1.

Valituksessaan Euroopan komissio vaatii kumottavaksi unionin yleisen tuomioistuimen 24.2.2021 antaman tuomion Braesch ym. v. komissio, ( 2 ) jossa otettiin tutkittavaksi kanne, jossa vaadittiin kumoamaan asetuksen (EU) 2015/1589 ( 3 ) 4 artiklan 3 kohdan perusteella tehty vastustamatta jättämistä koskeva Euroopan komission päätös, ( 4 ) jolla komissio alustavan tutkintavaiheen päätteeksi ja Italian viranomaisten tarjoamien sitoumusten perusteella oli todennut Italian tasavallan Banca Monte dei Paschi di Sienalle (jäljempänä BMPS) myöntämän tuen sisämarkkinoille soveltuvaksi.

2.

Unionin tuomioistuimella on tässä asiassa tilaisuus täsmentää valtiontukitoimenpiteen osalta vastustamatta jättämistä koskevasta päätöksestä nostetun kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä ja erityisesti edellytyksiä, joiden mukaisesti henkilöitä, jotka eivät ole tällaisen toimenpiteen edunsaajan kilpailijoita eivätkä myöskään vetoa siihen, että toimenpiteellä olisi niihin vaikutusta markkinoilla, voidaan pitää SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina osapuolina, joita asia koskee, tai asetuksen 2015/1589 1 artiklan h alakohdassa tarkoitettuina asianomaisina osapuolina, ( 5 ) jotta ne voisivat vedota siihen, että niillä on asiavaltuus kyseisen päätöksen riitauttamiseksi.

3.

Ensimmäisen oikeusasteen kantajista ensin mainittu ( 6 ) on Floating Rate Equity-Linked Subordinated Hybrid-FRESH 2008 ‑nimisten joukkovelkakirjojen (jäljempänä FRESH-joukkovelkakirjat) haltijoiden edustaja ja muut ( 7 ) kantajat ovat kyseisten joukkovelkakirjojen haltijoita.

4.

Kyseiset joukkovelkakirjat laskettiin liikkeeseen vuoden 2008 aikana seuraavan liiketoimen puitteissa:

5.

Italian viranomaiset antoivat vuonna 2016 asetuksen 237/2016, ( 9 ) jossa säädettiin maksuvalmiutta ja ennakoivaa pääomapohjan vahvistamista koskevasta tuesta, ( 10 ) ja ne ilmoittivat vuonna 2017 komissiolle BMPS:n pääomapohjan vahvistamiseen tarkoitetusta 5,4 miljardin euron suuruisesta tuesta (jäljempänä riidanalainen tuki), ( 11 ) johon liittyi rakenneuudistussuunnitelma ja sitoumuksia. ( 12 )

6.

Rakenneuudistussuunnitelmassa edellytettiin muun muassa vastuunjakotoimenpiteitä, joiden myötä oma pääoma, hybridipääoma ja huonompisijaiset velkainstrumentit käytettäisiin BMPS:n mahdollisten tappioiden kattamiseen ennen valtiontuen myöntämistä sille. Näihin toimenpiteisiin kuului FRESH-sopimusten purkaminen.

7.

Riidanalaisessa päätöksessä, joka tehtiin alustavassa tutkintavaiheessa, komissio katsoi, että riidanalainen tuki soveltui sisämarkkinoille SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla, ( 13 ) kun otetaan erityisesti huomioon valtiontukisääntöjen soveltamisesta finanssikriisin yhteydessä pankkien hyväksi toteutettaviin tukitoimenpiteisiin 1 päivästä elokuuta 2013 annettu komission tiedonanto (pankkitiedonanto) ( 14 ) ja direktiivi 2014/59/EU. ( 15 )

8.

Erityisesti riidanalaisen tuen yhteensopivuudesta pankkitiedonannon kanssa komissio katsoi ennen kaikkea, että osakkeiden ja huonompisijaisten velkainstrumenttien haltijoiden vastuunjako oli asianmukainen, koska siinä rajoitettiin rakenneuudistuksen kulut ja tuen määrä vähimmäismäärään pankkitiedonannon vaatimusten mukaisesti. ( 16 )

9.

Kantajat nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.3.2018 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla vaatien riidanalaisen päätöksen kumoamista.

10.

Kantajat vetosivat kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen, joista viimeinen koski SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohdan ja asetuksen 2015/1589 4 artiklan 3 ja 4 kohdan rikkomista ja kantajien menettelyllisten oikeuksien loukkaamista, sillä komissio ei ollut aloittanut muodollista tutkintamenettelyä, vaikka olikin vakavia epäilyjä siitä, ovatko riidanalaisen tuen yhteyteen kuuluneet vastuunjakoa koskevat toimenpiteet yhteensopivia unionin oikeuden kanssa. ( 17 )

11.

Komissio teki unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.5.2018 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan mukaisen oikeudenkäyntiväitteen. Kantajat esittivät kyseistä oikeudenkäyntiväitettä koskevat huomautuksensa 10.7.2018, ja asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin ja suullisiin kysymyksiin kuultiin 9.7.2020 pidetyssä istunnossa.

12.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen valituksenalaisella tuomiolla ratkaisematta asiakysymystä. ( 18 ) Todettuaan kyseisen tuomion 35–41 kohdassa, että kantajat olivat SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja osapuolia, joita asia koskee, tai asetuksen 2015/1589 1 artiklan h alakohdassa tarkoitettuja asianomaisia osapuolia, unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että niillä yhtäältä oli oikeussuojan tarve ( 19 ) ja toisaalta asiavaltuus, sillä riidanalainen päätös koskee niitä suoraan ja erikseen osapuolina, joita asia koskee, ja asianomaisina osapuolina. ( 20 )

13.

Komissio vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion, antaa ratkaisunsa ensimmäisessä oikeusasteessa nostetusta kanteesta jättämällä kanteen tutkimatta sekä velvoittaa kantajina olleet korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

14.

Ensimmäisen oikeusasteen kantajat, jotka ovat valituksen vastapuolia, vaativat unionin tuomioistuinta hylkäämään valituksen ja velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

15.

Asianosaiset ovat myös vastanneet unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin 7.4.2022 pidetyssä istunnossa.

16.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisessa tuomiossa, että ensimmäisessä oikeusasteessa kantajina olleiden kanne voitiin ottaa tutkittavaksi, sillä niillä oli oikeussuojan tarve ja SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla asiavaltuus. Erityisesti asiavaltuuden osalta katsottiin, että kantajilla oli oikeus vaatia riidanalaisen päätöksen kumoamista asianomaisina osapuolina SEUT 108 artiklan 2 kohtaan ja asetuksen 2015/1589 6 artiklan 1 kohtaan perustuvien menettelyllisten oikeuksiensa turvaamiseksi.

17.

Komission valituksensa tueksi esittämä ainoa valitusperuste koskee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin luokitteli kantajina olleet virheellisesti ”asianomaisiksi osapuoliksi”.

18.

Valituksen tarkastelussa seuraan pääosin asianosaisten noudattamaa argumentaation kolmikohtaista jäsentelyä. Käsittelen ensin asianomaisten osapuolten asiavaltuuden käsitettä valtiontukea koskevassa unionin oikeudessa, minkä jälkeen tarkastelen sitä, kuinka valituksenalaisessa tuomiossa on sovellettu asianomaisten osapuolten käsitettä, jota ainoa valitusperuste koskee, ja lopuksi käsittelen lyhyesti komission väitettä, jonka mukaan kansallisissa tuomioistuimissa vireille saatetuilla menettelyillä ei ole merkitystä vastapuolten asiavaltuuden kannalta.

19.

Muistutan ensinnäkin, että SEUT 108 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos komissio katsoo, että tuen myöntämistä koskeva suunnitelma ei sovellu sisämarkkinoille, se aloittaa viipymättä saman artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn. Viimeksi mainitun määräyksen nojalla komissio tekee kyseisen menettelyn päätteeksi päätöksen ”vaadittuaan niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa”.

20.

Asetuksen 2015/1589 4 artiklassa säädetään tässä yhteydessä tukitoimenpiteiden alustavasta tutkintavaiheesta, jonka tarkoituksena on se, että komissio voi muodostaa alustavan näkemyksen kyseisten toimenpiteiden luonteesta valtiontukena ja niiden mahdollisesta soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Kyseisen artiklan 3 kohdassa säädetään, että jos komissio toteaa, että ilmoitetun toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille ei ole epäilyjä ja jos toimenpide kuuluu SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, se tekee vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen. ( 21 )

21.

Toiseksi totean tällaisesta päätöksestä tehdyn valituksen tutkittavaksi ottamisesta yhtäältä, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi kyseisen artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätyin edellytyksin nostaa kanteen hänelle osoitetusta säädöksestä tai säädöksestä, joka koskee häntä suoraan ja erikseen.

22.

Toisaalta unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen 2015/1589 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti tehty vastustamatta jättämistä koskeva päätös koskee suoraan ja erikseen kaikkia saman asetuksen 1 artiklan h alakohdassa tarkoitettuja asianomaisia osapuolia. Niillä, joiden hyväksi SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrätyt ja kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetyt menettelylliset takeet on annettu, on nimittäin mahdollisuus saada aikaan se, että näitä takeita noudatetaan, vain, jos ne voivat saattaa tällaisen päätöksen unionin tuomioistuinten tutkittavaksi. ( 22 )

23.

Koska tässä tapauksessa riidanalainen päätös on vastustamatta jättämistä koskeva päätös ja koska kantajat olivat vedonneet menettelyllisten oikeuksiensa loukkaamiseen, ( 23 ) riittääkin, että ne osoittavat asianomaisen osapuolen asemansa, jotta niillä voidaan katsoa olevan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu asiavaltuus.

24.

Kolmanneksi muistutan, että asetuksen 2015/1589 1 artiklan h alakohdan mukaan asianomaisella osapuolella tarkoitetaan erityisesti henkilöä, yritystä tai yritysten yhteenliittymää, jonka etuihin tuen myöntäminen voi vaikuttaa, eli erityisesti tuensaajaa, kilpailevia yrityksiä ja alan järjestöjä. ( 24 ) Toisin sanoen kyseessä on ennalta määrittelemätön henkilöryhmä. ( 25 ) Lisäksi unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä katsotaan, että jotta henkilöä, yritystä tai yritysten yhteenliittymää pidettäisiin asianomaisena osapuolena, sen on lisäksi osoitettava oikeudellisesti riittävällä tavalla, että tuella saattaa olla konkreettinen vaikutus sen omaan tai sen edustamien henkilöiden asemaan. ( 26 )

25.

Tässä tapauksessa vastapuolet eivät kuulu niihin asianomaisiin osapuoliin, jotka nimenomaisesti mainitaan asetuksen 2015/1589 1 artiklan h alakohdassa. ( 27 ) On siis selvitettävä, voisiko riidanalaisella tuella on konkreettinen vaikutus niiden asemaan.

26.

Komissio huomauttaa tältä osin, että unionin tuomioistuin on katsonut asianomaisiksi osapuoliksi vain kantajat, jotka osoittavat, että riidanalaisella valtiontuella saattoi olla ”kilpailuun liittyvä” konkreettinen vaikutus niiden asemaan, mutta vastapuolet sen sijaan väittävät, että jos kantajan on asianomaisen osapuolen asemansa osoittamiseksi osoitettava, että riidanalaisella tukitoimenpiteellä on haitallinen vaikutus sen asemaan, vaikutuksen ei vaadita olevan kilpailullinen.

27.

Totean unionin tuomioistuimen katsoneen toistuvasti, että konkreettinen vaikutus kantajan asemaan voi johtua vaikuttamisesta sen kilpailuasemaan, vaikka ei olekaan olemassa suoraa kilpailusuhdetta riidanalaisen toimenpiteen edunsaajan kanssa, mikä oli tilanne erityisesti tuomiossa 3F v. komissio ( 28 ) ja tuomiossa komissio v. Kronoply ja Kronotex ( 29 ), joihin komissio viittaa.

28.

Erityisesti tuomiossa 3F v. komissio unionin tuomioistuin ensinnäkin totesi, että ”ei [ollut] poissuljettua, että työntekijöiden ammattijärjestö katsotaan EY 88 artiklan 2 kohdassa [josta on tullut SEUT 108 artiklan 2 kohta] tarkoitetuksi osapuoleksi, jota asia koskee, jos se osoittaa, että tuen myöntäminen saattaa vaikuttaa sen itsensä tai sen jäsenten intresseihin” ja että ”tämän ammattijärjestön on kuitenkin osoitettava oikeudellisesti riittävällä tavalla, että tuella saattaa olla konkreettinen vaikutus sen asemaan tai niiden merimiesten asemaan, joita se edustaa”, ( 30 ) täsmentämättä kuitenkaan tarkemmin tällaisen ”konkreettisen vaikutuksen” käsitettä. Soveltaen tätä periaatetta käsillä olleeseen asiaan unionin tuomioistuin huomautti sen jälkeen erityisesti, että ”kantajan [oli] aina osoitettava oikeudellisesti riittävällä tavalla se, että tuen myöntäminen saattaa vaikuttaa sen intresseihin, minkä se voi tehdä esittämällä näytön siitä, että se [oli] tosiasiallisesti kilpailuasemassa suhteessa muihin samoilla markkinoilla toimiviin ammattijärjestöihin”. ( 31 )

29.

Tuomiossa komissio v. Kronoply ja Kronotex unionin tuomioistuin huomautti ensinnäkin tuomion 3F v. komissio 33 kohdassa vahvistetusta periaatteesta, jonka mukaan ”ammattijärjestön on kuitenkin osoitettava oikeudellisesti riittävällä tavalla, että tuella saattaa olla konkreettinen vaikutus sen asemaan”, jotta sitä voitaisiin pitää asianomaisena osapuolena, ja sovelsi sen jälkeen tätä periaatetta kyseessä olleeseen asiaan todeten, että unionin yleinen tuomioistuin ei ollut tehnyt virhettä katsoessaan, että valittajilla oli asetuksen N:o 659/99 1 artiklan h alakohdassa [joka on korvattu asetuksen 2015/1589 1 artiklan h alakohdalla] tarkoitetun asianomaisen osapuolen asema, sillä ne olivat pääosin osoittaneet oikeudellisesti riittävällä tavalla kilpailusuhteen olemassaolon sekä sen, että kyseisen tuen myöntäminen mahdollisesti vaikuttaa niiden asemaan markkinoilla. ( 32 )

30.

Vaikka näistä kahdesta tuomiosta ilmeneekin, että vaikuttaminen kantajan markkina-asemaan, olipa tämä oletetun valtiontuen saajan suora kilpailija tai ei, on riittävä peruste tämän määrittelemiseksi asianomaiseksi osapuoleksi, siitä ei silti voida päätellä, että vaikuttaminen on tällaisen määrittelyn kannalta myös välttämätöntä.

31.

Tämä tulkinta näyttäisi lisäksi olevan vahvistettu hiljattain annetussa tuomiossa 2.9.2021, Ja zum Nürburgring v. komissio, ( 33 ) jossa unionin tuomioistuin julkisasiamiehen ehdotuksen ( 34 ) mukaisesti nimenomaisesti hylkäsi komission väitteen, jonka mukaan asema asianomaisena osapuolena edellyttää kilpailusuhteen olemassaoloa, ja vahvisti ennen muuta, että yrityksen, joka ei ole riidanalaisen tuen saajan kanssa kilpaileva yritys, voidaan katsoa olevan asianomainen osapuoli, kunhan se on osoittanut, että tuen myöntäminen voi vaikuttaa sen etuihin, mikä edellyttää, että se osoittaa, että tuella saattaa olla ”konkreettinen vaikutus yrityksen asemaan”. ( 35 )

32.

Vaikka kyseisestä oikeuskäytännöstä ilmeneekin, että asema asianomaisena osapuolena ei välttämättä perustu siihen, että valittajan asemaan kohdistuu konkreettinen vaikutus kilpailun yhteydessä, vaan että kyseessä on mahdollisesti laajempi konkreettinen vaikutus sen asemaan, on vielä osoitettava tällaisen konkreettisen vaikutuksen laajuus ja rajat.

33.

Siksi asianomaisen osapuolen käsitettä ei mielestäni ole syytä laajentaa käsittämään kaikki osapuolet, jotka voivat esittää valituksen aineellisen tilanteensa heikentymisestä vain vertailemalla tilannetta ennen vastustamatta jättämistä koskevaa päätöstä ja sen jälkeen ilman, että tilanne johtuisi kyseisestä päätöksestä tai tarkemmin sanoen siinä sisämarkkinoille soveltuvaksi todetusta valtiontuesta, mistä käytännössä seuraisi kanteen nostaminen yleisen edun nimissä (actio popularis). Asianomaisen osapuolen käsitteen määrittelemiseksi on siksi syytä viitata erityiseen intressiin eli valtiontukisääntöjen soveltamiseen liittyvään intressiin, joka siis koskee tuen soveltuvuuden arvioinnin kannalta merkityksellisiä seikkoja. ( 36 ) Laajemman tarkastelutavan omaksuminen saattaisi nähdäkseni johtaa valtiontukisääntöjen kiertämiseen muihin tarkoituksiin.

34.

Mielestäni tällainen erityinen intressi, joka siis liittyy valtiontukisääntöjen soveltamiseen, voitaisiin todeta silloin, kun riidanalaisen tuen myöntäminen vaikuttaa (tai saattaisi vaikuttaa) valittajaan eli silloin, kun tällä tuella sellaisena kuin komissio on sen vastustamatta jättämistä koskevassa päätöksessään ( 37 ) hyväksynyt saattaa olla konkreettinen vaikutus valittajan tilanteeseen, ( 38 ) riippumatta SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta (todellisesta ja mahdollisesta) kilpailusuhteesta tuensaajan kanssa tai kilpailuun liittyvästä vaikutuksesta. ( 39 )

35.

Tämän osalta katson hyödylliseksi viitata unionin yleisen tuomioistuimen tuoreeseen tuomioon 15.9.2021, CAPA ym. v. komissio, ( 40 ) jossa se ei pitänyt asianomaisina osapuolina kalastajaosuuskunnan ja kalastusalan yritysten tai kalastusalusten päälliköiden kaltaisia kantajia, jotka riitauttivat vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen, jossa komissio oli todennut sisämarkkinoille soveltuviksi kuusi ranskalaista hanketta merituulivoimapuistojen perustamiseksi merialueille, joilla kantajina olevat kalastajat harjoittavat kalastuselinkeinoa.

36.

Kyseisessä asiassa kantajat, jotka eivät väittäneet olevansa kilpailusuhteessa kyseessä olleen tuen saajien kanssa, vetosivat siihen, että riidanalaiset tuet saattaisivat vaikuttaa konkreettisesti niiden asemaan muun muassa siksi, että hankkeiden kattamilla alueilla aiottiin soveltaa lakisääteisiä laivaliikenteen rajoituksia ja että hankkeet saattoivat mahdollisesti vaikuttaa kielteisesti meriympäristöön ja kalavaroihin. ( 41 ) Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin katsoi, että kantajat eivät olleet osoittaneet, että kyseisillä tuilla saattaisi olla konkreettinen vaikutus niiden asemaan, lähinnä siitä syystä, että tukien myöntämismekanismilla ei ollut yhteyttä siihen, miten kyseessä olevat hankkeet väitetysti vaikuttavat kantajina olevien kalastajien toimintaan. ( 42 )

37.

Tämän vaikuttamatta ratkaisuehdotukseeni kyseisessä asiassa, josta on vireillä valitus, ( 43 ) unionin yleisen tuomioistuimen tuomio kyseisessä asiassa näyttäisi vahvistavan sen, että toistaiseksi unionin tuomioistuinten oikeuskäytäntö, jossa hyväksytään asianomaisen osapuolen aseman saamiseksi mahdollisuus vedota kantajan tilanteeseen kohdistuvaan konkreettiseen vaikutukseen, joka ei välttämättä liity sen markkina-asemaan, sulkee pois mahdollisuuden ulottaa asianomaiseksi osapuoleksi katsominen tilanteisiin, joissa tällainen vaikutus ei suoraan liity kyseessä olevaan tukeen – mukaan lukien kaikki tuen soveltuvuuteen liittyvät merkitykselliset seikat – eikä niin ollen sen vastustamatta jättämistä koskevaan päätökseen.

38.

Totean yhteenvetona, että asianomaisen osapuolen asema näyttäisi edellyttävän sen osoittamista, että kyseisen osapuolen tilanteeseen kohdistuu konkreettinen vaikutus, joka liittyy valtiontukisääntöjen soveltamiseen ja tarkemmin sanottuna valtiontuen myöntämiseen. Toisin sanoen, jos tämä tuki, sellaisena kuin se on hyväksytty vastustamatta jättämistä koskevalla päätöksellä, on kantajaan kohdistuvan vaikuttamisen perussyynä, kantajaa voidaan pitää asianomaisena osapuolena.

39.

Tämän puolesta puhuvia tärkeitä seikkoja on mielestäni löydettävissä riidanalaisesta päätöksestä itsestään. Nimittäin silloin, kun siitä ilmenee, että komissio on valtiontuen soveltuvuutta arvioidessaan ottanut huomioon tiettyjen osapuolten intressit tai tuen vaikutukset muihin osapuoliin (kuten sitoumusten kohdalla), tämän seikan avulla voidaan tunnistaa suppea ryhmä henkilöitä, joiden etuihin kyseinen päätös vaikuttaa. ( 44 )

40.

Ainoassa valitusperusteessaan komissio lähinnä kritisoi unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä oli katsonut kantajilla olleen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla asiavaltuus kanteen nostamiseen riidanalaisesta päätöksestä, kun se luokitteli ne asianomaisiksi osapuoliksi vain se taloudellisen tappion vuoksi, jonka ne FRESH-joukkovelkakirjojen haltijoina olivat väittäneet kärsineensä niiden vastuunjakotoimenpiteiden johdosta, joita Italian tasavalta oli soveltanut BMPS:n huonompisijaisiin velkojiin. Komissio väitti unionin yleisen tuomioistuimen noudattaneen suhteettoman laajaa tulkintaa asianomaisen osapuolen käsitteestä ottamalla mukaan paitsi yksiköt, joihin kyseisellä valtiontuella saattaisi olla kilpailullisia vaikutuksia, myös yksiköt, jotka riitauttivat kyseisen tuen muita näkökohtia, jotka eivät liity kilpailuun millään tavoin.

41.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisessa tuomiossa, että riidanalainen päätös koski kantajia suoraan ja erikseen, sillä ne olivat asianomaisia osapuolia ( 45 ) ja että ne olivat vedonneet menettelyllisiin oikeuksiinsa. ( 46 ) Unionin yleinen tuomioistuin, joka ei pitänyt kantajia riidanalaisen tuen saajan tosiasiallisina tai mahdollisina kilpailijoina eikä todennut, että riidanalaisella päätöksellä voisi olla kilpailuun liittyvä konkreettinen vaikutus niiden asemaan, katsoi lähinnä, että kyseisellä tuella voisi olla tällainen vaikutus siksi, että Italian viranomaisten tarjoamat sitoumukset, erityisesti oletetun taloudellisen tappion syynä ollut rakenneuudistussuunnitelma, olivat olennainen osa kyseistä tukea, ja niitä oli tarkasteltu sellaisinaan komission tehdessä arviotaan tuen soveltuvuudesta, eikä merkitystä ole sillä, että kantajat eivät riitauttaneet kyseisten toimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille sellaisenaan. ( 47 )

42.

Tämän asian keskeisenä hankaluutena on se, että kantajina olleisiin eivät vaikuttaneet kyseessä olevan toimenpiteet eli maksuvalmiustuki ja BMPS:n hyväksi tehty pääomapohjan vahvistaminen, vaan paremminkin vastuunjakotoimenpiteet, jotka kuuluvat sitoumuksiin, jotka Italian viranomaiset tarjosivat riidanalaisen tuen hyväksymistä varten, ja nämä muodostavat kyseisten viranomaisten ilmoittamien ja komission hyväksymien toimenpiteiden kokonaisuuden.

43.

Tämän ratkaisuehdotuksen 22–37 kohdassa tarkastelemani oikeuskäytännön perusteella minusta näyttääkin siltä, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan, että mainitut olosuhteet riittivät kantajien pitämiseen asianomaisina osapuolina.

44.

Nimittäin pitää ensinnäkin paikkansa, että FRESH-sopimusten purkaminen, joka merkitsi kantajien hallussa olleisiin FRESH-joukkovelkakirjoihin liittyvien kuponkimaksujen menetyksiä, on seurausta Italian viranomaisten päätöksestä, joka koski BMPS:n osakkeenomistajiin ja huonompisijaisiin velkojiin kohdistuvaa vastuunjakoa sen rakenneuudistussuunnitelman yhteydessä. Pitää myös paikkansa – kuten komissio väittää –, että kantajat eivät lähtökohtaisesti riitauta kyseessä olevien toimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille.

45.

Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi, ( 48 ) kyseessä olevia toimenpiteitä ja mainittuja sitoumuksia ei kuitenkaan voida erottaa toisistaan siksi, että viimeksi mainitut ovat edellytyksenä sisämarkkinoille soveltuvuuden toteamiselle. ( 49 ) Pankkitiedonannon 41, 43 ja 44 kohdasta käy nimittäin ilmi, että asianmukainen vastuunjako, joka asetetaan kyseisessä tiedonannossa valtiontuen myöntämisen edellytykseksi, merkitsee, että tappiot katetaan ensisijaisesti omalla pääomalla ja tämän jälkeen lähtökohtaisesti huonompisijaisten velkojien osuudella. ( 50 )

46.

Ei siis voida katsoa komission tavoin, että BMPS:n rakenneuudistussuunnitelman yhteydessä toteutetut vastuunjakotoimenpiteet olivat valtiontuesta riippumattomia ja merkitsivät Italian viranomaisten valinnanvapautta. Huomautankin, että vastuunjakotoimenpiteet olivat kiinteä osa riidanalaista tukea, sellaisena kuin Italian viranomaiset olivat sen ilmoittaneet ja komissio hyväksynyt, ja niillä oli suuri merkitys tukitoimenpiteiden sisämarkkinoille soveltuvuuden arvioinnissa. ( 51 )

47.

Näin ollen minusta ei komission väitteistä poiketen näytä siltä, että vastuunjakotoimenpiteet olisivat vain komission antaman luvan tosiseikkoihin perustuva olettama, vaan paremminkin komission pankkitiedonannossa asettama edellytys ilmoitetun tuen soveltuvuudelle. ( 52 )

48.

Erityisesti siitä komission perustelusta, jonka mukaan yhteensopivuus vastuunjakoa koskevien pankkitiedonannon määräysten kanssa oli riittävä mutta ei välttämätöntä, jotta komissio voi todeta riidanalaisen tuen sisämarkkinoille soveltuvaksi ja jotta eri käsityksessä olevan jäsenvaltion ei tarvitse ehdottaa komissiolle mainitun tiedonannon mukaisia vastuunjakotoimenpiteitä, minun on todettava, että on vaikeata kuvitella, mitkä muut kyseisen toimielimen mainitsemat käsitykset tai ”tapauskohtaiset” toimenpiteet voisivat korvata ydinperiaatteen vastuunjaossa, jolla on keskeinen tehtävä SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan täytäntöönpanoa varten samalla tiedonannolla käyttöön otetussa järjestelmässä, varsinkaan käsiteltävän tapauksen olosuhteissa, joissa Italian viranomaisten toimenpide BMPS:n konkurssin välttämiseksi ja sen edellyttämä komission hyväksyntä olivat poikkeuksellisen kiireellisiä.

49.

Seuraavaksi on todettava, että pitää myös paikkansa, kuten komissio esittää toissijaisesti, että kantajien itsensä hallussa ei ole (BMPS:n liikkeeseen laskemia ja JPM:n merkitsemiä) FRESH-osakkeita eivätkä ne ole vastuunjakotoimenpiteiden seurauksena purettujen (BMPS:n ja JPM:n välisten) FRESH-sopimusten osapuolia, vaan niiden hallussa on FRESH-joukkovelkakirjoja (joita MUFJ laski liikkeeseen FRESH-osakkeiden merkintään tarvittavien varojen myöntämiseksi JPM:lle).

50.

Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisessa tuomiossa, FRESH-instrumenttien pohjana olevien erilaisten sopimussuhteiden keskinäisriippuvuus huomioon ottaen oli kuitenkin todennäköistä, että FRESH-sopimusten purkaminen aiheuttaisi taloudellisen tappion ensimmäisen oikeusasteen kantajille, kun otetaan huomioon FRESH-joukkovelkakirjoihin liittyvien kuponkimaksujen menetykset, joten riidanalaisen päätöksen tekemisellä saattoi olla konkreettinen vaikutus kantajien asemaan. Näyttäisikin siltä, että riidanalainen tuki, sellaisena kuin Italian viranomaiset ovat sen ilmoittaneet ja todettiin sisämarkkinoille soveltuvaksi riidanalaisessa päätöksessä, aiheuttaa vahinkoa kantajille, kun Italian viranomaisten tätä soveltuvuuden toteamista varten esittämät sitoumukset luetaan mukaan. ( 53 )

51.

Katson lopuksi, että komission mainitsemat määräys 26.3.2014, Adorisio ym. v. komissio ( 54 ) ja tuomio 19.12.2019, BPC Lux 2 ym. v. komissio ( 55 ) eivät muuta tätä arviota millään tavoin. ( 56 ) Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin katsoi määräyksessä Adorisio ym. v. komissio, että erään pankin kansallistamistoimenpiteen yhteydessä pakkolunastettujen huonompisijaisten joukkovelkakirjojen haltijoilla ei ollut oikeussuojan tarvetta sellaisen komission päätöksen osalta, jossa päätettiin jättää vastustamatta kahta kyseisen kansallistamisen yhteydessä ilmoitettua tukitoimenpidettä; ( 57 ) tämä arviointi ei ole merkityksellinen asiavaltuuden erilaisen edellytyksen tulkinnan kannalta. ( 58 ) Tuomiossa BPC Lux 2 ym. v. komissio unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että erään pankin huonompisijaisten joukkovelkakirjojen, joiden arvo oli laskenut sen jälkeen, kun kyseinen pankki oli asetettu kriisinratkaisumenettelyyn, haltijoilla ei ollut asiavaltuutta kanteen nostamiseksi vastustamatta jättämistä koskevasta komission päätöksestä, joka koski kyseisen kriisinratkaisumenettelyn yhteydessä ilmoitettua tukitoimenpidettä. ( 59 ) Kyseisessä tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin nimittäin totesi, että kyseessä olleiden joukkovelkakirjojen arvon alenemisen syynä oli kansallisten viranomaisten päätös asettaa kyseinen pankki kriisinratkaisumenettelyyn – jolle ei kyseisen pankin tappiollisen taloustilanteen vuoksi ollut muuta vaihtoehtoa – eikä riidanalaisen tuen myöntäminen, toisin kuin tässä asiassa, jossa FRESH-sopimusten purkaminen on seurausta vastuunjakotoimenpiteistä, jotka ovat erottamaton osa ilmoitettua ja hyväksyttyä riidanalaista tukea.

52.

Näyttää kaiken kaikkiaan siltä, että komissio ei ole osoittanut, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt oikeudellisen virheen, kun se hylkäsi komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen ja totesi, että kanne voitiin ottaa tutkittavaksi.

53.

Esittämättä erillistä kanneperustetta komissio täsmentää, että sen perusteella, että vastapuolet panivat Luxemburgin tuomioistuimissa vireille menettelyn, joka koski sitä, että BMPS oli purkanut FRESH-sopimuksia, niitä ei voida pitää asianomaisina osapuolina eikä niillä myöskään ole asiavaltuutta riidanalaisen päätöksen riitauttamiseen. Tällaiset menettelyt ovat komission mukaan merkityksellisiä ainoastaan tutkittaessa vastapuolten oikeussuojan tarvetta, joka on tämän valituksen kohteena olevasta asiavaltuudesta erillinen vaatimus.

54.

Tämän osalta on riittävää todeta, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole tehnyt kyseisistä menettelyistä minkäänlaisia johtopäätöksiä koskien vastapuolten asemaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen 2015/1589 1 artiklan h alakohdassa tarkoitettuina asianomaisina osapuolina.

55.

Kyseisellä väitteellä ei siis ole merkitystä tässä asiassa, joten se on tehoton.

56.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista. Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

57.

Koska komissio on hävinnyt asian, ehdotan, että se velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

58.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin