—

toteamaan, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi ja että se on perusteltu

—

kumoamaan 28.2.2020 ja 9.4.2020 tehdyt komission päätökset, joilla se kieltäytyi luovuttamasta kantajaa koskevia henkilötietoja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomiseen sekä luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta 23.10.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (EUVL 2018, L 295, s. 39), erityisesti sen 17 artiklan, rikkomiseen. Lopuksi kantaja katsoo, että kanteen kohteena olevilla päätöksillä loukataan henkilötietoihin pääsyä koskevaa perusoikeutta.

2.

Toinen kanneperuste, joka perustuu hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen ja asetuksen 2018/1725, erityisesti sen 14 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 17 artiklan 3 kohdan, rikkomiseen.