelletaan ajallisesti sopimussuhteisiin toimihenkilöihin, määräytyy sen mukaan, onko toimihenkilön hoitamien tehtävien välillä olennaista jatkuvuutta.

47.

Minusta vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämä tulkinta, joka perustuu lähinnä henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen väliseen eroon, ei täysin vastaa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan merkitystä ja ulottuvuutta.

48.

Tältä osin muistutan, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on. ( 10 )

49.

Tältä osin huomautan, että muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa ei määritellä siirtymäsäännösten osalta, mitä tarkoitetaan ilmaisulla ”olla palveluksessa”. Lisäksi kyseisessä kohdassa ranskaksi käytetty sana ”analogie” ( 11 ) (suomeksi ”soveltuvin osin”), joka yleisen määritelmänsä mukaan tarkoittaa ”tietynlaista fyysistä, älyllistä tai henkistä suhdetta tai samankaltaisuutta, joka vallitsee tietyiltä osin kahden tai useamman erilaisen asian välillä”, ( 12 ) ei sellaisenaan ilmaise riittävän selvää merkitystä, jotta sen perusteella voitaisiin ratkaista, miten muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja siirtymäsäännöksiä on tulkittava.

50.

Kyseisten siirtymäsäännösten analyysissa on siis tukeuduttava teleologiseen ja asiayhteyteen perustuviin tulkintamenetelmiin.

51.

Vaikka unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut muuttaa unionin virkamiesten ja muun henkilöstön vanhuuseläkejärjestelmää, se on toteuttanut tämän uudistuksen yhteydessä täydentäviä toimenpiteitä, joissa otetaan huomioon unionin henkilöstölle aiemmin kertyneet eläkeoikeudet. ( 13 ) Tämä tavoite ilmaistaan nimenomaisesti asetuksen N:o 1023/2013 johdanto-osan 29 perustelukappaleessa, jossa todetaan seuraavaa: ”Olisi vahvistettava siirtymäjärjestelyt, jotta uusia sääntöjä ja toimenpiteitä voidaan ryhtyä soveltamaan vähitellen, samalla kun otetaan huomioon ennen näiden henkilöstösääntöjen muutosten voimaantuloa palvelukseen otetun henkilöstön saavutetut edut ja oikeutetut odotukset.”

52.

Tämä perustelukappale on mielestäni otettava huomioon, kun tulkitaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa säädettyjä siirtymäsäännöksiä.

53.

Tältä osin totean aluksi, että kun ennen kyseistä perustelukappaletta esitetään yhteenveto kaikista muutoksista, joita henkilöstösääntöihin ja muuhun henkilöstöön sovellettaviin palvelussuhteen ehtoihin tehdään asetuksella N:o 1023/2013, on ilmeistä, että se koskee kaikkia tässä asetuksessa säädettyjä siirtymäsäännöksiä, mukaan lukien vanhuuseläkkeitä koskevia siirtymäsäännöksiä. Huomautan tämän jälkeen, että perustelukappaleessa käytetystä yleisluonteisesta ilmaisusta ”palvelukseen otettu henkilöstö” ilmenee, että unionin lainsäätäjä ei ole kyseisessä perustelukappaleessa vahvistettujen tavoitteiden osalta erotellut toisistaan unionin virkamiehiä ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan kuuluvaa muuta henkilöstöä.

54.

Katson näin ollen, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevien 21 ja 22 artiklan tavoin myös muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava ennen 1.1.2014 palvelukseen otetun unionin muun henkilöstön saavutettujen etujen ja oikeutettujen odotusten suojaa koskevien tavoitteiden valossa. ( 14 )

55.

Lisäksi totean, että vaikka tämän lähestymistavan perusteella voidaan paremmin tunnistaa unionin lainsäätäjän tavoitteet, sitä ei voida erottaa eläkejärjestelmän yleisen rakenteen analyysista, sillä siirtymäsäännökset ovat osa eläkejärjestelmää koskevaa lainsäädäntöä.

56.

Eläkejärjestelmästä maksettavat etuudet määritellään henkilöstösääntöjen V osaston 3 luvussa ja niiden liitteessä VIII. Siten henkilöstösääntöjen 83 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tämän eläkejärjestelmän mukaiset etuudet maksetaan unionin talousarviosta ja että jäsenvaltiot takaavat yhteisesti etuuksien maksamisen. Lisäksi henkilöstösääntöjen 83 a artiklassa ja niiden liitteessä XII määritellään vakuutusmatemaattiset säännöt, joiden mukaisesti henkilöstön maksuosuus eläkejärjestelmään lasketaan, jotta voidaan turvata eläkejärjestelmän vakuutusmatemaattinen tasapaino.

57.

Sopimussuhteisten toimihenkilöiden eläkejärjestelmästä säädetään muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 109 ja 110 artiklassa. Siten muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 109 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään seuraavaa: ”Edellä tarkoitetulla sopimussuhteisella toimihenkilöllä on palvelussuhteensa päättyessä oikeus vanhuuseläkkeeseen, vakuutusmatemaattisen arvon siirtoon tai erorahaan henkilöstösääntöjen V osaston 3 luvussa – – säädetyin edellytyksin.”

58.

Jo näiden säädösten sanamuodostakin ilmenee siis, että virkamiesten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden eläkejärjestelmiin sovelletaan yhteisiä sääntöjä.

59.

Yksinkertaistaen voidaan todeta, että eläkejärjestelmä, sellaisena kuin se on määritelty mainituissa säädöksissä, ymmärretään laskennalliseksi rahastoksi, josta maksetaan tiettyjä etuuksia ja jossa henkilöstön eläkemaksuilla rahoitetaan henkilöstön tulevat eläkkeet. Nämä maksut kattavat tiettynä vuonna ansaittujen eläkeoikeuksien kustannukset eivätkä ne liity mitenkään eläkejärjestelmästä kyseisenä vuonna maksettuihin eläkemenoihin.

60.

Rahaston toiminta perustuu vakuutusmatemaattisen tasapainon periaatteeseen, jonka mukaan henkilöstön eläkemaksujen on henkilöstösääntöjen 83 artiklan 2 kohdan mukaisesti katettava kolmasosa kyseisenä vuonna karttuneista oikeuksista, mikä määrä vastaa eläkkeitä, jotka on maksettava virkamiehille heidän jäätyään eläkkeelle. ( 15 ) Virkamiesten eläkejärjestelmään maksama osuus tarkistetaan säännöllisesti henkilöstösääntöjen liitteessä XII säädetyn mukaisesti sen varmistamiseksi, että virkamiesten eläkemaksuilla rahoitetaan kolmasosa järjestelmän kustannuksista. ( 16 )

61.

Edellä esitetystä seuraa, että sekä henkilöstösääntöjen soveltamisalaan kuuluvien virkamiesten että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan kuuluvan muun henkilöstön osalta unionin henkilöstön vanhuuseläkejärjestelmä perustuu siihen, että unionin henkilöstön jäsenet maksavat ajan tasalla pidetyn eläkemaksun, jonka perusteella heillä on oikeus eläkkeeseen tietyltä vuodelta. Minusta näyttää siltä, että kun on olemassa tällainen yhteinen järjestelmä, joka perustuu eläkemaksujen maksamiseen, sen avulla voidaan tarkemmin tulkita muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa käytettyä ranskan sanaa ”analogie” (eli ilmaisua ”soveltuvin osin”).

62.

Kun nimittäin otetaan huomioon kyseisen artiklan asiayhteys, katson, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevien 21 ja 22 artiklan soveltaminen soveltuvin osin ei voi edellyttää, että on todettu, että sopimussuhteisen toimihenkilön hoitamien tehtävien välillä on olennaista jatkuvuutta. Minusta vaikuttaa päinvastoin siltä, että kun otetaan huomioon unionin lainsäätäjän virkamiesten ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan kuuluvan muun henkilöstön hyväksi säätämä eläkemaksuihin perustuva eläkejärjestelmä, kyseisten artiklojen soveltamisen ”soveltuvin osin” on perustuttava eläkejärjestelmän jäsenyyden jatkuvuutta koskevaan edellytykseen.

63.

Katson näin ollen, että sopimussuhteisen toimihenkilön on katsottava olleen ”palveluksessa 31 päivänä joulukuuta 2013” muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa säädetyissä siirtymäsäännöksissä tarkoitetulla tavalla, jos hänet on otettu palvelukseen ennen tuota päivää ja jos hän on – riippumatta siitä, onko hän myöhemmin tehnyt työsopimuksen, jolla olennaisesti muutetaan hänen tehtäviään – pysynyt unionin eläkejärjestelmän jäsenenä ja jatkanut eläkemaksujen maksamista kyseiseen järjestelmään.

64.

Lisään, että tämä tulkinta on ainoa tulkinta, joka vastaa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan merkitystä ja ulottuvuutta, koska sen perusteella sopimussuhteisen toimihenkilön tilanne rinnastuu sellaisen virkamiehen tilanteeseen, joka on otettu palvelukseen ennen 1.1.2014 ja johon voidaan sillä perusteella, että hän jatkaa eläkemaksujen maksamista eläkejärjestelmään, soveltaa henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevien 21 ja 22 artiklan mukaisia siirtymäsäännöksiä. ( 17 )

65.

Lisäksi tulkintaa, jota ehdotan unionin tuomioistuimelle, ei voida kyseenalaistaa tehokkaasti valituksenalaisen tuomion 81 kohdassa tehdyllä viittauksella tuomioon EMA v. Drakeford. Kuten Picard nimittäin perustellusti toteaa, mainittu tuomio koskee väliaikaisten toimihenkilöiden kanssa tehtyjen peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten uudelleenluokittelemista muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tässä tilanteessa unionin yleinen tuomioistuin sovelsi edellytystä, joka koskee väliaikaisen toimihenkilön tehtävien olennaista jatkuvuutta, kun se ratkaisi, oliko hallinnon tarkoituksena tarjota pysyvää työtä määräaikaisten sopimusten uusimisen varjolla. Tällä ratkaisulla, joka perustuu muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan 1 kohdan erityiseen rakenteeseen, ei mielestäni ole merkitystä, kun tulkitaan asetuksessa N:o 1023/2013 säädettyjä vanhuuseläkkeitä koskevia siirtymäsäännöksiä.

66.

Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se hylkäsi kumoamiskanteen 4.1.2016 annetusta vastauksesta sillä perusteella, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan mukaisia siirtymäsäännöksiä sovelletaan soveltuvin osin sellaisiin muihin toimihenkilöihin, jotka ovat palveluksessa 31.12.2013 ja pysyvät palveluksessa kyseisen päivämäärän jälkeen sellaisen sopimuksen nojalla, joka ei merkitse katkosta sopimussuhteisen toimihenkilön ja hallinnon välisessä työsuhteessa.

67.

Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin katsoo, että valituksen ainoa valitusperuste on perusteltu, ja näin ollen kumoaa valituksenalaisen tuomion.

68.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi, unionin tuomioistuin julistaa unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen mitättömäksi, ja se voi joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

69.

Tältä osin muistutan, että komissio esitti unionin yleisessä tuomioistuimessa oikeudenkäyntiväitteen, jossa se väitti, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi, koska sen kohteena ei ole henkilöstösääntöjen 91 artiklassa tarkoitettu valittajalle vastainen toimi. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön ( 18 ) perusteella, että prosessiekonomisista syistä valittajan esittämät kanneperusteet oli tutkittava ensin ilman, että ensin olisi tarpeen lausua komission esittämistä oikeudenkäyntiväitteestä, koska kanne oli joka tapauksessa perusteeton. Tästä seuraa, että voidakseen ratkaista asian unionin tuomioistuimen on ensin annettava ratkaisu komission esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä ja sen jälkeen tarvittaessa tutkittava, onko valittajan vaatimus perusteltu.

70.

Minusta vaikuttaa siltä, että unionin tuomioistuin voi antaa ratkaisun kaikista näistä seikoista, koska yhtäältä ratkaisun antamisen edellyttämien riidattomien tosiseikkojen kuvaus on täydellinen ja riittävä ja koska toisaalta asiaan liittyvistä seikoista on keskusteltu kontradiktorisesti unionin yleisessä tuomioistuimessa ( 19 ) ja unionin tuomioistuimessa. Totean lisäksi, että valittaja on nostanut kanteensa unionin yleisessä tuomioistuimessa 7.11.2016 ja on hänen etunsa mukaista saada nopeasti tuomioistuinratkaisu.

71.

Oikeudenkäyntiväitteensä tueksi komissio väittää, että sähköpostiviestin muodossa 4.1.2016 annettua vastausta ei voida pitää asianomaiselle vastaisena toimena, koska sen tarkoituksena on ainoastaan antaa valittajalle tietoja henkilöstösääntöjen säännöksestä. Se huomauttaa tältä osin, että vastauksessa varoitettiin, että viesti oli luonteeltaan vain informatiivinen. Komissio lisää, että koska valittajan kollega lähetti 4.1.2016 annetun vastauksen hyvin pian sen jälkeen, kun valittaja oli pyytänyt häneltä tietoja, ennen vastauksen antamista asiaa ei tutkittu tavalla, jota asianomaiselle vastaisen toimen antaminen edellyttää.

72.

Komissio väittää myös, että vanhuuseläkeoikeuksien karttumaa ja eläkeikää koskevilla henkilöstösäännöillä on konkreettinen vaikutus vasta, kun toimihenkilö jää eläkkeelle. Komissio katsoo, että valittaja ei voi vaatia, että osa hänen eläkeoikeuksistaan vahvistetaan etukäteen, varsinkaan, kun näitä säännöksiä voidaan muuttaa ennen kuin hän jää eläkkeelle. Näin ollen komissio katsoo, että ainoa Picardille mahdollisesti vastainen toimi on lopullinen päätös, joka tehdään, kun hän jää eläkkeelle.

73.

Picard puolestaan väittää, että hallinnon oli vahvistettava etukäteen hänen eläkkeensä laskentaperusteet, koska ne olivat jo tiedossa eikä niitä voitu enää muuttaa ajankohtana, jolloin hän esitti tiedustelunsa. Hän lisää, että 4.1.2016 annettu vastaus vaikutti välittömästi ja suoraan hänen eläkeoikeuksiinsa, joten hänellä oli jo syntynyt ja edelleen olemassa oleva oikeutettu intressi siihen, että tuomioistuin ratkaisee hänen oikeusasemaansa liittyvän epävarman seikan.

74.

Valittaja korostaa myös, että tuomiossaan Torné unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että henkilöstösääntöjen säännöksiä on tulkittava siten, että niissä velvoitetaan implisiittisesti asianomainen toimielin tekemään välittömästi päätös odottamatta asianomaisen palvelussuhteen lopullista päättymistä. Valittaja toteaa myös, että kyseisen tuomionsa 49 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kantajalle vastainen toimi oli riidanalainen muistio, jossa vahvistettiin kantajan palvelukseentulopäivä, eikä sen soveltaminen kantajan eläkeoikeuksien myöhempään laskentaan, kun ne maksetaan hänen siirtyessään lopullisesti eläkkeelle.

75.

Riidattomina tosiseikkoina on mainittava, että Picard teki 4.1.2016 annetusta vastauksesta henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen. Henkilöstöhallinnon pääosasto, joka käsitteli valituksen työsopimusten tekemiseen toimivaltaisena viranomaisena, antoi 25.7.2016 päätöksen, jolla valitus hylättiin ensisijaisesti sillä perusteella, ettei valitusta voitu ottaa tutkittavaksi asianomaiselle vastaisen toimen puuttumisen johdosta, ja toissijaisesti sillä perusteella, että valitus oli perusteeton.

76.

Picard nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa hän vaati kumoamaan 4.1.2016 annetun vastauksen ja ”tarpeellisilta osin”25.7.2016 annetun hylkäämispäätöksen.

77.

Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että virkamies voi riitauttaa toimielinten toimet vain, jos ne ovat hänelle vastaisia. Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdassa säädetään lähinnä, että myös kanteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää tämän edellytyksen täyttymistä. Lisäksi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 117 artiklan mukaan muutoksenhakua koskevia henkilöstösääntöjen säännöksiä, mukaan lukien säännöksiä, joihin juuri viittasin, sovelletaan soveltuvin osin sopimussuhteisiin toimihenkilöihin.

78.

Näistä seikoista seuraa, että jotta voidaan ratkaista, täyttääkö Picardin kanne tutkittavaksi ottamisen edellytykset, on tutkittava, voidaanko 4.1.2016 annettua vastausta pitää edellä mainituissa säännöksissä tarkoitetulla tavalla hänelle vastaisena toimena.

79.

Tältä osin muistutan, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisia toimia tai toimenpiteitä, jotka voivat olla kumoamiskanteen kohteena, ovat ainoastaan sellaiset toimet tai toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat suoraan ja välittömästi vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi. ( 20 ) Tämä henkilöstöasioissa sovelletun asianomaiselle vastaisen toimen määritelmä ei myöskään eroa määritelmästä, jonka unionin tuomioistuin on vahvistanut SEUT 263 artiklassa tarkoitetun kannekelpoisen toimen osalta, ( 21 ) joten SEUT 263 artiklaa koskevaa oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa soveltuvin osin nyt käsiteltävässä asiassa.

80.

Sen määrittämiseksi, onko toimella tällaisia sitovia vaikutuksia, on tarkasteltava toimen asiasisältöä ja arvioitava sen vaikutuksia objektiivisten kriteerien, kuten kyseisen toimen sisällön, valossa ja ottamalla tarvittaessa huomioon toimen toteuttamisen asiayhteys ja toimen toteuttaneen toimielimen toimivalta. ( 22 )

81.

Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että toimia, joilla ei ole sitovia oikeusvaikutuksia, ovat esimerkiksi valmistelutoimet ja pelkät täytäntöönpanotoimet, pelkät suositukset ja lausunnot sekä lähtökohtaisesti sisäiset ohjeet. ( 23 )

82.

Näistä seikoista seuraa, että sen toteamiseksi, onko kyse asianomaiselle vastaisesta toimesta, on tarkasteltava ainoastaan toimen asiasisältöä, joten sen muodollisella muodolla ei ole merkitystä. ( 24 ) Päättelen tästä, että käsiteltävässä asiassa se, että 4.1.2016 annettu vastaus annettiin sähköpostiviestinä, ei yksinään merkitse, että kyseistä vastausta ei voida pitää asianomaiselle vastaisena toimena, ja että 4.1.2016 annetun vastauksen oikeudellisen luonteen määrittelemiseksi on edelleenkin arvioitava kyseisen vastauksen sisältöä.

83.

Totean käsiteltävässä asiassa riidattomien tosiseikkojen perusteella tältä osin, että Picard lähetti 4.1.2016 sähköpostiviestin PMO:n yksikön 4 sektorin ”Eläkkeet” käsittelijälle ja tiedusteli, oliko se, että hän oli allekirjoittanut 16.5.2014 tehdyn työsopimuksen, muuttanut hänen eläkeoikeuksiaan.

84.

Kyseinen käsittelijä vastasi Picardille samana päivänä lähettämällään sähköpostiviestillä, että ”työsopimuksen muuttuminen oli muuttanut” hänen eläkeoikeuksiaan siten, että tämän ”yleinen eläkikä oli tosiasiassa 66 vuotta” ja ”eläkeoikeuksien vuotuinen karttuma 1,8 prosenttia 1.6.2014 alkaen”. Sähköpostiviestin kirjoittaja päätti viestin seuraaviin sanoihin: ”Toivon tiedoista olevan teille hyötyä.”

85.

Mielestäni näistä seikoista seuraa, että vaikka 4.1.2016 annetussa vastauksessa esitetään varoitus sen merkityksestä, kyseistä sähköpostiviestiä ei voida asiasisältönsä puolesta pitää luonteeltaan ainoastaan informatiivisena. Totean tältä osin, että Picard esitti PMO:n yksikön 4 sektorin ”Eläkkeet” käsittelijälle täsmällisesti määriteltyjä tietoja koskevan tiedonsaantipyynnön ja kyseinen käsittelijä vastasi hänelle käsittelijän ominaisuudessa ja ilmoitti, niin ikään täsmällisesti, että koska Picard oli tehnyt uuden työsopimuksen, hänen eläkeikänsä oli myöhempi eli 66 vuotta ja hänen eläkeoikeuksiensa karttuma oli pienempi.

86.

Tämän toteaminen ei kuitenkaan riitä perusteeksi katsoa, että Picardin kanne täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Vastauksena komission esittämiin väitteisiin on vielä ratkaistava, onko 4.1.2016 annettu vastaus henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu asianomaiselle vastainen toimi vai onko kannekelpoisena pidettävä ainoastaan päätöstä, jolla lopullisesti vahvistetaan Picardin eläkeoikeudet, kun hän jää eläkkeelle.

87.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että menettelyn kuluessa toteutetut toimenpiteet, jotka ilmaisevat toimielimen väliaikaisen kannan, eivät lähtökohtaisesti ole toimia, joista voidaan nostaa kumoamiskanne. ( 25 ) Tällaisessa tilanteessa nimittäin tällaisiin toimiin mahdollisesti sisältyviin lainvastaisuuksiin voidaan vedota sellaisen kanteen tueksi, joka on nostettu lopullisesta toimesta. ( 26 )

88.

Toteamus, jonka mukaan toimielimen toimi on menettelyn kuluessa toteutettu toimenpide, joka ei ilmaise toimielimen lopullista kantaa, ei kuitenkaan voi riittää osoittamaan systemaattisesti, ettei kyseinen toimi ole ”kannekelpoinen toimi”. Niinpä menettelyn kuluessa toteutetusta toimesta, jolla on itsenäisiä oikeusvaikutuksia, voidaan nostaa kumoamiskanne, jos kyseisen toimen lainvastaisuutta ei voida korjata sellaisesta lopullisesta päätöksestä, jonka valmistelemiseksi se on toteutettu, nostettavan kanteen yhteydessä. Näin ollen silloin, kun menettelyn kuluessa toteutetun toimen laillisuuden riitauttaminen tällaisen kanteen yhteydessä ei ole omiaan takaamaan kantajalle tehokasta oikeussuojaa kyseisen toimen vaikutuksilta, tästä toimesta on voitava nostaa kumoamiskanne. ( 27 )

89.

Mielestäni tätä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa käsiteltävässä asiassa, kun arvioidaan, voiko 4.1.2016 annettu vastaus olla kumoamiskanteen kohteena. Huomautan tässä yhteydessä, että 4.1.2016 annetussa vastauksessa Picardille ilmoitetaan muun muassa, että hänen eläkeikänsä on myöhempi eli 66 vuotta, koska hän oli tehnyt uuden työsopimuksen. Jos valittajan olisi odotettava, että hän saavuttaa vastauksessa mainitun eläkeiän, ja riitautettava tuolloin annettava lopullinen päätös, jossa vahvistetaan hänen oikeutensa vanhuuseläkkeeseen, hänellä ei olisi käytettävissään tehokkaita oikeussuojakeinoja, joiden yhteydessä hän voisi vedota siihen, että hänellä olisi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdan mukaisten siirtymäsäännösten nojalla ollut oikeus vanhuuseläkkeeseen 63 vuoden iästä lähtien.

90.

Tästä seuraa, että 4.1.2016 annetulla vastauksella on itsenäisiä oikeusvaikutuksia, koska sillä voi olla peruuttamattomia vaikutuksia, jotka vaikuttavat suoraan ja välittömästi Picardin oikeusasemaan ja joista aiheutuvaa haittaa ei voida korjata hakemalla muutosta lopulliseen päätökseen, joka annetaan, kun Picard jää eläkkeelle.

91.

Näin ollen katson, että 4.1.2016 annettua vastausta on pidettävä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna asianomaiselle vastaisena toimena, koska muuten Picardilta evätään tehokas oikeussuoja.

92.

Näin ollen katson kaiken edellä esitetyn perusteella, että Picardin nostama kanne täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

93.

Jos unionin tuomioistuin hyväksyy perusteluni, jotka koskevat valituksen ainoaa valitusperustetta, Picardin valitus on hyväksyttävä. Asiakirja-aineistosta nimittäin ilmenee riidattomasti, että valittaja on työskennellyt keskeytyksettä unionin palveluksessa siitä asti, kun hänet 1.7.2008 alun perin otettiin palvelukseen sopimussuhteisena toimihenkilönä, ja hän on maksanut eläkemaksuja eläkejärjestelmään koko tämä ajan.

94.

Näin ollen on katsottava, että Picard on 31.12.2013 ollut palveluksessa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä olevan 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja tästä seuraa, että häneen on sovellettava asetuksessa N:o 1023/2013 säädettyjen siirtymäsäännösten mukaisin edellytyksin aikaisempien säännösten mukaista eläkeoikeuksien vuotuista karttumaa ja siirtymäsäännösten mukaista eläkeikää.

95.

Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin kumoaa 4.1.2016 annetun vastauksen ja 25.7.2016 annetun hylkäämispäätöksen.

96.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus on perusteltu ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

97.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdassa, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, määrätään, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

98.

Nyt käsiteltävässä asiassa valittaja on vaatinut, että unionin tuomioistuin asian käsittelyn jälkeen hyväksyy hänen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä vaatimukset ja velvoittaa komission korvaamaan molemmissa oikeusasteissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

99.

Koska komissio on hävinnyt asian ja Picard on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, komissio on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan molemmissa oikeusasteissa ja korvaamaan valittajalle unionin tuomioistuimessa ja unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

100.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin