2.3.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 68/66

Kanne 17.1.2020 – Junqueras i Vies v. parlamentti

(asia T-24/20)

(2020/C 68/74)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Junqueras i Vies (Sant Joan de Vilatorrada, Espanja) (edustaja: asianajaja A. Van den Eynde Adroer)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan, että kannekirjelmä, jolla kanne riidanalaisista asiakirjoista ja niiden liitteistä on nostettu, on jätetty ajoissa; ottamaan kanteen tutkittavaksi; toteamaan, että käsiteltävässä asiassa tarkoitetut riidanalaiset toimet ovat pätemättömiä ja ettei niillä ole merkitystä, ja velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne kohdistuu päätökseen, jonka Euroopan parlamentti ilmoitti puhemies Sassolin välityksellä täysistunnossa 13.1.2020 ja jossa – ottaen huomioon keskusvaaliviranomaisen 3.1.2020 tekemän päätöksen, jota seurasi Tribunal Supremon 9.1.2020 antama ratkaisu – todettiin, että Oriol Junqueras i Viesin edustajantoimi oli avoinna 3.1.2020 alkaen Euroopan parlamentin työjärjestyksen mukaisesti, ja sitä vastaan, että edellisellä päätöksellä hylättiin sellainen kiireellinen pyyntö suojella Oriol Junqueras i Viesin koskemattomuutta, jonka Oriol Junqueras i Viesin edustajana toiminut Euroopan parlamentin jäsen Riba i Giner oli esittänyt 20.12.2019.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 ja 2 kohdan rikkominen, koska Euroopan parlamentin vaalisäädöksen (1976) 13 artiklan 3 kohdassa ja parlamentin työjärjestyksen 4.7 artiklassa edellytetään, että mainittuja oikeuksia kunnioitetaan menettelyssä, jossa on mahdollista vedota sellaisiin poikkeuksiin ja valvoa sellaisia poikkeuksia, joita voidaan kohdistaa toteamukseen siitä, että Oriol Junqueras i Viesin edustajantoimi on avoinna.

2)

Toinen kanneperuste: Euroopan unionin perusoikeuskirjan 39 artiklan 1 ja 2 kohdan, SEU 14 artiklan 3 kohdan ja Euroopan vaalisäädöksen (1976) 1 artiklan 3 kohdan rikkominen, SEU 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lojaalin yhteistyön periaatteen loukkaaminen (Tribunal Supremon toimesta), koskemattomuudesta ja erioikeuksista tehdyn pöytäkirjan nro 7 9 artiklan (toisen kohdan) ja Euroopan parlamentin työjärjestyksen 6 artiklan rikkominen sillä perusteella, ettei varmisteta Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-502/19 19.12.2019 antaman tuomion – jossa edellytetään, että Euroopan parlamenttia on pyydettävä pidättämään koskemattomuus – käytännön vaikutusta nimenomaan Oriol Junqueras i Viesin osalta. Toissijaisesti väitetään, että Euroopan parlamentin vaalisäädöksen 13 artiklan 3 kohdan ja Euroopan parlamentin työjärjestyksen 4.7 artiklan sisältöä on tulkittava siten, että Euroopan parlamentti voi todeta, että kyseisiä artikloja koskevat poikkeukset avoimesta edustajantoimesta ovat käsillä, kun kanneperuste voidaan tutkia ilman valtion kansallisen lain arviointia.

3)

Kolmas kanneperuste: Euroopan unionin perusoikeuskirjan 39 artiklan 1 ja 2 kohdan ja Euroopan parlamentin työjärjestyksen 4 artiklan 7 kohdan rikkominen, koska valtion päätökset, joihin edustajantoimen toteaminen avoimeksi perustuu, eivät ole lopulliset.

4)

Neljäs kanneperuste: Euroopan unionin perusoikeuskirjan 39 artiklan 1 ja 2 kohdan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen pöytäkirjan nro 1 3 artiklan, koskemattomuudesta ja erioikeuksista tehdyn pöytäkirjan nro 7 9 artiklan ensimmäisen kohdan a ja b alakohdan ja Euroopan parlamentin työjärjestyksen 6 artiklan rikkominen, koska Oriol Junqueras i Viesiä on lainvastaisesti estetty nauttimasta koskemattomuudesta, johon hänellä on oikeus.

5)

Viides kanneperuste: Koskemattomuudesta ja erioikeuksista tehdyn pöytäkirjan nro 7 9 artiklan ensimmäisen kohdan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 39 artiklan 1 ja 2 kohdan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjan nro 3 3 artiklan, Euroopan parlamentin työjärjestyksen 6 artiklan ja vaalisäädöksen (1976) 13 artiklan 3 kohdan rikkominen, koska Espanjan lainsäädäntö edellyttää parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä etukäteen valittujen jäsenten syytteeseen asettamiseksi, joten Tribunal Supremon sisällöltään vastakkainen oikeuskäytäntö on contra legem ja se on luotu ad hoc ja ad homine, ilman, että olisi olemassa ennakkotapausta, minkä Tribunal Supremo on itse myöntänyt.