1.

Voidaanko yksityisiä korkeakouluja pitää tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioina? Tästä on lähinnä kyse Administratīvā rajona tiesan (alueellinen hallintotuomioistuin, Latvia) ja Administratīvā apgabaltiesan (maakunnallinen hallintotuomioistuin, Latvia) esittämissä kysymyksissä.

2.

Unionin tuomioistuinta pyydetään molemmissa asioissa tarkemmin sanoen tulkitsemaan yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen ( 2 ) 2 artiklan 83 alakohdassa määriteltyä tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaation käsitettä.

3.

Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetään, että kyseistä asetusta sovelletaan muun muassa tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävään tukeen.

4.

Tähän tukimuotoon liittyviä käsitteitä täsmennetään edelleen yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohdassa, jossa ’tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaation’ määritellään tarkoittavan

”sellaista yhteisöä (kuten korkeakoulut tai tutkimuslaitokset, teknologiansiirtoelimet, innovaatioiden välittäjät, tutkimussuuntautuneet fyysiset tai virtuaaliset yhteistyöyhteisöt) sen oikeusasemasta (julkis- tai yksityisoikeudellinen) tai rahoitustavasta riippumatta, jonka päätavoitteena on harjoittaa riippumattomasti perustutkimusta, teollista tutkimusta tai kokeellista kehittämistä tai levittää tällaisen toiminnan tuloksia koulutuksen, julkaisujen tai tiedonsiirron kautta. Kun tällainen yhteisö harjoittaa myös taloudellista toimintaa, tällaisen taloudellisen toiminnan rahoituksesta, kustannuksista ja tuloista on pidettävä erillistä kirjanpitoa. Tällaisessa yhteisössä ratkaisevaa vaikutusvaltaa esimerkiksi osakkaana tai jäsenenä käyttävillä yrityksillä ei saa olla etuoikeutta sen saavuttamiin tuloksiin”.

5.

Ennakkoratkaisua pyytäneiden kahden tuomioistuimen käsiteltävinä olevien asioiden tosiseikat ovat lähes samat: kantajina olevat kaksi yksityistä korkeakoulua haki tutkimushankerahoitusta Latvijas Zinātnes padomen (Latvian tiedeneuvosto) julkaiseman kilpailuilmoituksen perusteella, kumpikin eri haussa.

6.

Molemmissa tapauksissa Latvian tiedeneuvosto hylkäsi hakemukset katsoen, että hankkeet eivät olleet tukikelpoisia, koska kantajat osittain harjoittivat taloudellista toimintaa.

7.

Molemmat hanke-ehdotusilmoitukset oli laadittu perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen hankkeiden arviointimenettelyistä ja niiden rahoituksen hallinnoinnista 12.12.2017 annetun valtioneuvoston asetuksen nro 725 (Ministru kabineta 2017. gada 12. decembra noteikumi Nr. 725 ”Fundamentālo un lietišķo pētījumu projektu izvērtēšanas un finansējuma administrēšanas kārtība”; jäljempänä asetus nro 725) mukaisesti.

8.

Asetuksen nro 725 mukaan hankkeen tutkimusrahoituskelpoisuus edellyttää sitä, että hankkeesta vastaa tieteellisten laitosten rekisteriin kuuluva tieteellinen laitos, joka oikeusasemastaan (julkis- tai yksityisoikeudellinen) tai taloudellista toimintaansa ohjaavien oikeussääntöjen (perussääntö, sisäiset säännöt tai perustamisasiakirja) mukaisesta rahoitustavastaan riippumatta harjoittaa pääasiallisesti muuta kuin taloudellista toimintaa ja vastaa yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohdan mukaista ”tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaation” määritelmää.

9.

Pääasian kantaja, SIA Baltijas Starptautiskā Akadēmija, tarjoaa sekä yliopistotason että muunlaisia korkeakoulutuspalveluja. Se on akkreditoitu korkeakoulu, joka toimii kauppalain (Komerclikums) mukaisesti siltä osin kuin sen säännökset eivät ole korkeakouluista annetun lain (Augstskolu likums) vastaisia. Yhtenä kantajan määrittelemistä toiminnan aloista on tieteellinen toiminta. Kantaja kuuluu Latvian tieteellisten laitosten rekisteriin.

10.

Latvian tiedeneuvosto hyväksyi 23.1.2020 tehdyllä päätöksellä vuonna 2020 toteutettavia perus- ja soveltavan tutkimuksen hankkeita koskevan yleisen kilpailumenettelyn säännöt (jäljempänä kilpailumenettelyn säännöt), joiden mukaisesti kantaja esitti hanke-ehdotuksen.

11.

Latvian tiedeneuvosto hylkäsi 14.4.2020 tekemällään päätöksellä kyseisen hanke-ehdotuksen katsoen, ettei kantaja ollut asetuksen nro 725 mukainen tieteellinen laitos.

12.

Hanke-ehdotuksen mukaan vuonna 2019 muun kuin taloudellisen toiminnan osuus liikevaihdosta oli 95 prosenttia ja taloudellisen toiminnan osuus 5 prosenttia. Samaan aikaan 84 prosenttia liikevaihdosta muodostuu kuitenkin korkeakoulutoiminnasta saaduista maksuista, ja kyseinen toiminta on taloudellista toimintaa, kun otetaan huomioon kantajan (rajavastuuyhtiö, jonka pääasiallinen tavoite on tuottaa voittoa) toiminnan luonne. Latvian tiedeneuvoston mukaan kantajan pääasiallinen toiminta on siksi kaupallista.

13.

Pääasian kantaja riitautti ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa hakemuksensa hylkäämisen väittäen, että sen pääasiallisena toimintana on riippumaton tutkimus. Kantajan mukaan yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa tai kilpailumenettelyn säännöissä ei kummassakaan ole säännöksiä, jotka kieltäisivät kantajaa harjoittamasta taloudellista toimintaa ja tavoittelemasta niillä voittoa; niissä ei myöskään vahvisteta, minkä osuuden toiminnasta pitäisi olla taloudellista ja minkä muuta kuin taloudellista. Kantaja väittää erottavansa pääasiallisen toimintansa, joka ei ole luonteeltaan taloudellista, selvästi taloudellisesta toiminnastaan.

14.

Tämän oikeudenkäynnin yhteydessä Administratīvā rajona tiesa esitti unionin tuomioistuimelle seuraavat kysymykset:

15.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian asianosaiset, Alankomaiden hallitus ja Euroopan komissio.

16.

Latvian tiedeneuvosto hyväksyi 22.5.2019 tekemällään päätöksellä vuonna 2019 toteutettavia perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen hankkeita koskevan yleisen kilpailumenettelyn säännöt ja julkaisi hankkeita koskevan kilpailuilmoituksen, jonka perusteella kantaja, SIA Stockholm School of Economics in Riga, esitti hanke-ehdotuksen.

17.

Hanke-ehdotus hylättiin 19.9.2019 annetulla Latvian tiedeneuvoston päätöksellä sillä perusteella, ettei se täyttänyt asetuksen nro 725 mukaisia tukikelpoisuusperusteita. Päätös perustui siihen, että kantajan muuta kuin taloudellista toimintaa koskevan toiminnan osuus oli 34 prosenttia, kun taloudellisen toiminnan osuus puolestaan oli 66 prosenttia. Tästä syystä Latvian tiedeneuvosto päätteli, että kantajan pääasiallinen toiminta oli liiketoimintaa ja ettei voitu katsoa, että sen pääasiallisena tarkoituksena olisi ollut harjoittaa riippumattomasti perustutkimusta, teollista tutkimusta tai kokeellista kehittämistä tai levittää tällaisen toiminnan tuloksia koulutuksen, julkaisujen tai tiedonsiirron kautta.

18.

Kantaja riitautti kyseisen päätöksen ja väitti täyttävänsä asetuksen nro 725 mukaiset edellytykset, koska se kuului tieteellisten laitosten rekisteriin ja harjoitti pääasiallisesti muuta kuin taloudellista toimintaa. Kantaja esitti siinä yhteydessä asiakirjoja osoittaakseen, että pääasialliseen toimintaan kohdistetut rahoituspanokset oli erotettu taloudellisesta toiminnasta ja että kantajan tästä taloudellisesta toiminnasta saamat tuotot sijoitettiin uudelleen tutkimuslaitoksen pääasialliseen toimintaan.

19.

Administratīvā rajona tiesa hylkäsi kanteen 8.6.2020 antamallaan ratkaisulla. Asianomaisen tuomioistuimen mukaan vuoden 2018 liikevaihdon määrää koskevasta tiedotteesta ilmenee, että kantajan taloudelliseen toimintaan liittyvät tulot ja menot ovat ensisijaisia verrattuna muuhun kuin taloudelliseen toimintaan. Se katsoi näin ollen, että kantaja ei kuulu niihin tieteellisiin laitoksiin, joille voidaan säännösten mukaan myöntää valtion rahoitusta perus- ja soveltavan tutkimuksen harjoittamiseen.

20.

Kantaja valitti Administratīvā rajona tiesan ratkaisusta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen. Administratīvā apgabaltiesa on tässä yhteydessä esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

21.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian asianosaiset ja Euroopan komissio.

22.

Unionin tuomioistuimen pyynnön mukaisesti keskityn arvioinnissani ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiassa C‑164/21 esittämiin ensimmäisiin kahteen ja asiassa C‑381/21 esittämiin ensimmäisiin kolmeen kysymykseen.

23.

Näissä kahdessa kysymysten ryhmässä tiedustellaan lähinnä yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohdan tulkintaa, jotta ennakkoratkaisua pyytäneet kaksi tuomioistuinta voisivat ratkaista, voidaanko yksityistä korkeakoulua, jonka pääasiallisena rahoituslähteenä ovat yliopistotason koulutuspalveluista saatavat maksut, pitää mainitussa säännöksessä tarkoitettuna tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaationa. Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet tiedustelevat myös, onko taloudellisen toiminnan ja muun kuin taloudellisen toiminnan rahoituksen suhteella merkitystä asianomaisen organisaation ensisijaisen päämäärän määrittämisen kannalta.

24.

Katson, että unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan näihin kysymyksiin. Perustelen kantani IV.A. jaksossa. Sen varalta, että unionin tuomioistuin päätyisi toisenlaiseen ratkaisuun, esitän IV.B. jaksossa vastaukset ennakkoratkaisukysymyksiin.

25.

Unionin tuomioistuin on toimivaltainen tulkitsemaan unionin oikeutta ennakkoratkaisumenettelyssä silloin, kun sen soveltaminen nousee esiin kansallisessa tuomioistuimessa unionin oikeuden kannalta. ( 3 )

26.

Ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten esittämät kysymykset koskevat yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohdan tulkintaa.

27.

Siksi on ensin selvennettävä, mistä syistä kyseisellä säännöksellä on merkitystä nyt tarkasteltavissa asioissa.

28.

Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen tarkoituksena on määrittää tilanteet, joissa valtiontuen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille silloinkin, kun siitä ei ole ilmoitettu eikä Euroopan komissio ole hyväksynyt sen erikseen. Ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten käsiteltävinä olevissa asioissa ei kuitenkaan ole kyse siitä, olisiko tarkasteltavana olevat avustukset kuulunut ilmoittaa valtiontukena vai ei. Sen sijaan on ilmeistä, että yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohdasta tuli merkityksellinen kansallisissa oikeudenkäynneissä asetuksen nro 725 kautta, sillä siinä käytettiin yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen määritelmää niiden tutkimuslaitosten määrittämiseksi, joille voidaan myöntää julkisia avustuksia tutkimustoimintaan.

29.

Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohta ei siksi ole sovellettavissa unionin oikeuden nojalla, vaan seurauksena asetuksessa nro 725 ilmaistusta Latvian valtioneuvoston valinnasta, jonka mukaisesti unionin säädöksestä peräisin olevaa määritelmää käytetään täysin kotimaisiin tarkoituksiin: sen määrittämiseen, voidaanko jollekin taholle myöntää tutkimusavustuksia julkisista varoista.

30.

Siksi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohta on sovellettavissa kansallisen oikeuden eikä unionin oikeuden nojalla.

31.

Ennakkoratkaisupyynnöistä ja asianosaisten huomautuksista ilmenee myös, että syynä siihen, että on haluttu käyttää yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaista määritelmää, on Latvian valtion pyrkimys varmistaa yhdenmukaisuus valtiontukea koskevien unionin sääntöjen kanssa.

32.

Kuten jäljempänä selvitän, syyllä tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaation määritelmän sisällyttämiselle yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen ei sitä vastoin ole mitään tekemistä tällaisille organisaatioille tutkimushankkeisiin suoraan myönnettävän tuen lainmukaisuuden tai lainvastaisuuden kanssa.

33.

Tutkimus- ja kehityshankkeisiin myönnettävää tukea koskevissa yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen säännöksissä ei suljeta pois vaatimusta tehdä ilmoitus tuensaajayhteisön tyypin mukaan. Kyseisen asetuksen tulokulma on paremminkin toiminnallinen: tuki perustutkimukseen, teolliseen tutkimukseen, kokeelliseen kehittämiseen ja toteutettavuustutkimuksiin liittyville toiminnan aloille, jotka täyttävät muut saman asetuksen III luvun 4 jaksossa esitetyt edellytykset, vapautetaan ilmoitusvaatimuksesta ( 4 ) ja niiden oletetaan siksi soveltuvan sisämarkkinoille.

34.

Sillä, että kyseessä on yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohdassa tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioiksi määriteltyjä yhteisöjä, on merkitystä ratkaistaessa, onko ilmoittaminen välttämätöntä, ja tarkastelen tätä hiukan jäljempänä. Määritelmä itsessään ei kuitenkaan vaikuta siihen, soveltuuko tutkimuslaitokselle myönnetty tutkimusavustus sisämarkkinoille.

35.

Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohdan määritelmällä on merkitystä ainoastaan muutamiin saman asetuksen III luvun 4 jakson säännöksiin nähden. Ensinnäkin tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioiden tosiasiallinen yhteistyö yritysten kanssa voi johtaa sallitun valtiontuki-intensiteetin kasvamiseen tiettyjen tutkimushankkeiden kohdalla. ( 5 ) Toiseksi pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävällä innovaatiotuella saatetaan kattaa kustannuksia, jotka liittyvät tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioiden korkeasti koulutettujen tutkijoiden siirtymiseen tilapäisesti työskentelemään tukea saavan pk-yrityksen hankkeeseen. ( 6 ) On vielä todettava, että tukea kalastus- ja vesiviljelyalan tutkimus- ja kehitystyöhön voidaan myöntää ainoastaan suoraan tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatiolle. ( 7 ) Ne ovat ainoat tilanteet, joiden yhteydessä yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa käytetään 2 artiklan 83 alakohdassa olevaa tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioiden määritelmää.

36.

On vielä huomattava, ettei yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa ole mainintaa siitä, että tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaation käsitteellä olisi merkitystä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yrityksen määritelmän kannalta. ( 8 ) Jos tällainen organisaatio harjoittaa taloudellista toimintaa, se luokitellaan yritykseksi ja sen tutkimushankkeisiin saama tuki on hyväksyttävä sisämarkkinoille soveltuvana tapauskohtaisesti joko ilmoituksen perusteella tai automaattisesti ilman ilmoitusta, kunhan se täyttää yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaiset edellytykset.

37.

Jotta voitaisiin varmistaa, että julkinen tutkimusrahoitus on unionin valtiontukisääntöjen mukaista, ja siten välttyä siltä, että kyseisiä sääntöjä rikotaan Latvian tiedeneuvoston päätöksillä, ei siksi ole tarpeen sulkea pois tutkimusorganisaatioita, jotka harjoittavat myös taloudellista toimintaa. Sellainen tuki voi tilanteen mukaan soveltua sisämarkkinoille.

38.

On lisäksi todettava, että unionin valtiontukipolitiikka suosii tutkimustyöhön myönnettävää tukea. Tutkimus lisää tiedon määrää yhteiskunnassa ja luo uusia taloudellisia mahdollisuuksia. ( 9 ) Vaikka tutkimushankkeiden tulokset yleensä ovatkin hyödyllisiä yhteiskunnan kannalta, monilla hankkeilla voi kuitenkin olla yksityisten sijoittajien kannalta liian alhainen tuottoaste. Kuten komissio on todennut, valtiontuki voikin ”edistää sellaisten hankkeiden toteuttamista, joista on yleisesti ottaen yhteiskunnallista tai taloudellista hyötyä ja joita yritykset eivät muuten toteuttaisi”. ( 10 ) Silloin, kun tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävällä tuella korjataan tällaisia markkinoiden toimintapuutteita ja eri tutkimusyhteisöjen välisen informaation tai koordinaation epäsymmetrisyyttä, ( 11 ) sen katsotaan yleensä soveltuvan sisämarkkinoille.

39.

Nähdäkseni on aivan selvää, että yksityiset korkeakoulut pystyvät julkisoikeudellisten kilpailijoidensa tavoin edistämään tutkimustyötä ja innovaatiotoimintaa ja niiden myötä kasvua. En siksi näe syytä, miksi tällaisia korkeakouluja ei voitaisi pitää tutkimustyöhön myönnettävän tuen mahdollisina saajina.

40.

Unionin omissa tutkimusrahoitusohjelmissa ei jätetä yksityisiä korkeakouluja sellaisten hankkeiden ulkopuolelle kuin Horisontti Eurooppa ‑rahoitus ( 12 ) tai Marie Skłodowska-Curie ‑toimet.

41.

Tästä huolimatta – kuten Alankomaiden hallitus huomauttaa – niiden tutkimuslaitosten valinta, jotka voivat saada tukea tutkimushankkeisiin julkisista varoista, on viime kädessä täysin Latvian valtion päätettävissä. Se voi halutessaan jättää vastikkeellisia koulutuspalveluja tarjoavat yksityiset tutkimus- ja koulutusorganisaatiot tuen ulkopuolelle. Sellaista päätöstä ei kuitenkaan edellytetä unionin oikeudessa eikä varmastikaan yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohdassa.

42.

Tutkimuslaitokset voivat julkisen tutkimusrahoituksen saajina todellakin olla eri asemassa unionin valtiontukisääntöjen perusteella. On todettava, että kyseiset säännöt koskevat tutkimusorganisaatioita siinä kuin kaikkia muitakin laitoksia. Siksi tutkimusorganisaatioihin sovelletaan valtiontukisääntöjä, jos ne voidaan luokitella yrityksiksi. Jos ne sitä vastoin eivät ole yrityksiä, ne eivät kuulu SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Unionin valtiontukisääntöjä ei sen vuoksi sovelleta tutkimusavustuksiin, joita myönnetään sellaisille tutkimusorganisaatioille, joita ei pidetä yrityksinä.

43.

Kilpailulainsäädännön alalla annetun unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yrityksellä tarkoitetaan taloudellista toimintaa harjoittavaa yksikköä, joka tarjoaa markkinoilla tavaroita tai palveluja. ( 13 ) Luokittelu yritykseksi ei ole riippuvainen siitä, onko kyseinen yksikkö julkis- vai yksityisoikeudellinen ja tavoitteleeko se voittoa. ( 14 ) Sama koskee lähtökohtaisesti tutkimusorganisaatioita. ( 15 )

44.

Yksikön luokitteleminen yritykseksi koskee tiettyä toimintaa. Yksikköä, joka harjoittaa sekä taloudellista että muuta kuin taloudellista toimintaa, on pidettävä yrityksenä ainoastaan ensin mainitun osalta. ( 16 ) Siksi tutkimusorganisaatioiden taloudelliseksi katsottuun toimintaan myönnettävään tukeen sovelletaan valtiontukisääntöjä, mutta niiden muuhun kuin taloudelliseen toimintaan myönnettävä tuki jää kyseisten sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle.

45.

Korkeakoulut ovat yleensä organisaatioita, jotka harjoittavat sekä tutkimus- että tiedonlevittämistoimintaa opetuksen ja julkaisutoiminnan kautta.

46.

Unionin tuomioistuin on sulkenut palvelujen tarjoamisen käsitteen ulkopuolelle koulutustoiminnan, jota harjoittavat julkiseen koulutusjärjestelmään kuuluvat ja pääosin julkisista varoista rahoitettavat laitokset. ( 17 ) Sellainen toiminta jää siis valtiontukisääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle. Unionin tuomioistuin on katsonut sitä vastoin, että yksityisin varoin ( 18 ) rahoitettu koulutuksen tarjoamiseen liittyvä toiminta on palvelujen tarjoamista. ( 19 ) Näin ollen se merkitsee taloudellista toimintaa, ( 20 ) elleivät yksityiset varat ole peräisin palvelujen tarjoajalta itseltään. ( 21 )

47.

Tutkimus- ja koulutusorganisaatio voi harjoittaa samanaikaisesti taloudellista ja muuta kuin taloudellista toimintaa esimerkiksi järjestämällä vastikkeellisia kursseja osana taloudellista toimintaansa ja harjoittamalla perustutkimusta osana muuta kuin taloudellista toimintaansa. Tämä näyttäisi olevan pääasian kantajina olevien kahden korkeakoulun tilanne.

48.

Tällaisissa tilanteissa herää kysymys siitä, kuuluuko muun ohella myös taloudellista toimintaa harjoittava organisaatio välttämättä SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, jos valtio myöntää sille tukea tai sille myönnetään tukea valtion varoista.

49.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on selvennetty korkeakoulutuksen yhteydessä, ettei niin ole. Jos tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaation muu kuin taloudellinen toiminta voidaan erottaa sen taloudellisesta toiminnasta ja jos voidaan osoittaa, että tuki koskee ainoastaan muuta kuin taloudellista toimintaa, tällaista valtion varojen siirtoa ei pidetä SEUT 107 artiklan 1 kohdan piiriin kuuluvana valtiontukena. ( 22 )

50.

Yleisemmällä tasolla unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ”toiminnan luokitteleminen julkiselle vallalle kuuluvien toimivaltuuksien käyttöön tai taloudelliseen toimintaan kuuluvaksi on suoritettava erikseen kaikkien yksikön harjoittamien toimintojen osalta”. ( 23 )

51.

Komissio hyväksyi Puitteissa saman päättelyn. Se totesikin, että ”jos sama yksikkö harjoittaa sekä taloudellista että muuta toimintaa, muun kuin taloudellisen toiminnan julkinen rahoittaminen ei kuulu [SEUT] 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, jos taloudellinen ja muu toiminta sekä niiden kustannukset, rahoitus ja tulot voidaan erottaa selkeästi toisistaan ja näin estää tehokkaasti ristikkäistuen siirtyminen taloudelliseen toimintaan”. ( 24 )

52.

Jos siis tutkimusorganisaatio harjoittaa sekä taloudellista että muuta toimintaa, julkinen rahoitus kuuluu valtiontukisääntöjen soveltamisalaan vain siinä määrin kuin se kattaa taloudelliseen toimintaan liittyvät kustannukset. Komissio ratkaisee asian arvioimalla, ylittääkö jollekin organisaatiolle tietyksi tilikaudeksi osoitettu julkinen rahoitus kyseisellä kaudella muusta kuin taloudellisesta toiminnasta aiheutuvat kustannukset. ( 25 )

53.

Lisäksi on huomattava, että jos tutkimusorganisaatio tarjoaa vastikkeellisia koulutuspalveluja, mutta kaikki tällaisista toiminnoista saatavat voitot investoidaan uudelleen kyseisen organisaation ensisijaisiin tutkimustoimintoihin, sen toimintaa pidettäisiin siinä tapauksessa kokonaisuudessaan muuna kuin taloudellisena. ( 26 )

54.

Näin ollen se, katsotaanko tutkimusorganisaatiolle myönnetty tuki valtiontueksi, riippuu siitä, luokitellaanko rahoitettava toiminta taloudelliseksi vai muuksi. Jos rahoitettava toiminta on muuta kuin taloudellista, valtiontukisäännöt eivät koske sitä, vaikka sama yksikkö harjoittaisi myös taloudellista toimintaa, joka kuitenkin on selvästi erillään rahoitettavasta toiminnasta. Jos rahoitettavat toimet ovat taloudellisia, kyseinen rahoitus on SEUT 107 artiklan 1 kohdan piiriin kuuluvaa valtiontukea. Siksi tällaisen tuen voidaan viime kädessä katsoa soveltuvan sisämarkkinoille, joten se voidaan sallia.

55.

Tarkkaavainen lukija on pannut merkille, ettei tämän ratkaisuehdotuksen tässä jaksossa ole mainittu lainkaan yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohtaa. Syynä on se, ettei kyseisellä asetuksella ole merkitystä arvioitaessa valtiontukisääntöjen sovellettavuutta tutkimuslaitoksille myönnettäviin tutkimusavustuksiin.

56.

Ottaen huomioon, että unionin säännös, jonka tulkintaa nyt pyydetään, on sovellettavissa ainoastaan kansallisen oikeuden nojalla, ja koska se on sovellettavissa eri tarkoitukseen kuin unionin oikeudessa, katson edellä esitetyn perusteella, että unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan ennakkoratkaisukysymyksiin.

57.

Unionin tuomioistuin tosin on asiassa Dzodzi annetusta tuomiosta johtuvan oikeuskäytännön perusteella katsonut olevansa toimivaltainen tilanteissa, joissa kansallisen lainsäädännön mukaan noudatetaan samoja ratkaisuja kuin unionin oikeudessa säännellyissä vastaavissa tilanteissa. Tällöin kansallinen lainsäätäjä päättää soveltaa unionin oikeutta säännelläkseen vastaavaa kansallista tilannetta. Tällaisessa tapauksessa unionin tuomioistuin on katsonut, että on olemassa unionin selvä intressi siihen, että myöhempien tulkintaerojen välttämiseksi unionin oikeudesta omaksuttuja säännöksiä ja käsitteitä on tulkittava yhdenmukaisesti, sovellettiinpa niitä missä tilanteissa hyvänsä. ( 27 )

58.

Esimerkiksi juuri asiassa Dzodzi Belgian lainsäätäjä päätti ulottaa rajat ylittäviä tilanteita koskevien unionin sääntöjen soveltamisen myös vastaavaan täysin Belgian sisäiseen tilanteeseen. ( 28 )

59.

Toinen esimerkki tilanteesta, jossa unionin tuomioistuin perusti toimivaltansa siihen, että tarvitaan yhdenmukainen tulkinta unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle jäävissä tapauksissa, ovat tilanteet, joissa jäsenvaltiot ulottivat yksinomaan tavaroiden myyntiin sovellettavan kauppaedustajia koskevan direktiivin sovellettavuuden myös palvelujen tarjoamiseen. ( 29 )

60.

Kolmas esimerkki tilanteesta, jossa noudatettiin tuomion Dzodzi logiikkaa, liittyy jaetun toimivallan sopimusten tulkintaan. Vaikka eräs jaetun toimivallan sopimuksen määräys ( 30 ) ei asiassa Hermès kuulunut unionin oikeuteen, yhteisöjen tuomioistuin katsoi olevansa toimivaltainen tulkitsemaan sitä, sillä se oli mahdollisesti sovellettavissa vastaaviin, unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin. ( 31 ) Toisin sanoen vastaaviin tilanteisiin sovellettavien säännösten yhdenmukaisessa tulkinnassa oli kyse unionin edusta.

61.

Lopuksi tuon esiin, että unionin tuomioistuin on argumentoinut samalla tavalla useissa kilpailuoikeutta koskevissa ratkaisuissaan, joissa kyse oli siitä, että kansallinen lainsäätäjä päättänyt säätää, että unionin oikeussääntöjä sovelletaan täysin jäsenvaltion sisäisiin tilanteisiin, joilla ei ole yhteyttä jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. ( 32 )

62.

Tärkeä peruste sille, että unionin tuomioistuin oli toimivaltainen edellä mainituissa asioissa, oli se, että täysin jäsenvaltion sisäiset tilanteet, joiden sääntelyssä kansallisessa oikeudessa oli tukeuduttu unionin oikeuteen, vastasivat unionin oikeuden piiriin kuuluvia tilanteita, joihin kyseiset unionin oikeussäännöt oli tarkoitettu. Unionin tuomioistuin on sitä vastoin katsonut, että sen toimivallan ulkopuolelle jäävät tilanteet, joissa unionin oikeussäännön tarkoitus ei liity siihen tarkoitukseen, jossa oikeussääntöä käytetään jäsenvaltion sisäisessä tilanteessa. ( 33 )

63.

Kuten edellä IV osan A.2 kohdassa todettiin, yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohdassa säädetyllä määritelmällä on mainitun asetuksen yhteydessä täysin erilainen tarkoitus kuin asetuksessa nro 725. Siksi onkin ilmeistä, että ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten käsiteltävinä olevat asiat eivät muodosta yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla mahdollisesti esiintyviä tilanteita vastaavaa jäsenvaltion sisäistä tilannetta.

64.

Niin kutsuttu tuomion Dzodzi mukainen toimivalta perustuu lähinnä kahteen vaatimukseen: unionin intressi yhdenmukaiseen tulkintaan ja kyseessä olevien jäsenvaltion sisäisten tilanteiden ja unionin tilanteen välinen vastaavuus. ( 34 )

65.

Kaukaa-haettuna esimerkkinä voitaisiin todeta, että yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohdan tulkitseminen nyt käsiteltävissä asioissa palvelee unionin oikeuden yhdenmukaisuutta. Onkin mahdollista, että esiintyisi tilanteita, joissa toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ja kansalliset tuomioistuimet noudattavat tällaista tulkintaa kyseisen asetuksen III luvun 4 jakson soveltamisessa.

66.

Tilanne, jossa mainitun asetuksen 2 artiklan 83 alakohtaa on tarkoitus soveltaa nyt käsiteltävissä tapauksessa, ei kuitenkaan vastaa se soveltamista kyseisen asetuksen yhteydessä. Koska unionin tuomioistuin voi soveltaa mainittua säännöstä ainoastaan saman asetuksen asiayhteydessä ja asetuksen erityisen tarkoituksen mukaisesti, nyt käsiteltävissä asioissa unionin tuomioistuimen antamalla tulkinnalla ei olisi hyötyä ennakkoratkaisua pyytäneille tuomioistuimille. Se merkitsisi kahden täysin erilaisen tilanteen sekoittamista keskenään.

67.

Lopuksi haluan tuoda vielä esiin, että ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet eivät ole selittäneet, kuten unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklassa vaaditaan, miten yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohdan tulkitsemisella olisi merkitystä toiminnallisesti ja oikeudellisesti erilaisessa kansallisen oikeuden asiayhteydessä. ( 35 )

68.

Siksi katsonkin, että unionin tuomioistuin ei voi nyt käsiteltävissä asioissa todeta olevansa toimivaltainen, sillä tuomioon Dzodzi perustuvassa oikeuskäytännössä mainittu vaatimus siitä, että kyseessä on vastaava jäsenvaltion sisäinen tilanne, ei täyty.

69.

Sen varalta, että unionin tuomioistuin kuitenkin katsoisi olevansa toimivaltainen, tarkastelen seuraavaksi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohdan tulkintaa.

70.

Tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioiden kuvaillaan yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohdassa olevan yhteisöjä, joiden päätavoitteena on harjoittaa riippumattomasti tutkimusta (perustutkimusta, teollista tutkimusta tai kokeellista kehittämistä) ( 36 )tai levittää tällaisen toiminnan tuloksia koulutuksen, julkaisujen tai erityyppisen tiedonsiirron kautta.

71.

Sekaannusta aiheutuu juuri korostetusta tai-sanasta.

72.

Voiko yhteisö harjoittaa yksinomaan tai pääosin tutkimusta? Voiko se harjoittaa yksinomaan tai pääosin tiedonlevittämistä? Täytyykö sen harjoittaa tutkimusta? Täytyykö sen harjoittaa tiedonlevittämistä? Vaihtoehtoisesti, täytyykö sen harjoittaa sekä tutkimusta että tiedonlevittämistä, kuten nimitys ’tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatio’ antaisi olettaa?

73.

”Päätavoitteena”-ilmaisun olisi mielestäni ymmärrettävä liittyvän niihin toimintoihin, joiden harjoittamista varten yhteisö ensisijaisesti perustettiin. Pääasiallisen toiminnan aloja voi toki olla useampia kuin yksi.

74.

Esimerkiksi korkeakoulujen kaltaiset laitokset yleensä perustetaan sekä tiedon levittämistä että tutkimustyön tekemistä varten. Tällöin sekä opetus että tutkimus ovat niiden pääasiallista toimintaa. Tutkimuslaitoksia saatetaan perustaa yksinomaan tutkimustyötä varten ja omien tutkimustulosten levittämiseksi ulkopuolisissa julkaisuissa. Tällöin tutkimus on niiden ainoa pääasiallinen toiminnan ala. On myös muistettava, että jotkin laitokset, kuten kielikoulut tai ammatilliset oppilaitokset, saatetaan perustaa ainoastaan opetustarkoituksessa, mutta ne saattavat myös tehdä tutkimusta esimerkiksi niiden omien opetusmenetelmien kehittämiseksi. Tällainen tutkimus ei kuitenkaan ole kyseisten oppilaitosten päätavoitteena. Tällaisessa tilanteessa tutkimuksella on vain välineellinen arvo, joten se on oppilaitosten päätavoitteen eli koulutuksen kannalta toissijaista.

75.

Ottaen huomioon, että yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohdassa oleva määritelmä sisältyy kyseisen artiklan jaksoon, jonka otsikko on ”Tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävä tuki”, katson, että tutkimuksen on oltava yksi tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioiden päätavoitteista.

76.

Jos yhteisön päätavoitteena on tutkimus, se on ’tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatio’ riippumatta siitä, onko se julkis- vai yksityisoikeudellinen, ja sen rahoitustavasta huolimatta. Katson viimeksi sanotun tarkoittavan, että tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatio voi harjoittaa sekä taloudellista että muuta toimintaa. ( 37 ) Merkitystä on ainoastaan sillä, että riippumaton tutkimus on osa sen pääasiallista toimintaa.

77.

Vaikka tällainen yhteisö näin ollen saa harjoittaa taloudellista toimintaa, yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohdan toisesta virkkeestä voidaan kuitenkin päätellä, että osan sen harjoittamasta tutkimustoiminnasta on oltava muuta kuin taloudellista. Kyseisen artiklan toisessa virkkeessä säädetään seuraavaa: ”Kun tällainen yhteisö harjoittaa myös taloudellista toimintaa, tällaisen taloudellisen toiminnan rahoituksesta, kustannuksista ja tuloista on pidettävä erillistä kirjanpitoa.” ( 38 )

78.

Sitä päätelmää, että tutkimustoiminnan on oltava ainakin osaksi muuta kuin taloudellista, tukee myös saman asetuksen 2 artiklan 83 alakohdan mukaisessa määritelmässä esiintyvä tiedonlevittämiselementti. Muuhun kuin taloudelliseen tutkimustoimintaan kuuluu erottamattomasti sen tulosten levittäminen julkisuuteen. Kyseisen säännöksen viimeinen virke tukee tätä tulkintaa, sillä tutkimusorganisaatio ei saa antaa osakkainaan tai jäseninään oleville yrityksille etuoikeutta saavuttamiinsa tuloksiin.

79.

Päätelmäni siitä, että tutkimustyön on pääasialliseen toimintaan kuuluvana alana oltava ainakin osaksi muuta kuin taloudellista, perustuu myös tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioille yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa annettuun asemaan. Kyseisten organisaatioiden osallistuminen yhteishankkeisiin tai niiden johtava asema tietyntyyppisessä tutkimustoiminnassa lisää sen todennäköisyyttä, että tutkimushankkeisiin myönnettävä tuki soveltuu sisämarkkinoille ilman ilmoitusta.

80.

Näin ollen voin päätellä yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 83 alakohdan sanamuodosta, että tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaation tulee harjoittaa tutkimusta, jonka tulokset ovat vapaasti saatavilla, ja se voi levittää tutkimustuloksia koulutuksen ja julkaisujen välityksellä tai muilla keinoin. Edellyttäen, että tutkimusta (tai osaa siitä) harjoitetaan muuna kuin taloudellisena toimintana, koulutusta voidaan tarjota vastikkeellisesti.

81.

Organisaation pääasiallisen toiminnan arvioimista voivat helpottaa monet seikat: asianomaisen yhteisön perussääntö tai vastaava perustamisasiakirja, vuosikertomukset ja se, täyttääkö yhteisö kansallisen lainsäädännön mukaiset korkeakoulun tai tutkimuslaitoksen aseman (kuten akkreditoinnin) saamisen edellytykset, ( 39 ) sekä kansallisen akkreditointiviranomaisen selvitykset. Koska korkeakouluille myönnetään akkreditointi yleensä määräajaksi ja se on uusittava, uudelleenakkreditointia koskevia päätöksiä voidaan myös pitää tilaisuuksina yhteisön pääasiallisen toiminnan määrittämiseksi.

82.

Asian C‑164/21 ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, että pääasian kantajan liiketoiminta on sallittua, kunhan se ei ole korkeakouluista annetun lain vastaista. Tälläkin voi olla merkitystä kyseessä olevan yhteisön pääasiallisen toiminnan määrittämisessä.

83.

Jos organisaatio harjoittaa tutkimusta ja opetusta pääasiallisena toimintanaan, sen tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatioksi luokittelun kannalta on merkityksetöntä, mikä prosenttiosuus näistä toiminnan aloista toteutetaan taloudellisena ja mikä muuna kuin taloudellisena toimintana. Taloudellisen ja muun toiminnan kustannusten selkeä erottaminen toisistaan on merkityksellistä ainoastaan ratkaistaessa, kuuluuko tällaiselle organisaatiolle myönnettävä tutkimusavustus valtiontukisääntöjen soveltamisalaan.

84.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa, ettei se ole toimivaltainen vastaamaan Administratīvā rajona tiesan ja Administratīvā apgabaltiesan esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin.

85.

Vaihtoehtoisesti – siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoo olevansa toimivaltainen – ehdotan, että se vastaa kysymyksiin seuraavasti: