31.8.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 287/39


Kanne 15.7.2020 – Facebook Ireland v. komissio

(Asia T-451/20)

(2020/C 287/59)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Facebook Ireland Ltd (Dublin, Irlanti) (edustajat: D. Jowell, QC, barrister D. Bailey, solicitor J. Aitken, solicitor D. Das, solicitor S. Malhi, solicitor R. Haria, solicitor M. Quayle ja asianajaja T. Oeyen)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan komission 4.5.2020 päivätyn ja kantajalle 5.5.2020 tiedoksi annetun päätöksen C(2020) 3011 final, joka tehtiin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan nojalla asiassa AT.40628 – Facebookin tietoihin liittyvät käytännöt – suoritetun tutkinnan aikana,

toissijaisesti kumoamaan osittain riidanalaisen tietoja koskevan päätöksen 1 artiklan siltä osin kuin siinä lainvastaisesti pyydetään sellaisia sisäisiä asiakirjoja, joilla ei ole merkitystä tutkinnan kannalta, ja/tai kumoamaan osittain riidanalaisen tietoja koskevan päätöksen 1 artiklan, jotta ETA-alueella pätevyyden saaneet riippumattomat asianajajat voivat tarkistaa riidanalaisessa tietoja koskevassa päätöksessä tarkoitetut asiakirjat manuaalisesti, jotta sellaisia asiakirjoja ei tarvitse toimittaa, joilla ei selvästikään ole merkitystä tutkinnan kannalta ja/tai jotka ovat henkilökohtaisia, ja/tai kumoamaan osittain riidanalaisen tietoja koskevan päätöksen 1 artiklan siltä osin kuin siinä lainvastaisesti pyydetään toimittamaan sellaisia asiakirjoja, joilla ei ole merkitystä ja jotka ovat luonteeltaan henkilökohtaisia ja/tai yksityisiä,

velvoittamaan komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisessa tietoja koskevassa päätöksessä ei ilmoiteta riittävän selvästi ja johdonmukaisesti komission tutkinnan kohdetta, mikä on vastoin asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan vaatimuksia, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 296 artiklaa, oikeusvarmuuden periaatetta, Facebookin puolustautumisoikeuksia ja oikeutta hyvään hallintoon.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisella tietoja koskevalla päätöksellä loukataan asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdasta ilmenevää tarpeellisuusperiaatetta ja/tai Facebookin puolustautumisoikeuksia ja/tai se merkitsee harkintavallan väärinkäyttöä, koska päätöksessä vaadituista asiakirjoista suurin osa on sellaisia, joilla ei ole lainkaan merkitystä ja/tai ne ovat henkilökohtaisia.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisella tietoja koskevalla päätöksellä loukataan yksityisyyttä koskevaa perusoikeutta, suhteellisuusperiaatetta ja hyvää hallintoa koskevaa perusoikeutta, koska päätöksessä vaaditaan toimittamaan niin monta merkityksetöntä ja henkilökohtaista asiakirjaa (esimerkiksi työntekijöiden ja heidän perheidensä terveystietoja koskeva kirjeenvaihto, kuolemantapauksia koskeva kirjeenvaihto, henkilökohtaisiin testamentteihin, edunvalvontaan, lastenhoitoon ja henkilökohtaisiin taloudellisiin sijoituksiin liittyviä asiakirjoja, työhakemuksia ja -todistuksia, sisäisiä arviointeja, ja asiakirjoja, joissa arvioidaan Facebookin kampukseen ja henkilöstöön kohdistuvia turvallisuusuhkia). Näin ollen riidanalaisella tietoja koskevalla päätöksellä loukataan perusoikeuskirjan 7 artiklassa suojattua yksityisyyttä koskevaa perusoikeutta. Riidanalaisella tietoja koskevalla päätöksellä loukataan myös suhteellisuusperiaatetta, koska se on soveltamisalaltaan kohtuuttoman laaja eikä sitä ole riittävällä tavalla kohdennettu komission tutkinnan kohteeseen.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen tietoja koskeva päätös on perusteltu puutteellisesti asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan ja SEUT 296 artiklan vastaisesti, koska siinä ei selvitetä, miksi hakusanoilla löytyy ainoastaan komission tutkinnan kannalta tarpeelliset ja merkitykselliset asiakirjat, miksi ETA-alueella pätevyyden saaneet ulkopuoliset asianajajat eivät voi tarkistaa asiakirjojen merkityksellisyyttä, tai miksi päätöksessä ei selvitetä tai esitetä oikeudellisesti sitovia sivustoja henkilökohtaisille ja/tai täysin merkityksettömille asiakirjoille.