1)

SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan kyseisessä jäsenvaltiossa asuva toimitusjohtaja tai itsenäinen ammatinharjoittaja voi kyseisessä jäsenvaltiossa vedota poikkeukseen, joka koskee velvollisuutta rekisteröidä kyseisessä jäsenvaltiossa ajoneuvo, joka on rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa ja jonka kyseiseen toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yhtiö (riippumatta siitä, onko tämä oikeushenkilö) on antanut hänen käyttöönsä, ainoastaan siinä tapauksessa, että ajoneuvossa säilytetään pysyvästi asiakirjoja, jotka osoittavat, että asianomainen henkilö täyttää kyseisen poikkeuksen soveltamisedellytykset.

2)

SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan kyseisessä jäsenvaltiossa asuva yhtiön osakas ja toimitusjohtaja, on velvollinen rekisteröimään ajoneuvon, jonka hänen yhtiönsä, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, on antanut hänen käyttöönsä, silloin, kun kyseinen osakas ja toimitusjohtaja ei saa palkkaa tai tuloja kyseiseltä yhtiöltä ja kun asianomaisella henkilöllä ei ole mahdollisuutta osoittaa, että hänen tehtävänsä mainitussa yhtiössä on todellinen, kunhan kyseistä ajoneuvoa ei ole tarkoitettu käytettäväksi merkittävässä määrin pysyvästi ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa ja sitä ei tosiasiallisesti käytetä tällä tavalla.