—

kumoaa unionin tuomioistuimen kolmen tuomarin ja yhden julkisasiamiehen nimittämisestä 2.9.2020 annetun jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöksen siltä osin kuin sillä on tarkoitus nimittää Athanasios Rantos unionin tuomioistuimen julkisasiamieheksi 7.9.2020 lukien;

—

velvoittaa vastaajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan SEU 50 artiklan 3 kohdan tulkinnassa on tehty oikeudellinen virhe. Kantaja katsoo, ettei kyseisessä artiklassa eikä missään muussakaan unionin primaarioikeuden säännöksessä tai määräyksessä vahvisteta tai edellytetä, että kantajan 6.10.2021 päättyvä julkisasiamiehen toimikausi päätetään automaattisesti. Näin ollen ei ollut avointa tointa, johon Rantos olisi voitu laillisesti nimittää.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan unionin oikeuden perustuslaillista periaatetta tuomioistuinten riippumattomuudesta on rikottu. Kun riidanalaisessa päätöksessä otetaan kanta tunnetusti riitautettuun ja kiistanalaiseen kysymykseen, joka liittyy unionin tuomioistuimen tehtävässä toimivan jäsenen toimikauteen, siinä sivuutetaan unionin primaarioikeudessa (erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön I osastossa) vahvistetut takeet siinä tarkoituksessa, että kategorisesti poistetaan kyseinen unionin tuomioistuimen jäsen virastaan.

3)

Kolmannessa kanneperusteessa vedotaan oikeasuhteisuuden puuttumiseen ja ”oikeutettujen ja pakottavien syiden” puuttumiseen. Perussopimusten sanamuodossa ei edellytetä jatkuvaa yhteyttä jäsenvaltioon julkisasiamiehen nimittämisen jälkeen, eivätkä julkisasiamiehen tehtävät edellytä tätä. Hänen toimikautensa päättäminen ei tämän vuoksi olisi oikeasuhteista, eikä siihen olisi ”oikeutettuja ja pakottavia syitä”, joita tehtävässään toimivan unionin tuomioistuimen jäsenen toimikauteen puuttuminen oikeuskäytännön mukaan edellyttää.