—

kumoamaan 28.6.2019 asiassa CMS 12/042 viitteellä Ares(2019)4110741 tehdyn päätöksen, jolla kantaja pantiin viralta ilman eläkeoikeuksien alentamista henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 9 artiklan 1 kohdan h alakohdan nojalla

—

kumoamaan 30.1.2020 viitteellä Ares(2020)577152 tehdyn päätöksen, joka annettiin tiedoksi samana päivänä ja jolla nimittävä viranomainen hylkäsi kantajan 28.9.2019 riidanalaisesta päätöksestä viitteellä R/538/19 tekemän valituksen

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen mukaisesti.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan tekoja, joista valitetaan, ei ole näytetty toteen, todistusaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, asiassa on tehty ilmeisiä arviointivirheitä, perustelut ovat puutteelliset ja perusteluvelvollisuus on laiminlyöty. Kantaja väittää muun muassa, että häntä vastaan esitetty ainoa todiste on otettu vääristyneellä tavalla huomioon siltä osin kuin nimittävä viranomainen väittää yhden ainoan sähköpostiviestin perusteella, että kyseessä on ”luvaton hintojen neuvotteleminen”, vaikka kyseisen viestin tekstistä ilmenee, että kantaja vain välitti toiselle sopimuspuolelle selkeän ja yksiselitteisen ohjeen täysin puitesopimuksen mukaisesti. Tämä ei ole lähelläkään ”neuvottelemisesta”, mikä olisi vähintäänkin edellyttänyt keskusteluja sopimuksen tekemisestä ja mahdollisista poikkeuksista kummankin osapuolen osalta. Lisäksi kantaja väittää, että hänen ja toisen sopimuspuolen välinen yhteydenpito osoittaa ainoastaan sen, että kyselylomakkeen lopulliseen versioon ja liitännäisiin palveluihin vaadittua työtä tehdään yhteistyössä ja jatkuvasti eikä se ole missään tapauksessa ”neuvottelemista”. Näin ollen nimittävä viranomainen on vedonnut sellaisiin tekoihin, joita ei ole näytetty toteen, ja tehnyt ilmeisen arviointivirheen.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan käsittelyaikojen kohtuullisuuden periaatetta on loukattu, teot, joista valitetaan, ovat vanhoja, ja kurinpidollinen vastuu on vanhentunut. Kantajan mukaan teot, joista valitetaan, koskevat yhtäältä syyskuuta 2001 ja toisaalta kesäkuuta 2003, eli ne on tehty 18 ja 16 vuotta ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä. Kurinpitomenettely aloitettiin 7.2.2013, eli 11 ja 9 vuotta niiden tekojen jälkeen, joista valitetaan. Kantaja katsoo, että kyseisten tekojen ja riidanalaisen päätöksen välinen aika on ilmeisen kohtuuton. Hän lisää, että nimittävän viranomaisen olisi pitänyt harkita kurinpidollisen vastuunsa lieventämistä tai jopa todeta, että se on vanhentunut, koska teot ovat vanhoja.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen ja siihen, että asianosaiset eivät ole prosessuaalisesti yhdenvertaisia. Kantaja väittää, ettei komissio hyväksynyt hänen vuonna 2013 aloitetun menettelyn alusta lähtien tekemiä lukuisia pyyntöjä, jotka koskivat sellaisten asiakirjojen toimittamista, joita hän piti puolustuksensa kannalta välttämättöminä, eli muun muassa kaikkia hänen sähköpostiviestejänsä, jotka liittyivät niihin kahteen tekoon, joista valitettiin, puitesopimusta, kyseessä olevan kyselyn väliaikaisia kyselylomakkeita ja lopullista kyselylomaketta sekä niihin liittyviä taloudellisia tietoja koskevia asiakirjoja. Tämä merkitsee sitä, että puolustautumisoikeuksia on loukattu ja että asianosaiset eivät ole prosessuaalisesti yhdenvertaisia.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu muoto- ja menettelyvirheeseen ja siihen, että velvollisuus tutkia perusteellisesti syyllisyyttä tukevat ja sitä vastaan puhuvat seikat on laiminlyöty. Kantaja väittää, että [luottamuksellista] (1) rikostuomioistuin totesi 16.4.2018, ettei yhtäkään tekoa ollut näytetty toteen, ja että se vapautti kantajan ”kaikista häntä vastaan esitetyistä syytteistä”, minkä lisäksi kantaja täsmentää, että kyseinen tuomioistuin lausui täysin samoista teoista kuin ne, joihin riidanalainen päätös perustuu, ja totesi, ettei niitä ollut näytetty toteen. Kantajan mukaan nimittävä viranomainen laiminlöi velvollisuutensa ilmoittaa kurinpitolautakunnalle kaikista lausunnon kannalta merkityksellisistä ja tarpeellisista asiakirjoista ja teki menettelyvirheen, kun se ei toimittanut kurinpitolautakunnalle niinkin tärkeää asiakirjaa kuin tuomioistuimen lopullista ratkaisua, jolla kantaja vapautettiin kaikista häntä vastaan esitetyistä syytteistä.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan syyttömyysolettamaa on loukattu ja puolueettomuusvelvollisuus on laiminlyöty. Kantajan mukaan pääsihteeri kirjoitti komission varapuheenjohtajille, kahdelle komission jäsenelle, kantajan pääosaston pääjohtajalle, henkilöstöosaston pääjohtajalle sekä nimittävälle viranomaiselle, että ”tutkimuksessa vahvistettiin eturistiriita ja tuotiin esiin eri sääntöjenvastaisuuksia asianomaisen osalta”, ja siten syyttömyysolettamaa on loukattu ja puolueettomuusvelvollisuus on laiminlyöty.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että asiassa on käytetty sellaista asiakirjaa, jonka on katsottava olevan oikeudellisesti mitätön, sekä siihen, että kyseistä asiakirjaa ei ole olemassa ja että Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitteessä IX olevaa 1 artiklan 1 kohtaa on rikottu. Kantaja toteaa, ettei petostentorjuntavirasto kuullut häntä kyseessä olevista teoista 3.5.2011 ja 18.4.2012, jolloin sen kertomus lähetettiin, välisenä aikana, ja että petostentorjuntaviraston kertomus on oikeudellisesti mitätön, koska se laiminlöi velvollisuutensa kuulla kantajaa ennen kertomuksensa viimeistelemistä.

7)

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevaa 10 artiklaa on rikottu, oikeusvarmuuden periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta sekä perusteltua luottamusta on loukattu, ja asiassa on tehty ilmeinen arviointivirhe, koska seuraamus ei ole oikeassa suhteessa väitettyihin tekoihin nähden. Tältä osin kantaja väittää, että nimittävän viranomaisen määräämä seuraamus on ilmeisen suhteeton. Hänen mukaan niiden tekojen, joista valitetaan, merkitys on hyvin suhteellinen, koska riidanalainen summa on 2000 euroa. Lisäksi kyseiset teot ovat hyvin vanhoja. Kantajalle määrätty seuraamus johtaa siihen, että hänen perheensä jää kokonaan vaille tuloja ja sairausvakuutusta, mikä on ilmeisen suhteetonta.