Asia T-252/20

Joshua Silver ym.

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys (laajennettu kymmenes jaosto) 8.6.2021

Kumoamiskanne – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskeva sopimus – Neuvoston päätös erosopimuksen tekemisestä – Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset – Unionin kansalaisuuden menettäminen – Toimi ei koske kantajia erikseen – Muu kuin sääntelytoimi – Tutkimatta jättäminen

Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Luonteeltaan yleisesti sovellettava toimi, joka koskee asianomaista erikseen – Edellytykset – Neuvoston päätös, jolla hyväksytään Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamiseen sovellettavien yksityiskohtaisten määräysten vahvistamista koskevan sopimuksen tekeminen – Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten nostama kanne – Unionin kansalaisuuden ja siihen liittyvien oikeuksien menettäminen – Toimi ei koske kantajaa erikseen – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; neuvoston päätös (EU) 2020/135)

(ks. 36, 38–42 ja 52–67 kohta)
Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetun sääntelytoimen käsite – Neuvoston päätös, jolla hyväksytään Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamiseen sovellettavien yksityiskohtaisten määräysten vahvistamista koskevan sopimuksen tekeminen, ei ole sääntelytoimi

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; neuvoston päätös (EU) 2020/135)

(ks. 68, 70, 71, 73, 74, 81–91, 96 ja 97 kohta)

Tiivistelmä

Neuvoston päätös Brexit-sopimuksen hyväksymisestä ei ole Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan sääntelytoimi

Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten, jotka ovat riitauttaneet tämän päätöksen, kanteet jätetään tutkimatta, koska heillä ei ole asiavaltuutta

Kantajat, joiden joukkoon kuuluvat muun muassa H. Shindler ja J. Silver, ovat Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia, jotka asuvat Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja useiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella.

Kansanäänestyksen, joka pidettiin 23.6.2016, johdosta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti Eurooppa-neuvostolle aikomuksestaan erota unionista SEU 50 artiklan 2 kohdan nojalla. Unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan edustajat allekirjoittivat 24.1.2020 erosopimuksen, ( 1 ) minkä jälkeen Euroopan unionin neuvosto teki riidanalaisen päätöksen, ( 2 ) jolla tämä sopimus hyväksyttiin unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön puolesta. Yhdistynyt kuningaskunta erosi Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä 31.1.2020. Erosopimus tuli voimaan 1.2.2020.

Tässä tilanteessa kantajat nostivat unionin yleisessä tuomioistuimessa kaksi kumoamiskannetta, joissa vaadittiin riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista siltä osin kuin heiltä vietiin tällä toimella heidän asemansa unionin kansalaisina ja siihen liittyvät oikeudet. ( 3 )

Näissä kahdessa laajennetun jaoston antamassa määräyksessä unionin yleinen tuomioistuin toteaa ensimmäistä kertaa, että päätös, jolla hyväksytään kansainvälisen sopimuksen tekeminen – nyt käsiteltävässä asiassa päätös, jolla hyväksytään Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamiseen sovellettavien yksityiskohtaisten määräysten vahvistamista koskeva sopimus – ei ole SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa osassa tarkoitettu sääntelytoimi. ( 4 ) Unionin yleinen tuomioistuin jättää siten nämä kaksi kannetta tutkimatta, koska kantajilla ei ole asiavaltuutta nostaa tällaisesta päätöksestä kannetta.

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa aluksi, että erosopimusta tai riidanalaista päätöstä ei ole osoitettu kantajille, eikä heillä näin ollen ole SEUT 263 artiklan neljännen kohdan ensimmäiseen osaan perustuvaa kanneoikeutta. Tämän vuoksi unionin yleinen tuomioistuin tutkii, voiko kantajilla olla oikeus nostaa kanne jonkin muun sellaisen tilanteen perusteella, josta määrätään SEUT 263 artiklan neljännen kohdan toisessa ja kolmannessa osassa.

Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan toisessa osassa määrätyt edellytykset, joiden mukaan toimen on koskettava kantajaa yhtäältä suoraan ja toisaalta erikseen, ovat kumulatiivisia. Nyt käsiteltävän asian olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin tutkii ensin, täyttyykö jälkimmäinen edellytys, jonka mukaan toimen on koskettava kantajia erikseen. Se toteaa tältä osin, että riidanalainen päätös, jolla erosopimus saatetaan osaksi unionin oikeusjärjestystä, on itsessään yleisesti sovellettava toimi ja että sillä näin ollen on vaikutuksia kantajiin, koska objektiivisesti katsoen he ovat Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia. Kantajien esiin tuomien seikkojen, jotka perustuvat muun muassa siihen, että he kuuluvat sellaisten Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten erityisryhmiin, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen unionissa, perusteella ei voida katsoa, että kantajat olisivat rajoitettuun piiriin kuuluvia henkilöitä, joita riidanalainen päätös koski erikseen sen antamishetkellä, koska unionin kansalaisen asemaa ja siihen liittyviä oikeuksia ei voida pitää erityisinä oikeuksina tai yksinoikeuksina, joiden menettämisestä aiheutuisi kantajille konkreettisia, erilaisia ja merkittäviä vaikutuksia, joiden perusteella he erottuvat kaikista muista kuten päätöksen adressaatit.

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että riidanalainen päätös ei koske kantajia erikseen ja että heillä ei näin ollen ole asiavaltuutta SEUT 263 artiklan neljännen kohdan toisen osan perusteella.

Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannesta osasta, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa osassa määrätyt edellytykset, jotka liittyvät ensinnäkin siihen, onko riidanalainen toimi luonteeltaan sääntelytoimi, toiseksi siihen, että toimi koskee kantajia suoraan, ja kolmanneksi siihen, ettei täytäntöönpanotoimenpiteitä edellytetä, ovat kumulatiivisia. Käsiteltävän asian olosuhteissa unionin tuomioistuin tutkii aluksi, onko riidanalainen päätös sääntelytoimi. Tältä osin se muistuttaa, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa osassa tarkoitetun sääntelytoimen käsitteen ulottuvuus on suppeampi kuin SEUT 263 artiklan neljännen kohdan ensimmäisessä ja toisessa osassa käytetyn toimen käsitteen ulottuvuus, koska sillä tarkoitetaan yleisesti sovellettavien toimien rajoitetupaa ryhmää ja koska se ei kata lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjä toimia.

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että riidanalainen päätös on yleisesti sovellettava muu kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytty toimi, koska se on annettu SEU 50 artiklan 2 kohdan nojalla. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tältä osin, että vaikka kyseisessä määräyksessä täsmennetään, että sopimuksen jäsenvaltion eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä tekee unionin puolesta neuvosto, joka tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan, siinä ei viitata nimenomaisesti tavalliseen lainsäätämisjärjestykseen eikä erityiseen lainsäätämisjärjestykseen. Tästä seuraa, ettei riidanalaisen päätöksen voida katsoa olevan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytty toimi.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa, ettei unionin tuomioistuimella ole vielä ollut tilaisuutta tutkia, onko päätöksiä, joilla hyväksytään kansainvälisen sopimuksen tekeminen, ja erityisesti päätöksiä, joilla hyväksytään sellaisen sopimuksen tekeminen, jossa vahvistetaan jäsenvaltion eroamiseen sovellettavat yksityiskohtaiset määräykset, pidettävä SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa osassa tarkoitettuina sääntelytoimina. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin tutkii, kattaako sääntelytoimen käsite myös tällaiset päätökset. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin toteaa muun muassa, että – samoin kuten kaikki unionin tekemät kansainväliset sopimukset – sopimus, jossa vahvistetaan jäsenvaltion eroamiseen sovellettavat yksityiskohtaiset määräykset, sitoo unionin toimielimiä ja on ensisijainen niiden antamiin sekä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyihin toimiin että sääntelytoimiin nähden. Tästä seuraa, että riidanalaisella päätöksellä otetaan unionin oikeusjärjestyksessä käyttöön erosopimukseen sisältyvät säännöt, jotka ovat ensisijaisia lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyihin toimiin ja sääntelytoimiin nähden ja jotka eivät siten itsessään voi olla sääntelytoimia. SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa osassa tarkoitettua sääntelytoimen käsitettä on näin ollen tulkittava siten, että se ei kata päätöksiä, joilla hyväksytään kansainvälisen sopimuksen tekeminen, kuten erityisesti päätöksiä, joilla hyväksytään sellaisen sopimuksen tekeminen, jossa vahvistetaan jäsenvaltion eroamiseen sovellettavat yksityiskohtaiset määräykset.

Riidanalaista päätöstä ei näin ollen voida pitää SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa osassa tarkoitettuna sääntelytoimena, eikä kantajilla ole asiavaltuutta tämän määräyksen perusteella. ( 5 )

( 1 ) Sopimus Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä (EUVL 2020, L 29, s. 7).

( 2 ) Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä 30.1.2020 annettu neuvoston päätös (EU) 2020/135 (EUVL 2020, L 29, s. 1).

( 3 ) Näihin oikeuksiin kuuluu mm. oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella sekä äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa ja asuinjäsenvaltion kunnallisvaaleissa.

( 4 ) SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätään seuraavaa: ”Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätyin edellytyksin nostaa kanteen hänelle osoitetusta säädöksestä tai säädöksestä, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.”

( 5 ) Määräys Price v. neuvosto (T-231/20, ei julkaistu) koskee samaa problematiikkaa.