—

kumoamaan komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2019/1835 (1) siltä osin kuin sillä jätetään Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle tietyt Yhdistyneen kuningaskunnan nimeämien maksajavirastojen maataloustukirahastolle tai maaseuturahastolle ilmoittamiin menoihin liittyvät määrät perusteena puutteet käsitteen ”Aktiiviviljelijä – etuyhteydessä olevat yhtiöt” määritelmässä

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Ensimmäiseksi se katsoo, että komissio erehtyi 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan sanamuodon tulkinnassa. Siinä ei suljeta pois tuenhakijaa tuen ulkopuolelle pelkästään siitä syystä, että se kuuluu yritysryhmään, jonka jokin muu jäsen harjoittaa tukeen oikeuttamattomien toimintojen luetteloon kuuluvaa toimintaa.

—

Toiseksi kantaja katsoo, ettei kyseisen säännöksen sanamuodolla voi olla sitä merkitystä, jonka komissio sille antaa. Johdonmukaisuuden vuoksi on selvää, että kiellettyä on oltava se, että yritysryhmä itse toimii kyseisellä alalla. Kyseinen edellytys ei täyty, jos suoran tuen hakija (itse) vastaa 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua viljelijän määritelmää mutta ei (itse) harjoita tältä osin merkityksellistä toimintaa.

—

Kolmanneksi Yhdistyneen kuningaskunnan tulkintaa tukee se, että 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan sanamuoto kuvastaa 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan, jossa määritellään viljelijän käsite, sanamuotoa. ”Viljelijällä” voidaan tarkoittaa joko a) sellaista yksittäistä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa maataloustoimintaa, tai b) tällaisten henkilöiden ryhmää. Viimeksi mainitussa tapauksessa 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ”viljelijä” muodostuu luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmästä. Virkettä ei Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan pitäisi lukea niin, että sillä lisätään 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaan ”toisiinsa liittyviä yksiköitä” koskeva osatekijä, joten 9 artiklan 2 kohdan a alakohdalle ei pidä antaa tällaista sisältöä.

—

Neljänneksi ilmaisua ”luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmä” käytetään myös muualla kyseisessä asetuksessa, mutta komissio ei näyttäisi tulkitsevan sitä johdonmukaisesti samalla tavalla kuin 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan yhteydessä. Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan kyseistä ratkaisevan tärkeää ilmaisua on tulkittava koko asetuksen osalta samalla tavalla.

—

Viidenneksi Yhdistynyt kuningaskunta väittää lisäksi, että komission tulkinnassa on myös toinen kielitieteellinen ongelma. Sen mukaan luonnollisen henkilön mainitseminen kyseisessä ilmaisussa on tarpeetonta. Pelkkä viittaus ”oikeushenkilöiden ryhmiin” olisi riittänyt. Luonnollinen henkilö ei voi nimittäin koskaan olla toisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön omistuksessa eikä samalla tavalla yhteydessä toiseen henkilöön kuin yhtiö, joka on yhteydessä toiseen yhtiöön.

—

Kuudenneksi Yhdistynyt kuningaskunta katsoo, että laajemmat tavoitesidonnaiset tai teleologiset seikat puoltavat sen näkemystä ja puhuvat komission näkemystä vastaan. Kymmenennen perustelukappaleen mukaan suoria tukia ei pitäisi myöntää ”luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille, elleivät kyseiset henkilöt voi osoittaa, että niiden maataloustoiminta ei ole hyvin vähäistä”. Tällainen lähestymistapa on täysin sopusoinnussa Yhdistyneen kuningaskunnan kannattaman 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan tulkinnan kanssa ja samalla ristiriidassa komission tulkinnan kanssa.

—

Viimeiseksi Yhdistynyt kuningaskunta katsoo, että 9 artiklan 2 kohdan c alakohdassa mahdollistetaan poikkeaminen 9 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta kiellosta silloin, kun tuenhakija (yksittäinen henkilö tai ryhmä) kuuluu a–c alakohdan soveltamisalaan. Jos tuenhakijat kykenevät osoittamineen, ”ettei niiden maataloustoiminta ole hyvin vähäistä”, niihin sovelletaan b alakohtaa. Niinpä on selvää, ettei lainsäätäjän aikomuksena ole ollut sulkea pois tukien maksamista henkilöille, joiden toimintaan toimintoja, jotka sinänsä mainitaan tukeen oikeuttamattomien toimintojen luettelossa.