1

Kantajat Sinopec Chongqing SVW Chemical Co. Ltd (jäljempänä Sinopec Chongqing), Sinopec Great Wall Energy & Chemical (Ningxia) Co. Ltd (jäljempänä Sinopec Ningxia) ja Central-China Company, Sinopec Chemical Commercial Holding Co. Ltd (jäljempänä Sinopec Central-China) vaativat SEUT 263 artiklan nojalla nostamallaan kanteella unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan lopullisten polkumyyntitullien käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen polyvinyylialkoholien tuonnissa 25.9.2020 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/1336 (EUVL 2020, L 315, s. 1, jäljempänä riidanalainen asetus) siltä osin kuin se koskee kantajia.

2

Sinopec Chongqing ja Sinopec Ningxia ovat kiinalaisia yrityksiä, jotka tuottavat polyvinyylialkoholeja, kun taas Sinopec Central-China on kiinalainen ensin mainittuihin yhtiöihin etuyhteydessä oleva yritys, joka vie niiden valmistamia tuotteita erityisesti Euroopan unioniin.

3

Kuraray Europe GmbH (jäljempänä Kuraray), joka on polyvinyylialkoholien tuottaja, jonka osuus kokonaistuotannosta unionissa on yli 60 prosenttia, toimitti 18.6.2019 Euroopan komissiolle kantelun polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (EUVL 2016, L 176, s. 21; jäljempänä perusasetus) 5 artiklan perusteella. Näin ollen komissio julkaisi ilmoituksen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen polyvinyylialkoholien tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta (EUVL 2019, C 256, s. 4).

4

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1.7.2018–30.6.2019 välisen ajanjakson (jäljempänä tutkimusajanjakso). Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu, joka koski riidanalaisen asetuksen taulukoissa 1–11 tarkoitettuja tietoja, kattoi 1.1.2016 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen jakson, (jäljempänä tarkastelujakso) (riidanalaisen asetuksen 39 perustelukappale).

5

Käytyään kirjeenvaihtoa kantajien ja muiden yritysten, joita sen tutkimus koski, kanssa komissio toimitti 3.7.2020 kantajille perusasetuksen 20 artiklassa tarkoitetun lopullisen ilmoituksen (jäljempänä lopullinen ilmoitus), jossa se ilmoitti aikovansa säätää niiden osalta käyttöön otettavaksi 26,3 prosentin suuruisen polkumyyntitullin, joka vastasi kantajien polkumyyntimarginaalia. Lisäkirjeenvaihdon ja 17.7.2020 komission pitämän kuulemistilaisuuden jälkeen kantajat esittivät 20.7.2020 huomautuksensa lopullisesta ilmoituksesta. Komissio toimitti 24.7.2020 kantajille täydentävän lopullisen ilmoituksen (jäljempänä täydentävä lopullinen ilmoitus), jossa se hyväksyi osan kantajien perusteluista ja katsoi, että polkumyyntimarginaali voitiin alentaa 17,3 prosenttiin. Kantajat esittivät huomautuksensa täydentävästä lopullisesta ilmoituksesta 29.7.2020.

6

Riidanalaisella asetuksellaan komissio otti käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevien tiettyjen polyvinyylialkoholien tuonnissa ja määritti kantajien osalta vapaasti unionin rajalla tullaamattomana ‑nettohintaan sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin 17,3 prosentin suuruiseksi.

7

Kun komissio muodosti laskennallisesti kantajien valmistamien tuotteiden normaaliarvon, se ei soveltanut perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä yleissääntöä, jonka mukaan ”[n]ormaaliarvo perustuu tavallisesti viejämaan riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamiin tai maksettaviksi tuleviin hintoihin”. Se sovelsi kyseisen asetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa, joka lisättiin perusasetukseen perusasetuksen ja muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (EU) 2016/1037 muuttamisesta 12.12.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2321 (EUVL 2017, L 338, s. 1) (riidanalaisen asetuksen 86 ja 87 perustelukappale).

8

Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdassa säädetään seuraavaa:

”6 a. a)   Jos tätä tai tämän asetuksen muuta asiaankuuluvaa säännöstä sovellettaessa päätetään, että ei ole asianmukaista käyttää viejämaan kotimarkkinoiden hintoja ja kustannuksia kyseisessä maassa esiintyvien b alakohdassa tarkoitettujen merkittävien vääristymien vuoksi, normaaliarvo muodostetaan yksinomaan vääristymättömiä hintoja tai vertailuarvoja osoittavien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella seuraavia sääntöjä noudattaen.

Lähteitä, joita komissio voi käyttää, ovat

9

Riidanalaisessa asetuksessaan komissio on todennut erityisesti 20.12.2017 päivätyn Kiinan tilannetta koskevan raporttinsa perusteella, jonka se oli julkaissut perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan c alakohdan nojalla, että kyseisessä maassa esiintyi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitettuja ”merkittäviä vääristymiä” (riidanalaisen asetuksen 91 ja 171 perustelukappale), ja muodostanut normaaliarvon näin ollen perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan toisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn menetelmän mukaisesti. Tässä yhteydessä komissio on pitänyt Turkkia asianmukaisena edustavana maana (riidanalaisen asetuksen 172 ja 222 perustelukappale). Lisäksi komissio on sisällyttänyt normaaliarvoon perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan viimeisen alakohdan mukaisesti vääristymättömänä ja kohtuullisena pitämänsä määrän hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä voittoa (riidanalaisen asetuksen 87 perustelukappale).

10

Lisäksi komissio on todennut Sinopec Ningxian osalta, että toimitetuissa tuotantokustannuksia koskevissa tiedoissa oli merkittäviä ja vakavia puutteita. Kun komissio on siis muodostanut Sinopec Ningxian valmistamien tuotteiden normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti, se on soveltanut perusasetuksen 18 artiklan 1 kohtaa, jossa säädetään, että jos asianomainen osapuoli ”kieltäytyy antamasta tarvittavia tietoja – – tai merkittävällä tavalla vaikeuttaa tutkimuksia”, komissio voi tehdä päätelmänsä ”käytettävissä olevien tietojen perusteella” (jäljempänä 18 artiklassa tarkoitetut käytettävissä olevat tiedot). Näin ollen Sinopec Ningxian valmistamien tuotteiden normaaliarvo on muodostettu laskennallisesti muiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen perusteella, ja komissio on käyttänyt korkeinta normaaliarvoa, joka oli määritetty kyseisten muiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, kunkin kyseessä olleen polyvinyylialkoholituotetyypin osalta (riidanalaisen asetuksen 327–333 perustelukappale).

11

Kun komissio on vertaillut kantajien valmistamien tuotteiden normaaliarvoa ja niiden vientihintaa, komissio on tehnyt kaksi oikaisua perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b ja i alakohdan nojalla. Yhtäältä komissio on korottanut normaaliarvoa ”ottaakseen huomioon [välilliseen verotukseen perustuvan eron] Kiinasta unioniin suuntautuvan vientimyynnin [– –] ja normaaliarvon välillä, kun [normaaliarvoon ei sisälly välillisiä veroja], kuten alv” (riidanalaisen asetuksen 388 perustelukappale). Toisaalta komissio on laskenut vientihintaa, koska Sinopec Chongqingin ja Sinopec Ningxian tuottamien polyvinyylialkoholien myynti unioniin tapahtui Sinopec Central-Chinan välityksellä, jota ei ole pidettävä sisäisenä myyntiosastona vaan pikemminkin kauppiaana (riidanalaisen asetuksen 358 ja 373 perustelukappale). Lisäksi komissio on myös oikaissut vientihintaa alaspäin poistaakseen siitä vakuutus-, kuljetus-, käsittely- ja lastauskustannukset sekä luottokustannukset ja pankkikulut (jäljempänä riidanalaiset kustannukset), jotta vientihinta vastaisi noudettuna lähettäjältä ‑kaupan hintatasoa (riidanalaisen asetuksen 313, 314 ja 357 perustelukappale).

12

Kun komissio on perusasetuksen 3 artiklan 2, 3 ja 6 kohdan mukaisesti tutkinut unionin tuotannonalalle väitetysti aiheutunutta vahinkoa, komissio on analysoinut alihinnoittelua. Tässä yhteydessä se on nojautunut yhtäältä toteamuksiinsa, joiden mukaan polyvinyylialkoholien markkinat eivät muodostuneet kahdesta erillisestä segmentistä (riidanalaisen asetuksen 61–64 perustelukappale). Toisaalta se on soveltanut erityisesti menetelmää, jossa verrataan tuonnissa käytettyjä hintoja ja unionin tuotannonalan myyntihintoja tuotetyypeittäin, ja tässä yhteydessä se on todennut, ettei se löytänyt vastaavuutta joidenkin tuotetyyppien osalta (riidanalaisen asetuksen 432 ja 433 perustelukappale).

13

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

14

Wegochem Europe BV (jäljempänä Wegochem), joka tukee kantajien vaatimuksia väliintulijana, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

15

Komissio, jota tukevat Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto, Kuraray ja Sekisui Specialty Chemicals Europe SL (jäljempänä Sekisui), vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

16

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat viiteen kanneperusteeseen, joista ensimmäisessä ne väittävät, että komissio on soveltanut perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa Maailman kauppajärjestön (WTO) oikeuden mukaisten velvoitteiden vastaisesti, toisessa, että komissio on rikkonut perusasetuksen 2 artiklan 10 kohtaa ja tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kolmannessa, että komissio on rikkonut perusasetuksen 18 artiklan 1 ja 5 kohtaa ja WTO:n perustamissopimuksen (EYVL 1994, L 336, s. 3) liitteessä 1 A olevan tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) 1994 VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (EYVL 1994, L 336, s. 103, jäljempänä polkumyynnin vastainen sopimus) 6 artiklan 8 kohtaa ja polkumyynnin vastaisen sopimuksen liitettä II (EYVL 1994, L 336, s. 118, jäljempänä liite II), neljännessä, että komissio on rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa alihinnoittelun määrittämisen yhteydessä ja että komissio on rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 6 kohtaa, ja viidennessä, että komissio on loukannut kantajien puolustautumisoikeuksia.

17

Kantajat väittävät, että riidanalaisessa asetuksessaan komissio on soveltanut perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa tavalla, joka on ristiriidassa polkumyynnin vastaisen sopimuksen kanssa, sellaisena kuin sopimusta on tulkittu WTO:n riitojenratkaisuelimen päätöksissä. Kantajat toteavat, että polkumyynnin vastaisella sopimuksella ei ole välitöntä oikeusvaikutusta, mutta väittävät, että kun otetaan huomioon kyseisen sopimuksen ja perusasetuksen samankaltaisuudet, tämä seikka ei vaikuta komission käsiteltävässä asiassa väitetysti rikkomaan velvollisuuteen tulkita edellä mainittua perusasetuksen säännöstä yhdenmukaisesti WTO:n oikeuden kanssa, mukaan lukien WTO:n riitojenratkaisuelimen päätökset.

18

Kantajat toteavat, että nyt käsiteltävää kanneperustetta ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa koskevana lainvastaisuusväitteenä. Kantajat eivät riitauta kyseistä säännöstä sinänsä, vaan sen, miten komissio on soveltanut sitä riidanalaisessa asetuksessaan. Kantajat korostavat, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa on mahdollista tulkita yhdenmukaisesti WTO:n oikeuden kanssa ilman, että kyse olisi contra legem ‑tulkinnasta tai että säännös menettäisi merkityksensä.

19

Komissio, jota parlamentti, neuvosto, Kuraray ja Sekisui tukevat, kiistää kantajien perustelut.

20

On palautettava mieleen, että SEUT 216 artiklan 2 kohdan mukaan unionin tekemät kansainväliset sopimukset sitovat unionin toimielimiä, joten ne ovat ensisijaisia unionin toimiin nähden. Näin ollen johdetun oikeuden tekstejä on tulkittava niin pitkälti kuin mahdollista yhdenmukaisesti näiden sopimusten kanssa, erityisesti, kun kyseisten tekstien tarkoituksena on nimenomaan unionin tekemän kansainvälisen sopimuksen täytäntöön paneminen (ks. vastaavasti tuomio 9.1.2003, Petrotub ja Republica v. neuvosto, C‑76/00 P, EU:C:2003:4, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 18.3.2014, Z., C‑363/12, EU:C:2014:159, 71 ja 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21

Perusasetuksen johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen mukaan polkumyynnin vastaisen sopimuksen sääntöjen asianmukaisen ja avoimen soveltamisen varmistamiseksi unionin lainsäädäntö olisi mahdollisimman hyvin saatettava kyseisen sopimuksen mukaiseksi. Sopimusvelvoitteiden noudattamista koskeva yleinen kansainvälisen oikeuden periaate (pacta sunt servanda), joka on vahvistettu 23.5.1969 tehdyn valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 26 artiklassa (Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma, nide 1155, s. 331), edellyttää, että unionin tuomioistuinten on polkumyynnin vastaisen sopimuksen tulkinnassa ja soveltamisessa otettava huomioon WTO:n riitojenratkaisuelimen päätökset, joissa on tulkittu kyseisen sopimuksen määräyksiä (ks. vastaavasti tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 30, 32 ja 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

Kuten ilmauksen ”jos se on mahdollista” käyttäminen edellä 20 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä osoittaa, tätä oikeuskäytäntöä ei kuitenkaan voida soveltaa sellaiseen säännökseen, jonka merkitys on selvä ja yksiselitteinen ja joka ei siten edellytä minkäänlaista tulkintaa. Muuten unionin johdetun oikeuden yhdenmukaisen tulkinnan periaate olisi perustana tämän säännöksen contra legem ‑tulkinnalle, mitä ei voida sallia (ks. tuomio 13.7.2018, Confédération nationale du Crédit mutuel v. EKP, T‑751/16, EU:T:2018:475, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. myös vastaavasti tuomio 28.2.2017, Canadian Solar Emea ym. v. neuvosto, T‑162/14, ei julkaistu, EU:T:2017:124, 151 kohta).

23

Lisäksi on todettava, että periaatetta, jonka mukaisesti unionin toimielinten toimia on tulkittava yhdenmukaisesti sellaisen kansainvälisen sopimuksen määräysten kanssa, jonka sopimuspuoli unioni on, sellaisena kuin kyseinen periaate on määritelty edellä 20–22 kohdassa viitatussa oikeuskäytännössä, ei pidä sekoittaa kyseisten toimien laillisuusvalvontaan.

24

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on nimittäin niin, että kansainvälisen sopimuksen määräyksiin voidaan vedota unionin johdetun oikeuden toimen kumoamista koskevan kanteen tai tällaisen toimen lainvastaisuutta koskevan väitteen tueksi ainoastaan kahden edellytyksen täyttyessä eli jos yhtäältä kyseisen sopimuksen luonne ja rakenne eivät ole sen esteenä ja jos toisaalta kyseiset määräykset ovat sisällöltään ehdottomia ja riittävän täsmällisiä. Tällaisiin määräyksiin voidaan vedota unionin tuomioistuimissa unionin toimen lainmukaisuuden arviointiperusteena ainoastaan, jos kyseiset kaksi edellytystä täyttyvät samanaikaisesti (ks. tuomio 16.7.2015, komissio v. Rusal Armenal, C‑21/14 P, EU:C:2015:494, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Käsiteltävässä asiassa on niin, että koska kantajat ovat ilmoittaneet, etteivät ne esitä lainvastaisuusväitettä ja että ne eivät muutenkaan väitä eivätkä varsinkaan osoita, että edellä 24 kohdassa viitatussa oikeuskäytännössä vahvistetut edellytykset täyttyvät, jotta unionin yleinen tuomioistuin voi hyväksyä nyt käsiteltävän kanneperusteen, kantajien on osoitettava, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohta on epäselvä tai sisältää moniselitteisyyksiä, jotka olisi poistettava tulkitsemalla säännöstä yhdenmukaisesti kyseisten sääntöjen kanssa, ja että tämä tulkinta ei ole contra legem.

26

On todettava, että kantajat eivät väitä, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan sanamuoto olisi moniselitteinen.

27

Kantajat väittävät kuitenkin ensinnäkin, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltaminen yhdenmukaisesti WTO:n oikeuden kanssa edellyttää, että sitä tulkitaan siten, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa mainituista kolmesta tietolähteestä voidaan käyttää ainoastaan viimeistä eli viejämaan kotimarkkinoiden kustannuksia.

28

On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on (ks. tuomio 2.7.2020, Magistrat der Stadt Wien (Grand hamster), C‑477/19, EU:C:2020:517, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Kantajien ehdottama perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan tulkinta merkitsee, että kaksi ensimmäistä tietolähdettä, joista säädetään kyseisen asetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa, suljetaan pois ja kolmannelle annetaan laaja soveltamisala siinä mielessä, että sitä pitäisi soveltaa myös silloin, kun ei ole osoitettu, että kyseiset kustannukset eivät ole vääristyneitä.

30

Aluksi on todettava, että tulkintaa, johon kantajat vetoavat, ei voida perustella kyseisen säännöksen sanamuodolla, jossa mainitaan kolme vaihtoehtoa, joista kolmannen soveltaminen edellyttää erityisedellytyksen täyttymistä. Kuten sanan ”voi” käytöstä käy ilmi, kyseiset kolme vaihtoehtoa eivät ole tyhjentäviä, joten komissio voi käyttää muitakin tietolähteitä kuin näissä kolmessa vaihtoehdossa mainittuja. Lainsäätäjän komissiolle jättämän harkintavallan perusteella, jonka mukaisesti komissio voi päättää käyttää täydentäviä tietolähteitä, komissio ei kuitenkaan voi käyttää neljättä tietolähdettä, joka olisi sama kuin kolmas tietolähde mutta jonka osalta ei sovellettaisi edellytystä siitä, että on näytettävä, että viejämaan kotimarkkinoiden kustannukset eivät ole vääristyneet.

31

Tämän jälkeen on todettava, että tätä tulkintaa ei tue myöskään perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan asiayhteys. Mainitussa säännöksessä nimittäin säädetään erityissääntöjä, jotka eroavat perusasetuksen 2 artiklan muissa kohdissa säädetyistä säännöistä siten, että niitä sovelletaan, jos viejämaan kotimarkkinoilla esiintyy merkittäviä vääristymiä. Näin ollen se, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan ensimmäisessä alakohdassa viitataan ”[tämän] tai tämän asetuksen muu[n] asiaankuuluva[n] säännö[ksen] sovel[tamiseen]”, ei tarkoita, että kyseistä säännöstä olisi kaikissa tapauksissa tulkittava yhdenmukaisesti polkumyynnin vastaisen sopimuksen sellaisten määräysten kanssa, jotka vastaavat muita perusasetuksen 2 artiklan säännöksiä.

32

Lopuksi on todettava perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan tavoitteista, että kyseisen säännöksen tavoitteena on välttää se, että polkumyyntitutkimuksessa käytettäisiin sellaisia viejämaan hinta- ja kustannustietoja, jotka ovat vääristyneet kyseisen maan kotimarkkinoilla esiintyvien merkittävien vääristymien takia. Näin ollen säännöksessä säädetään mahdollisuudesta käyttää joko asianmukaisen edustavan kolmannen maan tietoja, kansainvälisiä tietoja tai viejämaan kotimarkkinoiden kustannuksia, kunhan osoitetaan, etteivät kyseiset kustannukset ole vääristyneitä.

33

Näin ollen on katsottava, että edellä 27 kohdassa tiivistetysti esitetyllä perustelullaan kantajat ehdottavat, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa tulkittaisiin contra legem, eikä näin voida tehdä.

34

Toiseksi kantajat väittävät, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa on tulkittava yhdenmukaisesti polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan ja 2 artiklan 2 kohdan 1 alakohdan 1 alakohdan kanssa.

35

Kantajien mukaan on yhtäältä niin, että polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan perusteella normaaliarvo voidaan muodostaa laskennallisesti sen sijaan, että se laskettaisiin viejämaan hintojen perusteella, vain kolmessa tapauksessa, joista yksi on se, että viejämaassa vallitsee erityinen markkinatilanne.

36

Kantajat toteavat, että erityisen markkinatilanteen käsitteellä, sellaisena kuin sitä on tulkittu WTO:n riitojenratkaisuelimen päätöksissä, ei anneta polkumyyntitutkimuksesta vastaavalle viranomaiselle (jäljempänä toimivaltainen viranomainen) rajoittamatonta vapautta vaan se kattaa ainoastaan tilanteet, joissa erityinen markkinatilanne vaikuttaa normaaliarvon ja vientihinnan vertailukelpoisuuteen. Sitä vastoin tilanne, jossa merkittäviä vääristymiä esiintyy siksi, että valtio on puuttunut merkittävästi viejämaan markkinoihin, ei yksinään merkitse, että normaaliarvon laskennallisen muodostamisen yhteydessä voidaan jättää huomiotta kyseisen maan vientiä harjoittaville tuottajille aiheutuneet kustannukset ja käyttää niiden sijasta kolmannen maan tuottajille aiheutuneita kustannuksia. Kantajien mukaan on komission tehtävä osoittaa, että tällaisen tilanteen ja hintojen vertailukelpoisuuden välillä on yhteys. Nyt esillä olevassa asiassa tällaista näyttöä ei kuitenkaan ole esitetty.

37

Kantajien mukaan on toisaalta niin, että vaikka tuotantopanoskustannusten vääristyminen johtaisi erityiseen markkinatilanteeseen, komission tässä asiassa soveltama menetelmä, jonka mukaisesti on käytettävä muista kuin vääristyneistä lähteistä peräisin olevia tuotantopanoskustannuksia ja jätettävä huomiotta kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kirjanpidon mukaiset tuotantokustannustiedot, on kuitenkin polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan 1 alakohdan 1 alakohdan vastainen, sellaisena kuin sitä on tulkittu WTO:n riitojenratkaisuelimen päätöksissä.

38

On muistutettava, että – kuten edellä 23 kohdassa on todettu – unionin yleinen tuomioistuin ei voi sillä perusteella, että kantajat ovat vedonneet yhdenmukaisen tulkinnan periaatteeseen, arvioida perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan lainmukaisuutta WTO:n sääntöjen perusteella ilman, että olisi tarpeen osoittaa, että oikeuskäytännössä tämän laillisuusvalvonnan harjoittamiselle asetetut edellytykset täyttyvät.

39

Edellä 20 kohdasta ilmenee lisäksi, että yhdenmukaisen tulkinnan periaatteen täysimääräinen soveltaminen edellyttää, että kyseisten unionin oikeuden säännösten tarkoituksena on WTO:n sääntöjen täytäntöön paneminen.

40

On muistutettava, että unionin lainsäätäjä muutti asetuksella 2017/2321 perusasetuksen 2 artiklaa lisäämällä siihen 6 a kohdan ja muuttamalla sen 7 kohtaa.

41

Oikeuskäytännön mukaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohta, sellaisena kuin se oli ennen asetuksen 2017/2321 säätämistä, ilmensi unionin lainsäätäjän tahtoa ottaa kyseessä olevalla alalla käyttöön unionin oikeusjärjestyksessä noudatettava omanlainen lähestymistapa, ottamalla käyttöön erityinen normaaliarvon laskentaa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen järjestelmä muista kuin markkinatalousmaista peräisin olevaa tuontia varten. Näin ollen oikeuskäytännössä on katsottu, ettei perusasetuksen mainittua säännöstä voitu pitää toimenpiteenä, jolla on tarkoitus panna unionin oikeusjärjestyksessä täytäntöön WTO-sopimuksissa hyväksytty erityinen velvoite, kun kyseisissä sopimuksissa ei määrätä muiden kuin markkinatalousmaiden kohdalla noudatettavista normaaliarvon laskentasäännöistä (tuomio 5.5.2022, Zhejiang Jiuli Hi-Tech Metals v. komissio, C‑718/20 P, EU:C:2022:362, 88 kohta; ks. myös vastaavasti ja analogisesti tuomio 16.7.2015, komissio v. Rusal Armenal, C‑21/14 P, EU:C:2015:494, 47–50 kohta). Unionin yleinen tuomioistuin on täsmentänyt, että koska kyseisessä säännöksessä vahvistettiin normaaliarvon laskentasäännöt, joille ei löydy vastaavuutta WTO-sopimuksista, komissio ei ollut velvollinen tulkitsemaan sitä unionin WTO:n yhteydessä hyväksymien velvoitteiden mukaisesti. Jos komissiolla nimittäin olisi ollut tällainen velvollisuus, komissiolla ei olisi ollut harkintavaltaa, jonka lainsäätäjä oli sille halunnut antaa (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 19.9.2019, Zhejiang Jndia Pipeline Industry v. komissio, T‑228/17, EU:T:2019:619, 111–113 kohta).

42

On katsottava, että näitä periaatteita voidaan soveltaa analogisesti perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaan.

43

Kyseisellä säännöksellä nimittäin otetaan käyttöön erityinen normaaliarvon määrittämistä koskevien sääntöjen järjestelmä sellaisesta maasta peräisin olevaa vientiä varten, jonka kotimarkkinoilla on todettu esiintyvän kyseisessä säännöksessä määriteltyjä merkittäviä vääristymiä. WTO:n oikeudessa ei ole erityissääntöjä, joiden mukaisesti normaaliarvo olisi laskettava tällaisissa tilanteissa.

44

Lisäksi on totta, että asetuksen 2017/2321 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan, että asetuksella ”ei rajoiteta sen määrittämistä, onko jonkin WTO:n jäsen markkinatalous, tai ehtoja, jotka on vahvistettu pöytäkirjoissa ja muissa välineissä, joiden mukaisesti maat ovat liittyneet [WTO:n perustamissopimukseen]”, mukaan lukien Kiinan kansantasavallan liittymisestä WTO:hon tehty pöytäkirja (jäljempänä Kiinan liittymistä WTO:hon koskeva pöytäkirja).

45

On myös totta, että Kiinan liittymistä WTO:hon koskevan pöytäkirjan 15 kohdassa on erityissääntöjä, jotka koskevat polkumyynnin vastaisen sopimuksen soveltamista Kiinasta peräisin olevaan tuontiin, ja siinä määrätään siirtymäkaudesta, joka päättyy viimeistään 15 vuotta sen jälkeen, kun Kiinan kansantasavallasta on tullut WTO:n jäsen, eli 11.12.2016.

46

Asetuksen 2017/2321 johdanto-osan toisen perustelukappaleen olemassaolon perusteella ei kuitenkaan voida katsoa, että kun unionin lainsäätäjä sääti kyseisen asetuksen, sen tarkoituksena oli luoda järjestelmä, jolla pannaan täytäntöön Kiinan liittymistä WTO:hon koskevan pöytäkirjan 15 kohta.

47

Joka tapauksessa on niin, että jos katsottaisiin, että Kiinan liittymistä WTO:hon koskevan pöytäkirjan 15 kohta on siinä määrätyn siirtymäkauden päätyttyä esteenä sille, että polkumyyntitutkimuksen yhteydessä käytetään sellaista normaaliarvon määrittämisen menetelmää, joka ei perustu tutkimuksen kohteena olevan tuotannonalan kiinalaisiin hintoihin tai kustannuksiin, tästä seuraisi, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohta olisi ristiriidassa kyseisen 15 kohdan kanssa.

48

Koska kantajat eivät ole esittäneet väitettä, jonka mukaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohta on lainvastainen WTO:n sääntöjen perusteella, tämä mahdollinen ristiriita vain vahvistaisi sen, ettei kyseistä säännöstä voida tulkita kantajien toivomalla tavalla.

49

Näin ollen on katsottava, että edellytykset sille, että yhdenmukaisen tulkinnan periaatetta voitaisiin soveltaa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan tulkitsemiseksi WTO:n sääntöjen perusteella, eivät täyty.

50

Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

51

Toisessa kanneperusteessa on kolme osaa, joista ensimmäinen koskee perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan rikkomista ja ilmeistä arviointivirhettä, toinen perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan alkuosan rikkomista ja kolmas perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan rikkomista.

52

Kantajat, joita Wegochem tukee, muistuttavat ensin, että kaikessa niiden unioniin vientiä varten tapahtuneessa polyvinyylialkoholien myynnissä myyjänä on ollut Sinopec Central-China, ja väittävät tämän jälkeen, että komissio on virheellisesti katsonut, että Sinopec Central-Chinan toiminta ei ollut sisäisen myyntiosaston toimintaa vaan muistutti palkkioperusteisen edustajan toimintaa, ja oikaissut kyseisten myyntien vientihintaa alaspäin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan nojalla (jäljempänä ensimmäinen riidanalainen oikaisu) määrällä, joka vastasi kyseisen yhtiön myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja yhtiön voittomarginaalia ja joka arvioitiin riippumattoman kauppiaan toimittamien tietojen perusteella.

53

Kantajat toteavat ensinnäkin, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan sanamuodon ja asiaa koskevan oikeuskäytännön mukaan on niin, että jotta komissio voi tehdä oikaisun mainitun alakohdan nojalla, sen on ainakin esitettävä keskenään yhdenmukaisia aihetodisteita, joista ilmenee, että tuottajaan etuyhteydessä oleva myyntiyhtiö harjoittaa palkkioperusteisen edustajan toimintaa muistuttavaa toimintaa.

54

Kantajat toteavat, että komissio ei voi kääntää näyttövelvollisuutta katsomalla, että tällainen oikaisu on yleensä perusteltu heti, kun yritys perustaa etuyhteydessä olevan myyntiyhtiön vientiä varten tapahtuvaa myyntiään varten, ja että näin ollen kyseisen yhtiön perustaneen tuottajan on osoitettava, ettei kyseinen oikaisu ole perusteltu.

55

Toiseksi niiden seikkojen perusteella, joihin komissio on vedonnut riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneessa menettelyssä ja riidanalaisessa asetuksessaan, ei voida katsoa, että ensimmäinen riidanalainen oikaisu olisi perusteltu käsiteltävässä asiassa.

56

Komissio kiistää kantajien perustelut.

57

Komission mukaan on ensinnäkin olemassa yleissääntö, jonka mukaan silloin, kun yritys perustaa etuyhteydessä olevan yhtiön toteuttamaan liiketoimia, jotka sen olisi muutoin annettava kolmansien toimijoiden tehtäväksi, oikaisun tekeminen perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan nojalla on perusteltua. On nimittäin fakta, että tällä tavoin perustettu etuyhteydessä oleva yhtiö harjoittaa palkkioperusteisen edustajan toimintaa muistuttavaa toimintaa. Tällainen oikaisu voidaan jättää tekemättä vain poikkeuksena kyseisestä yleissäännöstä silloin, kun tuottaja ja siihen etuyhteydessä oleva jakeluyhtiö, joka vastaa unioniin suuntautuvasta viennistä, muodostavat yhden ainoan taloudellisen yksikön. Poikkeuksia yleissäännöstä on tulkittava suppeasti.

58

Toiseksi komissio toteaa, että se ei ole koskaan väittänyt, että mikään niistä tekijöistä, joiden perusteella se on tehnyt ensimmäisen riidanalaisen oikaisun, olisi yksinään peruste katsoa, ettei Sinopec Central-Chinaa voida pitää sisäisenä myyntiosastona. Se korostaa tarvetta arvioida merkityksellisiä seikkoja kokonaisvaltaisesti ja väittää, että kun käsiteltävässä asiassa huomioon otettuja seikkoja arvioidaan kokonaisuutena, niistä voidaan päätellä, että Sinopec Central-China on itsenäinen ja autonominen myyntiyhtiö.

59

On aiheellista palauttaa mieleen perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan merkitykselliset säännökset, joissa säädetään seuraavaa:

”Vientihinnan ja normaaliarvon välillä on tehtävä tasapuolinen vertailu. Vertailu on tehtävä kaupan samassa portaassa ja mahdollisimman samanaikaisten myyntien suhteen ja ottaen asianmukaisesti huomioon muut mahdolliset hintojen vertailuun vaikuttavat erot. Elleivät laskennallisesti määritetty normaaliarvo ja vientihinta ole verrattavissa, kussakin tapauksessa on asianmukaisesti otettava huomioon, oikaisujen muodossa, tapauksen tosiseikat tutkien, hintoihin ja siten niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat väitetyt ja osoitetut eroavuudet. Oikaisujen toistamista on vältettävä etenkin silloin, kun kyseessä ovat alennukset, hyvitykset, määrät ja kaupan portaisiin liittyvät erot. Erityisten olosuhteiden täyttyessä oikaisuja voidaan tehdä seuraavien tekijöiden mukaisesti:

– –

i) Palkkiot

Oikaisu tehdään kyseessä olevan viennin osalta maksettujen palkkioiden erojen mukaisesti.

Käsitteeseen ’palkkiot’ katsotaan sisältyvän tuotteen tai samankaltaisen tuotteen kauppiaan saama voittomarginaali, jos kyseisen kauppiaan toiminta muistuttaa palkkioperusteisen edustajan toimintaa.”

60

Oikeuskäytännöstä ilmenee, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdassa tarkoitettua oikaisua ei saada tehdä silloin, kun kolmanteen valtioon sijoittunut tuottaja ja siihen etuyhteydessä oleva jakelija, joka on vastuussa unioniin suuntautuvasta viennistä, muodostavat yhden ainoan taloudellisen yksikön (ks. analogisesti tuomio 26.10.2016, PT Musim Mas v. neuvosto, C‑468/15 P, EU:C:2016:803, 39 kohta).

61

Tuotanto- ja myyntitoiminnan jakaminen juridisesti eri yhtiöiden muodostaman ryhmän sisällä ei muuta sitä tosiseikkaa, että kyseessä on yksi ainoa taloudellinen yksikkö, joka organisoi tällä tavoin sellaisten toimintojen kokonaisuuden, joita harjoitetaan toisissa tapauksissa myös juridiselta näkökannalta yhden ainoan yksikön avulla (ks. analogisesti tuomio 26.10.2016, PT Musim Mas v. neuvosto, C‑468/15 P, EU:C:2016:803, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62

Tällaisessa tilanteessa sillä, että kyseessä katsotaan olevan yksi ainoa taloudellinen yksikkö, voidaan välttää se, että kustannukset, jotka selvästi sisältyvät tuotteen myyntihintaan silloin, kun myyjänä on tuottajan organisaatioon integroitu myyntiosasto, eivät sisälly siihen enää silloin, kun samaa myyntitoimintaa harjoittaa yhtiö, joka on juridisesti erillinen mutta joka on tuottajan taloudellisessa määräysvallassa (ks. analogisesti tuomio 26.10.2016, PT Musim Mas v. neuvosto, C‑468/15 P, EU:C:2016:803, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63

Tästä seuraa, että kolmanteen valtioon sijoittautuneen tuottajan kanssa yhden ainoan taloudellisen yksikön muodostavan jakeluyhtiön ei voida katsoa harjoittavan perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdassa tarkoitettua palkkioperusteisen edustajan toimintaa muistuttavaa toimintaa (ks. analogisesti tuomio 26.10.2016, PT Musim Mas v. neuvosto, C‑468/15 P, EU:C:2016:803, 42 kohta).

64

Kun tutkitaan sitä, muodostavatko tuottaja ja siihen etuyhteydessä oleva jakelija yhden ainoan taloudellisen yksikön, on ratkaisevaa tarkastella kyseisen tuottajan ja kyseisen jakeluyhtiön välisten suhteiden taloudellista realiteettia. Kun otetaan huomioon sellaisen toteamuksen vaatimus, joka heijastaa kyseisen tuottajan ja kyseisen jakeluyhtiön välisten suhteiden taloudellista realiteettia, unionin toimielimet ovat velvollisia ottamaan huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, joiden avulla voidaan ratkaista, harjoittaako jakeluyhtiö kyseisen tuottajan integroidun myyntiosaston toimintaa tai ei (ks. analogisesti tuomio 26.10.2016, PT Musim Mas v. neuvosto, C‑468/15 P, EU:C:2016:803, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65

Oikeuskäytännön mukaan todistustaakka perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdassa lueteltujen erityisten oikaisujen tarpeellisuudesta kuuluu sille, joka haluaa vedota oikaisuun (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 26.10.2016, PT Musim Mas v. neuvosto, C‑468/15 P, EU:C:2016:803, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

66

Näin ollen silloin kun unionin toimielimet katsovat, että vientihintaa on oikaistava alaspäin sillä perusteella, että tuottajaan etuyhteydessä oleva myyntiyhtiö harjoittaa toimintaa, joka muistuttaa palkkioperusteisen edustajan toimintaa, näiden toimielinten on ainakin esitettävä keskenään yhdenmukaisia aihetodisteita, jotka osoittavat tämän edellytyksen täyttyneen (ks. analogisesti tuomio 26.10.2016, PT Musim Mas v. neuvosto, C‑468/15 P, EU:C:2016:803, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67

Tästä seuraa, että silloin, kun unionin toimielimet ovat esittäneet keskenään yhdenmukaisia aihetodisteita siitä, että tuottajaan etuyhteydessä oleva jakeluyhtiö harjoittaa palkkioperusteisen edustajan toimintaa muistuttavaa toimintaa, jakeluyhtiön tai tuottajan on näytettävä toteen, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdassa tarkoitettu oikaisu ei ole perusteltu (ks. analogisesti tuomio 26.10.2016, PT Musim Mas v. neuvosto, C‑468/15 P, EU:C:2016:803, 85 kohta).

68

Tästä seuraa, että voidakseen tehdä perustellusti ensimmäisen riidanalaisen oikaisun komission oli esitettävä keskenään yhdenmukaisia aihetodisteita, jotka olivat omiaan osoittamaan, että oikaisu oli perusteltu.

69

Komissio ei voi katsoa, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukainen oikaisu on lähtökohtaisesti tehtävä heti, kun yritys perustaa etuyhteydessä olevan myyntiyhtiön vientiä varten tapahtuvaa myyntiään varten.

70

Tällaista yleissääntöä, jonka perusteella näyttövelvollisuus kääntyisi, ei nimittäin ole osoitettu, sillä komission tässä tarkoituksessa viittaama oikeuskäytäntö ei ole merkityksellistä.

71

Komissio tukeutuu ensinnäkin 7.2.2013 annettuun tuomioon EuroChem MCC v. neuvosto (T‑459/08, ei julkaistu, EU:T:2013:66). Kyseisen tuomionsa 132 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL 2009, L 343, s. 51, oikaisu EUVL 2010, L 7, s. 22) 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan toinen virke perustui polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (EY) N:o 384/96 muuttamisesta 5.11.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1972/2002 (EYVL 2002, L 305, s. 1) 1 artiklan 5 kohtaan. Unionin yleinen tuomioistuin on todennut tuomionsa samassa kohdassa, että asetuksen N:o 1972/2002 johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen perusteella kyseinen virke lisättiin sen selventämiseksi unionin toimielinten vakiintuneen käytännön mukaisesti, että kyseisen alakohdan mukaiset oikaisut on tehtävä myös, vaikka osapuolet eivät toimisi päämies-edustajasuhteen pohjalta, jos ne saavuttavat saman taloudellisen tuloksen ostajana ja myyjänä toimiessaan. Tuomion 133 ja 134 kohdasta ilmenee kuitenkin, että oikaisu on tehtävä, jos vientiä harjoittavaan tuottajaan etuyhteydessä olevan myynnistä vastaavan yhtiön toiminta muistuttaa palkkioperusteisen edustajan toimintaa, ja että sen määrittämiseksi, onko asia näin, on tutkittava etuyhteydessä olevien eri yhtiöiden roolit. Näin ollen kyseisessä tuomiossaan unionin yleinen tuomioistuin ei vahvistanut yleissääntöä, johon komissio vetoaa tässä asiassa.

72

Toiseksi komissio vetoaa 26.10.2016 annettuun tuomioon PT Musim Mas v. neuvosto (C‑468/15 P, EU:C:2016:803, 39 kohta), jossa ei kuitenkaan viitata yleissääntöön eikä poikkeukseen siitä.

73

Kolmanneksi komissio tukeutuu 28.10.2004 annetun tuomion Shanghai Teraoka Electronic v. neuvosto (T‑35/01, EU:T:2004:317) 50 kohtaan ja 28.6.2019 annetun tuomion Changmao Biochemical Engineering v. komissio (T‑741/16, ei julkaistu, EU:T:2019:454) 49 kohtaan. Mainituissa kohdissa unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1) ja asetuksen N:o 1225/2009, jotka olivat voimassa olleet asetukset kyseisissä asioissa merkityksellisten tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitettu normaaliarvon määrittämismenetelmä oli poikkeus mainittujen asetusten 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa tätä varten säädetystä erityisestä menetelmästä, jota sovellettiin lähtökohtaisesti tuontiin muista kuin markkinatalousmaista. Nyt käsiteltävässä asiassa komissio ei kuitenkaan esitä eikä varsinkaan osoita, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisen oikaisun tekemättä jättäminen silloin, kun vientiä harjoittava tuottaja myy tuotteitaan unioniin etuyhteydessä olevan yhtiön välityksellä, on poikkeus kyseiseen asetukseen kirjatusta säännöstä, jonka mukaan oikaisu olisi lähtökohtaisesti tehtävä tällaisissa olosuhteissa. Näin ollen kyseiset tuomiot eivät tue komission mainitseman yleissäännön olemassaoloa eivätkä sitä, että tällaisen oikaisun tekemättä jättäminen olisi poikkeuksellista, kun kyse on yhdestä ainoasta taloudellisesta yksiköstä.

74

Neljänneksi komissio vetosi istunnossa 14.12.2022 annettuun tuomioon Xinyi PV Products (Anhui) Holdings v. komissio (T‑586/14 RENV II, ei julkaistu, EU:T:2022:799, 57 kohta), jossa komission mukaan vahvistetaan sääntö, jonka mukaan perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukainen oikaisu tehdään yleensä silloin, kun vientiä harjoittava tuottaja myy tuotteitaan etuyhteydessä olevan yhtiön välityksellä. On kuitenkin todettava, että kyseisessä tuomiossaan unionin yleinen tuomioistuin otti kantaa tilanteeseen, jossa oli selvää, että kyseiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan etuyhteydessä olevaa yhtiötä käytettiin tuottajan sisäisen vientiyksikön lisäksi, kuten edellä mainitun tuomion 52 ja 57 kohdasta ilmenee. Koska nyt käsiteltävän asian tilanne on erilainen, komissio on virheellisesti tukeutunut kyseiseen tuomioon.

75

Komissio ei voi myöskään katsoa, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukainen oikaisu on tehtävä, sen kantajien unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämän seikan perusteella, että Sinopec Central-China ei ole suoraan Sinopec Chongqingin ja Sinopec Ningxian määräysvallassa.

76

Tältä osin on todettava, että vaikka riidanalaisen asetuksen 366 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio hyväksyy yhteisen määräysvallan olemassaolon, sillä kyseisen perustelukappaleen mukaan Sinopec Central-China, Sinopec Chongqing ja Sinopec Ningxia ”ovat kaikki Sinopec-ryhmän määräysvallassa”, riidanalaisessa asetuksessa ei ole perustelukappaletta, jossa tarkasteltaisiin kyseisen määräysvallan välillisyyttä ja sitä, millaisia seurauksia kyseisellä määräysvallalla voi olla sen kannalta, mitä komission oli edellä 65–67 kohdassa viitatun oikeuskäytännön nojalla osoitettava.

77

Riidanalaisen asetuksensa 366 perustelukappaleessa komissio on myös todennut, että ”yhteinen määräysvalta on välttämätön edellytys, jotta kyseessä olisi yksi taloudellinen yksikkö, ja käynnistää analyysin, jossa tarkastellaan, osoittavatko kaikki etuyhteydessä olevaa kauppiasta koskevat tosiseikat, että kyseessä on yksi taloudellinen yksikkö” ja että ”[t]arkoituksena on määrittää, ovatko etuyhteydessä olevan kauppiaan suorittamat tehtävät samanlaisia kuin sisäisen myyntiosaston tehtävät”.

78

Tämä komission riidanalaisessa asetuksessaan omaksuma lähestymistapa on hyväksyttävä, koska se vastaa oikeuskäytäntöä, jossa katsotaan, että mahdollisesti yhden ainoan taloudellisen yksikön muodostavien yhtiöiden pääoman rakenne on merkityksellinen aihetodiste tällaisen yksikön olemassaolosta (ks. vastaavasti tuomio 10.3.2009, Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP v. neuvosto, T‑249/06, EU:T:2009:62, 179 kohta).

79

Tämän toteamuksen perusteella on siis tutkittava, onko komissio esittänyt riittävästi keskenään yhdenmukaisia aihetodisteita osoituksena siitä, että yhteisen määräysvallan olemassaolosta huolimatta Sinopec Central-Chinan ei voitu katsoa toimivan sisäisenä myyntiosastona ja että ensimmäisen riidanalaisen oikaisun tekeminen oli näin ollen välttämätöntä.

80

Komissio on perustellut päätöstään seuraavilla aihetodisteilla:

81

On ratkaistava, voidaanko edellä mainittujen aihetodisteiden perusteella katsoa, että komissio on esittänyt siltä edellytetyn näytön.

82

Aluksi on muistutettava, että edellä 80 kohdassa mainittu ensimmäinen seikka eli se, että Sinopec Central-China etsi asiakkaita ja solmi niihin yhteyksiä, mainittiin lopullisessa ilmoituksessa. Kantajat kiistivät lopullista ilmoitusta koskevissa huomautuksissaan sen, että kyseisellä ensimmäisellä seikalla olisi merkitystä, ja väittivät, että asiakkaiden etsiminen ja yhteyksien solmiminen niihin ovat toimintoja, joita sekä itsenäinen kauppias että sisäinen myyntiosasto harjoittavat. Komissio on maininnut tämän seikan riidanalaisen asetuksensa 358 perustelukappaleessa vastaamatta kuitenkaan kantajien perusteluihin.

83

Unionin yleisessä tuomioistuimessa komissio on vain todennut, että kyseinen ensimmäinen seikka on merkityksellinen, vaikka asiakkaiden etsiminen ja yhteyksien solmiminen niihin ovat toimintoja, jotka voivat olla osa sekä sisäisen myyntiosaston että myyntiedustajan toimintaa.

84

Näissä olosuhteissa kantajat väittävät perustellusti, että sillä, että yksikkö etsii asiakkaita ja solmii yhteyksiä niihin, ei ole merkitystä määritettäessä, onko yksikköä pidettävä sisäisenä myyntiosastona vai myyntiedustajana.

85

Edellä 80 kohdassa mainitusta toisesta seikasta eli siitä, että Sinopec Chongqing harjoitti vientiä varten tapahtuvaa suoraa myyntiä, on todettava, että oikeuskäytännöstä ilmenee, että mitä enemmän tuottajalla on tällaista suoramyyntiä, sitä vaikeampaa on väittää, että siihen etuyhteydessä oleva jakeluyhtiö harjoittaa sisäisen myyntiosaston toimintaa (ks. vastaavasti tuomio 10.3.1992, Matsushita Electric v. neuvosto, C‑175/87, EU:C:1992:109, 14 kohta ja tuomio 25.6.2015, PT Musim Mas v. neuvostoT‑26/12, ei julkaistu, EU:T:2015:437, 69 kohta). Sitä vastoin kyseessä voi olla yksi ainoa taloudellinen yksikkö, kun tuottaja vastaa osasta tuotteiden jakeluyhtiön tehtäviä täydentävistä myyntitehtävistä (ks. tuomio 10.3.2009, Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP v. neuvosto, T‑249/06, EU:T:2009:62, 179 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

86

Käsiteltävässä asiassa kantajat väittävät, että Sinopec Chongqingin suora myynti vientiä varten, johon Sinopec Central-Chinan ei ole osallistunut, on vain täydentävää viimeksi mainitun yhtiön vientiä varten tapahtuvaan myyntiin nähden eikä se koske lainkaan polyvinyylialkoholien myyntiä unioniin, vaan Yhdysvaltoihin, sijoittautuneille asiakkaille, syistä, jotka liittyvät Yhdysvaltojen polkumyyntitullien kantamista koskevaan järjestelmään, jossa vain suorasta myynnistä voidaan kantaa nollatulli. Kyseinen polyvinyylialkoholien Yhdysvaltoihin vientiä varten tapahtuva suora myynti edustaa vain 10,9 prosenttia kyseisten tuotteiden yhteenlasketusta viennistä unioniin ja Yhdysvaltoihin eikä se ole määrällisesti riittävää, jotta kyseisen suoran myynnin perusteella voitaisiin katsoa, että kyse ei ole yhdestä ainoasta taloudellisesta yksiköstä.

87

Komissio vastaa, että se, että Sinopec Chongqingilla oli merkittävää Yhdysvaltoihin suuntautuvaa suoraa myyntiä, joka vastasi myytyinä määrinä 12,1 prosenttia sen myynnistä unioniin, osoittaa, että sillä on oma sisäinen myyntiosastonsa. Sillä, miksi Sinopec Chongqing on itse toteuttanut nämä myynnit, ei ole ”välttämättä ratkaisevaa merkitystä”, kun arvioidaan, millainen on kyseisen yhtiön ja Sinopec Central-Chinan välinen taloudellinen suhde. Komissio katsoo myös, että sillä, että Sinopec Central-China on vastannut kaikesta unioniin vientiä varten tapahtuneesta myynnistä, on vain vähän merkitystä.

88

Ensinnäkin on muistutettava, että 10.3.2009 antamansa tuomion Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP v. neuvosto (T‑249/06, EU:T:2009:62) 185 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi perusteluna toteamukselleen siitä, että asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukainen oikaisu oli tehty virheellisesti, muun muassa, että yhden kyseisen asian kantajan suora myynti vientiä varten oli marginaalista ja täydentävää kyseisiin yhtiöihin etuyhteydessä olleen jakeluyhtiön vientiä varten tapahtuneeseen myyntiin nähden. Unionin yleinen tuomioistuin totesi tässä yhteydessä yhtäältä, että kyseinen suora myynti kohdistui uusiin jäsenvaltioihin siirtymävaiheen aikana, ja toisaalta, että kyseisen myynnin osuus kyseisten yhtiöiden unioniin suuntautuvasta myynnistä oli kahdeksan prosenttia.

89

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi 25.6.2015 antamansa tuomion PT Musim Mas v. neuvosto (T‑26/12, ei julkaistu, EU:T:2015:437) 69 ja 70 kohdassa, että siitä, että 27,08 prosenttia yhteenlasketusta vientiä varten tapahtuneesta myynnistä oli suoraa myyntiä, ei voitu päätellä, ettei asianomaisiin tuottajiin etuyhteydessä ollut jakeluyhtiö harjoittanut sisäisen myyntiosaston toimintaa, mutta tämä seikka oli kuitenkin aihetodiste, joka tuki muita tekijöitä ja joka osaltaan tuki toteamusta, ettei kyse ollut yhdestä ainoasta taloudellisesta yksiköstä.

90

Käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että Sinopec Chongqingilla oli vientiä varten tapahtuvaa suoraa myyntiä Yhdysvaltoihin, joka vastasi myytyinä määrinä 10,9 prosenttia sen yhteenlasketusta myynnistä unioniin ja Yhdysvaltoihin ja 12,1 prosenttia sen myynnistä unioniin, jos suora myynti Yhdysvaltoihin ilmaistaan prosenttiosuutena vain sen myynnistä unioniin eikä siis osuutena sen yhteenlasketusta myynnistä unioniin ja Yhdysvaltoihin. Lisäksi kantajat totesivat istunnossa – eikä komissio kiistänyt tätä – että ne veivät polyvinyylialkoholeja myös muihin maihin ja että kyseisestä vientiä varten tapahtuvasta myynnistä vastasi Sinopec Central-China. Jos siis huomioon olisi otettu kaikki vientiä varten tapahtunut myynti, Sinopec Chongqingin suora myynti olisi vastannut myytyinä määrinä vielä pienempää prosenttiosuutta sen valmistamien polyvinyylialkoholien yhteenlasketusta myynnistä vientiä varten.

91

Näin ollen on ensinnäkin todettava, että komissio on väärässä, kun se väittää, että Sinopec Chongqingin suora myynti vientiä varten vastasi prosentuaalisesti ”ilmeisen merkittävää” osuutta sen valmistamien polyvinyylialkoholien myydyistä määristä, koska se ylitti kahdeksan prosentin tason, jota pidettiin marginaalisena 10.3.2009 annetun tuomion Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP v. neuvosto (T‑249/06, EU:T:2009:62) 185 kohdassa. Kuten edellä 88 kohdasta ilmenee, kyseisessä tuomiossaan unionin yleinen tuomioistuin tutki, kuinka suuri myytyjen määrien prosenttiosuus asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien kaikesta unioniin vientiä varten tapahtuneesta myynnistä oli suoraa myyntiä unioniin vientiä varten. Käsiteltävässä asiassa Sinopec Chongqingin unioniin vientiä varten tapahtuneen suoran myynnin osuus myydyistä määristä on nolla prosenttia, koska Sinopec Central China vastaa kaikesta Sinopec Chongqingin valmistamien polyvinyylialkoholien myynnistä unioniin suuntautuvaa vientiä varten.

92

Toiseksi on todettava, että riippumatta siitä, mikä on myynnin yhteismäärä, josta kyseinen prosenttiosuus lasketaan (ks. edellä 90 kohta), Sinopec Chongqingin suoraan vientiä varten myymä polyvinyylialkoholien määrä ei ole kyseisen yhteismäärän prosenttiosuutena lähelläkään 27,08 prosenttia, joka on määrä, jonka osalta unionin yleinen tuomioistuin on 25.6.2015 antamansa tuomion PT Musim Mas v. neuvosto (T‑26/12, ei julkaistu, EU:T:2015:437) 69 ja 70 kohdassa katsonut kyseisen asian yhteydessä, että kyse oli aihetodisteesta, joka voi tukea toteamusta, ettei kyse ollut yhdestä ainoasta taloudellisesta yksiköstä (ks. edellä 89 kohta).

93

Lisäksi on muistutettava, että unionin yleinen tuomioistuin totesi 25.6.2015 antamansa tuomion PT Musim Mas v. neuvosto (T‑26/12, ei julkaistu, EU:T:2015:437) 68 kohdassa myös, ettei ollut poissuljettua, että tällaisessa yksikössä etuyhteydessä oleva yhtiö hoitaa sisäisen myyntiosaston tehtäviä järjestämällä ja neuvottelemalla tuottajan myynnit esittämättä kuitenkaan suoraan kaikkia näihin myynteihin liittyviä laskuja, sillä on monia syitä sille, miksi paperilla laskut esittäisi nimenomaan tuottaja. Käsiteltävässä asiassa kantajat ovat todenneet, eikä komissio ole kiistänyt tätä, että Sinopec Chongqingiin sovellettiin Yhdysvalloissa polkumyyntitullia, jonka määrä oli nolla. Lisäksi Wegochem totesi istunnossa, eikä komissio myöskään kiistänyt tätä, että konserni, johon se kuului, toi kantajien valmistamia polyvinyylialkoholeja sekä unioniin että Yhdysvaltoihin ja että molemmissa tapauksissa kyseinen konserni neuvotteli Sinopec Central-Chinan kanssa, vaikka Sinopec Chongqing laatikin Yhdysvaltoihin suuntautuvaan tuontiin liittyvät laskut edellä mainitusta syystä.

94

Edellä esitetyn perusteella on katsottava, ettei toinen seikka ole vakuuttava todiste siitä, ettei Sinopec Central-Chinaa voida luokitella sisäiseksi myyntiosastoksi.

95

Edellä 80 kohdassa viitatusta kolmannesta seikasta eli siitä, että Sinopec Chongqing ja Sinopec Ningxia harjoittivat suoraa myyntiä Kiinan markkinoilla, kantajat väittävät, että kyseinen suora myynti ei ole esteenä Sinopec Central-Chinan luokittelemiselle sisäiseksi myyntiosastoksi, joka vastasi vientiä varten tapahtuvasta myynnistä. Kantajat eivät nimittäin ole koskaan väittäneet, että Sinopec Central-China toimi sisäisenä myyntiosastona, joka vastasi sekä myynnistä Kiinan markkinoilla että vientiä varten tapahtuvasta myynnistä. Ne ovat väittäneet ainoastaan, että Sinopec Central-China vastasi vientiä varten tapahtuvasta myynnistä. Sillä, miten tuottaja myy tuotteitaan kotimarkkinoilla, ei ole merkitystä, kun ratkaistaan, onko kyse yhdestä ainoasta taloudellisesta yksiköstä vientiä varten tapahtuvan myynnin yhteydessä.

96

Komissio vastaa, että se, että Sinopec Chongqing ja Sinopec Ningxia myivät tuotteitaan paljon Kiinan markkinoilla, tukee käsitystä, että niillä oli sisäiset myyntiosastot, jotka olisivat myös voineet palvella yhtiöiden vientimarkkinoita, ja että Sinopec Central-China toimi itsenäisenä myyntiyhtiönä.

97

On todettava, että se, että Sinopec Chongqing ja Sinopec Ningxia myivät polyvinyylialkoholeja suoraan Kiinan markkinoilla, on omiaan osoittamaan, että kyseisillä yhtiöillä oli rakenne, joka oli välttämätön niiden tuotteiden myymiseksi käyttämättä Sinopec Central-Chinan tai muiden yhtiöiden, joilla ei mahdollisesti ollut etuyhteyttä niihin, palveluja.

98

Kuten kantajat kuitenkin väittävät, oikeuskäytännöstä ilmenee, että vientiä harjoittavan tuottajan vientiä varten tapahtuva myynti ja myynti kotimarkkinoilla voivat tapahtua eri yhtiöiden välityksellä, jotka voivat olla siihen etuyhteydessä tai eivät, tai eri sisäisten yksiköiden avulla (ks. vastaavasti tuomio 10.3.1992, Minolta Camera v. neuvosto, C‑178/87, EU:C:1992:112, 2, 9 ja 13 kohta ja julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus neuvosto ja komissio v. Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP, C‑191/09 P ja C‑200/09 P, EU:C:2011:245, 65 ja 66 kohta).

99

Näin ollen kolmas seikka ei ole vakuuttava todiste, joka estäisi Sinopec Central-Chinan luokittelemisen sisäiseksi myyntiosastoksi.

100

Edellä 80 kohdassa viitatusta neljännestä seikasta eli siitä, että Sinopec Chongqingille ja Sinopec Ningxialle aiheutui myyntikustannuksia, kantajat väittävät, että yhtiöille aiheutuneet myyntikustannukset liittyivät ainoastaan niiden myyntiin Kiinan markkinoilla ja Sinopec Chongqingin osalta myös Yhdysvaltoihin suuntautuneeseen myyntiin.

101

Komissio vastaa neljännen seikan osalta, että se, että Sinopec Chongqingille ja Sinopec Ningxialle aiheutui myyntikustannuksia, jotka olivat Sinopec Ningxian osalta korkeampia kuin Sinopec Central-Chinan myyntikustannukset, on lisätodiste Sinopec Central-Chinan itsenäisyydestä.

102

On todettava, että on riidatonta, että Sinopec Chongqingille ja Sinopec Ningxialle aiheutui kustannuksia ainoastaan Kiinan kotimarkkinoilla tapahtuneesta myynnistä ja Sinopec Chongqingille lisäksi suorasta myynnistä Yhdysvaltoihin vientiä varten. Näin ollen neljäs seikka ei ole omiaan muuttamaan unionin yleisen tuomioistuimen toisen ja kolmannen seikan osalta tekemää arviointia.

103

Edellä 80 kohdassa viitatusta viidennestä seikasta eli siitä, että Sinopec Central-China käy kauppaa myös muiden tuottajien kuin Sinopec Chongqingin ja Sinopec Ningxian valmistamilla tuotteilla, kantajat väittävät, että Sinopec Central-Chinan kolmansien tuottajien valmistamien polyvinyylialkoholien ostot vastaavat vain kahta prosenttia sen polyvinyylialkoholien ostoista Sinopec Chongqingilta ja Sinopec Ningxialta. Etuyhteydessä olevan myyntineuvottelijan toimintaa ei voida samaistaa sisäisen myyntiosaston toimintaan vain siinä tapauksessa, että suuri osa sen liikevaihdosta muodostuu kolmansilta yrityksiltä peräisin olevien tuotteiden myynnistä. Lisäksi Sinopec Central-China myi kolmansien tuottajien valmistamia polyvinyylialkoholeja ainoastaan Kiinan markkinoilla.

104

Wegochem lisää, että pelkästään se seikka, että Sinopec Central-China on käynyt kauppaa myös tietyillä muiden tuottajien tuotteilla, ei osoita, että yhtiö olisi toiminut itsenäisenä myyntineuvottelijana. Tätä varten komission olisi pitänyt osoittaa, että kyseinen myyntitoiminta oli riittävän merkittävää, jotta Sinopec Central-China saattoi toimia itsenäisesti suhteessa konserniin, johon se kuului. Komission olisi siis pitänyt arvioida, kuinka merkittävää Sinopec Central-Chinan kolmansilta yrityksiltä peräisin olevien polyvinyylialkoholien myynti oli suhteessa sen liikevaihtoon. Komissio ei kuitenkaan ole arvioinut tätä seikkaa.

105

Komissio vastaa, että vaikka se ei ole arvioinut sitä, kuinka merkittävä osuus Sinopec Central-Chinan kokonaisliikevaihdosta perustui sen muilta yhtiöiltä kuin Sinopec Chongqingilta ja Sinopec Ningxialta ostamien tuotteiden, mitä ne sitten olivatkaan, myyntiin, se on kuitenkin todennut, että Sinopec Central-Chinan myynti, joka koski muiden tuottajien valmistamia polyvinyylialkoholeja, vastasi 10 prosenttia kaikesta Sinopec Central-Chinan polyvinyylialkoholien myynnistä unioniin, joten tämä myynti ei ollut vähäistä.

106

On muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan etuyhteyttä vailla olevilta tuottajilta peräisin olevien tuotteiden myynnin osuus tuottajaan etuyhteydessä olevan jakelijan suorittamista myynneistä on tärkeä tekijä sen ratkaisemiseksi, muodostaako kyseinen jakelija yhden ainoan taloudellisen yksikön etuyhteydessä olevan tuottajan kanssa. Jos jakelija saa suuren osan liikevaihdostaan etuyhteyttä vailla olevilta tuottajilta peräisin olevien tuotteiden myynnistä, tämä voi olla todiste siitä, etteivät kyseisen jakelijan tehtävät ole sisäisen myyntiosaston tehtäviä (ks. tuomio 14.7.2021, Interpipe Niko Tube ja Interpipe Nizhnedneprovsky Tube Rolling Plant v. komissio, T‑716/19, EU:T:2021:457, 159 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

107

Oikeuskäytännössä on myös todettu, että sen arvioimiseksi, onko kyseessä yksi ainoa taloudellinen yksikkö, unionin toimielimet ottavat perustellusti huomioon myös etuyhteydessä olevan jakelijan muita tuotteita kuin polkumyyntitutkimuksen kohteena olevaa tuotetta koskevat toiminnot ja etuyhteyttä vailla olevilta tuottajilta peräisin olevien tuotteiden myynnin osuuden jakelijan suorittamista myynneistä (ks. vastaavasti tuomio 26.10.2016, PT Musim Mas v. neuvosto, C‑468/15 P, EU:C:2016:803, 44–46 ja 49 kohta).

108

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että komissio myöntää (ks. edellä 105 kohta), ettei se ole suorittanut edellä mainitussa oikeuskäytännössä edellytettyä arviointia. Näin ollen se ei voi vedota viidenteen seikkaan merkityksellisenä aihetodisteena siitä, ettei käsiteltävässä asiassa ole olemassa yhtä ainoaa taloudellista yksikköä.

109

Joka tapauksessa on niin, että vaikka komissio olisi perustellusti arvioinut vain Sinopec Central-Chinan liikevaihtoa, joka perustui sen polyvinyylialkoholien myyntiin, on todettava, ettei komissio kiistä sitä, että – kuten kantajat väittivät jo täydentävää lopullista ilmoitusta koskevissa huomautuksissaan – Sinopec Central-Chinan kolmansien tuottajien valmistamien polyvinyylialkoholien ostot vastaavat vain kahta prosenttia sen polyvinyylialkoholien ostoista Sinopec Chongqingilta ja Sinopec Ningxialta. Sinopec Central-Chinan polyvinyylialkoholien myyntiin perustuva liikevaihto perustui siis lähes yksinomaan sen Sinopec Chongqingilta ja Sinopec Ningxialta ostamien polyvinyylialkoholien myyntiin.

110

Komission perustelusta, jonka mukaan Sinopec Central-Chinan kolmansilta tuottajilta ostamien polyvinyylialkoholien määrä vastaa 10 prosenttia polyvinyylialkoholien yhteenlasketusta määrästä, jonka Sinopec Central-China vei unioniin tutkimusajanjaksolla, on todettava, ettei komissio selitä, miten tämä tieto auttaisi osoittamaan, ettei Sinopec Central-China toiminut sisäisenä myyntiosastona. On kyseenalaista, onko tällä tiedolla merkitystä, koska – kuten kantajat ovat todenneet täydentävää lopullista ilmoitusta koskevissa huomautuksissaan ja istunnossa ilman, että komissio olisi tätä kiistänyt – Sinopec Central-Chinan kolmansilta tuottajilta ostamia polyvinyylialkoholeja ei viety unioniin vaan ne myytiin Kiinassa etuyhteydessä olevalle yhtiölle.

111

Näin ollen on katsottava, että viidennellä seikalla ei ole merkitystä sen osoittamiseksi, että Sinopec Central-China harjoitti toimintaa, joka muistuttaa palkkioperusteisen edustajan toimintaa.

112

Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetyt toteamukset ensimmäisestä, toisesta, kolmannesta, neljännestä ja viidennestä seikasta, on ilmeistä, että toinen ja kolmas seikka eivät riitä muodostamaan joukkoa yhdenmukaisia aihetodisteita, jotka osoittaisivat, että Sinopec Central-Chinan toiminta muistuttaa palkkioperusteisen edustajan toimintaa, tai jotka estäisivät sen tulkitsemisen sisäiseksi myyntiosastoksi. Tässä tilanteessa on katsottava, että komissio ei ole esittänyt näyttöä, joka sen oli esitettävä edellä 65–67 kohdassa viitatun oikeuskäytännön mukaisesti, joten se on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se on katsonut, että Sinopec Central-China harjoitti toimintaa, joka muistuttaa palkkioperusteisen edustajan toimintaa.

113

Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hyväksyttävä.

114

Kantajat väittävät, että riidanalaisessa asetuksessaan komissio on rikkonut erityisesti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan alkuosasta ilmenevää velvollisuuttaan suorittaa vientihinnan ja normaaliarvon tasapuolinen vertailu kaupan samassa portaassa.

115

Määrittääkseen vientihinnan, joka vastaisi noudettuna lähettäjältä ‑kaupan hintatasoa, komissio teki oikaisuja, joilla se poisti riidanalaiset kustannukset (ks. edellä 11 kohta) itsenäisiltä asiakkailta laskutetusta myyntihinnasta.

116

Komissio ei sen sijaan tehnyt vastaavaa oikaisua normaaliarvoon, jonka komissio oli muodostanut laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan perusteella ja jonka se katsoi vastaavan noudettuna lähettäjältä ‑kaupan hintatasoa ilman oikaisuja. Kyseinen normaaliarvo vastasi kuitenkin tuotantokustannuksia, jotka määriteltiin kantajien tuotannontekijöiden perusteella kerrottuina valitun edustavan maan eli Turkin vääristymättömillä arvoilla ja korotettuina 17,6 prosentin suuruisilla myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksilla. Korotuksesta päätettiin komission turkkilaiselta tuottajalta, Ilkalem Ticaret Ve Sanayi A. S:ltä (jäljempänä Ilkalem), saamien tietojen perusteella, joissa ei määritelty kyseisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten määrää. Riidanalaiset kustannukset sisältyvät yleensä tällaisiin myynti-, hallinto-ja yleiskustannuksiin.

117

Kantajat huomauttavat pyytäneensä lopullista ilmoitusta koskevissa huomautuksissaan komissiota kiinnittämään huomiota siihen, että koska riidanalaiset kustannukset sisältyivät lähtökohtaisesti myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin, jotka olivat osa komission määrittelemää normaaliarvoa, oli erittäin todennäköistä, että vientihinnan ja normaaliarvon välinen vertailu ei olisi tasapuolinen.

118

Kantajat toteavat, ettei komissio voi olettaa, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan nojalla laskennallisesti muodostettu normaaliarvo vastaa kaikissa olosuhteissa noudettuna lähettäjältä ‑kaupan hintatasoa.

119

Wegochem tukee kantajien väitteitä ja korostaa, että vaikka perusasetuksen 2 artiklan 10 kohtaa sovellettaessa asianosaisen, joka haluaa vedota oikaisuun, on näytettävä toteen, että oikaisun tekemisen edellytykset täyttyvät, komission tehtävänä on ilmoittaa sille, mitkä tiedot ovat tarpeellisia, eikä komissio voi asettaa sille kohtuutonta näyttövelvollisuutta.

120

Wegochemin mukaan kantajat vaativat lopullista ilmoitusta koskevissa huomautuksissaan, että normaaliarvoon tehtäisiin oikaisuja tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, ja ne tukivat vaatimustaan riittävästi, kun otetaan huomioon, että normaaliarvo oli muodostettu laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti ja että komission käyttämät myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia koskevat tiedot eivät siis olleet niiden toimittamia vaan ne oli haettu Orbis-tietokannasta, jota komissio oli päättänyt käyttää ja jossa esitettiin kyseisistä kustannuksista vain erittelemätön kokonaisarvo. Wegochemin mukaan komissio ei voinut vaatia kantajia toimittamaan kolmannesta osapuolesta tietoja, jotka olisivat olleet komission käytössä olleita tietoja tarkempia.

121

Wegochem toteaa joka tapauksessa, että on yleisesti tunnettua, että riidanalaiset kustannukset sisältyvät yleensä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin, kuten Orbis-tietokannan käyttöoppaasta ilmenee.

122

Komissio vastaa, että asianosaisella, joka haluaa vedota perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaiseen oikaisuun vientihinnan ja normaaliarvon tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, on näyttövelvollisuus siitä, että oikaisu on perusteltu. Riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneessa menettelyssä kantajat väittivät, että tiettyjä kustannuksia, jotka oli vähennetty vientihinnasta, ei ollut vähennetty normaaliarvosta, mutta ne eivät tukeneet vaatimustaan oikaisujen tekemisestä näytöllä. Komission mukaan on niin, että kun kantajat vetoavat edellä mainitun säännöksen alkuosan rikkomiseen, ne pyrkivät kiertämään niille kuuluvan näyttövelvollisuuden.

123

Komissio toteaa myös, että kantajien olisi pitänyt esittää enemmän näyttöä oikaisujen tekemistä koskevan vaatimuksensa perusteeksi huolimatta siitä, että tässä tapauksessa normaaliarvo oli muodostettu laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti.

124

Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan ensimmäisen viiden virkkeen sanamuoto on esitetty edellä 59 kohdassa.

125

Käsiteltävässä asiassa komissio on päättänyt tehdä perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan e, g ja k alakohdan mukaisia vientihinnan oikaisuja alaspäin poistaakseen siitä riidanalaiset kustannukset, jotta vientihinta vastaisi noudettuna lähettäjältä ‑kaupan hintatasoa komission käytännön mukaisesti, kuten riidanalaisen asetuksen 313, 314 ja 357 perustelukappaleesta ja komission selvennyksistä, jotka se on esittänyt vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin ja istunnossa, ilmenee.

126

On todettava, että oikaisut, joilla pyritään määrittämään noudettuna lähettäjältä ‑hintatason mukainen vientihinta, ovat tarpeen perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdassa edellytetyn ”vientihinnan ja normaaliarvon tasapuolisen vertailun” varmistamiseksi ainoastaan siinä tapauksessa, että myös normaaliarvo määritetään laskennallisesti noudettuna lähettäjältä ‑hintatasolle.

127

Näin ollen edellä 65 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla komission, joka oli päättänyt suorittaa kyseisen vertailun noudettuna lähettäjältä ‑portaassa, oli osoitettava, että kyseiset oikaisut olivat tarpeellisia, jotta vientihinnan ja normaaliarvon vertailu olisi tasapuolinen.

128

Muutenkin siinäkin tapauksessa, että näyttövelvollisuus olisi ollut kantajilla, on todettava, että lopullista ilmoitusta koskevissa huomautuksissaan kantajat väittivät, että komission käyttämä vientihinta ei sisältänyt riidanalaisia kustannuksia, vaikka normaaliarvo oli muodostettu laskennallisesti siten, että siihen sisältyi myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia, joihin kaiken todennäköisyyden mukaan sisältyivät riidanalaiset kustannukset, joten vertailu ei voinut olla tasapuolinen. Kantajat ehdottivat komissiolle, ettei se poistaisi riidanalaisia kustannuksia vientihinnasta tai että se tekisi oikaisuja alaspäin laskennallisesti muodostetusta normaaliarvosta Sinopec Chongqingin toimittamien tietojen perusteella. Näin ollen, kuten Wegochem korostaa, kantajat ovat vaatineet lähinnä, että komissiota tekee oikaisuja sen varmistamiseksi, että vientihinnan ja normaaliarvon vertailu on tasapuolinen, ja ne ovat tukeneet vaatimustaan asianmukaisesti.

129

On totta, että oikeuskäytännön mukaan perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdassa, toisin kuin polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2 artiklan 4 kohdassa, ei todeta, että ”[v]iranomaisten on ilmoitettava kyseisille osapuolille, mitkä tiedot ovat tarpeen oikeudenmukaisen vertailun varmistamiseksi, eivätkä ne saa asettaa kohtuutonta näyttövelvollisuutta näille osapuolille”. Viimeksi mainitusta artiklasta seuraavat vaatimukset, siltä osin kuin ne koskevat hallinnollisen menettelyn asianosaisten oikeutta saada tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta ne voivat osallistua menettelyyn tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista, ja niille kuuluvan näyttövelvollisuuden laajuutta, ovat kuitenkin osa unionin oikeuden yleisiä periaatteita ja erityisesti hyvän hallinnon periaatetta, joka on vahvistettu myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa. Unionin toimielinten on siis ilmoitettava oikaisun tekemistä vaativalle asianosaiselle, mitä tietoja oikaisun tekeminen edellyttää, eivätkä ne saa asettaa tälle kohtuutonta näyttövelvollisuutta (ks. vastaavasti tuomio 8.7.2008, Huvis v. neuvosto, T‑221/05, ei julkaistu, EU:T:2008:258, 77 ja 78 kohta; ks. myös vastaavasti ja analogisesti tuomio 10.10.2012, Ningbo Yonghong Fasteners v. neuvosto, T‑150/09, ei julkaistu, EU:T:2012:529, 124 kohta ja tuomio 11.9.2014, Gold East Paper ja Gold Huasheng Paper v. neuvosto, T‑443/11, EU:T:2014:774, 166 kohta).

130

Käsiteltävässä asiassa edellä 128 kohdassa mainittuja kantajien huomautuksia on käsitelty riidanalaisen asetuksen 313 ja 314 perustelukappaleessa, joissa todetaan seuraavaa:

131

On todettava, että koska komissio muodosti normaaliarvon laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti, sen normaaliarvon laskennallisen muodostamisen yhteydessä käyttämät myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia koskevat tiedot eivät olleet kantajien vaan komission valitseman Ilkalemin toimittamia tietoja. Tässä yhteydessä komissio myöntää, että sen käyttämien Orbis-tietokannasta haettujen myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osalta ei ollut helposti saatavilla tarkempaa erittelyä ja että se näin ollen toimitti kantajille kyseiseen tietokantaan kirjatut Ilkalemia koskevat tiedot.

132

Kuten Wegochem väittää, komission käyttämissä tiedoissa on rivi, jonka kuvaus on ”other operating expenses” (muut toimintamenot). Orbis-tietokannan käyttöoppaassa mainitaan, että ilmaisulla ”other operating expenses” tarkoitetaan ”All costs not directly related to the production of goods sold such as commercial costs, administrative expenses, etc. + depreciation of those costs” (kaikkia kustannuksia, jotka eivät liity suoraan myytyjen tavaroiden tuotantoon, kuten kaupalliset kustannukset, hallintokulut jne. + näiden kustannusten poistot). Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen komissio on myöntänyt, ettei se tiennyt, sisältyivätkö riidanalaiset kustannukset rivin ”other operating expenses” kustannuksiin. Näin ollen on katsottava, että edellä esitetyn määritelmän perusteella ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kyseiset ”other operating expenses” sisältävät riidanalaiset kustannukset.

133

Lisäksi, kuten myös Wegochem huomauttaa, riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneen tutkimuksen yhteydessä vientiä harjoittaville tuottajille lähettämässään kyselylomakkeessa komissio sisällytti riidanalaisia kustannuksia vastaavat kustannukset myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin.

134

Tästä seuraa, ettei komissio, jolla ei ollut käytettävissään yksityiskohtaisempaa erittelyä Ilkalemin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista, voinut kohtuudella vaatia kantajia, kun ne olivat lopullista ilmoitusta koskevissa huomautuksissaan tuoneet esiin kysymyksen siitä, oliko vientihinnan ja normaaliarvon välinen vertailu tasapuolinen, tukemaan vaatimustaan enemmän toimittamalla kolmannesta osapuolesta tietoja, jotka olisivat olleet komission käytössä olleita tietoja tarkempia.

135

Näin ollen on todettava, että komissio on riidanalaisen asetuksensa 314 perustelukappaleessa asettanut kantajille kohtuuttoman näyttövelvollisuuden.

136

Tätä päätelmää ei horjuta unionin tuomioistuimen tuore oikeuskäytäntö, josta ilmenee, että pelkästään se seikka, että normaaliarvo on määritetty sellaisten tietojen perusteella, jotka eivät ole peräisin asianomaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta, ei lievennä näyttövelvollisuuden jakoa koskevaa sääntöä, sellaisena kuin se ilmenee perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdasta ja merkityksellisestä oikeuskäytännöstä (ks. edellä 65–67 kohta). Kyseisen oikeuskäytännön mukaan on nimittäin niin, että sääntöä, jonka mukaan oikaisemista jonkin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdassa tarkoitetun tekijän perusteella vaativan asianosaisen on osoitettava, että kyseinen tekijä on omiaan vaikuttamaan hintoihin ja siten niiden vertailukelpoisuuteen, sovelletaan riippumatta menetelmästä, jonka perusteella normaaliarvo määritetään (ks. vastaavasti tuomio 28.4.2022, Changmao Biochemical Engineering v. komissio, C‑666/19 P, EU:C:2022:323, 151 kohta).

137

Ennen kuin unionin tuomioistuin totesi, ettei komissio ollut asettanut asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille kohtuutonta näyttövelvollisuutta, se korosti, että riidanalaisesta asetuksesta ilmeni, että komissio oli toimittanut niille merkitykselliset tiedot (ks. vastaavasti tuomio 28.4.2022, Changmao Biochemical Engineering v. komissio, C‑666/19 P, EU:C:2022:323, 152 kohta).

138

Käsiteltävässä asiassa komissio ei ole toimittanut kantajille tietoja, joiden perusteella ne olisivat voineet paremmin tukea vaatimustaan siitä, ettei riidanalaisia kustannuksia poisteta vientihinnasta tai että ne poistettaisiin normaaliarvosta.

139

Kaiken edellä esitetyn perusteella toisen kanneperusteen toinen osa on hyväksyttävä.

140

Nyt käsiteltävän kanneperusteen kolmannessa osassa esitetään kaksi väitettä. Yhtäältä kantajat, joita Wegochem tukee, riitauttavat sen, että komissio päätti oikaista normaaliarvoa ylöspäin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan perusteella (jäljempänä toinen riidanalainen oikaisu) maksettavan arvonlisäveron kannan ja viennin yhteydessä palautetun arvonlisäveron kannan välisen erotuksen huomioon ottamiseksi. Toisaalta ne väittävät, että komissio on joka tapauksessa tehnyt oikaisun liian suurena.

141

Kantajat väittävät, että vaikka niiden vientiä varten tapahtuneiden myyntien tuotantopanoksiin sisältynyt arvonlisävero on palautettu, kyseisistä myynneistä ei kuitenkaan kannettu arvonlisäveroa, kuten niiden laskuista ilmenee. Kantajien mukaan on lisäksi niin, että koska normaaliarvo on muodostettu laskennallisesti kolmatta maata koskevien tietojen perusteella, siinä ei määritelmällisesti ole otettu huomioon Kiinan arvonlisäveroa. Kantajien mukaan komissio ei ole esittänyt päinvastaista näyttöä. Näin ollen sillä, että Kiinan arvonlisäverosäännöt ovat erilaisia sen mukaan, onko kyse myynnistä Kiinan kotimarkkinoilla vai myynnistä vientiä varten, ei ole merkitystä. Komissio ei ole selittänyt, miksi toinen riidanalainen oikaisu oli tarpeen siitä huolimatta, että normaaliarvo oli muodostettu mainittujen tietojen perusteella.

142

Näin ollen kantajat katsovat, että toinen riidanalainen oikaisu ei ollut tarpeen, jotta vientihinnan ja normaaliarvon vertailu olisi veroneutraali. Vientihinta ja normaaliarvo nimittäin olivat jo samalla välillisen verotuksen tasolla, koska kumpaankaan ei sisältynyt arvonlisäveroa.

143

Komissio kiistää kantajien perustelut.

144

On muistutettava, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tuontimaksut ja välilliset verot

Jos tuote on tarkoitettu kulutettavaksi viejämaassa, normaaliarvo oikaistaan samankaltaisen tuotteen tai siihen fyysisesti sisältyvien materiaalien tuontimaksuja ja välillisiä veroja vastaavalla määrällä, ja jos tuote viedään unioniin, kyseisiä maksuja ja veroja ei kanneta tai ne palautetaan.”

145

Riidanalaisen asetuksen 387 ja 388 perustelukappaleessa komissio on esittänyt syyt sille, miksi se piti toisen riidanalaisen oikaisun tekemistä tarpeellisena sen varmistamiseksi, että vientihinnan ja normaaliarvon vertailu olisi tasapuolinen, erityisesti kantajien lopullista ilmoitusta koskevissa huomautuksissa esittämistä väitteistä huolimatta.

146

Näissä perustelukappaleissa todetaan seuraavaa:

147

Koska komissio teki aloitteen toisen riidanalaisen oikaisun tekemisestä, sen oli edellä 65–67 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti osoitettava, että kyseinen oikaisu oli tarpeellinen.

148

Näin ollen on ratkaistava, onko komissio näyttänyt riittävällä tavalla toteen tarpeen tehdä toinen riidanalainen oikaisu.

149

On todettava, että riidanalaisen asetuksen 388 perustelukappaleen sanamuoto ei ole helppo ymmärtää.

150

On kuitenkin muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa määrätyn unionin toimielinten toimien perusteluvelvollisuuden vaatimusta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon toimen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 88 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

151

Samoin silloin, kun kyseessä on asetus, riittää, kun perusteluissa osoitetaan yhtäältä kokonaistilanne, joka johti sen antamiseen, ja toisaalta ne yleiset tavoitteet, joihin sillä pyritään. Näin ollen ei voida edellyttää, että unionin toimielimet yksilöivät ne joskus hyvin lukuisat ja monitahoiset eri tosiseikat, joiden perusteella asetus on annettu, eikä varsinkaan, että ne esittävät niistä enemmän tai vähemmän täydellisen arvion (ks. tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 89 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

152

Tästä seuraa, että asetuksessa, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja, on esitettävä olennainen osa komission päättelystä, mutta siihen ei tarvitse sisältyä erityisiä perusteluja kustakin niistä lukuisista tosiseikkoja koskevista väitteistä, joihin osapuolet, joita asia koskee, ovat vedonneet. Unionin yleinen tuomioistuin voi näin ollen pyytää komissiolta selvennyksiä ja ottaa ne huomioon harjoittamansa valvonnan yhteydessä, kunhan selvennykset perustuvat tietoihin, jotka kuuluvat komission asiakirja-aineistoon (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 92, 93, 95 ja 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

153

Käsiteltävässä asiassa komissio on esittänyt komission vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin sisältävän kirjelmänsä liitteinä F.6 ja F.7 kaksi asiakirjaa, joiden molempien otsikko on ”Tarkastuskertomus” ja jotka se oli lähettänyt kantajille Sinopec Chongqingin ja Sinopec Ningxian toimitiloihin tehtyjen kahden tarkastuskäynnin jälkeen. Liitteen F.6 sivulta 12 ja liitteen F.7 sivulta 8 käy ilmi, että kun kiinalainen vientiä harjoittava yhtiö ostaa toiselta kiinalaiselta yhtiöltä tuotteita, jotka sen tarkoituksena on myöhemmin viedä maasta, se maksaa arvonlisäveroa, jonka määrä oli tutkimusajanjakson aikana ensin 16 prosenttia ja sitten 13 prosenttia. Viennin yhteydessä osasta tätä jo maksettua arvonlisäveroa voidaan tehdä osittainen palautushakemus, jonka perusteella tehtävä palautus oli ensin 5 prosenttia, sitten 9 prosenttia ja lopulta 10 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Ennen vientiä maksetun arvonlisäveron ja mainitun palautuksen välinen erotus on arvonlisävero, jota ei palauteta.

154

Lisäksi kantajat totesivat istunnossa riitauttaneensa riidanalaisen asetuksen 388 perustelukappaleen siltä osin kuin komissio on väittänyt siinä, että tutkimusajanjakson aikana Kiinassa sovellettiin 13 tai 16 prosentin suuruista viennin arvonlisäveroa, vaikka niiden mukaan kyseistä arvonlisäveroa sovellettiin myyntiin kotimarkkinoilla mutta ei vientiä varten tapahtuvaan myyntiin. Kantajat ovat myös todenneet, että ainoa kysymys, jolla on merkitystä, on kysymys siitä, sisältyikö vietyihin tuotteisiin palautuskelvotonta arvonlisäveroa.

155

Kun otetaan huomioon komission näin esittämät selvennykset, jotka kantajilla oli käytettävissään, riidanalaisen asetuksen 388 perustelukappale on ymmärrettävä siten, että – kuten komissio vahvisti istunnossa – komissio on katsonut yhtäältä, että kantajien tuotteiden vientihintaan sisältyi palautuskelvotonta arvonlisäveroa vastaava määrä, kun taas laskennallisesti muodostettuun normaaliarvoon ei sisältynyt arvonlisäveroa, ja toisaalta, että mainittujen seikkojen perusteella oli perusteltua oikaista normaaliarvoa ylöspäin tasapuolisen vertailun varmistamiseksi.

156

Näin ollen komission on katsottava osoittaneen, että toinen riidanalainen oikaisu oli tarpeellinen.

157

On kuitenkin todettava, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdassa ei säädetä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti laskennallisesti muodostetun edustavan maan normaaliarvon oikaisemisesta vientihintaan siinä maassa, josta polkumyynnillä tapahtunut tuonti on peräisin, sisältyvän palautuskelvottoman arvonlisäveron huomioon ottamiseksi. Komissio on näin ollen tehnyt oikeudellisen virheen toisen riidanalaisen oikaisun oikeusperustan osalta. On kuitenkin muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimen kumoaminen virheellisen oikeusperustan vuoksi ei ole perusteltua, jos tällaisella virheellä ei ole ollut ratkaisevaa vaikutusta toimen toteuttajan arviointiin (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 18.12.1997, Costantini v. komissio, T‑57/96, EU:T:1997:214, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 9.6.2015, Navarro v. komissio, T‑556/14 P, EU:T:2015:368, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Käsiteltävässä asiassa on sovellettava tätä periaatetta. On nimittäin todettava, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdassa säädetään, että ”[o]ikaisu voidaan tehdä myös muiden kuin [kyseisen asetuksen 2 artiklan 10 kohdan] a–j alakohdassa tarkoitettujen tekijöiden erojen osalta, jos tämän kohdan mukaisesti osoitetaan, että ne vaikuttavat hintojen vertailukelpoisuuteen, erityisesti, jos asiakkaat maksavat pysyvästi eri hintoja kotimarkkinoilla tällaisten tekijöiden eron vuoksi”, ja tämän nojalla komissio voi tehdä toisen riidanalaisen oikaisun palauttaakseen normaaliarvon ja kyseessä olevan tuotteen vientihinnan välisen vastaavuuden ja taatakseen näiden kahden arvon tasapuolisen vertailun (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 19.5.2021, China Chamber of Commerce for Import and Export of Machinery and Electronic Products ym. v. komissio, T‑254/18, valitus vireillä, EU:T:2021:278, 597 kohta).

158

Tältä osin on todettava vastauksena kantajien istunnossa esittämään perusteluun ja Wegochemin väliintulokirjelmässään esittämään perusteluun, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdassa säädetty toinen edellytys täyttyy esillä olevassa asiassa. Vaikka palautuskelvoton arvonlisävero nimittäin korottaa vientihintaa, on selvää, että normaaliarvo, joka on muodostettu kolmannesta maasta saatujen tietojen perusteella ja joka perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan nojalla korvaa kyseessä olevan tuotteen hinnan viejämaan kotimarkkinoilla, ei sisällä lainkaan arvonlisäveroa.

159

Kaiken edellä esitetyn perusteella kantajien toisen kanneperusteen kolmannen osan tueksi esittämä ensimmäinen väite on hylättävä.

160

Kantajat väittävät, että vaikka perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukainen oikaisu olisikin ollut tarpeellinen, riidanalaisessa asetuksessa tehty oikaisu on liian suuri, koska siinä ei oteta huomioon sitä, että tuotantopanoksiin sisältyvä arvonlisävero lasketaan raaka-aineiden arvosta, kun taas viennin yhteydessä palautettavan arvonlisäveron määrä lasketaan myynnin arvosta. Ne havainnollistavat tätä väitettä numeerisella esimerkillä, jossa ne laskevat palautuskelvottoman arvonlisäveron määrän vähentämällä yhtäältä määrästä, joka saadaan soveltamalla tuotantopanoksiin sovellettavaa arvonlisäverokantaa tiettyjen normaaliarvon muodostamisessa käytettyjen tuotantopanosten kustannuksiin, toisaalta määrän, joka saadaan soveltamalla arvonlisäveron palautuksen kantaa vientihintaan.

161

Komissio kiistää kantajien perustelut.

162

On muistutettava, että toisella riidanalaisella oikaisulla Turkkia koskevien tietojen perusteella laskennallisesti muodostettua normaaliarvoa, johon ei sisälly arvonlisäveroa, on korotettu prosenttiosuudella, jolla on voitu varmistaa vientihinnan ja normaaliarvon tasapuolinen vertailu, koska vientihintaan sisältyy palautuskelvotonta arvonlisäveroa vastaava määrä. Toisin kuin kantajat ilmeisesti väittävät, komissio ei siis ole soveltanut tuotantopanoksiin sisältyvän arvonlisäveron kantaa niiden tuotantopanosten kustannuksiin, joiden perusteella normaaliarvo on muodostettu, eikä vähentänyt määrästä, jonka se olisi näin saanut, määrää, joka saadaan, kun arvonlisäveron palautuksen kantaa sovelletaan vientihintaan. Tästä seuraa, että kantajien perustelut, joilla ne pyrkivät tukemaan nyt käsiteltävää väitettään, eivät vastaa käsiteltävän asian tosiseikkoja, joten niillä ei voida osoittaa, että toinen riidanalainen oikaisu olisi liian suuri.

163

Näin ollen kantajien toisen kanneperusteen kolmannen osan tueksi esittämä toinen väite ja siten koko kanneperusteen kolmas osa on hylättävä.

164

Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että toisen kanneperusteen kaksi ensimmäistä osaa ovat perusteltuja, kun taas sen kolmas osa ei ole perusteltu.

165

Tässä kanneperusteessaan kantajat, jotka toteavat ensin, etteivät ne kiistä sitä, että komissio on voinut muodostaa Sinopec Ningxian normaaliarvon laskennallisesti perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitettujen käytettävissä olevien tietojen perusteella (ks. edellä 10 kohta) esittävät tämän jälkeen kaksi väitettä. Ne väittävät yhtäältä, että komissio ei voi käyttää 18 artiklassa tarkoitettuina käytettävissä olevina tietoina tietoja, jotka se on saanut soveltamalla kyseistä artiklaa ensin muuten. Toisaalta ne arvostelevat komissiota siitä, että se on kohdellut niitä rankaisevasti ja että se ei ole muodostanut normaaliarvoa polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6 artiklan 8 kohtaan liittyvässä liitteessä II, joka on saatettu osaksi unionin lainsäädäntöä perusasetuksen 18 artiklassa, tarkoitettujen ”käytettävissä olevien parhaiden tietojen” (jäljempänä parhaat käytettävissä olevat tiedot) perusteella.

166

Kantajat, joita Wegochem tukee, muistuttavat, että 18 artiklassa tarkoitetut käytettävissä olevat tiedot, joita komissio käytti, kun se muodosti laskennallisesti Sinopec Ningxian normaaliarvon, ovat tietoja, jotka koskevat kahta muuta kiinalaista vientiä harjoittavien tuottajien konsernia, jotka komissio oli perusasetuksen 17 artiklan nojalla valinnut otokseen kantajien tavoin (jäljempänä muut vientiä harjoittavat tuottajat) ja joiden osalta komissio on myös soveltanut kyseisen asetuksen 18 artiklaa. Kantajien mukaan on niin, että kun komissio on soveltanut mainittua säännöstä laskeakseen vientiä harjoittavan tuottajan normaaliarvon, näin saatuja tietoja ei voida pitää 18 artiklassa tarkoitettuina käytettävissä olevina tietoina, joiden perusteella komissio voisi laskea sellaisen eri vientiä harjoittavan tuottajan normaaliarvon, joka on valittu kyseiseen otokseen. Näkemyksensä tueksi kantajat vetoavat analogisesti perusasetuksen 9 artiklan 6 kohtaan, josta niiden mukaan voidaan päätellä yleissäännön olemassaolo siitä huolimatta, että säännöstä ei voida soveltaa tässä asiassa.

167

Komissio, jota Kuraray ja Sekisui tukevat, kiistää kantajien perustelut.

168

On syytä palauttaa mieleen perusasetuksen 18 artiklan, jonka otsikko on ”Yhteistyöstä kieltäytyminen”, merkitykselliset kohdat, joissa säädetään seuraavaa:

”1.   Jos asianomainen osapuoli kieltäytyy antamasta tarvittavia tietoja tai ei toimita niitä tässä asetuksessa säädetyssä määräajassa tai merkittävällä tavalla vaikeuttaa tutkimuksia, alustavat tai lopulliset päätelmät, riippumatta siitä, ovatko ne myönteisiä vai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella.

– –

5.   Jos päätelmät, mukaan lukien normaaliarvoa koskevat päätelmät, perustuvat 1 kohdan säännöksiin, mukaan luettuna valituksessa toimitetut tiedot, tiedot on tarkistettava, jos se on mahdollista ja ottaen huomioon tutkimuksen määräaika, muista käytettävissä olevista riippumattomista lähteistä, kuten julkaistuista hintaluetteloista, virallisista tuontitilastoista ja tulliluetteloista, tai muilta asianomaisilta osapuolilta tutkimuksen aikana saaduista tiedoista.

– –

6.   Jos asianomainen osapuoli ei toimi yhteistyössä tai toimii vain osittain yhteistyössä ja jos olennaisia tietoja ei näin ollen toimiteta, tutkimuksen lopputulos voi olla osapuolelle vähemmän suotuisa kuin se olisi ollut, jos osapuoli olisi toiminut yhteistyössä.”

169

Komissio on katsonut riidanalaisessa asetuksessaan, että Sinopec Ningxia ei ollut toimittanut kaikkia tietoja, jotka olivat tarpeen sen tuotteiden normaaliarvon laskemiseksi. Näin ollen komissio on soveltanut perusasetuksen 18 artiklan 1 kohtaa kyseisen normaaliarvon määrittämiseksi. Tässä yhteydessä komissio käytti muiden vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvoja, jotka se oli osittain määrittänyt soveltamalla samaa säännöstä.

170

Koska kantajat vetoavat analogisesti perusasetuksen 9 artiklan 6 kohtaan, on muistutettava, että kyseisessä säännöksessä säädetään seuraavaa:

”6.   Milloin komissio on rajannut tutkimuksensa 17 artiklan mukaisesti, sellaiseen tuontiin, jonka viejät tai tuottajat ovat ilmoittautuneet 17 artiklan mukaisesti mutta eivät olleet mukana tutkimuksessa, sovellettava polkumyyntitulli ei saa ylittää otokseen kuuluvien osapuolten osalta määritetyn polkumyyntimarginaalin painotettua keskiarvoa riippumatta siitä, onko tällaisten osapuolten osalta muodostettu normaaliarvo 2 artiklan 1–6 kohdan vai 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

Tätä kohtaa sovellettaessa komissio ei ota huomioon nollamarginaaleja, vähimmäistason marginaaleja eikä 18 artiklassa tarkoitetuissa olosuhteissa määritettyjä marginaaleja.”

171

On todettava, että perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdassa vahvistetaan säännöt, joita sovelletaan vientiä harjoittaviin tuottajiin, jotka olisivat halunneet kuulua komission kyseisen asetuksen 17 artiklan nojalla valitsemaan otokseen mutta joita ei lopulta ole sisällytetty otokseen. Kyseisen kohdan tarkoituksena on siis suojella kyseisiä vientiä harjoittavia tuottajia, jotka eivät ole voineet tehdä yhteistyötä komission kanssa, erityisesti siinä tapauksessa, että otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät tee yhteistyötä. Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tilanne on niin erilainen kuin otokseen kuulumattomien vientiä harjoittavien tuottajien tilanne, että tilanteita ei voida pitää analogisina. Näin ollen perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdassa säädetyn perusteella ei voida osoittaa, että olisi olemassa yleissääntö, joka olisi esteenä sille, että komissio käyttää perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitettuina käytettävissä olevina tietoina tietoja, jotka se on saanut soveltamalla mainittua 18 artiklaa ensin muuten.

172

Wegochem on myös väärässä, kun se väittää, että kantajien näkemystä tukee WTO:n riitojenratkaisuelimen 23.8.2001 hyväksymä valituselimen raportti riita-asiassa ”United States – Anti-dumping measures on certain hot-rolled steel products from Japan” (Yhdysvallat – Tiettyihin Japanista peräisin oleviin kuumavalssattuihin terästuotteisiin sovellettavat polkumyyntitoimenpiteet) (WT/DS 184/AB/R). Kyseisen raportin 123 kohdan mukaan polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9 artiklan 4 kohdan, joka perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan tavoin koskee sellaisten polkumyyntitullien vahvistamista, joita sovelletaan toimivaltaisen viranomaisen valitseman otoksen ulkopuolelle jätettyihin vientiä harjoittaviin tuottajiin, ”tarkoituksena on estää se, että viejille, joita ei ole pyydetty tekemään yhteistyötä tutkimuksen aikana, aiheutuisi vahinkoa siitä, että tutkimuksen kohteena olleiden viejien toimittamissa tiedoissa on aukkoja tai puutteita”. Mainittu raportti ei suinkaan tue kantajien näkemystä, vaan vahvistaa, että kyseisten määräysten tarkoitus vastaa edellä 171 kohdassa mainittua tarkoitusta.

173

Koska kantajat kuuluivat komission käsiteltävässä asiassa valitsemaan otokseen, niillä oli mahdollisuus tehdä komission kanssa yhteistyötä välttääkseen sen, että komissio muodostaisi Sinopec Ningxian normaaliarvon laskennallisesti perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitettujen käytettävissä olevien tietojen perusteella. Riippumatta siitä, miksi kantajat eivät voineet toimittaa komissiolle kaikkia niiltä pyydettyjä tietoja, niiden tilanne ei ole verrattavissa sellaisten vientiä harjoittavien tuottajien tilanteeseen, jotka komissio on rajannut otoksen ulkopuolelle.

174

Kantajien kolmannen kanneperusteen tueksi esittämä ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä.

175

Kantajat, joita Wegochem tukee, muistuttavat, että riidanalaisessa asetuksessaan komissio on määrittänyt Sinopec Ningxian myymien tuotteiden tyyppikohtaisen normaaliarvon aina saman tuotetyypin korkeimman sellaisen normaaliarvon perusteella, jonka komissio oli laskenut muiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, sen sijaan, että komissio olisi käyttänyt Sinopec Chongqingia koskevia tarkastettuja tietoja. Kantajien mukaan Sinopec Chongqingian ja Sinopec Ningxian tuotantomenetelmien väliset erot eivät ole merkityksellisiä, minkä vahvistaa se seikka, että Kurarayn tuotantomenetelmä eroaa kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuotantomenetelmästä. Komissio on siis käyttänyt epäluotettavia tietoja, joita ei voida pitää parhaina käytettävissä olevina tietoina ja jotka eivät perustu vertailevaan arviointiin. Komissio on siten kohdellut kantajia WTO:n oikeuden vastaisesti rankaisevasti, kun otetaan huomioon myös se, että muiden vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalit olivat paljon korkeampia kuin Sinopec Chongqingin polkumyyntimarginaali.

176

Kantajat riitauttavat lisäksi komission riidanalaisen asetuksensa 333 perustelukappaleessa esittämän tulkinnan, jonka mukaan ei ole mitään näyttöä siitä, että Sinopec Ningxian tuotetyyppikohtainen normaaliarvo olisi alempi kuin korkein muiden vientiä harjoittavien tuottajien tuotetyyppikohtainen normaaliarvo. Komission asiakirja-aineistoon sisältyvät tiedot nimittäin osoittavat, että sen Sinopec Ningxian osalta määrittämä normaaliarvo on 50 prosenttia korkeampi kuin Sinopec Chongqingin normaaliarvo, vaikka viimeksi mainitun vientihinta on korkeampi kuin Sinopec Ningxian vientihinta.

177

Wegochem huomauttaa, että komission riidanalaisen asetuksensa 333 perustelukappaleessa esittämä väite näytön puutteesta on merkityksetön, koska tiedot, joita komissio väitti tarvitsevansa voidakseen olla käyttämättä Sinopec Ningxian osalta korkeinta normaaliarvoa, jonka se oli määrittänyt muiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, ovat juuri ne tiedot, joita Sinopec Ningxia ei ole kyennyt toimittamaan ja joiden puuttumisen vuoksi komissio on käyttänyt perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitettuja käytettävissä olevia tietoja.

178

Komissio, jota Kuraray ja Sekisui tukevat, vastaa, ettei se ole rikkonut perusasetuksen 18 artiklan 6 kohtaa, kun se on käyttänyt kunkin Sinopec Ningxian myymän tuotetyypin normaaliarvon määrittämisen yhteydessä 18 artiklassa tarkoitettuina käytettävissä olevina tietoina muiden vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvoista korkeinta normaaliarvoa. Näin menetellessään komissio ei ole kohdellut kantajia rankaisevasti. Komissio toteaa yhtäältä, että se menetteli tällä tavalla, koska sillä ei ollut mitään näyttöä siitä, että Sinopec Ningxian tuotetyyppikohtainen normaaliarvo olisi ollut alempi kuin komission käyttämä normaaliarvo, ja toisaalta, ettei se voinut käyttää muiden vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvojen keskiarvoa, koska menettelemällä tällä tavalla komissio olisi luonut kannustimen, joka olisi houkutellut vientiä harjoittavia tuottajia kieltäytymään yhteistyöstä valikoivasti sellaisissa yhteyksissä, joissa ne olivat tietoisia siitä, että niiden kustannukset ovat keskimääräistä korkeampia.

179

Lisäksi komissio väittää, että se on arvioinut vertailevasti tietoja, jotka koskevat muita vientiä harjoittavia tuottajia, joiden tuotantomenetelmä oli samankaltainen kuin Sinopec Ningxian siinä mielessä, että kaikissa kyseisissä tuotantomenetelmissä käytettiin hiiltä. Sinopec Chongqingia koskevat tiedot eivät sopineet käytettäväksi, koska sen tuotantomenetelmässä käytetään öljyä. Komissio on näin ollen verrannut kaikkia käytettävissään olevia tietoja ja valinnut korkeimmat normaaliarvot sellaisten vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvoista, joiden tuotantomenetelmissä käytettiin hiiltä. Kyseisiä normaaliarvoja on pidettävä parhaina käytettävissä olevina tietoina.

180

Kuraray toteaa, että sillä, että sen tuotantomenetelmä eroaa kantajien tuotantomenetelmistä, ei ole merkitystä. Kurarayn mukaan kantajat eivät myöskään ole esittäneet tältä osin riittävästi perusteluja, joten niitä ei voida ottaa tutkittavaksi, koska ne eivät ole unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan mukaisia.

181

Perusasetuksen 18 artiklan tarkoituksen ymmärtämiseksi on palautettava mieleen, että komissio on tutkivana viranomaisena vastuussa polkumyynnin, vahingon sekä polkumyynnin kohteena olevan tuonnin ja vahingon välisen syy-yhteyden toteamisesta. Koska missään perusasetuksen säännöksessä ei anneta komissiolle valtaa velvoittaa asianomaisia osapuolia osallistumaan tutkintaan tai toimittamaan tietoja, komissio on riippuvainen siitä, että asianomaiset osapuolet tekevät yhteistyötä vapaaehtoisesti toimittaakseen sille tarvittavat tiedot. Tässä asiayhteydessä on todettava, että perusasetuksen 27 perustelukappaleesta ilmenee, että unionin lainsäätäjä on katsonut, että ”on tarpeen säätää siitä, että mikäli osapuolet eivät toimi yhteistyössä tyydyttävällä tavalla, määrityksiin voidaan käyttää muita tietoja, ja että nämä tiedot voivat olla osapuolille vähemmän edullisia kuin mitä ne olisivat, jos osapuolet olisivat toimineet yhteistyössä”. Näin ollen perusasetuksen 18 artiklan tavoitteena on mahdollistaa se, että komissio voi jatkaa tutkintaa, vaikka asianomaiset osapuolet kieltäytyisivät yhteistyöstä tai tekisivät riittämätöntä yhteistyötä. Näin ollen on niin, että kun asianomaisten osapuolten on tehtävä täysimääräistä yhteistyötä mahdollisuuksiensa mukaan, niiden on toimitettava kaikki käytettävissään olevat tiedot, joita unionin toimielimet pitävät tarpeellisina päätelmien tekemiseksi (ks. analogisesti tuomio 14.12.2017, EBMA v. Giant (China), C‑61/16 P, EU:C:2017:968, 54–56 kohta).

182

Lisäksi oikeuskäytännön mukaan perusasetuksen 18 artiklalla on saatettu osaksi unionin oikeutta polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6 artiklan 8 kohta ja liite II, joiden valossa sitä on tulkittava niin pitkälti kuin mahdollista (ks. analogisesti tuomio 22.5.2014, Guangdong Kito Ceramics ym. v. neuvosto, T‑633/11, ei julkaistu, EU:T:2014:271, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

183

Polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6 artiklan 8 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Tapauksissa, joissa joku asianosaisista evää tarvittavien tietojen saannin tai ei muuten anna tarvittavia tietoja kohtuullisen ajan kuluessa tai huomattavalla tavalla estää tutkimuksia, voidaan väliaikainen ja lopullinen myönteinen tai kielteinen päätös tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella. Liitteen II määräykset on otettava huomioon tätä kohtaa sovellettaessa.”

184

Liitteen II otsikko on ”6 artiklan 8 kohdan mukaiset käytettävissä olevat parhaat tiedot”, mutta siinä ei määrätä kyseisten tietojen määritelmää.

185

Liitteessä II olevassa 7 artiklassa, jossa määrätään lähinnä samoista säännöistä kuin joista säädetään perusasetuksen 18 artiklan 5 ja 6 kohdassa, sellaisina kuin ne on esitetty edellä 168 kohdassa, määrätään seuraavaa:

”Viranomaisten on oltava erityisen huolellisia, jos niiden on tehtävä päätöksensä, mukaan lukien normaaliarvoa koskevat päätökset, toissijaisesta tietolähteestä saatujen tietojen perusteella, joihin kuuluvat tutkimuksen vireillepanoa koskevassa pyynnössä toimitetut tiedot. Tällaisissa tapauksissa viranomaisten tulisi, mikäli käytännössä mahdollista, tarkistaa tiedot toisista käytettävissään olevista riippumattomista lähteistä, kuten julkaistuista hintalistoista, virallisista tuontitilastoista ja tullin tilastoista, ja niiden tietojen avulla, jotka on hankittu muilta asianosaisilta tutkimuksen aikana. On kuitenkin selvää, että jos asianosainen ei toimi yhteistyössä, ja siten asianmukaista tietoa pidätetään viranomaisilta, tämä tilanne voi johtaa tulokseen, joka on osapuolelle epäsuotuisampi, kuin jos osapuoli olisi toiminut yhteistyössä.”

186

On todettava, että liite II on ”viittauksen perusteella osa” polkumyynnin vastaisen sopimuksen ”6 artiklan 8 kohtaa” (WTO:n riitojenratkaisuelimen 23.8.2001 hyväksymä valituselimen raportti riita-asiassa ”United States – Anti-dumping measures on certain hot-rolled steel products from Japan” (Yhdysvallat – Tiettyihin Japanista peräisin oleviin kuumavalssattuihin terästuotteisiin sovellettavat polkumyyntitoimenpiteet) (WT/DS 184/AB/R, 75 kohta)) ja että kyseisen liitteen määräykset ovat pakottavia, vaikka niissä on usein käytetty konditionaalia (WTO:n riitojenratkaisuelimen 29.7.2002 hyväksymä paneelin raportti ”United States – Anti-dumping and countervailing measures on steel plate from India” (Yhdysvallat – Intiasta peräisin oleviin teräslevyihin sovellettavat polkumyynnin vastaiset ja tasoitustullitoimenpiteet) (WT/DS 206/R, 7.56 kohta)).

187

WTO:n riitojenratkaisuelimen 20.12.2005 hyväksymän, paneelin riita-asiassa ”Mexico – Definitive anti-dumping measures on beef and rice” (Meksiko – naudanlihaa ja riisiä koskevat lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet) (WT/DS/295/R, 7.238 kohta) antaman raportin mukaan polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen käytettävissä olevien tosiseikkoja koskevien tietojen käyttämisellä ei pyritä rankaisemaan osapuolia, jotka eivät toimita tietoja, joita toimivaltainen viranomainen niiltä pyytää. WTO:n riitojenratkaisuelimen 16.12.2012 hyväksymässä paneelin riita-asiassa ”China – Countervailing and Anti-Dumping Duties on Grain Oriented Flat-rolled Electrical Steel from the United States” (Kiina – Yhdysvalloista peräisin oleviin suuntaisrakeisiin sähköteknisiin levyvalmisteisiin sovellettavat tasoitus- ja polkumyyntitullit) (WT/DS/414, 7.391) antamassa raportissa esitetään samanlaista pohdintaa, sillä siinä todetaan, että kyseisessä 6 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuja käytettävissä olevia tosiseikkoja koskevia tietoja ei pitäisi käyttää tavalla, jolla rankaistaan yhteistyöstä kieltäytymisestä. Kyseisessä raportissa vahvistetaan myös, että – kuten liitteessä II olevassa 7 artiklassa todetaan – jos osapuoli ei toimi yhteistyössä, voi kuitenkin syntyä tilanne, joka on sille epäsuotuisampi, kuin jos se olisi toiminut yhteistyössä.

188

On kuitenkin myös muistutettava, että unionin oikeuskäytännössä on jo katsottu, että kun komissio perustaa päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin tilanteissa, joissa toimitetut tiedot ovat puutteellisia, komissiolla ei ole velvollisuutta selittää, miten käytetyt käytettävissä olleet tiedot olivat parhaita mahdollisia, koska tällainen velvollisuus ei ilmene perusasetuksen 18 artiklasta eikä oikeuskäytännöstä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 19.3.2015, City Cycle Industries v. neuvosto, T‑413/13, ei julkaistu, EU:T:2015:164, 132 kohta).

189

Tästä seuraa ensinnäkin, että kun komissio käyttää 18 artiklassa tarkoitettuja käytettävissä olevia tietoja, sillä ei ole oikeutta määrätä vientiä harjoittavalle tuottajalle seuraamuksia sillä perusteella, ettei se ole tehnyt lainkaan tai riittävästi yhteistyötä. Toiseksi on mahdollista, että vaikka komissio olisi noudattanut tätä periaatetta, kyseisen asianosaisen tilanne on epäedullisempi kuin se olisi ollut, jos asianosainen olisi tehnyt täysimääräisesti yhteistyötä. Viimeksi mainittu toteamus on muuten myös perusasetuksen 18 artiklan 6 kohdan selkeän sanamuodon mukainen. Kolmanneksi ja joka tapauksessa on todettava, että komissiolla ei ole velvollisuutta selittää, miten sen käyttämät käytettävissä olleet tiedot olivat parempia.

190

Lisäksi on todettava, että vaikka komissiolla ei vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ole rajoittamatonta harkintavaltaa yhteisen kauppapolitiikan ja aivan erityisesti kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla, unionin toimielimillä on laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset ja poliittiset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia, joten tällaista laajaa harkintavaltaa koskevassa tuomioistuinvalvonnassa on rajoituttava tarkistamaan, että menettelysääntöjä on noudatettu, että arvioinnin perustaksi hyväksytyt tosiseikat ovat aineellisesti paikkansapitäviä, että näitä tosiseikkoja arvioitaessa ei ole tehty ilmeistä virhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin (ks. tuomio 12.5.2022, komissio v. Hansol Paper, C‑260/20 P, EU:C:2022:370, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

191

Lisäksi on niin, että unionin yleisen tuomioistuimen harjoittama valvonta, joka koskee todisteita, joihin unionin toimielimet perustavat toteamuksensa, ei merkitse tosiseikkojen uutta arviointia, jolla korvataan kyseisten toimielinten tekemä arviointi. Tällä valvonnalla ei loukata kyseisten toimielinten laajaa harkintavaltaa kauppapolitiikan alalla, vaan siinä rajoitutaan toteamaan, tukevatko nämä todisteet toimielinten tekemiä päätelmiä. Unionin yleisen tuomioistuimen on näin ollen paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus myös tarkistettava, sisältävätkö nämä todisteet kaikki ne merkitykselliset seikat, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea niistä tehtyjä päätelmiä (ks. tuomio 12.5.2022, komissio v. Hansol Paper, C‑260/20 P, EU:C:2022:370, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

192

Käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että – kuten riidanalaisen asetuksen 327–333 perustelukappaleesta ilmenee – koska kantajat eivät voineet toimittaa komissiolle tietoja, jotka se katsoi tarvitsevansa, komissio on määrittänyt Sinopec Ningxian normaaliarvon 18 artiklassa tarkoitettujen käytettävissä olleiden tietojen perusteella. Tässä yhteydessä se piti normaaliarvona tuotetyyppikohtaisesti muiden vientiä harjoittavien tuottajien korkeinta normaaliarvoa, jonka se oli määrittänyt perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti kyseisten tuottajien itse tuottamien tuotannontekijöiden osalta, joita ovat esimerkiksi välittömästi vientiä harjoittavan tuottajan tuotantopaikalla tuotettu höyry ja sähkö, kuten komission unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen antamista selvennyksistä ilmenee. Komissio ei käyttänyt 18 artiklassa tarkoitettuina käytettävissä olevina tietoina Sinopec Chongqingia koskevia tietoja, koska sen öljypohjainen tuotantomenetelmä erosi Sinopec Ningxian tuotantomenetelmästä, joka on hiilipohjainen kuten muidenkin vientiä harjoittavien tuottajien tuotantomenetelmät.

193

Näiden seikkojen perusteella on todettava, että kun komissio oli todennut sen riidattoman tosiseikan (ks. edellä 165 kohta), että kantajat eivät kyenneet toimittamaan sille tarvittavia Sinopec Ningxiaa koskevia tietoja, komissio on vertaillut tietoja, jotka sillä oli. Kantajat ovat näin ollen väärässä, kun ne väittävät, että komissio ei ole arvioinut vertailevasti sillä olleita tietoja, vaikka toki komissiolla ei edellä 188 mainitun oikeuskäytännön mukaan ole velvollisuutta selittää, miten sen käyttämät käytettävissä olleet tiedot olivat parempia.

194

Siitä, oliko komission valinta perusteltu, on todettava, että komissio saattoi laajan harkintavaltansa perusteella katsoa ilmeistä arviointivirhettä tekemättä, että Sinopec Chongqingia koskevat tiedot eivät olleet merkityksellisimpiä tietoja, koska Sinopec Ningxian tuotantomenetelmä muistutti enemmän muiden vientiä harjoittavien tuottajien tuotantomenetelmiä kuin Sinopec Chongqingin tuotantomenetelmää, sillä viimeksi mainittu oli ainoa tuottaja, joka käytti raaka-aineena öljyä eikä hiiltä. Kuten komissio on nimittäin korostanut riidanalaisen asetuksensa 332 perustelukappaleessa, normaaliarvon muodostaminen laskennallisesti perustuu tuotannontekijöihin, mukaan lukien raaka-aineet ja niiden käyttöaste.

195

Kantajien muut perustelut eivät horjuta tätä päätelmää.

196

Kantajat vetoavat ensinnäkin siihen, että Sinopec Chongqing ja Sinopec Ningxia ovat osa samaa konsernia, että molemmat yritykset myyvät tuotteitaan unioniin saman etuyhteydessä olevan yhtiön Sinopec Central-Chinan kautta ja että kaikki mainitut yhtiöt soveltavat samankaltaista hinnoittelua sekä Kiinan markkinoilla että unionin markkinoilla. Kantajat viittaavat myös lopullista ilmoitusta koskeviin huomautuksiinsa, joissa ne esittivät, että mainittuja seikkoja ei asettanut kyseenalaiseksi se, että Sinopec Chongqingin tuotantomenetelmä oli erilainen kuin Sinopec Ningxian tuotantomenetelmä.

197

On kuitenkin todettava, että kun normaaliarvo muodostetaan laskennallisesti, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, mainittujen yhtiöiden Kiinassa soveltamilla hinnoilla ei ole merkitystä. Lisäksi on todettava, että normaaliarvon muodostaminen perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan nojalla ei riipu vientihinnasta. Myöskään tulkinta, jonka mukaan tuotantomenetelmällä on vaikutusta normaaliarvon muodostamiseen laskennallisesti tämän säännöksen mukaisesti, ei ole ilmeisen virheellinen.

198

Kantajat, joita Wegochem tukee, esittävät toiseksi, että muiden vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvot eivät voi olla parhaita käytettävissä olevia tietoja, koska kyseiset normaaliarvot on määritetty osittain 18 artiklassa tarkoitettujen käytettävissä olevien tietojen perusteella.

199

On kuitenkin todettava, että kun komissio oli tilanteessa, jossa kantajat eivät kyenneet toimittamaan sille tietoja, joita se tarvitsi voidakseen muodostaa Sinopec Ningxian normaaliarvon kyseistä yritystä koskevien tietojen perusteella, sen oli käytettävä 18 artiklassa tarkoitettuja käytettävissä olevia tietoja. Tätä varten komission oli päätettävä, mitkä tiedot olivat merkityksellisempiä, Sinopec Chongqingia vai muita vientiä harjoittavia tuottajia koskevat tiedot. Vaikka muita vientiä harjoittavia tuottajia koskevat tiedot oli niin ikään määritetty osittain perusasetuksen 18 artiklan soveltamisen perusteella, Sinopec Chongqingia koskevat tiedot koskivat puolestaan yhtiötä, jonka tuotantomenetelmä erosi Sinopec Ningxian tuotantomenetelmästä enemmän kuin muiden vientiä harjoittavien tuottajien tuotantomenetelmät.

200

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että komissio saattoi laajan harkintavaltansa nojalla valita merkitykselliset käytettävissä olevat tiedot sen perusteella, kuinka samankaltaisia tuotantomenetelmiä vientiä harjoittavat tuottajat käyttivät. Tästä aiheesta on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin on tänään antamallaan tuomiolla Inner Mongolia Shuangxin Environment-Friendly Material v. komissio (T‑763/20) – jossa oli kyse riidanalaista asetusta koskevasta kanteesta, jonka oli nostanut vientiä harjoittava tuottaja, jonka tietoja komissio on käyttänyt Sinopec Ningxian osalta 18 artiklassa tarkoitettuina käytettävissä olevina tietoina – hylännyt kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan esittämän kanneperusteen, jonka mukaan komissio oli rikkonut perusasetuksen 18 artiklaa. Kuten lisäksi edellä 170–174 kohdassa on todettu, toisin kuin kantajat väittävät, ei ole olemassa yleistä periaatetta, joka olisi esteenä kyseisen artiklan soveltamiselle kahteen kertaan.

201

Näin ollen komissio ei tehnyt ilmeistä arviointivirhettä, kun se päätti käyttää muiden vientiä harjoittavien tuottajien tietoja Sinopec Chongqingin tietojen sijasta.

202

Kantajat vetoavat kolmanneksi 30.4.2013 annetun tuomion Alumina v. neuvosto (T‑304/11, EU:T:2013:224) 27 kohtaan. Kyseisen tuomion mukaan on niin, että kun normaaliarvoa ei voida määrittää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan nojalla, sen laskennallisella määrittämisellä perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti pyritään määrittämään normaaliarvo, joka on mahdollisimman lähellä sellaista tuotteen myyntihintaa, jolla kyseinen tuote myytäisiin alkuperä- tai viejämaassa tavanomaisen kaupankäynnin yhteydessä.

203

Komissio ei kuitenkaan ylitä laajaa harkintavaltaansa, kun se katsoo, että sellaista yhtiötä koskeviin tietoihin tukeutuminen, joka käyttää eri tuotantomenetelmää kuin yhtiö, jonka normaaliarvo on muodostettava laskennallisesti, ei ole paras tapa saavuttaa edellä 202 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä asetettu tavoite.

204

Kantajat vetoavat neljänneksi 3.5.2018 annetun tuomion Distillerie Bonollo ym. v. neuvosto (T‑431/12, EU:T:2018:251) 121 ja 137 kohtaan ja väittävät, että tuotantomenetelmien välisillä eroilla ei ole merkitystä.

205

Unionin yleinen tuomioistuin totesi 3.5.2018 antamassaan tuomiossa Distillerie Bonollo ym. v. neuvosto (T‑431/12, EU:T:2018:251), että kyseessä olleella tuotteella oli samat ominaisuudet ja se oli tarkoitettu käytettäväksi samoihin peruskäyttötarkoituksiin riippumatta siitä, kumpaa kahdesta merkityksellisestä tuotantoprosessista sen valmistamiseen käytettiin. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen, että perusasetuksen 2 artiklan vastaista ei ollut verrata normaaliarvoa, joka oli laskettu yhtä tuotantoprosessia koskevien tietojen perusteella, toista tuotantoprosessia koskevien tietojen perusteella laskettuun vientihintaan.

206

Nyt käsiteltävä kanneperuste ei koske normaaliarvon ja vientihinnan vertailua, vaan sellaisten eri tietojen, joita komissio olisi voinut käyttää 18 artiklassa tarkoitettuina käytettävissä olevina tietoina Sinopec Ningxian normaaliarvon määrittämiseksi, vertailua, jonka päätteeksi komission oli valittava merkityksellisimmät tiedot.

207

Tästä seuraa, että kantajien mainitseman oikeuskäytännön perusteella ei voida katsoa, että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se on katsonut, ettei se voi perustaa laskelmiaan Sinopec Chongqingia koskeviin tietoihin mainitun yhtiön ja Sinopec Ningxian tuotantomenetelmien välisten erojen vuoksi.

208

Kantajat väittävät viidenneksi, että WTO:n oikeudessa on yleinen periaate, jonka mukaan on käytettävä tietoja, jotka ovat mahdollisimman lähellä kyseessä olevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa.

209

Kantajat perustavat väitteensä siitä, että kyseinen yleinen periaate on olemassa, WTO:n riitojenratkaisuelimen 26.10.2016 hyväksymän, valituselimen riita-asiassa ”European Union – Anti-dumping measures on biodiesel from Argentina” (Euroopan unioni – Argentiinasta peräisin olevaan biodieseliin sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet) (WT/DS 473/AB/R) antaman raportin 6.34 kohtaan, jossa esitetään polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan 2 alakohtaa koskeva tulkinta, joka koskee myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja vientiä harjoittavien tuottajien voittoa. Kantajat eivät kuitenkaan kykene perustelemaan, miten polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6 artiklan 8 kohtaa – joka vastaa perusasetuksen 18 artiklaa, jonka rikkomiseen nyt käsiteltävässä kanneperusteessa vedotaan – voidaan mahdollisesti tulkita analogisesti kyseisen määräyksen kanssa.

210

Kantajat vetoavat kuudenneksi siihen, että koska komissio ei ole alihinnoittelua analysoidessaan antanut merkitystä Kurarayn ja kantajien tuotantomenetelmien välisille eroille, komissio ei ole voinut katsoa, että Sinopec Chongqingin normaaliarvoa koskevat tiedot eivät olleet parhaat käytettävissä olevat tiedot sillä perusteella, että Sinopec Chongqingin tuotantomenetelmä erosi Sinopec Ningxian tuotantomenetelmästä. On kuitenkin huomattava, että alihinnoittelun analysoinnilla ei ole merkitystä normaaliarvon arvioinnin yhteydessä. Näin ollen kantajien perustelu on hylättävä perusteettomana ilman, että on tarpeen ottaa kantaa siihen, täyttääkö se tutkittavaksi ottamisen edellytykset, minkä Kuraray on kiistänyt (ks. edellä 180 kohta).

211

Kun nyt on todettu, että komissio saattoi olla käyttämättä Sinopec Chongqingia koskevia tietoja merkityksellisinä tietoina ja että se saattoi käyttää merkityksellisinä tietoina muita vientiä harjoittavia tuottajia koskevia tietoja, on arvioitava komission päätöstä käyttää kunkin Sinopec Ningxian myymän tuotetyypin osalta aina korkeinta normaaliarvoa, joka oli määritetty muiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

212

Kun komissio on valinnut korkeimman normaaliarvon, se on väistämättä vertaillut muiden vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvoja, joten on tarkistettava, onko komissio näin menetellessään – kuten kantajat väittävät – asettanut kantajille seuraamuksia siitä, että kantajat eivät ole tehneet yhteistyötä, edellä 187 kohdassa mainittujen periaatteiden vastaisesti.

213

Tässä yhteydessä on todettava yhtäältä, että oikeuskäytännöstä ilmenee, että sellainenkin olettama, joka on vaikeata kumota, pysyy hyväksyttävissä rajoissa niin kauan kun se on oikeasuhteinen lainmukaiseen päämääräänsä nähden, kun on olemassa mahdollisuus esittää vastanäyttöä ja kun puolustautumisoikeudet taataan (ks. tuomio 18.7.2013, Schindler Holding ym. v. komissio, C‑501/11 P, EU:C:2013:522, 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

214

Toisaalta on todettava, että perusasetuksen 18 artiklasta ilmenee, ettei unionin lainsäätäjän tarkoituksena ollut vahvistaa laillista olettamaa, jonka perusteella siitä, etteivät asianomaiset osapuolet toimi yhteistyössä, voidaan suoraan todeta, että tuotetyyppikohtainen normaaliarvo ei ole alempi kuin korkein muiden vientiä harjoittavien tuottajien, jotka ovat tehneet yhteistyötä, tuotetyyppikohtainen normaaliarvo, ja joka näin ollen vapauttaa unionin toimielimet näyttövaatimuksesta. Kun otetaan huomioon oikeuskäytännössä todettu kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla sovellettava mahdollisuus tehdä jopa lopullisia päätelmiä käytettävissä olevien tietojen perusteella ja kohdella osapuolta, joka ei toimi yhteistyössä tai joka toimii vain osittain yhteistyössä, vähemmän suotuisasti kuin jos se olisi toiminut yhteistyössä, on kuitenkin aivan yhtä selvää, että unionin toimielimet voivat yhtäpitävien välillisten todisteiden kokonaisuuden perusteella valita perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitetuista käytettävissä olevista tiedoista tiedot, jotka ovat kaikkein merkityksellisimpiä. Kaikkien muiden ratkaisuiden vaarana on, että unionin kaupan suojatoimenpiteiden tehokkuus heikentyy joka kerran kun unionin toimielimet joutuvat tilanteeseen, jossa osapuoli kieltäytyy yhteistyöstä, normaaliarvon määrittämisen yhteydessä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 4.9.2014, Simon, Evers & Co., C‑21/13, EU:C:2014:2154, 36 ja 37 kohta).

215

Käsiteltävässä asiassa komissio on todennut riidanalaisen asetuksensa 329 perustelukappaleessa lähinnä, että koska tuotantokustannusten raportoinnissa oli merkittäviä ja vakavia puutteita, Sinopec Ningxian normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti käyttämällä muiden yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamia tietoja. Komissio on lisäksi todennut käyttäneensä muiden yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien korkeinta laskennallista normaaliarvoa.

216

Vastattuaan ensin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan ja unionin tuottaja/käyttäjän esittämiin väitteisiin, joilla ne vastustivat Sinopec Ningxian osalta sovellettua menetelmää, komissio on riidanalaisen asetuksensa 333 perustelukappaleessa todennut, että ”koska komissio ei pystynyt todentamaan eikä sen vuoksi käyttämään Sinopec Ningxian toimittamia tietoja sen normaaliarvon muodostamista varten, ei ole mitään näyttöä siitä, että Sinopec Ningxian tuotelajikohtainen normaaliarvo olisi alempi kuin muiden samanlaisia raaka-aineita käyttävien yhteistyössä toimineiden tuottajien tuotelajikohtainen normaaliarvo”.

217

Tässä yhteydessä on todettava, että komissio totesi lisäksi istunnossa, että se on soveltanut riidanalaisen asetuksensa 333 perustelukappaleessa olettamaa, jonka mukaan kunkin Sinopec Ningxian valmistaman tuotetyypin normaaliarvo ei ollut alempi kuin muiden vientiä harjoittavien tuottajien korkein tuotetyyppikohtainen normaaliarvo.

218

On siis huomattava, että riidanalaisen asetuksensa 329 ja 333 perustelukappaleessa komissio on ensin todennut, että kantajat eivät olleet tehneet yhteistyötä, ja tämän jälkeen soveltanut olettamaa, jonka mukaan kunkin Sinopec Ningxian valmistaman tuotetyypin normaaliarvo ei ollut alempi kuin muiden vientiä harjoittavien tuottajien korkein tuotetyyppikohtainen normaaliarvo.

219

Lisäksi on todettava, että kun komissiolta kysyttiin istunnossa nimenomaisesti, oliko asiakirja-aineistossa tietoja, joilla voitiin selkeästi perustella sitä, että Sinopec Ningxian osalta käytettiin järjestelmällisesti korkeinta normaaliarvoa, joka oli määritetty muiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, komissio vastasi, että asiakirja-aineistosta ilmenevä seikka, jonka perusteella komissio toimi näin, oli se, että kantajat eivät olleet tehneet yhteistyötä.

220

Näin ollen on todettava, että kun komissio on soveltanut edellä mainittua olettamaa, se on tehnyt oikeudellisen virheen. Komission noudattaman päättelyn mukaan on nimittäin niin, että voidakseen kumota edellä 218 kohdassa mainitun olettaman kantajien olisi pitänyt toimittaa komissiolle tiedot, joiden toimittamatta jättäminen oli juuri se tekijä, jonka vuoksi komissio käytti 18 artiklassa tarkoitettuja käytettävissä olevia tietoja.

221

Kaiken edellä esitetyn perusteella nyt käsiteltävä kanneperuste on hyväksyttävä siltä osin kuin komissio on laskenut Sinopec Ningxian normaaliarvon käyttämällä kunkin tuotetyypin osalta korkeinta normaaliarvoa, jonka se oli määrittänyt muiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, ja muilta osin kanneperuste on hylättävä.

222

Neljännessä kanneperusteessa on kolme osaa, joista kaikki koskevat perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkomista. Tarkemmin sanottuna kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantajat väittävät, että komissio on virheellisesti jättänyt analysoimatta alihinnoittelua markkinasegmenttikohtaisesti, toisessa osassa, että komissio on virheellisesti jättänyt tekemättä oikaisun, jolla olisi voitu ottaa huomioon yhtäältä tuotujen polyvinyylialkoholien ja toisaalta unionissa valmistettujen polyvinyylialkoholien välinen laatuero, ja kolmannessa osassa, että komissio ei ole osoittanut alihinnoittelua koko kyseessä olevan tuotteen osalta. Kantajat vetoavat myös siihen, että kyseisten kohtien rikkomisesta seuraa, että komissio on myös rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 6 kohtaa.

223

Koska komissio väittää paitsi, että nyt käsiteltävä kanneperuste on perusteeton, myös, että se tehoton, on ensin tutkittava, onko kanneperuste tehokas.

224

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kumoamiskanteen yhteydessä kanneperuste, joka ei paikkansa pitäessäkään voisi johtaa toimen kumoamiseen kantajan vaatimusten mukaisesti, on hylättävä tehottomana (määräys 26.2.2013, Castiglioni v. komissio, T‑591/10, ei julkaistu, EU:T:2013:94, 45 kohta ja tuomio 15.1.2015, Ranska v. komissio, T‑1/12, EU:T:2015:17, 73 kohta; ks. myös vastaavasti tuomio 21.9.2000, EFMA v. neuvosto, C‑46/98 P, EU:C:2000:474, 38 kohta).

225

Komissio väittää, että riidanalaisessa asetuksessaan se on arvioinut tuonnin alihinnoittelua ja todennut lisäksi, että unionin tuotannonalan myymien polyvinyylialkoholien hinnankorotukset estyivät, kuten riidanalaisen asetuksen 460–462, 473 ja 490 perustelukappaleesta ilmenee. Komission mukaan kantajat eivät ole selittäneet, miltä osin komission hintojen korottamisen estymistä koskevat toteamukset eivät riittäneet tukemaan sen päätelmää, jonka mukaan polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti vahinkoa unionin tuotannonalalle. Siten komission mukaan neljäs kanneperuste, jossa kantajat riitauttavat sen, miten komissio on tarkastellut tuonnin alihinnoittelua, on tehoton.

226

Kantajat vastaavat, että pelkillä hintojen korottamisen estymistä koskevilla väitteillä, joiden tueksi ei ole esitetty näyttöä, ei voida korjata komission virheitä, joihin ne vetoavat tässä kanneperusteessaan ja jotka koskevat perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkomista.

227

On syytä palauttaa mieleen perusasetuksen 3 artiklan merkitykselliset kohdat, joissa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä asetuksessa käsitteellä ’vahinko’ tarkoitetaan, jollei toisin ilmoiteta, unionin tuotannonalalle aiheutunutta merkittävää vahinkoa, unionin tuotannonalaan kohdistuvaa merkittävän vahingon uhkaa tai merkittävää viivästystä unionin tuotannonalan perustamisessa, ja sitä tulkitaan tämän artiklan mukaisesti.

2.   Vahingon määrityksen on perustuttava selkeään näyttöön, ja siihen on sisällyttävä puolueeton tarkastelu:

3.   Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrän osalta on harkittava, onko polkumyynnillä tapahtuva tuonti lisääntynyt merkittävästi joko absoluuttisesti tai suhteessa unioniin tuotantoon tai kulutukseen. Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta hintoihin on harkittava, onko polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin osalta esiintynyt huomattavaa alihinnoittelua suhteessa unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen hintaan tai onko tällaisen tuonnin vaikutuksesta muutoin ilmennyt merkittävää hintojen alenemista tai onko tuonti huomattavassa määrin estänyt sellaisia hinnankorotuksia, jotka muuten olisi tehty. Yksi tai useampi kyseisistä tekijöistä ei välttämättä ole ratkaiseva.

– –

5.   Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta kyseessä olevaan unionin tuotannonalaan on otettava huomioon kaikki olennaiset taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat kyseisen tuotannonalan tilanteeseen – –

6.   On näytettävä 2 kohtaan liittyvien olennaisten todisteiden avulla, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttaa vahinkoa tässä asetuksessa tarkoitetussa merkityksessä. Erityisesti kyseessä on sen näyttäminen, että 3 kohdassa tarkoitetuilla määrillä ja/tai hinnoilla on unionin tuotannonalaan vaikutusta 5 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä ja että tämä vaikutus on sellaista, että sitä voidaan pitää merkittävänä.”

228

Perusasetuksen 3 artiklan 2, 3, 5 ja 6 kohdassa säädetty vastaa hyvin pitkälti tai on osin jopa sanamuodoltaan sama kuin polkumyynnin vastaisen sopimuksen 3 artiklan 1 kohta, 3 artiklan 2 kohta ja 3 artiklan 5 kohta. Näin ollen niiden yhteydessä sovelletaan edellä 20–22 kohdassa mainittuja periaatteita.

229

WTO:n riitojenratkaisuelimen 16.12.2012 hyväksymän, valituselimen riita-asiassa ”China – Countervailing and Anti-Dumping Duties on Grain Oriented Flat-rolled Electrical Steel from the United States” (Kiina – Yhdysvalloista peräisin oleviin suuntaisrakeisiin sähköteknisiin levyvalmisteisiin sovellettavat tasoitus- ja polkumyyntitullit) (WT/DS 414/AB/R, 137 kohta) antaman raportin mukaan huomattavan alihinnoittelun arvioimisen yhteydessä merkitykselliset seikat voivat olla eri seikkoja kuin seikat, joilla on merkitystä, kun arvioidaan merkittävää hintojen alenemista tai hinnankorotusten huomattavaa estymistä. Tästä seuraa, että vaikka kyseessä oleva tuonti ei ole huomattavasti alihinnoiteltua suhteessa samankaltaisten kotimaisten tuotteiden hintoihin, kyseisellä tuonnilla voi kuitenkin olla kotimaisia hintoja alentava vaikutus tai niiden hinnankorotukset estävä vaikutus.

230

Vastaavasti WTO:n riitojenratkaisuelimen 30.9.2019 hyväksymästä paneelin riita-asiassa ”Korea – Anti-dumping duties on pneumatic valves from Japan” (Korea – Japanista peräisin oleviin pneumaattisiin venttiileihin sovellettavat polkumyyntitullit) (WT/DS 504/R, 7.299 kohta) antamasta raportista ilmenee, että vaikka tuonnin alihinnoitteluun vedotaan usein seikkana, joka viittaa siihen, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti vaikuttaa hintoja alentavasti tai estää tuojamaan tuotannonalan veloittamien hintojen korottamisen, toimivaltainen viranomainen voi perustellusti katsoa, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti vaikuttaa hintoja alentavasti tai estää hinnankorotukset myös ilman alihinnoittelua.

231

Käsiteltävässä asiassa osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että unionin tuotannonalan veloittamien hintojen korottaminen voi estyä lähtökohtaisesti myös tilanteessa, jossa tuonnissa ei ole alihinnoittelua.

232

On kuitenkin niin, että komission mukaan riidanalaisessa asetuksessa esitetyt toteamukset siitä, että unionin tuotannonalan veloittamien hintojen korottaminen oli estynyt, eivät liity tuonnin alihinnoittelua koskeviin toteamuksiin, kun taas kantajat väittävät, että hinnankorotusten estyminen on seurausta kyseisestä alihinnoittelusta.

233

On muistutettava, että riidanalaisen asetuksen 490 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Vahinkoindikaattoreiden analyysi 398–478 kappaleessa osoittaa, että unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkeni tarkastelujaksolla, ja tämä tapahtui samaan aikaan, kun asianomaisesta maasta polkumyynnillä tuleva tuonti lisääntyi merkittävästi. Tämän tuonnin todettiin alittavan unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla ja aiheuttavan merkittävää hintojen [korottamisen estymistä], koska unionin tuotannonal[a] ei kyennyt korottamaan hintojaan tuotantokustannusten kohoamisen mukaisesti.”

234

Pelkästään siksi, että tietyissä riidanalaisen asetuksen kieliversioissa käytetään konjunktiota ”ja” ilmaisujen ”tuonnin todettiin alittavan unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla” ja ”aiheuttavan merkittävää hintojen [korottamisen estymistä]” välissä, mainitun asetuksen 490 perustelukappaletta voidaan lukea siten, että tuonnin merkittävään lisääntymiseen Kiinasta on yhtäältä liittynyt alihinnoittelua ja toisaalta hinnankorotusten estymistä mainitusta alihinnoittelusta riippumatta.

235

On kuitenkin ratkaistava, esitetäänkö riidanalaisessa asetuksessa muihin kuin alihinnoitteluun liittyviin seikkoihin perustuvaa analyysia yhteydestä, joka vallitsee hinnankorotusten estymisen ja tuonnin lisääntymisen välillä.

236

Komissio vetoaa tältä osin riidanalaisen asetuksensa 460–462 ja 473 perustelukappaleeseen.

237

Riidanalaisen asetuksen 460–462 ja 473 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio on tutkinut unionin tuotannonalan veloittamien myyntihintojen kehitystä ja todennut, että kyseisiä hintoja korotettiin 14 prosentilla tarkastelujaksolla, samalla, kun yksikkökohtaiset tuotantokustannukset kasvoivat 24 prosenttia tuotannossa käytetyn pääraaka-aineen hinnan nousun vuoksi. Komissio on todennut, että Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttama hintapaine esti unionin tuotannonalaa korottamasta hintojaan enemmän kompensoidakseen tuotantokustannusten kasvun.

238

Tästä seuraa, että riidanalaisen asetuksen 460–462 ja 473 perustelukappaletta ei voida tulkita siten, että unionin tuotannonalan hinnankorotusten estyminen perustuisi muihin tekijöihin kuin alihinnoitteluun tuonnissa. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttama hintapaine on nimittäin syynä sille, että kyseinen tuotannonala ei siitä huolimatta, että sen yksikkökohtaiset tuotantokustannukset kasvoivat merkittävästi, korottanut hintojaan kyseistä kasvua vastaavissa määrin. Kyseinen hintapaine on seurausta siitä, että kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien veloittamat hinnat ovat alempia kuin unionin tuotannonalan veloittamat hinnat, mikä heijastelee sitä, että tuonnissa esiintyi alihinnoittelua.

239

Komissio vetoaa lisäksi virheellisesti 14.9.2022 annetun tuomion Methanol Holdings (Trinidad) v. komissio (T‑744/19, valitus vireillä, EU:T:2022:558) 95–99 kohtaan ja 14.9.2022 annetun tuomion Nevinnomysskiy Azot ja NAKAzot v. komissio (T‑865/19, ei julkaistu, valitus vireillä, EU:T:2022:559) 257–261 kohtaan. Ensin mainitusta tuomiosta on nimittäin todettava, että kohdissa, joihin komissio on vedonnut, käsitellään vastauskirjelmässä esitetyn väitteen tutkittavaksi ottamista, ja käsiteltävässä asiassa neljäs kanneperuste on esitetty kannekirjelmässä. Lisäksi mainituissa tuomioissaan unionin yleinen tuomioistuin on välittömästi komission mainitsemien kohtien jälkeisissä kohdissa korostanut, että yhtäältä alihinnoittelulla ja toisaalta hintojen alenemisella ja hinnankorotusten estymisellä oli yhteys. Unionin yleinen tuomioistuin ei siis ole antanut itsenäistä arvoa hintojen alenemiselle tai hinnankorotusten estymiselle, kun se on todennut, että unionin tuotannonalalle oli aiheutunut vahinkoa.

240

Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että – toisin kuin komissio väittää – neljäs kanneperuste on tehokas, joten on tutkittava, onko se perusteltu.

241

Kantajat väittävät, että toisin kuin komissio on riidanalaisessa asetuksessaan katsonut, polyvinyylialkoholien markkinat ovat jakautuneet kahteen segmenttiin. Ensimmäinen markkinasegmentti on korkealaatuisten polyvinyylialkoholien segmentti, jonka tuotteille on ominaista pienet viskositeetin ja hydrolyysin vaihteluvälit, alhainen metanolipitoisuus, alhainen tuhkapitoisuus ja pienempi partikkelikoko. Kyseisen laatuluokan polyvinyylialkoholeja myydään korkeammilla hinnoilla. Toinen markkinasegmentti on heikompilaatuisten polyvinyylialkoholien segmentti, jonka tuotteille on ominaista suuret viskositeetin ja hydrolyysin vaihteluvälit, korkea metanolipitoisuus, korkea tuhkapitoisuus ja suurempi partikkelikoko. Kyseisen laatuluokan polyvinyylialkoholeja myydään matalammilla hinnoilla.

242

Kantajat esittävät, että vaikka teoriassa tietyt tuotannonalat, jotka käyttävät heikompilaatuisia polyvinyylialkoholeja, voisivat siirtyä käyttämään korkeampilaatuisia polyvinyylialkoholeja, tällainen muutos ei olisi taloudellisesti järkevä. Korkeampilaatuisia polyvinyylialkoholeja käyttävät tuotannonalat eivät puolestaan voi korvata kyseisiä tuotteita huonompilaatuisilla polyvinyylialkoholeilla.

243

Koska edellä mainittujen ensimmäisen ja toisen markkinasegmentin polyvinyylialkoholien laatuluokkien hinnat ja laatu eroavat merkittävästi, eri laatuluokkien polyvinyylialkoholit eivät ole suoraan keskenään vaihdettavissa kysyntäpuolella.

244

Kantajien mukaan on niin, että koska polyvinyylialkoholien markkinat ovat jakautuneet kahteen edellä mainittuun segmenttiin, komissiolla oli velvollisuus ottaa kyseiset segmentit huomioon analysoidessaan alihinnoittelua, erityisesti, koska monet kiinalaiset tuottajat valmistavat ennen kaikkea heikompilaatuisen markkinasegmentin polyvinyylialkoholeja, kun taas unionissa tuotetaan yleensä korkeampilaatuisen markkinasegmentin polyvinyylialkoholeja.

245

Kantajat vetoavat perusteluna väitteilleen muun muassa WTO:n riitojenratkaisuelimen 28.10.2015 hyväksymään valituselimen raporttiin riita-asiassa ”China – Measures Imposing Anti-Dumping Duties on High-Performance Stainless Steel Seamless Tubes from the European Union” (Kiina – Polkumyyntitullien määrääminen Euroopan unionista peräisin oleville ruostumattomasta teräksestä valmistetuille saumattomille putkille) (WT/DS 460/AB/R, 5.181 kohta; jäljempänä HP-SSST-raportti).

246

Sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin 20.1.2022 antoi tuomionsa komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube (C‑891/19 P, EU:C:2022:38), kantajat ovat vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen tarkentaneet perustelujaan kyseisestä tuomiosta ilmenevien ohjeiden perusteella, sillä kyseisessä tuomiossaan unionin tuomioistuin kumosi unionin yleisen tuomioistuimen 24.9.2019 antaman tuomion Hubei Xinyegang Special Tube v. komissio (T‑500/17, ei julkaistu, EU:T:2019:691), johon kantajat olivat vedonneet kirjelmissään. Kantajien mukaan nyt käsiteltävään asiaan liittyy kolme unionin tuomioistuimen tuomiosta ilmenevää poikkeuksellista olosuhdetta, joiden vuoksi komissio ei voi tarkastella alihinnoittelua vain tuotevalvontakoodien perusteella vaan sen on suoritettava markkinasegmenttikohtainen analyysi. Kantajien mukaan on ensinnäkin nimittäin niin, että polyvinyylialkoholien markkinat ovat jakautuneet kahteen erilliseen segmenttiin, toiseksi niin, että polyvinyylialkoholien hinnat ovat merkittävästi erilaisia markkinasegmentin mukaan, ja kolmanneksi niin, että unionin tuotannonalan valmistamien polyvinyylialkoholien myynti keskittyy korkealaatuisten polyvinyylialkoholien segmenttiin, kun taas niiden tuonti Kiinasta keskittyy heikompilaatuisten polyvinyylialkoholien segmenttiin.

247

Komissio, jota Kuraray ja Sekisui tukevat, kiistää kantajien perustelut.

248

Edellä 227 kohdassa on esitetty perusasetuksen 3 artiklan merkitykselliset kohdat.

249

Oikeuskäytännön mukaan tuonnin alihinnoittelu lasketaan perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti sen määrittämiseksi, onko unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinkoa kyseisen tuonnin takia, ja laskelmaa käytetään laajemmin kyseisen vahingon arvioimiseen ja vahinkomarginaalin eli vahingon poistavan tason määrittämiseen (ks. analogisesti tuomio 10.4.2019, Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio, T‑301/16, EU:T:2019:234, 176 kohta). Tässä yhteydessä komissiolla on laaja harkintavalta (ks. tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

250

Perusasetuksessa ei säädetä alihinnoittelun käsitteen määritelmää eikä siinä säädetä menetelmää alihinnoittelun laskemiseksi (tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 73 kohta; ks. myös analogisesti tuomio 10.4.2019, Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio, T‑301/16, EU:T:2019:234, 175 kohta).

251

Perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdan sanamuodostakin ilmenee kuitenkin, että mahdollisen alihinnoittelun määrittämiseksi käytettävää menetelmää on noudatettava periaatteessa kyseisen asetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun samankaltaisen tuotteen tasolla, vaikka samankaltainen tuote voikin muodostua erityyppisistä tuotteista, jotka kuuluvat useampaan markkinasegmenttiin (ks. vastaavasti tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

252

Näin ollen perusasetuksessa ei lähtökohtaisesti aseteta komissiolle velvollisuutta suorittaa alihinnoittelua koskevaa analyysiä muulla kuin samankaltaisen tuotteen tasolla (tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 75 kohta).

253

Tätä tulkintaa tukee HP-SSST-raportin – johon kantajat ovat vedonneet – 5.180 kohta, jonka mukaan polkumyyntitutkimuksesta vastaava viranomainen ei ole velvollinen polkumyynnin vastaisen sopimuksen 3 artiklan 3.2 kohdan nojalla toteamaan alihinnoittelua kunkin tutkimuksen kohteena olevan tuotetyypin osalta tai samankaltaisen kotimaisen tuotteen koko tuotevalikoiman osalta (tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 76 kohta).

254

Kuten HP-SSST-raportin 5.180 kohdassa vahvistetaan, koska perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan komission on kuitenkin ”puolueettomasti tarkasteltava” polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalan samankaltaisten tuotteiden hintoihin, komissiolla on velvollisuus ottaa huomioon alihinnoittelua koskevassa analyysissään kaikki merkityksellinen selkeä näyttö, mukaan lukien tarvittaessa kysymyksessä olevan tuotteen eri markkinasegmenttejä koskeva merkityksellinen selkeä näyttö (tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 77 kohta).

255

Lisäksi oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun alihinnoittelua arvioidaan sellaisen menetelmän perusteella, jossa hintoja vertaillaan tuotevalvontakoodikohtaisesti (jäljempänä tuotevalvontakoodimenetelmä), kyseisen menetelmän avulla voidaan tietyssä määrin ottaa huomioon kyseessä olevan tuotteen markkinoiden mahdollinen segmentoituminen (ks. vastaavasti tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 106, 113 ja 114 kohta).

256

Alihinnoittelua koskevan analyysinsa puolueettomuuden varmistamiseksi komissio voi tietyissä olosuhteissa kuitenkin olla velvollinen tekemään tällaisen analyysin kyseessä olevan tuotteen markkinasegmenttien tasolla, vaikka kyseisellä toimielimellä oleva laaja harkintavalta määrittää muun muassa vahingon olemassaolo (ks. edellä 249 kohta) ulottuu ainakin päätöksiin, jotka koskevat analyysimenetelmän valintaa, kerättäviä tietoja ja näyttöä, alihinnoittelumarginaalin määrittämisessä käytettävää laskentamenetelmää sekä kerättyjen tietojen tulkintaa ja arviointia (ks. vastaavasti tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 78 kohta).

257

Komissio voi siis tietyissä poikkeuksellisissa olosuhteissa olla velvollinen tekemään alihinnoittelua koskevan täydentävän analyysin, jossa vertaillaan hintoja kullakin segmentillä tuotevalvontakoodimenetelmän perusteella tehdyn arvioinnin lisäksi (ks. vastaavasti tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 111 kohta).

258

Tällaisia poikkeuksellisia olosuhteita ovat yhtäältä kyseessä olevan tuotteen markkinoiden selvä segmentoituminen, johon liittyy merkittäviä vaihteluja markkinasegmenttien välillä (jäljempänä ensimmäinen edellytys), ja toisaalta tilanne, jossa sisäinen myynti ja polkumyynnillä tapahtunut tuonti ovat keskittyneet voimakkaasti eri markkinasegmentteihin (jäljempänä toinen edellytys) (ks. vastaavasti tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 79–81, 110 ja 111 kohta).

259

Kantajien neljännen kanneperusteen tämän osan tueksi esittämiä perusteluja on tutkittava näiden huomioiden ja edellä 190 ja 191 kohdassa esitettyjen tuomioistuinvalvonnan laajuutta koskevien huomioiden valossa.

260

Riidanalaisessa asetuksessaan komissio on todennut seuraavaa:

”(60) Tutkimuksen aikana kerätyt tiedot osoittivat myös, että joillakin näistä laatuluokista (joita myivät sekä unionin tuotannonala että vientiä harjoittavat tuottajat) on paljon eri käyttötarkoituksia ja yleensä alempi hinta. Muut erikoistuneemmat laatuluokat, jotka on suunniteltu suppeampien eritelmien mukaisiin käyttötarkoituksiin – – ovat keskimäärin kalliimpia. Unionin tuottajat ja vientiä harjoittavat tuottajat myyvät myös näitä laatuluokkia.

(61) Laatuluokkien suuresta lukumäärästä huolimatta komissio kuitenkin totesi, että polyvinyylialkoholien markkinoilla ei ole määriteltyjä segmenttejä. Eri käyttäjät voivat hankkia useita PVA-laatuja vaadituista teknisistä eritelmistä riippuen. Joillekin käyttäjille tuhkapitoisuus on tärkein tekijä, toisille taas viskositeetti, ja jotkin käyttäjät pystyvät käyttämään lähes minkä tahansa eritelmien mukaista tuotetta. Kullakin käyttäjäteollisuuden alalla voidaan käyttää eri PVA-laatuja toisiaan korvaavasti. Vaikka jotkin käyttäjät – – voivat käyttää harvempia laatuluokkia, niiden käyttämät laatuluokat ovat kuitenkin päällekkäisiä muiden käyttäjien kanssa, jotka pystyvät hankkimaan useampia laatuluokkia.

(62) Edellä esitetyistä syistä komissio päätteli, että kaikki laatuluokat kilpailevat keskenään ainakin jossakin määrin, minkä vuoksi segmenttianalyysi ei ollut tässä tapauksessa perusteltu eikä aiheellinen. – –

(64) Komission tekemässä analyysissä vahvistettiin, että eri laatuluokat ovat keskenään vaihdettavissa ainakin tietyssä määrin, kuten 61 kappaleessa selitetään. Vaikka olisikin niin, että tietyt käyttäjät voivat käyttää vain tiettyjä laatuluokkia tarkoituksiinsa, nämä laatuluokat eivät kuulu yksinomaan yhden käyttäjän jatkojalostustoimintaan vaan ovat päällekkäisiä muihin jatkojalostustarkoituksiin hankittujen laatuluokkien kanssa. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat toimittavat kaikissa neljässä tärkeimmässä polyvinyylialkoholin käyttötarkoituksessa käytettäviä laatuluokkia ja kilpailevat täysimääräisesti unionin tuotannonalan myymien laatuluokkien kanssa.

– –

(78) Polyvinyylialkoholin eri laatuluokilla on – – samat perusominaisuudet ja niiden käyttötarkoitukset ovat suurelta osin täysin samat ja vaihdettavissa keskenään – –. Pelkästään tuhka- tai metanolipitoisuus ei määritä tarkasteltavana olevan tuotteen käyttötarkoitusta tai hintaa, vaan niihin vaikuttavat yhdessä myös muut ominaisuudet, kuten viskositeetti ja hydrolyysi, jotka määrittävät laatuluokan ominaisuudet, mahdolliset käyttötarkoitukset ja myyntihinnan.

(79) Tutkimuksessa kerätty näyttö osoitti, että tuhkapitoisuudeltaan alhaisen ja vakiolaatuisen polyvinyylialkoholin laatuluokkien keskimääräinen hinnanero oli noin 10 prosenttia. Polyvinyylialkoholin hinnat voivat kuitenkin vaihdella jopa 40 prosenttia tuhkapitoisuudeltaan samojen laatuluokkien välillä. Jotkin väitetysti halvemmat laatuluokat, joiden tuhkapitoisuus on vakiolaatua, voivat olla jopa 27 prosenttia kalliimpia kuin matalan tuhkapitoisuuden laatuluokat. Sen vuoksi ei voida päätellä, kuten asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin markkinat olisivat jakautuneet korkealaatuisen polyvinyylialkoholin (jota tuottaa unionin tuotannonala) ja heikkolaatuisen polyvinyylialkoholin (jota tuodaan Kiinasta) markkinoihin tuhka- ja metanolipitoisuuden perusteella, eikä väitetty ero kuvastu hinnoissa eikä tuotantokustannuksissa. Useat laatuluokat, joiden väitetään olevan vakiotasoisia, kilpailevat itse asiassa samankaltaisen tuotteen väitettyjen korkeatasoisten laatuluokkien kanssa – –.”

261

Tästä seuraa, että komissio on todennut, että polyvinyylialkoholien markkinat eivät olleet selvästi segmentoituneet eivätkä unionin tuotannonalan myynnit ja polkumyynnillä tapahtunut tuonti olleet keskittyneet voimakkaasti kahteen eri segmenttiin.

262

Koska komissiolla oli velvollisuus arvioida objektiivisesti alihinnoittelua (ks. edellä 254 ja 256 kohta), on tutkittava, tukevatko riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneen menettelyn asiakirja-aineistoon sisältyvät seikat, mukaan lukien seikat, joita ei nimenomaisesti mainita riidanalaisessa asetuksessa, riittävästi komission toteamuksia (ks. edellä 152 kohta).

263

Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin on pyytänyt komissiota selventämään, minkä asiakirja-aineistoon sisältyvien seikkojen perusteella se on voinut todeta, että polyvinyylialkoholien markkinat eivät olleet selvästi segmentoituneet eivätkä tuonti ja unionin tuotannonalan myynnit olleet keskittyneet voimakkaasti eri segmentteihin.

264

Tässä yhteydessä komissio on viitannut vastauksiin, joita polyvinyylialkoholien käyttäjät antoivat komission tietopyyntöön, joka koski niiden tuotevalvontakoodikohtaisia polyvinyylialkoholien ostoja, ja Kurarayn komissiolle toimittamiin tietoihin.

265

Siitä, että markkinat eivät olleet selvästi segmentoituneita, komissio on esittänyt esimerkkinä tietopyyntönsä, vaikka se ei ole esittänyt saamiaan vastauksia, joita se kuvaili luottamuksellisiksi. Se on myös toimittanut otteen Kurarayn verkkosivuilta. Istunnossa komissio totesi ilman, että kantajat olisivat kiistäneet komission väitettä, että riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneen menettelyn asiakirja-aineistossa oli aikaisempi versio tästä otteesta.

266

On todettava, että ote Kurarayn verkkosivuilta osoittaa, että on useita polyvinyylialkoholien laatuluokkia, joiden pääkäyttötarkoitukset liittyvät sekä tuotannonaloihin, joilla väitetysti käytetään korkealaatuisia polyvinyylialkoholeja, että tuotannonaloihin, joilla väitetysti käytetään heikompilaatuisia polyvinyylialkoholeja. Kuten komissio huomauttaa, monia polyvinyylialkoholien laatuluokkia, joita käytetään paperi- ja liimateollisuudessa, käytetään myös emulsiopolymeroinnin ja polyvinyylibutyraalin tuotannonaloilla. Kyseisen otteen perusteella voidaan siis vahvistaa, että polyvinyylialkoholien markkinat eivät ole selvästi segmentoituneet.

267

Lisäksi on huomattava, että koska ensimmäinen edellytys koskee sitä, ovatko kyseessä olevan tuotteen markkinat selvästi segmentoituneet, sen toteaminen, ettei tämä edellytys täyty, ei edellytä – toisin kuin kantajat väittävät – että kaikki käyttäjät voivat ostaa erotuksetta minkä tahansa laatuluokan polyvinyylialkoholeja ja että polyvinyylialkoholien laatuluokat ovat siis täysin keskenään vaihdettavissa.

268

Näin ollen on todettava, että nyt käsiteltävässä asiassa ensimmäinen edellytys ei täyty.

269

Näin ollen voidaan jo todeta ilman, että olisi otettava kantaa toiseen edellytykseen, että komissiolla ei ollut velvollisuutta tehdä tuotevalvontakoodimenetelmään perustuvan alihinnoittelua koskevan analyysin lisäksi sitä täydentävää alihinnoittelua koskevaa analyysia.

270

Toisesta edellytyksestä on joka tapauksessa todettava seuraavaa.

271

Nyt käsiteltävän asian asiakirja-aineistossa on kolme taulukkoa, jotka sisältyivät riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneen menettelyn asiakirja-aineistoon ja joista kukin koski yhtä kolmesta suurimmasta kiinalaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta, jotka tekivät yhteistyötä ja joista yksi oli kantajat. Kyseisissä taulukoissa esitetään unioniin tuodut polyvinyylialkoholien määrät tuotevalvontakoodikohtaisesti. Luottamuksellisuussyistä kyseisistä taulukoista ei sitä vastoin ilmene Kurarayn myynnin määrät tuotevalvontakoodikohtaisesti. Taulukoiden sisältämien lukujen tarkastelun perusteella voidaan todeta, että yhteenlaskettu tuonti, jota koskevia tarkistettuja tietoja kantajat eivät ole kiistäneet, koskee kahdeksaa eri tuotevalvontakoodia ja että kahteen tuotevalvontakoodiin liittyvät määrät vastaavat kummankin koodin osalta noin 29 prosenttia kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien kaikesta tuonnista, kun taas kuuteen muuhun tuotevalvontakoodiin liittyvät määrät vastaavat kukin 3,24–9,54 prosenttia niiden tuonnista.

272

Näin ollen ei voida katsoa, että tuonti olisi erittäin keskittynyttä, joten ilman Kurarayn myyntiä koskevia tietojakin on pääteltävä, että toinen edellytys ei täyty.

273

Koska edellä 258 mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetut edellytykset eivät täyty, on katsottava, että komissiolla ei ollut velvollisuutta tehdä tuotevalvontakoodimenetelmään perustuvan alihinnoittelua koskevan analyysin lisäksi sitä täydentävää alihinnoittelua koskevaa analyysia.

274

Edellä esitetyn perusteella neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

275

Kantajat väittävät, että komissio ei ole todennut alihinnoittelua asianmukaisesti, koska se on tehnyt 10 prosentin oikaisun ottaakseen huomioon Kiinasta tuotujen polyvinyylialkoholien heikomman laadun tuhkapitoisuuden osalta suhteessa unionissa valmistettujen polyvinyylialkoholien tuhkapitoisuuteen, mutta komissio on kieltäytynyt tekemästä muita oikaisuja kyseisten polyvinyylialkoholien muiden laadullisten erojen perusteella.

276

Komissio, jota Sekisui tukee, kiistää kantajien perustelut.

277

On palautettava mieleen, että riidanalaisen asetuksen asiaa koskevissa perustelukappaleissa todetaan seuraavaa:

– –

278

Komissio on todennut unionin yleisessä tuomioistuimessa, että kuten sen kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille lähettämästä kyselylomakkeesta ilmenee, tuotevalvontakoodit oli määritetty viiden polyvinyylialkoholien ominaisuuden perusteella eli niiden viskositeetin, hydrolyysiasteen, tuhkapitoisuuden, metanolipitoisuuden ja pakkauksen perusteella.

279

Näin ollen komissio on pitänyt tarpeellisena 10 prosentin suuruisen oikaisun tekemistä ylöspäin tiettyjen sellaisten Kiinasta tuotujen tuotetyyppien hinnasta, jotka vastasivat viskositeettinsa ja hydrolyysiasteensa puolesta unionin tuotannonalan myymiä tuotetyyppejä, koska tuotteet erosivat toisistaan tuhkapitoisuudeltaan, joka oli korkeampi Kiinasta tuoduissa tuotteissa kuin unionin tuotannonalan valmistamissa tuotteissa. Komissio on katsonut sen sijaan, että metanolipitoisuutta ja pakkausta koskevien erojen perusteella ei ollut syytä tehdä muita oikaisuja.

280

Kantajat eivät kiistä sitä, että komissio saattoi perustellusti tehdä 10 prosentin oikaisun tuhkapitoisuuteen liittyvien erojen perusteella, mutta ne väittävät, että muutkin oikaisut olisivat olleet tarpeellisia.

281

Kantajat eivät kuitenkaan ole toimittaneet mitään näyttöä, jolla voitaisiin osoittaa, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se on katsonut, että viskositeetiltaan ja hydrolyysiasteeltaan samankaltaisten tuotetyyppien väliset metanolipitoisuuteen ja pakkaukseen liittyvät erot eivät vaikuttaneet merkittävästi tuotteiden hintaan.

282

Näin ollen neljännen kanneperusteen toinen osa on hylättävä.

283

Kantajat väittävät, että riidanalaisen asetuksen 432 ja 433 perustelukappaleesta sekä niiden komissiolta saamista ja muiden vientiä harjoittavien tuottajien niille toimittamista tiedoista ilmenee, että analysoidessaan alihinnoittelua komissio on vertaillut 100 prosenttia polyvinyylialkoholien tuonnista Kiinasta 82 prosenttiin unionin tuotannonalan polyvinyylialkoholien myynnistä. Kantajien mukaan komissio on todennut, että unionin tuotannonalan myynnin tuotevalvontakoodit ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien myynnin tuotevalvontakoodit olivat 82 prosenttisesti päällekkäisiä. Komissio on siis jättänyt analyysinsa ulkopuolelle 18 prosenttia unionin tuotannonalan myynnistä. Näin ollen komissio on rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaista velvollisuuttaan todeta alihinnoittelu koko kyseessä olevan tuotteen osalta.

284

Kantajat kiistävät, että riidanalaista asetusta voitaisiin tulkita siten, että komissio on vertaillut 100 prosenttia unionin tuotannonalan myynnistä 82 prosenttiin kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien myynnistä, ja tässä yhteydessä ne tukeutuvat kantajia itseään sekä muita vientiä harjoittavia tuottajia koskeviin alihinnoittelulaskelmiin, joiden perusteella voidaan päätellä, että 100 prosenttia tuonnista on verrattu 82 prosenttiin unionin tuotannonalan myynnistä. Kantajien mukaan on joka tapauksessa niin, että vaikka asetusta tulkittaisiin näin, komissio olisi kuitenkin rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa, koska sen oli otettava huomioon 100 prosenttia tuonnista.

285

Komissio, jota Sekisui tukee, kiistää kantajien perustelut.

286

On muistutettava, että riidanalaisen asetuksen 432 ja 433 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

287

On todettava, että riidanalaisen asetuksensa 432 ja 433 perustelukappaleessa komissio on esittänyt tiivistetysti perustelun, jonka kantajat olivat esittäneet 24.9.2019 annetun tuomion Hubei Xinyegang Special Tube v. komissio (T‑500/17, ei julkaistu, EU:T:2019:691) perusteella, ja hylännyt sen.

288

On palautettava mieleen, että 24.9.2019 annetun tuomion Hubei Xinyegang Special Tube v. komissio (T‑500/17, ei julkaistu, EU:T:2019:691) 68–75 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi lähinnä, että koska komissio ei ottanut alihinnoittelua analysoidessaan huomioon tiettyä määrää otokseen valittujen unionin tuottajien valmistamaa kysymyksessä olevaa tuotetta eli 66:sta tuotetyypistä 17:ää tuotetyyppiä, jotka edustivat 8:aa prosenttia kyseisten tuottajien myyntimääristä, ja joita otokseen valitut kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät vieneet, se ei ottanut huomioon tapauksen merkityksellisiä tietoja kokonaisuudessaan perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan vastaisesti (ks. vastaavasti tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 22 kohta).

289

Kun komissio on hylännyt kantajien 24.9.2019 annettuun tuomioon Hubei Xinyegang Special Tube v. komissio (T‑500/17, ei julkaistu, EU:T:2019:691) perustuneen perustelun, se on aluksi riidanalaisen asetuksensa 433 perustelukappaleen ensimmäisessä virkkeessä huomauttanut, että kyseiseen tuomioon oli haettu muutosta.

290

Tämän jälkeen komissio on riidanalaisen asetuksensa 433 perustelukappaleen toisesta yhdeksänteen virkkeessä esittänyt perusteluja sille, miksi sen menettelytapa asetuksessa, joka oli riidanalainen asiassa, jossa annettiin 24.9.2019 annettu tuomio Hubei Xinyegang Special Tube v. komissio (T‑500/17, ei julkaistu, EU:T:2019:691), oli perusteltu, ja se on samalla esittänyt myös yleisiä näkemyksiä alihinnoittelun analysoimisesta tuotevalvontakoodimenetelmän mukaisesti. Tämä on asiayhteys, jossa komissio on todennut, että ”unionin tuotannonalan tiettyihin tuotevalvontakoodeihin kuuluvia tuotteita ei verrattu tuotuihin tuotteisiin”. Siten kyseistä lausetta ei voida tulkita siten, että komissio olisi tässä asiassa ilmoittanut jättäneensä huomiotta tiettyjä tuotevalvontakoodeja, joihin kuuluvia tuotteita unionin tuotannonala tuottaa.

291

Lopuksi komissio on riidanalaisen asetuksensa 433 perustelukappaleen 10.–12. virkkeessä tarkastellut käsiteltävän asian olosuhteita. Kyseisistä virkkeistä ilmenee yhtäältä, että 18 prosentille polyvinyylialkoholeista, joita otokseen valitut kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat veivät unioniin, ei ollut voitu löytää vastaavaa tuotetyyppiä, jota unionin tuotannonala olisi myynyt, ja toisaalta, että kun kaikki polyvinyylialkoholit kilpailivat keskenään ainakin jossain määrin, unionin tuotannonalan myymät polyvinyylialkoholit kilpailivat myös Kiinasta tuotujen polyvinyylialkoholien kyseisen 18 prosentin osuuden kanssa.

292

Tästä seuraa yhtäältä, että komissio on yhdistänyt kaikki unionin tuotannonalan myymät tuotetyypit johonkin tuotuun tuotetyyppiin, ja toisaalta, että niiden tuotujen tuotetyyppien osalta, jotka eivät vastanneet unionin tuotannonalan myymiä tuotetyyppejä, komissio katsoi, että kilpailusuhde oli kuitenkin olemassa. Kun komissio on tehnyt näin, se on suorittanut perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa edellytetyn analyysin, joka muodostuu siitä, että tutkitaan ”polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin” vaikutusta unionin tuotannonalan hintoihin (tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 161 kohta) ja analysoinut alihinnoittelua koko kyseessä olevan tuotteen osalta.

293

Toisin kuin kantajat väittävät, tämä tulkinta riidanalaisen asetuksen 433 perustelukappaleesta soveltuu yhteen komission kantajille riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneessa menettelyssä antamien selitysten kanssa, joiden mukaan ”unionin tuotannonalan ja otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien yhtiöiden vastaavuusprosentti on 82 prosenttia”. Vaikka nimittäin kyseisistä selityksistä ilmenee, että komissio ei ole kyennyt toteamaan täyttä vastaavuutta, komission käyttämässä sanamuodossa ei täsmennetä, myivätkö useampia tuotetyyppejä unionin tuotannonala vai kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat.

294

Tätä tulkintaa riidanalaisen asetuksen 433 perustelukappaleesta ei myöskään aseta kyseenalaiseksi kantajien vastauskirjelmänsä liitteenä toimittamat taulukot. Taulukoissa esitetään nimittäin kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan osalta, kantajat mukaan luettuina, tuotevalvontakoodit, joiden osalta tuodut tuotetyypit ja unionin tuotannonalan myymät tuotetyypit vastaavat toisiaan. Vaikka kyseisissä taulukoissa ei luottamuksellisuussyistä esitetä unionin tuotannonalan myymiä määriä tuotevalvontakoodikohtaisesti, tällä perusteella ei voida katsoa, että vain 82 prosenttia kyseisen tuotannonalan myynnistä on otettu huomioon, kuten kantajat väittävät.

295

Näin ollen on todettava, että kantajien perustelu, jonka mukaan komissio on analysoinut alihinnoittelua ottamatta huomioon unionin tuotannonalan polyvinyylialkoholien myyntiä kokonaisuudessaan, ei perustu tosiseikkoihin.

296

Vaikka komissio olisikin jättänyt alihinnoittelua analysoidessaan huomiotta tiettyjä unionin tuotannonalan myymiä tuotetyyppejä, on joka tapauksessa muistutettava, että unionin tuomioistuin on kumonnut 24.9.2019 annetun tuomion Hubei Xinyegang Special Tube v. komissio (T‑500/17, ei julkaistu, EU:T:2019:691). Unionin tuomioistuin katsoi, että unionin yleinen tuomioistuin oli tehnyt kyseisessä tuomiossaan oikeudellisen virheen todetessaan, että perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun, polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia unionin tuotannonalan hintoihin koskevan analyysin ja erityisesti alihinnoittelua koskevan analyysin yhteydessä komission on kaikissa olosuhteissa otettava huomioon tämän tuotannonalan myymät tuotteet kokonaisuudessaan, mukaan lukien kyseessä olevan tuotteen tyypit, joita otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät vie (tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 159 kohta).

297

Kuten kantajat huomauttavat, 20.1.2022 annetun tuomion komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube (C‑891/19 P, EU:C:2022:38) 138–140 kohdasta ilmenee, että komissiolla on kyseinen velvollisuus edellyttäen, että sekä ensimmäinen että toinen edellytys (ks. edellä 258 kohta) täyttyvät. Toisin kuin kantajat väittävät, näin ei ole tässä asiassa (ks. edellä 265–272 kohta).

298

Näin ollen myös neljännen kanneperusteen kolmas osa on hylättävä.

299

Koska kaikki neljännen kanneperusteen osat, joiden mukaan komissio on rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa, on hylätty, kantajat eivät myöskään perustellusti väitä, että komissio on mainittujen kohtien rikkomisen perusteella rikkonut myös perusasetuksen 3 artiklan 6 kohtaa (ks. edellä 222 kohta).

300

Kaiken edellä esitetyn perusteella neljäs kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

301

Kantajat väittävät, että komissio on loukannut niiden puolustautumisoikeuksia, koska se ei niiden pyynnöistä huolimatta toimittanut niille tietoja unionin tuotannonalan tuotevalvontakoodikohtaisista myyntimääristä ja myyntihinnoista sekä tuotevalvontakoodikohtaisista alihinnoittelu- ja viitehintojen alittavuuden marginaaleista (jäljempänä riidanalaiset tiedot). Kantajat arvostelevat komissiota siitä, että se ei ole antanut niille näitä tietoja vähintäänkin arvojen vaihteluvälien muodossa. Kantajien mukaan on niin, että vaikka perusasetuksen 19 artiklassa säädetään tiettyjen tietojen luottamuksellisesta käsittelystä, sen soveltaminen ei voi johtaa siihen, että puolustautumisoikeudet menettäisivät olennaisen sisältönsä. Kantajat muistuttavat, että perusasetuksen 19 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että asianomaiset osapuolet, jotka vetoavat toimittamiensa tietojen luottamuksellisuuteen, toimittavat niistä yhteenvedon, joka ei ole luottamuksellinen, tai että ne ainakin esittävät syyt sille, miksi yhteenvetoa ei voida laatia. Lisäksi kantajien mukaan sillä, että luottamuksellisiksi väitetyt tiedot koskevat yhtä ainoaa unionin tuottajaa, ei ole merkitystä.

302

Kantajat toteavat, että jotta tämä kanneperuste olisi perusteltu, kantajien ei tarvitse osoittaa, että tutkimuksen tulos olisi ollut erilainen, vaan ainoastaan se, että tämä mahdollisuus ei ole täysin pois suljettu. Koska kantajilla ei ole käytettävissään riidanalaisia tietoja, ne eivät ole voineet arvioida, oliko komissio todennut, ettei tiettyjen tuotevalvontakoodien osalta ollut tapahtunut alihinnoittelua tai viitehintojen alittavuutta, tai mitkä tuotevalvontakoodit kattoivat suurimman osan unionin tuotannonalan myynnistä. Mainitut tiedot olivat siis välttämättömiä, jotta kantajat olisivat voineet tarkistaa, että alihinnoittelu oli todettu oikein, minkä arvioimisen yhteydessä voi olla tarpeen tutkia eri tuotevalvontakoodien markkinaosuuksia, ja jotta kantajat olisivat voineet tutkia, oliko tuonti todellakin aiheuttanut vahinkoa kyseiselle tuotannonalalle.

303

Komissio, jota Kuraray ja Sekisui tukevat, kiistää kantajien perustelut.

304

On palautettava mieleen tämän kanneperusteen tutkimisen kannalta merkityksellisten säännösten sanamuoto.

305

Perusasetuksen 19 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Viranomaisten on pätevästä syystä käsiteltävä luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka ovat luonteeltaan luottamuksellisia (esimerkiksi sen takia, että tiedon luovuttamisesta olisi merkittävää etua kilpailijalle tai sillä olisi huomattavan epäsuotuisa vaikutus tiedon toimittaneeseen henkilöön tai siihen, jolta hän sai tiedon) tai jotka tutkimuksen kohteena olevat osapuolet ovat toimittaneet luottamuksellisina.

2.   Asianomaisten osapuolten, jotka toimittavat luottamuksellisia tietoja, on toimitettava niistä yhteenvedot, jotka eivät ole luottamuksellisia. Näiden yhteenvetojen on oltava riittävän yksityiskohtaisia, jotta luottamuksellisina toimitettujen tietojen olennainen sisältö voidaan kohtuullisesti ymmärtää. Poikkeuksellisissa olosuhteissa kyseiset osapuolet voivat osoittaa, että kyseisistä tiedoista ei voida antaa yhteenvetoa. Tällaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa on esitettävä syyt, miksi yhteenvetoa ei voida toimittaa.

– –

4.   Tämän artiklan perusteella ei estetä unionin viranomaisia ilmaisemasta yleisiä tietoja eikä varsinkaan sellaisia perusteita, joihin tämän asetuksen nojalla tehdyt päätökset perustuvat, eikä ilmaisemasta todisteita, joita unionin viranomaiset käyttävät tarvittavassa määrin näiden perusteiden selvittämiseksi oikeudenkäynnissä. Tällaisessa ilmaisemisessa on otettava huomioon osapuolten, joita asia koskee, oikeutetut edut sen suhteen, että heidän liikesalaisuuksiaan ei paljasteta.

5.   Komissio ja jäsenvaltiot tai niiden edustajat eivät saa paljastaa tämän asetuksen mukaisesti saamiaan tietoja, joita niiden toimittaja on pyytänyt käsittelemään luottamuksellisina, ilman tietojen toimittajan nimenomaista lupaa. [– –]

– –”

306

Perusasetuksen 20 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Valituksen tekijät, tuojat ja viejät sekä niitä edustavat järjestöt ja viejämaan edustajat voivat pyytää, että niille ilmoitetaan niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden yksityiskohdista, joiden perusteella väliaikaiset toimenpiteet on otettu käyttöön. – –

2.   Edellä 1 kohdassa mainitut osapuolet voivat pyytää lopullista ilmoittamista olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella lopullisten toimenpiteiden käyttöön ottamista tai tutkimuksen tai menettelyn päättämistä ilman toimenpiteitä suunnitellaan, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä ilmoittamiseen sellaisista tosiasioista ja huomioista, jotka ovat erilaisia kuin väliaikaisten toimenpiteiden yhteydessä käytetyt.

– –”

307

Perusasetuksen 6 artiklan 7 kohdassa säädetään seuraavaa:

”7.   Valituksen tekijät, tuojat ja viejät – – voivat kirjallisesta pyynnöstään tutustua kaikkiin tietoihin, jotka mikä tahansa tutkimuksen kohteena oleva osapuoli on toimittanut, lukuun ottamatta unionin tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten toimittamia sisäisiä asiakirjoja, jos nämä tiedot ovat olennaisia niiden etujen puolustamisen kannalta eivätkä tiedot ole luottamuksellisia 19 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä ja jos niitä käytetään tutkimuksessa.

– –”

308

Kyseisillä säännöksillä on perusasetuksessa kaksi tavoitetta: yhtäältä antaa asianomaisille osapuolille mahdollisuus puolustaa tehokkaasti etujaan ja toisaalta säilyttää tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen luottamuksellisuus (tuomio 30.6.2016, Jinan Meide Casting v. neuvosto, T‑424/13, EU:T:2016:378, 96 kohta; ks. myös vastaavasti tuomio 1.6.2017, Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto, T‑442/12, EU:T:2017:372, 142 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

309

Edellä 308 kohdassa mainitusta ensimmäisestä tavoitteesta on muistutettava, että puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen missä tahansa menettelyssä, jota käydään tiettyä henkilöä vastaan ja joka voi päättyä tälle vastaiseen päätökseen, on unionin oikeuden perustavanlaatuinen periaate, joka on taattava, vaikka kyseessä olevasta menettelystä ei olisi annettu mitään säännöksiä. Kyseisellä periaatteella on ensiarvoinen merkitys polkumyynnin vastaisissa menettelyissä (ks. tuomio 1.6.2017, Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto, T‑442/12, EU:T:2017:372, 139 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

310

Mainitun periaatteen mukaan yritykset, joita asia koskee, on saatettava tilaan, jossa ne kykenevät hallinnollisen menettelyn aikana tehokkaasti esittämään oman kantansa asiassa esitettyjen tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksellisyydestä sekä siitä näytöstä, jota komissio on esittänyt polkumyynnin olemassaoloa ja siitä aiheutuvaa vahinkoa koskevan väitteensä tueksi (ks. tuomio 1.6.2017, Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto, T‑442/12, EU:T:2017:372, 140 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

311

Edellä 308 kohdassa mainitusta toisesta tavoitteesta on muistutettava, että liikesalaisuuksien suoja on unionin oikeuden yleinen periaate. Vääristymättömän kilpailun säilyttäminen on tärkeä yleinen etu, jonka turvaaminen voi oikeuttaa kieltäytymään liikesalaisuuden piiriin kuuluvien tietojen ilmaisemisesta (ks. vastaavasti tuomio 30.6.2016, Jinan Meide Casting v. neuvosto, T‑424/13, EU:T:2016:378, 165 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

312

Kahden edellä mainitun tavoitteen yhteensovittamiseksi unionin toimielinten on tiedonantovelvollisuuttaan täyttäessään toimittava tarvittavalla huolellisuudella pyrkiessään antamaan yrityksille, joita asia koskee, siltä osin kuin liikesalaisuuden kunnioittaminen voidaan taata, tietoja, jotka ovat tarpeen niiden etujen puolustamiseksi, ja valitessaan tarvittaessa viran puolesta asianmukaiset menettelytavat tällaista tiedottamista varten (ks. vastaavasti tuomio 1.6.2017, Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto, T‑442/12, EU:T:2017:372, 141 kohta).

313

Tarve sovittaa kyseiset tavoitteet yhteen johtuu myös siitä, että oikeuskäytännön mukaan perusasetuksen 19 artiklan tarkoituksena on suojata liikesalaisuuksien lisäksi myös polkumyynnin vastaisen menettelyn muiden osapuolten puolustautumisoikeuksia (ks. tuomio 15.10.2020, Zhejiang Jiuli Hi-Tech Metals v. komissio, T‑307/18, ei julkaistu, EU:T:2020:487, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

314

Liikesalaisuuksina suojattavien tietojen suojaaminen ei edellytä, että polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa käytettyjen tietojen kaikenlainen ilmaiseminen asianomaisille osapuolille suljetaan lähtökohtaisesti pois olosuhteista riippumatta. On erityisesti arvioitava asianomaisen osapuolen erityistilannetta kyseisten tietojen osalta ja muun muassa asianomaisen osapuolen asemaa tarkastelun kohteena olevilla markkinoilla verrattuna asemaan, joka kyseiset tiedot toimittaneella henkilöllä näillä markkinoilla on (tuomio 30.6.2016, Jinan Meide Casting v. neuvosto, T‑424/13, EU:T:2016:378, 199 kohta; ks. myös vastaavasti tuomio 1.6.2017, Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto, T‑442/12, EU:T:2017:372, 159 kohta).

315

Oikeuskäytännössä on todettu, että luottamuksellisten tietojen kunnioittamista koskevalla velvollisuudella ei saada tehdä tyhjäksi puolustautumisoikeuksien keskeistä sisältöä (ks. tuomio 1.6.2017, Changmao Biochemical Engineering v. neuvosto, T‑442/12, EU:T:2017:372, 142 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

316

Käsiteltävässä asiassa riidanalaisen asetuksen 435 perustelukappaleesta ja kantajien komissiolle 8.7.2020 lähettämästä kirjeestä ilmenee, että lopullisen ilmoituksen saatuaan kantajat pyysivät saada tutustua riidanalaisiin tietoihin.

317

Kuraray ilmoitti 13.7.2020 lähettämällään sähköpostiviestillä komissiolle vastustavansa sitä, että kantajille ilmaistaisiin riidanalaiset tiedot, mukaan lukien tarkkojen tietojen sijasta ilmoitettavien arvojen vaihteluvälien muodossa. Kuten komissio totesi istunnossa, kyseinen sähköpostiviesti oli Kurarayn vastaus sähköpostiviestiin, jonka komissio oli lähettänyt sille saatuaan edellä 316 kohdassa mainitun kantajien 8.7.2020 päivätyn kirjeen. Kuraray väitti, että riidanalaiset tiedot olivat perusasetuksen 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla luonteeltaan luottamuksellisia tietoja, ja totesi, että koska se oli ainoa komission valitsemaan otokseen kuuluva unionin tuottaja, joka myi kyseessä olevaa tuotetta kolmansille osapuolille, alihinnoittelua ja viitehinnan alittavuutta koskevia laskelmia koskevien lisätietojen ilmaiseminen merkitsisi kilpailuedun antamista sen kilpailijoille ja vaikuttaisi siihen hyvin kielteisesti. Kyseisten tietojen ilmaiseminen, jonka yhteydessä paljastettaisiin polyvinyylialkoholien myyntimääriä tutkimusajanjaksolla koskevia tietoja ja tuotevalvontakoodikohtaiset keskihinnat, aiheuttaisi korjaamatonta vahinkoa sen liiketoiminnalle unionissa.

318

Kuraray väitti lisäksi, että kantajat saattoivat jo niille toimitettujen alihinnoittelua ja viitehintojen alittavuutta koskevien tietojen perusteella ymmärtää, millaista vahinkoa tuonti aiheutti unionin tuotannonalalle, ja käyttää puolustautumisoikeuksiaan. Kuraray totesi, että kuhunkin vientiä harjoittavaan tuottajaan sovellettaisiin saman tasoista polkumyyntitullia sen koko unioniin suuntautuvan kyseessä olevan tuotteen viennin osalta ilman erottelua tuotevalvontakoodien mukaan.

319

Komissio ilmoitti kantajille 14.7.2020 lähetetyllä sähköpostiviestillä, että se oli arvioinut niiden pyyntöä saada tutustua riidanalaisiin tietoihin ja päättänyt hylätä pyynnön, koska perusasetuksen 19 artiklan mukaan tiedot olivat luottamuksellisia. Komission päätöksensä perusteluina esittämät seikat ovat samoja kuin edellä 318 esitetyt seikat, joihin Kuraray oli vedonnut.

320

Riidanalaisen asetuksensa 436 perustelukappaleessa komissio on todennut, että perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti komissio ei ollut voinut paljastaa riidanalaisia tietoja, koska näin yksityiskohtainen tietojen ilmoittaminen mahdollistaisi joko suoraan tai täydentävien markkinatietojen avulla yksittäisten unionin tuottajien luottamuksellisten myynti- tai tuotantotietojen päättelemisen.

321

On todettava, että perusasetuksen 19 artiklan 1 ja 5 kohdasta seuraa, että koska Kuraray vastusti riidanalaisten tietojen ilmaisemista, komissiolla ei ollut oikeutta toimittaa kyseisiä tietoja kantajille (ks. analogisesti tuomio 30.6.2016, Jinan Meide Casting v. neuvosto, T‑424/13, EU:T:2016:378, 178 kohta ja tuomio 19.5.2021, China Chamber of Commerce for Import and Export of Machinery and Electronic Products ym. v. komissio, T‑254/18, valitus vireillä, EU:T:2021:278, 477 kohta).

322

On kuitenkin niin, että kun tietoja ei voida luovuttaa niiden luottamuksellisen luonteen vuoksi, perusasetuksen 19 artiklan 2 kohdassa velvoitetaan kyseiset tiedot toimittaneet asianomaiset osapuolet toimittamaan niistä yhteenvedon, joka ei ole luottamuksellinen, aina kun tämä on mahdollista (ks. vastaavasti tuomio 19.5.2021, China Chamber of Commerce for Import and Export of Machinery and Electronic Products ym. v. komissio, T‑254/18, valitus vireillä, EU:T:2021:278, 483 kohta).

323

Näin ollen on tutkittava, loukkasiko komissio kantajien puolustautumisoikeuksia, kun se ei toteuttanut toimenpiteitä, joiden avulla kantajat olisivat voineet saada riidanalaiset tiedot perusasetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sellaisten yhteenvetojen muodossa, jotka eivät ole luottamuksellisia.

324

Edellä 20–22 kohdassa mainittujen periaatteiden mukaisesti tätä varten on tarkasteltava WTO:n riitojenratkaisuelimen päätöksiä, jotka koskevat polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6 artiklan 5 kohtaa ja 6 artiklan 5 kohdan 1 alakohtaa, jotka vastaavat sisällöllisesti perusasetuksen 19 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 19 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädettyä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 30.6.2016, Jinan Meide Casting v. neuvosto, T‑424/13, EU:T:2016:378, 103, 188 ja 190 kohta).

325

WTO:n riitojenratkaisuelimen 28.7.2011 hyväksymän, valituselimen riita-asiassa ”European Communities – Definitive Anti-Dumping Measures on Certain Iron or Steel Fasteners from China” (”Euroopan yhteisöt – tiettyjen Kiinasta peräisin olevien rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa sovellettavat lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet”) (WT/DS 397/AB/R, 542–544 kohta) antaman raportin mukaan polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6 artiklan 5 kohdan 1 alakohdan nojalla toimivaltaisella viranomaisella on velvollisuus vaatia, että tiedoista, joita käsitellään luottamuksellisina kyseisen sopimuksen 6 artiklan 5 kohdan nojalla, toimitetaan yhteenveto, joka ei ole luottamuksellinen. Se, millainen yhteenveto on riittävä, riippuu kyseisistä luottamuksellisista tiedoista, mutta yhteenvedon perusteella on voitava kohtuudella ymmärtää toimittamatta jätettyjen tietojen olennainen sisältö, jotta tutkimuksen muut osapuolet voivat vastata ja puolustaa intressejään. Polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6 artiklan 5 kohdan 1 alakohdassa mainitaan mahdollisuus, että poikkeuksellisissa olosuhteissa luottamuksellisista tiedoista ei voida laatia yhteenvetoa. Tällaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa osapuoli voi ilmoittaa, ettei se voi toimittaa yhteenvetoa, joka ei ole luottamuksellinen, tiedoista, jotka se on toimittanut luottamuksellisesti, mutta sillä on kuitenkin velvollisuus esittää syyt, joiden vuoksi yhteenvetoa ei voida toimittaa. Toimivaltaisen viranomaisen on puolestaan tutkittava erityisen huolellisesti kyseisen osapuolen väitteet ja ratkaistava, osoitetaanko niissä tällaiset poikkeukselliset olosuhteet ja ilmeneekö esitetyistä syistä asianmukaisesti syy, jonka vuoksi kyseisissä olosuhteissa ei voida toimittaa yhteenvetoa, jonka avulla voitaisiin kohtuudella ymmärtää tietojen olennainen sisältö. Luottamuksellisista tiedoista ei voida toimittaa yhteenvetoa silloin, kun ei ole sellaista vaihtoehtoista tapaa esittää tiedot, jolla ei paljastettaisi arkaluonteisia tietoja, tai kun tällaisella vaihtoehtoisella tavalla ei voitaisi antaa riittävän yksityiskohtaisia tietoja, jotta lukija voisi kohtuudella ymmärtää luottamuksellisesti toimitettujen tietojen olennaisen sisällön.

326

Nyt käsiteltävässä asiassa on katsottava yhtäältä, että kun Kuraray vastusti riidanalaisten tietojen ilmaisemista, mukaan lukien arvojen vaihteluvälien muodossa, se kieltäytyi noudattamasta velvollisuuttaan toimittaa kyseisistä tiedoista yhteenvedot, jotka eivät ole luottamuksellisia, ja että tässä yhteydessä se vetosi siihen poikkeukselliseen olosuhteeseen, että se oli ainoa unionin tuottaja, jonka myynnin komissio oli ottanut huomioon analysoidessaan alihinnoittelua ja viitehinnan alittavuutta. Toisaalta komissio tutki Kurarayn perustelut ja päätti, että Kurarayn kanta oli perusteltu, myös sillä lähinnä riidanalaisen asetuksen 436 perustelukappaleessa esitetyllä perusteella, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat olisivat voineet lukea pyydettyjä tietoja niillä jo käytettävissä olleiden markkinatietojen valossa.

327

Näin ollen on katsottava, että komissio on asianmukaisesti noudattanut vaiheita, joista säädetään asiaa koskevissa säännöksissä, vertaillakseen edellä 308 mainittuja kahta tavoitetta.

328

Komission suorittaman arvioinnin perusteltavuudesta on todettava, että kun otetaan huomioon riidanalaisten tietojen arkaluonteisuus ja käsiteltävän asian poikkeukselliset olosuhteet, komissio ei tehnyt virhettä, kun se kieltäytyi ilmaisemasta kyseisiä tietoja.

329

Sitä, että komission menettelytapaan ei liity virhettä, tukee se, että kun kantajat saivat komission sähköpostiviestin, jolla komissio hylkäsi niiden pyynnön saada tutustua riidanalaisiin tietoihin (ks. edellä 319 kohta), ne eivät saattaneet asiaa kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan käsiteltäväksi, vaikka ne olisivat voineet toimia näin kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävästä ja toimivaltuuksista tietyissä kauppaan liittyvissä menettelyissä 21.2.2019 annetun Euroopan komission puheenjohtajan päätöksen (EU) 2019/339 (EUVL 2019, L 60, s. 20) 15 artiklan nojalla.

330

On katsottava, että koska kantajat eivät saattaneet tätä kysymystä kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan käsiteltäväksi, ne hyväksyivät komission suorittaman kyseisten tavoitteiden vertailun.

331

Joka tapauksessa on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka kantajaa ei voida vaatia osoittamaan sitä, että komission päätös olisi ollut toisenlainen ilman kyseessä olevaa menettelyllistä sääntöjenvastaisuutta, vaan ainoastaan se, että tämä mahdollisuus ei ole täysin pois suljettu, koska kyseinen asianosainen olisi kyennyt varmistamaan puolustuksensa paremmin ilman kyseistä sääntöjenvastaisuutta, puolustautumisoikeuksiin liittyvä sääntöjenvastaisuus voi kuitenkin johtaa asianomaisen toimen kumoamiseen vain silloin, kun on mahdollista, että tämän sääntöjenvastaisuuden johdosta hallinnollisessa menettelyssä olisi voitu päätyä toisenlaiseen lopputulokseen, jolloin puolustautumisoikeuksia olisi tosiasiallisesti loukattu (ks. tuomio 5.5.2022, Zhejiang Jiuli Hi-Tech Metals v. komissio, C‑718/20 P, EU:C:2022:362, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

332

Tästä aiheesta kantajat väittävät ensinnäkin, että jos ne olisivat saaneet riidanalaiset tiedot, ei olisi syntynyt sekaannusta siitä, kuinka montaa prosenttia tuoduista tuotteista ja unionin tuotannonalan myymistä tuotteista tutkittiin alihinnoittelua analysoitaessa (ks. neljännen kanneperusteen kolmas osa). On kuitenkin todettava, että tämä sekaannus ei vaikuta siihen, olisiko komission menettely mahdollisesti voinut johtaa erilaiseen lopputulokseen. Muutenkin on niin, että jos kantajat pitivät komission selityksiä (ks. edellä 293 kohta) moniselitteisinä, ne olisivat voineet pyytää komissiolta lisäselvennyksiä.

333

Kantajat väittävät toiseksi, että tietyissä olosuhteissa sen takaamiseksi, että huomattavan alihinnoittelun arvioiminen samankaltaisen tuotteen tasolla on objektiivista, voi olla asianmukaista tutkia kyseessä olevan tuotteen eri tyyppien markkinaosuuksia. Jotta asianomainen osapuoli voi tehokkaasti vedota tällaisiin olosuhteisiin, sillä on oltava tiedot kyseisistä markkinaosuuksista.

334

Koska – kuten edellä 256–258 kohdasta ilmenee – tietyissä olosuhteissa on mahdollista, että alihinnoittelua on analysoitava markkinasegmenttikohtaisesti, ei ole lähtökohtaisesti täysin poissuljettua, että jos kantajilla olisi ollut käytettävissään riidanalaisia tietoja koskevat yhteenvedot, jotka eivät olisi olleet luottamuksellisia, ne olisivat voineet esittää perusteluja, joilla olisi voitu osoittaa, että käsiteltävän asian olosuhteet edellyttivät tällaisen analyysin tekemistä.

335

Kuten neljännen kanneperusteen tarkastelusta ja erityisesti edellä 265–272 kohdasta ilmenee, käsiteltävään asiaan ei kuitenkaan liity olosuhteita, joiden nojalla komissiolla olisi ollut velvollisuus analysoida alihinnoittelua markkinasegmenttikohtaisesti. Näin ollen on poissuljettua, että jos kantajilla olisi ollut käytettävissään edellä mainitut yhteenvedot, menettely olisi voinut johtaa erilaiseen lopputulokseen.

336

Kaiken edellä esitetyn perusteella viides kanneperuste on hylättävä.

337

Kantajien esittämien kanneperusteiden ja niiden osien tarkastelu on osoittanut, että riidanalainen asetus on kumottava siltä osin kuin se koskee kantajia ja siltä osin kuin komissio on tehnyt vientihinnan oikaisuja alaspäin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan e, g, i ja k alakohdan nojalla, kun se on laskenut kantajien valmistamien ja myymien polyvinyylialkoholien unioniin suuntautuvaan tuontiin sovellettavan polkumyyntitullin.

338

Muilta osin kanne on hylättävä.

339

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on pääosin hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut kantajien vaatimusten mukaisesti.

340

Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Parlamentti ja neuvosto vastaavat siten omista oikeudenkäyntikuluistaan.

341

Työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä, että muu kuin kyseisen artiklan 1 ja 2 kohdassa mainittu väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Käsiteltävässä asiassa Wegochem, Kuraray ja Sekisui on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

Tosiseikat

Asianosaisten ja osapuolten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio on soveltanut perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa WTO:n oikeuden mukaisten velvoitteiden vastaisesti

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio on rikkonut perusasetuksen 2 artiklan 10 kohtaa ja tehnyt ilmeisen arviointivirheen

Kanneperusteen ensimmäinen osa

– Sovellettavat säännöt

– Näytön arviointi

– Komission aihetodisteet

Kanneperusteen toinen osa

Kanneperusteen kolmas osa

– Ensimmäinen väite

– Toinen väite

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio on rikkonut perusasetuksen 18 artiklan 1 ja 5 kohtaa ja polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6 artiklan 8 kohtaa ja liitettä II

Ensimmäinen väite

Toinen väite

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan komissio on rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa alihinnoittelun määrittämisen yhteydessä ja jonka mukaan komissio on rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 6 kohtaa

Kysymys siitä, onko neljäs kanneperuste tehokas

Kysymys siitä, onko neljäs kanneperuste perusteltu

– Kanneperusteen ensimmäinen osa

– Kanneperusteen toinen osa

– Kanneperusteen kolmas osa

Viides kanneperuste, jonka mukaan kantajien puolustautumisoikeuksia on loukattu

Kanteen lopputulosta koskevat päätelmät

Oikeudenkäyntikulut